UTOPIAN VAPAAPUDOTUS

Niin kuin edellisen postauksen kommenttiosiossa tuli todettua, on Suomessa valloillaan kaksi päällekkäistä hysteriaa:

1. Ilmastohysteria jonka varjolla Suomesta pitää tehdä elinkelvoton.

2. Monikulttuurihysteria jonka varjolla Suomeen pitää saada mahdollisimman paljon kehitysmaalaisia maahanmuuttajia.

Nuo kaksi hysteriaa ovat täysin ristiriidassa keskenään mutta paradoksaalisesti aivan samat ihmiset ylläpitävät molempia hysterioita. Yksi hysterian suurimmista ylläpitäjistä on nykyinen hallitus joka tuoreeltaan pudotti tuon kakkoshysterian tiimoilta jassosta keskustan. Uutisen otsikko menee komeasti:

Hallituksen selvityslistalla yllättävä työllisyyslääke – kielteisen päätöksen saaneille oleskelulupa työn perusteella.

Eli turvapaikkahakemuksessaan hylsyn saaneet ts. tyypit joilla ei ole mitään asiaa Suomeen voisivat hallituksen näkemyksen mukaan saadakin sitten oleskeluluvan työpaikan perusteella.

Työpaikan?

Mietitäänpä. Ei tarvitse hyvin suurta Sherlockia ennustamaan että mikäli käytäntö astuu voimaan niin erilaiset Oy Alin ja Abdulin Joutomiespalvelu Ab:t käyttävät tilaisuutta hyväkseen, tarjoavat näennäistyöpaikkoja näennäispalkalla ja kun näennäistyöntekijät ovat näennäistyöpaikallaan (mahdollisesti & todennäköisesti vielä sosiaalihuollon avustuksella) todistaneet ”kotoutumisensa” ja sitä myötä saaneet pysyvän oleskeluluvan he voivatkin siirtyä kaikessa rauhassa sosiaalihuilailemaan ja Joutomiespalvelu ”palkkaa” uusia ”työntekijöitä”.

Tällä systeemillä romutetaan loputkin suomalaisesta jo muutenkin läpilahosta turvapaikanhakujärjestelmästä ja muutetaan se pysyvän oleskelun toteuttamis- ja ylläpitojärjestelmäksi. Uutinen kertoo vielä pääministeri Rinteen kehuskelevan sillä että ”ensi vuoden elokuussa on vähintään 30 000 uutta työllistä”. Mitä Rinne tällä tarkoittaa? Sitäkö, että maahan saadaan 30.000 uutta työreserviksi laskettavaa etnisesti edistyksellistä?

Voidaan myös kysyä että mitä tarkoittaa hallituksen lausuma 60 000 päätösperäistä työpaikkaa?

Päätösperäistä? Onko se samanlainen merkityksetön sanahirviö kuin ”kotouttaminen”?

Jos hallitus päättää jotain niin ainakaan siinä ei ole kyse yksityisen sektorin tarjoamista lisääntyneistä työpaikoista. Hallitusten päätösten myötä kun lähinnä yrittäjään kohdistuva verorasitus entisestäänkin lisääntyy. Yleensäkin voi ihmetellä hallituksen kiimaa saada työvoimaa maista, joista ei osaavaa työvoimaa korkean verotuksen ja korkean sosiaaliturvan maahan tule. Mutta hallitus ottaakin tässä aseekseen jo kolmekymmentä vuotta käytetyn hyväksi havaitun ottiatuota-metodin ja toteaa:

Jos Suomessa on työvoimapula, ei ketään, jolla on täällä työsuhde, kannata tietenkään laittaa maasta pois.

Jos.

Jos.

Jos Suomessa olisi reaalimaailmassa elävä hallitus niin se ymmärtäisi että mikäli joku ei ole toiminut kolmeenkymmeneen vuoteen niin ei se toimi jatkossakaan. Mutta nykyinen hallitus toimii asiassa utopiansa ja kakkoshysteriansa mukaisesti eli Suomeen täytyy edelleenkin saada lisää kehitysmaalaisia maahanmuuttajia. Oli niistä hyötyä eli ei.  Kunhan niitä vain saadaan. Ja samalla siinä unohtuu eräs varsin olennainen seikka.

Nimittäin suomalaiset.

Mihin suomalainen työtön on kadonnut?

Mutta kun eletään utopian vapaapudotuksessa niin suomalaisten hyvinvointi ja turvallisuus kuuluu osastoon mappi-ö. Siitä kertoo hyvin toinen uutinen:

Hallitus haluaa salata ulkomaalaisten tietoja suomalaisten tietoja kattavammin – onko kyse Migrin toiminnan arvostelun estämisestä?

Salailua ulkomaalaisten asioiden käsittelyssä ollaan lisäämässä. Hallitus on antanut eduskunnalle esityksen henkilötietojen käsittelystä maahanmuuttohallinnossa. Sen sivutuotteena julkisuuslakia muutettaisiin niin, että ulkomaalaisten asioita suojattaisiin paremmin kuin suomalaisten vastaavia asioita.

Julkisuuslaki suojaa jo nyt kaikkien yksityiselämää. Ulkomaalaisten osalta salaaminen halutaan kuitenkin ulottaa myös sellaisiin tietoihin, jotka eivät ole yksityiselämää ja jotka suomalaisten osalta ovat julkisia.

Jos asioissa on pimitettävää niin silloin niitä pimitetään. Nykyinen hallitus on ollut vallassa mahdollisen neljän vuoden pestistään vasta muutaman kuukauden. Edessä ovat pitkät, hyvin pitkät vuodet. Utopistisen vapaapudotuksen vuodet. Eihän se putous sinänsä mitään. Vaan se äkkipysäys.

Joka tapauksessa voi todeta että Suomea – tai EU-maakuntaa nimeltä Suomi – hallitsevat hyvin vaaralliset ihmiset.

SEITSEMÄSTOISTA EPISTOLA

No niin, jatketaanpa tapettien ja tunnelman pilaamista seitsemännentoista epistolan merkeissä.

Toukokuussa 2019 uusi punavihreä hallituksemme kertoi liikenne- ja viestintäministerin Sanna Marinin suulla mitä erityisesti suurkaupunkien ulkopuolella asuvalle muurahaiskansalaiselle on odotettavissa. Eli ilmastohysterian nimellä kulkevan uskonnon varjolla suomalaista elinkeinoelämää ja elämää muutenkin aletaan romuttaa:

Seuraavalla hallituskaudella tulee laatia aikataulu ja suunnitelma uusien myytävien polttomoottoriautojen kieltämiseksi henkilöliikenteessä ja biopolttoaineisiin siirtymiseksi raskaassa liikenteessä.

Kyseinen Marin kuuluu niihin haaveilijoihin joiden on helppo sanoa mitä. Sen sijaan kysymys miten tuppaa jäämään vähemmälle. Samoin kuin kysymykset millä rahalla, kenen kustantamana ja tietenkin millä sähköllä sillä eihän se ydinvoimakaan tule Marinille kysymykseen. Kysymys miten ei Marinilta ole sinänsä ehkä täysin unohtunut mutta ratkaisu on näennäisen neutraalista lauseesta huolimatta aika hyytävä:

Liikenteen päästöjä voidaan pienentää muun muassa toimivalla yhdyskuntasuunnittelulla, joka vähentää liikkumisen tarvetta ja tukee siirtymää yksityisautoilusta joukko- ja kevyeen liikenteeseen sekä investoimalla nopeisiin raideliikenneyhteyksiin.

Alleviivaukset omia. Lukekaapa lause ajatuksella. Mitä muuta tuo tarkoittaa kuin ihmisten pakkosiirtämistä kaupunkien kanakoppeihin? Koska siirtäminen ei taatusti tapahdu vapaaehtoisesti, niin minkälaisia keinoja kyseinen ministeri suosittelisi käytettäväksi? Ja mitä keinoja hän olisi valmis käyttämään? Mikä on ”ekologisesti kestävän” taajaman minimikoko? 100.000? Riittääkö?

Kaunis mutta vaarallinen. Ennen kaikkea vaarallisen pihalla. Suomea johtavat tällä hetkellä uususkovaiset. Vanhoille kristityille reaalimaailmakin merkitsi jotakin ja sen mukaan hekin elivät mutta uususkovaiset ovat vapauttaneet itsensä siitä täydellisesti.

Kesäkuussa 2019 vihertypykkä, anteeks kunnioitettu kansanedustaja Iiris Suomela oli kovasti närkästynyt kun vihreitä naisia arvosteltiin ulkonäköperusteilla:

Toisaalta hänelle ei ole ollut mikään ongelma arvostella ihmisen ulkonäköä jos kyseinen ihminen kuuluu väärään poliittiseen ryhmään:

Ja laitetaanpa sitten väliin pieni katsaus ”suomalaisnaisista”. Katsauksen esittää Yle. No, mikäs muukaan.

Jos meikäläinen ei pidä noita suomalaisnaisina niin meikäläinen on viha-ajattelija. No, ollaan sitten. Nuo eivät ole suomalaisnaisia. Niitä ei missään nimessä pidä päästää Suomeen.

*

Valtamedian toimittelijat kilpailevat kovasti keskenään siitä että kuka julkaisee kaikkein eniten reaalimaailmasta vapautuneen lausunnon. Heinäkuussa 2019 Helsingin Pravdan Nyt-liitteen toimittelija Pekka Torvinen pudotti jassosta keskustan joskaan ei ole varmaa kuka sitä absoluuttista kärkipaikkaa pitää. Tavoittelijoita on niin paljon ja kilpailu on kova:

Entäpä jos joskus hamassa tulevaisuudessa kävisi niin, että etniset suomalaiset vastaisivat alle puolta Suomessa asuvista ihmisistä? (HUOMIO! Näin ei välttämättä koskaan käy, tulevaisuus on tuntematon ja maahanmuuttopykäliä kiristettiin jo viime hallituksen aikana tuntuvasti.)

Olisivatko etniset suomalaiset tuolloin vähemmistö omassa maassaan?

Eivät olisi, he (käytän sanaa he, koska minä tuskin olen tällöin enää hengissä) eivät vain olisi absoluuttinen enemmistö. He olisivat edelleen selvästi suurin yksittäinen etninen ryhmä, ja mitä todennäköisimmin myös poliittisesti ja kulttuurisesti ylivoimaisesti vahvin. Suomalaisten kulttuuri, mitä se sitten ikinä tarkoittakaan, eläisi edelleen valtiossa nimeltä Suomi.

Maailmahan on täynnä esimerkkejä valtioista joissa islamilainen väestönosa pitää kunnia-asianaan suojella kristittyä ja muita vähemmistöjä. Samoin tällaiset kansallisuuksien tilkkutäkit ovat suuri menestystarina ja siitähän meillä on esimerkkinä koko Saharan eteläpuolinen Afrikka. Monikulttuurisista valtioista – jopa kulttuureiltaan toisia lähellä olevista – ja niitten suuresta onnistumisista on kertonut esimerkiksi Jugoslavian sisällissota. Mutta toimittajan uskoa erilaisten kulttuurien rauhanomaiseen rinnakkaiseloon ei varmaankaan horjuta mikään.

*

Laitetaanpa sitten feminististä designia heinäkuulta 2019. Niin kuin lukija tietää niin feministille niin sanottu ”manspreading” on suuri ongelma. Ihmisanatomiasta hieman paremmin perillä olevat naisetkin tietävät miksi miehellä on tapana istua hieman jalat harallaan. Muuan englantilainen intervaginaattinen feministi ei tiedä, joten hän suunnitteli manspreadingin estävät tuolimallit ja sai tietysti suunnittelustaan suurta tiedostavaa arvostusta:

Maksettiinkohan tuolle jätkälle muuten että hän suostui tuohon kuvaan? Ja paljonko? Vai tuliko maksu luonnossa? Asentohan naisella oli jo suht valmis.

Erityisesti interperspiraationaaleja feministejä vituttaa nimenomaan julkisessa liikenteessä esiintyvä manspreading. Naisten harjoittama ”bagspreading” (johon itsekin törmäsin vielä liikkuessani aikanaan Helsingissä julkisilla) ei taas heitä haittaa koska sehän on, no, naisten harjoittamaa ja tietenkin etuoikeus. Se on ihan eri asia.

Yleensä ja erikseen voi todeta että nykyinen feministi on ihminen joka löytää valittamista aivan kaikesta ja varsinkin siitä jos ei löydy valittamista. Hän on ihminen jolla ei ole hyvä olla jos hänellä ei ole sopivalla tavalla paha olla.

*

Ja hei, eihän olisi epistolaa ilman Kaarina Hazardia joka on ansiottoman arvonnousun arkkityyppi. Hän jakoi tyhmille kansalaisille jälleen viisauksiaan heinäkuussa 2019:

Tulee muistaa että kyseinen Hazard on mitä varmimmin tosissaan. Muistakaa että häntä pidetään intellektuellina joita meidän muurahaiskansalaisten tulisi kuunnella ja kuunnella vakavasti.

Kun siirryttiin elokuun 2019 puolelle kertoi muuan skotlantilainen kommunisti David MacDougall meille että Vuosaaressa ei ole mitään ongelmaa eikä mitään häiriköintiä vaikka vähän toisenlaista viestiä oli muilta tahoilta tullutkin. Kysymys: minkähän takia kyseinen jätkä mahtoi saada kulkea Vuosaaressa kaikessa rauhassa? Mahtaako joku hoksata?:

Ja sitten toinen asiaan liittyvä kuva jossa helsinkiläinen naispoliisi chillailee etnisesti edistyksellisten nuorisorikollisten kanssa:

Kysymys: mitä vikaa kuvassa? Vastaus: aika paljon. Ja lisäys omalta uraltani. Olen ollut vuosikymmeniä tekemisissä nuorisorikollisten kanssa ja sanon kokemuksesta että ne, jotka pyrkivät olemaan niitten kanssa kavereita ovat myös samantien heidän silmissään kusetettavia. Ja heitä myös kusetetaan. Ehkä tuo nuori naiskonstaapelikin tuon aikanaan oppii.

Ja laitetaanpa sitten hieman oppia muista, edistyksellisimmistä kulttuureista eli islamilaista Eid-juhlaa:

Kyseisissä juhlissahan rääkätään ja tapetaan satojatuhansia eläimiä. Mutta sehän on etnisesti ja kulttuurisesti edistyksellistä joten valtamedia unohtaa asian.

*

Ruotsissahan on etnisesti edistyksellinen väkivalta kasvanut jatkuvasti ampumisten ja räjäyttämisten muodossa. Luoteja lentää kuin pyssyn suusta ja kentällä kylmenee niin gangstereita kuin sivullisiakin. Maata voi sanoa sotaakäyväksi valtioksi joka kieltää käyvänsä sotaa. Normisvensson saattaisi olla asiasta jopa hieman huolissaan mutta eihän hänen tarvitse olla sillä Ruotsin (tunnetaan myös nimellä Absurdistan) pääministeri Stefan Löfvén selitti mistä väkivalta tosiasiassa johtuu:

1. Rikkailla ruotsalaisalueilla käytetään huumeita.

2. Ruotsalaiset käyttävät pimeitten partureitten palveluksia.

Ruotsihan ei ole aikoihin ollut enää valtio vaan sairaus josta yksikään lääkäri ei ole vielä uskaltanut tehdä sairausluokitusta.

Kesällä 2019 suvaitsevais-tiedostava näyttelijä Krista Kosonen oli kovasti huolissaan kolmivuotiaasta tyttärestään ja kysyi jopa apua ongelmaansa oikeusministeriön tasa-arvoasiantuntijalta. Jaa mikäs tyttäressä oli vialla? No:

Helsingin Sanomien mukaan Kososen kolmivuotiaalla tyttärellä on menossa päiväkodeista tuttu vaihe, jossa lapsi pukeutuu pinkkeihin mekkoihin ja kertoo olevansa kaunis ja ihana prinsessa.

Kai kaikki nyt varmasti huomasivat kuinka edistyksellinen henkilö kyseinen näyttelijä Krista Kosonen on? Ja huomatkaa että tästäkin piti sitten tehdä valtakunnan laajuinen uutinen.

Hotellin respassa muistellaan että jopa ne Kekkoslovakian kovasti edistykselliset (silloin siis kommunistiset) näyttelijät antoivat kuitenkin mukuloittensa kasvaa tyttöinä ja poikina. Mutta hei, edistys edistyy ja kehitys kehittyy.

*

Elokuussa 2019 Yle jatkoi ilmastohysteriaa ja nosti esille lisää esimerkkejä joista tässä yksi:

Niin notta ihan joogaopettaja? Kannattaisko jättää se lentäminen sitten vähemmälle niin voisi käydä vaikka saunassa? Ja pestä saippualla? Hotellin respassa tuumitaan että saattaisiko veganismin yleistymisen taustalla olla lähinnä sekä muotiin liittyvät että ennen kaikkea mielenterveydelliset syyt? Ainakin taustalla on se hyvä mieli jonka itse toimillaan saa. Vaikka sillä ei olisi mitään vaikutusta mihinkään. Ja mainitaanpa vielä että tämäkin asia oli Ylen mielestä valtakunnallinen uutinen.

*

Uusi sisäministeri Maria Ohisalo sitten antoi hyvää osviittaa siitä, mitä tuleman pitää haittamaahanmuuttokysymyksissä. Tai ei siis tule varsinaisissa haittamaahanmuuttajissa vaan heissä, jotka arvostelevat tuontiväkivaltaa:

- Turvallisuuden tunnetta pyritään rapauttamaan tarkoituksella.

- Tämä tapahtuu lietsomalla epäluuloja ja lyömällä kiilaa eri ihmisryhmien välille. Suomessa väkivaltaan yllytetään nimenomaan äärioikeiston ja maahanmuuttoa vastustavien piireissä.

- Äärioikeiston liikehdintä on uhka avoimelle ja vapaalle yhteiskunnalle.

- Yhteiskunnassa ei saa antaa sijaa äärioikeistolaisille aatteille.

-  Äärioikeiston asettamaan haasteeseen vastaaminen edellyttää arjen turvallisuuden edistämistä. Se edellyttää eriarvoisuuden kaventamista ja syrjäytymisen torjuntaa.

- Me tarvitsemme toimivaa kansalaisyhteiskuntaa ja mediaa, jossa vihapuheeseen puututaan. Hallituskauden aikana toteutetaan poikkihallinnollisesti toimenpiteitä, joilla puututaan nykyistä vahvemmin järjestelmälliseen häirintään ja uhkailuun.

Jälleen kerran – niin kuin monelta muultakin – Ohisalolta jäi selittämättä että keitä ne äärioikeistolaiset oikeastaan ovat ja mistä heidät löytää. Etteivät he olisi vain ihan tavallisia ihmisiä jotka Ohisalo tulkitsee äärioikeistolaisiksi? Ja demoneista pelotellessaan Ohisalo ei sanonut että sille oikealle arkipäivän tuontiväkivallalle – ei kuvitellulle, mihin haittamaahanmuuttoa vastustavat syyllistetään – tehtäisiin mitään. Ja eihän sille etnisesti edistykselliselle väkivallalle mitään tehdäkään. Se selitetään olemattomaksi ja merkityksettömäksi. Suomalaisen sanoma sana on jatkossakin pahempi asia kuin etnisesti edistyksellisen tekemä väkivallan teko. Ohisalo vetosi myös Suomen solmimiin kansainvälisiin sopimuksiin mistä hotellin respasta esitettiin hänelle muutama kysymys:

Missä vaiheessa Suomi on allekirjoittanut sopimuksen, jonka perusteella:

a) Suomeen voidaan tulla toisesta maanosasta sotaakäymättömän Euroopan mantereen läpi hakemaan turvapaikkaa nimenomaan Suomesta eli tosiasiallisesti hakemaan & saamaan elinikäisen elatuksen?

b) Vaikka kyseinen haittaturvapaikanhakija olisi saanut jo viisi hylsyä hakemuksistaan, velvoittaa kyseinen sopimus suomalaiset kustantamaan kyseiselle tyypille aina uuden ja uuden valituskierroksen?

c) Vaikka kyseinen haittaturvapaikanhakija joka ei ole tosiasiassa koskaan tarvinnut mitään turvapaikkaa syyllistyy väkivalta-, seksuaali- ja huumerikoksiin niin Suomi ei ole oikeutettu karkoittamaan häntä vaan ”kansainvälisen sopimuksen” mukaan häntä on kohdeltava tarpeellisena työvoimareservinä?

d) Kansainvälisen sopimuksen mukaan kyseiset turvapaikkastatuksella Suomessa oleskelevat henkilöt voivat lomailla siinä maassa jossa he turvapaikkahakemuksensa pohjautuen ovat välittömässä hengenvaarassa.

e) Kansainvälisen sopimuksen mukaan Suomi sitoutuu siihen, että kohtien a, b, c ja d arvostelu on tuomittavaa vihapuhetta.

Mutta eihän Maria vastaa kysymyksiin koska ei pysty eikä varsinkaan halua. Sillä hän vaatii ihmisiä valehtelemaan vastuullisesti. Pitäen yllä sitä valheellista turvallisuuden tunnetta.

Elokuussa myös ajatusten Lievestuoreen Likaoja Juhana Vartiainen jakoi viisauttaan suomalaisille toteamalla näin:

Voisiko syynä olla se, että kyseiset tyypit ovat hyvää vauhtia muuttamassa Länsi-Eurooppaa lähtömaittensa kaltaiseksi? Kantaväestön elättämänä ja juhanavartiaisten ansiosta jalustalle nostettuina?

*

Elokuussa Suomessa uutisoitiin asiasta että maahanmuuttajalapsia katoaa lähtömaihinsa pakkonaitettavaksi ja jalkovälistään silvottavaksi. Punaisen valpon perinnettä ylläpitävä ylikomisario Jari Taponen löysi toki asiaan pullantuoksuisen selityksen:

 “Suurin osa lapsista lähetetään vanhempiensa synnyinmaahan, jotta nämä tuntisivat oman kulttuurinsa. Vähän samalla tavalla, kuin suomalaiset ovat lähettäneet lapsiaan kesälomaksi ”mummolaan maalle”.

Tulee muuten muistuttaa että nämä ”mummolamatkat” suuntautuvat maihin joitten turvattomuuden takia suomalaiset ovat myöntäneet niitä turvapaikkoja. Ja näitä juttuja maahanmuuttajien lasten katoamisista oli jo 1990-luvulla mutta valtamedia löytää ne uudestaan kerta toisensa jälkeen ”ensimmäistä kertaa” unohtaakseen ne taas muutamaksi vuodeksi.

*

Viime aikoina on käynyt ilmi että maakuntapresidenttimme Sauli Niinistö on suositumpi kuin koskaan. Muistutetaanpas silti Niinistön tuoreesta lausunnosta:

Niinistö on valmis siirtämään jäsenmaiden omaa ulko- ja turvallisuuspoliittista valtaa Euroopan unionille, jonka hän toivoo nousevan maailman neljänneksi suurvallaksi.

”Sanottakoon nyt selvästi: kannatan voimakkaasti EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan vahvistamista silläkin uhalla, että se vähentäisi tasavallan presidentin valtaoikeuksia.”

Se, että näyttää presidentiltä ja kuulostaa presidentiltä ei tarkoita että on presidentti. Vikdun Quisling myös näytti ihan presidentiltä. Itsenäistä Norjaa kannattaneet eivät vaan oikein pitäneet hänen edesottamuksistaan. Myös Quisling piti hyvänä että Norjan itsemääräämisoikeutta siirretään kansallisvaltiolta suuremmalle yhteisölle.

Näyttää ihan presidentiltä

Median suosikkitutkiskelija Oula Silvennoinen totesi että väestönmuutos on äärioikeistolaisten höpinää:

Katsotaanpa tilannetta Helsingistä. Mikäs olikaan vieraskielisten osuus tällä hetkellä?

1. Kallahti 38 %

2. Meri-Rastila 38 %

3. Itäkeskus 37 %

4. Kontula 36 %

5. Jakomäki 34 %

6. Kurkimäki 33%

7. Kivikko 33 %

8. Puotinharju 30 %

9. Vesala 28 %

10. Itä-Pasila 27 %

11. Malminkartano 27%

12. Pihlajisto 26 %

13. Kannelmäki 26 %

14. Viikin tiedepuisto 26 %

15. Reimarla 26 %

16. Pihlajamäki 25 %

17. Ylä-Malmi 24 %

18. Tapulikaupunki 23 %

19. Puotila 23 %

20. Mellunmäki 23 %

White flight alkaa lukemissa 20 prosenttia. Mutta tätä Oula ei ole välittänyt selittää. Eikä valtamedia kysy.

*

Kansallismielisten puheita käydään läpi täikammalla jos niistä vaan löytyisi jotain triggeröitymisen ja puolestaloukkaantumisen sekä ehkä jopa rikosilmoituksen aiheita. Mutta kun Suomen kuuluisin haamukirjoittajien käyttäjä ja jätkä jonka ammatti on suomalaisille haistatteleva ulkomaalainen josta ei ole koskaan ollut suomalaisille mitään hyötyä toimii ilman haamukirjoittajia twitterissä niin eihän siihen puutu niin valtamedia kuin virkakoneisto. Hän on etnisesti edistyksellinen suojeltu yksilö:

Valtakunnansyyttäjä Anu Mantilalla ei ollut huomautettavaa tämän Husun avautumisista mutta kantasuomalaisten mielipiteet häntä huolestuttivat:

Kiihottamisrikokseksi puhe muuttuu, kun negatiiviset väitteet ovat valheellisia, puolitotuuksia tai voimakkaita yleistyksiä tai arvostelmat ovat epäkunnioittavia ja koko ryhmää leimaavia.

Muistutetaan että haittamaahanmuuton arvostelu ei pohjaudu puolitotuuksiin vaan faktoihin. Lisäksi kyseinen Mantila oli orwellilaiseen tyyliin huolissaan ajatusrikoksista:

Kysymys on siitä, mitä väitetään, miten mielipiteet ja kritiikki ilmaistaan. Rikosoikeus on tekorikosoikeutta. Pahoista ajatuksista ei voida rangaista. Niistä tulisi kuitenkin päästä eroon.

Jälleen herää kysymys onko Mantila oikeasti sitä mieltä mitä selittää vai onko hän vain ajatukseton ja mielipiteetön viranhaltija jolla aivotoiminnan korvaa ohjeistus. Tässä blogissa ei sinänsä puututa ihmisten ulkonäköön mutta hotellin respassa ollaan joskus ajateltu miltä mahtaisi näyttää ja kuulostaa fiktiivinen hahmo Lennipirkitta Löröttät-Sixteen reaalimaailmassa ja täytyy sanoa että Mantila otti tämähetkisen paalupaikan.

*

Ja laitetaanpa sitten syksyistä Ylen itsensä ylistystä. Otsikkoa peliin:

Eurooppalaisten mediatalojen vertailu: Yle nousi luotettavuudessa ykköseksi.

Otsikkouutisoinnin mukaisesti Yle sitten kertoi sitten vasta varsinaisessa jutussaan että kyseessä ei ollut mikään yleiseurooppalainen mediatutkimus vaan siinä oli mukana ainoastaan ainoastaan kahdeksan eurooppalaista yleisradioyhtiötä. Ja muutenkaan asia ei mennyt ihan taiteen sääntöjen mukaisesti jonka Ylenkin piti sitten tunnustaa:

Korjaus 10.9.2019 klo 16:06 ja tarkennus 11.9.2019 klo 8.03: Jutussa luki alun perin, että Yle on yksi tutkimuksen tilaajista. Kohta on korjattu seuraavaan muotoon: Yle on tutkimuksen tilaaja. Lisäksi on lisätty tieto, että tutkimuksen ovat rahoittaneet Yle ja PBI-yhteisö.

Yle: tilatusti ja maksetusti luotettavaa uutisointia

Syyskuussa 2019 vasemmistoliiton kansanedustaja Anna Kontula joka käytti itsestään termiä ”eduskunnan ainoa kommunisti” ihmetteli seuraavaa:

Hotellin respassa ei omata yhteiskuntatanhuavaa akateemista koulutusta niin kuin Anna Kontula omaa mutta täällä uskalletaan silti epäillä että ennakkoluuloihin on kaksi huomattavaa syytä:

1. Historia

2. Nykypäivä

Ja laitetaanpa sitten ketäs muuta kuin valpoylikomisariota Jari Taposta:

Miettikääpäs ihmiset tuota lausetta ihan oikeasti. Ja sitä, että sen sanoo poliisiviranomainen. Ja mennäänpä sitten siihen, mitä peruskoulussamme opetetaan nuorille suomalaisille:

Hotellin respassa kyllä vahvasti epäillään että tuon häiskän maha ei johdu raskaudesta vaan liiasta Tsuhnan Kostosta ja läskisoosista. Kas kun miehellä ei ole kohtua. Eikä munasarjoja. Naisella on. Ja siirrytäänpä sitten Ruotsiin jonka pääkaupungissa Tukholmassa meinataan panna ääriväkivaltainen jengirikollisuus kerralla kuriin. Vaan kuinkas se tapahtuu? No näin:

Tukholman kaupunki ottaa nyt kovat käyttöön kitkeäkseen jengirikollisuutta. Käyttöön aiotaan ottaa feminismi ja nuorukaisten kanssa aiotaan keskustella vakavasti mm. sukupuolirooleista.

Tukholman kaupungin sosiaalineuvoston Liberaalipuolueen Jan Jönsson kertoo Tukholman paikallislehti Mittille, että suurin osa rikollisistahan on nuoria miehiä tai poikia.

– Haluamme keskustella heidän kanssaan sukupuolinormeista, kuinka olla poika ja impulssikontrollista.

Jönssonin mukaan väkivaltaisissa gangsteriryhmissä porukka provosoi alituiseen toisiaan ja siellä on taka-ajatuksena, että koskaan ei saa perääntyä tai muuten ei ole mies. Jönsson kertoo, että nuorukaisten kanssa aiotaan keskustella vakavasti näistä miehen normeista.

Niin että vakavasti keskustellaan. Kyllä riekkuminen varmaankin nyt loppuu.

Ja laitetaanpa epistolan lopuksi vielä messiaanista viestiä. Pakkomielteestä kärsivä ruotsalainen lapsimessias Greta Thunberg köijättiin aina YK:hon saakka pitämään puhe joka sisälsi vain latteita kliseitä.

Suvaitsevais-tiedostavat yksilöt – joihin kuuluu kollektiivisesti koko valtamedia – laukesivat puheen johdosta totta kai pöksyihinsä. Hotellin respassa tuumitaan asian tiimoilta kuinka helppoa on houkuttaa ihmiset kannattamaan totalitarismia. Aikanaan siihen riitti vain sopivan karismaattinen puhuja. Nykyisin sen puhujan ei tarvitse olla edes karismaattinen.

Tässäpä nämä kootut epistolat tällä kertaa. Mutta uusiin tulee varmasti aihetta. Syksyn jatkoa kaikille lukijoille.

PELLELAUMAN VALLANKUMOUS

Näin alkuun ja pohjaksi: hotellin respassa uskotaan siihen vanhaan viisauteen että ”jos se toimii, älä räplää”. Tämä pitää paikkansa niin mikromitassa kuten vaikka moottorisahassa kuin myös suuremmassakin mittakaavassa eli yhteiskunnassa. Jos pärjätään suht koht niin se riittää oikein hyvin ja ne, jotka pyrkivät aikaansaamaan omasta mielestään täydellisen yhteiskunnallisen järjestelmän saavat yleensä aikaan vain täydellisen tuhon tai ainakin komean pankrotin. Näin ollen voi todeta hyvin perustellusti että täällä ollaan niin arvo- kuin muutenkin konservatiiveja. Pyrimme säilyttämään sen, mikä toimii. Kas kun se pitää ihmiset parhaiten leivän syrjässä kiinni.

Sitten itse asiaan: Hotellin respassa ei olla hirveästi viitsitty ottaa kantaa muuan Iikka Kiven avautumisiin sillä hänhän on surullisenkuuluisa tahattoman komiikan mestari. Herättäen avautumisillaan lähinnä vaivautunutta myötähäpeää. Master of killing jokes. Mutta hänen uusin avautumisensa kannattaa nostaa esille sillä hän on yksi valitettavan monista samanlaisista ja avautuminen toimii laajemman ymmärrysharjoituksen pohjana varsin erinomaisesti:

Niin. Se vallankumous. Se totaalinen asiantilan muutos. Epäilemättä he haluavat sitä. Mutta mikä vallankumous ja millä tarkoituksella? Tämä pakkomielteestä kärsivän lapsimessiaan perässä kulkeva hysteerinen lauma haluaa toki sen vallankumouksensa mutta heitä ei voi verrata natseihin tai kommunisteihin. Heissä on perustavaa laatua oleva ero.

Sekä natsit että kommunistit halusivat toki vallan ja halusivat muuttaa yhteiskuntajärjestelmän haluamaansa muotoon. Ennenkaikkea he halusivat ottaa haltuunsa elinkeinoelämän jotta voisivat kehittää sitä haluamaansa suuntaan. Seuraukset toki olivat jotain ihan muuta kuin mikä oli tarkoitus. Ilmastohysteerikot taas eivät halua ottaa elinkeinoelämää haltuunsa. He haluavat lopettaa sen. Utopiaansa vedoten. Tajuamatta sen seurauksia.

Ja miksi he miettisivätkään niitä seurauksia? Niistähän joutuu kantamaan vastuun tavallinen, ei-utopistinen ihminen. Joka joutuu aina korjaamaan utopistien unelmien jäljet. Joissa tosin on sitten ilmastohysteerikkojen jäljiltä vielä enemmän korjaamista kuin natsien tai kommunistien jäljiltä. Niitten jäljiltä kun korjattiin särkynyttä mutta viherutopian jäljiltä joudutaan rakentamaan olemattomaksi muutettu kokonaan uudelleen. Sillä ilmastohysteerikoille tärkeintä ei ole se, mitä saadaan aikaiseksi ja mikä sen myötä tuhotaan vaan nimenomaan juuri se voittamisen, muutoksen ja vallankumouksen tunne. Ihana, egoa niin kauniisti ruokkiva tunne. Kaiken yli menevä tunne.

Tunne.

Me saatiin aikaan suuri muutos.

Me tehtiin vallankumous.

Ja sehän riittääkin. Ei väliä seurauksista. Ei väliä siitä että jos toimivaa muutetaan utopian nimissä niin se saadaan toimimattomaksi. Ei väliä siitä jos jotain aikaansaaneitten sukupolvien työ tuhotaan pilalle hemmotellun ja mitään aikaansaamattoman sukupolven mielitekojen vuoksi. Ei väliä siitä että sillä vihreällä vallankumouksella ajetaan valtiot elinkelvottomiksi rangaisten niitä rikoksista jotka jotkut toiset valtiot ovat tehneet.

Ei mitään väliä.

Sillä tärkeintä on tunne. Ähkyyn asti ruokittu ego. Me saimme puumerkkimme historiaan. Aivan sama, vaikka se olikin miinusmerkkinen. Aivan sama vaikka se ei rakentanut vaan tuhosi. Sillä saihan se kuitenkin aikaan hyvän tunteen.

Se tunteita ruokkiva vallankumous on tietenkin tehtävä jossain Suomen kaltaisessa maassa joka hoitaa ympäristönsä muutenkin esimerkillisesti ja joka jostain syystä kuuntelee noita reaalimaailmasta täysin irtautuneita utopisteja. Sillä ne maat, jotka ovat pahimpia saastuttajia eivät nakkaa Kiven kaltaisista vallankumouksellisista paskaakaan. Suomessa ja samanlaisissa länsimaissa se ”suuri muutos” onnistuu sillä valtiovaltakaan ei uskalla tunnustaa että sen lisäksi että keisarinnan oma pylly on paljas se haluaa riisua vaatteet muiltakin. Utopian nimissä. Paleltaahan se toki mutta onpahan vaatteet kumminkin riisuttu. On saatu aikaan muutos. Tunteita ruokkiva muutos.

Valtiovalta ei uskalla sanoa, että sen toimintaa säätelee barrikadeillaan riekkuva hysteerinen pellelauma. Pellelauma joka samalla huudolla vaatii maahamme myös aina vain lisää haittamaahanmuuttajia välittämättä siitä että nuo kaksi asiaa ovat lievää enemmän keskenään ristiriidassa.

Järjestelmäpuolueissakin on varmasti vielä ihan ajattelukykyisiä ihmisiä. Miltähän heistä mahtaa tuntua kun he tietävät oikein hyvin että heidän toimintaansa määrittelevät itsensä reaalimaailmasta täysin vapauttaneet pellet?

Ennen kaikkea kun he tietävät että ne pellet eivät saa aikaiseksi sitä vallankumoustaan ilman järjestelmäpuolueitten apua ja suostumusta. Ilman sitä nuo barrikadeillaan riekkuvat pellet olisivat, no, vain barrikadeillaan riekkuvia pellejä.

MINNI HIIREN VALINNAT

Arizona, joskus 1950-luvun lopussa

Valtatie 66:tta pitkin ajoi parhaat päivänsä nähnyt  vuosimallin 1949 DeSoto Custom. Auton ratissa oli yksinäinen nainen, tarkemmin sanoen Minni Hiiri. Minni lähenteli iältään neljääkymmentä mutta oli oikein näyttävän näköinen naaras edelleenkin. Sen hän tiesi itsekin ja oli käyttänyt ulkoisia avujaan hyväkseen elämässään härskin tietoisesti sekä menestyksellä. Tosin jossain vaiheessa menestys alkoikin hiipua ja tällä hetkellä Minni ei oikein tiennyt mitä tehdä elämälleen. Kaikki oli jumiutunut jotenkin paikalleen. Jumiutunut jo monta vuotta.

Vielä joitain vuosia sitten hän oli asunut Ankkalinnassa. Kaupungissa jossa hän oli asunut vielä silloin koko ikänsä. Vaikka hän oli aina ollut älykäs ja häikäilemätön nainen hän ei ollut kuitenkaan haaskannut aikaansa liikaan koulunkäyntiin vaan keskittynyt miehiin jotka tarjosivat oikeanlaiselle naiselle paljon nopeamman urannosteen kuin pitkä ja tylsä koulunpenkillä istuminen. Minni oli aina tiennyt että tyttö istuu lompakkonsa päällä mutta ei ollut omallaan sentään suoraan rahastanut. Fiksumpaa oli ohjata ja opastaa sillä lompakollaan tapahtumia haluamaansa suuntaan. Saada mies ajattelemaan niin kuin hän halusi ja vielä saada kuvittelemaan että ne olivat hänen omia ajatuksiaan. Huoraamista kun oli niin monenlaista. Jotkut huorat levittivät vain jalkansa mutta taiteilijat tekivät asiakkaasta kohteen jonka he ottivat kokonaan haltuunsa. Sieluaan myöten.

Monenlaisia oli miehiäkin mutta merkittävin miessuhde hänelle oli ollut ankkalinnalainen poliisi ja sotasankari Mikki Hiiri jonka kanssa Minnillä oli ollut jonkinlainen on/off-suhde. Suhteen off-vaiheissa hän oli myös ollut kiinteissä ja intiimeissäkin tekemisissä ankkalinnalaisen pahamaineisen MC Demontoothin kanssa eikä sen johtaja Aku Ankkakaan ollut hänelle sängyssä vieras. Akua tosin Minni ei ollut koskaan yrittänyt ohjailla ja johdatella mihinkään suuntaan. Aku oli siihen aivan liian älykäs ja ennen kaikkea aivan liian vaarallinen. Aku oli todennut yhtenä elämänfilosofianaan että ”huorat ei hurmaa ja linna ei pelota” ja Minni tiesi Akun olevan tosissaan. Akun kanssa ei kannattanut leikkiä.

MC Demontoothin pahat pojat olivat kiinnostavia ja kiihottavia. Niin oli myös Mikki joka oli omalla tavallaan myös paha poika. Toisella puolella lakia tosin. Tai miten sen nyt otti. Minni tiesi – tai osasi arvata – Mikistä asioita joita ei edes Police Department of Duckburg tiennyt. Mutta lopulta kävi ilmi että myös Mikki oli niitä miehiä joita naiset eivät kiedo pikkusormensa ympärille. Niinpä Mikki oli on/off-suhteeseen lopulta kyllästyttyään käskenyt Minnin painua helvettiin ja Minni tiesi Mikin myös tarkoittavan sitä. One way ticket.

Tämä sai Minnin miettimään. Tosiasiassahan hän oli kytännyt koko ikänsä Mr. Jackpotia jonka vamppaisi ja alkaisi sitten miljonäärin edustusvaimoksi. Nyt aika oli mennyt Minnin ohi. Siinä vaiheessa jo yli kolmekymppisenä hänellä olisi kyllä vielä vientiä miesmarkkinoilla mutta miljonäärimarkkinoilla enää ei. Ei varsinkaan Ankkalinnassa jossa hänen suhteensa niin Mikkiin kuin MC Demontoothiin tiedettiin liian laajalti. Häneen ei haluttu koskea. Tai haluttiin kyllä mutta ei uskallettu. Ja ne koulutkin olivat jääneet käymättä.

Oli aika nostaa kytkintä ja etsiä onnea muualta. Ankkalinna ei sitä enää tarjonnut.

Ensimmäisenä Minni oli Ankkalinnasta lähdettyään ja Calisotan osavaltion ylitettyään ajanut Nevadaan, Renon kasinokaupunkiin. Siellä hän oli viettänyt jonkun aikaa Hannu Hanhen kanssa. Hannu oli aikanaan häipynyt Ankkalinnasta koska Aku Ankka oli hakannut hänet tohjoksi palattuaan sodasta ja yllätettyään hänet itse teosta Iines Ankan kanssa. Hannu oli uskonut kerrasta ja oli ollut jo pitkään ollut Renon kasinolla pokeripöydän pitäjänä. Alkuun Hannu oli Minnin nähdessään lähestulkoon tehnyt kauhusta löysät housuunsa kunnes Minni oli selittänyt ettei hänen saapumisellaan ole mitään tekemistä Akun ja MC Demontoothin kanssa.

Hannu Hanhi oli vain alkuetappi jossa Minni vähän keräsi voimiaan. Ei hän mitään varsinaista suhdetta tuon aikanaan onnekkaaksikin kehutun hanhen kanssa suunnitellut. Samalla hän alkoi myöntää itselleen että Mr. Jackpot taisi jäädä loppuiäksi löytämättä joten oli aika elättää itsensä konservatiivisin keinoin tarjoilijan hommissa. Niitähän hän oli tehnyt ennenkin. Minni läksi suurinpiirtein lanttia heittämällä ajamaan itään ja löysi ensimmäisen työpaikkansa noin sadan kilometrin päässä Renosta sijaitsevasta pienessä Lovelockin kaupungissa sijaitsevasta road bar & grillistä. Paikan ikkunassa oli kyltti ”help wanted” ja Minni marssi sisään. Paikan omistaja oli heti myyty sillä Minnihän osasi antaa miehille sellaisia hienovaraisia seksuaalisia vihjeitä jotka saattoi tarvittaessa kategorisesti kiistää ja toisaalta halutessaan panna toteen.

Minni ei pysynyt yhdessä paikassa kovin pitkään. Matka jatkui tarjoilijanhommasta toiseen. Lovelock, Mill City, Carlin, Spring Creek ja West Wendover jonka takana olikin sitten Utahin osavaltio. Minni pistäytyi Salt Lake Cityssä ja vaikka hän Ankkalinnan kaltaiseen suurempaan kaupunkiin kaipasikin niin totesi touhun olevan liian mormoonia hänelle. Hänenhän piti ohjailla rikasta miestä eikä olla kolmen muun vaimon kanssa jonkun jätkän ohjailema. Siispä tiukka käännös, suunta lounaaseen, takaisin Nevadaan ja Las Vegasiin jossa hän viihtyikin pari vuotta. Olihan paikassa toki hänelle töitä. Oli siellä myös mr. Jackpoteja yllin kyllin mutta heille oli tarjolla jo paljon nuorempiakin gold diggereitä. Niinpä oli aika vaihtaa jälleen maisemaa.

Minni suunnitteli siirtyvänsä Arizonan puolella samanlaiselle töissä/tien päällä-kierrokselle kuin  oli ollut Nevadassakin. Ehkäpä hän jatkaisi siitä vielä stetsonhattujen maahan Teksasiin. Huono tuuri tosin iski heti päälle ja valtatiellä 66 pienen Crozierin kylän jälkeen DeSotosta puhkesi rengas. Minni ei onnekseen ollut mikään kädetön ja avuton nainen vaan vaihtoi renkaan kovassa helteessä ja tuumi että seuraavassa paikassa pitäisi yöpyä ja katsoa löytyisikö sieltä korjaamo josta saisi uuden rengasparin eteen. Puhjennut rengas kun oli aika kulunut ja vararengas puolestaan uusi joten ohjaus puolsi ikävästi. Seuraava kyläpahanen oli nimeltään Truxton. Infokyltin mukaan paikassa oli parituhatta asukasta, paikasta löytyisi korjaamo ja heti ennen keskustaa oli vielä avoinna oleva motelli. Siispä motellin parkkiin ja asioimaan. Täällä vietettäisiin yö.

Ennen poistumista autostaan Minni tarkisti tuttuun tapaan olkalaukkunsa. Hän teki niin aina kun oli menossa tuntemattomaan paikkaan tapaamaan tuntemattomia ihmisiä. Laukussa oli pieni 6,35-millinen Baby Browning-pistooli. Hän muisti kuinka oli saanut sen aikanaan MC Demontoothin 176-671:ltä. Hän oli viettänyt iltaa MC:n tallilla ja 176-671 oli kysynyt:

- Minni hei… onko sulla muuten mitään turvanasi kun liikut yksin. Kaupungilla kulkee pahoja heppuja, you know…

Minni tiesi kyllä että ne pahimmat heput istuivat juuri täällä mutta kaikki oli tietysti suhteellista. Täällä hän oli absoluuttisen turvassa. Hän näytti olkalaukussaan pitämää mattoveistä. 176-671 katsoi veistä ja tuumaili:

- Fuckin´ aye… that ain´t fucking enough… you need some more…

Sitten hän pyysi Minniä odottamaan ja poistui hetkeksi palaten mukanaan tuo pieni pistooli ja pari rasiaa panoksia.

- Tytöllähän pitää olla aina salaisuuksia… ja tuo pysäyttää huomattavasti mattoveistä paremmin… osaatko käyttää sitä?

- Osaan.

Se pieni salaisuus oli kulkenut hänen mukanaan siitä saakka. Ampua hänen ei ollut koskaan tarvinnut mutta pari kertaa hänen road trippinsä aikana pistooli oli täytynyt ottaa esille kun joku jätkä ei ollutkaan niin hurmaava kuin omasta mielestään oli ja se oli saanut aikaan päähänpiston ottaa väkisin haluamansa. Kohti osoittava pistoolinpiippu, pienikaliiberinenkin oli omiaan poistamaan typerät päähänpistot. Varsinkin kun pistoolia kädessään pitävän Minnin ilme kertoi että liipaisimesta oli otettu jo etuveto pois.

Minni asteli sisään motellin vastaanottoon ja huomasi ikkunassa matkan varrelta tutun ”help wanted”-kyltin. Jaa… saattaisihan tässäkin kyläpahasessa viettää muutaman kuukauden ja tienata muutaman taalan. Respassa pöydän takana istui nuori ja varsin ujon oloinen mies. Minniä ehkä kymmenen vuotta nuorempi, Ehkä jopa pari vuotta enemmän. Minni esittäytyi:

- Iltaa. Minä olisin kiinnostunut yöksi huoneesta ja sitten mahdollisesti pidemmäksi ajaksi työpaikasta. Olen Minni Hiiri.

- Tuota, iltaa. Minä olen Norman… Norman Bates. Ja minä… minä kyllä tarvitsisin apua.

- Minkähänlaista apua te olisitte vailla? Normaalia tarjoilijan ja siivoojan hommia?

- Niin no sitäkin… mutta oikeastaan minä apulaisen sijasta tarvitsisin assistant managerin. Auttamaan kaikessa. Kun suoraan sanottuna minä en ole kovin hyvä motellinpitäjä. Pidin tätä äitini kanssa mutta… hän nukkui pois puolitoista vuotta sitten. Ja minä olen vähän hukassa tämän homman kanssa.

- Olen kovin pahoillani menetyksestänne. Mutta luulen, että olen se henkilö jota etsitte. Jos minä ottaisin sen huoneen niin ryhdytään tutkimaan sitä toimenkuvaa tarkemmin kun olen nukkunut yön. Olen ajanut melko pitkän matkan ja joutunut vaihtamaan renkaankin välillä.

- Tuota… ilman muuta.

Aamulla sovittiin sinunkaupoista sekä työsuhteesta ja Minni alkoi tutustua motellin toimintaan. Poika oli ainakin ollut rehellinen. Hän oli kertonut että äidiltä oli jäänyt jonkin verran säästöjä joilla hän oli pyörittänyt koko ajan tappiolla käyvää motelliaan, mutta säästötkin alkoivat huveta. Kirjanpito oli onneton eikä motelli muutenkaan houkutellut ihmisiä muuta kuin ohimennen nukkumaan ja syömään omia eväitään. Edes minkäänlaista ruokalaa ei ollut. Sen virkaa teki virvoitusjuoma-automaatti. Olipa sentään jääkaapit huoneissa. Motelli oli pelkkä ankea nukkumaputka valtatien varrella. Ei mitään muuta.

Nopeaälyisenä, toimintakykyisenä ja sopivia suhteita omaavana naisena Minni kehitti nopeasti päässään suunnitelman ja esitteli sen Normanille. Ujoudestaan ja arkuudestaan huolimatta poika ei ollut mitenkään tyhmä ja tajusi suunnitelman kiistattomat edut vaikka siinä lain kannalta kovasti harmaalla alueella liikuttiinkin. Mutta hän kysyi ihmetellen:

- Ymmärrän suunnitelmasi edut. Mutta sen toteuttaminen vaatii rahaa. Eikä minulla ole sellaisia summia. Enkä minä mistään lainaakaan saa.

Minni vastasi puolestaan samalla hienoista – joskin hyvin varovaista – naisellista viestiä lähettäen:

- Mutta minäpä tiedän mistä sitä saattaa saada.

- Jos onnistut niin olen valmis yrittämään. Niin tuota… sinun kanssasi… minulla ei olisi yksin rohkeutta.

Minni hymyili ja vastasi:

- Minun täytyy soittaa kaukopuhelu.

American Telephone and Telegraph Company sai tehtäväkseen yhdistää erään amerikkalaisen kaukopuhelun Arizonan Truxtonista Calisotan Ankkalinnaan ja tarkemmin sanoen MC Demontoothin kerhotiloihin jossa puhelun otti vastaan juuri oikea henkilö eli Aku Ankka. Aku asui vakituisesti kerhotiloissa koska mielsi kerhon omaksi ja ainoaksi perheekseen. Veljenpojat liikkuivat maailmalla liittovaltion hommissa ja Mummo Ankka sekä Hansu asuivat kaukana maalla ja heitä Aku näki harvoin. Ikivanha Roope-setä oli puolestaan eristäytynyt rahasäiliöönsä ja johti sieltä imperiumiaan jonka suuruuden ja vaikutusvallan tiesi vain harva. Se imperiumi oli tosin pikkuhiljaa siirtymässä hänen entiselle sihteerilleen ja nykyiselle vaimolleen Nenonilla MacAnkalle. Naiselle joka – toisin kuin Minni – oli löytänyt itselleen sen Mr. Jackpotin. Hyvin tilannetajuisena miehenä Aku ei jäänyt ihmettelemään Minnin soittoa vuosien jälkeen joten nopeitten kuulumisten vaihtamisen jälkeen hän totesi:

- Et soittanut Arizonasta vain kysyäksesi kuulumisia. Olet jotain vailla. Kerro.

Minni kertoi, Aku kuunteli ja puntaroi kuulemaansa koko ajan. Se, mitä Minni ehdotti kuulosti aivan järkevältä. Akulla ei myöskään ollut Minniä kohtaan mitään hampaankolossa. Toki nainen pyri aina manipuloimaan miehiä mutta Akun kohdalla hän oli aina tiennyt paikkansa. Mikä tärkeintä, Minni ei puhunut lahjoituksesta vaan lainasta ja puhuessaan hän myös kertoi suunnittelemastaan takaisinmaksuaikataulusta ja koroista. Ja lisäksi paikkaa saattoi käyttää rahanpesuun.

Kaikkein tärkeintä oli se, että Minni ei ollut sanonut sanaakaan siitä, minkä Minni tiesi ja minkä Aku puolestaan tiesi Minnin tietävän. Eli sen, että Mikki Hiiri oli cop on the take. Oli ollut MC Demontoothin taskussa jo kauan. Minni pitäisi selvästi suunsa kiinni jatkossakin ja Demontooth säilyttäisi erittäin tärkeän työkalunsa jatkossakin. Aku ei antanut armoa pettureille mutta toisaalta hän osasi palkita uskollisuuden. Niinpä hän päätti suostua Minnin lainaehdotukseen ja lähettää Minnin pyynnöstä juuri Pelle Pelottoman viemään rahoja ja tekemään samalla tiettyjä, no, teknisiä asennustöitä.

Pellen mukaan saisi lähteä pari Demontoothin Ankkalinnan miestä ja he saisivat poimia matkallaan pari timpurintaitoista kaveria Arizonan puolelta Bullhead Cityn chapterista. MC Demontoothillahan oli chaptereita Calisotan lisäksi jo Nevadassa, Idahossa, Oregonissa ja Arizonassa. Turha tuhlata lainarahoja remonttihommiin kun osaavaa porukkaa löytyi omistakin. Minni oli kertonut että tarvittavat tilat kyllä löytyvät mutta pientä viilailua ja muuntelua tarvittaisiin. Asiat etenivät nopeasti ja kahta kuukautta myöhemmin Bates Motel mainosti uusiutumistaan:

Täysin uudistunut Bates Motel, Bar & Barbeque oli muuttunut nukkumaputkasta viihdekeskukseksi. Huonepaikkojakin oltiin tehty muutama lisää sillä itse motellipuoli oli parakkityyppinen ja lisätilaa oli helppo rakentaa. Päärakennuksen alakerrasta taas oltiin tehty kapakan ja ravintolan yhdistelmä. Olut ja whisky maistuivat tietysti pahemmin mainostamattakin mutta lisäsäväyksen toi Minnin ehdotuksesta Truxtoniin muuttanut Minnin lapsuudenystävä Klaara Kotko jonka tulinen texmex-keittö saavutti nopeasti suosiota myös naapurikylissä Hackberryssä, Crozierissa ja Peach Springsissä sekä myös alueen hallintokeskuksessa Kingmanissa.

Pelkästään juoman ja hyvän ruuan yhdistelmä vie jo itsessään pitkälle mutta Batesissa oli vielä pari erikoisuutta. Uhkapeli oli Yhdysvalloissa hyvin säännösteltyä mutta ihmisellä oli jokin kumma vietti päästä eroon rahoistaan. Arizonasta tietysti saattoi mennä Las Vegasiin mutta sellaiset reissut olivat kuitenkin turhan tyyriitä. Bates Motelkaan ei ylläpitänyt uhkapeliä. Mutta sillä oli oma – suljettu – pelihuone jonne pääsi maksua vastaan ja jossa halukkaat – joita oli lukuisia – saattoivat läiskiä keskenään pokeria ja heittää noppaa. Panoksia ei säännöstelty. Ne olivat asiakkaan päätettävissä. Luonnollisesti tarjoilu pelasi myös pelihuoneen puolelle.

Tarjoilua puolestaan hoitivat Aku Ankan paikalle hankkimat hyvännäköiset ja vähäpukeiset naiset jotka olivat motellilla aikansa tienaamassa ja palasivat taas Ankkalinnaan. Tienaamiseksihan tarjoilutyön muutti se, että heillä oli tarjottavana maksusta muutakin lihallista herkkua kuin Klaara Kotkon maittavat annokset. Järjestyksenpitäjinä oli aina vuorollaan pari MC Demontoothin Bullheadin chapterin kioskin kokoista miestä. Itse asiassa motellille kyseiset miehet tulivat hyvin halvaksi sillä Demontooth oli samalla ostanut paikallisen korjaamon ja käytti niin miesten palkkoja kuin korjaamoakin rahanpesussa. Win-win tilanne molemmille. Sinänsä järjestyshäiriöitä ei ollut juuri muutenkaan sillä pieni, mutta karismaattinen Minni piti hallussaan armotonta porttikieltovaltaa.

Puolen vuoden kuluttua Minni ja Norman katsoivat Minnin ylläpitämiä tilikirjoja ja viivan alla oli reilusti mustaa. Tulokseen saatoi olla enemmän kuin tyytyväinen ja paikan suosio kasvoi edelleenkin. Minni tiesi että Norman oli katsellut häntä jotenkin ujon himokkaasti. Hän olisi toki voinut vampata miehen milloin vain mutta joku pidätteli häntä. Norman tuntui käyvän henkilökohtaista taistelua. Minni vaistosi sen, joskaan ei osannut tarkemmin määritellä sitä. Minni antoi Normanille aikaa vaikka olikin jo päättänyt että hän nappaa tuosta miehen itselleen. Hän kun oli aikaa sitten menettänyt uskonsa romanttiseen rakkauteen. Parisuhteen piti tuoda naiselle turvaa. Erityisesti taloudellista turvaa. Ja sitä Bates Motel, Bar & Barbeque tarjoaisi.

Tilitilanteen katsominen sai Normanin yleensä ujoille kasvoille leveän hymyn. Sitten hän painoi kuitenkin ujosti päänsä ja sanoi:

- Minni… mikään tästä ei olisi onnistunut ilman sinua… ja minä haluaisin… haluaisin…

Minni päätti auttaa:

- Vielä hieman enemmän? Meidän keskenämme?

- Niin… mutta minun on vaikeaa… olen pari kertaa ihastunut… sillai kaukaa… he olivat nuoria… minun ikäisiäni suurinpiirtein… mutta sen ihastumisen myötä on tullut myös viha… halu vahingoittaa… tunne, että he häpäisisivät… äitini… mutta sinun kohdallasi sitä vihaa ei ole tullut…

Nyt Minnille aukesi Normanin päässä oleva solmu. Minni ei halunnut psykologisoida liikaa. Siitä ei yleensä tullut kuin hankaluuksia. Mutta kyseessä oli siis ollut jonkinlainen dominoiva äiti joka ei ollut halunnut koskaan katkaista napanuoraa poikaansa. Äiti, joka ei koskaan hyväksynyt poikansa elämään muuta naista kuin hänet itsensä ja jolle nuoret naiset olivat aina uhka. Mutta Minni puolestaan oli tarpeeksi vanha käymään tuon kuolleen äidin kanssa henkiseen sylipainiin ja voittamaan. Nyt hän iski kaiken naisellisen taitonsa pöytään, vietteli Normanin helposti ja tarjosi hänelle elämänsä kyydit. No, olivathan ne samalla hänen elämänsä ensimmäiset kyydit mutta Minni jos kuka tiesi kuinka vaakamambo tanssitaan ja hän oli se joka osasi siinä tanssissa viedä.

Mutta seuraavana päivänä kävi ilmi että vielä oli yksi asia tehtävänä. Minni tiesi että motellin päärakennuksessa oli ylimmän kerroksen yksi huone ollut aina lukittuna. Hän oli oppinut että ei kannattanut alkaa tunkea kuonoa asioihin jotka eivät itselle kuulu. Eihän se huone ollut motellinpidon kannalta mitenkään tarpeellinen. Nyt se ovi kuitenkin aukeaisi. Normanista aisti eilisen yön jälkeen tietyn vapautumisen mutta äänessä oli vielä se vanha vire. Äiti piti vieläkin kättä hänen kurkullaan. Kaikesta huolimatta. Norman sanoi oven edessä kaivaen avaimen taskustaan:

- Ymmärrän jos tämän jälkeen haluat pakata kamppeesi ja lähteä. Toivoisin että jäisit. Mutta minun on pakko näyttää tämä. Katsos, kun minä en vaan pystynyt… en niin millään… en ennen sinua… ja nyt… minä en halua valehdella… siksipä…

Sitten hän aukaisi oven.

Jaahah… se henkinen sylipaini olikin sitten ollut paljon kovempi kuin mitä Minni oli kuvitellutkaan. Ja sai edellisen yön tuntumaan hyvin groteskilta. Harvapa nainen sitä on nainut samassa kerroksessa jossa oli häntä naivan miehen äidin muumioitunut ruumis. Mutta joo… Norman halusi olla rehellinen ja löi kaikki kortit pöytään. Ja olihan Minni nähnyt pahempaakin. Eläviä ihmisiä tuli pelätä. Ei kuolleita. Mutta tuo raato täytyi joka tapauksessa hävittää.

Seuraavana yönä, kun motellin viihdepuoli oli jo sulkeutunut ja mikäli joku ohikulkija olisi ollut katsomassa hän olisi nähnyt vuosimallin 1949 DeSoton peruuttavan päärakennuksen takaovelle ja naisen kävelevän autosta sisälle. Sitten hän olisi nähnyt sen saman naisen ja miehen kantavan säkissä jotain auton peräkonttiin ja sen jälkeen hän olisi nähnyt auton poistuvan paikalta kohti autiomaata. Kolmea tuntia myöhemmin hän olisi nähnyt auton palaavan. Mutta ohikulkijaa ei ollut paikalla joten mrs. Norma Bates suostui, tai ainakin oli pakotettu kuolemaan lopultakin ja lopullisesti. Kuukautta myöhemmin Minnistä tuli lyhyellä Las Vegasin reissulla mrs. Minnie Bates.

Bates Motel, Bar and Barbeque sai lisää suosiota ja tuotti mukavasti. Mutta Minni katsoi jo tulevaisuuteen. Jossain vaiheessa toimintaa kannattaisi laajentaa. Ehkä Flagstaffiin. Miksei Phoenixiinkin. Ja Normania piti kouluttaa. Tosin hänen tajuamattaan. Menestyksen myötä – ja ennen kaikkea päästyään eroon äitinsä haamusta – hän oli saanut lisää itsevarmuutta ja päässyt pala palalta pois ujoudestaan. Luonnollisesti asiassa auttoi Minni ja Norman ajatteli paljolti Minnin ajatuksia pitäen niitä ominaan. Tämän jos minkä Minni osasi.

Norman oli saanut myös suosiota alueen ihmisten keskuudessa. Häntä pidettiin hyvänä ja vastuullisena yrittäjänä ja muutenkin luotettavana miehenä. Honest and hard working American man. Tämä maine kannattaisi realisoida. Sillä Minni oli seurannut hyvin huolissaan Yhdysvaltain liittovaltion Interstate Highway-suunnitelmaa, erityisesti Interstate 40-tietä joka muuttaisi valtatie 66:n merkityksettömäksi kärrypoluksi. Sen myötä Truxtonissa ei ollut tulevaisuutta. Oli pyrittävä askel kerrallaan eteenpäin. Motellin toiminnan laajentaminen muualle oli yksi askel. Ja Minni olisi suunnitellut toisenkin askeleen:

- Norman, kulta. Minä olen vähän ajatellut. Mitäpäs jos rupeaisit pormestariksi?

Normanin silmät menivät teevadeiksi. Hän tiesi kyllä että nykyinen paikallisen hallintokeskuksen Kingsmanin pormestari olisi jäämässä vuoden päästä eläkkeelle. Mutta Minnin ehdotus tuli aivan puskista.

- Hä? Pormestariksi? Eihän siihen hommaan noin vaan ruveta. Siinähän on vaalit. Enkä minä politiikkaa oikein ymmärrä.

- Sinä olet itse asiassa suosittu mies. Hyvin suosittu. Siellä Kingmanissakin. Siellähän Truxtoninkin asioista päätetään. Maineesi on levinnyt. Eikä sinun tarvitse osata. Vielä. Minä opetan. Sinusta tulee oikein kunnon konservatiivinen redneck-republikaani. Ja meillä on vielä muutama ässä hihassa. Sinä tulet saamaan tukea enemmän kuin uskotkaan…

Minni eli elämää kuin shakinpelaaja eli ajatteli aina muutaman siirron eteenpäin. Siihen ajatteluun kuuluivat ne Pelle Pelottoman tekemät tietyt tekniset asennustyöt. Käytännössä ne olivat kaksisuuntaisen peilin takana oleva filmikamera joka tarvittaessa kuvasi kun tietyt asiakkaan touhusivat huorien kanssa. Ja niitä tiettyjä asiakkaita olivat sattumoisin olleet sekä nykyinen pormestari, vahva seuraajaehdokas pormestarin virkaan, paikallisen sanomalehden päätoimittaja sekä eräs paikallinen menestyksekäs yrittäjä. Jotka olivat sattumoisin kaikki naimisissa.

Heidät kutsuttiin käymään yksi kerrallaan Bates Motellissa. Tapaamisessa oli mukana Minni sekä kaksi MC Demontoothin miestä. Tällä kertaa liivit päällä. Tapaaminen meni varsin yksinkertaisessa päiväjärjestyksessä. Ensin Minni näytti jokaiselle niin sanotusti erittäin raskauttavaa valokuvamateriaalia todeten samalla:

- Eikö teidänkin mielestänne ole niin että juuri Norman Bates on sopiva mies seuraavaksi pormestariksi?

Tämän jälkeen MC Demontoothin miehet sanoivat:

- Mikäli teille sattuu tulemaan mieleen jotain typerää, niin kuin vaikka kylmentää mr and mrs Bates niin siinä tapauksessa me löydämme teidät ja tapamme teidät. Jatkossa te vahditte heidän turvallisuuttaan kuin pikkulapsen silmää. Vaikka joku sattuisi ajamaan heidän päälleen vahingossa autolla niin pidämme teitä vastuullisena. Teitä on varoitettu. Emmekä me varoita turhasta ja varoitamme vain yhden kerran.

Noille miehille oltiin esitetty tarjous, josta ei voi kieltäytyä. Tapaamisen seurauksena heidänkin mielestään juuri Norman Bates oli sopiva mies seuraavaksi pormestariksi ja he toivat sen myös vahvasti julki.

Niinpä Kingsman Daily Miner saattoi uutisoida…

Ja neljä vuotta myöhemmin…

Niin. Vaikka julkisuudessa asiasta valettiinkin vielä kannuja niin päätös oli jo tehty. Tai no, Minni oli sen tehnyt. Norman hakisi kuvernööriksi ja tulisi myös voittamaan. Politiikan ulkopuolelta tulleella nuorella ja suositulla ehdokkaalla oli kova noste ja menestys keräsi lisää menestystä. Minni ymmärsi että koska hän ei koskaan törmännyt Mr. Jackpotiin niin hänellä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin kehittää sellainen itse. Norman oli siihen täydellinen. Jotkut miehet, niin kuin hän olivat muovattavaa vahaa. Jotkut taas, niin kuin Aku Ankka olivat immuuneja naisten manipulointiyrityksille. Ja olihan Norman ihan kiva mies. Hän olisi Minnille ikuisesti uskollinen sillä olihan Minni vapauttanut hänet omasta aaveestaan. Itse Norman ei olisi siihen koskaan pystynyt. Minnin ja Normanin välillä oli side joka meni kuoleman rajan yli elämän puolelle. Itse asiassa Norman oli aivan loistava aviomies.

Tiedä vaikka ruokahalu vielä kasvaisi mutta saattaisi olla että Minni tyytyisi kuvernöörinrouvan asemaan ja asumiseen Phoenixissa. Ei hän oikeastaan kaivannut minnekään Washingtoniin. Ja hän oli oppinut pitämään Arizonasta. Sen vuoksi hän oli päättänyt pitää käynnissä myös alkuperäisen Truxtonissa sijaitsevan Bates Motel, Bar & Barbequen vaikka Interstate 40 näivettikin vanhan route 66:n varrella sijaitsevia kaupunkeja. Osittain Minni halusi pitää paikan sentimentalisuuden takia. Olihan se hänen henkilöhistoriassaan tärkeä, ehkä se tärkein paikka.

Ja osittain myös siksi että hän uskoi sattuman voimaan. Sattuma rikkoi aikanaan Minnin autonrenkaan ja sai hänet yöpymään Bates Motelissa. Toinen sattuma tapahtui 1960-luvun alussa. Muuan nuori englantilainen reppumatkailija, nimeltään Mick oli viettänyt pari yötä Bates Motelissa ja Minni oli tutustunut häneen. Pojan unelma oli takaisin Englantiin palattuaan perustaa menestyksekäs rock´n´roll-bändi ja ryhtyä sen laulajaksi. Poika antoi vähän ääninäytteitäkin ja kieltämättä kaverin ääni oli siihen uuteen rock-musiikkiin enemmän kuin sopiva.

Hetken mielijohteesta Minni oli pannut soimaan vanhan amerikkalaisen Bobby Troupin kappaleen Route 66 ja todennut että se kävisi ehkä Mickin äänelle sekä sille uudelle rock-musiikkityylille. Mick oli innostunut asiasta ja kirjoittanut sekä laulun että sen tekijän ylös. Pois lähtiessään hän vielä totesi:

- Ma´am. Te kuulette minusta vielä. Kiitos vieraanvaraisuudesta ja vinkistä.

Minni ei koskaan ollut kysynyt tuon nuoren englantilaisen miehen sukunimeä. Mutta joku aika sitten hän oli saanut postipaketin Englannista. Paketissa oli singlelevy ja lappu ”thank you mrs Bates”. Uudelta, menestyksekkäältä brittiyhtyeeltä. Olihan Minni toki kuullut yhtyeestä mutta ei ollut osannut yhdistää sitä siihen tiettyyn nuoreen mieheen.

Näköjään sekä Minni että Mick olivat onnistuneet toteuttamaan unelmansa. Ja ehkä tuo mainetta saanut laulu tekisi eräästä vanhasta valtatiestä klassikon.

Get your kicks… on route sixty-six…

*

Lämmin kiitos eräälle Anolle inspiraatiosta. Kypsyttely vaan kesti pari vuotta.

Aikaisemmat Ankkatarinat:

Ankkatarinat

(Sisältää Aku Ankan valinnat, Tupun, Hupun ja Lupun valinnat ja Roope Ankan valinnat)

Mikki Hiiren valinnat

Hessu Hopon valinnat