VIRANOMAINEN

Eli ymmärrysharjoitus oikeusviranomaisten toiminnan motiiveista

Mietin ymmärrysharjoituksessani sitä, miksi raijatoiviaiset toimivat niin kuin toimivat. Nimi on kirjoitettu tarkoituksella pienellä ja yhteen sillä nykyisen valtakunnansyyttäjän kaltaisia henkilöitä on viljalti ollut ennenkin, on nykyisin ja on tulevaisuudessakin. Kirjoituksen inspiraatio tulee toki case Räsäsestä mutta raijatoiviaiset ovat aikaisemminkin toimineet sananvapausoikeudenkäynneissä samalla tavalla unohtaen Olaus Petrin vanhan viisauden eli ”mikä ei ole oikeus ja kohtuus, ei voi olla lakikaan”. Viisauteen voisi tietysti lisätä että ”erityisesti lain tulkinnassa tulisi käyttää oikeutta ja kohtuutta”.

Toiminnallaan kyseiset raijatoiviaiset parhaimman mukaan rappeuttavat ihmisten luottamusta oikeuslaitokseen ja samalla koko virkakoneistoon. Ja ovat samalla itse uhka yhteiskuntarauhalle jonka puolesta he väittävät toimivansa. Mutta mikä saa raijatoiviaiset toimimaan niin kuin he toimivat? Itse näen että vaihtoehtoja on kaksi:

1. He ovat oikeasti utopisteja jotka ovat onnistuneesti irtauttaneet itsensä reaalimaailmasta. He oikeasti uskovat monikultturismiin. He uskovat nykyisin niin kovasti hypetettyyn LGBTQ-ideologiaan ja samalla siihen että perinteiset arvot ovat jotain taantumuksellista jonka puolesta puhuminen puolestaan on loukkaavaa ja sen myötä rikollista. He uskovat pohjoismaalaisen lällysosialidemokraattisen islamin olemassaoloon ja sen myötä haluavat kyseiselle uskonnolle ja sen edustajille erityissuojellun aseman, toimivat kyseiset islamilaiset miten hyvänsä. Ja ennen kaikkea he uskovat toimivansa inhimillisen hyvän puolesta. He uskovat olevansa oikeassa ja sen vuoksi uskovat toimivansa oikein.

tai

2. He ovat vain hallintokoneita. Pelkkiä ajatuksettomia ja mielipiteettömiä viranomaisia jotka noudattavat määräyksiä ja toteuttavat vallitsevaa poliittista järjestelmää tukevia sekä ylläpitäviä päätöksiä kaikin käytettävissään olevin keinoin ja millään tavoin kyseenalaistamatta. Kysymys miksi on heille täysin vieras. Nykyisillä viranomaistoiviaisilla on varsinkin sananvapaus – tai sananvapauden rajoittamisasioissa – käytettävissään varsin hyvät keinot joista aikanaan kommentoi muuan Mika Illman:

- Tuskin millään rikosoikeuden lohkolla on lainkäyttäjälle jätetty yhtä paljon harkintavaltaa kuin sananvapausrikosten alueella.

Tuo harkintavalta koskee tietysti myös sananvapauden määrittelyn sananvapausrikokseksi vallitsevaa järjestelmää hyödyttävällä tavalla. Toinen, jo legendaksi muuttunut asiaan liittyvä siteeraus tulee jo Jussi Halla-ahon tuomiosta:

- Logiikalla tai niin sanotuilla järkiperusteluilla ei tämän vuoksi ole todellista merkitystä uskonnollisista kysymyksistä käytävässä keskustelussa.

Kyseisille viranomaisille on annettu kelpo keinot toteuttaa joko utopiaansa tai sitten ajatuksetonta viranomaistoimintaa.

Mutta kumpia he ovat ja kumpi vaihtoehto on vaarallisempi?

Jos he ovat utopisteja niin se vaihtoehto on jo historiaa ajatellen erittäin vaarallinen. Utopistit ja valta ovat maailman sivu olleet tuhoa ja kärsimystä tuottava yhdistelmä.

Vaihtoehto kaksi on myös hyytävä. Jos viranomainen toteuttaa vallitsevaa linjaa ajatuksettomasti ja mitenkään kyseenalaistamatta niin väkisinkin tulee mieleen tietyt historiasta tutut viranomaiset jotka myöskin toteuttivat vallitsevaa linjaa ja kuskasivat ihmisiä  härkävaunuihin tapettaviksi. Noissa viranomaisissa ja raijatoiviaisissa on vain aste-ero. Molemmat noudattivat määräyksiä pilkulleen.

Kuuluivat nuo viranomaiset ryhmään 1 tai 2 niin joka tapauksessa on selvää, että he eivät tunne millään muotoa olevansa vastuussa niille kansalaisille jotka heidät elättävät. He eivät ole enää virkamiehistöä vaan virka-aatelia ja he mieltävät, että kansalaisten tulee elää rangaistuksen uhalla heidän määräysvaltansa ja valvontansa alla. Eikä se riitä, vaan kansalaisten tulee uskoa vain heidän hyväksymiinsä arvoihin ja he itse mieltävät olevansa vapaita kaikesta vastuusta.

Eikös tuollaista tilaa kutsuta yleensä despotiaksi?