REVITTY IHOKAS JA KATUMUSHARJOITUKSET

Niin kuin lukija hyvin tietää, saa innokas suvaitsevais-tiedostava yksilö aikaiseksi monikultturistista propagandaa vaikka koronaviruksesta. Samalla hänellä on tietysti kannustimena ajatus että entäs jos pistänkin paremmaksi kuin kaikki muut ennen minua. Parhaansa asian eteen tekee tällä kertaa minkäs muun kuin Ylen toimittelijatar Liselott Lindström joka pläjäyttää luettavaksemme kolumnin komealla otsikolla ”Eurooppalaiset saavat nyt tuntea, minkälaista on olla kansallisuutensa takia ei-toivottu – voimme ottaa siitä opiksi”. Kyseisestä kolumnista on blogikollega Professori kirjoittanut jo hyvän postauksen mutta sanotaanpa muutama sana tältäkin nurkalta.

Eli kyseisen kirjoituksen pääsisällön voi tiivistää siihen että koska koronavirus on tullut ensin Eurooppaan ja vasta sieltä levinnyt Afrikkaan niin neekerit ovat alkaneet kutsua valkoisia entisen mzungun lisäksi nimellä ”corona”. Käytän muuten kirjoituksessani termiä neekeri koska toimittelijatarkin käyttää neekereiden valkoisista käyttämiä haukkumanimiä. Yleinen haukkuminen lienee siis sallittua vaikka termi neekeri on kyllä aikanaan ollut täysin neutraali. Kyseinen Lindström toteaa vielä avautumisessaan että eurooppalaiset eivät koronaviruksen vuoksi ole enää toivottuja Afrikassa. Kertoopa vielä että Keniassa porukka neekereitä  hakkasi kuoliaaksi toisen neekerin kun heppu otti ja aivasti väärässä paikassa joskaan en oikein tiedä että mitä neekereitten keskinäinen lahtaaminen liittyy meihin valkoisiin. Joka tapauksessa kyseinen toimittelijatar toteaa sitten päälle että meidän valkoisten tulisi ottaa tästä kaikesta opiksi.

Ottaa opiksi oikeastaan mistä ja millä lailla? Repiä ihokas, ripotella tuhkaa päälle ja suorittaa katumusharjoitukset? Katumusharjoitukset tarkalleen minkä vuoksi?

Senkö vuoksi että eurooppalaiset eivät ole – perustellusti – olleet oikein mielissään siitä että maanosaan on otettu muualta miljoonakaupalla väkeä pysyvälle elatukselle joka ei katkea vaikka elätettävä perseilisi vaikka kuinka?

Senkö vuoksi että eurooppalaiset ovat saaneet aikaan niin toimivat yhteiskunnat että niillä on siihen ollut jopa varaa, samalla kun afrikkalaiset yhteiskunnat eivät pysty elättämään edes omiaan?

Senkö vuoksi että eurooppalaiset eivät ole tunteneet pelkkää puhdasta auttamisen sekä ennen kaikkea antamisen ja hyväksymisen iloa mitä esim. vihervasemmistolaiset toimittelijajattaret vaativat meitä tuntemaan? Vaativat siitäkin huolimatta että ”kiitollisuus” elatuksesta ilmenee mielenkiintoisissa mutta ei niinkään miellyttävissä muodoissa? Mm. me suomalaiset olemme kyseisen asian tiimoilta tutustuneet uuteen joukkuelajiin nimeltä joukkoraiskaus.

Senkö vuoksi että me emme halua tätä monikultturistisen utopian tuomaa ”rikkautta” lisää?

Senkö vuoksi että vihervasemmistolaisen toimittelijattaren hyvän ihmisen egon ruokkiminen ei ole meille prioriteetti?

Länsimaat vs. Afrikka-akselilla on kieltämättä yksi asia mistä pitäisi tuntea voimakasta katumusta ja ottaa opikseen. Länsimaitten niin rahassa, elintarvikkeissa kuin lääkinnällisessä avussa antama kehitysapu on mahdollistanut Afrikan väestöräjähdyksen kaikkine kärsimyksineen ja paras keino katua ja pyytää anteeksi olisi luonnollisesti lopettaa kyseinen haitallinen anerahan maksu välittömästi.

Noin henk koht sinänsä uskon että kyseisellä toimittelijattarella Liselott Lindströmillä ei ollut kirjoituksessaan varsinaisille tavallisille suomalaisille mitään viestiä eikä kirjoitusta ollut heille edes suunnattu. Se oli – niin kuin moni vastaava tuotos ennen tätä – suunnattu toisille suvaitsevais-tiedostavaisille ihmisille otsakkeella ”kai nyt jokainen ihan varmasti huomasi kuinka valveutunut ihminen minä olen”. Eihän kirjoituksen kuvituksessakaan ole pätkääkään Afrikkaa tai koronaa vaan mahdollisimman iso kuva toimittajasta itsestään.

Tämäkin katumusharjoituksia kaipaava kolumin tekele on osa sitä jatkuvaa tiedostavaa kilpailua jossa pyritään saamaan hetkeksi haltuunsa sinisilmäisimmän ja hyväuskoisimman typeryksen kiertopalkinto. Palkinto on suunniteltu nimenomaan kiertopalkinnoksi sillä absoluuttisen lopullista suoritusta ei vielä tunneta. Joku panee aina edellistä paremmaksi. Mutta nyt kyseinen toimittelijatar Lindström otti pystin hetkeksi haltuunsa ja sehän takaa hänelle Ylessä varman ja loistavan tulevaisuuden. Tiedä vaikka hän antautuisi jatkossa poliittisen elämän palvelukseen. Ottajia kyllä riittää.

Eikä siinä mitään että kyseisestä palkinnosta kilpaillaan. Saahan sitä kilpailla, monessa asiassa. Mutta kun kyseinen kilpailu tapahtuu Ylen kautta ja pakkoveron tukemana niin se kieltämättä kasvattaa sarven tavallisen ihmisen otsaan. Eikö puhtaan propagandan tukemisen kuuluisi sentään olla vapaaehtoista?