JOTAIN IHAN MUUTA LXXIX

Nortti huuleen ja myötätuuleen

Varoitan heti alkuun että tämä kirjoitus on sellainen että se ei kiinnosta osaa, suurtakaan osaa lukijoista sillä tässä pannaan urakalla tupakki röyhyämään ja käydään läpi kekkoslovakialaista tupakkitarjontaa. Kiitokset kommentoija Huru-ukolle inspiraatiosta ja eräälle keräilijä Kettuselle sivustostaan josta oli huomattava apu.

Tietysti tupakkia poltettiin jo ennen Kekkoslovakiaa joten aloitetaan kirjoitus sodan ajoilta. Tupakki oli hirveetä myrkkyä tietysti silloinkin mutta sotilaalla oli muita ja huomattavasti suurempia & välittömämpiä vaaratekijöitä sotatyössään joten tupakkia ei nähty välittömänä uhkana mitä se ei tietysti ollutkaan. Jo YH:n aikana jaettiin sotilaille muonatupakoina viisi savuketta päivässä. Sodan ajan tupakkatarjontaa esitellään seuraavassa kuvassa:

Tupakkia ei muutenkaan pidetty silloin niin suurena pahana. Oheisessa kuvassa sotasairaalan lääkäri tarjoaa tupakin haavoittuneelle sotilaalle:

Koska sattuneesta syystä ei itselläni tullut vielä sota-aikana pantua palamaan niin käydään läpi hieman (käsitykseni mukaan) sen ajan suosituimpia tupakoita. Ensimmäisenä tietysti Työmies:

Työmies – niin kuin muutkin sen ajan tupakit – olivat luonnollisesti holkki- eli loppi- eli karvapersetupakkaa jota poltettiin yleensä imukkeen kanssa:

Muita sen ajan mainittavia tupakkamerkkejä olivat Saimaa:

Mies sai maata läheltä Saimaata ja siellä se sai maata ja poltella Saimaata.

Sekä Klubi, joista suosituin oli Klubi 22 eli Pilli-Klubi:

No hupsis. Meni hieman läskiksi. Eli tää 22 on pölliklubi ja se pilliklubi oli 77. Kiitos tarkkaavaisille lukijoille.

Niksmannienkin tupakkia sodassa polteltiin eli Junoa:

Sekä Salemia:

Kuulemani – täysin vahvistamattoman –  tiedon mukaan sota-ajan yksi huonoimmista ja vähiten suosituista tupakoista oli Kultaleima:

Nähtävästi itänaapuri oli ymmärtänyt tuon komealta kalskahtavan Kultaleiman nimen hieman väärin ja saman vahvistamattoman kuulopuheen mukaan naapurin propagandajätkät olivat huudelleet megafoneillaan suomalaisten asemiin että ”te sotamiehet joudutte polttamaan Työmiestä samaan aikaan kun upseerinne polttavat Kultaleimaa”.

Tule sinä hakeen leipäs päälle voita.

Tietysti suomalaiset viljelivät sodan aikana myös kessua:

Jonka myötä sätkäkone tuli monelle tutuksi:

Tosimies tietysti vääntää sätkän käsin ilman konetta. Sodan aikana oli myös myynnissä noin kilon paperipusseissa ”tupakan jätettä” josta olen nähnyt kuvan joskus mutta en löytänyt sitä tähän postaukseen. Veikkaisin että siihen on jauhettu mahorkan tyyliin myös tupakin varret ja ehkä juuretkin.

Vaan sittenhän se syttyi se rauha. Normaalit loppitupakit paloivat edelleenkin suomalaisten suupielissä mutta alkoihan myyntiin tulla muutakin. Osa oli tietysti ollut myynnissä jo sodan aikana niin kuin North State eli Nortti. Tarjolla oli sekä punaista filtterinorttia (myydään nykyisinkin) sekä vihreää karvapersenorttia (väristään huolimatta ei todellakaan mitään mentholsavuketta) jonka myynti loppui 1990-luvulla:

Jep. Miehet jotka yskivät, rykivät ja räkivät sen tietävät. Nortti on täyttä tupakkaa. Luonnollisesti tässä postauksessa tulee mainita voimasavuke Boston jota vielä 1970-luvun alkuun saakka oli tarjolla Suomessa. Sen jälkeenhän sitä ei ole myyty enää muualla kuin Pinnanmaalla:

Tässä se on. Se legendaarinen voimasavuke Boston.

Boston myös mainosti varsin voimakkaasti. Kyseisessä mainoksessa mainostetaan sitä miedompaa valkoista Bostonia. Huomatkaa 1970-luvun tukka- ja pulisonkityyli:

Mainostettiinhan voimasavuketta myös televisiossa:

Ja kärysihän monen sällin suupielessä Armiro:

Se kaikkein kuuluisin ja menestynein tupakki oli (ja on kai vieläkin ellei sitten myöhemmin myyntiin tullut Älämölö eli L&M ole vienyt titteliä) tietysti Mallu eli Punainen Marlboro:

Mallua oli ja on myös menthol- ja valkoisena versiona mutta jätetään pikkupoikien pajatupakat tässä postauksessa väliin.

Kekkoslovakian aikana opittiin myös että Colt iskee miehen makuun. Tai väännöksenä ”Colt iskee miehen katuun”:

Tokihan kansalaisten suupielissä röyhysi myös Gold Dollar:

Gold Dollaria mainostettiin otsakkeella ”Hyvä homma. Ja homman päälle hyvät savut. Gold Dollar”. Valitettavasti en vaan löytänyt ensimmäistäkään kyseistä mainosta tähän postaukseen. Ehkä kekkoslovakialaiset muistavat muutenkin.

Tokihan Kekkoslovakiassakin oli miehiä jotka kulkivat omia polkujaan. Tosin kyseinen lause on kai pöllitty Camel-bootseista mutta monen häiskän suupielessä kärysi Camel ilman bootseja. Ja se Camel taisi tulla ennen niitä bootseja:

Ja meille nulikoille taas myytiin lakritsitupakkina melkein Camelia eli Pamelia:

Myös Smart kärysi erityisesti miespuolisten kansalaisten suupielissä:

Tunnettuja mutta ei ehkä aivan yhtä myytyjä tupakkamerkkejä olivat Partner, Kent ja Meil:

1970-luvun alussa tupakkimarkkinoille pyrki voimakkaasti Form:

Formiahan mainostettiin kuin jotain terveellistä luontaistuotetta konsanaan. Pankaa merkille mainoksen miehen muodikkaat telkkarisilmälasit joita käytti Kekkonenkin:

Myös kevyempänä savukkeena mainostettu Belmont tuli markkinoille Kekkoslovakian loppuaikoina:

Piippu- ja sikarimiehillä oli sitten tietysti omat merkkinsä ja piipunpolttohan on muutenkin paperossin röyhyttämisen rinnalla rauhallisen miehen taidelaji. Mutta sätkätupakoissa Kekkoslovakian kurko oli tietysti Kulta-Aroma:

Tässä tuli käytyä läpi hieman sodanjälkeisen ajan ja Kekkoslovakian tupakkitarjontaa ainakin sieltä yleisimmästä päästä. Lopuksi pitää tietysti todeta että tupakointia ei kannata aloittaa. Tupakka on myrkkyä, maksaa paljon ja palaa savuten. Ja johan Eppu Normaali opetti kekkoslovakialaisille jo vuonna 1979 että myrkkyä ei syödä saa. Uskotaan Eppuja: