perjantai 24. huhtikuuta 2020

JOTAIN IHAN MUUTA LXXX


Meillä on käsky jyrkin uhmata kuolemaa.

Voimalla panssarinyrkin ruhjoa vastustajaa.

Meillä ei säikytä, meillä ei surra – iske ja murra!

Koska muu eetteri on edelleenkin täynnä koronavirusta ja siihen liittyvää hallinnon sähläämistä niin keskitytään täällä johonkin ihan muuhun ja käydään tällä kertaa läpi Suomen armeijan panssarikalustoa talvi- ja jatkosodassa. Suomeahan ei voinut millään muotoa pitää minään panssarimahtina mutta saatiinhan jatkosodan jossain vaiheessa sentään perustettua kokonainen panssaridivisioona. Kirjoituksessa ei taaskaan puututa teknisiin yksityiskohtiin koska postaus venyisi silloin järkyttävän pitkäksi. Lisää teknistä tietoa voi halutessaan laittaa kommenttiosioon ja sitä otetaan kiitollisena vastaan.

Talvisodassa suomalaisten panssareitten osuus jäi nollan ja olemattoman puoleen väliin. Käyttöön oli jo vuosina 1919 – 1921 hankittu kaikkiaan 32 kappaletta ranskalaisia Renault FT – 17-vaunuja:



Paino: 6,6 tonnia
Maksimipanssarointi: 16-22 mm
Miehistö: 2
Aseistus: Joko 37 mm tykki tai 8 mm konekivääri

Talvisodan aikana vaunu oli jo täysin vanhentunut joten vaunut kaivettiin Kannakselle kiinteiksi tulipesäkkeiksi joista suurin osa menetettiin viholliselle. Talvisodassa suomalaisilla oli käytössä myös brittiläisiä Vickers Mark E-vaunuja jotka oli alun perin hankittu säästösyistä aseistamattomina:



Paino: 7,3 tonnia
Maksimipanssarointi: 13 mm
Miehistö: 3
Aseistus: Talvisodassa 37 mm tykki, jatkosodassa 45 mm tykki sekä kaksi konekivääriä. Reino Lehväslaihon Panssarisotaa-kirjan mukaan näissä vaunuissa oli lähipuolustusaseena myös Suomi-konepistoolin vaunuversio.

Kyseinen vaunutyyppi osallistui talvisodassa vain Honkaniemen taisteluun jota ei tankkien kohdalla voi pitää menestyksenä. Taisteluun lähetetyistä viidestätoista vaunusta vain kuusi ehti osallistua varsinaiseen taisteluun ja niistä viisi menetettiin. Jatkosodan hyökkäysvaiheessa Vickersit taistelivat Laguksen joukoissa Itä-Karjalan valtauksessa mutta muuttuivat nopeasti vanhentuneiksi. Siitä huolimatta niitä käytettiin pitkään. Köyhällä ei ole vaihtoehtoja.

Suomalaiset saivat itänaapurilta huomattavan määrän – vastentahtoista – kalustoavustusta myös panssareissa. Kaikkein eniten saatiin sotasaaliiksi T – 26-vaunuja jotka olivat oikeastaan samoja vaunuja kuin aiemmin mainitut Vickersit mutta ne oli tehty Vickersien tuumamitoituksen sijasta senttimitoituksella. Näitä vaunuja suomalaiset saivat sotasaaliiksi kaikkiaan 114 kappaletta:



Paino: 9,4 tonnia
Maksimipanssarointi: 15 mm
Miehistö: 3
Aseistus: 45 mm tykki ja 7,62 mm konekivääri

Niin Vickers kuin T-26 olivat Suomen pääasiallista panssarikalustoa jatkosodan alkuaikoina. Suomalaiset saivat myös sotasaaliiksi kaikkiaan seitsemän kappaletta Postijunan nimellä tunnettuja T – 28-vaunuja:



Paino: 28 tonnia
Maksimipanssarointi: 30 mm
Miehistö: 6
Aseistus: 76,2 mm tykki ja viisi 7,62 mm DT-konekivääriä (Degtarjev-pikakiväärin panssariversio)

Suomalaiset käyttivät näitä ainakin jatkosodan alkuvaiheissa. Sotasaaliiksi saatiin myös kaikkiaan 29 kappaletta T-37A-amfibiovaunuja:



Siitä ei ole tietoa että käyttivätkö suomalaiset kyseistä 3,2 tonnia painanutta, kahden hengen miehistöllä ja yhdellä pikakiväärillä varustettua vaunua varsinaisissa sotatoimissa. Sen sijaan sekä BT-5 että BT-7-vaunuja oli käytössä:



BT-7

Paino: 13,9 tonnia
Maksimipanssarointi: 22 mm
Miehistö: 3
Aseistus: 45 mm tykki ja 2 kpl 7,62 mm DT-konekivääriä

Näistä sotasaalispanssareista suomalaiset kehittivät sitten jatkosodan aikana oman BT – 42-versionsa joita tehtiin kaikkiaan 18 kappaletta:



Kyseiseen versioon asennettiin brittiläinen 114-millinen tykki. Kyseinen viritelmä oli taistelukäytössä epäonnistunut erityisesti sen ampumatarvikkeen ongelmien vuoksi mutta se on siitä huolimatta kaikkien aikojen kuuluisin suomalainen panssarivaunu. Jaa miksikö? Kas kun se on jostain syystä suosittu japanilaisessa animessa:



Älkää kysykö miksi. Älkääkä kysykö myöskään minulta mitään animesta. Minä siitä mitään ymmärrä. Siirrytään sen sijaan raskaaseen sotasaalissarjaan ja otetaan esille Sotka eli T-34. Näitä Suomella oli kaikkiaan kaksikymmentä kappaletta. 13 oli mallia T – 34-76 ja seitsemän mallia T – 34-85:



T-34-76:

Paino: 26,5 tonnia
Maksimipanssarointi: 45 mm
Miehistö: 4
Aseistus: 76,2 millinen tykki ja kaksi 7,62 mm konekivääriä

Viholliselta saatiin myös sotasaaliiksi muutamia muita panssarityyppejä mutta ne olivat yksittäiskappaleita. Mainittakoon niistä kuitenkin varsin legendaarinen KV-1 joita suomalaisilla oli käytössään kaksi kappaletta:



Mutta se suurin tai ainakin tunnetuin panssaroitu sankari vuoden 1944 Kannaksen taisteluissa oli saksalaisilta saatu rynnäkkötykki Sturmgeschütz III joita suomalaisilla oli kaikkiaan 59 kappaletta:



Paino: 23,9 tonnia
Maksimipanssarointi: 80 mm
Miehistö: 4
Aseistus: 75 mm tykki ja kaksi 7,92 mm konekivääriä

Kyseisistä vaunuista 29 ehti varsinaisiin taisteluihin ja ne tuhosivat 87 vihollisen panssaria omien tappioiden ollessa 8 vaunua. Suomalaiset ostivat myös sodan lopussa saksalaisilta 15 kappaletta Panzerkampfwagen IV-vaunuja mutta ne eivät ehtineet kuin entisiä isäntiään vastaan Lapin sotaan:



Mainittakoon vielä kuriositeettina että suomalaisilla oli jatkosodassa käytössään kuusi ilmatorjuntapanssarivaunua eli ruotsalaisia Landsverk Anti II-ilmatorjuntapanssareita:



Vaunuissa oli Boforsin 40-millinen it tykki ja niillä pudotettiin kaikkiaan yksitoista vihollisen lentokonetta.

Suomihan ei koskaan ollut suurten panssariyhtymien maa. Jatkosota aloitettiin Panssaripataljoonalla josta edettiin 1942 Panssariprikaatiksi ja lopulta Panssaridivisioonaksi jonka komentaja oli kenraalimajuri Ruben Lagus. Laguksen ”Osasto Laguksen” komennossa suomalaiset panssarit olivat olleet mukana jo Itä-Karjalan valtauksessa 1941.



Lagukselle myönnettiin ensimmäisenä suomalaisena sotilaana Mannerheim-risti. Laguksen poika Olof Lagus palveli kesällä 1944 rynnäkkötykin ampujana ja tuhosi ainakin viisi vihollisen panssarivaunua.

Panssaridivisioonan taistelujoukkojen vahvuutena oli:

Panssariprikaati:

1. Panssaripataljoona
2. Panssaripataljoona
Rynnäkkötykkipataljoona
Erillinen panssarikomppania

Jääkäriprikaati:

2. Jääkäripataljoona
3. Jääkäripataljoona
4. Jääkäripataljoona
Panssarijääkäripataljoona

14. Raskas patteristo
6. Viestipataljoona
2. Pioneeripataljoona

Panssaridivisioona osallistui kesän 1944 ratkaisutaisteluihin ja omalta osaltaan vaikutti siihen, ettei Suomi joutunut vihollisen miehittämäksi ja terrorisoimaksi.

Laitetaanpa vielä loppuun vielä muutama tunnetuksi tullut suomalainen väline joilla keskusteltiin vihollisen panssarivaunujen kanssa. Puhumallahan ne asiat selviää kun oikealla tavalla haastaa. Ensimmäisenä tietysti polttopullo:



Puhutaanpa myös että yhtenä aseena vielä talvisodassa oli pölli jolla sai jumitettua silloisten vihollisvaunujen telaketjut ainakin hetkeksi että tuhoojapartion toinen mies sai heitettyä polttopullon tankin moottorin ilmanottoaukkoon. Kuva elokuvasta Talvisota:



Sekä tietysti miinojen lisäksi kasapanos:



Vihollisen tankkeja tuhottiin monilla panssarintorjuntatykeillä mutta ehkä se kuuluisin oli saksalainen 75-millinen PAK 40 joka puri kaikkiin vihollisen panssareihin myös vuonna 1944:



Korjaus: Kirjoittajan moka eli kyseessä on ranskalais-saksalainen 75 K 97-38. Kiitos Anolle ja Taisteluvälineupseerille korjauksesta.

Kesällä 1944 tulivat sitten aivan viime tipassa apuun sekä panssarinyrkki…



…että panssarikauhu:


Mainittakoon muuten se, että kirjoituksessa mainitut Sturmgeschütz III-vaunut, Panzerkampfwagen IV-vaunut sekä PAK-40-panssarintorjuntatykki olivat Suomen seuraavaa mahdollista sotaa varten varattuna kalustona vielä vuonna 1985 niin kuin siihen liittyvissä kirjoituksissa tuli mainittua. Itse asiassa se vuoden 1985 kalusto ei suurelta osalta hirveän paljon eronnut kakkosrähinän kalustosta.

Laitetaan tähän loppuun vielä kiitokset kaikkien suomalaisten sotilaitten lisäksi myös niille miehille jotka sotivat sotansa noissa teräsmöhkäleissä. Ei se ollut varmasti herkun leipää sekään. 

67 kommenttia:

  1. Itse asiassa Suomella oli vuonna 1919 maailman moderneimmat panssarivoimat, tai ainakin moderneimpien joukossa. Mutta aika kuluttaa meistä parhaimmatkin ja kehitys kehittyy.
    Kun näiden julma vaikutus yhdistyy, tulee modernista nopeasti museokalustoa.

    Mitä mahtoikaan liikkua mielessä niillä panssarimiehillä, jotka joutuivat Vickers/T-26 -kalustolla kesän 1944 taisteluihin.

    VastaaPoista
  2. Tuosssa 75 PAK 40 kuvassa ei ole 75 mm saksalainen tykki vaan 75 mm ranskalaisella putkella varustettu 75 K 97-38

    VastaaPoista
  3. Tässä muutamia huomioita Ykän mainion panssarikirjoituksen oheen.

    Monet pitävät venäläisten T-34 -sarjan (suomalaisittain Sotka) vaunuja toisen maailmansodan parhaina panssareina - varsinkin tuolla itärajan takana. Vaunulla oli kieltämättä hyviä rakenteellisia ominaisuuksia, kuten leveät telat ja siitä syystä matala telapaine mahdollistaen liikkumisen lumessa ja muussa hankalassa maastossa, joihin saksalaisten vaunut olisivat jääneet kiinni. Moottorina oli voimakas diesel, joka antoi vaunulle mainion liikkuvuuden ja nopeuden. Tämä oli tuohon aikaan poikkeuksellista. Yleensä vaunuissa oli bensiinimoottorit. Tähän liittyykin eräs legenda dieselvaunujen paremmasta paloturvallisuudesta. Venäläisten omissa tutkimuksissa he huomasivat myös dieselkäyttöisten vaunujen palavan siinä missä bensiinimoottorisetkin. Mutta diesel mahdollisti paremman polttoainetalouden ja siten pidemmän toimintasäteen. T-34:n panssaroinnin muotoilu edusti kehityksen kärkeä, panssarilevyt olivat voimakkaasti kallistetut: näin ohuellakin panssaroinnilla saatiin huomattavasti parempi suojausarvo 90 asteen kulmassa oleviin levyihin nähden. Tosin, kuten tavallista, panssaroinnin asettaminen viistoon ei ollut venäläisten oma innovaatio: he kopioivat ranskalaisten Somua S35:n rakennetta. Tässä he olivatkin hyvässä seurassa, sillä myös jenkit ottivat vaikutteita Somuasta kehitellessään omaa M4 -vaunuperhettään. Sotkan pääaseistuksena oli 76,2 mm kanuuna (ns. Pikkusotka), myöhemmissä malleissa 85 mm it-kanuuna (ns. Isosotka). Pikkusotkan kanuuna pystyi vuosina 1941-42 läpäisemään kaikkien saksalaisvaunujen etupanssaroinnit, niin jos vaunuilla oli panssarikranaatteja, joilla ampua. Neuvostoliiton teollisuus ei pystynyt 1941-42 tuottamaan tarpeeksi Sotkan kanuunan panssarilaukauksia, usein vaunut lähtivät taisteluun vain muutamalla ps-kranaatilla varustettuina - tai jopa pelkillä sirpalekranaateilla. Myös vaunujen tarvitsemia varaosia ei ymmärretty ja/tai pystytty tuottaa lähellekään tarvittavia määriä. Näin päästään Sotkan huonoihin ominaisuuksiin.

    Pikkusotka oli alimiehitetty, vaununjohtaja toimi myös ampujana. Vain komppanianpäälliköiden vaunussa oli radiot, muuta olivat kuuroja. Ja myös sokeita: venäläiset prismat ja periskoopit olivat optisesti surkealaatuisia ja niitä oli vähän miehistön käytössä. Vaunun rakenteiden kokoonpano oli ala-arvoista työtä. Hitsaussaumat olivat mitä sattuu, usein vaunuun tuli sateella vedet sisään. Saksalaiset huomasivat, että jopa 37 mm PAK-kanuunalla pystyi läpäisemään Sotkan kuuluisan etupanssarin, kunhan sai osuman hitsaussaumoihin. Sotkan ajajaa käy sääliksi: Pikkusotkassa oli voimalinja suunniteltu huonosti, varsinkin vaihdelaatikkoa oli lähes mahdoton käyttää. Ajajat turvautuivat lekoihin vaihteiden vaihtamiseksi ja usein vieressä istunut alakk:n ampuja auttoi vaihtamisessa. Vaihdelaatikon toiminta saatiin Isosotkassa paremmaksi, mutta kumpaakin vaunua piinasivat lukuisat tekniset viat ja lastentaudit. Kun varaosia oli huonosti saatavilla, paljon vaunuja jäi tienposkiin teknisten ongelmien seurauksena. Vaunusta puuttuivat kaikki läntiset mukavuudet ja sitä piti huoltaa usein. Pikkusotkan kanuuna ei enää loppuvuonna 1942 ollut ajan tasalla: uudet saksalaisvaunut ja Pz IV:n panssaroinnin vahvistaminen loivat tarpeen raskaammalle kanuunalle. Isosotkan 85 mm oli parempi, mutta ei sekään pystynyt taistelemaan tasaveroisesti Tiikereitä ja Panttereita vastaan. Siihen työhön kehitettiin epäonnistuneesta KV-1 vaunusta jo parempi "Zveroboi" eli "Pedontappaja" SU-152 rynnäkkötykki ja myöhemmin IS-2 raskasvaunu.

    Niin että T-34/76 ja T-34/85 vaunujen kanssa taisi käydä, kuten itse Lenin oli aikoinaan todennut: "Määrä on laatua!". Sotkan eri malleja valmistettiin huikeita määriä, laatukin parani sodan loppua kohden, vaunu taisteli koko kylmän sodan ajan eri puolilla maailmaa ja vaikutti Neuvostoliiton vaunusuunnitteluun aina T-72 sarjaan asti. Ei huono suoritus tältä muuten niin rujolta neuvostotuotteelta.

    VastaaPoista
  4. Korjaus:
    Kuvateksti;
    Vihollisen tankkeja tuhottiin monilla panssarintorjuntatykeillä mutta ehkä se kuuluisin oli saksalainen 75-millinen PAK 40 joka puri kaikkiin vihollisen panssareihin myös vuonna 1944:

    Kuvassa on ranskalaissaksalainen 75 K 97-38 "Mulatti" , ei 75 K 40
    https://www.waffenlager.net/pak/75pak97.html

    -Tvälups-

    Jk Laguksen porukka ei ollut ainoa panssareita käyttänyt joukko-osasto. Eräs Törnin Lauri kokosi 1.Divisioonaan oman vaunuyksikkönsä sotasaalisvaunuista...

    VastaaPoista
  5. Parolan panssarimuseossa on ollut vappuna "kevätsavutus",mutta ilmeisesti nyt sitä ei voi järjestää. Siellä näyttää käyvän paljon venäläisiä turisteja. Mitähän mahtavat pitää siitä hallista, missä on plakaatit miehistä, montako tankkia ovat tuhonneet ja vieressä yleensä vielä väline, millä se on tehty?

    VastaaPoista
  6. "Kesällä 1944 tulivat sitten aivan viime tipassa apuun sekä panssarinyrkki...". Tästä tuli mieleen...

    Ennen kun oli tämä pakollinen harjoitteluaika ennen opiskelun aloittamista, olin 60- luvun lopulla tolppa-apinana paikallisella sähkolaitoksella. Uutta sähkölinjaa rakennettaessa kaivettiin pylväskuopat 'lusikalla' ja jos se ei onnistunut pakkasella, niin otettiin dynamiitti avuksi (sama kaapeliojissa - lapio ja dynamiitti -menetelmä).

    Koneita ei ollut, muuta kuin polttomoottorikäyttöinen kalliopora, jolla tehtiin reikä dynamiitin latausta varten. Jos sekään ei jäätyneeseen hiesumaahan tepsinyt, niin otettiin käyttöön Kivipommi. Se teki siistin reiän maahan vaikka oli tarkoitettu nimenomaan isojen kivien hajoittamiseen. Kivenmurikoista saatiin kaivettuun pylväsreikään tukikiviä pylvästä varten (myöhemmin tästä luovuttiin). Älkää kysykö, mitä maaseudulla tästä räjäyttelystä tuumittiin - ei niin mitään.

    Kysymys kuuluu... panssarinyrkki lienee toimintatavaltaan samanlainen, jossa sula metalli porautuu kohteen läpi? Linkissä esite:

    https://www.huuto.net/kohteet/esitevarma-ja-tehokas-kivipommi-kayttoohjeetc1361/514771928

    VastaaPoista
  7. Itse asiaan - nostan hattua näille panssarimiehille, jotka käyttivät näitä Ykän plogissaan esittelemiä panssarivaunuja. 60-luvun alussa kotipaikkani rautatieasemalle pysähtyi junavaunuittain näitä vaunuja, joihin tietenkin me pojat innokkaasti eka kertaa tutustuttiin. Muistikuvan mukaan ne olivat T – 26-vaunuja. Näyttivät pieniltä ja ihmeteltiin miten ahtaita ne olivat. Oltiin sitä mieltä että näitä käyttäneet miehet piti olla tosi rohkeita - mitään pakomahdollisuutta ei ollut. Kiitos Ykälle muistikuvista.

    VastaaPoista
  8. Itänaapurin panssarijoukkojen taistelulaulu, kevennetty versio: https://youtu.be/AVRdhg6biN0?list=RDMMAVRdhg6biN0

    VastaaPoista
  9. Tervehdys Qroquius Kadille, Ano1:lle, Historixille, Taisteluvälineupseerille, Ekulle, Kalevi Nissilälle ja Ano2:lle & kiitos kommenteistanne.

    Qroquius Kad: Joo, vuonna 1919 kyseinen Rellu oli State Of The Art. Kehitys vaan kehittyi ja nopeasti. Ja ne panssarimiehet varmasti tiesivät mitä pelko on. Lätsää päästä heille.

    Ano1 & Tvälups: Kiitos korjauksesta ja tarkkaavaisuudesta. Tuosta Törnin tankkiporukasta olis mukavaa lukea tarkemminkin. Vinkkejä otetaan vastaan.

    Historix: Kiitos mielenkiintoisista lisäyksistä. Ehkä Sotka kuvasi neuvostoajattelua. Karu, mutta suurissa määrissä tehokas työkalu.

    Ekku: Joo, taisi jäädä väliin tänä vuonna. Venäläisvieraille nuo vierailut voivat olla yllätys siinäkin mielessä että venäläisille ei taideta pahemmin opettaa että kuinka pahasti suomalainen pani hanttiin ja mitä voitto venäläisille maksoi.

    Kalevi:

    Viesti1: Jaa-a, tiedä hänessä vaikka tuossa kivipommissa olisi ollut se suunnattu räjähdysvaikutus.

    Viesti2: Lisätään tuohon että ymmärtääkseni kyseisessä vaunutyypissä ei ollut minkäänlaista lämmitystä joten talvella se on ollut vielä astetta veemäisempi käyttää.

    Ano2: Veikkaanpa että jos Suomessa tehtäisiin samankaltainen video niin siitä nousisi taivaankorkee älämölö.

    VastaaPoista
  10. Sen kummemin puutumatta. Vaan kattelin noide laitteiden moottoreita.
    Kyseessä melkoinen insinööri taito kun järkyttävän kokoisista koneista otetaan niin vähän voimaa.

    Kyseessä lienee kriisiajan ajattelu. Noissa moottoreissa palaa varmaan tärpättikin. :D

    VastaaPoista
  11. Lienen oikea henkilö valottamaan BT-42:n suosiota. Syynä suosioon on eräs tietty animesarja, nimeltään Girls und Panzer, joka julkaistiin vuonna 2012. GuP:ssa lukioikäiset söpöt tytöt harrastavat tankkitaisteluja keskenään. Olen itsekin katsonut sen ja nostan todella hattua tekijöille. Sarja on hyvin suunniteltu ja tehty, mm. kaikki sarjassa esiintyvät tankit ovat historiallisia malleja ja niiden tekniset yksityiskohdat ovat tarkasti esitetty. Tytöt joutuvat otteluita suunnitellessaan ottamaan huomioon omia ja vastustajan vaunujen erilaisia ominaisuuksia, etuja ja puutteita. Katsoja saa kuin huomaamattaan historiallisia viittauksia (myös Suomi mainitaan) ja oppii vaunuista. Tämä ei kuitenkaan ole laisinkaan tylsää, vaan sarja on ylipäätään muutenkin hyvin tehty; juoni on mukaansatempaava ja hahmot onnistuneita. Merkillepantavaa on, että fanien joukossa on paljon nuoria naisia. Voiko joku kuvitella, että tytöt saadaan kiinnostumaan panssarivaunuista? Sekin ihme on mahdollista kun se tehdään oikein. Sarja ei ole seksistinen eikä väkivaltainen, mutta siinä on hyvä juoni, mielenkiintoisia hahmoja ja riittävästi toimintaa.

    Miten tämä liittyy BT-42:een? Noh, Girls und Panzerista tuli menestys ja menestykselle tuli jatkoa: vuonna 2015 julkaistiin GuP-elokuva. Elokuvassa mukaan tuli uusia hahmoja ja tankkeja, mm. BT-42 suomalaistyylisine miehistöineen. Yrjön näyttämä kuva on tästä elokuvasta. Myös elokuva menestyi ja suomalaishahmoistakin tuli suosittuja. Ennen lähes tuntemattomaksi sodan kuriositeetiksi jäänyt BT-42 olikin yhtäkkiä animeharrastajien tunnistama, ja Parolan panssarimuseoon tuli japanilaisia turisteja katsomaan tätä ihmetystä. Lähes puolet museon uuden katoksen joukkorahoituskampanjan varoista tuli japanilaisilta lahjoittajilta. Tässä uutisessa Panssarimuseon johtaja puhuu asiasta: https://yle.fi/uutiset/3-10188849.

    Girls und Panzer on edelleen suosittu, ja siitä on julkaistu paljon sarjakuvia, kirjoja, pelejä ja pienoismalleja. Mukana myös BT-42. Niille jotka animesta ovat kiinnostuneita, suosittelen lämpimästi.

    VastaaPoista
  12. Hieno paikka tuo Panssarimuseo ja sitä on kehitetty valtavasti vuosien saatossa. Jos on Hattula/Parolan suuntaan ensi suvena asiaa tai ajaa siitä 3 tietä ohi niin suosittelen käymään. Siellä saa helposti hurahtamaan aikaa tuntitolkulla vaikka ei mikään panssarimies olisikaan.
    Sinne jos menee niin kannattaa ehdottomasti maksaa hieman oppaasta, ne tuntee jokaisen mutterin näytillä olevista vehkeistä.
    Itse olen aikoinaan päässyt huristamaan T-72:lla Niinisalon ampukenttä-alueella. Panssariluutnantti tornissa ja meikä puikoissa. Sovittiin, että sen oion minkä lommoan, ei tullut oiottavaa. Olihan se aika raaka vempele välikaasuineen ja sauvaohjaimineen.
    En silti moiseen peltitoosaan menisi sodan aikana, enkä myöskään uusimpiin härveleihin. Siinä pitää olla aika kova luotto välineeseen.
    Tunnen yhden Laguksen,lieneekö itse Kenraali Laguksen pojanpoika,en ole varma. Suonissa sillä virtasi enemmän hydrauliikkaöljyä kuin verta ja panssarimies henkeen ja vereen. Nyt jo jokin aika sitten näistä hommista eläkkeelle lähtenyt.

    VastaaPoista
  13. Tuo mistä kalevi kirjoittaa perustuu ontelovaikutukseen eli suunnattu räjähdysvaikutus.
    Periaatetta käytetään PST-aseiden lisäksi mm kanto-/kivi-routapanoksissa.
    Kylkimiinat ja pohjamiinat ovat samaa periaatetta.
    Yksinkertaisimmillaan otetaan kuparikaartio joka vuorataan ulkopuolelta sopivalla määrällä riittävän vikkelää r-ainetta ja räjähdyksen yhteydessä metallikaartio muodostaa "plasmaporkkanan" jolla päästään haluttuun läpäisyyn.
    "Sissinkiuas" on taas ns IED jollaisen Ykäkin on eräässä tarinassaan hyvin kuvannut, oikein helppo ja kiva yllätys vähän pehmeämpiä kohteita vastaan.

    VastaaPoista
  14. Tuossa, kun käytin harjoitteluajasta nimitystä 'tolppa-apina', niin tämä oli silloin meidän porukan sisäinen nimitys itsestämme, eikä tarkoitettu julkisuuteen - pahoittelut. Itse olen ollut sähkölaitoksen palveluksessa toistakymmentä vuotta ja arvostan näiden asentajien tekemää työtä. Tässä kivipommissa oli nimenomaan suuntaava vaikutus.

    VastaaPoista
  15. Juoppos123'lle kiitos selvityksestä. Varusmiesaikana en itse ollut tällaisten räjähteiden kanssa tekemisissä, joten ne jäivät vähän tuntemattomiksi. Tuli lähinnä valvottua ilmatilaa.

    VastaaPoista
  16. Tervehdys KKi:lle, Tuumailijalle, Joppos123:lle ja Kalevi Nissilälle & kiitos kommenteistanne.

    KKi: Kai se kehitys ajan myötä kehittyy. Tehojenkin repiminen. Itse ihmettelen myös sitä että nykyisin joistain yhden litran koneesta revitään irti 120 kaakkia.

    Tuumailija: Arvelinkin, että sulta tulee asiaan vähän lisävalaistusta. Kiitokset. Kaivelin youtubesta esille asiaan liittyvää Säkkijärven polkkaa:

    https://www.youtube.com/watch?v=bSMCDAWPUrs

    Pakko kyllä tunnustaa, että en minä oikein päässyt kärryille.

    Joppos123:

    Viesti1: Olen käynyt hyvin monessa alan museossa ja kaikilla Suomen puolelle jääneillä taistelupaikoilla Hankoa lukuunottamatta mutta tuo Panssarimuseo on vielä käymättä. Se täytyy ottaa joskus työn alle. Itse olen lähietäisyydeltä tutustunut aikanaan vain T 55-vaunuun. Silloin kauan sitten.

    Viesti2: Itse asiassa tuo kivipommi näyttää aivan samalta kuin ensimmäiset onteloräjähteet joita sakemannit käyttivät puhkoessaan reikiä Eben-Emael-linnakkeeseen vuonna 1940. Se on vaan pienempi painos niistä.

    Kalevi: Tolppa-apinahan on aivan yleinen nimitys eikä missään nimessä halveeraava. Meinaan, jos sähkö ei virtaa niin koko yhteiskunnalla menee sormi pahasti suuhun.

    VastaaPoista
  17. Tuosta BT-42:ta sen verran että Japanilaisen laadukkaan pienoismallivalmistaja TAMIYA:n henkilökuntaa kävi vartavasten kuvaamassa ja mitoittamassa BT-42:n Parolan panssarimuseossa. Firman senaikuinen suomalainen edustaja hoiti japanilaisten käynnit ja majoitukset. Tuloksena oli kyseisen panssarivaunun laadukas ja tarkka pienoismalli. Oliko sitten syynä että Suomessa oli paras ehjänä säilynyt yksilö, en tiedä.

    Ruotsissa on muuten erinomainen panssarimuseo suht lähellä Tukholmaa joten siellä kerkee päiväseltäänkin käymään. Erittin suosittuja siellä ovat näytösajot joita järjestetään silloin tällöin. Olen siellä itsekkin viettänyt täyden päivän katsellen Centurionin ja muiden panssareitten möyrimistä pellolla ja sen jälkeen hyvin järjestetyssä museossa.

    https://arsenalen.se/

    VastaaPoista
  18. Panssarivaunu sellaisena kuin me sen tunnemme saattaa olla viimeisessä kehitysvaiheessaan.Eli seuraavat mallit ovat jo jotain ihan muuta tai sellaisia ei edes välttämättä tule.

    Syynä sodankäynnin ainainen ja ikiaikainen muuttuminen ja muuntuminen.Tankin kuolemaa puolustaa ainakin kaksi asiaa,taistelut käydään kaupungeissa ja torjuntaohjusten kehittyminen ja hintasuhde ohjus vs tankki.

    Jotain tankin tulevaisuudesta kertonee se,että länsimaiden tankit perustuvat 60-80-lukujen konstruktioihin ja mm Yhdysvaltojen merijalkaväki poistaa tankit vahvuudestaan.

    Varsinkin viimeaikaiset sodat aina Israelin viimeisestä tappelusta Libanonissa Syyrian ja Jemenin sisällissotaan ovat osoittaneet sen syyn miksi merijalkaväkikin epäilee tankkien hinta/hyötysuhdetta.Tankit ovat turvattomia nykyisessä taistelukentässä ja torjuntaohjuksien tuhovoiman torjuminen tekniikan parantamisella on loputon ja kallis tie.Toisaalta sama tuhovoima saadaan paljon kevyemmällä kulkuneuvolla.Ja koska tulevaisuudessa taistelut käydään kaupungeissa/urbaanissa ympäristössä missä tankki on heikoimmillaan.

    Miksi kaupungissa/ihmisasutuksen liepeillä?No koska sitä erämaata/asumatonta aluetta on yhä vähemmän ja sen hallinnasta ei ole kukaan kiinnostunut,jos haluat vallata ja alistaa toisen valtion täytyy vallata asutuskeskukset.

    Joo,kävivät ne sotanorsutkin aikoinaan tarpeettomiksi ja raskas ritariratsuväki.Ja nekin ihan samasta syystä kuin taistelupanssari,liian kalliita,liian kömpelöitä ja suojattomia ja kyvyttömiä torjumaan niitävarten kehitettyjä torjuntamenetelmiä,jotka kustansivat vain murto-osan torjuttavan hinnasta.

    VastaaPoista
  19. Nykyisessä panssari vs ontelopanokseen perustuvissa järjestelmissä on kilpajuoksu siitä mikä läpäisee. On kehitelty jopa 3-vaihe onteloita. 2-vaiheiset ovat jo arkipäivää ja "paksuja" vastaan ne tulee katon kautta.
    Tavan tossumiehelle ei ole oikein muuta vaihtoehtoa kuin ontelopanokseen perustuva ase.
    Yksikään ihminen tai jalustalle laitettava järjestelmä ei kestä nuoliammuksen lähtönopeuksia.
    Eipä taida mikään käytössä oleva kannettava ontelo läpäistä suoraan kyljestä nykyaikasta panssarivaunua, edestä puhumattakaan.
    Valtaosan rynnäkkövaunuista läpi menee kyllä, jopa vanha APILAS.
    Venäjä kehitteli tai antoi ymmärtää kehittelevänsä ihan uuden konseptin "ARMATA" ja ei sekään ihan tuubiin mennyt.
    Muuten varmaan ihan kuranttia kamaa mutta laittoivat lippulaivaan ns pölyimurin moottorin ja nyt hanke on vähintäänkin viivästynyt.
    Sinänsä hanke ymmärrettävä kun puhutaan tankkimiehistöstä.
    Ei kuulemma hirveästi ole ollut tunkua panssarimieheksi kahden lähi-idän sodan jälkeen kun heidän kalusto sai turpaansa 100-0 jenkkejä vastaan.
    Suomen Leopard 2A6 kauppa oli paras kauppa mitä maavoimille on koskaan tehty.
    Se peittoaa ihan minkä vaunun tahansa, toki se riippuu käyttäjästä.

    VastaaPoista
  20. Tervehdys Beckerille, klovalle ja Joppos123:lle & kiitos kommenteistanne.

    Becker: Kiitos lisätiedosta. Minähän möllipoikana harrastin pienoismalleja mutta Tamiyaa ei silloin ollut. Ainakaan Suomessa. Pienoismallit tuli Revelliltä tai Airfixilta. Tuo svenssoneitten museo olis varmaan mielenkiintoinen mutta enhän minä tupajumi Suomesta enää minnekään lähde.

    klova: Saattaa olla. Tai saattaa olla olematta. Sodankäynnin tulevaisuutta on vaikeaa ennustaa. Kakkosrähinäkin kuviteltiin käytävän asemasodassa mutta saksmannit olivatkin eri mieltä. Joten totean että ottiatuota ja jyrkkä ehkä. Sen totean varmasti että asejärjestelmät yleensäkin ovat tulleet niin kalliiksi että jossain vaiheessa on se katto pakko tulla vastaan. Veikkaan muuten että jos itänaapuri joskus suunnittelisi Suomen valtaamista niin kyllä se edelleenkin panssariprikaatit pistäisi kärkeen.

    Joppos123: Joo, kyllähän polttopullojen ja kasapanosten aika on kaukana takana. Tulee tuosta kommentistasi mieleen kysymys että mitenkähän Musti eli 95 S 58–61 pärjäisi nykyisin? Olisiko siitä vielä taistelupanssareita vastaan vai pelkästään ryntövaunuja? Mitä venäläiseen kalustoon tulee niin nehän mainostivat sitä Su-57-hävittäjäänsä jo aikaa sitten mutta sekin on tainnut pysyä edelleenkin muutaman prototyypin tasolla. Ja eikös muuten ne vanhemmatkin Leopardit ole vielä operatiivisessa vahvuudessa?

    VastaaPoista
  21. Noista vaunuistakin alkaa tulla hävittäjän kaltaisia lavetteja, vähän kuin autot. Perushintaan saat pelkän rungon ja lisävarusteet maksaa. Suomi osti Alankomaista Leobardin 2A6:n vaunut pilkkahintaan käytettynä,kaikilla herkuilla, siis ihan kaikilla.
    Just passeli vehje kun miettii käyttötarkoitusta ja maastoa. Eihän meillä Elimäen aukeita lukuunottamatta ole mitään panssarimaastoja. Jos vihulainen on jo Pohjanmaalla niin peli on menetetty.
    Siksi meidän taktiikka ei perustukkaan mihinkään panssareiden massamaiseen käyttöön vaan ne jaetaan sinne sun tänne.
    Paras vasta-ase panssareita vastaan on nykyisinkin peitteisessä maastossa toinen panssari, muualla helikopteri.
    Tulevaisuudessa se voi olla drone ja ns lentävä miinoite. Se vie kuitenkin aikaa.
    Noiden dronejen parveilukyvystä Kiina antoi jo vähän esimakua viime uutenavuotena Shanghain ilotulituksen aikaan. Tekoäly ja kone vastaan ihminen taistelukentällä ei ole kaukana.
    Siihen pitää vaan sitten sopeutua, että konetta ei satu, se ei tunne katumusta tai ylipäätään mitään.
    Koneen lähettäjiin ei välttämättä päästä kiinni, ainakaan heti.
    Tulee olemaan aika iso loikka sodankäynnissä kun vihollinen on jotain muuta mihin ollaan totuttu.
    Tästähän on jo aika paljon esimerkkejä mutta nykyisiä järjestelmiä operoi aina ihminen ratkaisuineen.
    Tulevaisuudessa se valta annetaan ehkä koneelle.

    VastaaPoista
  22. Ykälle:
    Mustiin kehiteltiin uusi ammus joskus -90 luvun alussa mutta ei sillä enää ole sijaa ensilinjan porukoissa. Läpäisy riittää kyllä rynnäkkövaunuihin ja muihin pehmeisiin kohteisiin mutta siihen ei enää kouluteta reserviläisiä.
    Sehän on ihan näppärä vehje osaavissa käsissä.
    Tietääkseni niitä ei ole vielä laitettu sulatukseen.
    Ilmavoimista olen saman teidon varassa kuin sinäkin ja mitä voi julkisista lähteistä lukea.
    Mitä tulee viimeiseen kysymykseen, se on operatiivinen, en voi vastata.

    VastaaPoista
  23. Kiitos Ykälle ja kommentoijille historiikista ja ansiokkaista lisäyksissä - mukavaa vaihtelua pandemia-uutisoinnin lomassa.

    Tämä menee kirjoituksen aiheen ohi, mutta muistan lukeneeni jostakin, että vielä T-72-vaunujen kehityksessä vaikutti tietyllä tapaa tuo filosofia "määrä on laatua", jonka Historix mainitsi. Vaunujen tornit suunniteltiin pieniksi, ja miehistömateriaalin yhtenä valintakriteerinä oli pienikokoisuus -> pienempi torni, pienempi maali.

    Ts. siinä missä länsimaissa panostettiin miehistön laatuun, neukkulassa panostettiin pikku-ukkojen määrään. Ja olikohan niin, että T-62 oli modernisoinnin (mm. reaktiivipanssarointi) jälkeen huomattavasti T-72:a parempi(?)

    Leopardeista olin lukevinani, että Marksman-järjestelmän alustat vaihdetaan Leopard 2A4:n alustoihin.

    Näissä menneitä rähinöitä koskevissa jutuissa on se huono puoli, että viherpunikkien touhut alkavat ottamaan päähän entistä enemmän.

    VastaaPoista
  24. Suomella oli tosiaan kovat panssarivoimat itsenäisyyden alussa, hyökkäysvaunurykmentti joka ajan saatossa kutistui pataljoonaksi ja lopulta komppaniaksi. Sinänsä harmillista ettei Suomessa kehitetty tuota aselajia eteenpäin vaan ainoastaan käytettiin vaunut loppuun. Taso oli mielestäni heikko talvisodan alkaessa.

    Muistaakseni musti sai 90-luvulla uuden (belgialaisen?) ammuksen joka paransi läpäisyä, pv:n sivuilla oli aikoinaan tietona: Ampumatarvike ontelokranaatti, RHA läpäisy 550 mm.
    Läpäisy ei riitä enää edestä...

    Ari

    VastaaPoista
  25. Tervehdys Joppos123:lle, Pinlaarenille ja Arille & kiitos kommenteistanne.

    Joppos123: Kiitos lisäyksistä. Niin kuin ylempänä totesin niin jossain vaiheessa asekehitykseen on pakko tulla tietty raja vastaan. Aseet ovat yksinkertaisesti liian kalliita. Ja joo, onneksi Suomen itärjan maasto suosii puolustajaa. Aseet ehkä kehittyvät mutta eivät ne maastoa mihinkään muuta. Ja edelleenkin juu, ei tänne punaleimatietoja tule laitella.

    Pinlaareni: Kiitokset sullekin. Koronaa tulee joka tuutista muutenkin joten keskityn itse johonkin ihan muuhun. Se neuvostotankki mitä tarkoitit oli T-64. Parempi kuin T-72 mutta T-72 suunniteltiin massatuotantoon. T-64-tankkia ei koskaan viety minnekään, se oli vain neuvostoarmeijan käytössä. Marksmaneja on jo siirretty Leopard-alustalle. Aikaisempihan oli T55-alusta.

    Ari: Siihen aikaan – niin kuin nytkin – oli varmaan se ongelma että rahaa oli rajoitetusti ja piti miettiä mihin sitä käytetään. Tulevaisuutta oli vaikeaa ennustaa. Käytännössä Suomessa ei ollut panssariaselajia olemassakaan talvisodan aikana mutta toisaalta vaikka olisi ollut niin ylivoima olisi tainnut olla aivan liian suuri. Ehkä olisi kannattanut voimakkaasti satsata panssarintorjuntaan. Ja joo, Mustin a-tarvike uusittiin silloin 1990-luvulla.

    VastaaPoista
  26. Neuvostoliitosta täytyy aina muistaa se,että siellä armeija taisi olla ainoa instanssi mikä teki kannattavuuskaskelmia ja laski panos saatu hyöty skenaarioita.

    Niin panssareissakin.Vaunutt olivat kevyempiä ja siten halvempia,tiet ja sillat asettivat rajoituksia.T-64 oli aikoinaan edistyksellinen ja siten liian kallis,se korvattiin T-72lla.Oikeastaan puna-armeijan koko kalusto perustui ajatukselle riittävän hyvä.Riittävän hyvä varusmiesten käyttöön ja siten joko helppo ylläpitää tai helppo korvata.Nopeita valmistaa olemassa olevalla tekniikalla ja suuria ja pitkiä tuotantosarjoja.Mallien elinkaari vuosikymmeniä vuosien sijaan.

    Länsi on lähes aina valinnut toisen tien,kenraalit ja poliitikot haluavat parasta mitä budjetilla saa ja yksityiset firmat toimittavat,usein voittomarginaali etummaisena ja tulevat huollot/päivitykset seuraavana mielessä.

    VastaaPoista
  27. Lauri Törnin panssariyksiköstä löytyy juttua tuolta:

    https://issuu.com/marsk1/docs/reservinsanomat_2013_03_netti/12

    Se näyttää ensi katsomalla kaamealta ripellykseltä, mutta kun sen avaa koko ruudun laajuiseksi ja zoomaa, pääsee suoraan kyseiselle kohdalle.

    VastaaPoista
  28. Tervehdys klovalle ja Qroquius Kadille & kiitos kommenteistanne.

    klova: Joo, olet varmasti oikeassa. Neuvostoliitolla (ja Venäjälläkin, vaikka se pyrkii modernisoimaan armeijaansa) oli asevelvollisuusarmeija ja erityisesti Yhdysvalloilla palkka-armeija. Muistan lukeneeni (en pysty vahvistamaan tämän todenperäisyyttä) suomalaisten ja neuvostoliittolaisten käymästä keskustelusta. Siinä suomalaiset totesivat että T55-tankin putki ei kestä tuhatta laukausta. Itänaapuri oli todennut lakonisesti että ”keskimääräisessä panssaritaistelussa ei ammuta tuhatta laukausta”.

    Qroquius Kad: Kiitos linkistä. Eli Törnillä oli tuon tiedon mukaan kolme panssarivaunua ja kaksi panssariautoa.

    VastaaPoista
  29. Neukuille sattui pieni moka, kun he toimittivat näitä T55-tankkeja suomeen. Omalle alalleni reservin kertausharjoitusissa tuli käyttöön suuntaava kenttäradion antenni. Antennilangan yläpää sidottiin korkealle sopivaan puuhun siihen suuntaan jonne tieto haluttiin lähettää. Se muodosti ikäänkuin kolmion hypotenusen. Signaali vaimeni voimakkaasti muihin suuntiin. Miten T55-tankki tähän liittyy? No, kysesen viritelmän ohjekirja löytyi yhdestä tankista.

    VastaaPoista
  30. Tere. Tuossa lukiessani kommentteja, niin siellä mainittiin nämäpä dronet. Niistä, että jossain oli Israelin sotakalustotehtaan? mainos/esittelyvideo, ja siinä kerrottiin kapineesta jolla kolme dronea ammuttiin tonttiin, oliko vajaassa minuutissa. Tutka/laser ja drone tippuu. Israelilla on palkon uitakin hyviä sotakoneita, kas kun on olosuhteiden pakosta oltava ainakin kaksi askelta edellä rättipäitä. Hyi rumasana:)
    Huru-ukko

    VastaaPoista
  31. Eipä siinä mitään jos ei heti kärryille pääse. Lyhyesti asian voi todeta näinkin: BT-42 tuli tunnetuksi Japanissa esiinnyttyään tankkeihin perustuvassa hyvin suositussa anime-elokuvassa nimeltä Girls und Panzer. Siinäpä se pähkinänkuoressa.

    Ehkä vaikein asia siinä on ymmärtää, että panssarivaunuista huolimatta kyseessä ei ole sotaelokuva, vaan se on vaihtoehtotodellisuutta jossa tankkitaistelut ovat suosittu harrastus nuorten parissa, eikä tappavia ammuksia käytetä. Mitään scifiä tai fantasiaa se ei kuitenkaan ole, sillä leffassa ei ole mitään yliluonnollista. Vauhdikasta menoa kyllä paikoitellen. Tuollainen harrastus teoriassa voisi olla olemassa oikeastikin, mitä nyt kustannuspuoli saattaisi tulla vastaan.

    Mutta tuo linkkaamasi video on itseasiassa trolli. Siinä kyllä on joitain pätkiä kyseisestä elokuvasta, mutta jonkun koiranleuan editoimana. Tekstitykset ovat jotain ihan muuta kuin pitäisi, samoin osa taustamusiikista ja ääniefekteistä. Tunnistan ilmiön, se on youtubessa eräs alakulttuuri tehdä hauskoja trollivideoita suosituista animesarjoista. Yritin etsiä alkuperäistä pätkää, mutta sitä ei taida tekijänoikeussuojan takia löytyä youtubesta.

    VastaaPoista
  32. Tervehdys Kalevi Nissilälle, Huru-ukolle ja Tuumailijalle & kiitos kommenteistanne.

    Kalevi: Kiitos lisäyksestä. Tuota lanka-antennia olen joskus itsekin intissä viskonut. LV-305.

    Huru-ukko: Noista droneista en osaa sanoa sen enempää. Varmaankin tiedustelussa ne ovat hyviä mutta niin kuin totesit niin vasta-aseitakin koko ajan kehitetään.

    Tuumailija: Taitaa vaan olla että minä olen hieman liian vanha noihin juttuihin. Mutta toisaalta kun ihmiset kerran tykkää niistä niin eihän se minulta pois ole.

    VastaaPoista
  33. Tän voisi vielä laittaa ja ei ole punaleimaista. Ihan julkisista lähteistä.
    Venäjän ARMATA projektissa ollut yllättäviä mutkia.
    Suomeksi sanottuna, tehtaan johtajat ostaneet priimaa sisään ja myyneet ulos paskaa. Normi setti Venäjällä.
    Siksi koko ARMATA projekti on kussut totaalisesti. Yhtään tuoteperheen vaunua ei ole olemassa.
    Viime isossa paratiisissa kaikki olivat vanhoja paskoja naaminoituja ARMATA perheeseen.
    Tämä on fakta.
    Koko projekti oli maskirovkaa.
    Ryssät modersivoivat nykyään T-90 kalustoa ja tasasella se ei vaan pärjää meidän vehkeille.
    Tämäkin ihan julkista kamaa. Saa julkaista.

    VastaaPoista
  34. Tervehdys, Joppos123. Tästä tulee mieleen se, että on pirun kiva katsoa kun itänaapurin sotilaat marssivat paraateissa hienoa paraatimarssia. Meinaan, joka ainoa tunti joka on käytetty siihen paraatimarssin harjoitteluun on pois ase-, ampuma- ja taistelukoulutuksesta.

    VastaaPoista
  35. Äitini kommentoi saksalaisista samoin kuin Ykä (hän eli 96 vuotiaaksi ja minulla oli tapana haastatella häntä vanhoista asioista) - kertoi, että 30-luvulla saksalaisia sotilaita tituleerattiin paraatisotilaiksi.

    VastaaPoista
  36. Vielä näistä paraatisotilaista. Nämä eivät nyt suoraan liity tankkeihin, mutta mukava tuumiskella: Kakkosrähinässä me olemme joutuneet taistelemaan sekä neukkuja että sakuja vastaan ja ollaan selvitty molemmissa tapauksissa. Mistäköhän johtuu...? Ero on nähdäkseni tämä voiman esittely, me olemme keskittyneet olennaiseen?

    Kuriositeettina, 30-luvun puolessavälissä ei kukaan uskonut, että 10 vuoden päästä taistellaan sakuja vastaan meidän omalla maaperällä. Silloin oli vielä sellainen yksityiskohta, että norjalaiset eivät uskoneet heidän maahansa hyökättävän - eihän meillä ole mitään tavoiteltavaa...

    VastaaPoista
  37. Venäläisillä kuten kinuskeilla ja vaikkapa Pohjois-Koreassa paraatisotilaat ovat ihan oma porukkansa. Ne hinkkaa pelkkää sulkeista ja paraatia. Ei ne mitään tavan puskajusseja noissa paraateissa ole.
    Pienillä mailla kuten vaikkapa me ei ole varaa laittaa kymmeniä tuhansia ukkoja vain paraatiin, joillakin on. Eihän noi mokkerit saa mitään taistelukoulutusta, aseetkin replikoita tai muita leluja.

    VastaaPoista
  38. Nonni, nyn netti toimii. pahuksen surina kun muni.

    Suomeksi: telian reititinvika ohi. Netti pimeänä tunteja tänään.

    Moottoreiden tehoista. Panssareihin on tavattu tarvita isoja, luotettavia moottoreita. Ennenwanahaan ne oli miedonnettuja lentokonemoottoreita. Spittaria vei merlin 1400 hevosen voimin. Tankkia meteor 500 kaakin voimin. Perustaltaan sama motti.

    Bensakäyttöinen ottomoottori on kirnunnut litrasta yhtä paljon tehoa kuin vuosikymmen. Jos suunnittelu ajantasaista.

    Ettäkö mitä: 1910-luvulla moderni moottori tahkosi 10 heppaa litrasta, 1960-luvulla 60 heppaa litrasta. Nyt sopii odottaa litran myllyn tuottavan 120 kaakkia.

    1930-luvulla ajateltiin panssareihin 78 oktaanista tai korkeintaan korkeaoktaanista, 87 oktaanista. Eikä ne motit ollu kisavireisiä. Sotkaa muuten vei hinaajan moottori, diesel. BT-sarjaa lentokonemoottori - omaa sukua Liberty - miedonnettuna. Yhtä paljon koneja kummassakin, 500 suunnilleen. T-72 motti on sotkan koneen jälkeläinen, ei BT:n.

    Palaan astialle, kunhan joudan.

    Pyssymies

    VastaaPoista
  39. Itse lentämistä harrastaneena pidän moottorin luotettavuutta ensiarvoisen tärkeänä - ei voi pysäköidä tarvittaessa tienreinaan! Tämä oli minulle sikäli uutta tietoa, että en tiennyt lentokonemoottoreita modifioidun tankkeihin! Toinen painaa helvetisti ja toinen pitää olla mahdollisimman kevyt. Ei se ole tilanteessa tankillakaan kivaa jäädä moottorivian takia jumiin paikalleen.

    VastaaPoista
  40. Tervehdys Kalevi Nissilälle, Joppos123:lle ja Pyssymiehelle & kiitos kommenteistanne.

    Kalevi: Kuriositeetistasi voi todeta että tulevaisuutta on todella hankalaa ennustaa. Ehkä norjalaisetkin unohtivat että ei halu tai halun puute hyökätä merkitse mitään. Kyky hyökkäykseen merkitsee. Se halu kun voi muuttua yhdessä yössä.

    Joppos123: Tuosta tulee mieleen se aikanaan katsomani dokumentti Kuuden päivän sodasta. Siinä egyptiläiskenraali totesi osuvasti: ”Me olimme valmistautuneet voitonparaatiin Kairossa. Vihollinen oli valmistautunut sotaan”.

    Pyssymies: Kiitos lisäyksistä.

    VastaaPoista
  41. Merlin ja Meteor - mitä eroa

    Meteorissa ei ole ahdinta, sen lohko on valurautaa. Polttaa matalaoktaanista bensaa, ei 120 oktaanista. Ei tarvitse tunnin välein muutaman mekaanikon tunnin hoivaa ja huoltoa. Muitakin samansorttisia eroja on.

    Panssarivaunun huoltovälin määrää ylensä telaketjun kunto, lentokoneen taas moottorin huoltoväli.

    Saksalaisia vaunuja kyyditsi Maybach - Zeppelinien moottori. Kyyditsi toki muutamaa loistoautoakin. Valinta johtui siitä, että panssareille allokoitiin matalaoktaaninen bensa, diesel sukellusveneille js S-booteille.

    BT ja T-26 poltti kumpikin bensaa. BT tankattiin säämiskän läpi, libertyn mieto lisenssiversio ei sietänyt vähääkään roskaa.

    Pyssymies

    VastaaPoista
  42. Renault, joka ei vielä ole ruostunut puhki ja muita ihmeitä!

    Panssarimuseossa, Parolassa, on maailmanihme: Yli viisivuotias Renault, joka ei ole vielä ruostunut puhki! Renault F.T. Modèle 1917 oli aikansa modernein panssarivaunu. Siinä oli suuri uutuus, ympäriampuva torni. Tornissa aseena 37mm tykki tai 8mm konekivääri. Tornissa majaili vaunun johtaja / ampuja / lataaja. Ajaja istuskeli edessä ohjastamassa hurjimmillaan 7,5 km tunnissa kiitävää teräshirmua. Suomi lainasi muutamaa vaunua Pietaria kohti eteneville valkoisille venäläisille viron puolelle. Homma oli melkein valmista pässinlihaa, valtausta jo alustavasti juhlitiin illalla. Aamulla jatkettiin mutta bolsheviikit olivat saaneet vahvistuksia yön aikana - ratikkakyydillä - ja etenevien teräsvuorien - 6,6 tonnia - kulku katkesi. Telaketjujen ja - pyörien väliin kärkivaunulle tunki joku koivupölkyn. Joku punakaartilainen, suomalainen tarinan mukaan. Siihen pysähtyi atakki kohti Pietaria. Pahus.

    Vaunuja tuli 32 + 2, viimeiset 4 kpl poistettiin vuonna -42.

    Parolassa on tykkivaunu näytillä, sen tykki lie myöhempää mallia, kun on niin pitkäputkinen.

    Brittiläisen aseteollisuuden vaikuttavin saavutus maailmansotien välillä maasodankäynnin saralla lie Vickers-Armstrons 6 ton Tank. Sitä myytiin ainakin Suomeen, Belgiaan ja Neuvostoliittoon. Belgialainen versio on muistaakseni dieselöity ja sen etupanssari on viisto, mallia sotka. Muuten belgialainen versio ei ole mainittava, se ei kelvannut saksalaisillekaan sotasalisvaunuksi - outoa. CCCP-versio vickersistä on sitten mainittavampi, T-26. Eri versioita on leegio, uusimmissa painoa yli 10 tonnia ja muistaakseni panssaria paksuimmillaan 35mm! Alkuperäinen vaunu painoi 7,3 tonnia. Brittien tyyppimerkinnän tonnit eivät ole metrisiä tonneja vaan short- tai long -tons. En tiijä kumpia. Ja tarkoittavat vetokykyä. Oikeasti.

    45mm tykki on versio saksalaisten 37mm tykistä. Isompi, siksi parempi. Alunperin sirpaleammus oli painoltaan kaksinkertainen panssariammukseen nähden ja lähtönopeudeltaan puolet. Tykin automatiikka toimi hienosti kummallakin ja sirpalekranaatti oli tehokas. Myöhempi panssarintorjunta ammus, wolfram-keerna-ammus oli kevyt, lähtönopeudeltaan hurja ja läpäisyltään tehokas. Näitä taisi näkyä suomessa vain mallikappaleita. Euroopan suurimmat wolfram-malmiot olivat ja ovat uralilla.

    Saksalaisillakin oli kehitettyinä moisia ammuksia muttei wolframia omasta takaa. Portugalissa olis ollut, kuljetus ja hankintakin hieman takkusivat. Hieno panzerbüchse 28 jäi vain kurisioteetiksi. Tuo pyssy siis ladattiin tykkikaliberin ammuksella, laukaistiin ja piipun suusta putkahti kiväärikaliberin luoti. Kevyt kapistus ja läpäisyä löytyi. Kunnes wolfram loppui.

    Vickersit kalustettiin uudellen talvisodan jälkeen. Saivat neuvostoliiton ystävällisesti toimittamat tornit 45mm tykkeineen, tankki-emmoineen. Ja Ajajan vieressä käkkinyt etuampuja sai suomikonepistoolin pallomaskiin istutettuna aseekseen. Sotasaaliiksi sadut liekinheitin- ja konekiväärivaunut muutettiin samoin tykkivaunuiksi.

    T-26:t poistettiin heti vuonna 1961. Vickersit 1959.

    Pyssymies

    VastaaPoista
  43. Tervehdys, Pyssymies ja kiitos lisäyksistä. Tulee muistaa että sota ei ole vain johtajien ja sankareitten sota vaan se on aina pitkälle myös insinöörien sotaa.

    VastaaPoista
  44. T-28, postijuna, oli ideana samanmoinen kuin brittien independent-vaunu. Torneja monta, tulta joka suuntaan ja surkea floppi tositoimissa. Sama idea oli mm. Grosstracktorissakin.

    Postijuna sai nimensä hassusta pyörästöstään, jonkun puskutraktorin peruja. Ja sattumuksesta, jossa talvisodassa löydettiin vaunusta muutamia postisäkkejä. Mainio hinausvaunun aihio kumminkin. Sotakamreeri Lehväslaiho kuvaa jatkosodan alun tapahtumaa "Panssarisotaa"-kirjassaan. Pikkutornin ampuja menetti hermonsa kun naaman eteen, pikakiväärin kilpeen paukkui vyötolkulla konekivääritulta. Meteli kova ja maalia & ruostetta sinkosi ampujan silmille.

    T-37A / T-38 oli jollain yksiköllä käytössä. Olen siitä lukenut jostain, etteivät peräti uineet sillä? Kovin laajaa ei käyttö lie ollut. Myöhempi ura vaunuille urkeni pst-miesten koulutuksessa. Meikattuina oikeiksi vaunuiksi ajelivat tähtäilyn kohteina. Esittivät T-34 ja KV-1 vaunuja.

    Christiet - BT-5 ja BT-7 - olivat nopeita ja hienoja vaunuja. Valitettavasti liian hienoja. Voimansiirto ja ketjut ainakin olivat kovilla ja moottorikin vaati hoivaa. Näistä perustettiin oma osastonsa, panssarijäksterit istuivat kansilla kyydissä oikein suuren maailman malliin.

    BT – 42 ei muuten ole panssarivaunu. Sitä tituleerattiin rynnäkkötykiksi. Mutta ei se ole rynnäkkötykkikään. Se on panssarihaupitsi. Kehityksen pontimena oli saada joutilaat BT-vaunut johonkin hyötykäyttöön, kun ne olivat vanhentuneet varsinaiseen tarkoitukseensa. Ja toinen idea oli saada panssaridivisioonalle liikkuvaa tykistöä. Hommaan olisi sopinut 105mm Tampella tai 76,2 mm "rykmentinkanuuna", paria muutakin kai koetettiin saada. Mutta Nenonen ei antanut hyviä tykkejä tarkoitukseen. Brittiläinen 114mm haupitsi oli tarkka, sen ampumatarvike tehokas. Mutta kantama lyhyt. Näitä haupitseja oli aika vähän, niinpä ne siirrettiin tähän tarkoitukseen. Hökötykseen tuli aika iso umpitorni, ampui 360 asteen sektoriin. Oli siis edistyksellinen panssarihaupitsi.

    Mutta ei rynnäkkötykki, eikä ainakaan panssarivaunu. Nimittäin pellit oli ohuet, kesti kiväärikaliberin tulta ja sirpaleita. Ja tykki käytti irtolatausta. Siis ensin kranaatti putkeen ja sitten perään hylsyssä ruutipussit. Ontelokranaatti oli sitten tehty saksalaisen 105mm kranaatin kärjestä ja Dunkirkin 114mm sotasaalisammuksen perästä. Viipurissa näillä yritettiin Churchill-panssaria tuhota. Kas kun ei Tiger II:ta. Kas kun Churchill-panssari on paitsi hidas niin myös todella järkyttävän vahvasti panssaroitu. Sotkaan olis tehonnut mut ei todellakaan kirkkomäkeen.

    Ennen Viipuria olivat pitäneet vihaa koemielessä Syvärin takana. Hyvällä menestyksellä. Tuli tarkkaa ja hyvätehoista. Eikä lyhyt kantama haitannut. Vastatykistötoiminta kun myöhästyi liikkuvuuden takia ja oli aika tehotonta panssaroinnin vuoksi muutenkin.

    Pyssymies

    VastaaPoista
  45. Tervehdys, Pyssymies ja kiitos vielä lisäyksistä. Käsittääkseni tuo BT-42 soveltui siellä Syvärillä kiinteitten asemien tuhoamiseen hyvin mutta sen panssarikranaattia ei saatu oikein millään toimimaan. Sinänsä kaliiberi oli vakuuttava.

    VastaaPoista
  46. T-34 Sotka ja pitkäputkinen Sotka

    Ainiin, Vickers-Armstrons 6 ton Tank oli 30-luvun alun tankeista kenties paras. Niinpä luonnollisesti brittiarmeija ei sitä käyttänyt. Tietenkään. Se kun ei sopinut ideologiaan. Piti olla joko hidas, raskaasti panssaroitu, raskas jalkaväkitankki tai nopea kevyt, kevyesti panssaroitu ja nopea whippet - siis läpimurtotankki. Eikä Vickers-Armstrons 6 ton Tank ollut kumpaakaan.

    Eikä ollut T-34:kään. Ei ollut hidas, ei ollut kevyesti panssaroitu eikä kevyesti aseistettu. T-34 oli karkeatekoinen, hankala ja raskas ohjattava. Työnlaadultaan ihan paska. Ergonomialtaan vielä paskempi. T-34 oli tankki, jolla voitettiin sota.

    Ekat versiot ei olleet kummoisiakaan. Ensimmäisissä oli 76,2mm tykki aika läyhänen, riitti juuri ja juuri. Seuraaviin tuli parempi samankaliberin tykki. Ja niihin suvaittiin toimittaa panssariamuksiakin. Tornissa oli alunperin johtaja ja ampuja. Tornista näkyi ulos aika huonosti. Johtajan piti siis johtaa aika sokeana ja samalla ladata ahtaassa tornissa tykkiä.

    Mutta viisto panssari oli riittävän paksu, iso moottori liikutti vaunua ripeästi, Leveät telaketjut kantoivat vaunua liejussa ja lumessa. Ja vaunu oli halpa tuottaa. Ja traktorikuskeja löytyi ajajiksi, riskejä kuskeja. Vaihteisto ja ohjaus vaati voimaa. Määrä voitti laadun, hienot PzkwI, II, II, IV, V, VI:t olivat paperia rujon T-34:n rinnalla.

    Pitkäputkinen Sotka 85mm tykkeineen ja kolmen miehen torneineen on venäläisten ja vanhojen suomalaisten panssarimiesten mielestä koko kahinan paras panssarivaunu. Voi olla, voi olla olemattakin. Britit kannattaa Sherman fireflyä, jenkit samoin, saksalaiset Pantheria.

    Jotkut britit, jenkit ja saksalaiset pitää sodan parhaana saksalaispanssarina StuG III -vaunua. Mutta, hei: Eihän se ole panssarivaunu. Ei niin mutta se on saksalaisten Sotka. Halpa tuottaa massoittain. Matala, piiloutuu väijymään hyvin ja hyvin panssaroitu. Ja panssareita vastaa tehokas, hyvin tehokas. Koulutetun, kokeneen miehistön ja koulutetun, vaunua tukevan, jalkaväen kanssa ikävä vastus jalkaväellekin. Suomessa olivat loppuaikansa bunkkereina lentokenttiä sulkemassa.

    Panzerkampfwagen IV oli riittävän hyvä, sitäpä eivät saksalaiset tajunneet, pantteri ja erikoisesti tiikerit olivat hinta/laatu suhteeltaan huonompia. Suomessa olivat varalla kylmän sodan kuumimman ajan. Ehtivätkö ne todella Lapin sotaan? Oikeasti.

    Viimeinen sota Pzkw IV:lle oli kuuden päivän sota. Aika pitkä ura. Syyria soti tsekkiläisillä Panzerkampfwagen IV vaunuilla. Shermaneja vastaan.


    Pyssymies

    VastaaPoista
  47. Siis Rolls-Royce Merlin'n lentokonemoottorista, joka oli tarkoitettu Spitfire hävittäjään tehtiin modifikaatio mallia ryssä eli Meteor. Korvataan alumiini raudalla, ja poistetaan ahdin tarpeetomana, koska ei lennetä korkealla. Polttainejärjestelmäkään ei tarvitse toimia ylösalaisin ja painelaakerikin voidaan poistaa, koska ei potkuria. En olisi uskonut, että löytyy yhtäläisyyksiä panssarivaunun ja hävittäjän välillä.

    Tästä tulikin mieleen eräs lentokoneiden ja panssarivaunujen yhteistyön muoto. Neukkujen suurhyökkäyksessä vuonna -44 meidän olisi todennäköisesti käynyt huonosti, ellei myös osaltaan saksalaiset Junkers Ju 87 eli Stuka lentäjät olisi harventaneet hyökkääviä panssarivaunujonoja. Tästä on harvemmin ollut juttua.

    VastaaPoista
  48. Unohtui linkki:

    https://www.wikiwand.com/fi/Talin–Ihantalan_taistelu

    VastaaPoista
  49. Tervehdys Pyssymiehelle ja Kalevi Nissilälle & kiitos kommenteista ja lisäyksistänne. Wikipedian mukaan Pzkw IV oli Lapin sodassa mukana mutta varmaksi tiedoksi en sitä sano. Ja iipothan olivat ymmärtääkseni uusineet niihin Shermaneihin isomman tykin. Oliko 105 mm, en ole varma. Shermaneilla oli myös käsittääkseni se etu että ne ampuivat enemmän alakulmilla kuin T55-vaunut. Hiekkadyynien seassa siitä oli etu. Ja joo, kyllähän Osasto Kuhlmeystä oli suomalaisille elintärkeä etu.

    VastaaPoista
  50. Leo 2A4:t ovat edelleen käytössä.
    Osa muunnettu hinaus-, raivaus- sekä it-vaunuiksi ja loput siroiteltu kaikkiin jäljelläoleviin maavoimien varuskuntiin. Näin KAIPR:kin sai valmiusjoukoilleen tst-vaunukalustoa.


    -Tvälups-

    VastaaPoista
  51. Katselin tätä viimeisintä kommenttiani. Ei kannattaisi parin kaljan jälkeen kirjoitella mitään - logiikka pettää. Juuri tästä syystä myös yleisilmailussa on nollatoleranssi.

    VastaaPoista
  52. Vielä noista Israelin Sherman-vaunuista vähän. Niiden tarinahan on mitä mielenkiintoisin ja sisältää melkoisen määrän historian ironiaa.

    Israel on käyttänyt M4-vaunusarjan eri versioita hyvin moniin erikoistarkoituksiin, kuten miinanraivaajina, panssaroituina ambulansseina, krh-vaunuina (niissä oli muuten suomalaiset 160 mm. Tampellan korohorot), siltavaunuina ja telatykkeinä (M7 Priestin lisäksi).

    Varsinaisina taisteluvaunuina iipot käyttivät ainakin seuraavia Shermanversioita: M4A2 (Tamar), M4A1 (Meir) nämä olivat kaksi ensimmäistä vaunua, joita käytettiin 1948 itsenäisyyssodassa. Vanhempia malleja edusti myös M4A3 varustettuina 75 mm jo perin tehottomalla kanuunalla. Kehittyneempiä versioita olivat M4A1E8 ja A3E8, näissä oli jo paremmat 76 mm tykit ja ns. märkä ampumatarvekesäilytys, ne saivat Israelissa nimen M1 ”Supersherman”. Niistäkin aika kuitenkin ajoi ohi viimeistään Siinain kampanjan 1956 jälkeen. Iipot lähtivät modernisoimaan M4-vaunujaan. Israelin insinöörit pyrkivät tekemään omille vaunuille saman, minkä britit olivat tehneet Firefly-Shermannin kanssa: eli parantaa huomattavasti alkuperäistä iskukykyä. Kun perus Shermannin 75 mm kanuunan lähtönopeus oli vain 600 m/s, sillä ei ollut enää läpäisykykyä. Tilalle asennettiin ranskalainen 75mm CN 75-50 -kanuuna. Syntyi M50. Ja tässä on sitten sitä historian ironiaa: kyseinen ranskalaiskanuuna oli jatkokehitetty ja paranneltu kopio saksalaisesta Kwk 42 L/70 -kanuunasta, eli Panther-vaunun pääaseesta! Siinä missä saksalaisen lähtönopeus oli luokkaa yli 900 m/s, niin ranskalaisten ylsi jo 1000 m/s. Pienestä mm koostaan huolimatta, ranskalaiskanuunaa pidettiin yhtenä aikansa parhaista vaunuaseista. Ranskalaiset käyttivät kyseistä kanuunaa kevyessä AMX-13 vaunussa (joka sekin oli Israelin panssarijoukoilla).

    1950-luvun lopulla M50 vaunujen Continental-bensiinimoottorit olivat käyttöikänsä päässä. Nyt etsittiin uutta moottoria ja sellaiseksi valikoitui Cummingsin diesel. Samalla telaketjut vaihtuivat alkuperäistä leveämmiksi. 1960-luvun alussa päivitetyt Shermannit saatiin palveluskäyttöön ja niillä oli mahdollista taistella arabien T-54 vaunua vastaan, mutta JSIII oli sille liikaa. Uuden päivityksen teko oli tarpeen. Näin syntyi M51: standardi M4A3E8 (jenkkien EasyEight) ja uusi ranskalainen CN 105 F1 L/56-kanuuna yhdistettiin. Kanuunalla oli pituutta melkein 6 metriä, joten sitä ei saatu kirveelläkään Shermannin torniin. Oli pakko lyhentää putkea 1,5 metriä ja näin myös lähtönopeus hieman laski, tuloksena oli D1504 L/44 -kanuuna. Mutta se saatiin nyt asennettua. Kuvittele: pienessä toisen maailmansodan vaunussa on torniin istutettuna nykyaikaisen AMX-30 -taisteluvaunun tehokas pääase!

    M51 oli edelleen heikosti panssaroitu, siten sen mahdollisuudet, huolimatta hyvästä pääaseesta, olivat huonot moderneja venäläisvaunuja vastaan. Israelin armeija sai kuitenkin arvokasta kokemusta päivittäessään M4-vaunujaan. Näin se loi pohjaa teollisuudelle, joka myöhemmin modernisoi M-48, M-60 ja Centurion -vaunut ja lopulta kehitti täysin oman Merkava taisteluvaunun.

    VastaaPoista
  53. Piti ihan kurssikirjasta tarkastaa mutta muistin oikein. Niinkin myöhään kuin 1988 ammuttiin Vuosangassa "piiskatykillä" eli neukuilta sotasaaliiksi saaduilla 45mm pst-kanuuna m/1932:lla.
    Siinä piti lataamisessa olla tarkkana ettei kohtuullisen livakka lukkolaitteisto haukkaa sormia poikki.
    A-tarvikkeen sytyttimet alkoivat olla aika hapettuneita joten varmaan joka neljäs kranaatti jäi suutariksi.
    Niitä härveleitä oli vielä -90 luvulla lentokenttien suojaamiseen tarkoitetuilla torjuntapataljoonilla, kuten myös jo muutoin käytöstä poitettuja Maxim konekiväärejä.

    VastaaPoista
  54. Stukat, suomalaiset ja saksalaiset, kannaksella ruhjoivat hyökkääjän huoltoa. Ja ns. toista aaltoa. Mukana talkoissa suomen kaikki pommarit. Maaleja oli tiheässä.

    Tali-Ihantalan kahinassa vuorotellen yksi iso haupitsi tikkasi muuatta siltaa rikki, vuoroon stukat vainosivat sama siltaa. CCCP-pinohiiret korjasivat siinä välissä. Sturmit 75mm vainosivat sotkia ja 105mm jalkaväkeä.

    Muuten, kamiinatorvi, offenrohr panzershcreck, on panssariNkauhu. Panssarikauhu iski välillä jalkaväkeen kun pelästyivät moottorin murinaa ja ketjujen kolinaa. Ottivat ritolat "Ne jyrää meitin". Tuo n-llinen virallinen muoto on hävinnyt puheenparresta vallan kokonaan.

    Ja sitten asiaan liittyvä ruotsalainen tutkimustieto: Onteloammuksen kuparin lämpötila on noin 500 Astetta. Se ei siis ole sulaa, eikä todellakaan plasmaa. Läpäistyään terästä on se toki kuumaa ja sytyttää kaikenmoista syttyvää, mm. ruutia. Mutta ei ole sulaa vaan plastista, sitä kun venyttää suuret voimat. kärki kiitää 10 000 m/s, kanta 2000 - 3000 m/s. Kun metalli ja metalli kohtavat nopeudella, joka ylittää äänennopeuden ko. metalleissa käyttäytyvät ne kuin nesteet. Siksi se kartio tehdään raskaasta metallista, kulta voisi olla hyvä metalli kartioksi. Ehkä liian kallis kumminkin. Uraani ei ole tarpeeksi istkeää venyäkseen ontelon sisuksena. Nuoleksi se käy. Ja Abrmsin panssarin vahvikkeeksi.

    Pyssymies

    VastaaPoista
  55. Ainiin: Käykää panssarimuseossa tulevana suvena, museo militariassa - tykiatömuseo linnan kasarmilla - myös. maailmanmitassa ainutlatuista kalustoa esillä. Osa panssareista ulkona ja tykkipihalla on paljon tykkejä ihmeteltäväksi. Saa nähdä hommaavatko korona-peliä myyntiin, sotkun kamaa kun olisi.

    Panssareiata lisää tietoa netistä: Bovington Tank Museum ja Chieftain youtubessa kumpikin. Lyhyitä videoita ja pitkiä luentoja. Chieftain kiipeilee joka paikalle vaunuissa ja selittää ketjun kiristtyksen ihan joka vaunusta. Sotinut Abramsilla, on siis jotain perspektiiviä asioihin.

    Pyssymies

    VastaaPoista
  56. Tuohon veli Pyssymiehen toteamukseen, että Panzer IV oli riittävän hyvä ovat muutamat muutkin päätyneet:
    eräässä historiadokkarissa muistaakseni britti pohdiskeli asiaa siten, että saksalaisten ei olisi pitänyt kehitellä aina vain uusia ja parempia taisteluvaunuja, kun heillä oli nelospanssarissa suhteellisen hyvä konsepti.

    Heidän olisi pitänyt alkaa tuottaa sitä suurissa sarjoissa koko kapasiteetillaan ja keskittää kaikki kehittelytyö siihen:
    miten saada moottorista irti enemmän tehoa ja vääntöä, miten parantaa aseistusta ja ampumatarvikkeita, miten panssaroida paremmin painon nousematta liikaa...

    Täten toimien heillä olisi voinut olla lähettää Kurskin taisteluun moninkertainen määrä vaunuja, kaikki mallia PzKpfw IV mutta versioita (Ausführungen) K - Q; viimemainittujen huippunopeus 60 km/t, panssarointi kestäen 100 mm pst-tykin suoran osuman etupanssariin ja 75 mm pääaseen läpäisy sama kuin 88 mm tykillä.

    Kaikkia tuotettaisiin jokaisessa Saksan vaunutehtaassa niiden koko kapasiteetilla ja jokainen kehitysversio perustuisi edelliseen, joten henkilöstön ei tarvitsisi opetella uutta konseptia.

    Olisiko tämä voinut tuottaa Saksalle voiton? Eipä tietenkään: lopputulos oli selvä USAn liityttyä sotan.
    Vaan olisihan tuo kieltämättä ollut mielenkiintoista, miten pitkälle saksalaiset olisivat nelospanssarin konseptin pystyneet kehittämään, kun kaikki resurssit olisi panostettu siihen ja vain siihen plus sen alustalle kehitettyihin rynnäkkötykkeihin.

    VastaaPoista
  57. Välihuomautus: Kanavalta 10 TV6 tänään Su 26.04.2020 klo 19.00 tuli juuri mielenkiintoinen puolen tunnin osuus Sherman-vaunusta. Fast N Loud -sarjasta tuttu Aaron Kaufman tutustuu Sherman panssarivaunu M4A3E8 (”Easy Eight”)

    VastaaPoista
  58. Edelleen veli Pyssymiehen huomiosta kullan kelpoisuudesta onteloammuksen materiaaliksi tuli mieleen edellisvuosituhannen lopun "Metsästäjä"-lehden liitteen juttu haulimateriaaleista.
    Siinä oli eri metalleja arvioitu kaikki ominaisuudet huomioiden ja lopputulos oli, että mitä kalliimpi, sitä parempi:

    parasta haulimateriaalia on platina, kakkonen kulta ja kolmonen hopea.
    Näiden käyttäminen metsästyksessä saati kiekko- ym. ammunnassa vaatisi lähinnä jonkun arabiöljyemiirin hullun pojan. Ikävä kyllä heikäläisiäkin riittää Persianlahden suunnalla.

    Ja vielä Panzerschreckistä off-topiciin:
    se on todellakin panssariNkauhu, eikä panssarikauhu.
    Termille "lehmäkauppa" on käynyt toisinpäin:
    kaikki hokevat sitä muodossa "lehmänkauppa", vaikka lehmät eivät ole kykeneviä minkäänlaiseen kaupankäyntiin.

    Kyse oli siitä isännästä, joka oli myymässä huonoa lehmää ja lupasi ostajalle jotain muuta hyvää myöhemmin sitä vastaan, että hän nyt ostaa tämän pois kuleksimasta.
    Termi on aluperin saksalaiselta kielialueelta (Kuhhandel), ja sen tunnettu sovellettu versio on "voita vai tykkejä":

    konservatiivipuolue lupaa vasemmistopuolueelle kannattavansa heidän tulevaa ehdotustaan lahjoittaa kansalaisille voita, jos vasemmisto nyt seuraavassa äänestyksessä kannattaa konservatiivien ehdotusta vahvistaa maanpuolustusta ostamalla tykkejä.

    Molemmat kustannetaan toki kansalaisten selkänahasta kiskotuilla veroriikintaalereilla, mutta sehän ei tässä ollutkaan puheena kummallakaan osapuolella.

    VastaaPoista
  59. Neukkujen piiska paukkui myös rantapyssyssä. Väylätorjuntakanuuna tai jotain yhtä vaikuttavaa oli nimitys. Vanha kunnon 88mm RMB palveli samassa tarkoituksessa loppu-uransa. Ranskisten toimittama pst-ohjuskin sai toisenlaisen taistelukärjen ja päätyi rantapyssyn riemuksi. Lankaohjattu aika töpäkkä värkki. Isompi kuin Vigilante.

    SA käyttää kalustonsa loppuun, eikä tuhlaa. Paitsi nykyään, toimivaa kalustoa kun on ajettu sulattoon urakalla.

    Ranskalaisten piti ottaa muuten pantteri vaunukseen sodan jälkeen. Alkaa tuotantokin peräti. USA toimitti kumminkin niin halvalla ylijäämiään, että hylkäsivät idean. Muttei näköjään pantterin tykkiä.

    Pyssymies

    VastaaPoista
  60. Nyttemmin kun Speerin muistelmille on alettu antamaan se arvo mikä muistelmille kuuluu ja jokunen taloustieteiliäkin on tutkinut Saksan sorataloutta,niin ihmeen alkukantaista ja tehotonta touhua tuo oli.

    Vaikka mitäpä muuta voi odottaa maalta jonka työvoimasta reilu kolmannes oli maanviljelyn palveluksessa ja naiset kotona.Bkt per capita puolet briteistä ja sijoitukset ulkomaille kehitysmaa luokkaa,siis viimeisenä rauhanvuotena.

    Eräänlainen ihme onkin ja sen kysymyksen sijaan,että olisiko Saksa voinut voittaa,pitäisi kysyä miten ihmeessä Saksan tappioon meni niin kauan.

    Saksan tankkituotanto oli kuin urheiluautojen tuotantoa,jokainen tankki valmistettiin erikseen paikallaan.Vain yhdessä tehtaassa oli liukuhihna eli autoteollisuudesta tuttu menetelmä.Lopuissa tehtaisssa ammattimiehet väsäsivät tankkeja kuin ferrareita.Tiikereikin malli muuttui pieniltä yksityiskohdiltaan kokoajan,Henschel väittikin että heiltä lähti korkeintaan reilut kymmenen identistä Tiikeriä.

    Esim jenkit aloittivat shermannien tuotannon kunnon kapitalistiseen tapaan järjestämällä tarjouskilpailun.Ensimmäisen 10 000 erän voitti ja sai tehdäkseen Lincoln kiinteällä hinnalla,jotain aivan ennenkuulumatonta sotivassa maassa,ensin määritetään mitä halutaan ja millä hinnalla ja sitten vehkeen valmistuksesta järjestetään tarjouskilpailu.

    Samoin Neuvostoliitossakin koko ajan puntaroitiin kuinka valmistaa vehkeet tarvittavan hyviksi mahdollisimman nopeasti ja mahdollisimman vähällä työvoimalla,varsinkin ammattimiesten työ täytyi yksinkertaistaa,suurelta osin poistaa tuotannossa.

    Vehkeet eivät ehkä herätä pikkupojissa ja asefanaatikoissa sellaista ihailua,mutta ajoivat asiansa ja Saksa tuotto juuri sen mitä kykeni,liittoutuneey sen mitä tarvittiin.

    VastaaPoista
  61. Tervehdys Taisteluvälineupseerille, Kalevi Nissilälle, Historixille, Joppos123:lle, Pyssymiehelle, Qroquius Kadille ja klovalle & kiitos kommenteistanne.

    Tvälups: Kiitos tiedosta. Eiköhän ne suht kuranttia tavaraa vielä nekin ole.

    Kalevi: Eipä kommentissa niin vikaa. Täytyy katsoa saiskos tuon ohjelman vielä näkyville netin kautta.

    Historix: Kiitos mielenkiintoisesta lisätiedosta. Israelhan aloitti oman armeijansa koko lailla nyrkkipajatasolta. Onnistuen.

    Joppos123: Jos mietitään maihinlaskua lentokentälle niin vaikka kyseessä ovat valiosotilaat niin siinä alkuvaiheessahan ne ovat aika suojattomia ja kyllä silloin nuo vanhemmatkin aseet olisivat puraisseet ikävästi.

    Pyssymies: Kiitos myös mielenkiintoisista lisäyksistä.

    Qroquius Kad: Joo, olisihan se Panzer IV saattanut olla ”saksalaisten Sotka” mutta toisaalta silloin – niin kuin aina myöhemminkin – toimittiin sen aikaisen tiedon ja ymmärryksen varassa. Oli vaikeaa sanoa mikä olisi viisainta. Ja kiitos myös lisäyksistä.

    klova: Muistan lukeneeni että Saksan talous- ja teollisuusmiehet olivat sanoneet Hitlerille että jos pyssysille meinataan ryhtyä niin Saksa on siihen valmis aikaisintaan 1944 tai 1945. Aatu ei uskonut.

    VastaaPoista
  62. tykkijullituppikulli27. huhtikuuta 2020 klo 1.28

    Japanialaisista tuli mieleen, että käydessäni tykistömuseossa Hämeenlinnassa, siellä oli joku japsimimmi tutkimassa ilmeisesti japanilaista tykkiä (ainakin kaikki tykin merkinnät ovat japaniksi). Kovin tarkkaa työtä teki ja epäilenkin, että kysymyksessä on mahdollisesti ainoa säilynyt kappale maailmassa. No, japanilaiset ovat muutenkin hieman outoja ja tuhansien km matka tykin perässä ei liene ainoalaatuinen.

    Noin äänien perusteella pornoin panssarivaunu on sherman, jossa on lentokoneen tähtimoottori. Aivan upeet saundit.

    VastaaPoista
  63. Tervehdys, tjtk. Joo, käyväthän ne japanilaiset kattelemassa täällä revontuliakin. Onhan ne komeita, en kiistä mutta että matkustaa puoli maailmaa. Noita japanilaisia pyssyjä suomalaisilla on käsittääkseni ollut ainakin Arisaka-kivääreitä.

    VastaaPoista
  64. Vittuuntunut NettoVeronmaksaja28. huhtikuuta 2020 klo 21.17

    "Tiikereikin malli muuttui pieniltä yksityiskohdiltaan kokoajan,Henschel väittikin että heiltä lähti korkeintaan reilut kymmenen identistä Tiikeriä."

    Tuohon liittyen eräs kansainvälinen tuttu kertoi jostain aikaisemmasta työpaikastaan, että erään ei itäisen valtion toimintaorganisaation laitetilauksen toimituksessa oli kunnon sanktiot jos pultit/mutterit/ruuvit/muut vastaavat erosivat tuotantosarjassa.

    Eli jos oli määritelty että 10/10 ruuvin-xyz kanta on oltava philips, ei 1/10 talttapää kelpaa... vaikka loput 9/10 oli oikein... ja kyseinen tuoteyksikkö hylättiin/palautettiin korjattavaksi.

    VastaaPoista
  65. Tervehdys, Vittuuntunut NettoVeronmaksaja. Sinänsä aika tanakkaa laadunvalvontaa mutta ei ehkä kauhean kustannustehokasta.

    VastaaPoista
  66. Tervehdys Yrjö

    Ja kiitos taas jutusta. Tässä vähän genren sivusta kun sattuivat noi animet silmään: nightcoreversio Säkkijärven polkasta, olepa hyvä!

    https://www.youtube.com/watch?v=JC5b21lkFwI

    VastaaPoista
  67. Tervehdys, Ano ja kiitokset linkistä. Jollain lailla noita japanilaisia nää suomalaiset jutut tuntuu kiinnostavan. Nokitan siis hieman samanlaisella. Nuo vocaloid-systeemit ovat siellä Japanissa kovasti suosittuja ja tässä on tarjolla Kotimaani Ompi Suomi. Tää on muuten tosi nätti versio:

    https://www.youtube.com/watch?v=eGSCwnlJHaI

    VastaaPoista