ONTROSENVAARA - TAHKOKOSKI

Eli eräs vähemmän tunnettu taistelu

Kesällä 1944 käytiin suuria torjuntataisteluja joissa vihollisen eteneminen onnistuttiin lopulta pysäyttämään ja estämään maan miehitys. Kaikki muistavat nimet Tali-Ihantala, Viipurinlahti, Vuosalmi, Nietjärvi ja lopulta Ilomantsi jossa taistelu päättyi suomalaisten voittoon 13.8. 1944. Se mielletään jatkosodan viimeiseksi suureksi taisteluksi mutta vielä pidempään aseet puhuivat urakalla Rukajärvellä jossa käytiin 2. – 16.8. 1944 Ontrosenvaaran – Tahkokosken taistelu.

Rukajärven suuntahan oli korpisotaa karuimmillaan. Varsinaisia asemia ei ollut paljoa vaan puolustus pohjautui pitkälti kenttävartioihin ja niitten välillä liikkuviin varmistuspartioihin. Elokuussa 1944 vihollisen 27. divisioona hyökkäsi eversti Korsunovin johdolla suomalaisen 14. divisioonan kimppuun pyrkien saarrostamaan suomalaisten joukot. Vihollisen kokeneet ja hyvin aseistetut joukot olivat rakentaneet tien Tsirkka-Kemijoelle ja aloittivat saarrostushyökkäyksen suomalaisia joukkoja vastaan kahden rykmentin voimin:

Lähde: 14.divisioonan perinneyhdistys

Vihollinen onnistui valtaamaan sillanpääaseman Tahkokosken eteläpuolella ja etenemään siitä Ontrosenvaaraan. Suomalaiset heittivät vihollista vastaan Osasto Murolen jossa oli kahdeksan komppaniaa ja kaksi patteria. Vihollinen ei onnistunut tuhoamaan suomalaisia joukkoja mutta suomalaisetkaan eivät onnistuneet ajamaan sitä sillanpäästä Tahkokosken eteläpuolelta.

Eräs suomalaisten onnistunut yksityiskohta oli Ontrosenvaaraan siirretty radioryhmä, joka häiritsi neuvostojoukkojen radioliikennettä esimerkiksi juuri Ontrosenvaaran taistelun aikana. Tällä saattoi olla erittäin tärkeä merkitys ratkaisuvaiheissa, koska radiot olivat silloin ainoat hyökkääjän johtamisvälineet ainakin tulenjohdon osalta ja toimivia puhelinyhteyksiä ei todennäköisesti ollut lähelle Ontrosenvaaraa edenneiden pataljoonien välillä.

Lähde: Rukajärven suunnan historiayhdistys

Erityisen kovilla taisteluissa olivat tietyt saarretut kenttävartiot. Kovimmilla oli Tahkokoskella sijainnut kenttävartio Asko:

Kenttävartio Askon osuudesta Tahkokosken taistelussa kertoo sotahistorioitsija, rajakapteeni Tauno Oksanen esitelmässään:

"Pahin tilanne muodostui Tahkokosken yläpuolella sijainneelle kenttävartio ”Askolle”. Se joutui ensimmäisenä aamuyöllä 2.8.1944 kello kahden aikaan neuvostojoukkojen hyökkäyksen kohteeksi. Hyökkäys liittyi vihollisen 27. Divisioonan saarrostusoperaatioon. ”Asko” tuli vallata ja tuhota ennen hyökkäyskärjen Tsirkka-Kemijoen ylitystä. Hyökkääjä ei varmasti uskonut, että tuo kenttävartio taisteli sisukkaasti kaksi ja puoli vuorokautta ennen kuin suomalaiset joukot sen vapauttivat 4.8. kello 16.10. ”Asko” sitoi lähes pataljoonan vahvuiset vihollisen joukot taistelullaan ja aiheutti niille suuret tappiot. Harvoin on tullut esille, miten kenttävartion sisukas taistelu auttoi ja antoi aikaa suomalaisten vastahyökkäystä varten.

”Askon” miehityksenä oli vahvennettu joukkue luutnantti Mäkikuutin johdolla. Tukiaseena oli normaalien jalkaväkiaseiden lisäksi yksi 81. mm:n kranaatinheitin. Tukikohta oli hyvin varustettu ja linnoitettu ja sen puolustajat eivät antaneet periksi, vaikka ryssät pääsivät välillä jopa korsun katolle saakka. Kapteeni Perttulin johtaman 3./RajaJP 6:n vapauttaessa kenttävartion saarroksista, oli tukikohdassa seitsemän haavoittunutta puolustajaa korsussa lääkintämiehen sitomina. Heidän kohdallaan alkoi ankara taival: Purilailla tai paareilla KV ”Väinöön”, siitä hevoskärryillä Lietmajärvelle ja Kiimasjärven tien varteen. Siitä oli autokuljetus Tiiksan kenttäsairaalaan"

Lähde: Sotahistorialliset kohteet.

Taistelussa 14. divisioona onnistui kuitenkin pysäyttämään vihollisen etenemisen ja joukot jäivät niihin asemiin mihin ne olivat vuonna 1941 edenneet. Tässä vain pieni muistutus eräästä taistelusta joka on jäänyt tunnetumpien taisteluiden varjoon. Rukajärven miehet sitten aselevon tultua perääntyivät järjestyksessä Suomen puolelle ja alkoivat työllään rakentaa Suomea ennen näkemättömän hyvään kuntoon.

Kunniaa veteraaneille. Heitä ei ole enää paljoa jäljellä.