JOTAIN IHAN MUUTA LXXXVIII

Eli vinyylit vinkumaan

Tämä hallituspissiksien läpitte urakkapissimä nykyaika pistää tällaisen käppäukon aika ajoin masentumaan mutta onhan mahdollisuutena aina – niitä mahdollisesti joskus tulevia parempia aikoja odotellessa – pistäytyä muistojen Kekkoslovakiassa. Postauksen alaotsikko saattaa hieman hämätä vaikkapa 1990-luvulla syntynyttä sillä vinyylillä ei Kekkoslovakiassa tarkoitettu suinkaan sitä muovilämiskää jota käytetään silloin kun ei ole rahaa nyt ja kuvitellaan että sitä seuraavassa kuussa on. No, tietysti vielä pahempi samankaltainen ilmiö ovat ne juuttaan pikavipit joilla ihminen voi hankkia itsensä nopeasti taloudelliseen kuseen.

Kekkoslovakiassa vinyyli tarkoitti tietysti levysoittimessa soitettavaa LP-levyä joka edusti normikekkoslovakialaiselle sitä korkeinta mahdollista äänentoiston tasoa. Olihan silloin jo niitä stereolaitteistojakin, tosin ei vielä Perskeleillä eikä monella muullakaan vaan meillä soitettiin Garrard-levysoitinta joka oltiin DIN-piuhalla kytketty Philipsin monomankkaan. CD-levyistä – jotka nekin alkavat jo hävitä – ei ollut vielä tietoakaan. Mikä ihmeen digitaalinen?

Mutta LP-levyn soitossa oli tiettyä hartautta. Levy otettiin pussista huolella, reunoista kiinni pitäen ja asetettiin siististi levylautaselle. Sitten levy putsattiin miljoonaharjalla ja asetettiin neula paikalleen. Albumin puolisko kuunneltiin tietysti kokonaan ennen kuin käännettiin toinen puolisko joka sekin kuunneltiin kokonaan. Mitään random-, shuffle- ja whatever-soittolistoja ei ollut eikä voinut olla.

LP-levyjen lähes hävittyä kuoli tietysti myös kansikuvataide. Albumeitten suuret kannet olivat usein suoranaisia taideteoksia ja monissa levyissä oli myös avattavat sisäkannet joissa oli sitten kuvia artisteista ja levyn teknisiä tietoja. En nyt keskity niihin vaan LP-levyjen keskiöihin jotka tietysti vaihtelivat levy-yhtiön mukaan logoineen ja väreineen. Ne tuli aikanaan pienelle kekkoslovakialaiselle Ykällekin varsin tutuiksi. En tiedä kiinnostavatko ne kovin monia mutta minua ainakin joten käydään niitä hieman läpi. Aloitetaan Love Recordsista josta esimerkkinä legendaarinen Hurriganesin Roadrunner:

Kasettiversiossa muuten Hey Groupie ja Tallahassee Lassie olivat jostain syystä vaihtaneet paikkaa. Jatketaan. Jos äkkinäiselle sanoo että ”Pohjoismainen Sähkö Oy” niin sen äkkinäisen mielikuva ei liity ensimmäisenä musiikkiin. Kekkoslovakian aikana PSO oli kuitenkin myös varsin suuri levy-yhtiö jonka artisteihin kuului aikanaan mm. Hector:

Kekkoslovakian suurin levy-yhtiö oli Musiikki-Fazer joka tosin toimi aika paljon ostaneidensa muitten levy-yhtiöitten kautta. Mutta oli sillä omaakin tuotantoa:

Joo, tämä singlen keskiö on jo niiltä ajoilta kun Time-Warner oli ostanut Fazerin. Mutta Kekkoslovakian aikaan niitä Fazer-vetoisia levy-yhtiöitä olivat ainakin Finnlevy jonka julkaisemaa Erkki Liikasen singleä Tekoneekeri Koikkalainen tuskin enää julkaistaisiin ns. yleistä syistä. 

Kekkoslovakiassa eläneet muistavat että ne ”yleiset syyt” eivät liittyneet silloin suinkaan suomalaisiin ammatti- ja tapaloukkaantujiin vaan silloin kyseessä oli Rauhanvaltio. Rauhanvaltiolla oli noin 190 moottoroitua jalkaväkidivisioonaa ja parikymmentätuhatta ydinkärkeä joten sen edessä nöyristelylle oli jotain perustettakin. Nykyisillä ammatti- ja tapaloukkaantujilla ei ole kuin paha suuvärkki mutta sehän riittääkin. Kun harva uskaltaa panna hanttiin. Saatanan lampaat, sanoisi eräs vänrikki.

Toinen menestynyt Fazer-vetoinen levy-yhtiö oli Scandia jolle levytti mm. Hurriganes kun se siirtyi Scandialle Love Recordsin konkurssin jälkeen:

Fazerin alaisuuteen kuului myös Hi-Hat jolle puolestaan Juice Leskinen siirtyi kuin Love otti ja kyykkäsi:

Allekirjoittanuthan ei ole koskaan ollut Juicen musiikin suuri ystävä mutta täytyy todeta että tämä kyseinen xv yö (tauko III)-albumi on Juicen onnistunein. 

Fazerin alaosasto oli myös Dig It jonka artisteina olivat mm. Maarit, Bogart Co., Riki Sorsa, Pepe Ahlqvist, Pekka Pohjola, Jimi Sumén, Kojo, Zero Nine, Edu Kettunen, Gringos Locos, Janita, Oona Kamu, Katriina Honkanen ja Kaija Kärkinen. Mieli teki laittaa suuren suosikkini Pekka Pohjolan lp:n vinyylikeskiö tähän mutta kun ei oikein löytynyt niin laitetaan sitten Maarit:

Aikanaan itsenäinen mutta sittemmin Scandian ja sen jälkeen Fazerin ostama levy-yhtiö oli Finndisc joka julkaisi levyjä Safir-, Delta- ja Rondo-levymerkeillä. Levy-yhtiön artisteina oli mm. Irwin Goodman (Safirilla):

Sekä Kivikasvot Rondo-levymerkillä:

Tuo Kivikasvojen kuvassa näkyvä Tankeros Love oli vuoden 1975 suurimpia listahittejä ja maailman kaikkein aikojen paras tankeroenglannilla esitetty kappale. Kekkoslovakialainen muistaa mitä Tankero tarkoittaa. Kivikasvoilla oli muuten oma tv-ohjelmansa silloin kun kanavia oli vain kaksi ja ne saavuttivat parhaimmillaan yli 2,5 miljoonaa katsojaa per jakso:

Tässä postauksessa keskitytään vain suomalaisiin artisteihin mutta toimihan Suomessa myös ulkomaisia levy-yhtiöitä joitten riveissä oli suomalaisia. Yksi näistä yhtiöistä oli EMI jonka riveissä oli aikanaan Sleepy Sleepers:

Sliippareillahan oli kyseenalainen kunnia saada jossain vaiheessa porttikielto suurinpiirtein kaikille suomalaisille tanssipaikoille. Suomalaista itsesensuuria irvaileva Karjala Takaisin-levy joka sitten julkaistiin EMI:n toimesta nimellä Takaisin Karjalaan taisi olla levy-yhtiölle hieman liikaa ja Sliipparit siirtyivätkin sitten CBS-yhtiölle:

Ja jokainen kekkoslovakialainenhan muistaa että ”Kukaan ei soita enää Abbaa, Hevi tulee ja hevi tappaa”. Suomessa vaikutti myös levy-yhtiö RCA jonka listoilla oli Hullujussi-yhtye joka oli hetken aikaa Suomen suosituin bändi ennen Hurriganesia:

1970-luvun lopulla tuli sitten markkinoille pari uutta menestyksekästä suomalaista yrittäjää. Ensimmäisenä tietysti Epe Heleniuksen Poko Rekords joka alkoi toimintansa alun perin levyjen postimyyntikauppana Epes´ Music Shop. Ja Poko Rekordsin menestynein yhtye oli  (ja on) tietysti Eppu Normaali:

Kyseinen ”Tie vie” oli muuten omasta mielestäni Eppujen kaikkien aikojen paras levy. Mutta nehän ovat makuasioita. Omaan makuuni ei taas oikein käynyt Love Recordsin raadosta noussut Johanna-levymerkki. Ja ehkä kuuluisin sen levymerkin artisti oli Pelle Miljoona joka oli suomalaisen keinotekoisen nuorisoangstin edelläkävijä:

Se nuorisoangstihan oli sellaista keinotekoista muodikasta ruikuttamista. Mutta kekkoslovakialainen tiesi että kunnon ruikuttaminen on aikamiesten työtä ja senhän meille opettivat Reijo Kallio, Matti ja Teppo sekä ennen kaikkea Rami Ranta kappaleellaan Itkuliina joka oli ruikutusgenren äärimmäinen huippu:

Tässähän heitä muutama niiltä vinyyliajoilta. Ehkä päätämme kirjoituksen näyttämällä muutaman kuvan jotka viimeistään tällä vuosituhannella syntyneille ovat lähinnä kuva-arvoituksia:

Ja vielä tietysti se pakollinen:

Näihin kekkoslovakialaisiin kuviin ja tunnelmiin tällä kertaa.