perjantai 15. tammikuuta 2021

JOTAIN IHAN MUUTA XCV

Eli nuo mainiot miehet lentävissä häkkyröissään

Joku aika sitten tuli esiteltyä kylmän sodan aikaista huipputeknistä pahantekovälineistöä, sekä rynnäkkökoneita että pommikoneita. Tällä kertaa mennään ajassa kauas ennen Kekkoslovakiaa ja katsellaan hieman ykkösrähinän pommikoneita. Niitäkin oli jo siihen aikaan. Tässä ei ole taaskaan tarkoitus koota kirjan mittaista teknistä manuaalia. Ehkä pääidea on ihmetellä, kuinka nuo sällit aikanaan yleensä uskaltautuivat lentämään tuollaisilla rima- ja rättihäkkyröillä saati sitten vielä yrittivät saada niillä aikaan jotakin mainittavaa.

Jonkunlainen ykkösrähinän ilmasodan symboli on monelle ihmiselle zeppeliini, jolla saksalaiset sitten saivat aikaiseksi historian ensimmäiset varsinaiset terroripommitukset:

Zeppeliinien pommituksissa jotka kohdistuivat Englantiin kuoli 557 ihmistä. Verrattuna kakkosrähinän järjettömään siviilien pommituslahtaukseen luku oli pieni mutta britit olivat varmasti järkyttyneitä. Olivathan he tottuneet siihen että maa on suojattu saari jonne ei vihollisella ollut minkäänlaista pääsyä. Sodan alussa britit eivät mahtaneet zeppeliineille mitään koska ne lensivät liian korkealla. Sodan kestäessä brittien sekä konekanta että ampumatarvikkeet paranivat ja zeppeliinipommitukset loppuivat lopullisesti vuonna 1917.

Motorisoitu ykkösrähinän pommikonekanta ei muistuttanut varsinaisesti nykypäivän Hornetteja ja kumppaneita. Jopa Bleriot XI:tä jollaisella Louis Bleriot ylitti ensimmäisenä Englannin kanaalin käytettiin aivan sodan alussa häirintäpommittajana 25 kg:n pommikuormalla:

Se ranskalaisten ensimmäinen varsinainen pommikoneeksi suunniteltu lentomasiina oli Voisin III:

Koneen 130-hevosvoimainen moottori antoi sille 105 km/h huippunopeuden ja 3500:n metrin lakikorkeuden sekä 60-90 kg:n pommilastin. Koneessa oli myös yksi konekivääri. Kone vanheni melko nopeasti mutta sitä valmistettiin kuitenkin yli 1300 kappaletta. Koneella saatiin todennäköisesti historian ensimmäinen ilmavoitto kun 5. lokakuuta 1914 koneen ampuja korpraali Louis Quénault pudotti konekiväärillään saksalaisen Aviatik B.1-tiedustelukoneen jonka tähystäjällä oli puolestaan aseenaan pelkkä kivääri.

Sodan alkuvaiheessa Venäjä oli puolestaan kehittänyt tuohon maailmanaikaan nähden varsin massiivisen ja edistyksellisen Sikorsky Ilja Muromets-pommikoneen:

Alun perin matkustajakoneeksi suunnitellussa pommikoneessa oli neljä 150 hv:n moottoria, sen huippunopeus oli 110 km/h ja lakikorkeus 3.000 metriä. Koneessa oli tehtävästä ja lentomatkasta riippuen 4 – 8 miehen miehistö, 4 – 8 konekivääriä ja maksimissaan 656 kg:n pommikuorma. Venäläiset rakensivat konetta kaikkiaan yli 80 kappaletta ja sen huomattavan puolustusaseistuksen vuoksi menettivät vain yhden koneen vihollisen toiminnan vuoksi.

Voi sanoa, että kone sodan alkuvaiheessa huomattavasti aikaansa edellä sillä se oli ensimmäinen sotilaskone jossa oli kokonaan katettu ohjaamo. Lisäksi siinä oli sisäinen pommikuilu kun sodan alussa länsirintamalla lähinnä heiteltiin pieniä pommeja laidan yli.

Ranskalaiset puolestaan vuoden 1915 alussa kehittivät kaksimoottorisen Caudron G.4-pommikoneen:

Koneessa oli kaksi 80 hv:n moottoria ja kaksihenkinen miehistö. Huippunopeus oli 124 km/h, lakikorkeus 4000 metriä ja siinä oli maksimissaan 113 kg pommeja. Lentäjän käytössä oli konekivääri, tähystäjällä usein konekiväärin sijasta joku käsiase. Koneella tehtiin sodan alussa tiedustelupommituksia aina Saksan alueelle mutta myöhemmin se siirrettiin vain yöpommittajaksi.

Briteillä puolestaan tuli vuonna 1916 käyttöön Short Bomber:

Kaksihenkisessä konessa oli 250 hv:n moottori, huippunopeus 124 km/h ja lakikorkeus 3.200 m. Koneen tähystäjällä oli taaksepäin ampuva konekivääri ja siinä oli maksimissaan 408 kg pommikuorma. Koneita rakennettiin vain 83 kappaletta ja britit korvasivat sen varsin nopeasti raskaammalla Handley Page O/100-koneella:


Sekä sen jatkomallilla Handley Page O/400:


O/400:ssa oli 4-5 hengen miehistö ja kaksi 360 hv:n moottoria. Sen huippunopeus oli 157 km/h ja lakikorkeus 2600 metriä. Aseistuksena koneessa oli kaikkiaan viisi konekivääriä ja se otti maksimissaan 907 kilon pommilastin. Näitä O-tyypin pommittajia rakennettiin kaikkiaan 600 kappaletta ja ne toimivat sekä päivä- että yöpommittajina pommittaen mm. sukellusveneiden tukikohtia, rautatieasemia ja teollisuuskohteita.

Ranskalaiset puolestaan kehittivät Voisin III-pommarista seuraavan mallin eli Voisin VIII:n


Koneessa oli kahden hengen miehistö ja 220 hv:n moottori joka antoi sille 118 km/h huippunopeuden sekä 4300 metrin lakikorkeuden. Maksimipommikuorma oli 180 kiloa ja osa näistä koneista varustettiin pommien sijasta 37 millimetrin tykillä:


Mikä tietysti pistää miettimään että kuinkahan tämä varsin hataran oloinen kone suhtautui kyseisen aseen rekyyliin? Joka tapauksessa konetta tehtiin 1100 kappaletta.

Tokihan pommikoneita tekivät myös saksalaiset ja niistä ensimmäisenä mainitaan  Friedrichshafen G.III:


Koneessa oli kolmen hengen miehistö, kaksi 260 hv:n moottoria, sen huippunopeus oli 140 km/h ja lakikorkeus 4500 metriä. Pommikuorma oli maksimissaan 1.000 kiloa ja koneessa oli 2 – 3 konekivääriä. Se kuuluisampi pommikone oli sitten Gotha G.IV:


Koneessa oli kolmihenkinen miehistö, siinä oli kaksi 260 hv:n moottoria, huippunopeus oli 140 km/h ja lakikorkeus 5.000 metriä. Koneessa oli kolme konekivääriä ja maksimissaan 500 kilon pommikuorma. Taka-ampujalla oli mahdollisuus ampua myös alaspäin joka oli silloin vielä uutuutta:


Näitä Gotha-pommittajia käytettiin vanhentuneitten zeppelinien jälkeen Englannin terroripommituksiin. Näissä pommituksissa kuoli 835 englantilaista. Kaikkiaan Gotha-pommittajia rakennettiin 230 kappaletta.

Myös italialaiset rakensivat pommikoneita. Esimerkkinä tämä Caproni Ca 3:


Koneessa oli kolme 150 hevosvoiman moottoria, siinä oli nelihenkinen miehistö, sen huippunopeus oli 137 kilometriä tunnissa, lakikorkeus 4.800 metriä ja aseistuksena kaksi konekivääriä sekä siihen aikaan varsin vakuuttava 800 kilon pommikuorma. Taka-ampujalle oli varattu toimintatilaksi varsin erikoinen häkkyrä josta saa jonkun käsityksen tuosta kuvasta:


Italialaisilla oli myös varsin paljon korttitaloa muistuttava Caproni Ca 4-pommittaja:


Koneessa oli nelihenkinen miehistö, kolme 400 hv:n moottoria, huippunopeus 140 km/h ja 3.000 metrin lakikorkeus. Koneessa oli neljä konekivääriä ja ykkösrähinän aikaan hyvin huomattava 1.450 kg:n pommikuorma. Koneita rakennettiin viitisenkymmentä.

Vuonna 1916 ranskalaiset kehittivät sitten Breguet 14-pommikoneen:


Kone oli siinä mielessä edistyksellinen että siinä oli normaalin puun sijasta varsin paljon metalliosia. Koneessa oli kaksihenkinen miehistö, 300 hv:n moottori, sen huippunopeus oli 195 km/h ja lakikorkeus 6.000 metriä. Koneessa oli yksi eteen ja kaksi taakse ampuvaa konekivääriä ja maksimissaan 355 kilon pommikuorma. Konetta tehtiin vuosina 1916 – 1928 kaikkiaan 8.000 kappaletta. Seuraavassa kuvassa kone täydessä pommikuormassaan:


Sodan loppuvaiheessa ranskalaiset kehittivät myös raskaamman Caudron R.11-pommikoneen:


Tosin varsinainen tehtävä raskaasti viidellä konekiväärillä aseistetulla pommikoneella oli olla saattokone muille pommikoneille.

Jokaisessa rähinässä on se oma Lentävä Linnoituksensa ja ykkösrähinässä se oli saksalainen Zeppelin Staaken R.VI, tosin venäläisten Ilja Muromets kyllä myöskin kilpailee tittelistä:


Tässä nelimoottorisessa koneessa oli kymmenen hengen miehistö, kokonaan katettu ohjaamo ja neljä 260-hevosvoimaista moottoria. Koneen huippunopeus oli 135 km/h ja lakikorkeus 4.320 metriä. Siinä oli aseistuksena neljä konekivääriä ja se kuljetti peräti 2.000 kilon pommilastin. Koneita rakennettiin kaikkiaan 56 kappaletta.

Tässähän näitä pommareita oli. Ykkösrähinän hävittäjistä ei tullut kirjoitettua mutta muistutetaan että ykkösrähinän kuuluisin hävittäjä-ässä oli yhdysvaltalainen Ressu josta tässä kertoo historiantutkimusryhmä Kontra:


41 kommenttia:

  1. Aloitetaan eli ensimmäinen ilmapommitus Suomeen tapahtui Maarianhaminassa 25.07.1916 kun zeppeliini SL 9 komentajanaan kapteeniluutnantti Rickhard Wolff hyökkäsi. Ilmalaivan tukikohta oli Liepajan lähellä. Lähellä Hammarlandi Snäckötä ilmalaiva kävi taistelu venäläistä torpeedovenettä vastaan joka ampui ilmalaivaa tykeillä ja kuularuiskuilla muttei osunut kuten ei myös ilmalaivakaan joka pudotti pari pommia. Ilmalaivaan kohdistettiin torjuntaa alkaen naganeista Sålisin patterin järeisiin tykkeihin. Kello 23.30 ilmalaiva hyökkäsi Maarianhaminan satamaan ja pudotti 700 kg:a pommeja kohteena 5.sukellusvelaivueen sukellusveneet ja emäalus Svajititel Nikolai. 8 pommista yksi osui sataman höyrylaivalaiturille missä olivat S/S Salo ja Svajititel Nikolai loput menivät kaupungin ulkopuolelle. Aineelliset tappiot olivat iso monttu, kaatuneita puita, rikkoutuneita ikkunoita, yksi kuollut hevonen ja itämeren laivaston tappiot 5 matruusia kuoli heti sekä 15 loukkaantui joista 2 kuoli sairaalassa.

    VastaaPoista
  2. Zeppeliinit kävi todella pahasti brittien hermoille. Lensivät korkealla ja yöllä. Brittien vähäinen IT-tykistö oli ranskassa sodan alussa, eikä zeppeliinien lentokorkeuksiin kantanut aluksi oikein mikään.

    Hävittäjätkään ei aluksi mitään mahtaneet, eivät päässeet tarpeeksi ylös, tarpeeksi ajoissa. Eikä konekivääri saanut zeppeliiniin kuin pikku reikiä aikaan. Nin pieniä, ettei vetykaasu niistä saman vuorokauden aikana merkittävästi karannut.

    Vasta "rocket bullet" alkoi muuttaa tilannetta. Kyseessä oli savujuova, joka ruiski tulta sivuilleen. Palavana aineena kloraatti. Palokaasuissa atomaarista klooria. Klooria joka ei suinkaan vaikuttanut myrkyllisyytensä voimalla. Ei, kloori yhtyi vetyyn vimmaisella voimalla. Kloorin ja vedyn reaktiota on ajateltu rakettin voimalähteeksikin. Räjäytti siis zeppeliinin kaasupussin tuleen yhdellä osumalla.

    Zeppeliinillä pommittaminen oli hurjaa touhua, kun pommit irtosivat singahti keventynyt ilmalaiva ylös - ja korkealle. Paljonkaan kokemusta korkealla lentämisestä ei ollut. Ei ollut paineistettuja ohjaamoitakaan, eikä edes happilaitteita. Välillä oli korkealla koko miehistö taju kankaalla hapenpuutteen takia.

    Pommituksen tarkkuus oli tarkimillaankin vain kaupungin luokkaa, tuurilla kaupunginosan. Korttelin tarkkuudesta oli turha haaveilla.

    Torjunta-aseistus lisääntyi zeppeliineissäkin, konekivääreitä sojotti joka suuntaan. Ja 20mm Becker konetykkiin ilmestyi zeppeliiniin - ja myöhemmin Gothaan. Oerlikonien esi-isä siis kukkui aluksi zeppeliinin kyydissä.

    Muutenkin oli sotiminen rima&kangas -härveleissä aika hurjaa.

    Oheisessa linkissä kiinassa sotineen lentäjän tarina: http://www.virtualpilots.fi/feature/artikkelit/ilmailukirjallisuutta/pluschow_tsingtaun_lentaja.html

    Selviää sekin, miksi tsingtaossa on tarjolla kiinan parasta olutta...

    Pyssymies

    VastaaPoista
  3. Hataruuden lisäksi nuo lentävät kangaspuut olivat tietääkseni mielettömän vaikeita lennettäviä.

    Vaan olihan siinä tiettyä ylevyyttä saada ratsastaa halki ilmojen kuin viimeiset ritarit ikään, sen sijaan että oli polvia myöden kylmässä kurassa painamassa päätä alas, pohtien kumpi on suuremmassa amputaatiovaarassa, ylä- vai alapää:

    https://fi.wikipedia.org/wiki/Juoksuhautajalka

    Pilotti sai palata tehtävältä viskinhuuruisen messin kautta lämpimään punkkaan puhtaiden lakanoiden väliin.
    Jos sai lukeutua niihin alati harvempiin, jotka palasivat tehtävältään.

    VastaaPoista
  4. Kiitoksia taas kerran mielenkiintoisesta jostakin ihan muusta. Joitakin lukijoita saattaa kiinnostaa, että Suomen Ilmailuvoimilla (kuten nimi aluksi kuului) oli käytössä kahta noista konetyypeistä. Tai no, Caudron G.4:ää Ilmailuvoimille ajautui kaksi kappaletta vuonna 1921, kun ne hankkinut helsinkiläinen Flyg Aktiebolaget - Lento Osakeyhtiö meni konkurssiin, eikä ole tietoa käyttikö Ilmailuvoimat niitä lainkaan. Sen sijaan Breguet 14:ää käytti, niitä hankittiin Ilmailuvoimille peräti 30 kappaletta vuosina 1919 - 21, ja niillä lennettiin vuoteen 1927 saakka. Tosin niitä ei täällä käytetty pommikoneina, enemmänkin kartoituskuvauksiin, tykistön tulenjohtoon jne. Yksi kappale löytyy Tikkakoskelta Ilmavoimamuseosta, voin suositella poikkeamista sinne ihmettelemään muitakin varhaislentimiä.

    VastaaPoista
  5. Pakko myöntää että kova oli pojilla luonto, ja luotto näihin katiskoihin. Kuinkahan moni nykynuori lähtis moisilla vehkeillä taisteluun käyt.katsoen nollakoulutuksella.
    Ite en lähtis enkä pääsis, ikärasismia.sano.

    VastaaPoista
  6. Kyllä otsikko oli just eikä melkein: Nuo mainiot miehet lentävissä häkkyröissään. Kun ohjaamoon kiipes, niin se oli: Jaa, kellä tuuria on, kellä ei !
    Mutta ihmisiä saatiin hengillä noillakin vehkeillä, ja olihan se hyvää harjoitusta kakkoasrähinää varten!

    VastaaPoista
  7. Vau, runkkurinki on sitte pelannu meikän totaalisen ulos, älkää tukehtuko toisiinne.

    VastaaPoista
  8. Viikonlopun alkajaisiksi Royal Guardsmen Snoopy vs. The Red Barron vuodelta 1965.

    VastaaPoista
  9. Näistä kangas-vaijeri-rima härveleistä että oliko Utissa lentonäytös ja kone tuli alas niin ensimmäisenä paikalle ehtinyt emäntä huusi että tuokaa kirves lentäjä elää vielä. No ilmalaiva SL 9 oli aika iso vekotin pituutta 174 m:ä, halkaisija 20 m:ä, voimanlähteenä 4 kpl Maybachia yhteensä 960 kaakkia, pommikuorma kunnioitettava 4230 kg:a, huippunopeus 93 km/h ja koķonaispaino 19800 kg:a. Tuo pommikuorma oli kyllä kunnioitettava. Vertailun vuoksi myös Zeppelin Staalken R.VI oli aika jötkäle jos nyt vaikka vertaisi B 29 Superfortressiin.

    VastaaPoista
  10. Tervehdys Patelle Pankavaarasta, Pyssymiehelle, Qroquius Kadille, Juha R:lle, Ano1:lle, Terho Hämeenkorvelle ja Ano2:lle & kiitos kommenteistanne.

    Pate: Kiitos hyvistä lisäyksistä. Tuo Ahvenanmaan pommitus oli minulle ihan uusi tieto.

    Pyssymies: Kiitos myös lisäyksistä. Joitain zeppeliinejä britit sitten pudottivat myös tipauttamalla hävittäjistä pieniä pommeja niiden päälle.

    Qroquius Kad: Niitten aerodynaamiset ominaisuudet eivät tosiaan olleet ihan huippuluokkaa. Väittävät, että jonkunlaista ritarillisuutta niissä ykkösrähinän ilmataisteluissa vielä oli. Liekö perää?

    Juha R: Se Tikkakosken museo on tullut kertaalleen käytyä. Mielenkiintoinen paikka.

    Ano1: Lähtemättä jäisi minultakin.

    Terho: Siellä maasodassa sitten oltiin kyllä tappamisessa saavutettu ikävän teollinen taso.

    Ano2: Tuon avautumisesi syy jäi kyllä hieman epäselväksi.

    VastaaPoista
  11. Useimmat lentäjät olivat kaiketi entisiä ratsuväenupseereita, siis hieman parempaa väkeä ja samoinkuin merivoimissa aateluus on taustalla joka velvoittaa, toisessa rähinässä myöskin eräät lentäjät jatkoivat perinnettä. Gallandkin taisi tarjota kerholla kostean lounaan Baaderille, puhumattakaan Baaderin puujalkojen toimituksesta. Marseille lensi niin että melkein katkoi teltannarut liittoutuneiden lentokentille ja pudotti tiedonantoja alasammutuista.

    VastaaPoista
  12. Veikeitä lentovärkkejä olleet nuo ilmailun alkukantaiset. Lentämiseen liittyvässä aerodynaamisessa opetuksessa ajateltiin vielä vuoteen 201X (en muista nyt aivan tarkkaa vuotta) asti, että kun ilmamolekyyli A ja B siiven johtoreunalla päättävät valita mennäkö ylä- vai alapuolelta, niin jos A menee siiven yläpuolelta ja B siiven alapuolelta, niin A tekee vain pidemmän matkan kauempana siiven pinnasta kuin B ja sitten tapaavat nuo ilmamolekyylit jälleen toisensa siiven jättöreunalla tai sen takana. Kunnes sitten tajuttiin, että kyllä maailma on sittenkin pyöreä ja se piru vie pyöriikin, että todellisuudessa sieltä siiven alta ehtii mennä B:n lisäksi C, D, E, F, G, H, ... jne. ja tästä muodostuu noste, joka pitää lentolaitteen ilmassa. Turvallisia lentoja!

    VastaaPoista
  13. PDF löytyy esimerkiksi erinomainen teos venäläisten sotasurmista 1914-1922 tutkimuksesta löytyy kaikki tiedossa olevat kuolemat, hyvin mielenkiintoinen luettava. Samalla saa tietoa esim. ahvenanmaasta tai linnoitustöistä, merihavereista jopa intohimorikoksista. Sitten on sellainenkin valtioneuvoston julkaisu kuten edellinen missä on kaikki ympärysvaltojen ja keskusvaltojen riveissä kaatuneet suomalaiset.

    VastaaPoista
  14. Mitenkähän suunnistaminen tuon ajan vehkeillä onnistui? Tuskin mitään tutkaa ollut. Kompassilla ja kartalla pilkkopimeässä melko kovaa hommaa, luulisin. T. Oloneuvos

    VastaaPoista
  15. Näin "jimmynä" en sotkeudu asiaan josta en kauhesti tiedä mutta sanonpa vaan, että on ollut aika kahelia sakkia jotka noilla härpäkkeillä ovat lentäneet.
    Kaikki kunnia sen aikaiselli kaheleille ja oikeasti rohkeille jätkille joilla on ollut uskoa nousta taivaalle pölyimurin tehoilla ja vielä perkele tappelemaan siellä.
    Ei noi lentäjät vieläkään luonteltaan hirveästi ole muuttuneet, ihan yhtä kaheleita vieläkin ja niin se vissiin pitää ollakkin.
    Nehän ovat yksittäistaistelijoita joilla alla on kymmenien miljoonien lavetti täynnä perkeleesti voimaa ja aseita.
    Ei ne joita tunnen ihan niitä kaikkein seurallisempia ole mutta hyviä tyyppejä kuitenkin kun oppii niitä tuntemaan.
    Lentäjiltä puuttuu sellainen lohko päästä,että mennäänpäs jätkäporukalla saunaan, ryypätään, painitaan ja parannetaan maailmaa.
    Lienee hyvä asia ettei sellaista lohkoa ole.

    VastaaPoista
  16. On aika voimakasta tuo propaganda mitä ryssistä johdetaan kohti HX hanketta.
    Kaikki keskustelu on kyllästetty varsinkin jenkkihävittäjien vastaisuuteen. Sen vissiin täytyy olla paras kun noin paljon sitä pelkäävät.
    Meillä vielä valitettavsti on olemassa viides kolonna ja "kulttuuriväki" tekivät sen julkisesti.
    Rahat afrikkaan ja punatähtiset koneet hoitavat ilmatilan. Minulle ei vaan nappaa ja onneksi ei ilmavoimillekkaan.
    Ilman mitään tietoa, jimmyn arvaus hävittäjistä.
    F-18 Superhornet ja siihen "Growler" myötäjäisinä.
    Pelkkä nurmiporan arvaus.

    VastaaPoista
  17. Tervehdys Patelle Pankavaarasta, Juha Kivelälle, Oloneuvokselle ja Joppos123:lle & kiitos kommenteistanne.

    Pate: Kiitos taas hyvistä lisäyksistä.

    Juha: Joo, ilmailuun liittyy kyllä pirunmoinen määrä tiedettä josta meikäläisellä ei ole pahemmin hajua.

    Oloneuvos: Eiköhän se sillä kartta- ja kompassimeinigillä ole mennyt. Ja minkälaiset lie olleet kartat tuolloin. Kakkosrähinässähän alkoi olla jo joitain radiosuuntimalaitteita.

    Joppos123: Niin kuin tuli jo aikaisemmin todettua, niin se ykkösrähinän maasotapuolihan oli jo täysin teollista tappamista erityisesti tykistön ansiosta. Käsittääkseni niillä lentäjillä ovat nuo kuntovaatimukset ihan samaa luokkaa kuin taistelusukeltajilla yms. Minun veikkaukseni hävittäjästä on sama kuin sinun, mutta minullakin se tulee ihan Stetson-Harrison-menetelmällä.

    VastaaPoista
  18. Toisessa rähinässä oli loppupuolella alkeelliset tutkat, maalinmerkitsemis koneet ja radioon perustuvat suunnistukset. Jos meikäläiset tekivät yöhyökkäyksen nìin Joensuussa oli radiomajakka joka taisi soittaa riittävän kauan ilmeisesti kevyttä musiikkia jotta koneilla oli suuntimaa takaisin. Muuten se oli kuin venäläisille eli lennetään rautatielinjojen ja järvien mukaan ja isoissa raideissa suunta kohti paloja eli halkopinot palamaan kohteen ulkopuolella ja patteri ampumaan hillitöntä sulkutulta se veti kuin yövalo yökkösiä.

    VastaaPoista
  19. Noista toisen rähinän kartoista ja käyttökelpoisuudesta hyvä esimerkki oli Norjan valtaus. Aatu kun antoi tehtävän von Falkenhorstille yksi syy valintaan oli se että von Falkehorst oli vuonna 1918 ollut itämerendivisioonassa siis pohjoisen asiantuntija. Ainoa kartta minkä hän sai hyökkäyssuunnitelman tekoon oli norjalainen matkailukartta joten suunnittele siinä sitten linjalla olen kuullut on kaupunki tuolla. Vaan synty silläkin alustava hyökkäyssuunitelma johtajalle yössä.

    VastaaPoista
  20. Tervehdys, Pate. Suomalaisillakinhan olivat ne Raija, Riitta ja Irja joista oli huomattava hyöty Helsingin suurpommitusten aikaan. Ja suomalaiset muuten tekivät melkoisen kartoitusurakan aikanaan Itä-Karjalassa.

    VastaaPoista
  21. Pikakarttoja tehtailivat suomalaiset jatkosodassa, apuna oli Zeiss Nenon kamera. Kameran nimessä sen keksijä, muuan Nenonen. Ko. kameran kuvasta oli helppo tehdä kartta, oikaisuun riitti, että prismojen kautta kuvatut horisonttiviivat oikaistiin piirtopöydälle. Siis, filmiä käännettiin, niin että viivat olivat pöydän suhteen suorassa. Filmi heijastettiin pöydälle päältäpäin.

    Saksalaisetkin olivat tehneet karttoja mm. sotasaaliskarttojen perusteella. Helmenä muuan järvi: jaurinjärviozerosesee - järvenjärvijärvijärvi. Kartta oli siis suomalaiskartasta tehdyn venäläiskartan kopio. Ja se järvi saamelaisalueella. Ihan nimetön, ihan vaan järvi.

    Ekassa rähinässä suunnistettiin yöllä kartan, kompanssin ja kellon avulla. Yöllä näkyy joet, tiet ja rautatiet kohtuullisen hyvin. Pilvettömällä kelillä oikeinkin hyvin. Briteillä oli sodan alussa valot sisämaakaupungeissa vielä päällä. Sammuttivat sittemmin, kun zeppeliinit käyttivät niitä epäreilusti suunnistamiseen. Kirotut hunnit.

    Muistaakseni rautatieasemilta otettin nimikyltitkin myöhemmin pois - kas kun lentäjät kurkistivat, että missäs olivat.

    Sinänsä tuo yösuunistaminen lentokoneella on kuin kuin purjehtimista yöllä, kellon mukaan tiettyyn kompassisuuntaan mennään ja arvataan paljonko tuuli vie harhaan. Pimeässäkin silmä tottuu ja näkee rannan muotoja - sitten vaan arvataan missä ollaan.

    Kemppinen - se proffa - muisteli isänsä, joka lensi BL-koneen suunnistajana osanneen suunnilleen joka järven muodon. Järvet erottuvat yölläkin pilvenraosta ja niillä voi hyvin suunnistaa - tunnistaa siis missä on.

    Pyssymies

    VastaaPoista
  22. 37mm tykki ei suinkaan ollut isoin koneeseen asennettu tykki I-kähinässä. Oli 75mm rekyylitön tykki. Sillä ammuskeltiin saksalaisten sukellusveneitä, engelsmannilla moinen ase käytössä. Ongelmaksi koitui se, että tykin perästä purkautui melkoinen pamaus. Vaikka ase oli nokassa ja alaviistoon suunnattu tuppasi koneen päälyskangas lähtemään omille teilleen laukaisun yhteydessä. Ja siitä ei hyvä seuraa, että puolet siiven päälyksestä häipyy kesken kaiken.

    Muistini mikaan Davys- tai Davistykki oli kyseessä. keksintö unohdettiin ja keksittiin vasta II-kähinän jälkeen uudelleen. Siis raskas sinko - olisi ollut eto peli vuonna -39. Kun onteloammuskin oli keksitty 1800-luvulla.

    Pyssymies

    VastaaPoista
  23. Ilmapuolustuksesta vielä että johtokeskus Tornissa oli myös VESA eli Seeburgh-Tisch. VESA oli ehdoton kokonaisvaltaisen torjunnan ohjaamiseksi koska sille tuli tiedot reaaliajassa kaikilta tutkilta suoraan. Ensimmäisen helmikuun 44 pommituksen jälkeen Göring lähetti yöhävittäjiksi malmille Me 109 koneita joissa oli kokeneet pilotit ja yötoimintaan instrumentointi muttei tutkaa. Lisäksi Tallinnan edustalla redillä oli yöhävittäjien johtotoimintaan mm. tutkakalustolla siis radioluotaimilla varustettu it-risteilijä Togo ja Tallinnassa oli valmiudessa tutkilla varustetut raskaat JU 88 yöhävittäjät. Pitää muistaa että pommimäärät mitkä ADD kylvi Helsingin kolmessa pommituksessa olisi kohteeseen osuessa jyrännyt kaupungin sorakasaksi vertailun vuoksi vaikka Tallinnan tuhot tuhansia kuolleita ja kantakaupunki sorakasana.

    VastaaPoista
  24. Eipä unohdeta Maijaa jolla valvottiin sekä merialueita että ilmatilaa. Niin ja sotien jälkeen ainakin 1994 asti raijalla seurattiin tsekeissä asteroideja. Nämä tutkat tekivät rauhanaikana merkittävää tieteellistä työtä radioastronomiassa.

    VastaaPoista
  25. Tervehdys Pyssymiehelle ja Patelle Pankavaarasta & kiitos kommenteistanne ja lisäyksistänne. Suomalaisetkin tekivät kopioita venäläisistä kartoista. Itsellänikin on niitä muutama hallussa. Se 75-millinen taisi olla tämä:

    https://www.militaryfactory.com/smallarms/detail.asp?smallarms_id=981

    Ja muistaakseni kakkosrähinässä osa Mitchell-pommikoneista oli aseistettu tavallisilla 75 mm tykeillä.

    Ja kaiken kaikkiaan se Helsingin ilmapuolustus onnistui torjuntatehtävässään loistavasti.

    VastaaPoista
  26. Yönavigoinnissa käytettiin myös tähtisuunnistusta jos vain pilvipeite antoi myöten.

    Matkustajakoneissa oli vielä pitkään sekstantin käyttömahdollisuus, ainakin Boeingin 747 saakka.

    https://timeandnavigation.si.edu/navigating-air/challenges/overcoming-challenges/celestial-navigation

    Ari

    VastaaPoista
  27. Tervehdys, Ari, ja kiitos lisäyksestä. Tuo oli minulle uutta.

    VastaaPoista
  28. Joo, oli kai tuo davis-tykki. Olen nähnyt siitä kuvan, josa semmoinen sojotti alaviistoon noin 45 asteen kulmassa. Etuampumossa, kaksimoottorisessa koneessa. Ampujalla panssarisuojanaan lakattu kangas ja puurimoja.

    Aikalailla sukellusveneen päälle pitä päästä laukausta varten, jos tavoitteli kauemmas eteen tähdätä iski peräliekki siiven johtoreunaan. Sopii miettiä mitä mustin peräsuihku saa aikaan kangaspäälysteiselle rimakyhäelmälle. Ongelmana oli muistaakseni se, että paine repi siiven päälyksen pois, vaikkei siihen suoraan osunutkaan. Lentäjäkin hieman häiriintyi paukusta. Niin, ja sukellusvene joko sukeltaa kiiruusti tai pippuroi konekivääreillä päällekäyvää lentokonetta. Pikkusen stressaava homma ampujalla. Niin ja ladatakkin se värkki piti, ei ihan helppo homma kun se putki sojottaa alas ja perä on aika ylhäällä. Lukko aukesi sekin ylöspäin tällöin. Ja kone kiertää sukellusvenettä, josta ammutaan ja joka sukeltaa ihan just.

    Sitä en muista ymmärrettiinkö värkkiä ripustaa siiven alle, eteenpäin ampumaan.

    Zeppeliinissä oli paitsi yläampumo myös yläsuunistamo. Sinne vaan kangashäkkyrän yläosaan, tikkaita pitkin suunnistamaan ja tähtiä kurkkimaan.

    Pyssymies

    VastaaPoista
  29. Tervehdys, Pyssymies. Suomalaisten LeLv 6 muuten jatkosodan aikana tuhosi SB-2-koneillaan vihollisen sukellusveneitä syvyyspommeilla.

    VastaaPoista
  30. Kannattaa hankkia Tapani Harmajan kirja "Pilven veikot - Maailmansodan kuuluisimpien lentäjien tarina" vuodelta 1938. On vielä saatavana divareissa. Harmaja kaatui 1.2.1940 Viipurinlahdella.

    Timppa

    VastaaPoista
  31. Juu, noista syvyyspommi-pommituksista oli jossain kirjassa juttu. SB näki öljyvanan etenevän suomenlahdella - sukellusveneverkolla vaurioitunut sukellusvene eteni länteen. Pudottivat pomminsa, öljyvana jatkoi kulkuaan. Hakivat lisää pommeeja ja pommittivat uudelleen - sama juttu.

    Lennostosta sitten soittivat yliopistolle - en muista kenelle. Kokeilivat sitten miten nopsaan öljy nousee meressä. Sitten vaan tieto tarvittavasta ennakosta, joka oli hyvin suuri, koneelle ja matkaan. Uusi pommitus ja ölyvana muuttui öljyläikäksi ja roinaläikäksi. Siihen päättyi matka.

    Pyssymies

    VastaaPoista
  32. Ja lisättäköön vielä: Suomalaiset pommittivat jo talvisodassa sukellusveneitä syvyyspommeilla. Tämä aiheutti parlamenttikyselyn ja brititkin alkoivat käyttää syvyyspommeja lentokoneesta.

    Siis RAF & Coastal Command tms. otti mallia suomesta.

    Pyssymies

    VastaaPoista
  33. Tervehdys. Pyssymies. Käsittääkseni suomalaiset keksivät sen ensimmäisenä. Ja kehittäjänä oli Mannerheim-ristin saanut Birger Ek joka komensi LeLv kuutosta.

    VastaaPoista
  34. Niinpä keksi - ja siitäpä syystä muuan W.C. pääsi vastaamaan parlamentille, että asiaa tutkitaan ja otetaan käyttöön.

    Muistaakseni sytyttimelle piti tehdä joku temppu, että pommin tiputtamien lentokoneesta oli mahdollista.

    Punalippuista laivastoa mahtoi harmittaa, valkobandiittien ilmavoimat keksii idean tiputtaa syvyyspommeja ja tekee sen vielä sotasaaliskoneilla. Epistä, todella epistä.

    Pyssymies

    VastaaPoista
  35. Tervehdys, Pyssymies. Ja sotasaaliskoneet olivat vielä varsin vanhentuneita SB-kakkosia. Kyseisissä koneissa sytyttimien säädöt piti tehdä jo varikolla. Ilmassa se ei enää onnistunut.

    VastaaPoista
  36. Juu, sytyttimen syvyysasetusta ei enää ilmassa voinut muuttaa. Se muutos, josta kirjoitin piti tehdä, että se pommi toimi tarkoitetulla tavalla. Pommi kun osui veteen kovemmalla voimalla koneesta pudotettuna - putoaa korkeammalta ja kone kulkee parisataa kilometriä kovempaa kuin nopeinkaan laiva.

    Syvyyspommin sytytin toimii päästämällä vettä sisään pikku reiästä, kun vettä / painetta on tarpeeksi, sytytin sytyttää. En tarkemmin tiedä toimintaperiaatettaan, jotain sille sytyttimelle piti tehdä, ettei olis paukkunut ennenaikaisesti.

    Pyssymies

    VastaaPoista
  37. Tervehdys, Pyssymies. Joo, minäkään en tiedä, kuinka suomalaiset ne pommit fiksailivat. Jostain sadasta metristä kun minkä tahansa esineen pudottaa veteen niin isku on kova eli jotainhan siihen on väsätty. Vaan kaiken kaikkiaan suomalaisethan olivat sodassa vippakonstien mestareita.

    VastaaPoista
  38. Vihdoinkin oikeita LENTOKONEITA! Ykä: Ei SB-2 ollut "varsin vanhentunut" pommikone, vaan ihan kelpo kone, jonka suurin ongelma meillä oli tehtaan jälkimarkkinoinnin puutteet Suomessa. ��Ohjaajat yleensä tykkäsivät konetyypistä.

    Niin, nuo 1. ässät olivat kovia miehiä, joista todennäköisesti hyvin moni ei pääsisi nykyisin ilmavoimiin ollenkaan. Tuohon aikaan moni lentäjä oli muista aselajeista esimerkiksi huonon fysiikan takia jopa hylätty. Kylmä tosiasia oli silloin ja on vielä todempi tänään, ettei taistelulentäminen todellakaan vaadi huippukuntoa. Tavallinen jalkaväen sotilas joutuu taisteluoloissa paljon kovemmalle kuin lentäjä. Saatikka vaikkapa sissi, laskuvarjojääkäri tai taistelusukeltaja. Mutta joku kyrpäjooseppi keksi 1. ms:n jälkeen ruveta elitisoimaan lentämistä kaiken maailman psykoilla, joitten merkitys lentämisen lahjakkuuden mittaamisessa on olematon. Esimerkiksi silmä-käsi-jalka-koordinaatio on paljon oleellisempi tekijä kuin esimerkiksi Cooper-testin tulos. Samoin silmälasipäisten sorsimisella ei ole mitään todellista perustetta.

    Sota on kova opettaja. Suomenkin armeijassa moni rauhanaikana loistanut esimiesten lemmikki osoittautui heikoksi ja vastaavasti moni heikoksi tai keskinkertaiseksi arvioitu taisteli kuin leijona. Samasta aiheesta kirjoitti myös Ernst Jünger Teräsmyrskyssä.

    VastaaPoista
  39. Tervehdys, Trilisser. Sotasaaliskoneitten kohdalla oli tietysti se ongelma että itänaapuri ei pudottanut meille laskuvarjoilla käyttömanuaaleja ja varaosia. Esmes sinänsä hyvän Petljakov Pe-2:n kohdalla oli näitä ongelmia. Samoin kuin se, että se tarvitsi varsin pitkät kentät. LeLv 6 sai SB-kakkosilla aikaan hyvää tulosta. Lentokoulutuksen vaatimuksiin en ota kantaa kun en ole sen alan ammattilainen. Sodan opettamisesta samaa mieltä ja käsittääkseni talvisodan aikana aika moni upseeri siirrettiin ns. muihin tehtäviin ja sotaan sopivammat ottivat komennon.

    VastaaPoista
  40. Terve

    Löytyi niitä vieläkin järeämpiä tykkejä nostettu siiville.
    Italian pojilla oli peräti 102 mm hirmuase toisen rytinän loppupuolella
    https://en.wikipedia.org/wiki/Piaggio_P.108

    Jyrki

    VastaaPoista
  41. Tervehdys, Jyrki. Niin näkyi moinen möhkäle olleen, mutta se ei vissiin ehtinyt tositoimiin.

    VastaaPoista