MUSTASUKKAINEN JA PETETTY AKTIVISTI

Hujajärven kunta, näitä päiviä…

Siellä se perkele menee… uusien kavereittensa kanssa… nauravat porukalla… hauskaa näyttää olevan… ollaan niin kavereita, niin kavereita…

Näitä tuumaili katkerana Hysteriina Inttänen, 32-vuotias hujajärveläinen turvapaikka-aktivisti ja aktiivivihreä feministi. Olipa hän vielä vihreitten kunnanvaltuutettukin. Ja mies, jota hän katkerana ja suorastaan inhoten katseli ikkunastaan oli puolestaan 28-vuotias nigerialainen Bako Yakubu. Bako asusteli naapuririvarissa vaimonsa kanssa ja oli näköjään lähdössä suomalaisten kaveriensa kanssa pilkille.

Niin, Bako. Hän oli tullut pari vuotta sitten Suomeen turvapaikanhakijana ja sijoitettu vaimonsa kanssa Hujajärven vastaanottokeskukseen jossa lähes kaikki muut turvapaikanhakijat olivat islaminuskoisia arabeja. Bako ja vaimonsa Efemena olivat puolestaan kristittyä ibo-kansaa joka oli lähtenyt maasta pakoon kyllästyttyään islamilaisten terroristien jatkuviin hyökkäyksiin. Olivat sanoneet, etteivät olleet halunneet tehdä lastakaan niin turvattomaan maahan.

Hysteriina – joka oli muutenkin mieltynyt tummapintaisiin miehiin – päätti ottaa Yakubut hoivauksensa erityiskohteeksi. Olihan kyseessä etnisesti edistyksellisen orvaskeden omaava ja ihan oikeasti hengenvaarasta tullut pariskunta eikä pelkästään elätettäväksi tullut sakki. Tosin eihän Hysteriina sellaista koskaan ääneen sanoisi vaan julisti tietenkin että tottahan nämä Hujajärvelle tulleet arabitkin olivat myös tulleet välittömästä hengenvaarasta ja jos heille ei annettaisi oleskelulupaa ja kansalaisuutta niin sellainen olisi käytännössä Suomen valtion tekemä murha.

Mutta erityisesti Yakubujen kohdalla Hysteriina oli suunnitellut kaiken valmiiksi. Hän oli nähnyt sielunsa silmin kuinka hän toisi esille Yakubojen Suomessa kohtaaman rasismin ja syrjinnän. Ensiksi se tulisi paikallislehteen. Sitten maakuntalehteen. Ja miksei sitten vaikka valtakunnanjulkaisuihinkin? Olihan rasismi aina mediaseksikäs aihe. Ja hän olisi julkinen rasisminvastainen aktivisti. Ihmisoikeustaistelija. Hän oli jo suunnitellut asiaan liittyvät valokuvatkin. Hän etualalla ja Yakubut vierekkäin siinä pikkusen taempana. Hän uskaltautui ajattelemaan otsikoitakin… ”Hysteriina puolustaa Yakubuja rasisteja vastaan”.

Sillä varmistuisi paikka kunnanvaltuustossa ja tiedä hänessä vaikka seuraavissa eduskuntavaaleissa korkeammallakin. Olihan hän tunnettu fundamentalistivihreä ja puoluekoneiston mieleen. Rasismin vastainen kahteen ihmiseen henkilöityvä ristiretki olisi mukavaa ja takuuvarmaa bonusta. Joka tapauksessa julkisena ihmisoikeustaistelijana toimiminen ruokkisi maittavasti omaa egoa. Egoa, jonka nälän Hysteriina tiesi olevan loputon. Ja ehkä hän pääsisi sitä kautta pois tästä käpykylästä sivistyneitten ja älykkäitten ihmisten seuraan Helsinkiin.

Mutta mitä ne Yakubun perkeleet menivät tekemään?

Ensinnäkin he olivat ilmoittaneet vastaanottokeskuksen henkilökunnalle että ainoana kristittynä pariskuntana heidän elämä vastaanottokeskuksessa oli enemmän kuin häijyä ja varsin vaarallistakin. Henkilökunta oli ymmärtänyt yskän ja hankkinut kunnan välityksellä Yakubuille asuinmahdollisuuden pienestä rivitaloyksiöstä. Samaan aikaan Yakubut olivat aloittaneet suomen kielen opiskelun ja Hysteriinan saamien tietojen mukaan olivatkin  erittäin ahkeria ja motivoituneita opiskelijoita. Asiaa auttoi se, että molemmat Yakubut osasivat kohtuullista englantia.

Hysteriina oli kumminkin käynyt Yakuboilla rivarilla ja sanonut että jos vaan kohtaatte rasismia näiden suomalaisten toimesta niin hänelle voi soittaa vaikka keskellä yötä. Hän tuo sen heti julkisuuteen. Mutta kuinka hänen lähes pyyteettömään empatiaansa vastattiinkaan?

- ”Ainoa rasismi jota olemme kohdanneet tuli niiltä perkeleen vastaanottokeskuksen islamilaisilta. Jos rasismia etsitte, niin menkää sinne. Ja ne muuten avoimesti nauravat teille. Pitävät teitä nenästävedettävinä hölmöinä. Mitä te kieltämättä olettekin”.

Yakubut olivat vielä menneet ja ottaneet yhteyttä rivareitten isännöitsijään. Todeten, että he eivät halua elää elätettävänä ja täysin tyhjän panttina. He haluavat tehdä edes jotakin hyödyllistä. Niinpä suomen kielen opiskelujen ohessa he leikkasivat rivarien pihojen nurmikot, pitivät pihat muutenkin siistinä ja syksyllä haravoivat ja kasasivat kaikki lehdet. Tekivät siis Hysteriinan näkökulmasta kaiken aivan väärin eli kieltäytyivät uhriutumasta ja siinä samalla he tutustuivat rivarin muihin ihmisiin. Ja eihän siinä mennyt aikaakaan kun Bako oli saunomassa ja ryyppäämässä muutaman rivarin suomalaisen miehen kanssa. Oli innostunut saunomisesta kuulemma ihan urakalla.

Ja sitä myötä Bakolle tuli jackpot joka vieraannutti Yakubut vielä enemmän Hysteriinan suunnittelemasta sorretun asemasta. Yksi miehistä joitten kanssa Bako saunoi oli töissä kattohuoltofirmassa. Ja kun kävi ilmi että Bako oli tehnyt Nigeriassa elääkseen peltitöitä niin firman omistaja oli todennut että itse asiassa työmiehelle olisi paikka tarjolla ja antaapa hepun kokeilla. Ja kokeiluhan oli menestys. Bako osasi homman ja opetteli sen mitä ei osannut, oli ahkera työntekijä ja sai koeajan jälkeen vakipaikan. Se perhana oli jopa käynyt metsällä suomalaisten kaveriensa kanssa. Ilman asetta tietysti vielä mutta asiasta innostunut mies oli sanonut että hänhän suorittaa vielä suomalaisen metsästäjäntutkinnon. Ehkä eniten Hysteriinaa vitutti hänen facebookissa näkemänsä videopätkä jossa Bako asensi uusia rännejä ja sanoi naama hymyn tirrillä ”Perkkele. Ei oo valkkosen miehen homma tämä”.

Kaikki oli mennyt Hysteriinan näkökulmasta päin persettä. Ja pahemmaksi meni. Nopeasti suomea oppinut Efemena opiskeli laitoshuoltajaksi ja Yakubut olivat antaneet haastattelun paikallislehdelle. Haastattelun, jota ei julkaistu. Se oli liian tulenarkaa materiaalia. Mutta persujen Suomen Uutiset julkaisi sen.

Haastattelussa Yakubut olivat sanoneet suoraan että suomalaiset olivat saaneet aikaan loistavan valtion jonka rinnalla Nigeria oli pelkkä epäonnistunut persläpi ja sellaisena se pysyisikin. He sanoivat myös ymmärtävänsä että ei heitä koskaan pidettäisi suomalaisina koska, no, he eivät olleet suomalaisia vaan Nigerian iboja mutta Bako totesi että hänen suomalaisten kaveriensa sanonta ”se läpitte reilu Nigerian jätkä” riitti hänelle oikein hyvin. Yakubut olivat vielä sanoneet että älkää hyvät ihmiset hilatko niitä islamilaisia tänne Suomeen jos haluatte pitää tämän maan jatkossakin yhtä hyvänä kuin mitä te – suomalaiset – olette saaneet aikaiseksi. Monikulttuurisuuden ihania seurauksia voitte katsoa vaikka Nigeriasta. Ja älkää hyvät ihmiset olko niin hyväuskoisia. Sille hyväuskoisuudelle löytyy aina hyväksikäyttäjiä. Ja niitä hyväksikäyttäjiä löytyy maailmasta paljon, paljon enemmän kuin mitä teitä suomalaisia on.

Hysteriina oli kihissyt raivosta lukiessaan haastattelua. Voi helvetti kuinka itsekkäitä paskiaisia nuo Yakubut olivat. Ajattelivat vain itseään. Eivät ollenkaan häntä. Ja sitä kaikkea, mitä hän olisi ollut valmiina tekemään Yakubujen hyväksi. Hän olisi tehnyt heistä sorrettuja uhreja. Julkisia uhreja, joita hän julkisesti puolustaisi. Mutta ei perkele kelvannut. He välittivät vähät Hysteriinan tunteista ja, no, urakehityksestä. Hysteriina päätti että seuraavat hoivattavansa hän ottaisi niistä islamilaisista. Niissä oli sentään oikeaa ruikuttavaa uhriutumismentaliteettia. Niistä hänelle olisi jotain hyötyäkin.

Hysteriina katsoi vielä ikkunasta. Siellä se jätkä on. Nousee autoon suomalaisten kanssa. Oikein pilkkihaalarit päällä. Ja naama hymyn tirrillä.

Vitun neekeri…