NATSIT JA DEMONIT

Eli ymmärrysharjoitus olemattomalla pelottelevista

Aika ajoin, toisin sanoen vähän väliä ja vielä enemmän kaikenlaisten vaalien lähestyessä suvaitsevais-tiedostavaisto varoittaa muurahaiskansalaisia alati kasvavasta äärioikeistolaisuuden ts. natsismin uhasta. Itse kuulun siihen ryhmään, jota sellaiseksi varmaankin epäillään mutta joka oikein hyvin tietää, ettei moista porukkaa Suomessa edes ole. Ei varsinkaan siinä mittakaavassa mitä nykyajan poppamiehet kovaäänisellä sadetanssillaan julistavat.

Näin ollen olen usein keskenäni tuumaillut, että mitä noitten äärinäkyjä näkevien päässä oikein liikkuu? Mikä on heidän vaikuttimensa? Mikä on heidän juttunsa juuri? Se punavihreä lanka? Heitä näyttää olevan kahta erillistä ryhmää.

Ensimmäinen ryhmä kuuluu politiikan ja esmes tutkijoiden vaikutusvaltaisempaan ja kuunnellumpaan ryhmään joka tietää aivan hyvin, että ei niitä natseja Suomessa olekaan mutta se ei estä heitä härskisti tulkitsemasta heidän poliittisia vastustajiaan ts. perussuomalaisia natseiksi. He voivat tehdä tämän kaikessa rauhassa koska hyvin tietävät ettei valtamedia koskaan esitä sitä olennaista kysymystä ”kerrotko nyt, että mitä ne natsit oikeastaan ovat ja millä perusteella tulkitset tahot x, y ja z natseiksi?” vaan välittää heidän epistolansa arvostelemattomana eteenpäin.

Sitten on se toinen ryhmä. Tai porukka. Tai lössi. Tai bändärit. Tai pesäajattelijat. Joka tapauksessa se porukka jolla ei ole minkäänlaista havaintoa siitä mitä natsit ovat, mutta jotka oikeasti uskovat että niitä on maa pullollaan ja ne ovat soluttautuneet kaikkiin mahdollisiin yhteiskunnallisiin kerroksiin. Tämä usko pohjautuu siihen, että siihen uskovat muodinmukaisesti saman lössin kaikki muutkin jäsenet/naarasmehiläiset/tytöt yliopistolla. Ja siks toiseks se uskominen on kivaa. Se vahvistaa tunnetta omasta hyvyydestään ja antaa myös tunteen siitä että on jonkinlainen taistelija. Turvallisesti ja ilman varsinaisen taistelun vaivannäköä. Ja kun he vielä uskovat kovaäänisesti ryhmässä niin hehän ovat mielestään melkein kuin Vietnamin sissejä.

Joka tapauksessa natsit ovat kummallekin ryhmälle äärimmäisen tärkeitä. Nimenomaan ne kuvitellut ja itse määritellyt natsit. Määrittelypörssi on tällä hetkellä edennyt siihen vaiheeseen että jotkut 1960-luvun demarit määriteltäisiin tänäpänä natseiksi ilman muuta.

Vaan mitäs nämä ryhmät tekevät kun löytyy porukkaa joka aivan perustellusti osoittaa että ne pelottavat natsit ovatkin pelottelijoiden omien korvien välissä? Yksi vaihtoehto on tietysti jatkaa niin kuin ennenkin ja ignoroida faktat kokonaan. Kerta toisensa jälkeen. Toinen on sitten kikkailu. Joka voisi mennä vaikkapa näin:

No joo, henkilö x on varsin perustellusti osoittanut, ettei hän ole natsi. Ainakin omasta mielestään. Mutta jo se, että hän on ryhtynyt aktiivisesti ja toistuvasti perustelemaan sitä, että hän ei ole natsi, osoittaa, että hän on natsi. Jos hän ei olisi natsi, niin ei hänellä olisi minkäänlaista tarvetta perustella eli toisin sanoen puolustella. Koira älähti, kun kalikka kalahti.

Tässä on tullut hieman toistoa tämän asian tiimoilta. Mutta se on tarpeen, sillä tuo porukka on vaarallinen ja se täytyy ottaa vakavasti. Jos he pääsevät lopullisesti mielensä päähän, niin maassamme ei ole lakienkaan perusteella enää sallittua mikään muu kuin vihervasemmistolainen ajattelu.

Yhtä kaikki, ei voi välttyä ajatukselta että nämä nykyiset – akateemiset – natseista varoittelijat eivät eroa mitenkään keskiaikaisista papeista. Kumpikin porukka varoittelee demoneista joista tietävät ettei niitä olekaan. Mutta saahan sillä varoittelulla pidettyä taikauskoisen rahvaan nöyränä, pelokkaana ja ennen kaikkea kuuliaisena.

Tuolta kristinuskon puolelta se taikausko sitten aikanaan saatiin kitkettyä. Apuna oli valistus, lukutaidon lisääntyminen sekä tiedon lisääntyminen yleensäkin ja siinähän silloin aikanaan auttoivat mm. yliopistot. Mutta ympyrä on pyörähtänyt ja nykypäivään päivitetty taikausko on palannut. Ja missähän sitä taikauskoa levitetään kaikkein suurimmalla innolla?

Jep. Yliopistoissa.

zwidun nazzit…