keskiviikko 4. elokuuta 2021

HIKINAUTIT JA KYLÄKOULU AJAN VIRRASSA

Elettiin muuatta männäsyksyä ja kaksi vanhaa ja sysimiilurumaa käppäukkoa ajoi punaisella Nissanillaan kohti pienen Häkälän kunnan keskustaa jossa kaupoilla käytyään he jatkaisivat metsästysreissulle Jatsinkajauttamankankaalle. Tuttuun paikkaan ja myös tuttuun tapaan heillä oli viimeinen Häkälää edeltävä pysähdys jo aikaa sitten toimintansa lopettaneen Kirsketniemen kyläkoulun pihalla. Syrjäinen koulu sijaitsi ehkä vajaan kolmekymmentä kilometriä Häkälän keskustasta ja se oli lopettanut toimintansa jo joskus 1980-luvulla.

Toverukset panivat tyhjän koulun pihalla palamaan voimasavuke Bostonit ja tuumasivat että ajan patinassa ja menneen elämän tunnussa oli aina oma taikansa. Niin monta tarinaa. Nyt jo unohdettua sellaista. Siunasivatpa sitäkin, että oltiin syrjässä. Jossain muualla se ensimmäinen huligaani särkisi talosta sen ensimmäisen ikkunan ja se ensimmäinen särkynyt ikkuna oli muille huligaaneille jonkinlainen yleinen lupa aloittaa paikan vandalisoiminen. Mutta vanhan koulun ikkunat olivat vielä ehjät vaikka se käytön ja huollon puutteessa olikin muuten ränsistymään päin.

Miehet polttelivat voimasavuketta ja tuumivat keskenään että on se pirunmoinen sääli että kaikki tällaiset pienet koulut on lopetettu ja tehty tilalle suuria lasten- ja nuorten keskityslaitoksia joissa sadistiset psykopaatit pääsevät oikein mainiosti toteuttamaan kutsumustaan ilman että mitään valtuuksia vailla olevat opettajat saattoivat puuttua rääkkäämiseen mitenkään. Sitten tupakoinnin luonne muuttui:

- Mistäs toi vanha Warre ilmestyi tohon koulun pihalle? Ja meidän Nissan on hei muuttunut taas Volgaksi.

- Ja miksi meillä on päällä ruskeat teryleenipuvut? Oikein kauluspaidalla ja kravatilla varustettuna.

- Ja mistäs nuo mukulat ilmestyivät tuohon pihalle?

Näytti siltä että metsästysreissu oli ainakin hetkeksi vaihtunut hikinautin hommiin. Ja sen todisti noin viisikymppinen mies joka tuli heitä kohti ja tervehti iloisesti:

- Jaahah, koulutarkastajat tulivat!

- Eihän me olla koulutarkastajia. Tämmösiä käppäukkoja vaan.

- Käppäukko on tulevaisuuden termi. Josta minäkin jotain tiedän. Olen opettaja Ensio Puppa ja teen silloin tällöin sivubisneksiä Kalevi Keihäsen Aikamatkoille. Olen muuten myös Rukajärven veteraaneja. Niin että nyt te olette hetken aikaa koulutarkastajia. Tervetuloa tutustumaan Kirsketniemen kansakouluun.

No jumalauta, sanois savolainen vihilläkin kun kysyttiin että tahdotko, tuumasivat hikinautit ja samalla koulun kello soi. Oppilaat järjestyivät parijonoon todennäköisesti nopeammin kuin nykyiset alokkaat muotoon ja odottivat kiltisti sekä hiljaisesti lupaa siirtyä oppitunnille. Ensio antoi luvan ja kertoi samalla Ykälle ja Lötjöselle:

- Tämä on kahden opettajan kansakoulu. Minä pyöritän tätä vaimoni Railin kanssa. Jospa te tulisitte minun oppitunnille.

Ja se vaan passaa, totesivat hikinautit ja katselivat sekä kuuntelivat. Elettiin selvästi jotain 1950-luvun loppua tai sinnepäin. Koulun käytävillä ei ollut ensimmäistäkään töhryä. Sanaa graffiti (suomennettuna muodikas töhry) ei vielä tunnettukaan. Ennen kaikkea yhdelläkään oppilaalla ei ollut sitä hemmetin älyhärpäkettä. Hikinautit katsoivat luokkaan siirtyessään kolmannen ja neljännen luokan lukujärjestystä joka oli luokan ulko-ovessa. Sitä kovin tuttua se oli ollut aikanaan heillekin. Lukemista ja kirjoitusta. Maantietoa ja laskentoa. Luonnontietoa, piirustusta, laulua, voimistelua ja käsitöitä.

Tilapäisiksi koulutarkastajiksi ylennetyt hikinautit marssivat luokkaan opettajan takana ja koko luokka nousi seisomaan. Seisovatpa – piru vie – ihan asennossa ja istuivat kun opettaja antoi luvan. Opettaja kertoi oppilaille että koulutarkastajat ovat luokan perällä mutta tunti on ihan normaali eivätkä he puutu opetukseen. Oppitunti oli luonnontietoa kolmasluokkalaisille ja laskentoa neljäsluokkalaisille. Eivät hikinautit opetukseen puuttuneet. Vaikka mieli teki. Aplodien muodossa. Oppilaat olivat turpa rullalla, viittasivat kun kysyttiin ja nousivat seisomaan vastatessaan. Kuri ja järjestys luokassa oli täydellinen. Ja niin oli sitä myötä opiskelurauha.

Muistivathan hikinautit itsekin kun heillä aikanaan kansakoulussa oli vielä opettajina vanhoja sotaveteraaneja. Eivät he koskaan sitä erityisesti mainostaneet mutta miesten ympärillä oli tietynlainen aura joka pisti nulikan olemaan ruoto suorana eikä mieleenkään tullut sanoa noille opettajille mitään vastaan,

Tunti päättyi ja oppilaille alkoi ruokailu. Tarjolla oli kaurapuuroa ja oppilaat äyskäröivät sitä ääntä kohti näkkileivän säestämänä mielissään. Hikinautit huomasivat luokan seinällä Häkälän vaakunan joka oli taidokkaasti veistetty puusta. Vaakunassa luki pienellä Matias Rääkiö, 4. lk. Hikinautit ihmettelivät oppilaan käden taitoja ja Ensio Puppa vinkkasi pienen pojan paikalle.

- Tuohan on tämän Matiaksen veistämä.

Hikinautit kehuivat pojan käden taitoja ja miettivät samalla että heidän avuttomassa nykypäivässään neljäsluokkalaiset eivät tainneet saada koskea edes kynsisaksiin ettei tule vaan pipi. Kysäisivätpä kuitenkin:

- Mitäs sinä Matias meinaat tehdä isona?

- No niitä mettähommiahan minä. Niin kuin isäkin. Käyn sen kansalaiskoulun vaan ensin.

Hikinautit miettivät hetken, nyökkäsivät toisilleen ja sanoivat Matiakselle:

- Ihan hyvä valinta. Mutta muista tulevaisuudessa yksi sana. Sillä sanalla tulee olemaan merkitystä. Ja se sana on moto.

Matias mietti hetken ja sanoi sitten.

- Moto. Kyllä minä muistan. Mutta mitä merkittävää siinä on?

- Tulet sitten huomaamaan.


Hikinautit ja Ensio Puppa siirtyivät koulun pihalle samalla kun oppilaat siirtyivät välitunnille. Toki Ykä ja Lötjönen tiesivät että eivät ne pienet kyläkoulut sentään mitään paratiiseja olleet mutta eivät ne sentään kumminkaan olleet mitään samanlaisia sadistien harrastuskerhoja kuin nykyiset koulut. Ensio Puppa kätteli heitä kumpaakin ja alkoi sen jälkeen haihtua sumuna ajan virtaan samalla kuin oppilaatkin. Paikalla oli enää ränsistymään päin oleva hylätty koulu ja kaksi käppäukkoa normaalissa vermeissään. Volgakin oli taas vanha tuttu Nissan.

Tietä pitkin ajoi koulun pihaan varsin uusi maasturi. Siitä nousi ehkä seitsenkymppinen mies. Hän esittäytyi Ykälle ja Lötjöselle:

- Alkuehtoota vaan. Minä tuota Kirsketniemen kylätoimikuntaa olen pistämässä pystyyn. Käytettäis vähän tätä koulua. Mutta ei mulla nyt siihen liittyvää hommaa ollut sinänsä mielessä. Tuli vaan joku etiäinen. Semmonen tunne. Että pitää tulla käymään täällä. Minä olen Rääkiön Matias. Ja… tiedättekö… minä silloin kansakoulun neljännellä näin tuossa koulussa kaksi tarkastajaa. Ne sanoivat minulle että muista moto. No minähän muistin. Ja kun niitä motoja sitten tuli niin otin lainaa ja ostin yhden. Sitten toisen. Ja sitten laajensin. Olin vissiin ensimmäinen tässä kunnassa. Etten koko maakunnassa. Ja menestyin. Minä siirsin firmani sitten hiljattain pojalleni ja elän nyt vakavaraisena oloneuvoksena. Ja ne tarkastajat… tiedättekö… te olette ihan niiden näköisiä…  ihan yksi yhteen… ihan niin kuin samat heput… ja minä muistan sen kuin eilisen päivän.

Käppäukot vastasivat:

- Aikamoinen sattuma. Kas kun me ollaan kumminkin synnytty joskus silloin kun te olette käynyt sitä kansakoulua. Todennäköisesti jopa sen jälkeen. Mutta täytyy pitää peukkua pojallenne. Meinaten, nykyisin viherpiipertäjät meinaa lopettaa sen puun kaatamisen kokonaan.

- Niin… sitähän minäkin olen tässä ihmetellyt… mihin tämä maa on menossa…

- Päin helvettiä. Mutta helvetistäkin voi nousta. Kun on sen pohjalla käyty.

Miehet kättelivät toisiaan, toivottivat onnea sekä menestystä toisilleen ja käppäukot jatkoivat kohti metsästysmaita. Siinä käppäukkojen nykyisessä todellisuudessa jossa mielettömyydestä oli tehty pakollinen normi. Mutta oli hienoa viettää taas hetki ajassa jolloin sellaisesta ei ollut vielä kuultukaan.


19 kommenttia:

  1. Minun lapsuuteni kansakoulut, ainakin osa niistä, toimii edelleen, tai ainakin muutamia vuosia sitten vielä. Ja jopa ne minun aikaiseni rakennukset olivat edelleen koulukäytössä. Kun muuanna kesänä ajelin ihan tieten niitä katsomassa ja muistelemassa. Tämän päivän tilannetta en osaa sanoa, pitänee tuota tuonnempana vilkaista että vieläkö ovat hengissä.
    Eräskin näkyin kun osasi katsoa, tuossa hiirimäen kohdalla konetietä koheltaessa, siinä vastapäätä lidlin (valion) meijeriä.
    Huru-ukko
    PS. Kun vikaisen aamusella että vieläkö ovat, niin palaan asiaan.

    VastaaPoista
  2. Tervehdys, Huru-ukko. Suurin osa kyläkouluista lienee nykyisin tyhjiä. Joitain ovat ihmiset ostaneet ja kunnostaneet asunnoikseen. Varmasti ihan mukavia vaihtoehtoja tosin niitten lämmittäminen taitaa olla aika kallista. Neliöitä kun on enemmän kuin tavallisissa asunnoissa.

    VastaaPoista
  3. Suloinen tarina, tuli melkein tippa linssiin.

    VastaaPoista
  4. Katselin tuossa herättyäni, että mitä kuuluu entisille kouluilleni niin eipä kovin hyvää kuulu. Kahdessa on laitettu pillit pussiin, toinen sinnitteli melko pitkään, lappu luukulle oli tullut vasta 2020, toinen jo 2010. Melkoisen taipaleen kuitenkin saaneet käydä minun jälkeeni, noin 40 - 50 v kumpikin.
    Tämä lidlin meijeriä (valio-riihimäki) vastapäätä toimii yhä edelleen. Mikä niissä oli hyvää oli se ettei niitä vanhoja jo silloin minun aikanani käytössä olleita rakennuksi ollut purettu vaan toimivat edelleen koulukäytössä niin pitkään kuin ne koulut toimivat.
    Huru-ukko

    VastaaPoista
  5. Se tietnylainen aura. Se pistää miettimään. Mistäköhän niitä tietynlaisen auran miehiä ja naisia saisi nykyään. Miten sellainen aura hommataan. Kuules Ykä mä oon sit niin vtun katkera sun ikäluokalles siitä miten te tämän homman ryssitte. Muistelen Kontulassa viettämääni lapsuutta ja sitä ala-astetta sillon ysärillä. Tiedät varmaan mistä puhun.
    Jo silloin räkänokkana salaa unelmoin jostain tollaisesta että olis luokassa kuri ja rauha.
    Ylipäätään olisi ihan hyvä idea jos joku jossain voisi nuorelle miehelle tai miehen alulle opettaa miten ollaan mies eikä lapanen. Tytöille jos joku opettaisi miten ollaan nainen eikä tiedät kyllä mitä.

    Ei ette te voi nuorempia syyttää tästä teidänhän meidät olisi pitänyt kasvattaa. Te joko ette tehneet sitä tai kasvatitte tahallanne kieroon. Miksi?

    T labrotta

    VastaaPoista
  6. Tervehdys Huru-ukolle ja labrotalle & kiitos kommenteistanne.

    Huru-ukko: Eipä niille kuulu hyvää muutenkaan. Kyllä koulut on valitettavasti keskitetty jo keskustoihin. Harvassa ovat kyläkoulut.

    labrotta: Tiedän mistä puhut ja sinänsä omissa hommissani (jotka eivät ole koulua) minulle ei hypitä silmille vieläkään. Mutta esität syytöksesi sukupolven liian myöhään. Minä näin jo saman kehityksen omana kouluaikanani. Kun kansakoulu muuttui peruskouluksi. Se syytös pitää esittää minua vanhemmalle sukupolvelle Se aloitti tämän. Oma sukupolveni kyllä jatkoi ja pahensi. Mutta en minä. Vaan minulta kun ei kukaan kysynyt mielipidettä. Ehkä sen suurimman syytöksen voisi suunnata yliopistoihin. Sieltä se paska on lähtöisin.

    VastaaPoista
  7. Eihän niitä varsinaisia graffitteja muinoin ollut, mutta oli kyllä eräs siihen verrattava kansanperinne. Tästä kertoo muuan juttu syrjäkylän kansakoulusta, jossa toimi nuori ja ujo naisopettaja. Hän puhui punastellen oppilailleen, että seiniin oli ilmestynyt tuhmia kuvia, ja ne pitäisi hioa pois. Arveli, että varmaan niitä on poikien ulkohuussissakin, vaikka hän ei ole sinne katsonut. No, poikien käsissä pysyivät kaikenlaiset työkalut ja he rupesivat touhuun. Jonkin ajan kuluttua opettaja huuteli sinne ulkohuussiin päin ja kyseli, että joko kohta on valmista. Ulos pilkisti innosta punainen pojan naama ja vastaus kuului: “Viimmestä vittua höylätään!”

    VastaaPoista
  8. Kansakoulussa piti viitata ja nousta ylös vastaamaan, yhteiskoulussakin ensimmäisellä luokalla. Sittemmin kehitys kehittyi, tuli kouluneuvostoja ja yleisdemokraatteja, ei tarvinnut mennä ulos välitunnilla, eikä olla hiljaa tunnilla. Siitä se lähti, se kaaos.

    Olisiko järjestys mahdollista palauttaa? Alettaisiin nousta ylös vastaamaan, alettaisin viittaamaan - hurjia ideoita toki. Pitää aloittaa ihan ekalta luokalta, eikä löysätä. Ja tarkkis takas! Opettajille lisää valtuuksia, perustuslakiasiantuntijat pakolliselle parin vuoden tarkkiskurssille. Yrittämään kurinpitoa.

    Ennenwanahaan koulu oli kävelyetäisyydellä, toki silloin ei pidetty muutaman kilometrin kävelyä mahdottomana. Polkupyörääkin sai käyttää. Nykyän kouluun mennään taksilla tai linjautolla, eikä parin tunnin istuskelua pidetä mahdottomana.

    Muinoin opettajapariskunta piti kyläkoulua, ukko opetti ja oli talonmi - eiku kiinteistöhoitaja ja muijjansa opetti ja siivosi koulua tai keitti ruokaa, ihan ilman hygieniapasseja tai tulityölupia tms. Aikaa kului ja pariskunta jäi eläkkeelle, uutta ei löytynyt, oppilaat väheni kylissä. Koulun ylläpito tuli liian kalliiksi - ihan mikä vaan saadaan taseissa näyttämään ihan miltä vaan. Sen verran itsekin tiedän lskennasta ja kirjanpidosta ja perheen ammattilainen vahvistaa. Jos ateriat pitää tehdä keskuskeittiöllä, kuljettaa kylään, kaikki kiinteistöhuolto pitää hoitaa keskustasta - aamuinen kolauskin, autolla korpeen kolaamaan ja vielä illallakin jos oikeisn pyryttää. Vaikka sekolaaja asuisi koulun naapurissa pitää käydä keskustasta hakemassa työmääräys. Ja se työauto pitää palauttaa varikolle ennen virka-ajan päättymistä. Niinpä on halvempaa roudata oppilaita keskusta homekouluu tai sen rempan ajaksi johonkin keskustan tilapäiskouluun. Samaan aikan kun se vanha kouu rapistuu vailla käyttöä.

    Pyssymies

    VastaaPoista
  9. Kävinpä itsekkin 3 luokkaa kyläkoulua ennen kuin se lopetettiin 60-luvun puolivälin jälkeen. Kaava oli sama kuin nykyisinkin, ajettiin linja-autolla toisen pienen kyläkoulun ohi, kunnan koulukeskittymälle, erääseen kaivospaikkaan. Jossa oli iso koulu ja muistaakseni meitä oli neljännellä luokalla yhdessä luokassa yli 40 oppilasta. Ja syksyn välitunnit menivät tapellessa kaivospaikkakunnan luokkalaisia vastaan. Mutta siitä se lutviutui pikkuhiljaa. Se pikkukoulu jonka ohi meidät vietiin suureen kouluun sinnitteli lähes 80- luvun loppuun ennenkuin lopetettiin.

    VastaaPoista
  10. Tervehdys Toiselle professorille, Pyssymiehelle ja kertsu59:lle & kiitos kommenteistanne.

    Toinen professori: Joo, onhan sitä vapaan käden veistelyä harrastettu maailman sivu. Meidän koulussa tosin ei pahemmin kun se oli kumminkin kivikoulu.

    Pyssymies: Järjestys varmasti voitaisiin palauttaa mutta se vaatisi totaalisen asennemuutoksen sekä vasemmistohumanistien täyden karkoittamisen koulujärjestelmästä ja silti jäisi yksi kysymys: mistä löytyy ne järjestyksen palauttajat? Kun kunnat muuten säästää noissa kouluasioissa niin linja on tosiaan tyyliä ”nyt säästetään, maksoi mitä maksoi”.

    kertsu59: Tämä tarina on ikävän tuttu hyvin monelle meidän ikäluokissa.

    VastaaPoista
  11. Lueskelin joskus Kuntaliiton tilastoja. Peruskoululaisen koulu maksaa suunnilleen 10 tuhatta euroa lukuvuodessa. Sisältää kaiken: opettajan palkan, koulukirjat, ruokailun, koulurakennuksen ja kaiken muun. Jos oppilaat saisivat 10 tuhannen euron koulusetelin, niin 10 oppilaan kyläkoulun opettaja saisi 100 tuhatta euroa lukuvuodessa. Ei olisi mitään ongelmia saada kyläkouluihin opettajia. Tai säilyttää kyläkoulua. Jos kylässä on 10 oppilasta, niin se voisi tarjota opettajalle 100 tuhatta lukuvuodesta.

    Tosin tämä aiheuttaisi pahaa verta opettajien keskuudessa, jos kyläkoulun opettaja tienaisi 100 tuhatta vuodessa ja kaupungin haasteellisen lähiökoulun opettaja vain ovtesin taulukkopalkkaa. Eihän se käy.

    Päiväkotilapsen kustannus kunnalle on suunnilleen 1000 euroa kuukaudessa. Kunta siis voisi maksaa perheelle lapsen kotihoidosta 1000 euroa kuukaudessa, eikö tarvitsisi rakentaa päiväkotia. Jos kahden lapsen perhe saisi 2000 euroa kuukaudessa omien lastensa hoidosta, voisi vanhempi jäädä,kotiin hoitamaan omia lapsiaan. Eihän se käy?

    VastaaPoista
  12. Tervehdys, Hessu. Niin. Aikanaan päätettiin että kaikki keskitetään suuriin yksiköihin ja pienemmät lopetetaan. Sama tietysti koskee syrjäseutuja – eli nykyisin maakuntakeskuksen ulkopuolisia alueita – muutenkin. Mitä tulee tuohon päivähoitoon niin eikös se asenne nykyisin ole niin että eihän vanhemmat lapsiaan saa kasvattaa vaan se tulee jättää yhteiskunnan sertifikoimille ammattilaisille?

    VastaaPoista
  13. Kyläkoulun opettaja tienaisi 100 tuhatta vuodessa ja kustantaisi koulurakennuksen ylläpidon ja oppilasruokailun ja muut kulut ja tietysti maksaisi verot koko summasta. Ja olisi siis koulun ainoa opettaja. Ainoa työntekijä siis koko koulussa, jossei sitten palkkaisi vaikka keittäjää, siivooja, talkkaria, terveydenhoitaja ihan ite. Noinkohan kiinnostaisi?

    Tottakai mukulat pitää kasvattaa kasvatustieteiden maisterin vai mikä nyt sitten onkaan niiden päivähoidon tätien tutkinto nykyään, mitä siitäkin tulisi, että ihan kuka vaan nitä kasvattelisi. Tulis kaikenmailman huligaaneja, koulukiusaajia ja häiriköitä jotka notkuisivat ostareilla mölyämässä ja sokemassa ja kärsisivät sukupuoli-identiteetin häiriöistä. Eiku - hetkinen...

    Opettajan auktoriteettia nakertelevat asiantuntevat scheisse-marat pitäisi siirtää vaikka siperiaan opettajiksi tai jotain. Kyllä ne kakarat rauhoittuu kun otetaan käyttöön luokalle jääminen, jälki-istunto, erottaminen koulusta ja vanhempien rankaisu. Olemme kumpikin pitänet TET:n valmistuville muksuille esittelytunteja LotH:n kanssa, jopa hirmujännä ja seksikäs kirjanpito-ala kiinnosti oppilaita 5´ hippiäisen luennoimana. Taisi kai vaatia pienen huomautuksen "HILJAA" tiukan tuijotuksen lisäksi. Minulla oli helpompaa, pelkkä "tonnin seteli"-ilme riiti tarvittaessa masentamaan hölmöilijät ja tietsikka-ala oli muutenkin kiinnostava. No, sitä auraa kai tuo pitkä sotaidon opiskelu, kehon kieli tai joku.

    Pyssymies

    VastaaPoista
  14. Aloitin koulutaipaleeni 1975 kyläkoulussa. Oppilaat oli jaettu luokkiin 1-2 ja 3-6, yhteensä 36. Aakkoset ja alkeet opittiin kahdella luokalla. Muistan miten erityisesti opetettiin kohteliasta käyttäytymistä ja tapakulttuuria. Varsinainen oppi alkoi sitten kolmannelta luokalta.

    Luokan seinällä oli suuri marmoritaulu talvi- ja jatkosodassa kaatuneista kylän miehistä. Jokainen oppilas tunnisti niistä oman ukin tai jonkun lähisukulaisen. Ei siitä mitään mekkalaa koskaan pidetty. Itsenäisyyspäivänä vedettiin Suomen lippu salkoon, oppilaat seisoivat rivissä ja laulettiin Lippulaulu. Se oli kaikille harras hetki eikä kellekään tullut mieleen virnistellä rivissä. Tämä muisto on minulla 1970-luvulta. Mihin ollaan tultu niistä vuosista?

    Intin jälkeen olin samassa kyläkoulussa vuoden opettajana viransijaisena. Tämä aika on jäänyt mieleeni yhtenä parhaimmista jaksoista elämästäni. Nämä lapset, joilla oli jokaisella omat puutteensa ja omat lahjansa, heitä oli upeaa opettaa jokainen oppitunti. Minkäkaltainen nöösi minä olin ihmisenä ja vasta intin käynyt ylioppilas ja silti yritin osaltani opettaa näitä lapsia oppiaineissa ja elämään! Nyt 30 vuotta myöhemmin näen miten kaikista puutteistani huolimatta onnistuin työssäni hyvin.

    VastaaPoista
  15. Tervehdys Pyssymiehelle ja Anolle & kiitos kommenteistanne.

    Pyssymies: Joo, olisihan se urakka rahallisesti haastava (aikamme muotisana, tarkoittaa vittumaista). Nuo mainitsemasi keinot olisivat hyvä alku. Valitettavasti nykyisin tarvittaisiin myös kovempia laitoksia. Nyt kun huumeet ovat kuvioissa aivan eri tavalla kuin silloin aikanaan.

    Ano: Kiitos oikein mukavista jaetuista muistoista.

    VastaaPoista
  16. Hieno kirjoitus!

    Omalle kohdalle sattui historianopettajaksi entinen hävittäjälentäjä. Kunnioitus miestä kohtaan oli suurta, eikä kurinpito-ongelmia ollut - ei ollut siihen aikaan muutenkaan 5. luokalla.

    t: Mies Twitteristä

    VastaaPoista
  17. Ykälle vihjeeksi seuraava vaihe dystopiaksi muuttuvassa maassamme.

    "The boys talked about life in Estonia under the rule of that great “progressive,” Chairman Stalin. They explained that there were periodic interrogations at school. The children were asked if their parents read the Bible, prayed, listened to foreign broadcasts, etc."
    https://www.amren.com/commentary/2021/08/guide-for-the-perplexed-rearing-white-children/

    Seuraukset voivat olla monenlaisia niin lapselle kuin hänen vanhemmilleen.

    Acc

    VastaaPoista
  18. Tervehdys Miehelle Twitteristä ja Acc:lle & kiitos kommenteistanne.

    Mies Twitteristä: Olivat varmasti mukavia tunteja. Omat veteraaniopettajani olivat olleet käsittääkseni jalkaväessä ja tykistössä.

    Acc: Tuo voi pian olla Suomessa nykypäivää.

    VastaaPoista