MANAAJAT

Pinnanmaa, Lälläveden kunta, näitä päiviä…

Tunnetut ja tavoistaan sekä asenteistaan häpeämättömät käppäukot Perskeleen Ykä ja Lötjösen Eelis olivat juuri ylittäneet Huitsinnevadan ja Lälläveden kunnanrajan. Tällä kertaa liikkeellä oltiin Ykän UAZilla sillä kyytiin odotettiin vielä kolmatta seuralaista. Miehet olivat vakavalla asialla sillä eräs Lötjösen Lällävedellä asuva kaveri oli rimpauttanut ja sanonut epätoivoissaan Lötjöselle:

- Kuule se on nyt Eelis sillä lailla että meidän tytär tarttee apua. Parasta mahdollista sellaista.

- Eikös lääkäri ole sitä varten?

- Ei nyt auta lääkärit, tippa-iitat eikä välskärit. Kas kun se tyttö on riivattu. Feminismin piru on iskenyt siihen ja se pitää sitä täysin vallassaan.

- Mutta miten hitossa? Eihän Pinnanmaalla ole feminismiä. Viimeisetkin naurettiin Hömpstadista ulos jo vuosia sitten. Ja eihän niitä muualla Pinnanmaalla ole koskaan ollutkaan.

- Niistä on tullut ovelia. Ne olivat lähettäneet tyttärelle Vulvaattori-lehden ilmaisjakelukappaleen. Ja vielä läpinäkymättömässä kirjekuoressa. No, ressukka aukaisi sen ja sieltähän se tärähti päin lärviä ja vei sielun. Se meni – hitto en ilkee sanoakaan – Helsingin yliopistoon lukemaan uhriutuvaa ja yleisnillittävää naistutkimusta. Eikä siltä tule enää selkeää sanaa ollenkaan. Se virkkaa jo vittujakin ja käy kiroiluiltamissa. Kohta se ajelee päänsä, hakkauttaa sen täyteen tatuointeja ja muuttaa pärstänsä Rapalan näyteikkunaksi. Mutta nyt se on käymässä meillä kotona viikon verran. Te kuulemma tunnette voimallisen manaajan.

Jo vain tunnemme, totesi Lötjönen, soitti Ykälle ja toverukset pistivät korppipostin lentämään Uuden Hyisianan kuntaan Taemmalle Hyijärvelle jossa heidän vanha tuttavansa Väinämöinen asui. Miehethän olivat  aika ajoin saunoneet hänen kanssaan. Korppiposti toimii pikkuisen nopeammin kuin valtakunnan posti ja varttitunnissa korppi palasi pitäen nokassaan tuohenpalasta:

LÄHTEKÄÄ LIIKKEELLE SAMANTIEN. MINÄ HYPPÄÄN MATKALLA KYYTIIN. V.

Ei muuta kuin UAZin paku liikkeelle ja Lälläveden puolella pakun takapenkille ilmaantui tyhjästä tuttu valkopartainen hahmo joka sanoi samantien:

- Painahan Ykä sitä kaasua niin että lumpio tirskuu. Nyt ei auta viivytellä. Viaton sielu on vaarassa joutua ikuiseen lässytyksen ja tekouhriutumisen kadotukseen. Annan teille pyhät kirjoitukset jotka pitävät teidät kiinni todellisuudessa. Meillä on vastassamme vahva demoni.

Ykä sai Tekniikan Maailman vuodelta 1974 ja Lötjönen Kansa Taisteli-lehden samalta vuodelta. Väinämöinen jatkoi:

- Käytämme käänteismanaamistekniikkaa. Emme yritä karkoittaa feministidemonia vaan annamme sille juuri sitä mitä se väittää haluavansa. Näin pyrimme herättämään riivatun, että se karkoittaa demonin itse. Te lausutte vuoronperään peruskaavaa ja minä hoidan loput.

Perillä ei jäänyt epäselväksi minkä kanssa oltiin tekemisissä. Riivattu vähän yli parikymmenvuotias tyttö tuijotti manaajia vihan täyttämällä ilmeellä ja päästi suustaan julmia intersektionaalisia sanoja. Ei ollut aikaa hukattavana. Väinämöinen otti ohjat käsiinsä:

- Ykä! Kaavan ensimmäinen  osa!

Ykä piti kiinni Tekniikan Maailmasta ja lausui:

- Ensimmäisen kerran. Tämä rituaali vapauttaa sinut kaikesta patriarkaalisesta sorrosta ja mielivallasta. Olet tasa-arvoinen. Täydellisen tasa-arvoinen.

Tämän jälkeen Väinämöinen lauloi voimallisen veisun joka näytti riivatulle elämää täydellisessä tasa-arvossa eli riivattu eli tyttö oli tykkylumisessa metsässä korjaamassa hajonnutta sähkölinjaa, sitten syvällä viemärissä aukomassa tukoksia työnaisen hymy housuista paistaen ja yleensäkin töissä joissa epätasa-arvoisessa maassa ei pahemmin naisia näkynyt. Väinämöisen veisu sai riivatun myös tajuamaan että juuri hänen työstään viedyt verot elättivät toimistoissa notkuvia ja sorretun asemastaan kitiseviä… mutta… nehän olivat…

Feminismin riivaama tyttö päästi hirvittävän huudon jolla demoni yritti vierittää lähellä reaalimaailmaa käynyttä uhriaan takaisin syvyyksiin. Väinämöinen jatkoi:

- Lötjönen. Sinun vuorosi. Ole luja. Pysy kaavassa.

- Toisen kerran. Tämä rituaali vapauttaa sinut kaikesta patriarkaalisesta sorrosta ja mielivallasta. Olet tasa-arvoinen. Täydellisen tasa-arvoinen. Samalla viivalla kaikessa. Aivan kaikessa. Nainen ja mies.

Nyt Väinämöinen jatkoi veisuaan joka oli niin voimallinen että lähimmän kilometrin säteellä autojen sytytysjärjestelmä hyytyi hetkeksi ja radioista kuului vain kohinaa. Veisu näytti riivatulle sen, että hän oli naisena armeijassa, tukka tasa-arvoisesti kynittynä suorittamassa pakollista asepalvelustaan. Hän oli joukkueensa kanssa jonkun vetisen suon reunalla aivan järkyttävän painavien varusteiden kanssa ja komentoa pitävä vääpeli huusi että pannaan nyt saatana vähän meininkiä. Joukkue ryömien suon yli, mars mars!

Feministinen demoni ei halunnut päästää irti uhristaan joka oli selvästi yrittänyt irtaantua tajutessaan että feministinen näkemys tasa-arvosta oli kaikkea muuta kuin tasa-arvoinen. Demoni päästi ilmoille hirvittävän kirkumisen. Aivan kuin tuhat vihaista intersektionaalista feministiä olisi yhtä aikaa laittanut vahingossa tabascoa jalkoväliinsä ja rääkynyt laumana vaatien jotain miestä syytettäväksi tuskastaan jonka olivat itse aiheuttaneet. Niin Ykä kuin Lötjönen sanoivat Väinämöiselle että nyt lurahti kyllä lusikallinen lahkeeseen kummallakin. Mutta Väinämöinen antoi olemuksellaan heille voimaa ja kestävyyttä vaikka he pelkäsivätkin vihollisista julmimman ja armottomimman edessä.

- Ykä! Lötjönen! Nyt molemmat yhtä aikaa!

- Kolmannen kerran. Tämä rituaali vapauttaa sinut kaikesta patriarkaalisesta sorrosta ja mielivallasta. Olet tasa-arvoinen. Täydellisen tasa-arvoinen. Ei enää misogyniaa. Ei koskaan. Vain sinä ja osaamisesi. Vain sinä ja osaamisesi!

Väinämöinen lauloi kolmannen veisunsa joka voimallisuudessaan ylitti vielä kaksi ensimmäistä. Hömpstadin Vähänköehkäopiston mittauslaitteet havaitsivat Lällävedellä huomattavaa sekä seismistä että läränormaalia aktiviteettia. Veisu näytti riivatulle – vaikka demoni yritti sen kaikin keinoin estää – sen tilanteen että internettiin kirjoittaessaan feministinaisten piti pystyä perustelemaan kirjoittamansa eikä tasa-arvoisessa maassa ollut enää mahdollista vedota naisvihaan jos sattui saamaan kyistä ja perusteltua arvostelua. Sehän olisi feministin helvetti. Pitäytyä pelkässä asiassa. Demonin selkäranka oli melkein katkeamassa ja Väinämöinen huusi:

- Nyt kaikki kolme yhdessä!

- Samat oikeudet miehille ja naisille! Ja samat VELVOLLISUUDET miehille ja naisille!

Silloin se tapahtui.

Viimeiset voimalauseet olivat feministiselle demonille liikaa. Se oli hävinnyt taistelunsa. Demoni irtaantui nuoresta naisesta ja kohosi ilmaan. Nyt näkyi, minkälainen se oli ilman sitä ruokkivaa uhria. Pelkkä itsensä pallon lailla pullistanut tyhjyys. Se alkoi hajota, päästäen hajotessaan voimattoman kirkaisun. Tyttö avasi silmänsä, katsoi manaajia ja sitten vanhempiaan. Hymyillen hän sanoi:

- Tarttee mennä käymään läppärillä. Minä ilmoitan sinne yliopistoon lähteväni sieltä huuthelvettiin. Ja alan sitten kattella opiskelupaikkoja. Tiedättehän, semmosia joissa opitaan ammatti eikä hankita oppiarvoa. Ajattelin ottaa jatkossa vastuun omista teoistani ja lopettaa jatkuvan miessukupuolesta syyn etsimisen.

Helpotus talossa oli käsinkosketeltava. Väinämöisen vakaa ja voimakas laulu oli voittanut demonin, vaikka taistelu oli ollut armoton. Yksi viaton sielu oli pelastettu ikuiselta ylianalysoivan lässytyksen ja tekouhriutumisen kadotukselta.