BLOGI JÄÄ TAUOLLE

Blogi jää määrittelemättömän mittaiselle tauolle.

Mikään taho ei ole pakottanut minua tähän. Kyse on puhtaasti henkilökohtaisista syistä.

Kommentteja ei toistaiseksi julkaista.

Kiitos kuluneista vuosista lukijoille ja eritoten kommentoijille. Toivottavasti vielä tapaamme. Arvostan teitä suuresti.

KUINKA RYÖMIÄ SYVIMMÄLLÄ?

Niin. Jos minä olisin sellaisen puolueen johtaja joka on oppositiopuolue tai ainakin esittää olevansa oppositiopuolue niin varmaankin tarjoaisin ihmisille mahdollisuuksia saada puolueeni kautta läpi jotain, jota valtaapitävän hallituksen aikana ei tapahdu. Jotain olennaista. Jotain, joka vaikuttaisi kaikkien tavallisten suomalaisten elämään ja erityisesti lompakkoon sekä turvallisuuteen. Siis positiivisella tavalla. Ehkä pyrkisin siihen, että kaikkein utopistisimpia ja vahingollisimpia hankkeita jarrutettaisiin. Ajattelisin asiaa noin niin kuin valtiomiehenä, en urapoliitikkona.

Vaan kuinka toimii aito urapoliitikko eli varamiehen varamies eli kokoomuksen Petteri Orpo? No, hän ilmoittaa suoraan ettei hänen puolueensa pane hanttiin todellisuudentajunsa menettäneelle ämmälaumalle mitenkään. Eikä missään vaiheessa. Ilta-Sanomien uutinen kertoo:

Orpo: Kokoomus ei lähde hallitukseen, joka ryhtyy peruuttamaan ilmastotoimissa

Eli toisin sanoen Orpo ilmoittaa ettei kokoomus pane ensinkään hanttiin ilmastohysterian nimissä tehtävää ”Suomi hiilineutraaliksi vuonna 2035”-hanketta. Vaikka tietää oikein hyvin mitä se saa aikaan Suomen elinkeinoelämälle ja suomalaisille yleensä. Mikä taas kertoo vihervasemmistolle että niillä on seuraavissa vaaleissa loistava tilanne. Huorapuolueeksi voi valita joko kepun tai kokoomuksen. Lopputulos on aivan sama.

Varamiehen varamies Orpo ryömii todellisuudentajunsa menettäneen ämmälauman edessä eikä edes tajua kuinka pahasti itsensä – samoin kuin puolueensa – nöyryyttää. Mutta ei hän välitä. Häntä ei kiinnosta Suomi vaan Oy Kokoomus Ab.

Toinen ryömimisen muoto on yhteisen pakollisen valheen edessä ryömiminen. Ja sen lopulta tunnustaa ainakin hetkeksi jopa Yle joka otsikoi:

Parikymppisten miesten katujengien toiminta kovenee pääkaupunkiseudulla – Poliisi: Useita ampumistapauksia, joista vaaraa myös sivullisille.

Ja jatkaa jopa sen olennaisen:

Heinikarin mukaan suurimmalla osalla katujengeihin kuuluvista miehistä on maahanmuuttajatausta ensimmäisessä tai toisessa polvessa eli heidän vanhempansa tai he itse ovat syntyneet Suomen ulkopuolella.

Mitenkäs? Eikös täällä voiman pimeällä puolella olla varoitettu tuosta jo viisitoista vuotta? Ja varoitukset on aina tulkittu perusteettomaksi rasismiksi. Muun muassa Ylen taholta.  Ylen uutisessa mainitaan tietysti se mitä on mainittu, no, myös sen viisitoista vuotta:

Moni katujengeihin kuuluvista miehistä on ollut poliisin ennalta estävän toiminnan kohteena nuorempana.

ja

Pitää panostaa ennaltaestävään työhön ja moniviranomaisyhteistyöhön.

Niin kuin on panostettu koko ajan ja panostetaan jatkossakin vaikka tulokset ovat säännöllisesti nolla. Tai lähinnä miinus. Tilannetta voi verrata siihen että kun rantasauna palaa niin palokunta tulee tankkiauton kanssa saunan viereen, alkaa ruiskuttaa vettä järveen ja kertoo että tilanne on määräysten mukaisessa kunnossa.

Hyvinvoivat sadistit eivät tarvitse apua sillä he voivat hyvin. Koska sinisilmäinen Suomi on antanut siihen mahdollisuuden.

Tätä tilannetta ei olisi koskaan tapahtunut jos muualta Euroopasta nähtyjä varoituksia olisi kuunneltu. Mutta ei kuunneltu, koska suvaitsevais-tiedostavan ihmisen egon nälkä on niin suuri. He tarvitsivat tänne käveleviä solidaarisuuspokaleita ruokkimaan omaa egoaan. He, juuri he ovat tästä tilanteesta vastuussa.

Toivottavasti se vastuu joskus käsitellään oikeudessa. Ja niin, että siellä sinisilmäinen typeryys ei ole lieventävä asianhaara.

HIKINAUTIT JA RAKKAUS AJAN VIRRASSA

Hikinauteista taas käppäukoiksi muuttuneet Perskeleen Ykä ja Lötjösen Eelis jatkoivat matkaansa eräänä männäsyksynä kohti Häkälän kuntaa ja siellä sijaitsevaa Jatsinkajauttamankangasta jossa olisi tarkoitus vähän ulkoiluttaa pyssyjä, istua tulilla ja tiedä hänessä vaikka vähän ampuakin. Se ampuminen nyt sinänsä ei ollut se pääasia. Meneehän siinä pyssyn piiputkin likaiseksi. Samalla reissulla oltiin aikaisemmin jo tavattu muuan mystinen tuntematon, mutta hyvä kaveri joskus 1970-luvulta. Ajo eteni tyypilliseen tapaan. Oltiin varsin syrjäisillä seuduilla joissa oli muutamia maataloja mutta ei paljon muuta.

Sekä luonnon kutsu että nikkikset iskivät yhtä aikaa joten Punainen Nissan pysähtyi pienelle levikkeelle. Epäviralliselle sellaiselle. Ei siinä ollut mitään P-merkkiäkään. Eihän Tielaitos – vai mikä sen nimi nyt tällä hetkellä sattui olemaankaan – niitä parkkipaikkoja tänne väsäillyt. Joillain isommilla teillä niitä oli parin kilometrin välein. No, eihän täällä niin paljon liikennettäkään ollut. Siinä kusta lorrauttaessaan ja sen jälkeen voimasavuke Bostonia poltellessaan miehet tuumivat että mikähän levike tämä oikein on. Kun eihän tässä ole kuin häpelikköä…

…jaa, eipä ollut enää. Häpelikkö oli hävinnyt ja levikkeellä oli maitolaituri. Toverukset katsoivat toisiaan mutta huomasivat että miesten habitus ei ollut muuttunut mihinkään. Samanlaisia vanhoja rumia käppäukkoja kuin ennenkin. Ja Nissanin pick-up oli myös entisellään. Tien toiselle puolelle oli ilmestynyt pelto jossa maamies kynti sitä hevosen kanssa. Maitolaiturilla oli nuori mies sarkahousut jalassaan ja jätkäntakki päällä.  Oliskos ollut kahdenkymmenen? Hikinauteiksi jälleen muuttuneet Ykä ja Lötjönen morjestivat häntä mutta huomasivat ettei hän edes nähnyt heitä. Jaahah, tässä oli edessä seikkailu johon hikinautit eivät osallistuisi. Olisivat vaan katselemassa. Jos mentäisiin autoon.

Nuori mies oli tullut maitolaiturille polkupyörällä joka nojasi maitolaiturin seinään. Hän poltteli hermostuneena tupakkia. Taisipa olla ihan vanhaa holkissa poltettavaa Työmiestä. Selvästi hän odotti jotakin ja yhtä lailla selvästi pelkäsi että jos se joku ei tulisikaan.

Mutta tulihan se joku. Hän. Tuo nuoren miehen elämän suuri Hän. Vastakkaisesta suunnasta tuli polkupyörällä nuori tyttö joka myös laittoi pyöränsä nojaamaan maitolaituria vasten. Hame oli pitkä ja pyörä sellainen naistenpyörä. Ei selvästikään eletty vielä minihameaikaa. Eikä varsinkaan farkkuaikaa. Tyttö nousi maitolaiturille nuoren miehen luo ja vanhojen käppäukkojen elämänkokemuksella hikinautit osasivat lukea kehonkieltä. Tässä haettiin ensimmäistä suudelmaa. Ja sellainenhan sitten tuli. Ujo ja arka. Melkein anteeksipyytävä. Mutta sitä seurasi halauksista kaunein. Sellainen… tuttu… hikinauttienkin muistolle… sellainen, joka sai vanhat ja kovettuneet miehet pyyhkäisemään silmäkulmiaan.

Nuorten ihmisten kehonkielestä vanhat ja kokeneet hikinautit osasivat tulkita että tässä oltiin suunnittelemassa erästä avioliittoa. Tositarkoituksella. Ei selvästikään eletty mitään Tinder-aikaa. Eihän noille nuorille ihmisille osannut toivottaa kuin onnea ja suurta menestystä kaikissa toimissaan. Vaikka elettiin selvästi ajassa jolloin hikinautit eivät olleet vielä edes syntyneet. Pariskunta meni omille teilleen, sillä nuorella miehellä oli ilme joka kertoi että hän oli voittanut koko maailman, postiauto kävi tuomassa maitolaiturin vieressä olevaan postilaatikkoon postin ja sitten paikalla kävi pieni ajan pyörre ja maitolaiturin seinään oli ilmestynyt Hankkijan mainos. Näytti olevan vuodelta 1972. Vieressä oli pelto niin kuin ennenkin mutta hevonen oli vaihtunut traktoriksi jonka voimalla isäntä hoiti kyntötöitään.

Maitolaiturille ajoi Pappa-Tunturilla nuori mies. Kun hikinautit katsoivat hänen kasvonpiirteitään he olivat varmoja että kyseessä oli tuon äskeisen ajan virtaan kadonneen pariskunnan poika. Ja pojalla oli samat epävarman nuoren miehen elkeet kuin isällään aikanaan. Työmies oli vain vaihtunut punaiseksi Marlboroksi. Onneksi niiden elkeitten ei tarvinnut kestää kauan sillä toisesta suunnasta maitolaiturille polki pyörällään nuori kaunis nainen. Pukeutuminen hänellä oli jo Kekkoslovakian mallia. Nähtiin samanlainen kaunis näytelmä ja lupaus tulevasta yhteisestä elämästä. Toistensa löytämisen ja toistensa saamisen varmistanut nuori pari jatkoi omille tahoilleen ja ajan pyörre hävitti maitolaiturin.

Paikalla oli enää häpelikköä. Se peltokin kasvoi lepikkoa. Tuo se myöhemmin hikinauttien näkemä nuori pariskunta taisi silloin elää sitä aikaa kun sanottiin että ”Ennen oli suo, kuokka ja Jussi. Nyt on pelto, paketti ja bussi”. Hikinautit toivoivat että tuokin pariskunta olisi saanut elää elämänsä täällä rauhallisella maaseudulla. Ettei heidän olisi täytynyt lähteä Trollhättaniin vääntämään mutteria Volvon liukuhihnalle.

Hikinauteista jälleen käppäukoiksi muuttuneet Ykä ja Lötjönen menivät vielä vetäisemään voimasavukkeet. Siinä he tuumivat että mitähän Kalevi Keihäsen Aikamatkat olivat heille tällä kertaa halunneet näyttää. Ehkä se oli vain muistutus siitä että vaikka elämä on täynnä taistelua, katkeruutta, pelkoa, pettymystä ja surua niin oli siinä onneksi aika ajoin myös tarjolla kauniita hetkiä. Hetkiä, joitten vuoksi kannatti elää. Ja nauttia niistä niin pitkään kun niitä oli.

Käppäukot nousivat autoon ja kaasuttivat kohti tulevaa. Mitähän sekin toisi tullessaan? Ei sitä koskaan tiennyt.

KAKSI HÄTÄTILAA

Vihreät sitten esittelivät ministeriensä kierrätystä. Mitäänhän se ei muuta ja puolue pysyy edelleenkin tukevasti reaalimaailman ulkopuolella. Iltalehti uutisoi uudesta ympäristökuristusministeristä Emma Karista komeasti Ministeriksi valittu Emma Kari: ”Suomessa on ilmastohätätila”.

Ja sehän pistää miettimään, kuinka eri lailla hätätilan voi määritellä.

Vihervasemmistolaisilla on toki aito hätätila, tosin se tunnetaan nimellä egohätätila sillä aina vain nälkäisempi vihervasemmistolainen ego ei saa vieläkään tarpeeksi ruokaa. Se ruokkiminenhan tapahtuu Suomen elinkeinoelämän rapauttamisella sekä sillä että kehitysmaista haalitaan tänne aina vain enemmän elätettäviä syömään aina vain – egohätätilan vuoksi – pienenevää yhteistä kakkua ja vielä kaiken lisäksi väittämällä että kyseisessä paradoksissa on järkeä.

Egohätätila loppunee vasta siinä vaiheessa kun Suomella on jäljellä enää se kuuluisa tuulen huuhtoma perse. Vai loppuneeko silloinkaan.

Sitten on se oikea hätätila. Tavallisten suomalaisten hätätila. Joka on todellinen. Ja jonka aiheuttaa nuo utopistisesta hätätilastaan kärsivät / nauttivat vihervasemmistolaiset.

Mutta ainoastaan se vihervasemmistolainen egohätätila otetaan Suomessa vakavasti.

Hymyt, jotka hyydyttää hymyt

KALJUPÄISIÄ UUTISHAVAINTOJA OSA CXLVII

1. Välttämätöntä ja väistämätöntä rikastusta

Tässä hiljattain tuli huomattua uutinen jonka mukaan sekä että äiti ja isäpuoli jotka eivät ole suomalaisia mutta asuvat täällä ja joita meidän pitäisi siis sen vuoksi pitää suomalaisina ovat harjoittaneet 3 – 4-vuotiaaseen tyttäreen kohdistuvaa täysimittaista kidutusta. Eli:

- Suuhun ja sukupuolielimiin on työnnetty chiliä.

- Päätä on pidetty väkisin veden alla.

- Tyttöä on pistelty puukolla ja poltettu kuumalla raudalla aikaansaaden kolmannen asteen palovamman.

- Sääriluu on murskattu.

Ainakin nämä. Kaikesta tästä huolimatta syyttäjä vaatii pienen ja puolustuskyvyttömän lapsen kiduttajille vain ehdollista vankeustuomiota.

Ja mitä tuo kidutus oli?

No kas, kun itselläni on jonkinlaista kokemusta noista tietyistä kulttuureista niin mitä varmimmin kyseessä on ollut jonkunlainen pahan hengen karkoittaminen vanhoilla perinteisillä afrikkalaisilla keinoilla. Kas kun tietyissä kulttuureissa – joista meillä suomalaisilla kuulemma on oppimista – uskotaan niihin ihan oikeasti. Vihervasemmistolaiset ovat kovasti kaivanneet Suomeen sitä kansainvälistä värinää. No, muun muassa tämä on sitä. Lisääntyneen ja raaistuneen katurikollisuuden ja raiskausten lisäksi.

Tätäkö me haluamme? Ja muistutetaanpas kymmenisen vuotta sitten annetusta tuomiosta. Teot olivat samantyyppisiä kuin tässä mainitussa tapauksessa. Käräjäoikeuden tuomio oli silloin 11 vuotta ehdotonta vankeutta ja hovioikeus pudotti sen kahdeksaan.

Nyt syyttäjä vaatii ehdollista. Toistan, ehdollista. Eli käytännössä ei siis tuomiota ollenkaan. Mitä oikeuslaitoksessa on tässä välissä tapahtunut? Demla-virus on tainnut levitä hälyttävästi.

Suomi tarvitsee ehdottomasti lisää eksoottista värinää. Kysykää vaikka vihervasemmistolaisilta. Koska afrikkalainen kaulakorumuoti rantautuu Suomeen?

2. Hakekaa onnettomat olematonta

Huulipunahallituksemme joka kovasti arvosteli Sipilän hallituksen aktiivimallia on sitten laittamassa pystyyn minkäs muun kuin Sipilän hallituksen aktiivimallin eli ensi keväästä alkaen työttömiltä vaadittaisiin neljän työpaikan hakemista per kuukausi tai sitten tulee karenssiuhka. Asiaan liittyen työministeri Tuula Haatainen osoittaa hallitsevansa sekä tahattoman komiikan että sen ettei hän tiedä työmaailmasta mitään:

Määrän täyttäminen tarkoittaisi sitä, että työnhakijat tekisivät vuodessa arviolta noin 14 miljoonaa työhakemusta tai muuta työnhakutapahtumaa. Työministeri Tuula Haatainen (sd) ei kuitenkaan pelkää, että laki johtaisi hakemustehtailuun.

– Me luotamme ihmiseen, että hän itse tietää, millaisia työpaikkoja hän hakee, Haatainen sanoi työ- ja elinkeinoministeriön tiedotustilaisuudessa.

Haettavien työpaikkojen tulisi kuitenkin olla sellaisia, joihin työnhakija voi perustellusti olettaa voivansa työllistyä.

Yli viisikymppinen työtön joka varsinkin asuu haja-asutusalueella tai yleensäkin pienemmällä paikkakunnalla tietää, että hän on ollut elämänsä viimeisessä työpaikassa. Kyseinen pakkohaku on hänelle pelkkää kiusantekoa. Näinpä uudistan sen yleisen työpaikkahakemusrungon jonka kehitin jo Sipilän hallituksen aikana. Se toimii tanskalaisilla ääkkösillä ja öökkösillä ja säästää niin työnhakijan kuin työnantajan vaivaa koska siinä huomataan että kyseessä oli pakkohakemus jota ei tarvitse käsitellä. Sen voi panna mappiin ö – tai siis ø – ja lähettää hakijalle automaattiviestin ”kiitos hakemuksestanne, valitettavasti valintamme ei tällä kertaa kohdistunut teihin”:

Vastaanottaja

Oy Firma Ab

Lähettäjä

Jorma Væænænen

HAKEMUS TYØPAIKKAAN

Pyydæn kunnioittaen, ettæ minut otettaisiin huomioon valitessanne uusia tyøkalujyrsijæ-kelkkamaalareita yrityksenne palvelukseen. Olen ahkera ja tyøteliæs tyøntekijæ.

Kunnioittaen,

Jorma Væænænen

Haettavan ammattialan voi tietysti vaihtaa ”haettavan” tehtävän mukaisesti. Hotellin respassa herää asian tiimoilta kysymys:

Koskeeko tämä hakupakko myös etnisesti edistyksellisiä elatusautomaatin piirissä olevia suomalaiseksi pakkotulkittavia henkilöitä? Jos he eivät hae, niin putoaako tuet?

Ei taida koskea. Ja eivät taida pudota. Olisi vaan hallitukselta mukava tietää, että millä perusteella? Eivätkös he ole niitä huippuosaajia? Joita halutaan lisää? Mitäs se oli, mitä Pauli Vahtera laski? 3,2 miljardia? Haittamaahanmuuton kustannukset per vuosi? Oliskos siinä jotain säästämisen mahdollisuutta? Suomalaisia kiusaamatta?

3. Jotain ihan muuta 108,24 eli jos se toimii, älä räplää

Tämä tietysti menee makuasioitten puolelle mutta antaapa hänen mennä. Niin, minähän kirjoitin autiotuvista tuossa hiukan aikaa sitten. Autiotupa on mainiosti suunniteltu ja se malliltaan sulautuu varsin mainiosti ympäröivään luontoon. Niin kuin vaikkapa tämä Saariselällä sijaitseva Rautulammen vanha päivätupa:

Mutta kyseinen tupahan, kehno, meni ja paloi. Niinpä tilalle suunniteltiin uusi. Sen suunnitteli oikein arkkitehti. Joka ei ehkä hoksannut että kun modernin taiteen museo ei oikein toimi edes Helsingissä niin tuskin se toimii sitten tunturissa:

Asiastahan voi tietysti jokainen olla omaa mieltään. Joka tapauksessa hotellin respasta toivotetaan kaikille hyvää alkavaa viikkoa.

HYVINVOIVAT SADISTIT

Tulipa tässä tuoreeltaan törmättyä Hommaforumin kautta Tamperelaisen lehden uutiseen joka on sinänsä tylyn tuttua settiä kaikilta osiltaan. Eli nuorisoväkivalta lisääntyy ja raaistuu, ohikulkijoita ryöstetään eikä poliisikaan ole enää koskematon. Jutussa haastateltu rikosylikomisario sanoo sen tyypillisen, mitä jokaisessa tällaisessa uutisessa tulee sanoa:

En puhuisi mistään tapauksessa katujengeistä: kyse on yksinkertaisesti nuorison pahoinvoinnista.

Koska kyseisestä asiasta sattumoisin tiedän jotain minäkin niin väitän, että kyseinen poliisi tietää oikein hyvin asian todellisen laidan mutta hänen on käytettävä ns. korrekteja ilmaisuja jotka levittävät ongelman koskemaan koko nuorisoa.

Ei kyseessä ole mikään nuorison yleinen pahoinvointi. Kyseessä on valitettavasti yleistyvä ihmistyyppi joka on täysin empatiakyvytön sadisti. Ei hän harjoita toisiin kohdistuvaa terroria pahoinvointinsa takia vaan siksi että hän nauttii siitä ja saa siitä suuren tyydytyksen. Hän voi hyvin. Erityisen hyvin hän voi maassa josta kyseisestä terrorista selviää likimain ilman seuraamuksia. Ja juuri tällaiset sadistit löytävät helposti toisensa. Usea heistä ei puhu suomea äidinkielenään.

Jutussa mainitaan myös se toinen pakollinen:

Tampereella on ryhmiä, joita voi kutsua nuorisoryhmittymiksi, mutta ei nuorisojengeiksi.

Kysymys: Tekeekö se porukalla ihmiseen kohdistettu väkivalta jotenkin vähemmän kipeää jos sen tekijä tulkitaan ryhmittymäksi mutta ei jengiksi? Kyseinen lause on pelkkää stiiknafuuliaa jolla annetaan ymmärtää että ongelmaa ei ole kun sitä ei määritellä ongelmaksi.

ANTERO LÄRVÄNEN JA UHRIJUHLA

- Hyvää päivää, hyvät kuuntelijat. Täällä Antero Lärvänen tällä kertaa Turun saaristosta jonne meidät on kuskattu mukavasti sisäministeriön saaristoalus Lättäpeellä. Itse asiassa meillä ei ole mitään käsitystä siitä, mitä lähetyksemme koskee sillä olemme tulleet tänne kutsuttuina eikä syytä ole kerrottu. Mutta eiköhän syy pian selviä sillä meitä lähestyy vanha tuttavamme eli saneleva ja ihmisten asioihin kärsänsä työntävä korkea-arvoinen virkahenkilö Lennipirkitta Löröttät-Sixteen. Tervehdys, Lennipirkitta, mistähän tässä oikein on kysymys?

- Tervehdys, Antero. No tässähän on kyse siitä, että teille kehitysavun arvostelijoille lyödään nyt kerralla jauhot suuhun.

- Jaa, no lyödään sitten vaan mutta kuinkas näin tapahtuu?

- No tehän olette aina sanoneet että kehitysapu on pakkoverotettua rahaa köyhiltä länsimaalaisilta rikkaille afrikkalaisille gepardihattujohtajille. Mutta nyt me näytämme teille, että tällä kertaa näin ei ole. Gepardihatut eivät saa latin lutia.

- No mutta tämähän on sitten ihan oikea ilon ja onnen päivä. Tarkoittaako tämä sitä, että Suomi lopettaa järjettömän ja täysin tuloksettoman kehitysavun ja käyttää kyseisen rahan johonkin tarpeelliseen tai ainakin jättää ottamatta kehitysavun verran velkaa?

- No eihän tietenkään. Sinähän ihan tyhmiä kysyt. Kyllä koko raha käytetään joka riikintaaleria myöten.

- No mutta… kuinkas… mitteekö…

- Seuratkaapas.

- No mutta, tuonnehan niemen kärkeen on rakennettu ihan hemmetin iso puu-ukko. Vähän niin kuin The Wicker Man-elokuvassa.

- No niin on. Tosin sen rakensivat käskystä laivaston pioneerit kun ei me itse osata.

- No ei kai siellä ihmisuhria sentään… niin kuin siinä elokuvassa?

- Ei. Mutta katsokaapas jätkät tuota hökötystä tarkemmin.

- Mutta hei… voi juma örtsy… sehän on täynnä rahaa!

- Kyllä. Sadan euron seteleitä. Kaikkiaan 1.257 miljoonaa euroa. Eli toisin sanoen 1.25 miljardia euroa. Vuositainen kehitysapumääräraha.

- No miksi ihmeessä se raha on köijätty tuon häkkyrän sisälle?

- Se poltetaan. Ihan hetken kuluttua. 1.25 miljardia euroa.

- Minkä ihmeen takia? Sehän on silkkaa hulluutta.

- Ei se suinkaan sitä ole. Se osoittaa, että te käppäukot olette oikeassa. Omalla tavallanne vaikka ainahan te väärässä olettekin. Periaatteellisesti väärässä ja periaatettahan eivät faktat pahemmin häiritse. Ei meille suvaitsevais-tiedostaville ihmisille ole niinkään tärkeää että mihin poltettavaksi määrätty raha menee. Pääasia on että se poltetaan. Kas kun suvaitsevais-tiedostavan toiminnan onnistumista ei mitata varsinaisen onnistumisen kautta vaan asiaan poltetun rahamäärän kautta. Ja  nimenomaan niin että se on joidenkin muiden kuin meidän ansaitsemaa rahaa. Kas kun eihän me itse actually ansaita mitään. Mutta voi luoja, että me olemme hyviä sitä käyttämään. Ja tällä pannaan teiltä turvat tukkoon. Latin lutia ei mene gepardihatuille. Niin että ei parane käppäukon valittaa. NO NIIN, TYTÖT! TULTA NURKKIIN!

- Tuota… ennen kuin te sytytätte niin saadaanks me ottaa tuosta parikymmentä miljoonaa? Me luvataan käyttää ne saunan pesän virikkeenä Lällävedellä. Oltais vähän niinkun… tiedostavassa hengessä mukana.

- Hä-hää! Älkääs jätkät yrittäkö. Ei me tohon halpaan mennä. No niin, tytöt…

Hösse: Jaahah… siinä sitä menee melkein kahden vuoden armeijan hankintamäärärahat… tai ties minkälainen määrä tekemätöntä tietyötä… savuna ilmaan… niin kuin on toisaalta mennyt joka vuosi ennenkin… muoto vaan vaihtuu…

Pertta: Ja siinä menee ties kuinka monta sosiaali- ja terveysalan suorittavan tason työpaikkaa… tai teho-osastopaikkoja… savuna ilmaan… niin kuin on toisaalta mennyt joka vuosi ennenkin… muoto vaan vaihtuu… ja ämmät pyörii rovion ympärillä kuin ruottalaisnaiset sen midsommarfittaninsa ympärillä… rupeaa tuo hihkuminen muistuttamaan uskonnollista kiihkoa…

Antero: Vaan hei Lennipirkitta! Kai sitten seuraavaksi poltetaan se haittamaahanmuuttoteolliseen koneistoon vuosittain upotettava kolme miljardia ja risat? Ja sehän meinaa että kun tarvittava egouhraus on tehty niin etnisesti edistyksellisiä elätettäviä käsketään etsimään uudet elättäjät ja asiaan liittyvät akateemiset suojatyöllistetyt voivat kokeilla houkuttelevuuttaan yksityisen sektorin työmarkkinoilla? Kun se raha on poltettu.

- Voi Antero. Kyllä sinä olet niin lapsellinen. Totta kai se raha käytetään edelleenkin Suomessa. Kas kun mainitsemasi elätettävät ovat käveleviä solidaarisuuspokaaleja jotka todistavat meidän hyvän ihmisyyden. He ovat meille välttämättömiä. Heitä tarvitaan, että pääsemme ruokkimaan egoamme moittiessamme teidän epätiedostavaa asennetta heitä kohtaan. Niin joo, tavallaan me tarvitsemme teitäkin. Että meillä on joku, jota tuomita. Meillä ei ole hyvä olla jos meillä ei ole tiedostavan paha olla. Ja nuo siskomme ja parrakkaat siskomme joita nimität akateemisiksi suojatyöläisiksi tarvitsevat ja ansaitsevat tietenkin turvatun elannon. Ei kai heitä varsinaisiin töihinkään voi komentaa? Ja tähän kuuluu tietysti myös juuri poltetun kehitysapurahan piiriin kuuluvat toiset siskot ja parrakkaat siskot joiden elanto tulee turvata. Joten tämän rovion lisäksi poltetaan jatkossa hiljaisemmalla liekillä kolme miljardia ja huomattavasti suuremmat risat.

 - Niin… minä sitä aika ajoin kyselen vähän tyhmiä. Olis kai tää pitänyt muutenkin ymmärtää.

- No niinhän sinä Antero kyselet. Muista kaksi perusasiaa: Tiedostavan egon ruoka ja turvattu elatus. Tiedostavan egon ruoka ja turvattu elatus. Onhan kyse sentään työtätekevän kansan työtätekemättömästä älyllisestä iskukaaderista.

- Ja näinhän se olikin. Täällä Antero Lärvänen, uhrijuhlilta Turun saaristosta. Taidanpa lopettaa lähetykseni tähän. Siirto rutioon.

25. EPISTOLA

Edellinen epistola tuli kuluvan vuoden maaliskuussa ja katsotaanpa taas mitä tiedostavaa maassamme on saatu aikaiseksi. Ettei postaus venyisi vanhaksi puhelinluetteloksi niin laitetaan taas jonkinlainen TOP-kymppi.

10. Mainokset ja afrikkalaistunut Suomi

Jokainen, joka vähänkin seuraa televisiota, jopa minäkin joka seuraan tosi vähän on huomannut että mainoksissa yritetään suomalaisille tuputtaa sitä mielikuvaa että Suomen väestöstä puolet on afrikkalaisia. Esimerkkejä varmasti kaikki tietävät mutta pannaan yhtenä – vain yhtenä – esimerkkinä tämä Stockmannin mainos:

Hieman toiseen kategoriaan voi tässä laittaa Foodoran mainoksen joka kuvaa uutta kaupunkilaista avuttomuutta:

Eikä siinä mitään. Minä olen jo 1990-luvulla törmännyt ”nuoriin aikuisiin” jotka eivät osanneet keittää makkarasoppaa. Jos valmisruoka loppuisi kaupungeista niin sinne tulisi varmaan ainakin osittainen nälänhätä. Ei siksi, ettei ruokaa olisi vaan siksi kun sitä ei osattaisi tehdä.

9. Mitä siitä perheestä. Jalat levälleen. Esittäjänä Yle.

Yksi yhteiskuntaa kaikkein eniten pystyssä pitävistä ja säilyttävistä voimista on normaali ydinperhe. Valtamedia, joka kirjoittaa juttujaan kolmekymppisille kaupunkilaisille sinkkunaisille on tietysti asiasta ollut jo pitkään eri mieltä. Niinpä esimerkiksi parisuhteessa uskollisuus alkaa olla so last millenium. Pohjat asiassa veti mikäs muu kuin Yle joka antoi muuan Miisa Nuorgamille huomattavan määrän ohjelma-aikaa ja mitäs kyseinen nykypäivän mannekiini siinä teki? No, itkeskeli sitä kun hänen miehensä ei hyväksy sitä että hän horoilee toisten miesten kanssa:

Eikös ole muuten ihan älden muodikasta sanoa että ”mä en ole monogaaminen” kun siihen olisi olemassa vähän vanhemmat, härskimmät ja todenmukaisemmat ilmaukset? Kyseinen Miisa Nuorgamhan mainostaa siis olevansa saamelainen ja osaa ottaa siitä kyllä kaikki sympatiapisteet irti. Kyseinen Nuorgam valittiin Suomen liike- ja virkanaisten liiton eli Business and Professional Women Finland ry:n Vuoden naiseksi vuonna 2020. Ansiona saamelaisuudella ratsastaminen, ruikuttaminen, valittaminen ja lorttobileet. Hän on esimerkki. Hänet pitää ottaa vakavasti. Ja tämänkin tarjosi teille Yle. Teidän rahoilla. Teiltä kysymättä. Teitä opettaen.

Jokainen tietysti taaplaa tyylillään. Mutta Yle taaplaa tyylillään pakkoverorahoituksella.

Mennään vielä tämän ysikohdan tiimoilta virallistettuun LGBTQTiiTyy-nykymaailmaan. Eli isä ja äiti ovat myös so last millenium. Mitäs hallitus valmistelee? No, tuota:

Vanhemmuuslain säännökset on pyritty kirjoittamaan sukupuolineutraaliin muotoon siten, että niissä viitataan nais- tai miessukupuoleen vain siltä osin kuin se on välttämätöntä.

– Sukupuolta koskevat viittaukset on pääosin korvattu esimerkiksi termeillä henkilö, tunnustaja tai synnyttäjä. Tämä koskee myös äitiyden ja isyyden määritelmiä, esitysluonnoksessa todetaan.

Kysymys hotellin respasta: Kuinka moni ihminen on tuota itse asiassa vaatinut?

8. Ilmiantajien prikaatit

Hjuu, silloin aikanaan niissä totalitaristisissa yhteiskunnissa ihmisiä kannustettiin ilmiantamaan väärinajattelu. Onneksi tässä meidän demokraattisessa ja äärimmäisen suvaitsevan humanistisessa Suomessamme ei sellaista edes suunnitella.

Vai kuinkas se olikaan?

Laitetaanpa muutamia otteita uutisesta:

Ministeriö haluaa kitkeä vihapuhetta – raportti suosittaa: some-agentteja, antitrollien armeija ja ilmianto-organisaatio.

Ilmianto-organisaatio? Missäs ja minkälaisissa maissa näitä on käytettykään, muistaako kukaan?

Suosituksia toimista, joita Suomessa pitäisi ottaa käyttöön julkisissa ammateissa toimivien henkilöiden suojelemiseksi vihapuheelta sekä vapaan mielipiteenilmaisun turvaamiseksi.

Julkista valtaa tavallisia ihmisiä kohtaan käyttäviä suojellaan, mutta ei niitten tavallisten ihmisten mielipiteenilmaisua suinkaan turvata. Nimenomaan julkista valtaa käyttävien arvostelu tulisi sallia. Muuten kyseessä on mielivalta.

Loppuraportissa on listattu 25 toimenpidesuositusta. Ensimmäisenä on mainittu ”Trusted flagger” -tyyppisen organisaation perustaminen, joka voisi ilmiantaa vihapuhetta.

Ilmianto-organisaatio? Ei ilmiantamaan väkivaltarikoksia. Ei ilmiantamaan seksuaalirikoksia. Ei ilmiantamaan omaisuusrikoksia. Mutta ilmiantamaan jotain laissa määrittelemätöntä jota on jo pitkään käytetty blankoterminä hiljentämään väärinajattelua.

Ja sitten vielä asiaa käsitelleen työryhmän ehdotus joka pysäyttää useammankin purkan:

Vihapuheesta ja syrjinnästä irtisanoutuminen nostetaan jo vaaleissa ehdolle asettumisen kriteeriksi.

Ja kukahan sen vihapuheen määrittelee? Muistutetaan muuten että kyseinen ehdotuksen tilaaja Sirpa Paatero oli kuntaministeri Rinteen hallituksessa, onnistui hässimään asiat vituralleen, erosi tehtävästään ja sen jälkeen nimitettiin Marinin hallitukseen kuntaministeriksi. Mikäs se saikaan aina palkkansa?

7. Poliisin ajatusrikoskoulutus

Tämä menee vähään samaan kategoriaan aikaisemman kohdan kanssa mutta on vielä astetta vakavampi sillä kyseessä on porukka, jolla on oikeus kantaa ja käyttää asetta tavallisia kansalaisia kohtaan. Mutta joo, harvoin yksi twiitti kertoo niin paljon kuin tämä sisäministeriön twiitti:

Miettikääpäs tarkkaan tuon twiitin sisältöä. Joskus aikanaan poliisi toimi lain mukaan eikä sitä koulutettu löytämään laittomaksi tulkittavia asioita jotka eivät ole laittomia. Olemme palaamassa punaisen Valpon aikaan.

6 Leikkipartisaanit valtakoneiston lemmikkinä

Elämysmatkailevat leikkipartisaanit eli Egokapina-järjestö on toistuvasti ottanut oikeudekseen tehdä mitä se lystää. Kun poliisi viime vuoden puolella kerrankin tarvittavin ottein esti tämän, niin mikä oli seuraus? Saiko poliisi kiitosta siitä, että teki sen mitä sen pitikin tehdä kun muut keinot eivät auttaneet? No eihän toki:

Sisäministerimme Maria Ohisalo ei suostunut tuomitsemaan kyseisten elämysmatkailijoiden elämysmatkailun laittomuutta vaan unohti tietoisesti olevansa asiasta vastaava ministeri ja totesi olevansa pelkkä poliitikko. Ohisalon kiemurtelua tässä linkissä (1 min 57 sek):

Ongelmahan ei varsinaisesti ole se, että meillä on maassamme partisaania leikkiviä elämysmatkailijoita jotka hakevat sisältöä elämälleen. Ongelma on se, että sekä valtakoneisto että valtamedia tukevat niitä.

5. Kokoomus ja kahdet rattaat

Niin kuin tiedetään, on Kokoomus osa Järjestelmäpuoluetta joka leikkii tällä hetkellä olevansa oppositiopuolue. Onnistuen vielä leikillään kusettamaan huomattavaa määrää suomalaisia. Kyseinen Kokoomus törmäsi kuluneena keväänä ongelmaan. Kuinkas se menikään?

- Pitäis olla niinqu oppositiopuolue. Sellanen… mikä se oli se sana… joo, kansallismielinen.

- Tosiasiassa ollaan Suomen federalistisin puolue.

- No sitten tulee nää EU:n miljarditason tukipaketit eli totaalinen kankkulan kaivoon heitettävä persnetto Suomelle. Mutta Kokoomushan kannattaa niitä kun se kannattaa federalismia.

- Mitä tehdä? Joo, äänestetään tyhjää ja samalla todetaan julkisesti että tällä tavalla Kokoomus varmistaa tukipaketin läpimenon mutta on kuitenkin niinqu sitä vastaan.

- Ja sitten lopulta äänestettiin kuitenkin sen tukipaketin puolesta.

- Ja sitten esitettiin taas oppositiopuoluetta ja mikä se sana olikaan? K-kirjaimella se alkoi…

Karmeintahan tässä on se, että tämäkin kusetus meni läpi ja Kokoomus oli kunnallisvaaleissa Suomen suosituin puolue.

4. Ne EU-tuet

Eli Suomi siis pulittaa koronapaketissa 6,6 miljardia pääosin Etelä-Eurooppaan joka kiittää ja laskee omaa verotustaan. Suomi saa pulittamastaan (siis velaksi otetusta) käyttää itse vajaa pari miljardia ja sehän käytetään pääosin siihen niin sanottuun vihreään siirtymään ts. suomalaisen elinkeinoelämän tuhoamiseen. Suomalaisen uuden poliittisen matematiikan mukaisesti Suomi on tienannut tällä pari miljardia.

3. Oikeusvaltion tila

Valtakunnansyyttäjän ajojahti Päivi Räsästä kohtaan ei liene kenellekään uutinen. Tuossa hiljattain kyseinen Toiviainen sitten vahvisti että joitain ihmisiä saa uhata väkivallalla ja joitain puolestaan ei:

Ja aivan hiljattain tietyn pelätyn uhkakuvan varmisti oikeusministeri Anna-Maja Henriksson:

Joku voisi äkkiseltään tuumia että mitäs ihmeellistä tuossa on? Eihän sitä laittomasti saa ketään uhkailla. Mutta hotellin respasta esitetään pari huomiota:

1. Mikä se on se laiton uhkaus? No, se on se, millaiseksi se määritellään. Ja kenelläkäs Suomessa se määrittelyvalta olikaan? Mukana on myös termi ”maalittaminen” ja missäs lakipykälässä se on määritelty? Missä se edes esiintyy? Ei niin missään, mutta epäilemättä sitä tullaan tulkitsemaan ja ennen kaikkea käyttämään.

2. Kaikki nuo erikoissuojellut ihmiset ovat ihmisiä jotka käyttävät tavalliseen kansaan nähden valtaa. Poliittista valtaa, viranomaisen valtaa, mediavaltaa. Kuka suojeleekaan tavallista ihmistä? Kuka antaa heille mahdollisuuden arvostella ihmisiä, jotka käyttävät heihin kohdistuvaa valtaa? Ei kukaan. Ja silloin vallasta tulee muurahaiskansalaisiin – jotka muuten elättävät tuon eliitin – kohdistuvaa mielivaltaa.

Kannattaisiko asiasta olla hieman huolissaan? Kannattaisiko olla huolissaan myös siitä, että faktat ovat rikollisia? Sebastian Tynkkynen sai tuoreeltaan tuomion kun meni sanomaan että turvapaikanhakijoilla olisi joku yhteys turvapaikanhakijoiden tekemiin raiskauksiin.

Ja sitten mennäänkin kärkikakkoseen. Joka on oikeastaan toiston toistoa mutta hei, en minä sitä aloittanut. Eli:

2. Hallituksen ilmastokiima

Tästähän on ollut paljon uutisointia niin valtamediassa kuin täällä voiman pimeällä puolellakin. Ettei postaus tulisi liian pitkäksi niin tiivistetään tilanne yhteen kuvaan:

Eli utopia menee reaalimaailman ohi. Ja kun hallitustahan tosiasiassa johtaa vihreät (lausutaan suomen kielellä feministinen puolue) niin tähän kaikki tiivistyy. Minkäslainen se Suomen ilmastotilanne olikaan? No, sehän näkyy hyvin Global Footprint Network-sivustolta ja laitetaanpa siitä Suomen tilanne näkyville:

Eli Suomi hoitaa ilmastoasiansa äärimmäisen esimerkillisesti. Ilmastohysterian nimissä tuhottava suomalainen elinkeinoelämä ei muuta ilmastotilannetta mitenkään. Muuta kuin muuttaa sen elinkeinoelämän jonnekin muualle. Mutta ruokkiihan se vihervasemmistolaista egoa. Eikä millään muulla ole vihervasemmistolaiselle merkitystä.

1. Hallituksen väestönvaihtokiima

Tämä ykköskohta on tietysti – edelleen – se vaarallisin. Kaikkein typerimmistäkin taloudellisista ratkaisuista voi selvitä poliittisilla päätöksillä ja kovalla työllä. Mutta väestönvaihtoon se ei auta. Hallitus otti sitten asiakseen hakea suomalaisten erikoisjoukkojen avulla Suomesta turvapaikan saaneita afganilaisia jotka olivat lomalla Afganistanissa. Mikä yhtälössä mättää? Ja tämähän ei hallitukselle riitä, vaan se on saamassa aikaan uutta sisäänheittotuotetta:

Sisäministeriön maahanmuutto-osastolla, vastuuministeri Maria Ohisalon (vihr) poliittisessa ohjauksessa laadittu lakiluonnos ulkomaalaislain muuttamisesta merkitsisi toteutuessaan suurta höllennystä Suomen maahanmuuttopolitiikkaan.

’’’

Ehdotus: ”Jos perheenkokoaja on kansainvälistä suojelua saava alaikäinen, voidaan oleskelulupa perhesiteen perusteella jättää myöntämättä vain, jos perheenyhdistäminen Suomessa olisi lapsen edun vastaista.”

Ja kuinkahan paljon Suomeen alkaa tämän jälkeen tulla niitä ankkurilapsia? Niiden lähettäminen kun ei ole etnisesti edistyksellisissä kansakunnissa ollut ennenkään mikään ongelma.

Virkakoneistomme on tietysti mielettömyydessä mukana. Suomessa on menossa joillain tyypeillä jo viides valituskierros hylsystä. Mutta tilannetta kuvaa ehkä parhaiten tämä uutinen:

Eli vuonna 2015 Suomeen tullut jätkä siis vedätti useilla väärillä henkilötiedoilla suomalaisten veronmaksajien rahoja yhteensä 84.516 euroa. No, entäs sen jälkeen? Kai se nyt potkittiin maasta huuthelvettiin? No, eihän toki:

Käräjäoikeuden mukaan miehen oikeilla henkilötiedoilla toimitettu turvapaikkahakemus oli tätä rikosasiaa käsiteltäessä yhä kesken.

Ja tähän ei oikeastaan pysty enää lisäämään mitään. Ei ihme, että arabit, somalit jne pitävät suomalaisia hyödyllisten idioottien kansana.

Seuraavaa epistolaa odotellessa. Epäilemättä sisältö ei tästä ainakaan parane.

KÄPPÄUKOT JA PERSKÄRPÄSTEN VALTAKAUSI

Huitsinnevadan Örnätjärvellä Perskeleitten omakotitalon grillikodassa istuskeli saunatauolla kaksi ylpeästi ja häpeämättömästi rumaa ja erittäin asenteellista käppäukkoa eli Perskeleen Ykä ja Lötjösen Eelis. Miehet olivat aikaisemmin päivällä käyneet kuskaamassa lastin uppotukkeja Lälläveden rantaan. Uppotukit oli tarkoitettu Pinnanmaan Sukeltajametsästäjät ry:n käyttöön ja kyseiset sukeltajat käyttivät niitä järven pohjassa poltettavina vesinuotiopuina.

Lötjönen lisäili hieman uppoamattomia halkoja tuleen ja samalla Ykä Tsuhnan Kostoa aukaistessaan puolestaan tuumasi:

- Toi Lärväsen Antero soitti mulle tossa öylön ehtoolla. Kaveri on tekemässä jonkinlaista juttusarjaa Suomessa viimeisten muutamien kymmenien vuosien aikana ilmaantuneista muodikkaista poliittisista hysterioista jotka vievät ihmisiltä järjen ja loogisen ajattelun mutta antavat tilalle ihanaa tunnevärinää. Kerta toisensa jälkeen. Antero mietti että mikähän siihen juttusarjaan olis sopiva otsikko. Minä tässä keskenäni tuumaillessani olen päätynyt siihen että kuvaavin otsikko asialle olisi ”Perskärpästen valtakausi”.

Lötjönen otti myös huikan Tsuhnan Kostosta, makusteli sekä olutta suussaan että asiaa mielessään ja totesi sitten:

- Kyllä tuo on varsin kuvaava termi. Onhan nimittäin niin – jos vaikka nykypäivää katsoo – että on olemassa asioita jotka ovat äärimmäisen muodikkaita mutta jotka normijärjellä varustetun ihmisen näkö- ja hajuvinkkelistä haiskahtavat. Haiskahtavat paljon ja pahalle. Suorastaan vaaralliselle. Ennen kaikkea kalliille ja turhalle. Mutta mitä enemmän ne haiskahtavat, sitä enemmän siihen asiaan – sanoisinko läpeen – lentää ja suorastaan törmää lukematon joukko kaksijalkaisia perskärpäsiä jotka perskärpäsen tavoin uskovat että tämä on se maailman paras ja ainoa merkittävä asia eikä muita asioita voida sallia. Kas kun muutkin perskärpäset ovat sitä mieltä. Eikä se lauma hyväksy muuta kuin perskärpäsen näkökulman.

- Totta joo. Ja karmeaa tässä perskärpästen joukkohysteriassa on se, että se on ylittänyt vallan kynnyksen. Onhan selvää että on paljon järkeviä ja asiallisia ihmisiä – jopa siellä poliittisessa valtakoneistossa – jotka tajuavat että eihän tää ole kuin perskärpästen hysteriaa. Muotia joka lähti pahasti lapasesta. Ja sellaisenaan vahingollista ja vaarallista. Mutta hekin pelkäävät perskärpästen joukkorääkymisen voimaa niin paljon, että teeskentelevät itsekin olevansa perskärpäsiä ja toteavat pakotettuna että kyllä siellä hännän alla haisee parhaimmalta. Ihmettelevätpä vielä julkisesti että mikä siinä hännänalusessa joitain ihmisiä niin pelottaa.

- Oikeastaan käy sääliksi niitä perskärpäseksi pakotettuja. Ne kun joutuvat olemaan koko ajan kieli keskellä suuta ja miettimään kaiken minkä julkisesti sanovat ja kirjoittavat. Kas kun ne joutuvat koko ajan pelkäämään että joku tohtorikoulutettava Lärberttiina Vätkytän-Läkittäinen Helsingin Yliopiston asenteellisen käsitehässimisen laitokselta hoksaa että hei, tuo ei olekaan aito perskärpänen ja laittaa huomionsa sosiaaliseen mediaan. Jonka jälkeen perskärpästen lauma tekee sitä mitä perkärpästen lauma parhaiten osaa eli pyrkivät kaikin keinoin tuhoamaan väärennetyn perskärpäsen elämän. Perskärpänenhän on hyvin aggressiivinen laji eikä siedä mitään muuta lajia omassa egosysteemissään.

Ykä lisäsi taas hieman puita tuleen, sytytti voimasavuke Bostonin ja totesi tähän:

- Joo, silloin YYA-aikana – jolloin perskärpästen valta-ajan alkua jo elettiin – ei hännän alla ollut pakkohaisteltavana  kuin se YYA-liturgia. Eli Neuvostoliitto on työläisten paratiisi, pienten kansojen suuri ystävä ja DDR on taivaasta seuraava, tosin ylempänä. Eihän siihen liturgiaan tosiasiassa uskoneet kuin pahimmat taistolaiset ja tietyt typerimmät demarit joitten nimeä emme mainitse mutta pääosa kansasta sekä koko media meni ainakin virallisesti perskärpäsinä mukana peläten sitä että heitä ei tunnustetakaan oikeauskoisiksi perskärpäsiksi. Tuohon hysteriaan sitten tietysti kuului se ydinaseeton Pohjolakin mutta samaa pakotettua hännänalustahan se oli.

- Näin oli. Mutta kun aika kului ja Rauhanvaltio hajotti itse itsensä niin perskärpästen piti etsiä uutta haisteltavaa. Se kun ei pärjää ilman. Ja sitähän on toki tullut lisää. Monin verroin. Tuleehan sitä kun keksitään. Milläs perskärpänen muuten elää ja tuntee olevansa juuri oikea perskärpänen? On monikultturismi, on federalismi, on Suomen elinkelpoisuuden tuhoaminen egohysterian nimissä, on kasvisruuan hierominen vasten ihmisten ja erityisesti koululaisten pärstää, on interperspirationaalinen feminismi ja vielä kuusi trukkilavallista LGBTQTiiTyytä. Ja karmeinta on että suomalainen elinkeinoelämäkin leikkii perskärpästä kun se pelkää aitojen perskärpästen julkista vihaa. Ja samalla se kusee tankkilastillisen verran niin omiinsa kuin suomalaisten muroihin yleensäkin.

- Näin on onneton nykytila. Vaan mistä tämä alkoi? Taisi alkaa 1960-luvulta siitä Rauhanvaltiolle kyyristelemisestä jonka pakkoepistolan sitten niin moni halosti ja tuomiojoi päänupeissaan tosissaan tajuamatta että se oli pelkkää hirviötä tyydyttävää teeskentelyä. Ja sitä Suomen henkinen selkäranka ei tainnut kestää niin kuin Paasikivi taisi ennustaa. Valheesta tuli tosi ja perskärpäset ottivat vallan. Tietysti KGB varmasti omalta osaltaan auttoi mädätystä. Sen ideahan oli mädättää läntiset yhteiskunnat sisältäpäin niin että niistä ei lopulta olisi ollut panemaan hanttiin neuvostomiehitykselle ja sovjetisoimiselle. Taisteluhan voitetaan parhaiten laukaustakaan ampumatta.

Lötjönen aukaisi uuden Tsuhnan Koston samalla kun Ykä laitteli hieman lisää puuta palamaan:

- Tavallaan käy sääliksi niitä KGB:n jo eläkkeellä olevia maskirovka-miehiä. Kova työ meni hukkaan. Nehän sinänsä onnistuivat tehtävässään täydellisesti. Mädättäminen onnistui niin hyvin että siitä tuli itseään ruokkiva ikiliikkuja vaikka Neuvostoliitto romahti jo kolmekymmentä vuotta sitten. Jos aikanaan kovan linjan kommunistit olisivat onnistuneet kaappauksessaan Neuvostoliitossa vuonna 1991 niin todennäköisesti Suomen rauhan- ja solidaarisuuden nimiin vannova eduskunta olisi vuonna 2020 pyytänyt vapaaehtoisesti liittymistä Neuvostokansojen onnelliseen perheeseen.

- Todennäköisesti. Toisaalta itsenäisyys luovutettiin tässäkin aikajanassa vapaaehtoisesti jo vuonna 1995 ja se betonoitiin vuonna 2011. Perskärpäset voittivat kummassakin tapauksessa. Ja nehän juhlivat niin pitkään kun niillä on jokin elävä jossa loisia. Ja onhan niillä, kun isäntäeläin ei uskalla panna hanttiin. Se kun pelkää, että sitä ei hyväksyttäisi perskärpäseksi.

Toverukset läksivät jälleen löylyyn ja ensimmäisiä löylyjä heittäessään tuumivat että onneksi se alkuperäinen, eläimille haitallinen perskärpänen eli Nautakiiliäinen (Hypoderma bovis) oli kadonnut Suomesta jo aikaa sitten. Sen sijaan ihmisille ja yhteiskunnalle vaarallinen Hypoderma hystericus elää, lisääntyy ja voi hyvin. Ja miksei voisi?

Olihan se sentään rauhoitettu ja erityissuojeltu laji. Eikä perskärpäsen tarvinnut edes ajatella. Sillä oli lauma turvanaan.

JOTAIN IHAN MUUTA CVIII

Tuossa heinäkuun puolella tuli käytyä läpi Suomen puolustusvoimien ohjuskalustoa maavoimien ja ilmatorjunnan osalta. Jatketaan asian tiimoilta. Ilmatorjuntaohjuksiahan Suomi sai vasta vuonna 1978 mutta ilmavoimat siirtyivät ohjuskantaan jo vuonna 1963 kun maahan hankittiin MiG-21F-13-hävittäjiä jotka olivat siihen aikaan koko lailla maailman huippua. Kyseisen hävittäjätyypin aseistuksena oli 30-millisen tykin lisäksi kaksi kappaletta Vympel K-13-infrapunaohjusta (Naton koodinimi AA-2 Atoll):

Kuvan MiGissä ei sitä ohjusta ole. Oli vähän vaikeaa löytää kuvaa ohjuksilla aseistetusta suomalaisesta vanhemmasta MiGistä.

Kyseisellä ohjuksellahan piti päästä ampumaan takasektorista ja ohjushan on kopio amerikkalaisesta Sidewinder-ohjuksesta. Kerrotaan että Neuvostoliitto sai kyseisen ohjuksen haltuunsa kun taiwanilainen hävittäjä ampui kiinalaiseen MiG-hävittäjään ohjuksen, joka ei räjähtänyt vaan jäi jumiin koneeseen. Kiina ja Neuvostoliitto olivat silloin vielä bestiksiä joten Kiina luovutti ohjuksen sosialistiselle kaverilleen kopioitavaksi. Vuonna 1978 Suomen ilmavoimat saivat sitten kehittyneempiä MiG-21bis-koneita:

Ohjusmäärä koneessa oli kasvanut neljään ja ohjuksina olivat samat K-13-ohjukset sekä niiden kehittyneempi tutkaohjattu versio. Nyt on pakko sanoa, että ole varma että mitä nimenomaista tyyppiä suomalaisilla oli mutta veikkaan mallia R-3R. Korjauksia otetaan vastaan mielellään ja mukisematta. Koneen tykki oli vaihtunut 23-milliseksi.

1970-luvun alussa ilmavoimat saivat ruotsalaisia Saab Draken-hävittäjiä:

Ohjusaseistuksena Drakenissa oli Sidewinderin ruotsalaisen version lisäksi puoliaktiivinen tutkaohjattava Rb-27-ohjus joka oli amerikkalaisen AIM-26 Falcon-ohjuksen kopio. Näillä tutkaohjuksilla – samoin kuin MiG:in vastaavilla – vihollista vastaan pystyttiin hyökkäämään myös etusektorista ja Drakeneitten myötä Suomi hankki jokasään torjuntakyvyn. Drakenit pystyivät kuljettamaan kaikkiaan kuusi ohjusta. Tykkiaseistuksena siinä oli 30 millin tykki. Siihen maailman aikaanhan ilmavoimien ostot menivät koko lailla poliittisilla perusteilla eli puolet Rauhanvaltiosta ja puolet puolueettomasta maasta ts. Ruotsista. Huollon kannalta kaksi täysin erillistä järjestelmää oli tietysti työlästä.

1970-luvun alussa myös merivoimamme saivat käsiinsä ohjusaseistusta kun meille hankittiin Neuvostoliitosta neljä kappaletta Tuima-luokan ohjusveneitä (neuvostoliittolainen Osa II-luokka):

Kyseisen ohjusveneen ohjusaseistuksena oli neljä P-15 Termit-ohjusta (suomalainen nimitys MtO-66 ja Naton koodinimi SS-N-2 Styx). Näitä ohjuksia oli myös rannikkotykistön käytössä joka kehitti niihin maalta ampumiseen sopivia lavetteja:

Tarina kertoo:

Hangon Rannikkopatteristo alkoi rakentaa maalta ampuvia ohjuslavetteja näiden ohjusten ampumista varten. Kehitystyö tehtiin Hästö-Busön linnakkeella sitä varten aidatulla salaisella alueella.

Koko asiaan osallistuva henkilöstö oli palkattua, ei varusmiehiä, eivätkä he saaneet puhua asiasta kenellekään. Siksi heitä kutsuttiin "mustapartaisiksi miehiksi" pakinoitsija Ollin vastaavan vaiteliaan pakinahahmon mukaan. Ensimmäinen ohjus ammuttiin 1968 Russarön edustalla olevaan maaliin. Ohjus osui ja maali tuhoutui, mutta niin tuhoutui myös lavettikin. Useita erilaisia lavettimalleja kokeiltiin ja lopulta toimiva ratkaisu löydettiin. Se oli kumipyöräinen hinattava malli. Niitä oli patterilla kaksi ja ne olivat käytössä vuoteen 1991 asti jolloin oli niiden viimeinen sotaharjoitus.

Kommentoija Ano Nyymi osasi kertoa että kyseisiä ohjuksia asennettiin myös Comet-panssarivaunuun. Tuossa asiaan liittyvä kuva:

Sitähän tarina ei kerro, että oliko tuo vain yksittäinen kokeilu ja toimiko se. Tietysti jo ennen Tuima-luokkaa Suomella oli käytössään samoilla ohjuksilla varustettu ohjuslautta Isku joka oli rakennettu vain koulutuskäyttöön.

1980-luvulla sitten Suomen merivoimien sekä rannikkopuolustuksen käyttöön tuli ruotsalainen RBS-15 (MTO85)-ohjus:

Ohjusta käytti / käyttää sekä rannikkopuolustus että niin Helsinki-, Rauma- kuin Hamina-luokan ohjusveneet.

Hamina-luokan ohjusvene Tornio.

Kyseinen ohjus on ollut käytössä nykypäivään saakka. Helsinki-luokan ohjusveneissä oli vain ammusilmatorjunta mutta Rauma-luokan veneissä oli jo ohjusilmatorjunta joka koostui ranskalaisista Mistral-ohjuksista:

Uudemmassa Hamina-luokassa sekä Hämeenmaa- ja Uusimaa-miinalaivoissa it-ohjuksina on etelä-afrikkalainen Umkhonto-ohjusjärjestelmä:

Kun sitten siirryttiin 1990-luvulle niin tehtiin se silloinen suuri hävittäjäkonekauppa. Itse veikkasin – tapani mukaan pieleen – että Suomi hankkii F-16-kaluston mutta Hornetithan silloin hankittiin. Hornetin lähipuolustuohjuksena oli suomalaisille jo tuttu – joskin eri nimillä – Sidewinder-ohjus ja sen lisäksi koneen pidemmän matkan ohjuksena oli ja on edelleen tutkahakuinen AIM-120 AMRAAM-ohjus:

Täysi Hornetin lasti on kymmenen AMRAAMIa ja vielä kaksi Sidewinderia. Sama AMRAAM-ohjushan on tällä hetkellä myös Suomen ilmatorjunnan pääohjuksena (NASAMS-järjestelmä) ja sen ulottuvuus ei yllä siihen mitä venäläisellä BUK M1-ohjuksella oli. Puolustusvoimat ovat tällä hetkellä etsimässä pidemmän kantaman ilmatorjuntaohjusta mutta hanke on vielä kesken. Tykkiaseistuksena Hornetissa on kuusiputkinen M 61 Vulcan-tykki.

Hornetien myötä Suomen ilmavoimat saivat 2010-luvulla hyvin pitkän ajan jälkeen myös ilmasta maahan-toimintakyvyn AGM-158 JASSM-ohjuksen muodossa:

Ohjuksen maksimikantama on 370 kilometriä ja taistelukärki 450 kiloa. Oman tietoni mukaan ilmavoimilla on kyseisiä ohjuksia 70 kappaletta. Ohjusten lisäksi käytössä on lyhyen kantaman JDAM-pommeja ja keskipitkän kantaman JSOW-liitopommeja.

Merivoimillahan on menossa se korvettihanke eli neljä korvettia ja sen myötä myös ohjuskalusto vaihtuu. Meritorjuntaohjukseksi tulee israelilainen 200 kilometrin kantamalla varustettu Gabriel-ohjus:

Ja ilmatorjuntaohjukseksi puolestaan amerikkalainen Raytheonin RIM-162 ESSM jolla on 50 kilometrin kantama:

Tuo korvettihankehan on herättänyt kaikenlaista keskustelua. Jo tyyppiä myöten sillä fregattejahan nuo taitavat tosiasiassa olla:

Merivoimien päätehtävähän oli vielä vuosituhannen alussa maihinnousuhyökkäyksen torjuminen. Siinä tehtävässä floppina pidetty ilmatyynyalus Tuuli (suunniteltu 4 kpl) olisi ollut itse asiassa varsin toimiva, tosin prototyyppihän oli vielä raakile. Sittemmin päätehtävä muuttui kauppamerenkulun turvaamiseen. En ole merivoimien asiantuntija mutta mietin, että kuinka hyvin nuo neljä korvettia /fregattia riittävät kyseiseen tehtävään.

Sinänsä villi veikkaukseni on että kriisiaikana Suomen vienti toimisi läntisen Suomen satamien kautta Ruotsiin sekä siitä eteenpäin ja Ahvenanmeri lyötäisiin miinoilla tukkoon. Vaan niin kuin totesin, en ole pertti enkä ekspertti.

Vaan tässähän tätä ohjattua rautaa räjähteillä tällä kertaa. Seuraava jotain ihan muuta on sitten rauhanomaisempaa rautaa. Ilman räjähteitä.