KALMOSÄRKKÄ

Kun maakunnassamme vietetään taas sitä päivää jolloin juhlitaan jotain, joka Suomella joskus oli ja joka kusettamalla annettiin pois, niin jätän taas kertaalleen tyhjänjuhlimisen toisille. Keskityn sen sijaan taas kertaalleen niihin sotiemme taistelupaikkoihin jotka ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Tällä kertaa vuorossa on Suomussalmen Juntusrannan länsipuolella sijaitseva Kalmosärkkä.

Kalmosärkän itäpuolella Kokkojärvi ja sen vastarannalla Juntusrannan kylä.

Kalmosärkkä on historiallinen kohde monessakin mielessä. Siellä tiedetään olleen asutusta jo 6.000 eaa. Sitähän ei tarina kerro, mitä kansaa nuo asukkaat silloin olivat. Suomalaiset säilyttivät myöhemmin siellä vainajia. Talvisodassa Kalmosärkällä oli suomalaisten puolustusasemat.

Kyseinen taistelupaikka on osa Suomussalmen taisteluja, joskin se Raatteen tie on paljon kuuluisampi. Sodan alussahan vihollisen 163. divisioonan joukot valtasivat Juntusrannan ja etenivät sieltä länteen. Vihollisen eteneminen tiettömän korven läpi oli suomalaisille paha yllätys sillä alueella ei ollut kuin hieman rajamiehiä. Juntusrannassa vihollisen vangiksi joutui suomalaisia siviilejä ja heitä kuoli Kintismäen vankileirillä 13 henkilöä.

Myöhemmin everstiluutnantti ja IKL:n kansanedustaja Paavo Susitaipaleen komentama Ryhmä Susi, johon kuuluivat JR 65 ja Er.P 16 ajoi vihollisen joukot Kokkojärven – Kiantajärven itäpuolelle mutta Juntusrannan vapauttaminen ei enää onnistunut. Suomalaisten pääasemat tuolla kohdalla olivat Kalmosärkän länsipuolella sijaitsevan Kokkosuon takana jossa suomalaisilla oli nelinkertainen piikkilankaeste, miinoitusta ja kolme konekivääripesäkettä.

Kalmosärkällä puolestaan oli korsu, vartiopaikka ja konekivääripesäke. Vihollinen oli onnistunut etenemään Juntusrannasta Kokkojärven yli ja vallannut itselleen Kalmosärkän koillispään. Nämä asemat säilyivät talvisodan loppuun. Sodan ajalta en löytänyt Kalmosärkästä ensimmäistäkään valokuvaa joten laitetaan kuva Kalmosärkästä nykyisin:

Kalmosärkän keskivaiheilla

Kokkosuo, jonka länsipuolella oli suomalaisten pääasemat. Kalmosärkkä näkyy suon takana.

Postauksen alussa esitetystä karttakuvastakin voi päätellä että Kalmosärkkä ei ole ollut miellyttävä paikka vartioida. Osaltaan tietysti vaikuttaa särkällä ollut vihollinen ja osaltaan se, että kapean särkän länsipuolella oli suuri suoaukea ja itäpuolella taas Kokkojärvi. Tuuletonta päivää siellä taisi harvoin olla ja talvisota oli tunnettu pakkasistaan.

Joka tapauksessa tuolloin, oltiin sitten asemissa Karjalan Kannaksella tai syrjäistäkin syrjäisemmällä Kalmosärkällä niin silloin uhka tunnistettiin ja osattiin toimia sitä vastaan. Nykyisinhän uhka ei ole enää uhka, vaan yhtäaikaa välttämätön voimavara ja väistämätön velvollisuus.

Muistokyltti Kalmosärkällä. Klikkaa isommaksi.