KOSKEMATTOMAT

Helsinki, joskus tuonnempana…

Kaksi Fed-El-yhtiön miestä oli tekemässä kaapelitöitä Taka-Töölössä. Toinen nimeltään Janne Matsson ja toinen Oskari Holopainen. Työ sujui vanhaan tuttuun tahtiin sillä olivathan molemmat miehet kokeneita ammattilaisia. Palkkakin oli kohtuullinen sillä Liittovaltion Suomen provinssin pääkaupungissa Helsingissä asui nykyisin pääasiassa tai oikeastaan lähes sataprosenttisesti teoreettisille aloille suuntautuneita ihmisiä. Lähinnä yhteiskuntateologeja. Mutta käytännön osaamista tarvittiin edelleenkin, siispä Jannelle ja Oskarille oli töitä. Sinänsä miesten keltaiset huomioliivit saivat aikaan sen, että ohikulkevat ihmiset olivat kuin heitä ei olisi olemassakaan. Muurahaiskansalaisia. Tiedä vaikka olisivat haisseet hielle.

Ei miehiä moinen asia haitannut eikä heillä ollut mitään tarvetta seurustella noiden nirppanokkaisten yhteiskuntateologien kanssa. Heillä oli muutaman viikon keikka ja sen jälkeen he palaisivat koteihinsa Myrskylään, joka oli juuri sopivan kaukana tästä edistyksen kehdosta. Kehdosta, joka heistä tuntui vain avuttomien teeskentelijöiden ja toisten elättämän uusaateliston snobbailupaikalta. Mitä se tietysti olikin.

Oli aika tauon ja miehet tiesivät vanhastaan että muutaman korttelin päässä oli vielä yksi vanhanaikainen sisäsnagari. Tiesivätpä vielä että sen snagarin annokset olivat erinomaisia tässä vegaanisuuttaan mainostavassa kaupungissa. He päättivät kävellä. Kun he kääntyivät kadunkulmasta ja kulkivat eteenpäin he huomasivat snagarin vieressä olevan kukkakaupan ovella seisovan harmaakaapuisen hahmon jonka kasvoja ei näkynyt. Elekieli kertoi että hahmo oli neuvoton. Se kääntyi Jannea ja Oskaria kohden ja sanoi sukupuolettomalla äänellä:

- Kansalaiset. Auttaa minua.

Piru vie. Siinä oli Koskematon. Niillä oli jättimäinen asuinkompleksi lähistöllä Meilahden puolella. Niitä liikkui harvoin sen ulkopuolella mutta niitä oli aina autettava jos ne sitä vaativat. Se oli ehdoton määräys kaikille. Niitten puvuissa oli pieni kamera joka kuvasi kaiken ja lähetti sen suorana valvontakeskukseen. Jos niitä ei auttanut tai – vielä pahempaa – häiritsi, niin rangaistukset olivat ankaria. Olivathan nuo Koskemattomat valtakoneiston lemmikkejä. Eräänlaisia pyhiä lehmiä.

*

Euroopan Federaatio oli suuressa viisaudessaan ja kaukonäköisyydessään päättänyt alkaa kehittää uudenlaista ihmistyyppiä. Ensimmäiseksi koekentäksi päätettiin valita pieni ja syrjäinen Suomen provinssi.

Federaation ohjeistuksen mukaisesti Suomen queerfeministinen opetus- ja kasvatusministeriö päätti valita alkuun kaksisataa vauvaikäistä lasta jotka eristettiin omiin viihtyisiin ja valvottuihin asumistiloihin.

Nämä lapset kasvatettaisiin erillään kaikesta vahingollisesta konservatiivisesta vaikutuksesta ja irrallaan kaikista vanhoista sukupuolirooleista sekä yhteiskunnallisista ristiriidoista. Heistä tulisi ensimmäisiä ihmisiä jotka olisivat vapaita rasismista, ennakkoluuloista ja kapitalistisesta ahneudesta. He saisivat aikanaan määritellä oman sukupuolensa täysin oman harkintansa mukaan sillä heille ei opetettaisi sukupuolia sanan vanhentuneessa merkityksessä. Luonnollisesti heitä ravittaisiin vain hyvällä ja terveellisellä vegaaniruualla.

Kokeilun ensimmäisessä vaiheessa kaksisataa suomalaista yhteiskuntavastuullista pariskuntaa luovutti lapsensa kokeiluun. Luonnollisesti heillä olisi mahdollisuus tavata lapsensa aikataulun mukaisesti valvotuissa ja turvallisissa olosuhteissa. Lisäksi mukaan tuli Afrikasta ja Lähi-idästä adoptoituja vauvaikäisiä lapsia tarpeellisen diversiteetin aikaansaamiseksi.

Projektin ensimmäisen vaiheen lapsista oli aikuisiksi kasvettuaan tarkoitus tehdä vastuullisia ja inhimillisestä pahuudesta täysin vapaita johtajia Euroopan Federaatiolle. Näiden vauvaikäisten lasten kasvatus kehdosta aina kahdeksantoista vuoden ikään oli annettu koulutettujen, asiantuntevien ja asialleen omistautuneitten Feminiitta-järjestön jäsenille. Näitä lapsia päätettiin jo alusta alkaen nimittää Koskemattomiksi.

*

Janne ja Oskari kävelivät Koskemattoman luo ja kysyivät että kuinka voidaan auttaa. Koskematon katsoi ovea.

- Ovi. Ei pääse sisään. Ei aukea.

Jaa… niin joo, yleensähän kaupoissa oli automaattisesti avautuvat liukuovet. Kukkakaupan liukuovi näytti olevan remontissa ja siinä oli tavallinen vanhanaikainen saranaovi. Oskari sanoi Koskemattomalle:

- Jos ihan pikkusen väistätte, kiitos.

Sitten Oskari avasi oven. Koskematon käveli sisään, kääntyi sitten ja sanoi Oskarille:

- Odottaa. Apu. Myöhemmin.

Koskematon käveli kukkakauppaan. Oskari katsoi Jannea ja sanoi hiljaa:

- Perkele… ei se monikossa puhunut… mene sinä sinne snagarille ja tilaa meille molemmille ne tavalliset mättölautaset. Minun taitaa olla pakko odottaa.

Koskematon astui kukkakauppaan sisälle ja Oskari meni perässä.

*

Koskemattomien koulutus alkoi juuri niin kuin suunniteltiinkin. Ongelmana tosin olivat vanhempien vierailut. Vanhemmathan oltiin varustettu vierailuja varten hallintapannoilla joiden asetukset vaihtuivat pienestä säpsäytyksestä kovaan kipuun. Tämä siksi, etteivät vanhemmat olisi puhuneet lapsille jotain koulutuksen ja kasvatuksen kannalta epähyvää asiaa. Vierailuja valvova feminiitta käytti hallintapannan säätelyä. Yleensä yhteiskuntavastuunsa tuntevat vanhemmat osasivat toki välttää kaikkia kiellettyjä aiheita.

Varsin nopeasti kävi ilmi, että lapset olivat vieraantuneet vanhemmistaan ja pitivät feminiittoja jonkinlaisina kollektiivisina vanhempinaan. Tiukkojen ja kannustettujen kehityskeskustelujen jälkeen vanhemmat päättivät luopua lapsistaan kokonaan. Olihan kyseessä sentään heidän lastensa paras ja kyseiset lapset olisivat alku jollekin suurelle. Kauniimmalle, kuin mitä vanhemmat omassa elämässään olisivat voineet koskaan kuvitella ja lapsilleen tarjota.

*

Oskari astui Koskemattoman perässä kukkakauppaan ja ihmetteli että mitähän hänen pitäisi tehdä. Kukkakauppiaalle tilanne ei nähtävästi ollut uusi joten hän laittoi sormensa suun eteen antaen vinkin että ollaan hiljaa. Koskematon seisoi hiljaa ja liikkumatta. Hän katseli liikkeen seinällä olevia kukkia. Nimenomaan leikkokukkia. Oskari mietti odottavaa mättölautastaan mutta ei uskaltanut lähteä liikkeelle. Eihän sitä tiennyt ettei Koskemattomalla ollut myös taaksepäin kuvaavaa kameraa. Ja se kun piru vie oli pyytänyt odottamaan. Tai oikeastaan käskenyt.

*

Täydellisyydessä turvallisuuden ja ristiriidattomuuden tilassa kasvatettujen Koskemattomien kohdalla alettiin huomata tietty ongelma. He eivät kestäneet minkäänlaista vastoinkäymistä vaan romahtivat totaalisesti. Jopa asuinkompleksin kynnykset piti siloitella tasaiseksi koska jos Koskematon löi varpaansa kynnykseen, hän sai valtavan itku- ja raivokohtauksen. Toinen vaihtoehto oli täydellinen lamaantuminen joka saattoi kestää tunteja.

Yleensäkään Koskemattomat eivät kestäneet minkäänlaista pettymystä vaikka heitä pyrittiin niiltä suojelemaan. Jo pieni viivytys ruuan tai minkä tahansa muun saamisessa sai aikaan raivokohtauksen tai sitten masennuskohtauksen jossa Koskematon vetäytyi itseensä useaksi tunniksi. Feminiittojen työ Koskemattomien kasvattamisessa muuttui jatkuvasti entistä haastavammaksi. Sinänsä Koskemattomat olivat niin totaalisesti vieraantuneet vanhemmistaan ettei kokeilua voinut lopettaa. Ja olisihan se muutenkin tunnustus epäonnistumisesta. Eikä Federaatio koskaan epäonnistunut.

*

Kun Koskematon oli aikansa tuijottanut kukkahyllyä, se otti yhden ruusun. Hän meni ruusun kanssa tiskille ja maksoi ostoksensa painamalla peukalonsa lukulaitteelle. Lasku lähtisi queerfeministiselle opetus- ja kasvatusministeriölle. Koskematon ei liikkunut mihinkään vaan vuoronperään katseli ja vuoronperään nuuhki ruusua. Oskari ajatteli että vaikka mättölautanen kiinnosti enemmän kuin varmaan koskaan ennen niin ei tästä nyt vissiin voinut lähteä pois.

Lopulta Koskematon katsoi Oskaria ja Oskari ymmärsi että hänen tulisi avata ovi. Koskematon poistui ja pitkän kaapunsa kanssa hän näytti siltä kuin olisi leijaillut katua nurkan taakse. Kukkakaupan vanha myyjä totesi Oskarille:

- Tuo… no, otus ei tule enää takaisin.

- Tota noin, mistä tiedätte?

- Noita on käynyt useampiakin. Niillä on tunnusnumero rintapielessä ja minä erotan ne siitä. Yleinen kaava on että ne käyvät muutaman kerran, tuijottavat kukkia ja menevät pois. Lopulta ne valitsevat yhden kukan. Eikä niitä sen jälkeen näy. Minä en tiedä, mitä niille sitten tapahtuu. Enkä halua oikeastaan tietääkään. Tiedän vain, että minun on pakko palvella niitä.

- Nuo ovat jotenkin hyytäviä otuksia. Niin kuin niitä ankeuttajia siinä yhdessä vanhassa kirjassa.

- Joo. Mutta älä puhu tuota ääneen. Järjestelmän mielestä ne ovat inhimillisen kehityksen äärimmäistä huippua.

Kun Koskemattomille oltiin opetettu aivan varhaisimmasta lapsuudesta alkaen sukupuolineutraalisuutta ja pidetty erillään muusta maailmasta kävi ilmi että heistä kaikki teini-ikään päästyään halusivat myös fyysisesti sukupuolineutraaliksi. He eivät siis halunneet vaihtaa sukupuoltaan vaan halusivat sukupuolettomaksi.

Niinpä queerfeministinen opetus- ja kasvatusministeriö aloitti laajan leikkausoperaation jossa Koskemattomien sukupuolielimet leikattiin pois. Mutta kävi ilmi että myös hyvin moni Koskematon alkoi mieltää olevansa kasvi. Mieltymys alkoi sillä että he olivat hyvin kiinnostuneita kukista. He halusivat katsella ja nuuhkia niitä. He kuluttivat siihen tuntikausia.

Tietyn ajan jälkeen he ilmoittivat olevansa kasveja ja vaativat auringonvaloa voidakseen yhteyttää. Näille Koskemattomille – joita oli jo puolet Koskemattomista – remontoitiin asumiskompleksin yläkerran huoneet joihin laitettiin kattoikkunat yhteyttämisen mahdollistamiseksi. Luonnollisesti heidät täytyi samalla siirtää suoniruokintaan koska he kieltäytyivät syömästä mitään kiinteää ravintoa.

*

Janne odotti Oskaria kadulla. Tai oikeastaan nurkan takana josta hän kyttäili vaivihkaa. Häntä kun ei yhtään huvittanut joutua palvelemaan Koskematonta eikä hänellä ollut tietoa siitä kuinka kauan Janne joutuisi kukkakaupassa odottamaan. Syödä pitäisi ehtiä ja töihin pitäisi keritä. Muuten urakka kusisi. Lopulta Oskari tuli:

- No niin, mätöt on tuolla tilauksessa. Ei muuta kun syömään. Ennen kuin noita tulee lisää.

- Joo, tosin välillä tuntui siltä että ruokahalu lähtee.

Palasihan se sisäsnagarilla kuitenkin. Miehet tuumivat että tuo mainio mättölautanen oli jotain ikiaikaisen järkevää. Sellainen kiintopiste aina vain surrealistisemmaksi muuttuvassa todellisuudessa.

*

Suomen queerfeministinen opetus- ja kasvatusministeriö ilmoitti Euroopan Federaation hyväksymässä raportissaan että kokeilu uuden ihmistyypin kasvattamiseksi oli toistaiseksi epäonnistunut. Yksikään Koskematon ei tulisi selviämään elämässään ilman ympärivuorokautista hoitoa ja tukea. Heistä ei olisi tulevaisuuden johtajiksi eikä edes tavallisiksi kansalaisiksi.

Sinänsä ajatus uuden ihmistyypin kehittämiseksi nähtiin edelleenkin oikeana ja tavoitettavana. Sen vuoksi Federaation komissio päätti että Suomi jatkaa koekenttänä ja toiminnan kehittämiseksi perustetaan komitea johon palkataan kaksikymmentä laajalti kokenutta akateemista ammattilaista yhteiskuntateologisista tiedekunnista. Komitealle annettiin kaksi vuotta aikaa kehittää uudet suuntaviivat edistyksellisessä kasvatustoiminnassa. Sen jälkeen projektia jatkettaisiin

Tehtyjen kyselyiden mukaan tarvittava määrä vapaaehtoisesti lapsestaan luopuvia yhteiskuntavastuullisia pariskuntia löytyisi edelleenkin, jopa enemmän kuin tarvittaisiin.

Eurooppa ja siinä sivussa Suomi olisi matkalla kohti onnellisempaa, tasa-arvoisempaa ja suvaitsevaisempaa tulevaisuutta.