Siirrytään taas hetkeksi äärimmäisen masentavasta nykypäivästä muistojen Kekkoslovakiaan. Aikaisemmassa jotain ihan muuta-jutussa käytiin läpi kekkoslovakialaisen mahdollisuuksista nauttia audioviihteestä. Mutta olihan sitä kuvallistakin viihdettä eli televisio. Ensimmäiset kokeelliset tv-lähetykset aloitti vuonna 1956 Tekniikan Radioinsinööriseuran perustama Tesvisio:
Aluksi kanava oli nimeltään TES-TV. Tesvisio toimi
mainosrahoitteisena, esitti uutislähetyksiä, jonkin verran ulkomaisia sarjoja
sekä omia viihdeohjelmia kuten Hyvää Iltaa ja Laiva On Lastattu jota veti muuan
Lenita Airisto. Lopulta Yle osti kanavan vuonna 1965 ja perusti TV 2:n. Ylehän
oli hieman jäljessä Tesvisiota mutta aloitti TV 1:n toiminnan koelähetyksillä
vuonna 1957. Heti Ylen toiminnan alettua Suomeen saatiin ensimmäinen tv-tähti
eli kuuluttaja Teija Sopanen:
1950 – 1960-luvun televisiot – mustavalkoiset tietysti
– olivat aika lailla huonekaluja nykyisiin verrattuina. Kuvassa suomalainen
Celeston-televisio joskus 1950-luvun loppupuolelta:
Silloin aikanaanhan televisiota katsottiin vähän niin
kuin oltaisiin oltu elokuvissa eli olohuone pimennettiin tyystin ja katseltiin
sitten pimeässä lähetystä. Kekkoslovakialaiselle tuli tutuksi Ylen
joutsentunnus joka sekä aloitti että lopetti päivittäisen lähetyksen:
Ja pannaanpa se sama vielä videona:
Ja laitetaan muistin virkistämiseksi myös kekkoslovakialaiselle
hyvin tuttu biisi eli Ylen radiopuolen väliaikamerkki:
Kun joutsentunnus oli illalla näkynyt, niin varsinainen
ohjelma päättyi. Mitään ympärivuorokautisia lähetyksiä ei ollut edes radion
puolella. Rinnakkaisohjelmassa sellaista kokeiltiin ensimmäisen kerran Los Angelesin
olympiakisojen aikana vuonna 1984. Mutta kun telkkarissa ohjelma päättyi, niin
sen jälkeen alkoi Kekkoslovakian tv:n yleisin lähetys eli kohina jota tässä esittää 1970-luvun
mustavalkoinen matka-tv:
Ennen kuin varsinainen päivittäinen lähetys alkoi, niin
sitä ennen televisio alkoi lähettää testikuvaa:
Oikeastaan kun asiaa miettii niin tuo kohina ja
testikuva ovat tainneet olla parasta ohjelmaa kautta aikojen.
Mainostelevisio aloitti toimintansa suurinpiirtein
samoihin aikoihin kuin Ylekin ja se näkyi Ylen kanavilla. MTV:n lähetykset
erotettiin Ylen lähetyksistä omilla tunnuksilla joilla kerrottiin kansalaisille
että nyt alkavat mainosrahoitteiset lähetykset:
MTV:n mainoksissa oli siihen maailman aikaan varmasti
paljon sellaista josta nykyinen suvaitsevais-tiedostavaisto saisi äärimmäisen
henkisen pipin. Laitetaanpa esimerkkinä se klassikko eli Halvan lakritsimainos
jossa esiintyy mainio lauluyhtye Delta Rhythm Boys:
Perskeleillä oli televisio sieltä saakka kuin
pikku-Ykä muistaa eli jonnekin 1960-luvun lopulle. Masiina lämpesi hiljakseen
ja kuva tuppasi väpättämään aika ajoin varsin pahasti. Kyllä sillä pärjättiin
kunnes tuli kesä 1972 ja Münchenin olympialaiset jolloin isä-Perskeles hankki
olohuoneeseen upouuden Saloran mustavalko-tv:n:
Siitä tuli sitten nöösipoikana katsottua Lasse Virenin
ja Pekka Vasalan uskomattomat suoritukset. Ja niistä – piru vie – tulee ensi
kesänä kuluneeksi 50 vuotta. Mihin ihmeeseen se aika oikein katoaa?
Kekkoslovakiassahan televisio pysäytti ajan iltaisin
klo 21.00 jolloin molemmilla kanavilla tuli pääuutislähetys jossa Heikki Kahila
kertoi, kuinka maailma makaa:
Väritelevisiota ei tullut Perskeleille ennen kuin
1970-luvun loppupuolella mutta naapuriin sellainen ostettiin jo 1976 joten
siinä oli Ykälläkin mahdollisuus seurata väreissä Montrealin olympialaisten
kymppiä jossa Lasse Viren näytti närhin värkit koko porukalle. Se 5.000 metriä
tuli sitten kuunneltua Oy Firma Ab:n kesämökillä matkaradiosta. Itse asiassa
radioselostuksessa selvisi vähemmillä sydämentykytyksillä kun siinä ei nähnyt
sitä kuinka se vittumaisen näköinen uusseelantilainen Dick Quax alkoi rynniä
ohi Lassen:
Vaan onneksi Lassen kiri piti. Vaikka Perskeleillä ei
ollut vielä väri-tv:tä niin pikku-Ykä saattoi nauttia visuaalisesta
väriviihteestä View-Master-masiinan avulla:
Sillähän saattoi katsella kaikenlaisia kuvia väreissä ja kolmiulotteisena. Ennen kaikkea sillä pääsi pikkuinen poikakin matkalle kaukaisiin maihin ja hienoihin maisemiin.
Sen ajan televisiot – niin kuin pitkälle 2000-luvulle –
olivat tietysti painavia kuvaputkitelkkareita joita ei siirrelty paikasta
toiseen kuin aikamiehen voimalla. Suomen valtio päätti 1970-luvun puolessa
välissä että meilläkin täytyy turvata kuvaputkien valmistus joten erityisesti Kalevi
Sorsan kannustamana perustettiin valtiojohtoinen Valco. Valcossa meni suurinpiirtein
kaikki perseelleen heti alusta saakka ja siitä seurasi pankrotti ja 800
miljoonan markan persnetto:
Asiasta nousi hemmetillinen älämölö. Tuo 800 miljoonaa
markkaa muuten on nykyeuroina 416 miljoonaa euroa ja hallituksen törsäämisissä
se ei aiheuta nykyisin edes olan kohauttamista. Kehitys kehittyy,
törsäämisessäkin, you know.
Omanlaisensa visuaalinen viihde Kekkoslovakiassa
olivat tietysti kaitafilmikamerat. En tiedä, kuinka paljon tuota loppujen
lopuksi harrastettiin mutta yksi naapureitten kanssa tehty Lapin reissu on kuvattu
sellaiselle. Liekö materiaali enää tallessa? Onhan siitä yli neljäkymmentä
vuotta.
Tuo mainoksessa mainittu Anttila on sekin jäänyt jo
historiaan. Anttilan postimyyntiluettelohan oli monelle kekkoslovakialaiselle
nuorelle miehelle se ensimmäinen pehmopornojulkaisu:
Sittenhän se vuosikymmen vaihtui, Kekkoslovakiakin
alkoi vedellä viimeisiään ja kansalaisille tuli pari uutuutta lisää.
Ensimmäisenä teksti-tv:
Eihän se nykyisin tunnu paljon miltään mutta kyllä se
tuolloin varsin iso uudistus oli. Siitä kun saattoi katsoa uutisia,
urheilutuloksia ja säätietoja aivan koska tahansa. Tai ainakin silloin kun
kanavan varsinainen lähetys oli päällä. Toinen uutuus mikä muutti
katsomistottumuksia oli tietysti video:
Video eli VHS-nauhuri. Sille oli kilpailijoina Beta,
joka oli pitkään ammattikäytössä parempilaatuisena mutta kalliimpana sekä V2000
joka hävisi melko nopeasti pois markkinoilta. Se, mikä oli videonauhureissa
merkittävintä oli tietysti ajastin. Tätä ennen ohjelma piti katsoa silloin, kun
se tuli mutta nyt sen saattoi nauhoittaa. Minkä seurauksena koteihin alkoi ajan
myötä kertyä huomattava määrä täyteen nauhoitettuja videokasetteja joita ei
koskaan ehditty katsoa. Videoitten myötä tuli markkinoille tietysti
videovuokraamot ja jos ihmisillä ei ollut omaa videolaitetta niin he saattoivat
vuokrata vuorokaudeksi Movieboxin:
Siinähän se Kekkoslovakian aika suurin piirtein oli. Sittenhän tulivat DVD:t ja sen jälkeen
tämä suoratoisto josta minä olen tippunut kärryiltä aika lailla. Niin kuin
älykännyköistäkin. Muistan vaan että ennustin sen aikanaan. Joskus 1990-luvun
alkuvuosina saunottiin ja törpöteltiin muutaman kaverin kanssa. Yhdellä
kaverilla – jonka kotona me oltiin – oli se ihmekeksintö eli internet.
Sellainen hidas höyrymodeemi mutta sitähän porukalla ihmeteltiin.
Minä silloin totesin että jos tuo homma kehittyy ja
nopeutuu niin videovuokraamot siirtyvät historiaan ja ihmiset alkaa vuokrata
videoita tuon internetin kautta. Jätkäthän totesivat että Ykä puhuu paskaa niin
kuin yleensäkin. Vaan kuinkas kävi?
Tulipahan kerrankin ennustettua joku asia oikein.
Noinhan ne asiat meni. Itse muistan 60-luvun alusta meidän perheen ensimmäisen television; se oli omilla jaloillaan seisova kaappi, jossa oli lukittavat taitto-ovet. Äidin mukaan ovet pysyvät lukossa, jos läksyjen luku alkaa kärsiä. En muista sitä koskaan tapahtuneen, siis sitä ovien sulkemista. Ohjelmatarjonnassa ei tosin ollut paljon kehumista. Toinen muisto tulee seuraavalta vuosikymmeneltä. Olimme mieheni kanssa messuilla ja yhtäkkiä hän katosi jonnekin. Osasin kyllä lähteä heti oikeaan suuntaan häntä etsimään kun kuulin Anssi Kukkosen pauhaavan selostuksen viereisestä teltasta. Isolta kankaalta näytettiin Virenin kultamitalijuoksua parin vuoden takaisista olympialaisista ja teltta oli mustanaan katsojia. Siihen aikaan olympiavoittoakaan ei veivattu televisiossa päivätolkulla kuten nykyään, suora lähetys ja Urheiluruudun katsaus riitti. Urheiluhullu mieheni ja moni muu halusi elää uudelleen nuo ikimuistoiset hetket.
VastaaPoistaTällaisia muistoja siis ajoilta, jolloin moni tätäkin blogia seuraava oli vielä pilke isän silmäkulmassa. Hyvää viikonloppua kuitenkin kaikille ja kaiken ikäisille tässä yhä epävakaisemmaksi käyvässä maailmassa!
Rouva Ano
Juu meilläkin 70-luvulla oli ensimmäinen v mustavalkoinen, sitten ensimmäinen väritelevisio tuli, siinä ja sattumoisin se oli arpajaisvoitto jonka olin ommistunt saamaan josain arvonnassa pikkunaskalina, lehden tai jonkun..
VastaaPoistase slaora palveliki sitten melekin 10v, kunnes läsähti ..
-jpt-
Nuo Virenin ja Vasalan loistokkaat päivät ovat suomalaisessa yleisurheilussa tosiaan kaukana takana. Minä katselin Münchenin kisat serkkuni upouudesta väri-TV:stä ja tuumailin itsekseni, että aika paska jätkä tuo Tapio Kantanen, kun jäi esteissä kolmanneksi. Iän myötä kasvaneen realismin ansiosta nyt voin kuitenkin tunnustaa, että olisin onnesta soikeana, jos Topi Raitanen kykenisi olympialaisissa samanalaiseen "paskasuoritukseen". Aivan mahdotontahan se ei taida olla mieheltä, joka viime kesänä oli Tokiossa lajissaan Euroopan paras.
VastaaPoistaTervehdys Rouva Anolle, jpt:lle ja Professorille & kiitos kommenteistanne.
VastaaPoistaRouva Ano: Nyt kun asiasta sanoit niin muistan että tätivainaallani ja hänen miehellään oli samanlainen luukuilla suljettava televisio aina jonnekin 1980-luvun alkuun saakka. Sinänsä voi sanoa, että jotkut ovat tehneet kulttuuriteon kun ovat ladanneet nuo 1970-luvun juoksut youtubeen. Niitä tuli katsottua muutama tätä juttua tehdessä. Oikein hyvää viikonloppua sinullekin.
jpt: Tuohon aikaan tuollainen kodintekniikka muuten tehtiin kestämään paljon kauemmin kuin nykyään.
Professori: Tapio Kantasta varmasti otti Montrealissa päähän vielä enemmän kun hän jäi neljänneksi. Mutta kaukana ovat ne päivät juu. Oliskos yksi syy se, että lahjakkaat nuoret urheilijat valitsevat mielellään jääkiekon? Onhan meinaan niin että joku NHL-joukkueen nelosketjun rivipelaajakin tienaa miljoonia. Juoksemalla sitä ei ihan noin vaan tienaa.
Kohina tunnettiin meilläpäin nimellä "muurahaisia lumisateessa". Aika sopiva ilmaisu.
VastaaPoistaNuo tv-kanavien tunnarit ilmeisesti jostain syystä ylittävät teoskynnyksen ja joka kerta kun niitä on toistettu, jotain on ropissut tekijän säästöpossuun. Päivästä, kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Omasta mielestäni niistä olisi pitänyt maksaa jätemaksu, koska ne ärsyttivät suunnattomasti kilkutuksellaan. Ja menihän mulla monta vuotta että tajusin noiden olevan joutsenia eikä tv-tuolin jalkoja :)
Ei muista varmasti, mutta mahdollisesti rainassa Pitkä kuuma kesä tai muussa nuorisoleffassa joku äijäoletettu soitti lp-levyltä suomalaisia urheilusuoritusselostuksia olympialaisissa. Aika siistii. Olympialaista kisoista meni maku jo vuosia sitten kun tajusin mikä korruptio niiden takana on, eivätkä kisat ole edes valtioiden vaan yksittäisen yrityksen eli KOK:n pisnis.
Tuo radion väliaikamerkki taitaa olla peräisin jo Yleisradion alkuvuosilta ja saattaa kuulua radiosta joskus vieläkin.
VastaaPoistaMutta muistankohan oikein: 1960-luvun lopulla se jäi muutamaksi vuodeksi lähes tykkänään pois käytöstä. Kun sen sitten joskus, oliko se vuonna 1971, jälleen kerran kuulin, se tuntui hieman oudolta: se oli kyllä minullekin varhaislapsuudestani tuttu, mutta välillä en moneen vuoteen ollut kuullut sitä kertaakaan. Ja vanhempanikin sanoivat samoin.
Mutta sen jälkeen muutaman seuraavan vuoden aikana sitä soitettiin sitäkin enemmän. Radio nimittäin oli useammankin kerran lakossa, ja lakkojen aikana lähetettiin pelkkään väliaikamerkkiä aamusta iltaan.
Aah... Se televisioriumien sininen loiste ikkunoista iltakävelyllä...
VastaaPoistaTelevisio on muuten sanahirviö. Kreikkaa ja latinaa samassa sanassa. Telerama taitaa olla uuslatinan sana. Wikipedia itse epäilee samaa
https://la.wikipedia.org/wiki/Televisio
Latinitas huius rei dubia est. Corrige si potes.
Tervehdys Ano1:lle, Ano2:lle ja Catilinalle & kiitos kommenteistanne.
VastaaPoistaAno1: Oikeastaan minua ne eivät ärsyttäneet. Ne olivat vähän kuin kärpäset kesällä. Kuuluivat kuvioon. Menivät ohi sen kummemmin miettimättä. Siinä leffassa Pitkä kuuma kesä muistaakseni bändin humalainen rumpali naulattiin vaatteistaan kiinni lattiaan ja pantiin lp-levyltä soimaan tauottomana noita selostuksia. Olympialaisia minäkään en ole jaksanut aikoihin seurata. Se kiinnostus alkoi hiipua jo 1990-luvulla.
Ano2: Käsittääkseni se väliaikarimputus on peräisin jo 1930-luvulta. Vielä tylsempi oli tietysti se ohjelmansiirtoketjun mittaustauko. En muista tuota sanomaasi taukoa mutta saattaa pitää paikkansa. Olin ihan pikku mukula tuolloin.
Catilina: Ehkä parempi kuitenkin televisio kuin kaukovarjostin. Iltakävelystä tuli mieleen että vielä 1970-luvulla se ikkunaostoksilla käynti oli aika yleinen perheharrastus.
Muistatteko radion "mittaustauot"? Ylipolitisoituneella 1970-luvulla ne olivat joskus parasta ohjelmaa.
VastaaPoistaOli se kummaa, kun keskellä päivää täytyy pitää vaikka 2 tuntia kestävä "mittaustauko".
Mikähän niiden tarkoitus oikeasti oli?
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2008/07/04/seuraa-ohjelmansiirtoketjun-mittaustauko
VastaaPoistaNuoremmat luultavasti tuntevat Ohjelmasiirtoketjun mittaustauon vain CMX:n biisina, mutta alunperin kai silla mitattiin miten eri taajuudet siirtyvat radioverkossa ja -johdoissa lapi. Siihen aikaan kun ei viela bitti vilissyt vaan kaikki oli analogista.
VastaaPoistaKaikki Ykän esittämät vempeleet ja ilmiöt ovat tuttuja. Aika lailla nostalgista meininkiä.
VastaaPoistaErityisesti tulee mieleen tuo vuokrattava digiboxi. -80 luvulla oli tarjouksia missä sai boxin ja esmes 3 leffaa viikonlopuksi.
Vedettiin kavereiden kanssa maratooneja joissa katsottiin vaikkapa sellaisia klassikoita kuin "Once a Upon Time in Amerika" ( jos ette ole nähneet niin suosittelen) ja "Ilmestyskirja nyt".
Röökiä, ruokaa ja kaljaa meni melkoisen paljon.
Suununtaina sitten palauteltiin silmät ristissä romut takaisin vuokraamoon.
Viimeisenä vuotena poikalyseossa jouduttiin opiskelemaan aateekoota ja me pidettiin sitä täysin turhana hapatuksena. Opetusohjelmassa oli sellaisia edistyksellisiä ohjelmia kuten TEKO, K-mies ja joku mitä en muista.
Todettiin, että tällaista hömppää ei ikinä tule inttiin, kuinka väärässä nuori soltuntaimi voi ollakkaan.
Sama koskee kännyköitä. Sain silloiselta anopilta joululahjaksi Ringo900 puhelimen. Eihän sillä laatikolla mitään yhteyksiä saanut sellaisista hornantuuteista missä me sissiaikoina luuhattiin. Rajamiesten ARP:ja piti lainata jos meinasi kotiin kilauttaa eli saattoi mennä viikko tai pari ettei ollut mitään käryä kuinka vaimolla ja junnuilla meni (siihen aikaan harjoitukset todella olivat pitkiä. Yksi opetustarkoitus oli opettaa junnut elämään metsässä ilman mitään muuta mitä voivat kantaa mukanaan. Toki kohdekätköt tehtiin etukäteen joista sai sapuskaa, miinoja ja muuta tauhkaa)
Tavallaan se oli aika vapauttavaa kun ei ollut aina tavoitettavissa,pystyi keskittymään siihen oleelliseen.
Meikäläisen vakiovarusteisiin kuului aina kalastusvehkeet, iso tanko metukkaa ja porontalja.
Metukka säilyi hyvin ja siitä sai hyvän lisukkeen sapuskaan kuin sapuskaan. Kuivaliha oli vieläkin parempaa mutta sitä ei saanut kaupoista.
Noniin, nyt alkoi vanhalla kenttäpossulla mennä vanhojen muisteluksi. Päätän tähän.
Kuivalihasta vielä sen verran, että parasta on kuivattu poronsydän. Kaveri asustelee pohjoisessa ja me ostetaan vuosittain sellaiset 5-10 kiloa poronsydäntä kuivattavaksi. Viime vuonna ei pohjoisessa kelit suosinut ja lopputulos jäi laihaksi.
VastaaPoistaNyt on ollut riittävän kuivaa, kylmää ja aurinkoista joten aika hyvältä näyttää. Nyt ollaan ihan kalkkiviivoilla jos meinaa perinteisesti ulkona kuivata.
Täällä etelässä ei kannata edes yrittää perinteistä kuivaamista. Säät sahaa liikaa.
Ei me myyntiin tätä tehdä vaan jaellaan se osa mikä ei mene omaan käyttöön eräilyä harrastaville kavereille.
Radion aikamerkki on klassikko, sillä sai kellon "valtionaikaan".
VastaaPoistaMuistaako jengi myös lankapuhelimen kautta saadun "neiti ajan"?
Siellä mimmi kertoi kuinka aika rientää "kello on nyt xxxx, piip).
Nykyisin jokainen vempele, paitsi älyvapaa rannekello päivittää itsensä ilman omaa osallistumista.
Kännykät, tietokoneet sun muut viritelmät ottavat ajan atomikellon tarkkuudella suoraan verkosta.
Ei ole eikä tule älykelloa (liikaa harmia duunissa kun sitä ei saa pitää juurikaan missään) joten sen viisarit pitää ihan itse kääntää.
En ainakaan muista meillä olleen mustavalkoista töllöä, joten kaipa se ensimmäinenkin oli värillinen.
VastaaPoistaNiinpä joutsentunnuskin on piirtynyt muistiin värillisenä, kuin myös testikuva, jonka itse tunnen virityskuvana.
Väliaikamerkki soi eräänkin YlenAnnon lakon ajan ainoana radio-ohjelmana, josta Kari Suomalainen sai aiheen piirrokseen:
Väinämöinen istuu yksin studiossa soittaen kannelta da capo, toivoen lakon loppumista kun sormet ovat jo verillä...
TV-ohjelman loppukohinan on mainittu jossain olevan avaruuden kolmen kelvinin taustasäteilyä? Joko se on loppunut tai kehitys kehittynyt;
panisin rahani jälkimmäiselle.
View-Master kului Pikku-Qroqunkin käsissä, kun taas hänen wanha (no ei vielä silloin!) äitimuorinsa oli ahkera kaitafilmaaja.
Joskus vuosituhannen vaihteessa nämä kaitafilmit siirrettiin VHS:lle ja niistä DVD:ille.
Mitähän niille voisi nyt tehdä tulevaisuuteen säilymisen varmistamiseksi, jos DVD:kin on kohta passé ja so last season?
Ja Anttilan postimyyntiluettelo!
Valtakunnanjohtaja, okkultisti, rivologi Pekka Siitointa mukaillen:
Joka mies itkee, nuolee pillun ja vetää käteen, mutta harva sen myöntää.
Minä myöntäisin, jos niin tekisin!
No myönnänhän minäkin.
Mitä pehmopornoon tulee, tämä on eroottisin koskaan näkemäni video:
https://www.youtube.com/watch?v=jd-qI62gNJM
Aivan, siinähän ei nähdä oikeastaan mitään, mutta vähemmän on taas kerran enemmän:
vaikutelma syntyy katsojan omassa päässä.
Omakohtaiseen tuntemukseen vaikuttaa edelleen se, että näin tuon ensimmäistä kertaa Levyraadissa teinipoikana.
Onneksi ketään muuta ei sattunut olemaan kotona...
Tesvisiota katseltiin aluksi ihan ite – siis isukin – tekemällä antennilla. Siinä oli katajakeppejä ristissä ja näitä ristejä kepin tukemana peräkkäin. Sitten oli rautalankaa kehänä ja kehiä peräkkäin. Samanlainen antenni oli ainakin Pikku jättiläisen mukaan jollain marconilla vuonna anno dazumal. Sittemmin saatiin uusi ja hieno antenni, siinä oli kaksi alumiinikeppiä loivaan v-muotoon viritettynä. Piuha oli lapamatoa ja antennia ei viitsitty viedä katolle, toimi ullakollakin ihan hyvin. Keväisin näkyi VHF kanavalla 2 joku puolan tv ihan hyvin, tesvisio tai tv2 sitten hieman huonommin. Toinen antenni oli sitten ihan tavallinen yagi ja kummastakin tuli oma lapamato töllön viereen, kun halusi katsoa yköstä piti vaihtaa piuha töllöön, ja väätää kanava kohdalleen ja sama kakkoseen vaihtaessa.
VastaaPoistaEn muista koska tv tuli meille, oli kumminkin suvun han eka tv ja saattoi olla naapuristonkin ensimmäisiä. Meille tuli muuten kaksi televisiota kerralla, 24” olkkariin ja pienempi minulle. Se minun teeveeni oli hyvin nykyaikainen, suorastaa ekologinen. Oli meinaan kierrätettävä, aaltopahvia. Eikä kuluttanut sähköä.
Siinä varsinaisessa perheen töllössä oli kuvaputken edessä lasi, laminoitu, kevyesti tummennettu, panssarilasi. Lasi palveli myöhemmin lataus- ja purkupöydän edessä suojalasina. Muu kuori palvelee edelleen levyvarastona, levarin vieressä, jalopuuta kun on.
Siihen pimennykseen oli ihan pätevä syy, putken valovoima ei ollut kaksinen ja se suojalasi heijasteli pahasti.
Testikuva oli analogiaikaan tarpeellinen, antennin suuntaamiseen tarvitaan lähetystä, eikä sitä saa suunnattua liikkuvalla kuvalla helposti. Kenttävoimakkuusmittari, kartta ja kompassi toimivat yllättävän huonosti tässä toimessa. Päivälähetyksiä kokeiltiin muuten ennen energiakriisiä, lopetettiin sitten säästösyistä, prkl! Yhdeksän uutisia piti näyttää kahdelta kanavalta yhtä aikaa, ei se mitään pakkosyöttöä ollut, eikä energian tuhlausta.
Valco oli menestystarina, 80-luvulla kun tuotanto oli saatu vauhtiin, piti Saloran kauppiaiden avata töllön takakansi ja todistaa, ettei koneessa ole Valcon putki. Muuten ei tullut kauppoja, semmoista laatua tuottivat.
Teksti-tv oli yllättävä menestys tullessaan, se vaikutti televisioiden myyntiin selvästi, siis televisiosta jossa oli teksti-tv sai paremman hinnan. Joissain oli peräti lämpöpaperitulostin jolla voi tulostaa vaikka reseptejä, voi hyvä ihme.
Ohjelmasiirtoketjun mittaystauko oli tarpeen lähettimien ja iirtolinkkien huoltamiseen ja säätöön. Niitä kun ei voi käpistellä kun ovat toiminnassa, voimakas mikroaaltosäteily on vaarallista.
Pyssymies
Jos menit pojankossina Syväjärven uimarannalle uimaan ja Virenin Lasse sattui matkalla samaan aikaan, samaan suuntaan, harjoituslenkille, et polkupyörällä tasamaalla pärjännyt. Kova ukko.
VastaaPoistaVäritelkkaria lähdettiin koko perheen voimin naapuritaloon kahvituksen varjolla ihmettelemään. Olivat jotkin taitoluistelukisat menossa.
Seuraava ihmetyksen aihe, telkkarin hipaisukytkin. Joku oli tietävinään, että jos hyppää samalla kun vaihtaa kanavaa hipaisukytkin ei toimi, koska se ei saa maata.
Porukkatestauksen tulos: paskapuhetta.
voijumala###
Meille isä hommasi 1960-luvun lopulla käytetyn mustavalko-töllöttimen, josta näkyi mm. Tarzan - osittain. Aurinkoisena päivänä kuvaruutu oli niin tumma, että nykyään kukaan ei viitsisi sellaista katsoa. Välillä televisiokuva alkoi vilkkua, jolloin napakka nyrkinisku sivupaneliin korjasi tilanteen.
VastaaPoistaToinen TV oli parempi, joka palveli vuoteen 1977, jolloin kotiimme saatiin Saloran väritelevisio. Pari iltaa katsoin lumoutuneena jopa mainokset, jotka näyttivät niin hienoilta. Hauska oli nähdä, minkä värisiltä pinnoilta Andy suorastaan räjäytti lian pois.
Nykyään en katso töllöstä muuta kuin joitain dokumentteja ja jonku poliisisarjan. Vaikka tuutista tulee ohjelmaa monelta kanavalta ympäri vuorokauden, ei katsottavaa ole enempää kuin 1970-luvulla, jolloin kotiseudullani näkyi vain yksi kanava.
Tiedätkö muuten, kuka keksi nimiväännöksen "Kekkoslovakia", joka jälleen kerran esiintyi tekstissäsi?
VastaaPoistaYleisin väärä vastaus lienee: Kari Suomalainen.
Se nimittäin esiintyi 1950-luvulla eräässä hänen pilapiirroksessaan.
Ja mene ja tiedä: ehkä hän tosiaan keksi sen omasta päästään, tietämättä että saman nimiväännöksen oli muuan toinen keksinyt jo aikaisemmin.
Mutta ainakin täällä:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ernesti_Hentunen
ja täällä:
https://kulttuuritoimitus.fi/kritiikit/kritiikit-kirjallisuus/kustaako-muka-kunnon-mies-oikeustieteen-tohtori-riku-neuvonen-kirjoitti-sananvapauden-historiasta/
sanotaan, että sen keksi jo vuonna 1951 Ernesti Hentunen, joka oli perustanut Totuuden Torvi -nimisen lehden ja toimi sen päätoimittajana pitkät ajat.
Onhan tuossa paljon tuttua tällaiselle 80-luvun lapsellekin. Nykynuoriso kuolisi tylsyyteen ilman kännykkää ja nettiä. Itse muistan ihan hyvin pärjänneeni teininä ilman noitakin. Itse asiassa oli hyvä, ettei niitä silloin ollut. Filmikameroillakin sai hyviä kuvia, mutta videoiden laatu olisi silloin saanut olla parempi.
VastaaPoistaTapsa vaan
Tervehdys Ano1:lle, Catilinalle, keski-ikäiselle pikkupojalle, Joppos123:lle, Qroquius Kadille, Pyssymiehelle, voijumalalle, Ano2:lle, Ano3:lle ja Tapsalle vaan & kiitos kommenteistanne.
VastaaPoistaAno1, Catilina, keski-ikäinen pikkupoika & Pyssymies: Siinähän se mittaustauko tuli käsiteltyä. Minulle taas tuo CMX:n biisi oli ihan uusi tuttavuus.
Joppos123: Kiitos jaetuista muistoista. Nimenomaan vanhojen muisteluista näissä postauksissa on kysymys. Minullekin aikanaan tuohon ATK:hon siirtyminen oli kyllä enemmän kuin työlästä ja älykännykkää en omista vieläkään. Radion aikamerkissähän se viimeinen piippaus muuttui jossain vaiheessa pidemmäksi kuin ne muistaakseni viisi ensimmäistä. Neiti ajan muistan hyvin ja puhelimitsehan saattoi aikanaan tilata herätyksenkin.
Qroquius Kad: Muistan tuon Karin pilakuvan. Näin sen jossain Karin kokoelma-albumissa. Niistähän ne Karin piirrokset tuli muutenkin katsottua kun eihän meille Hesaria tullut. Se kohinahan oli vissiinkin ihan aitoa avaruuskohinaa. Viestejä toisista tähdistä. Tuosta Chris Isaakin kappaleestakin on piru vie mennyt jo reilusti yli kolmekymmentä vuotta. Hurjaa tuo ajan kulku.
Pyssymies: Kiitos lisäyksistä.
voijumala: Joo, hipaisukytkimen muistan. Olikohan siinä meidän ensimmäisessä väritelkkarissa ollut sellainen. Silloin aikaisemminhan kanavavalitsimissa oli sellainen avattava etulevy jonka takana olevista potikoista sai kanavan hienosäädettyä. Lasee Virenin harjoittelumäärät ovat käsittääkseni olleet tasoa herravarjele.
Ano2: Itse asiassa minäkään en katsele televisiota nykyisin ollenkaan. Läppärin kautta saa sen vähän mitä joskus tarvitsee.
Ano3: Kiitos lisäyksestä. Tuo Hentusen Kekkoslovakia on sävyltään kovasti negatiivisempi kuin näitten minun postausteni Kekkoslovakia.
Tapsa vaan: Ihmisten älykännykkäriippuvuus nykyisin on minusta jotain järkyttävää. Filmikameroitten kanssa muuten tuli jokaisen kuvan ottaminen harkittua tarkkaan. Sitä filmiä kun oli rullassa max 36 kuvaa.
Lisää muistelmia
VastaaPoistaHipaisukytkimet oli metkoja, kun koira hiippaili tv:n editse vaihtui kanava. Kun katti tasutteli ohi, häntä pystyssä, meni ääni. Kun isäntä kaivoi nokkaansa ja vaihtoi kanavaa, se kanava sitten oli ja pysyi. Juu, olin mm. tv-korjaamossakin töissä.
Minua on työturvallisuuskouluttanut joskus hemmo, joka asenteli TV-lähettimiä, noista mikroaaltojutuista tuli puhetta joskus. Mastoissa on tehoa hieman enemmän kuin wlan-purkeissa. Ja on ihan OK kiivetä 300m mastoon ja korjata joku värkki mutta A-tikkaalle sitten ei saa mennä metrin korkeudelle tekemään korjausta. Pitää hommata työtaso.
Radion aikamerkkiä jäin kaipaamaan, nykyään kun ei saa mistään sekunnilleen oikeaa aikaa. Kun aika monta vuotta avasin tai suljin putiikin, niin kellon piti olla ajassa. Tuli tavaksi pitää kello sekunnilleen ajassa. Nyt eri operaattoreiden puhelimet on pari minuuttia eri ajassa. Ja navigaatorikin näyttää eri aikaa ja läppäri, työ ja oma - kummankin pitäisi saada verkosta tarkka aika. Yksi vanha kello sai saksasta, radiolla tarkan ajan, tippui mokoma lattialle eikä näytä mitään aikaa enää.
Pyssymies
Kun tuon viimesen kappaleen luin, pitää todeta, että on se Ykä melkonen oraakkeli. Itse olen sen verran nuori, että oli jo aikanaan väritelkkari (kuvaputki) ja nykysellään on älykännykkäkin, josta tulee lueskeltua Pekan Porstuaa, Jaskan Pauhantaa ja Yrjö Perskelettä. Toki paljon muutakin. Voi sillä pirulaisella lukea hirvittäviä asioita inter_Netistä. Joitakin noista muistan, joitakin en voi. Nämä vanhat ajan muistelot ovat kyllä hienoja luettavia. Hatunnosto ja voimasavuke Boston palamaan.
VastaaPoista--Viikon radiokasvo
P.S. Vielä vuosituhannen taitteen aikoihin - ja pitkän aikaa sen jälkeenkin - tietokoneen 17" näytön kantaminen vaati hiukan yritystä. Varsinkin kun siihen aikaan en tehnyt ruumiillista työtä
Tervehdys Pyssymiehelle ja Viikon radiokasvolle & kiitos kommenteistanne.
VastaaPoistaPyssymies: Täytyy muuten nostaa hattua niille jotka niihin korkeisiin mastoihin kiipeävät. Itselläni ei onnistuisi. On sen verran paha korkean paikan kammo. Netissähän on niitä virallinen aika-sivustoja.
Viikon radiokasvo: Kiitokset ja hatunnosto sinullekin.
Tekniikka on kehittynyt paljon, YLE ei paljoakaan. Se on edelleen poliittisten voimasuhteiden ja muotivirtausten monitori. Onhan siellä ulkomaisia dokumentteja, hyviä sellaisia nykyisin kyllä, mutta YLE'n omaa tuotantoa ei voi kehaista. Esmes uutisia meille suodattaa Jokinen joka tuli puolueettomasta ja riippumattomasta Aamulehdestä.
VastaaPoistaMustavalkotelevision ajoilta huvittaa "paneelikeskustelut" joissa tupakkia poltettiin ja taidettiin kiroillakin. Paneelin juontajakin oli ketjupolttaja. Studiossa oli savua niin ettei kuvasta saanut aina selvää. Tekniikka joutui varmaan tuulettamaan välillä.
Muuten, enpä muista että olisin YLE'n studiossa bongannut pitkään pitkään aikaa ketään joka tienaisi palkkansa yksityisellä sektorilla. Sieltä ei varmaan löydy "asiantuntijoita".
YLE'n sisäpiirijutut olivat parempaa luettavaa. Iltalehdessä kommentoi joskus nimimerkki "Vittumainen Aulis" jolla oli tietoa. Naamojen näkyvyyttä mitattiin sekuntikellolla niin että jokainen puolue sai kannatuksensa mukaan. Jokaisella työntekijällä piti olla puolueen jäsenkirja ja "työpaikat" jaettiin kannatuksen mukaan. Aulis kertoi autonkuljettajasta jolla ei ollut jäsenkirjaa töihin tullessa. Kun sitä ensimmäiseksi kysyttiin, hän kysyi mikä paikka olisi vapaana. Liberaalisesta kansanpuolueesta löytyi yksi ja hänet merkittiin sinne. Mikä lie käytäntö nykyisin?
Putkiradion puolelta vielä "Lauantain toivotut levyt". Vanhin ohjelma joka on vieläkin ohjelmistossa. Esitetään lauantai-iltaisin tunnin mittaisena ja kuuntelijat voivat lähettää sinne levytoivomuksia. Sitä odotettiin ennenvanhaan putkiradio lämmitettynä. Harmitti kun ihmiset toivoivat paljon yleissivistävää klassista musiikkia jota esitettiin 55 minuuttia ja viimeisen viiden minuutin aikana saattoi tulla joku suosittu iskelmä. Silloin oli vahva epäilys, että meidän musiikkimaku oli jonkun toisen valitsema. Nykyisin meidän makua ei kysellä enää missään asiassa. Toistoa tulee niin että Göbbels olisi kateellinen.
Ei siellä mastossa huimaa, kun on tarpeeksi korkealla, kuulemma. En ole itse rimpuillut niissä mutta katoilla tuli viihdyttyä, muutamakin antenni on tullut asennettua. Vanhan takin taskuissa on kai vieläkin radiomikron pikkumeisseleitä. Tapasin ladata niitä taskuihin aamulla muutamia. Kun tipahti kädestä, ei paljoa kiinnostanut kavuta alas etsimään, Ylhäällä on joskus aika kylmä ja kohmeisissa käsissä eivät tavarat pysy kovin hyvin.
VastaaPoistaKaikkein ikävimpiä kattoja olivat muuten rintamamiestalojen katot. Katto on jyrkkä, tiilet haperoita, pelti liukas, lapetikkaat ja käyntisillat lahoja ja tiilien alla ampiaispesiä. Piha täynnä koppeja ja istutuksia niin, että brontollakaan ei päässyt katolle, siis semmosella hinattavalla. Piti tilata ISO nosturiauto ja se maksoi mutta sillä ylttyi kadulta korkealle.
Yksi vanhojen putkitelevisioden ominaisuus oli muuten vikatiheys, tuntui, etä joka viikko piti vaihdattaa putki. No, kai oikeasti puolen vuoden välein. Hintojen lasku on ollut huima televisioissa, kun menin televisokauppaan töihin, olisin tarvinnut 1½ kuukauden palkan semmoisen hankkimiseen, nyt semmonen maksaa reilun satasen. Paino on kyllä laskenut, samoin tietsikan näyttöjen, 21" näytön käsittelyä ja kuljetusta piti erikseen opettaa harjoittelijoille 00-luvulla. Miten nostetaan rikkomatta selkää tai näyttöä. Nyt sen kokoisen littanäytön nostaa yhdellä kädellä ja niitä sopii autoon monta, siis pikkuautoon, peräkonttiin.
Pyssymies
Tervehdys Anolle ja Pyssymiehelle & kiitos kommenteistanne ja lisäyksistänne.
VastaaPoistaYkän ennustus
VastaaPoistaKun digitalisaatiota alettiin ajaa TV-kanaviin, niin esitettiin lähetysten siirtämistä nettiin ja kaikki ”asiantuntijat” tiesivät, ettei onnistu, ei riitä kaistanleveys. Pitää lähettää kaikille radioteitse. Silloin tuli nettini kuparikaapelilla & 56 kilon modeemilla. Kaapeli on ihan sama ja se toi viimeksi yksin 20 megaa. No, nyt tulee samaa piuhaa pitkin 5G:n avustamana 200 megaa. Ja kanavia tulisi kymmeniä, jos olisin ne tilannut. Samaan aikaan tarjottiin kaapelia TV:lle, siis koaksiaalia, sen kaistanleveys olisi jo silloin ollut riittävä. Sittemmin on tullut tarjolle valokaapeli, 1 Giga kaistaa tyrkyllä. Teknisesti digitalisaatio oli siis ihan turha.
Videon pakkaaminen on kehittynyt ja muunkin datan pakkaaminen.
Tätä asiantuntijat eivät osanneet aavistaa, paitsi Petteri Järvinen, jolle lähinnä naurettiin.
Pyssymies
Televisio ylipäätään on viime vuosisadan juttu. Nykyistä TV-tarjontaa kuvaa Bruce Springsteenin biisi "57 channels and nothing on".
VastaaPoistaTervehdys Pyssymiehelle ja TR:lle & kiitos kommenteistanne.
VastaaPoistaPyssymies: Kiitos lisätiedoista. Itse muistan että se ensimmäinen modeemini oli sellainen 28 kilon höyrymodeemi ja sillä videon lataaminen oli ihan pelkkää unelmaa. Kuvatkin tulivat hitaasti.
TR: Totta joo. Jos ei katso telkkaria niin ei mitään menetä.
Valcohan olisi ollut menestystarina jos olisi ollut osaava johto. Kuten kuvissa näkyy, niin ei oikein täytä puhdastilan vaatimuksia, joka nyt on kaikessa elektroniikkatellisuudessa ensimmäinen asia hoidettavaksi. Markkinoita olisi kyllä ollut r-sanalaan, mutta kun tuotetaan heikkoa laatua, niin ei sitä kukaan osta. Semmoista kerrotaan, että duunarit menivät ihan pokkana röökille ulos ja sitten takaisin linjalle hilsettä ja siitepölyä mukanaan. Tuotanto olisi joka tapauksessa loppunut r-sanalan romahtamisen myötä.
VastaaPoistaSittemminhän tuotantoprosesseja opittiin ja ennen globalismin siunausta Suomessa oli ihan toimivaa el-teollisuutta ja on vähän vieläkin mm. piikiekkojen tuotantoa.
Tervehdys, Ano. Totta joo. Tässähän oli se ongelma että Valcoon palkattiin ihmisiä lopetetulta terästehtaalta ja ne työt ovat pikkusen erilaisia keskenään. Mutta tuo ”r-sanala” meni minulta ohi. Täsmennätkö?
VastaaPoistaKun ei saa sanoa ryssä tai ryssälä koska joku voi loukkaantua puolesta, niin pitää kiertoilmaista. Johdettu n-sanasta. Kiitos sen keksijöille. Niin se kieli kehittyy.
VastaaPoista28 ja 56 kilon modemit käytti ihan samoja piuhoja, kuten myös kauwan sitten 300 baudin modeemit ja nykyiset 20 megan kytkimet. Pakkaus- ja lähetys- / purkutekniikat vain ovat muuttuneet. puhelinpiuha ei pysty edes 28 khz:n ääntä välittämään, kuinka se oli pakattu, en enää muista. Tarpeeton tieto häviää muistista, kuten joskus kovin ajankohtainen tieto kovalevyjen tallennustekniikoista. Olivatko bitit polarisatioltaan poikittaisia, pitkittäisiä vai pystyssä.
VastaaPoistaNo, kehitys kehittyy, Nyt juuri tuli tarjous valokuidusta, 10;- kuu, ei paha. Sinänsä mielenkiintoista, valokuitu vedettiin kadulle vuosia sitten, kukaan ei ole kumminkaan tarjonnut yhteyttä sitä käyttäen. Samalla vedettiin kaapeli-tv:n piuha, kovin kallis tarjous - sitä taas ei kovin moni hommannut koska antennillakin näkyy ihan hyvin.
Kuvaputkien tuotanto on haasteellisinta komponenttituotantoa, isoja kapineita, vaativat puhtautta. Paljon puhtaampaa tilaa kuin televisioiden kokoaminen. Työntekijöiden kannalta näyttää autojen kokoonpanolinjalta mutta on / oli puhtausvaatimukseltaan lääketehdastasoa.
Taisi olla suurin asiakas cccp:läinen teollisuus, länsimaisilla tv-tuottajilla oli jo omat tehtaat putkia tuottamassa.
Pyssymies
Tervehdys Anolle ja Pyssymiehelle & kiitos kommenteistanne.
VastaaPoistaAno: Jo selvisi. Kiitos lisäyksestä.
Pyssymies: Kiitos lisäyksistä. Itselläni tämä netti on toiminut jo vuosia mokkulan kautta. Hyvin on pärjännyt.
Mitäs meillä oli ennen mokkuloita?
VastaaPoistaPCMIA-korttimodeemeita. Niitä meillä oli. Se oli semmonen pankkikortin kokoinen värkki,sille oli slotti koneen kyjessä. muitakin PCMIA-kortteja oli tarjolla mm ethernet-verkkokortteja, WLAN-verkkokortteja ja älykortinlukijoita. Ne tuli 00-luvun alussa, niitä PCMIA-korttimodeemeita oli ensin eriksonin ja nokian valmistamia. Niitä tuli taisteltua toimintaan jokusia, asentamisensa oli haasteellista. Siis, ihan saatanallisperkeleellistä. Ja ne toimi ihan miten sattuu. Sain - siis vein, yhden ensimmäisistä korteista tietenkin kotiin kokeiltavaksi. Sen nopeus oli huima 64 kiloa. Se oli paljon nopeampi kuin 56 kilon lankamodeemi. Nimittäin sen vauhti oli koko ajan 64 kiloa, lankamodeemin oikea huippunopeus oli noin 40 kiloa.
Sitten tuli Vodafone, siis vodafonen tekemä PCMIA-korttimodeemi. Se sentui ja toimi hienosti. no, toki mikkisoftan päivitukset rikkoi asennuksia aina välillä mutta tämä oli muuten ongelmaton kapine.
Vodafonen korttikin kävi meillä kotona testissäni, 1 megan vauhti oli ihan sifiä, olin lentää perseelleni - uskomatonta kiitoa!
Siten tuli sisäinen SIMMipaikka, nykykoneessani - siis omassa - on semmonen, SIMM on aina välillä voimassa, sitten kyllästyn siihen. Nyt sitä ei ole, koska wlan toimii niin hyvin, kotona, kylillä, sairaalassa, kahviloissa...
Työkoneessa, läppärissä siis, on yhtä aikaa voimassa lankaverkko, wlan ja kännykkäverkko. Joko automaagisena tai manuaalisesti valittavana.
Pyssymies
Delta Rhythm Boys oli alunperin yhdysvaltalainen pumppu, mutta he muuttivat 1956 pysyvästi Eurooppaan, ja lopulta asettuivat Suomeen. Heistä viimeinen, tenori Carl Jones, kuoli 2010.
VastaaPoistahttps://fi.wikipedia.org/wiki/Delta_Rhythm_Boys
Tervehdys Pyssymiehelle ja Anolle & kiitos kommenteistanne ja lisäyksistänne.
VastaaPoistaHuomasin juuri kun selailin Hannu Tarmion toimittamaa 'Tänään - Monen vuoden allakka' nimistä teosta, hauskan Tesvisio-aiheisen nippelitiedon. Päiväys on 10.4. Suora lainaus; "Tänään v.1956 nähtiin Tesvisio Oy:n lähetyksessä ensimmäinen suomalainen tv-mainos. Amer-Tupakka Oy:n Boston-orkesteri soitti ja samannimisiä savukkeita mainostettiin."
VastaaPoistaPahoittelut, että tämä on niin myöhässä.
maallikko
Tervehdys, maallikko ja kiitos lisäyksestä. Olis mainiota jos tuo pätkä olisi jossain tallessa. Voimasavuke Bostonia, nääs.
VastaaPoistaTällainen löytyy, vaikka se ei taidakaan olla puheenaoleva:
VastaaPoistahttps://www.youtube.com/watch?v=9sFjWtrOg8I
Bostonista nautitaan, mutta jo tuolloin oli loppukaneettina erääänlainen terveysvalistus.
Paino sanalla "eräänlainen".
Tervehdys, Qroquius Kad. Ja kiitokset. Tuossa tulikin kunnon annos voimasavuketta.
VastaaPoista