ILMASTOPASSI JA VIISUMI

 

Helsinki, lähitulevaisuudessa…

Eräässä pienessä Nissan Micrassa ajeli Itäväylää pitkin neljä iloista vähän päälle kolmekymppistä miestä. Oli perjantai, ja miehet olivat menossa vuokratulle kesämökille joka sijaitsi meren rannalla Porvoon Emäsalossa. Tarkoituksena oli viettää vanhojen kaverien mukava saunomis- ja ryyppäämisviikonloppu. Sellaisia tämä porukka oli pitänyt ennenkin ja ne olivat aina olleet onnistuneita sillä tässä nelikossa yhdellekään ei oltu koskaan myyty sekä rähinä- että lässytys- ja opetusviinaa. Tarjolla oli saunaa, olutta, hieman Jaloviinaa, paljon makkaraa ja ennen kaikkea hyvin paljon mukavan toksisen maskuliinista pulinaa.

Lähestyttiin Helsingin ja Porvoon välistä rajaa. Sipoonhan Helsinki oli nielaissut jo pari vuotta aikaisemmin kun siellä oli Helsingin näkövinkkelistä mukavasti nettoveronmaksajia. Helsingin utopistinen unelma tarvitsi maksajia ja ympäristökunnatkin olivat kiikarissa. Kaupunkien rajan huomasi jo puolta kilometriä ennen varsinaista rajaa. Liikenne hidastui ja ruuhkaantui kunnes se muuttui pelkäksi mateluksi. Tähän oltiin totuttu. Sinivihreät vilkkuvalot kertoivat että kaupunkien rajalla oli pysyvä ilmastopoliisi IPO:n tarkistuspiste jossa tarkastettiin kaikkien matkustajien valtakunnan sisäiset passit.

Aikansa jonotettuaan tuli myös kaverien vuoro. Heidän kaistallaan tarkastajina oli pari nuorta naispuolista ilmastokonstaapelia joiden ilme kertoi että tarkistus- ja rankaisuvalta maistui ja se maistui hyvälle. Olihan kummallakin rintapielessään merkki joka kertoi heidän olevan muun koulutuksensa lisäksi valantehneitä interperspirationaalisia feminiittoja. Kaverusten kuski aukaisi ikkunan ja ilmastokonstaapeli totesi tylysti:

- Passit. Kaikilta. Heti.

- Tässä. Olkaa ystävälliset.

- Mihinkäs te olette menossa?

- No mökille Porvooseen, sinnehän me. Ollaan vuokrattu mökki viikonlopuksi.

Konstaapeli luki passit lukulaitteellaan ja ilme kertoi löytämisen ilosta.

- Passinne eivät ole kunnossa. Ette voi jatkaa matkaa.

- Hä? Pitäis olla. Sekä Ake että mä ollaan maksettu vuosittainen autoilun tuhannen euron ilmastohaittamaksu. Ja Maken ja Peran ei sitä tarvitsekaan maksaa kun heillä ei ole autoa. Me kun asutaan siellä Helsingissä. Siinä rikastetun onnen ja riemun kaupungissa.

Näytti siltä että kumpikaan ilmastopoliisi ei pitänyt heitosta sillä molempien käsi meni saman tien pistoolikotelolle. Naiset kuitenkin malttoivat mielensä, antoivat tykkien olla holstereissaan ja lukulaitetta kädessään pitävä poliisi totesi tylysti:

- Teillä ei ole voimassaolevia sisäisiä ilmastoviisumeja. Ette voi jatkaa matkaanne.

- Hä? Mitä ihmeen sisäisiä ilmastoviisumeja?

- Huviajoviisumeja. Kyllä siitä on ilmoitettu Virallisessa Lehdessä sekä valtamediassa muutama päivä sitten. Kannattaisi vähän seurata uutisia. Te olette pelkällä huviajelulla huvitarkoituksiin ja se on ilmaston kannalta haitallista. Suorastaan tuhoisaa. Pitäisi teidän sellainen muutenkin käsittää. Ettekö tunne mitään vastuuta ilmastosta? Teidän olisi pitänyt tilata itsellenne huviajoviisumi Ilmastovalvontaministeriöstä. Kaksisataa euroa per kärsä. Auton omistajalta neljäsataa. Jos olisitte menneet maakunnan ulkopuolelle niin hinta tuplaantuisi.

- Jaa. Jumala siunakkoon ilmastovastuullista hallitusta kun se tämänkin keksi. Mutta jos me nyt maksetaan se viisumi niin voidaanko me mennä sinne mökille?

- Ette tietenkään. Teille kaikille tulee sakot ilmastovastuuttomuudesta. Ne kustantavat sen huviajoviisumin tuplana. Ja auton omistajalle nelinkertaisena. Lasku tulee sitten teille postissa lähipäivinä. Kääntykää välittömästi ympäri ja palatkaa.

- Onko meillä mitään vaihtoehtoa?

- On. Joutua pidätetyksi ilmastopoliisin vastustamisesta. Ja pitäisihän teidän muutenkin ymmärtää, että ei liikkumisen vapaus voi mennä ilmastovastuullisuuden edelle. Mitä vapaamatkustajia te kuvittelette olevanne?

Miehet ymmärsivät että nyt on turha ylpeillä vaikka tajusivatkin että joka ainoa heiltä ryöstetty penni menee johonkin aivan muuhun kuin ilmastonmuutoksen estämiseen. Ja se jokin muu ei todennäköisesti puhunut suomea. He tekivät uukkarit ja ajoivat takaisin kohti Helsinkiä. Autoradiossa kuului joka tunti kaikilta radiokanavilta tuleva viisi minuuttia kestävä valistuslähetys jossa ilmastopainostusministeri Femma Liri totesi että Suomesta on tehtävä hiilinegatiivinen ja sen mainitseminen että Suomi on jo hiilinegatiivinen on ilmastovihapuhetta.

Ake katseli karttakirjaa ja totesi:

- Laita nyt saatana vaikka heavyn metallia soimaan noihin stereoihin. Tuon ämmän puhe on liian heavyä mullekin. Pistä vaikka Motörheadia. Ja mä kattelin tätä karttaa. Jos me mennään jonkin verran taaksepäin niin me päästään pikkuteitä pitkin sinne Emäsaloon.

Make puolestaan katseli älykännykkäänsä ja totesi:

- Ei taida kannattaa. Minä kattelen tätä Virallisen Lehden juttua. Meistä jäi sisäiseen passiin merkintä. Ja jos me nyt jäädään uudestaan kiinni niin se on törkeä ilmastorikos ja silloin puhutaan jo kymmenien tuhansien rapsuista.

- Hä? Eivät sentään linnaa lupaa?

- Ei. Vissiin tuumivat että on halvempaa pitää jätkä kotonaan velkavankeudessa jossa se maksaa sellinsä vuokrankin itse.

Make soitti mökin omistajalle:

- Kuule… me ei päästäkään… ilmastoeste… joka tuli kalliiksi… pidä mökin hinta itselläsi… eihän tälle mahda… jos me tuonnempana sitten tullaan uudestaan… sitten kun on sisäiset passit ja viisumit kunnossa… vaikka pirun kallista löylyä tää alkaa olla…

Mökin omistaja vastasi:

- Ei taida kuule onnistua. Kas kun interperspirationaalinen hallitus on tekemässä lakia jonka mukaan kesämökit ovat turhaa ja ennen kaikkea ilmastovastuutonta toimintaa. Haittamaksut ovat liian suuria  Perse ei enää kestä. Viivan alle ei jää kuin punaista. Minä ajattelin luovuttaa nää mökit vapaapalokunnalle sammutusharjoituksiin. Mutta siitäkin tietysti joutuu maksamaan ilmastohaittamaksun. Pienhiukkasia, katsos.

Make lopetti puhelun ja totesi sitten:

- No mitäs helvettiä me nyt sitten tehdään?

Repsikan paikalla istuva Pera totesi:

- Lähdetään mökille.

- Hä? Miten?

- No… teillähän on muijat ja parilla mukulatkin. Ei me teille voida mennä. Mutta minä olen poikamies ja mulla on mainio ja tilava 22 neliön yksiö Kannelmäessä. Toimimme näin: Menemme Sipoonlahden Nesteelle, ostamme teille kenttäpatjat sekä lisää kaljaa ja makkaraa. Makkaran saa lämmitettyä mikrossa. Kas kun mulla on ilmastovastuullinen kämppä jossa ei ole uunia. Ja mulla on yksiössäni mukava kahden ja  puolen neliön suihkullinen paskahuusi. Lisäksi mulla on jemmassa varsin tehokas lämpöpuhallin. Pannaan se höhöttämään sinne paskikseen niin eiköhän siinä jonkinlainen saunatunnelma saada aikaiseksi. Yksi istuu pöntöllä ja kolme lattialla. Kyllä siihen nippa nappa mahtuu.

- Joo, ja pannaan älykännykkä peilitasolle ja siitä etsitään luuppina pyörimään saunakiukaan sihinää.

- Ja lisäks voidaan panna siellä yksiön puolella läppäriin pyörimään luuppina takkatuli. Siitä ei tule niitä pienhiukkasiakaan.

- Eiköhän tässä saada saunaviikonloppu aikaiseksi. Kun vähän improvisoidaan.

- Joo, mitenkäs sitä sanotaan… improvise, adapt, overcome…

Lämmin kiitos interperspirationaaliselle hallituksellemme inspiraatiosta.