NIIN HARVA, NIIN MONELLE

Vaikka maailmassa on tällä hetkellä ja yleensäkin paljon muutakin ja huomattavasti tähdellisempää mietittävää niin Prime Timeaan elävät interperspirationaaliset utopistit keskittyvät edelleenkin leipälajiinsa johon kuuluu erityisesti sen määritteleminen mitä muurahaiskansalainen saisi sanoa tai ajatella ettei oikea tai kuviteltu promillen tuhannesosa loukkaantuisi. Ja miksipä eivät keskittyisi? Kas kun Suomessa se on heille sekä toisten maksama ammatti että elämäntapa.

Tuoreimpana esimerkkinä on muuan Elina Vainikainen joka on ammattioletukseltaan Vasemmistofoorumin tiedottaja. Hän on väsännyt muurahaiskansalaisten opiksi ja ojennukseksi teoksen ”Syrjimätön kieli – Opas inklusiiviseen kielenkäyttöön ja viestintään”. Alfa-tv hieman tiivistää olennaisia ja katsotaan hieman tätä oppia ja ojennusta:

Ensimmäinen askel kohti sukupuolitietoista kielenkäyttöä olisikin ymmärtää, että sukupuolia on enemmän kuin kaksi ja että tämän tulee näkyä myös sanavalinnoissa… Niin ikään puheen voi aloittaa ”hyvät naiset ja herrat ”-mantran sijaan vaikkapa ”hyvät kuulijat”, ”läsnäolijat”, ”ystävät” tai vasemmistolaisissa ympäristöissä ”toverit”

Biologia ei edelleenkään tunne kuin kaksi sukupuolta sekä hyvin harvat kromosomihäiriöiset. Sosiaaliset sukupuolet taas ovat muodikas keksintö joka kuuluu enempi sekä psykiatrian että muodin puolelle ja joita julistamalla voi ruokkia omaa egoaan muurahaiskansalaista valveutuneempana yksilönä. Mutta jos ajatellaan kyseisen Vainikaisen mukaan inklusiivisesti niin ehkä puheen voisi aloittaa näin:

- Hyvät naiset, herrat, muodikkaasti mielenterveysongelmaiset sekä he taikka ne jotka tienaavat leipänsä ja ruokkivat egoaan näiden muodikkaiden mielenterveysongelmien levittämisestä.

Jatketaanpa uutista:

Kun teosta lukee, huomaa, että sukupuoli on niin vaikea asia, että se kannattaa jättää mainitsematta oikeastaan aina. Vainikainen opastaa: ”Esimerkiksi tilaisuuksissa puheenvuoroja vieraille ihmisille jaettaessa ”nainen takarivissä” -tyyppisten muotoilujen sijaan voi mainita vaikkapa henkilön paidan värin tai onko hänellä silmälasit.” Näin tulee oppaan mukaan toimia, koska ”kenenkään sukupuolta tai seksuaalisuutta ei tule olettaa ulkonäön, pukeutumisen tai nimen perusteella.”

Tavalliselle ihmiselle sukupuoli ei ole millään tavoin vaikea asia ja me muurahaiskansalaiset oletamme sen ihan vanhaan malliin lupaa kysymättä. Vaan mitäs jos viedään asiaa vielä interperspirationaalisemmaksi? Eli entäs jos kyseisissä tilaisuuksissa jokaiselle jaetaan hiihtokisojen tyyliin numerolaput ja puhutellaan numeroilla ettei se henkilö, joka mitä todennäköisemmin ei ole edes paikalla – tai joka on pelkkää kuvitelmaa – ei loukkaantuisi? Tosin jos hän on paikalla niin suunnitelma voi mennä kumminkin pieleen ja hän voi triggeröityä ja todeta että ”miksi minua kutsutaan numerolla 94 kun kumminkin tiedätte että minä olen androgyyninen ei-binääri intervatkaava gender queer & gender fartqueen with some refreshing herbs”.

No, mennään eteenpäin:

Vainikaisen mukaan miehiä voi kyllä kutsua setämiehiksi, koska kyseessä on ”punch-up” eli komiikan tekeminen pilkkaamalla ylöspäin.

Ja tähän minä niin setämiehenä kuin käppäukkona totean että mikä ettei. Kaikessa rauhassa. Kas kun me setämiehet ja käppäukot pidämme tämän maan pystyssä ja interperspirationaaliset vainikaiset eivät eläisi päivääkään ilman meitä. Joten voi todeta, että kumikuitti ei pure ja vihervasemmistolaiset hallitsevat lähinnä tahattoman komiikan. Mutta hei, kyseinen Vainikainen taitaa ihan oikeasti onnistua minun termistöjen muuttamisessa:

Mutta tytötellä ei saa koskaan, koska ”oli tytöttelyn tarkoitus mikä hyvänsä, se on kulttuurisena käytäntönä aina halventava ja naisia alistava”.

Muistelen nimittäin, että en ole koskaan tainnut tytötellä ketään mutta pitääpä ottaa kyseinen termi varastoon siltä varalta jos törmää näihin vainikaisiin ja alkaa häpeämättä tytötellä. Ja jatketaan sitten vielä. Perinteistä, ja varsin karmeaa epistolaa:

”Laittomia siirtolaisia ei ole olemassakaan eikä yksikään ihminen ole laiton. Jos haluaa puhua ihmisistä, joilla ei ole oleskelulupaa, on hyvä puhua paperittomista. Puhe laittomuudesta on turvallistamista ja luo mielikuvia rikollisuudesta.”

Tässä voisi tietysti kysyä Vainikaiselta että oletkos mahtanut unohtaa tietyt rikostilastot? Ne eivät ole mielikuvia vaan todellisuutta. Eivätkä kyseiset tyypit ole paperittomia vaan heillä on paperi joka kertoo, että heillä ei ole asiaa Suomeen. Samoin voisi kysyä kansantaloudesta ja kysyä, että mikä on ns. paperittomien piikin lopullinen raja ja kuka sen maksaa? Onko sitä lopullista piikkiä vainikaisille edes olemassa? Vai meneekö hän newspeak-nollatermin ”turvallistaminen” taakse ja toteaa että ette te muurahaiskansalaiset sitä kumminkaan tajua enkä oikein minäkään mutta uskokaa nyt helvetissä kun minä newspeakia puhun? Mutta kysyminen lienee turhaa sillä kyseisen Vainikaisen ajatuksia lyödään täyttä höyryä voimaan interperspirationaalisen feministisessä hallituksessamme.

Joitain aikoja sitten kyseiset Vainikaisen avautumiset olisivat olleet täyttä Pahkasika-kamaa. Nykyisin ne otetaan hyvin vakavasti niin poliittisessa kuin virkamieseliitissä. Vaikka voi perustellusti kysyä, että kuinka moni muurahaiskansalainen todella kannattaa noita ajatuksia? Onko kyseessä yksi mätä omena suuressa laarissa joka mädättää kaikki?

Väkisinkin tulee mieleen eräs siteeraus hieman muutettuna. Aikanaan Winston Churchill totesi Taistelusta Englannista:

”Harvoin niin monet ovat niin suuressa kiitollisuudenvelassa niin harvoille.”

Suomeen päivitettynä sitaatti menee nykyisin:

”Harvoin niin harvat ovat päässeet kiusaamaan niin monia”.

Yleensä en puutu blogissani ulkonäköasioihin. Mutta nyt voin todeta, että mikäli jossain törmäätte tämän näköiseen myöhäisteiniin niin on hyvin todennäköistä että kuulette vihervasemmistolaista LGBTQTiiTyy-epistolaa. Älkää häiritkö häntä. Siirtykää kadun toiselle puolelle. Ja poistukaa paikalta.

Mutta muistakaa: Hänet otetaan tässä maassa vakavasti. Nyt tässä maassa eletään näiden myöhäisteinien paratiisissa.