Tampere, Hervanta, nykypäivä…
Kauppakeskuksen pysäköintialueella oli
muuan pariskunta joka asetteli ostoksiaan auton peräloosteriin. Auto oli
tietysti hybridi joka oli ostettu avovaimon määräyksestä. Avovaimo olisi
halunnut täyden sähköauton mutta mies – vaikka totaalisesti tossun alla olikin
– oli kerrankin onnistunut puhumaan avovaimolleen tarvittavan annoksen
reaalimatematiikkaa ja käytännön perhe-ekonomiaa sekä muistuttamaan, millä
leveysasteilla asuttiin.
Avovaimo – nimeltään Lunnia Kirskettes –
toimi kärsäntunkevan feminismin tutkijatohtorina Tampereen yliopistossa. Mies
puolestaan oli nimeltään Aulis Rämppänen ja hän toimi insinöörinä Tampereen
kaupungilla. Auliksen kyllästyneestä ja alistuneesta ilmeestä näki selkeästi
kuka huushollissa piti absoluuttista jöötä. Täysivegaani Lunnia ei sietänyt
Auliksen lihansyöntiä ja oli onnistunut rajoittamaan sen yhteen kertaan
viikossa maristen joka kerta kuinka Aulis on ilmastorikollinen. Muina päivinä
Auliskin söi kiltisti biodynaamista parsaa ja muuta huumorintajua näivettävää
rehukeittiön tuotetta. Minkä nyt joskus iltalenkillään osti salaa läheiseltä
snagarilta lihiksen kolmella nakilla.
Auliksen ilmeestä näki myös että kyseisen
pariskunnan huushollissa ei puhuttu kuin niitä asioita ja siinä sävyssä minkä
Lunnia määritteli ja antoi luvan. Niinpä Aulis ei juurikaan puhunut vaan
keskittyi kuuntelemaan Lunnian vaahtoamista maailmanparantamisesta interperspirationaalisesta
näkövinkkelistä. Auton lastaaminen kävi tutuissa merkeissä eli Aulis kuunteli
parisuhdevallastaan juopuneen Lunnian nalkuttamista. Tai oikeastaan Aulis oli
kehittänyt sille uuden termin joka oli otettu käyttöön myös hänen kavereittensa
kanssa silloin harvoin kun hän pääsi nauttimaan heidän kanssaan muutaman
tuutingin. Eli ei se ollut enää nalkuttamista vaan nalkuttamista toiseen
potenssiin eli vätkytän-läkittämistä. Ja voi että Lunnia siitä nauttikin.
Mutta pian vätkytän-läkittäminen loppui ja
tapahtui jotain yllättävää ja hirveää. Pariskunnan auton viereen kaahasi
ikkunaton pakettiauto ja sieltä ryntäsi esille neljä kommandopipoilla
naamioitunutta aseistettua miestä. Miehet löivät Auliksen päähän hupun ja
raahasivat hänet autoon. Yksi miehistä osoitti aseella Lunniaa ja sanoi
julmalla äänellä:
- Kännykkä. Tänne. Heti.
Eihän Lunnia uskaltanut panna hanttiin
vaan antoi kännykkänsä. Auto kaahasi paikalta eikä kaikkeen ollut kulunut kuin
kymmenen sekuntia. Lunnia istui autonsa vieressä shokissa ja meni varmasti
varttitunti ennen kuin hän älysi mennä kysymään kännykkää joltain toiselta ja
soittamaan poliisille.
Hänen miehensä oli kaapattu. Keitä ne
kaappaajat olivat? Mitä he halusivat? Eihän tämä voinut olla totta.
Kaappaajien autossa joku ulkopuolinen
olisi ehkä ihmetellyt tunnelmaa. Kas kun se oli varsin leppoisa. Auliksen
kaapanneet miehet vetivät kommandopipot päästään, ottivat saman tien hupun pois
Auliksen päästä, löivät kouraa ja esittäytyivät:
- Perskeleen Ykä.
- Lötjösen Eelis.
- Kutvosen Kake.
- Pöntisen Pave.
- Ja Pätisen Pena on Lällävedellä
lämmittämässä saunaa. Sinä olet nyt sovitusti Käppäukkojen Kaappauspalvelun
kaappaama panttivanki.
Läppäriä käyttävä Pöntinen täsmensi:
- Joo, mutta tosin virallisesti sinut on
kaapannut ihan toinen porukka. Ne aseet muuten olivat airsoft-pyssyjä mutta
eihän se avovaimosi niitä erota oikeista pyssyistä. Laitetaas sähköpostiviesti
muijallesi…
Tuntemattoman
Vapautusrintama on kaapannut miehesi.
Jos haluat
nähdä hänet elävänä, maksa meille 200 miljoonaa Mongolian tögrögiä käytettyinä
seteleinä.
Kerromme
myöhemmin kuinka ja mihin toimitat rahat.
Älä ota
yhteyttä poliisiin.
Samalla kun Kutvonen irroitteli akkuja
Auliksen ja Lunnian kännyköistä hän totesi:
- Ja niin kuin etukäteen sovittiin,
kaappaus kestää neljä vuorokautta.
Aulis huokasi onnesta. Hän oli kuullut
eräältä kaveriltaan Käppäukkojen Kaappauspalvelusta joka antoi
interperspirationaalisen feminismin sorron kohteena oleville miehille mahdollisuuden
mutkattomaan ja toksisen maskuliiniseen rentoutumishetkeen hyvässä seurassa. Hän
oli ottanut salaa avovaimoltaan palveluun yhteyden ja nyt se kaappaus oli
hänellä täydessä käynnissä. Kun auto ohitti Pinnanmaan maakunnan rajan niin
ensimmäisenä käytiin bensikseltä hakemassa lihikset läskimakkaralla ja sen
jälkeen ajo jatkui. Kun mieli oli hyvä ja rauhallinen niin aika kului nopeasti
ja pian lähestyttiin Lällävettä sekä mökkiä. Lälläveden mökille saavuttua Ykä
totesi:
- No niin, neljän vuorokauden kaappauksesi
alkaa. Olemme suunnitelleet ohjelmistoksi joka päivä saunaa ja Tsuhnan Kostoa. Ruokapuolena
on Lälläveden Läski & Leivonnaisen makkaravalikoimaa sekä luonnollisesti
grillattua porsasta. Parina päivänä voidaan käydä Örnätjärven Erämiesten
ampumaradalla ampumassa konepistoolilla. Myös vanha Maxim-nollayhdeksäinen on
tarjolla. Ja luonnollisesti koko kaappauksen ajan on tarjolla toksisen
maskuliinista herraseuraa. Jos haluat jotain lisäohjelmaa niin sitä
järjestetään mahdollisuuksien mukaan.
Aulis totesi onnellisena:
- Ei jätkät… täähän lähentelee jo
taivasta. Mutta millä minä tämän maksan? Tästä tulee teille kustannuksia.
Tähän totesi puolestaan Lötjönen:
- Tämä ei maksa sinulle mitään.
Kustannukset hoitaa Pinnanmaan Miesvapautussäätiö. Täällä Pinnanmaallahan sille
ei ole sinänsä tarvetta mutta täällä ollaan huolissaan muualla Suomessa
asuvista feministisen sorron alla elävistä miehistä ja halutaan auttaa heitä
parhaamme mukaan. Mitäpäs jos otetaan ensiksi pienet mukit Äkkölämäkölän
bönjakkia ja aloitetaan sen jälkeen panttivankijaksosi?
- Voi juma örtsy… vaan sehän sopii…
*
Neljä kaappauspäivää myöhemmin…
Kaappaajat olivat ajaneet pakullaan kahden
kilometrin päähän Auliksen asunnosta. He totesivat:
- Sinun kannattaa varmaan juosta tämä
loppumatka että näytät edes vähän kaapatulta. Ja jos haluat muuta apua niin
Pinnanmaan Miesvapautussäätiöllä on vertaistukitoimintaa feministisestä
sorrosta vapautuneiden tai siitä irti haluavien miesten kesken. Me ollaan
laitettu sinun sähköpostiisi yhteystiedot. Näyttää spämmiltä. Läjä-Tek-oy
mainostaa siinä ökkötölöhölököttimiä.
- Kiitti jätkät. Täytyy varmaan mennä… ja
kiitos vielä kaikesta… tällä jaksaa jo pitkälle…
Lunnia kuuli kuinka ovikello soi. Siellä
oli Aulis.
- Minä pääsin karkuun. Ne olivat
siirtämässä minua toiseen paikkaan ja olivat huolimattomia. Sain kaapattua
kännykkänikin mukaan. Eivät saaneet minua kiinni.
- Nyt on soitettava poliisille.
Puolta tuntia myöhemmin poliisi oli
paikalla. Aulis kertoi että ei pystynyt millään sanomaan missä hän oli ollut
eikä sitä miltä kaappaajat näyttivät. Heillä oli koko ajan ollut kommandopipo
päässään.
Poliisi raapi päätään:
- Niin… tämä on kyllä kummallinen juttu…
kas kun tuo Tuntemattoman Vapautusrintama on viimeisen parin kuukauden aikana
kaapannut jo kolmisenkymmentä miestä. Ja joka kerta se kaappaus on
epäonnistunut. Lunnaita ei ole saatu ja miehet ovat aina päässeet karkuun. Ja
ne lunnaatkin on aina vaadittu jokseenkin käyttökelvottomina valuuttoina. Ne
tyypit ovat vissiin maailman surkeimpia kaappaajia.
Lunnia katsoi Aulista ja poliisia ja
hieman hätkähti.
Etteivät ne perkeleet vaan iskeneet silmää
toisilleen?
Tuossapa olisi bisnesideaa kerrakseen. Pitäisi kuitenkin muistuttaa kaappauksen tilaajia riskeistä. Eli kun saa kerran maistaa vapautta ja kiukaalla käristettyä lenkkiä sinapilla, saataa jäädä koukkuun ja nostaa kytkintä koko akasta. Omaisuuden menettäminen ei paljon vapauden rinnalla paina.
VastaaPoistaMoottoripyöräilyä harrastaessa olen kuullut useammankin esimerkin siitä, että akka on pyörän hankkineelle miehelle sanonut, että "valitse se prätkä tai minut".
PoistaSitten on vähän huuli pyöreänä huomannut, että jäi toiseksi.
Tervehdys, Jaska. Joo, kieltämättä tässä toiminnassa olisivat nuo riskit olemassa. Eräänlainen Tukholma-syndrooman turboversio.
VastaaPoista
VastaaPoistaTere Ykä ja koko Vapauskaappaussessio ! Loistavasti suunniteltu, toimittu ja raportoitu:-))) Ja Jaska totesi laittamattomasti: "Omaisuuden menettäminen ei paljon vapauden rinnalla paina"!
Joku siteerasi Hommaforumilla Raamattua, nimittäin Jesajan kirjan 3. luvun 12. jaetta.
VastaaPoistaTarkistin siteerauksen ja siellä todella lukee näin:
"Minun kansani käskijät ovat lapsia,
ja naiset sitä hallitsevat.
Kansani, sinun johtajasi ovat eksyttäjiä,
he ovat hämmentäneet sinun polkujesi suunnan."
Herättää ajatuksia tämä.
PS-lehdenjakaja
Tervehdys Terho Hämeenkorvelle ja PS-lehdenjakajalle & kiitos kommenteistanne.
VastaaPoistaTerho: Väitänpä että moni suomalainen mies tarvitsisi näitä kaappauspalveluja. Tunnenpa itsekin pari sellaista.
PS-lehdenjakaja: En ole millään muotoa uskonnollinen mutta tuosta lauseesta tulee kieltämättä nykyinen Suomi mieleen.
Ei tätä Tuntemattoman Kaappauspalvelua tarvittaisi, kun nuoret miehet vain ymmärtäisivät yksinkertaisen totuuden:
VastaaPoistamies haluaa pillua ja nainen haluaa rahaa.
Siksi aulikset ovat valmiit nöyryyttämään itseään lunnioiden VITTUilun alla saamatta Itse Asiaa kuin joskus harvoin.
Ja se on silloin niin kallista, ettei maksa vaivaa.
Niinpä siis, nuoret miehet jotka tätä luette:
haistattakaa pitkät kaikille lunnioille!
Ette tarvitse Tuntemattoman Kaappauspalvelua, koska käytössänne on jo tämä palvelu:
https://www.realescort.fi/ads/category/5/girls
Jos luulette, että se on kallista, miettikääpä mitä se lunnian vittuiluorjana oleminen maksaa, ja kuinka vähän siitä saatte?
Voitte viettää rauhassa laatuaikaa toksisen maskuliinisessa miesseurassa, palata rauhaisaan kotiine ja ostaa pillua riihikuivalla rahalla sitä halutessanne.
Saatte juuri sellaista kuin pyydätte, ilman VITTUiluja ja muita toksisia feminiinisyyksiä.
Elleivät rahat riitä niin usein kuin mieli tekisi (eivät minunkaan rahani riitä), ei miehellä ole sen suhteen pulaa kunhan on yksikin toimiva käsi.
Vierailu rouva Kämmenen ja hänen viiden tyttärensä budoaarissa ei ole muuta kuin paineen purkua, mutta sekin on valtavan paljon parempaa kuin sietää lunnian VITTUmaista terroria.
Mutta itsepä teette omaa elämäänne koskeva päätökset, minä vain neuvon enkä suinkaan väitä olevani paras tai edes hyvä neuvoja.
YKsi sopii yhdelle ja toinen toiselle;
piru vie, onhan niitäkin jan-erik lapasia, jotka nauttivat saadessaan olla toksifempsan nöyryytettävinä!
Tervehdys, Qroquius Kad. Kommenttisi sai minut surulliseksi. Se pohjaa varmaan omiin kokemuksiisi. Olisit ansainnut parempaa. Sitäkin kun on olemassa.
VastaaPoistaJa tämän oli tarkoitus olla humoristinen juttu. Taisi mennä pieleen.
Kyllä tässä Ykä huumoriakin oli,itseäni ainakin nauratti
PoistaMinä olen ollut lukemattomia kertoja illanvietoissa, synttäreillä, yms, missä on ollut läsnä miehiä ja naisia. Poikkeuksetta varsinkin akateemiset naiset hallitsevat keskustelua ja päättävät keskustelun aiheista. Jokin miehen poikkeava ajatus tyrmätään välittömästi ja vihaisesti.
VastaaPoistaJossain vaiheessa miehet lähtevät sitten ulos tupakalle ja puhuvat siellä ihan mitä haluavat. Tai saunaan.
Minulla oli vuosikymmeniä kaveri, jolla maisterilla oli kirjailija- maisteri vaimo. Äärimmäisen suvaitsevaisia, joten heillä oli pitkä lista kiellettyjä toimittajia ja kirjailijoita. Minuakin natsittelivat kerran, joten sen jälkeen ei ole nähty.
Tuolla naisella oli blogi, jota aina ajoittain vilkuilin. Naisten juttuja. Jossain vaiheessa tämä pariskunta vieraili Israelissa ja nainen kirjoitti siitä ihailevaan sävyyn. Myöhemmin tuo nainen myös blogissaan vielä puolusteli persuja, koska oli oman tuttavapiirinsä naiselta kuullut muslimien hyökkäävästä käytöksestä ja ahdistelusta omalla asuinalueellaan. Kun naisen piti tarkkaan miettiä miten pukeutuu ja uskaltaako illalla lähteä ulos. Varissuo.
Nainen oli aikaisemmin saanut blogiinsa kymmeniä kommentteja samanlaisilta suvaitsevaisilta, mutta Israelin ja persujen kehumisen jälkeen blogi kuoli ja loppui muutamassa viikossa.
En oikein ymmärrä tätä tulokulmaa, sanoi Petturi Urpo.
VastaaPoistaMielestäni kommentini perustui lähinnä tähän kirjoitukseen, joskin omat kokemukseni vaikuttavat tietysti.
Olisin sielultani eheämpi ja mieleltäni terveempi, jos 1990-luvulla minulla olisi ollut nyt hallussani oleva tieto, resurssit ja mahdollisuudet sen sijaan, että yritin saada parisuhdetta.
Toisaalta enpä sellaista olisi ansainnutkaan, koska olen selvästikin siihen kelpaamaton mies.
Tarinan pääosassa oli kuitenkin Aulis, joka joutui nöyryyttämään itseään pirullisen Lunnian alamaisena.
Mistä syystä? Ei hän saanut siitä mitään nautintoa eikä muutakaan, pelkkää mielipahaa ja rahanmenetystä vailla vastiketta.
Aulis olisi valtavan paljon onnellisempi potkaistessaan Lunnian elämästään huut helkkariin ja pysytellessään sellaisista erossa koko loppuelämänsä.
Romnanttiset rakkaudet ja sensellaiset ovat hormonitoiminnan tuottamaa harhaa, ei muuta.
Tai ei kokonaan;
onhan niitä onnellisiakin avioliittoja, totta kai.
Se vain on puhdasta lottoa, eikä koskaan voi tietää etteikö se seitsemän oikein yhtäkkiä muutukin ilmoitukseksi, että kuponki ei olekaan enää voimassa.
Liian monelle on käynyt näin, ja käy jatkossakin.
Mutta joo, ei kai pitäisi puhua toisten puolesta, kun jokainen kuitenkin elää omaa elämäänsä.
Tervehdys Nils-Aslakille ja Qroquius Kadille & kiitos kommenteistanne.
VastaaPoistaNils-Aslak: Kommenttisi kertoo yhdestä ihmistyypistä erinomaisesti. Olen sellaisia muuten aikanaan suurkaupungissa asuessani tuntenut itsekin. Onneksi niistä on päässyt jo täysin eroon.
Qroquius Kad: Yritin tehdä kirjoituksen käppäukkojen piruilevasta kieli poskessa tekemästä vastaiskusta feminismiä vastaan. Kohdallasi kirjoitukseni taisi mennä perseelleen. Pahoittelen.
Tervehdys, Ekku. Yleensäkin jos lähtee komentamaan toista noin niin suhde ei ole kunnossa.
VastaaPoistaÄlä nyt, veli Ykä;
VastaaPoistaei kirjoituksessa mitään vikaa ollut.
Minä vaan tulin siihen väärästä tulokulmasta.
Tervehdys, Qroquius Kad. Me ihmiset näemme asiat eri näkövinkkelistä.
VastaaPoistaTartun taas yhteen sanaan.
VastaaPoistaTarinassa realismi tuli vastaan. Samoin kävi työkaverin Saksasta tuotetussa hybridikokeilussa. Ihan kiva lelu kiihtymään, tolkuton bensasyöppö pienine koneineen. Sähköllä pääsi työmatkan sivusta noin neljänneksen. Vaihtoi parin kuukauden pettymyksen jälkeen takaisin dieseliin.
voijumala###
Jesaja tosiaan ennusti oikein, myös Suomen kohdalle 2700 vuotta sitten.
VastaaPoistaTänään oli jommassakummassa iltapäivälehdessä juttu, että stadin pride-tapahtumaan ei kelpuuteta yhtä ryhmää. Tämä poppoo halusi korostaa myös miehen oikeuksia, esim. huoltajuusasioissa. Ja tämähän ei tietenkään sovi itseään niin kovasti suvaitsevaisina mainostaville hanttapuleille.
Tapsa vaan
Tervehdys, minusta on aika surullista että tällaiselle palvelulle voi joskus ihan oikeasti olla tarvetta. Itselläni on käynyt hyvin kun olen löytänyt järkevän suomalaisen naisen jonka kanssa on mennyt hyvin jo reilu 20v. Ystäväpiiristäkin löytyy ihan toisenlaisia kohtaloita, jotka monesti kärjistyvät siinä vaiheessa kun perhekoko kasvaa ja sitä kautta miehen jalka on karhunrautaan laitettu. Lapset viimeistään ovat sekopäiselle naiselle sellainen vallankäytönväline ettei paremmasta väliä, mies kun on aina heikoilla missä tahansa konfliktissa. Oli meilläkin alkuun sellaista pomottamisen yritystä, mutta kun en ole helposti periksi antavaa sorttia niin sekin loppui. Nykyään vaimo jättää oikein mielellään hankalammat päätökset minulle, on tyytyväinen kun joku muu ottaa vastuun eikä valita jos pidän joskus toksisia iltoja miesporukassa. Kyllä ne ovat kuitenkin miehelle sellaisia henkireikiä, kaapattuna tai muuten.
VastaaPoistaAika usein olen miettinyt kuinka monella se juna olisi ollut pysäytettävissä kun ajoissa olisi pelin puhaltanut poikki. Omassakin lähipiirissä on miesraunioita jotka ovat antaneet sen kuuluisan pikkurillin. Vallasta humaltuneen naisen hulluutta on vaikea jälkikäteen pysäyttää, tästä on esimerkkejä vaikka kuinka. Nykyhallituksen menon on kaikki nähneet, kaikki "tasa-arvo" järjestöt ovat vähintään 90% naisien valtaamia.
t.Puupääukko
Hybridin kulutus riippuu ajotavasta. Jos ajetaan luru levällään, kiihdytellään 0 - 100 alle kolmen sekunnin ihan vaan huvin vuoksi, niin ei se auto kovin pitkälle sähköllä kulje. Kulutus on päätetty jo autoa suunniteltaessa, jos on haettu hurjaa kiihtyvyyttä ei se auto ole kovin nuuka kulutukseltaan.
VastaaPoistaAjomoodin valintakin määrää kulutusta, ei ole fiksua ajaa pelkällä sähköllä jos ei sähkö riitä koko matkaan. Tietysti, jos pitää lataustaukoa kesken matkan asia on eri. Ylensä yhdistelmätila on oikea valinta, bensakone käy säästeliäästi ja sähköllä otetaan tehoa tarvittaessa ja sähköä kerätään jarrutuksissa.
Minulla on kokemusta kolmen sukupolven ajalta samasta pikkuautosta, bensakone & CVT, bensakone & CVT & pieni akku ja sähkömoottori ja bensakoneella lataava, sähköllä ajava. Noin 6* litraa satasella, noin viisi litraa satasella ja alle viisi litraa satasella. Kesäkeli, maantie ja normaali ajotahti - ei kohellusta muttei nysväystäkään. Autolla ehtii hyvin liikenteen sekaan, kiihtyvyys on hyvä muttei raivokas. Ohituksiinkin piisaa tehoa, hauskin oli bensakone & CVT. Kun ohitettava alkoi kiihdyttää kun olin jo rinnalla ja tinttasin kaasun pohjaan vaihtoi CVT pienemmälle ja moottorin kierrokset nousi. Niin ohitettava säikähti kun huuto alkoi, 2000 kierroksesta 6500 alle sekunnissa. Tuli selväksi menenkö ohi vai en.
* Kesälomavauhdilla litran vähemmän, talvella litran enemmän - sohjo ja pakkanen lisää kulutusta.
Pyssymies
Tervehdys voijumalalle, Tapsalle vaan, Puupääukolle ja Pyssymiehelle & kiitos kommenteistanne.
VastaaPoistavoijumala: Tällaisia tapauksia on tuttavapiirissänikin.
Tapsa vaan: Jep. On tasa-arvoa – joka on väärää tasa-arvoa – ja sitten on sovellettua feminististä tasa-arvoa.
Puupääukko: Näitä tapauksia on valitettavan paljon. Ja huoltajuusasioissa mies on automaattisesti heikommalla.
Pyssymies: Kiitos lisäyksestä. Minä pitäydyn bensavehkeessäni.
Enpä voinut olla nauramatta lopussa. Etteivät vain iskeneet silmää. Khihihii...
VastaaPoistaTervehdys, Professori ja toksisen maskuliiniset kiitokset.
VastaaPoistaNiin, kaikkien kolmen voimalähde on bensiini, se on verotuksen kannalta yksinkertaista. Ja teknisestikin. Ei tarvita isoa akkua, eikä lisälämmitintä.
VastaaPoistaLadattava hybridi on verotuksen kannalta riskialttiimpi, kuka tietää mitä hallitus keksii. Lisäksi noissa ladattavissa on verotuksen kiertämiseen suunniteltuja ökyautoja, siis semmoisia joissa jonkun testin mukaan vähän kuluttavia mutta oikeasti kovin suorituskykyisiä autoja. mutta muka vähän kuluttavia ja siksi verotuksen suosimia.
Nyt on ehkä aika "wait and see", meinaan kuka tietää mikä on tilanne ensi vuonna. Auton vaihtoa tai hankintaa ei ole syytä turhaan kiirehtiä. Dieseleitä saa muuten halvalla nyt, kuorma-autot kulkee dieselillä vielä kauan, sitä on siis tarjolla vielä vuosia.
Eikä rakenne, jossa on vahva fossilimoottori, isohko akku ja vahva sähkömoottori ole mitenkään kovin järkevä. Semmoinen hybridi, jossa on vahva sähkömoottori, pienehkö akku ja sitä lataamassa pieni fossiilia käyttävä moottori, voi olla hyvinkin tulevaisuuden ratkaisu.
Pyssymies
Tervehdys Anolle ja Pyssymiehelle & kiitos kommenteistanne.
VastaaPoistaAno: Kiitokset. Sitäkin aika ajoin.
Pyssymies: Tuli vaan kommentistasi mieleen että mihinkäs se on hävinnyt se polttokennomoottori? Siitä oli kovasti puhetta vielä toistakymmentä vuotta sitten. Ettei vaan ole niin että kun sähköauto on muotia niin muista vaihtoehdoista ei edes puhuta?
Polttokenno toimii hyvin vedyllä, hiilivedyllä ei niinkään. Vety on kevyttä ja luistavaa, pieniatomista tavaraa. Vie tilaa pirusti ja karkaa helposti, joka vaiheessa toimitusketjua. Eikä vety ole halpaa.
VastaaPoista80-luvulla jo oli auto joka lulki pari litraa satasella, voima tuli pienestä yksipyttyisestä dieselistä joka latasi akkua. Kävi vakiokierroksilla, hyvä hyötysuhde kapealla kierrosluvulla. 90-luvulla odotettiin keraameista koottua, *adiabaattista moottoria joka olisi ollut vieläkin nuukempi. Odottelemme edelleen.
*Siis moottori jota ei tarvitse jäähdyttää, ei hukkaa energiaa.
Pysymies
Älä pidätä hengitystäsi – vetyauto ei ole ehkä koskaan vaihtoehto – Otsikko iltalehdessä.
VastaaPoistahttps://www.iltalehti.fi/autouutiset/a/6096b7b0-f359-4280-9beb-49e3363f1b41
Pyssymies
Tervehdys, Pyssymies ja kiitos lisäyksistä.
VastaaPoista