ME VIHELIÄISET ÖYHÖTTÄJÄT

Kun ottaa huomioon sen seikan että Suomen laki ei edes tunne käsitettä vihapuhe niin valtakoneisto uhraa siitä huolimatta jatkuvasti huomattavan määrän rahaa, aikaa ja vaivaa sen hiljentämiseen. Tuoreimpana esimerkkinä valtioneuvoston (moneskohan?) tutkimus jota Helsingin Pravda otsikoi komeasti:

Tällaisia ovat somen viheliäisimmät öyhöttäjät: Ideologisesti motivoituneita on vähän, mutta heillä on paljon vaikutusvaltaa.

Tutkimuksella on ollut erinomainen virkakyöstejä työllistävä vaikutus sillä ”Tutkimus toteutettiin Jyväskylän yliopiston nykykulttuurin tutkimuskeskuksen, Tampereen yliopiston mediatutkimuksen ja Poliisiammattikorkeakoulun tutkijoiden yhteistyönä. Tutkimuksen ohjausryhmään kuuluivat edustajat sisäministeriöstä, oikeusministeriöstä ja opetus- ja kulttuuriministeriöstä.”

Uutisen mukaan tutkijat määrittelivät vihapuheen juuri niin kuin samanlaiset tutkijat ovat määritelleet noin n kertaa mutta uutisessa löytyy kappale, joka kertoo paljon:

He korostavat, että vihapuhe ei tarkoita vihaista puhetta eikä sitä aina tuoteta tunteiden vallassa. Vihapuhe voi olla hyvinkin viileää ja järkiperäistä.

Voiko järkiperäinen – eli siis perusteltu – kirjoittaminen olla tuomittavaa vihapuhetta? Miksi sellainen halutaan kieltää? Siksi, että ei valtakoneistoa pelota öyhöttäminen vaan faktat. Toistan jälleen ne lauseet, joka tällaisista tutkimuksista aina puuttuu:

Valtiovallan, poliittisen eliitin ja virkakoneiston toiminnan perusteltu arvostelu ei voi olla vihapuhetta eikä sitä tule kieltää. Tähän perusteluun arvosteluun tulee kuulua myös maahanmuuttopolitiikka.

Ja sitä lausetta ei tässäkään tutkimuksessa taatusti ole. Sen sijaan asian uutisoinnissa on se tuttu paradoksi:

Vihapuheella on vakavia seurauksia: se kaventaa sananvapautta vaientamalla joitain ihmisiä, ja sitä kautta se uhkaa avointa yhteiskunnallista keskustelua ja jopa demokratiaa.

Eli tutkijoiden mukaan avointa yhteiskunnallista keskustelua tulee puolustaa rajoittamalla avointa yhteiskunnallista keskustelua. Tulee edelleenkin muistaa että termi vihapuhe on blankotermi jonka määrittelyoikeus on vain oikeuteen vihityillä poliittisilla ryhmittymillä. Kun tutkiskelijat sanovat ”joitain ihmisiä” niin epäilemättä he tarkoittavat toimittajia jotka ensin kirjoittavat tunteellista julistusta, saavat paljon perusteltua ja kyistä palautetta ja sen jälkeen uhriutuvat valittaen että heidät yritetään vaientaa.

Uutinen jatkuu komeasti. Tulee vähän, no, gangsterileffan tuntua:

Analyysissään he päätyivät siihen, että verkkovihaa tuotetaan sekä spontaanisti että organisoidusti. He vertaavat somen verkkovihaa luonnon ravintopyramidiin.

Verkkovihan ekosysteemin huipulla ovat muutamat harvat “suurpedot”. Heidän tuottamaansa vihaa levittävät suurten saalistajien liepeillä aktiivisesti toimivat ”pikkupedot”, joita suurpedot myös yllyttävät esimerkiksi joukkoistamis- tai maalittamiskäskyillä.

Pyramidin leveällä pohjalla ovat lopulta kaikki, jotka lukevat tai kuluttavat vihaviestejä.

Tutkijat eivät tajua tai eivät välitä siitä tosiasiasta että kaikki nuo henkilöt – minäkin vissiin jonkinlaisena ”pikkupetona” – ovat ihmisiä jotka ovat aivan perustellusti huolissaan maamme tilasta. Esim.  monikultturismin seurauksista, ilmastohysterian seurauksista tai perinteisen perhemallin rapauttamisesta. Näinpä heidät pitää esitellä kuin jonkinlaisena ’Ndranghetana joka toimii salassa ja vahingossakaan ei kerrota että keitä tai mitä he ovat ja mistä heidän tekstejään löytää.

Ei tietenkään kerrota, sillä sehän houkuttelisi ihmisiä lukemaan ja huomaamaan että eihän tässä valtakoneisto yritäkään vaientaa mitään vihapuhetta. Se yrittää vaientaa faktoja. Ja ihminen saattaa myös huomata että niin sanotun vihapuheen vastustaminen tarkoittaakin vastuullista valehtelemista. Saattaapa ihminen jopa kysyä itseltään että minkälainen järjestelmä pohjautuu valheeseen.

Viheliäinen pikkupeto Ykä öyhöttää vihaa ja pyrkii myrkyttämään kuuliaisten hallintoalamaisten sieluja?

Palataanpa muuten tuohon Helsingin Pravdan otsikkoon eli ”Tällaisia ovat somen viheliäisimmät öyhöttäjät”.

Eikös tuo täytä vihapuheen määritelmän? No ei tietenkään koska sen esitti oikeaan poliittiseen viitekehykseen kuuluva valtamedia. Sillä eihän kyse ole siitä, mitä sanotaan vaan siitä, kenellä on oikeus sanoa.

Jatketaan vielä hetken aikaa toisella vihapuheen vastaisella esitaistelijalla eli Raija Toiviaisella. Josta kirjoittaa puolestaan Yle joka käy Hesarin kanssa ankaraa kamppailua siitä kumpi hysteerisimmin julistaa epistolaansa.

No, kyseinen Toiviainen vetää kerralla mutkat komeasti suoriksi ja laittaa suomalaisten – hänen vihapuheeksi tulkitsemansa – kirjoitukset ja Ruandassa, Jugoslaviassa sekä Ukrainassa tapahtuneet siviilien joukkomurhat samalle viivalle. En tiedä, että vaadidtaanko korkeaan virkaan pääseviltä ihmisiltä totaalinen suhteellisuudentajun puuttuminen mutta ei siitä näytä haittaakaan olevan. Ylen uutisen otsikossa on Ylelle tyypillinen paradoksi jota se ei tosin tajua paradoksiksi:

Valtakunnansyyttäjä Toiviainen: Vihapuheen salliminen on tien alku – sen päässä odottaa väkivalta.

Me suomalaiset ”vihapuhujat” vastustamme avoimesti tuontitavaran suomalaisia kohtaan jo kohdentamaa ja koko ajan jatkuvaa väkivaltaa. Toiviaiselle ja hänen hengenheimolaisilleen meidän suomalaisten sanoma sana on pahempi kuin meihin tuontitavaran kohdistama väkivalta.

Ja näitä hengenheimolaisia riittää. Ihmisiä jotka vetävät mutkat suoraksi ja tekevät, totanoin, tiedostavia kytkentöjä ja johtopäätöksiä koska heidän epistolansa ei muuta salli. Tuoreimpana esimerkkinä tämä tapaus jossa islamilainen jätkä ampui kuujumalansa nimissä ihmisiä Oslossa. Ja minkälaisia johtopäätöksiä siitä täällä tehdäänkään? No, tässä yksi:

No, hyvää alkanutta viikkoa. Meille viheliäisille öyhöttäjille ja myös puhdassieluisille epistolan julistajille.