JOTAIN IHAN MUUTA CXXIV

Vietetäänpä taas hetki kevyesti kekkoslovakialaisittain. Edellisessä jotain ihan muuta-postauksessa oli tarjolla äärimmäisen raskasta sotilasrautaa mutta nyt ollaan huomattavasti kevyemmissä ja rauhallisemmissa merkeissä. Tarjolla on pääosin pahvia. Nykyisinhän on noin YYZ kappaletta erilaisia tietokonepelejä joista en tee postausta koskaan sillä putosin siinä asiassa kärryiltä jo ennen kuin pääsin niihin nousemaan. Mutta pelimaailma oli hallussa meillä kekkoslovakialaisillakin eikä siihen tarvittu tietokonetta eikä edes sähköä. Mitä nyt kattovalo helpotti pelaamista.

Listä tuskin on täysin kattava mutta se koostuu siitä, mitä pikku-Ykä kyseisen 1970-luvun aikana pelaili ja näki. Ja ns. yleiset syyt pakottavat mainitsemaan ensimmäisenä Afrikan tähden:

Ne yleiset syyt ovat tietysti niitä että tästäkin pelistä on tullut viime vuoden puolella rasismirääkymistä. Kuvan versio on se oikea eli siinä noin suurinpiirtein Ugandan kohdalla ovat ne tanssivat neekerit.

Varmaankin tiettyjä tahoja ärsytti ja ärsyttää ehkä nykyisinkin suosittu Monopoli:

Tarjosihan kyseinen peli pienille kekkoslovakialaisille ikävän kapitalistisia ajatusmalleja vaikka mielessä olisi pitänyt olla lautanen Guatemalan verta ja se, että Lenin-setä asuu Venäjällä. Tätä pelia tuli pelattua kyllä lukemattomat tunnit. Samantyyppinen peli oli Uusi finanssi jota itse ei kyllä tullut koskaan pelattua mutta kaikkea jonka kannessa on vanhoja markkaseteleitä kannattaa mainostaa:

Sen sijaan jo aivan pikkupojasta saakka tuli varsin ahkerasti pelattua Suomi-rally-peliä:

Tulipahan pikkupojalla siinä samassa opeteltua Suomen maantietoa. Erityisesti pikku-Ykää huvitti paikannimi Vampula. Siinä oli jotakin, no, niin vampulaa. 1970-luvun loppupuolella tuli sitten myyntiin Presidenttipeli:

Tätäkään peliä ei tullut itse koskaan pelattua. En tiedä, kuinka suuri sen suosio oli sillä eihän Kekkoslovakiassa oltu aikoihin muutenkaan pelattu presidenttipeliä. Sen ajan mukulat, niin kuin esim. pikku-Ykä eivät tainneet edes ymmärtää että presidentti saattaa joskus vaihtua. Sen ajan ihmiset muistavat syyn ja nuoremmille laitetaan muistutuksena tämä videopätkä:

Sittenhän oli tietysti shakki jota sitäkin pelattiin mutta hyvin suuria shakkistrategeja me ei oltu kun ei kärsivällisyys vielä oikein siihen riittänyt. Sen sijaan enemmän pelattiin tammea ja myllyä joita yleensä myytiin samassa paketissa:

Tulipa koeteltua myös Backgammonia:

Ja MasterMindia:

Vaikka rehellisyyden nimissä en kyllä enää muista noiden kahden pelin säännöistä juuri mitään. Vaan ainahan ei tarvittu mitään pelilautaakaan. Ruutupaperi ajoi asian ja pelien kuningas oli tietysti jätkänshakki:

Ja sanavarastoa kehitettiin hirsipuu-pelillä:

Paperilla onnistui myös laivanupotus. Sitähän löytyy myös lautapeliversioina ja esitänkin peliteollisuudelle toivomuksen että ottakaapa käyttöön tämä vanha amerikkalainen kansikuva:

Meinaten, sitä kun katsoo tarkemmin niin luvassa olisi taatusti kaunista ja moniäänistä feminististä joukkorääkymistä:

Sitten 1970-luvun loppupuolella Perskeleillekin hankittiin se muotiin tullut Kimble:

Sitä pelattiin jonkin aikaa innokkaasti mutta siihen kyllästyi varsin nopeasti. Lieneekö yksi syy ollut se painamalla heitetty noppa jonka poksahteleva ääni alkoi ajan myötä ärsyttää.

Tavalliset pelikortit ja niiden mahdollisuudet jätän tämän postauksen ulkopuolelle koska se olisi ihan oman postauksen aihe. Mutta mainitaan vähän toisenlaiset pelikortit eli lätkäpelikortit. Ei siis purkkapaketista saadut keräilykortit vaan kortit joilla saattoi pelata ihan omia matseja:

Tässä siis pelattiin jääkiekon mestaruussarjaa ajalla ennen SM-liigaa ja tässäpän löytyvät sen ajan suomalaiset lätkäsankarit, esmes Vellu Ketola, Timo Nummelin, Lasse Oksanen, Hexi Riihiranta, Jorma Valtonen jne. Tätä pelaisi varmaan vieläkin mielellään mutta ikävä kyllä kyseiset kortit ovat jo aikaa sitten kadonneet. Ja kun lätkästä puhe on niin tietysti pöytälätkä kuului vapaisiin ja pakollisiin kuvioihin:

Ainoa oikea pöytälätkähän on juuri tuo, missä on ne lituskaiset peltijätkät pelaamassa. Pysytään pöydällä mutta vaihdetaan peltijätkät viiteen arpakuutioon. Yksi hyvin yleinen ajanvietepeli oli Yatzy:

Tuota tuli pelattua silloin aikanaan paljon ja innolla. Oma ennätykseni oli 328 pistettä. Sellaista koneellisempaa peliviihdettä sinänsä ei ollut tarjolla kuin kaupan jasso ja bensiksen flipperi. Niitä tuli pelattua harvemmin koska nuori kekkoslovakialainen harjoitti sijoitustoimintaa mieluummin merkkareihin ja Jenkki-purkkaan, siihen joka venyy ja paukkuu. Mutta olihan meillä korvikkeena köyhän miehen flipperi eli Fortuna-peli:

Ehkä se kaikkien pelien kuningas oli silloin kuitenkin korona. Siis se korona, jonka kanssa ei tarvinnut sitä hemmetin pärstämaskia eikä toimimattomia pakkorokotuksia:

Tällainen hankittiin Perskeleillekin ja sitähän tuli läiskittyä urakalla. Niin kotona kuin sitten aikanaan armeijassa. Biljardipöytään törmäsin vasta sotilaskodissa mutta siihen oli aina niin pitkät jonot että sitä tuli harvemmin pelattua. Eikä silloin eletty enää Kekkoslovakiassa muutenkaan.

Siinähän sitä oli hieman sitä kekkoslovakialaista pelaamista. Oman ymmärrykseni mukaan lautapelaamisen suosio on Suomessa kuluvan vuosituhannen aikana lisääntynyt mutta itse en osaa siitä harrastuksesta pahemmin sanoa. Kekkoslovakiassa näitä pelattiin paljon, aikana ennen tietokonepelejä. Ehdittiinhän me nähdä sellainenkin. Pip-peliksi me sitä kutsuttiin siitä tulevan äänen perusteella mutta Pong se taisi olla oikeasti nimeltään. Ja sitähän katsottiin kuin uuden ajan airutta. Kaikkee se amerikkalainen keksii:

Sitten päättyi Kekkoslovakia, tuli 1980-luku ja sen myötä ne ensimmäiset VIC-20 ja Commodore 64-tietokoneet kasettiasemineen ja peleineen. Ja loppuhan oli historiaa. Mutta niin kuin totesin, niille kärryille en enää koskaan päässyt joten joku toinen voi kirjoittaa tarkemmin niistä ajoista ja peleistä. Mutta vaikka en videopeleistä mitään ymmärräkään niin eihän se estä minua vanhaa käppäukkoa sellaista ideoimasta. Miten olis tämmönen:

Ainakin puoluegalluppien perusteella tuolle pelille on kova kysyntä. Markkinarako suorastaan. No, ensi kerralla jotain ihan muuta jotain ihan muuta.