SEISKARI

Niin, tänäänhän tulee kuluneeksi 83 vuotta siitä kun Stalinin Neuvostoliitto aloitti Suomeen kohdistuvan rosvoretkensä joka onneksemme onnistui vain osittain. Niinpä voinemme hieman muistella sitä, mitä silloin vääryydellä menetettiin. Onhan niin, että minä en ole erityisemmin innostunut matkailusta mutta jos Tarton rauhan rajat olisivat jääneet voimaan niin epäilemättä kävisin Suomenlahden itäisimmässä aikanaan Suomelle kuuluneessa saaressa eli Seiskarissa:

Saarihan oli Suomessa itsenäinen kunta jossa oli päälle kahdeksansataa asukasta ja koska sen pinta-ala oli vain 4,2 neliökilometriä niin asukastiheys oli varsin huikea eli 212 ihmistä neliökilometrillä. Koska kyseessä oli siis saari, niin sen pääelinkeino oli luonnollisesti merenkulku, kalastus sekä hylkeenpyynti ja itse asiassa itsenäisyys ei ollut sille varsinaisesti etu sillä se tiesi sitä ettei kalastajilla ollut enää pääsyä Neuvostoliiton aluevesille. Samoin kaupankäynti Pietariin / Leningradiin sattuneesta syystä loppui. Kauppaa käytiin kuitenkin Pohjois-Viron kanssa. Seiskarissa ei ollut juurikaan maanviljelystä joten perunat ja vilja maksettiin kalalla. Bilateraalista kaupankäyntiä ennen YYA-aikaa:

Kaikenlainen merenkulku oli siis seiskarilaisten elinkeinona ja tietenkin kieltolain aikaan myös pirtun salakuljetus:

Sitä en sano, että olivatko kuvan miehet pirtun salakuljettajia

1930-luvulla matkailusta tuli uusi elinkeino Seiskariin. Ja miksei olisi tullut sillä olihan saari mukavasti keskellä Suomenlahtea ja sen itärannikko oli pelkkää hiekkadyyniä:

Jos Tarton rauhan rajat olisivat jääneet voimaan niin Seiskari olisi varmasti hyvin suosittu matkailusaari ja Tapani Kansalla olisi aikanaan ollut ongelmana että laulaako Kalajoen Hiekkojen sijasta Terijoen Hiekoista vaiko Seiskarin Hiekoista.

Seiskarin Lounatkylä

Mutta Seiskari vietiin meiltä niin kuin moni muukin alue. Mitä Seiskarissa on nykyisin? Majakka ja yksi majakanvartija. Kyllähän siitä olisi ollut suomalaisille huomattavasti enemmän hyötyä.

Seiskarin epävirallinen perinnevaakuna

Seiskarin sijainti Suomenlahdella

Seiskarista kertoo tarkemmin Seiskari-seuran sivut joista tähän postaukseen on saatu kuvia. Kiitokset seuralle.

SELITYSPOLIISIN JENGIKARUSELLI

Varmasti jopa poliisille on selvinnyt se, että tuontitavaran rikollisuus – ja huomattavaa väkivaltaa sisältävä rikollisuus – on jatkuvassa kasvussa ja on ollut sitä jo pitkään. Mutta näyttää siltä, että poliisin eri tahot keskittyvät lähinnä termeillä kikkailuun eli pallottelevat on jengejä/ei oo jengejä-palloa toisilleen niin että tällaisen yksinkertaisemman on vaikeaa pysyä perässä.

Alunperinhän poliisi kielsi että ei mitään jengirikollisuutta ole. Eikä varsinkaan tuontitavarasellaista. Hajaantukaa.

No sitten se sanoi että onhan se tuontitavaran rikollisuus kasvussa mutta ei ne ole jengejä vaan ne ovat vain löyhiä kaveriporukoita.

Sittemmin – jo tämän vuoden helmikuussa – ”Helsingin poliisin mukaan pääkaupunkiseudulla vaikuttaa kymmenkunta gangsta rap -kulttuuriin kytkeytyvää katujengiä. Niistä osa on kiinnittänyt identiteettinsä kaupunginosaan, osa taas jäsentensä etniseen alkuperään”.

Eli olihan niitä jengejä. Tosin koko ajan muuan Taponen on sanonut että ei ole mitään jengejä kun eivät kaikki kriteerit täyty. Hajaantukaa.

Heti perään Taposen esimies totesi että ”Suomessa on katujengejä ja terminologiaa käytetään läpi koko hallinnon”.

Ja nyt sitten tuoreeltaan tuli esille taas uusi poliisi joka totesi ”Alaikäisten ryhmissä tekevät rikokset ovat puhuttaneet julkisuudessa. Poliisin mukaan tässä ei ole kyseessä uusi ilmiö. Alaikäiset tekevät rikoksia tyypillisesti ryhmässä, mutta se ei poliisin näkökulmasta tarkoita jengiytymistä.”

Eli ei sitten ollutkaan jengejä. Tosin yhtä lailla tuoreessa uutisessa kerrotaan että ”Poliisi on havainnut uusia katujengejä Helsingin seudulla. Helsingin poliisilaitos on perustanut uuden ryhmän katujengi-ilmiön kitkemiseksi. Poliisin mukaan muissa isoissa kaupungeissa on viitteitä samanlaisesta ilmiöstä kuin pääkaupunkiseudulla on jo nähty.”

Eli nyt perustetaan yksikkö torjumaan jotain jota on / ei oo / ottiatuota / Schrödinger.

Mutta samaan aikaan kun poliisi on jo pitkään kikkaillut keskenään termeillä ovat suomalaiset joutuneet jatkuvasti tuontiväkivallan kohteeksi. Ja mikseivät joutuisi, koska tuontitavara tietää, että suomalainen järjestelmä tarjoaa jatkossakin vain selitystä, analyysiä, lässytystä ja ennen kaikkea lisää kotouttamista joka toimii jatkossa yhtä hyvin kuin on toiminut viimeiset kolmekymmentä vuotta.

Tuossa Uuden Suomen uutisessa on sitten kohta, joka tiivistää tilanteesta olennaisen. Boldaus ja alleviivaus oma:

Jengien keskeiset henkilöt ovat tällä hetkellä suomalaisia parikymppisiä miehiä, joilla on maahanmuuttajatausta. Ryhmissä ja niiden vaikutuspiirissä on myös alaikäisiä. Useilla keskeisillä jäsenillä on nuoresta iästä huolimatta pitkä rikoshistoria.

Perkele. Tuossa on se ongelma. Ei missään termeillä kikkailussa. Vaikka joku idiootti onkin myöntänyt noille jätkille Suomen passin, niin ne eivät ole suomalaisia. Ja sillä passilla on varmistettu että noista rikollisista jätkistä ei päästä nykykeinoin millään eroon. Se ei ole ongelma, millä termeillä niitä kutsutaan. Ongelma on se, että ne on päästetty tänne.

Väkivallasta on vastuussa väkivallan tekijä mutta voi hyvin todeta, että suomalainen poliittinen eliitti ja sen myötä ylin virkamiehistö on syyllinen väkivaltarikoksen suosimiseen. Se kun hankki typeryyttään ongelman tänne, kiistää nyt ongelman olemassaolon ja pitää ongelmana niitä, jotka puhuvat ääneen ongelmasta.

Mokomat paskat.

USKOSSAAN HORJUNEIDEN LUOSTARI

Heinävesi, joskus tuonnempana…

Intersektionaalisen sisäministeriön auto kääntyi entisen Lintulan luostarin pihaan ja sen kyydissä oli nuori psykologian maisteri Mirjetta Rääkiö. Mirjetta oli tietoinen paikan historiasta ja siitä että se oli ollut pitkään ortodoksinen nunnaluostari. Mutta kun ortodoksinen kirkko ei aikanaan suostunut luopumaan kristillisestä perinteestään ja liittymään perustettuun yleiseen hyve- ja suvaintovirastoon niin sen asema valtionkirkkona lopetettiin ja samalla lopetettiin myös verotusoikeus. Ortodoksisen kirkon omaisuus siirtyi valtiolle ja Lintulan luostari oli nykyisin kehittyneen intersektionaalisen feminismin tutkimuskeskus.

Tosin se oli sitä vain virallisesti ja siitä Mirjetalla oli itsellään jo jonkinmoinen tieto. Sillä hän oli saanut hyvin mielenkiintoisen työtarjouksen tästä paikasta. Aikaisemman uransa Mirjetta oli tehnyt opetusministeriön suunnittelupsykologina joka oli erikoistunut transmyönteisen ajattelun levittämiseen ja normalisoimiseen koko koulujärjestelmässä. Hänet tunnettiin fanaattisena intersektionaalisen feminismin kannattajana. Ja varmaan siksi häneen otettiin yhteyttä intersektionaalisesta sisäministeriöstä, annettiin työtarjous avustavana psykologina ja pyydettiin tutustumaan kehittyneen feminismin tutkimuskeskukseen.

Hänet lennätettiin yksityiskoneella ja Joroisten lentokentällä vastassa ollut auto kuljetti hänet Lintulaan. Hän pani merkille sen, että alue oli ympäröity piikkilanka-aidalla. Hänet ohjattiin suoraan tutkimuskeskuksen pääabbedissan Vilmia Alisteisen toimistoon. Toimistossa oli myös toinen nainen jonka Mirjetta tunnisti. Jumaliste… sehän oli Lennipirkitta Löröttät-Sixteen. Nainen kaiken intersektionaalisen takana. Harmaa eminenssi. Elävä legenda. Kyseinen Lennipirkitta sanoi:

- Vilmia johtaa tätä paikkaa. Mutta minä johdan kaikkea toimintaa sen takana. Sinut on havaittu nuoreksi, lahjakkaaksi, motivoituneeksi ja ennen kaikkea ideologisesti puhtaaksi henkilöksi joten sinulle olisi tarvetta täällä. Tämä on intersektionaalisen yhteiskunnan kannalta hyvin tärkeä laitos. Olet jo varmaan saamistasi ennakkotiedoista ymmärtänyt, että tämä ei ole ihan sitä, mitä tämä virallisesti on.

- Kyllä. Näin olen ymmärtänyt.

- Tämä on taantumuksen vastaisen toiminnan yksi etulinjan laitoksista. Tänne on sijoitettu niitä sisariamme sekä valtamediasta että yliopistoista ja muista tehtävistä joiden usko on alkanut horjua. Usko intersektionaalisen feministisen yhteiskunnan välttämättömyyteen ja täydellisyyteen ainoana oikeana yhteiskuntamallina. He ovat unohtaneet että esille tulevat häiritsevät faktat eivät saa koskaan horjuttaa uskoa kiveen hakattuun ideologiaan.

- Kuinka he ovat tänne päätyneet?

- Osa vapaaehtoisesti. Koska he ovat itse olleet huolissaan itsestään ja ajatuksistaan. Ja osa on, no, sanotaanko että hoitohenkilökunnallamme on suuret valtuudet. Viimeisimpänä esimerkkinä on yliopistollinen tutkija Annia Riippiö joka alkoi tehdä Helsingin Yliopistossa vertailevaa tutkimusta maahanmuuttajien rikollisuudesta sekä jengiytymisestä joka tietysti johtuu vain syrjäytymisestä ja kantaväestön rasismista. Hän vertasi sitä 1990-luvun Suuren Laman syrjäytyneisiin suomalaisnuoriin ja teki johtopäätöksiä jotka olivat, no, faktisesti kyllä täysin oikeita mutta ideologisesti ja intersektionaalisesti vääriä. Hän aikoi julkaista tutkimuksensa ja alkoi muutenkin puhua levottomia yliopistolla. Valveutuneet sisaret yliopistolla ottivat yhteyttä meihin ja kertoivat hänen opillisesta alennustilastaan.

- Eli hänet tuotiin tänne?

- Nimenomaan tuotiin. Se ei tapahtunut vapaaehtoisesti. Hänen puolisolleen ilmoitettiin että hän on täällä, haluaa olla ehdottomassa rauhassa eikä pitää mitään yhteyttä ja haluaa viimeistellä väitöskirjaa islamilaisuuden aikaansaamasta suvaitsevaisuuden lisääntymisestä Suuren Laman aikaisessa Suomessa. Meillä muuten on ministeriössä palkattuna niitä väitöskirjan tekijöitä. Heidän työnsä ei sinänsä ole kovin vaikeaa koska siihen on valmis sabluuna ja jokainen intersektionaalisen sisäministeriön kautta tuleva väitöskirja hyväksytään joka tapauksessa.

Mirjetta kysyi:

- Täällä ei siis ole miehiä ollenkaan?

- Ei. Heille on uudelleenkoulutuspaikka Hailuodossa. Vielä suljetumpi kuin tämä. Sillä eihän miehiin voi muutenkaan luottaa. Sinänsä miestoimittajien ajoittain aiheuttamat ongelmat häviävät ajan kuluessa itsestään sillä eihän heitä ole otettu toimittajakoulutukseen yli kymmeneen vuoteen.

Mirjetta nyökkäsi, oli hetken aikaa hiljaa ja kysyi sitten:

- Entäs se hoito? Kuinka se sitten oikeastaan tapahtuu?

Tähän vastasi Lennipirkitta:

- Se on muistamattomuushoitoa. Meillä on keinot käyttää niin pakkohypnoosia kuin psykoaktiivisia aineita joilla saamme aikaan rajoitetun muistinmenetyksen. Rajoitetun, mutta halutulla ajalla totaalisen sellaisen.

- Ymmärrän. Mutta mihin minua tarvitaan?

- Kartoittamaan se hetki, josta alkaen muistinmenetys täytyy tehdä. Te osallistutte keskustelusessioihin potilaiden kanssa ja pyritte niiden myötä kartoittamaan sen hetken ja ne tapahtumat, jolloin heidän ajatuksensa siirtyivät väärille poluille. Kun olemme saaneet sen hetken kartoitettua, niin asetamme muistinmenetyksen varmuuden vuoksi siitä vuoden taaksepäin. Ja hyvin moni hoidettava on ollut tyytyväinen kun hoito on saatu valmiiksi. He ovat jälleen asiaan täydellisesti uskovia ihmisiä ja lisäksi heillä kaikilla on mukanaan maailmaan palatessaan uunituore tohtorinväitöskirja.

- Kuinka suuri osa hoidosta onnistuu?

- Noin yhdeksänkymmentä prosenttia.

- Entäs ne, joiden kohdalla hoito ei onnistu? Että he kieltäytyvät palaamasta intersektionaalisesti oikeaan ajatusmaailmaan?

Lennipirkitta Löröttät-Sixteen huokaisi ja hänen ilmeensä kertoi varsinaisen asian hänen vastatessaan:

- No… silloin me yksinkertaisesti luovutamme.

- Eli ne, jotka ovat uhkana ajatussaastan levittämisestä eivät koskaan poistu tästä luostarista?

- No… ainoastaan savupiipun kautta. Ja sen vuoksi tämän paikan työntekijöiltä vaaditaan, että he ovat valmiita kaikkeen. Aivan kaikkeen. Oletteko valmis tähän vaativaan tehtävään? Palkka on varmasti kohtuullinen.

Mirjetta mietti hetken ja hän muisti kuinka varsinkin miespuolisia vanhempia toimittajia oli kadonnut julkisuudesta ja sitten he olivat saaneet yllättävän sydänkohtauksen. Hän huomasi, ettei asia vaivannut häntä ollenkaan joten hän vastasi:

- Olen valmis. Kaikkeen. Aivan kaikkeen. Oikean uskon suojelemiseksi.

Lennipirkitta katsoi häntä lämpimästi. Oli jälleen löytynyt oikea ihminen oikeaan tehtävään. Tietysti hänen piti hankkia vielä kannuksensa käytännön työssä. Intersektionaalisen feministisellä yhteiskunnalla oli kaikki oikeus ja velvollisuus suojella itseään yhteiskuntana joka saavutti täydellisyyden ja lopetti historian.

JOTAIN IHAN MUUTA CXXX

Eli suoran ykkösen ruhjovaa voimaa

Siirrytäänpä taas hetkiseksi ylimasentavasta nykypäivästä muistojen Kekkoslovakiaan. Silloinhan suomalainen liikkui mopolla. Ja mopolla tarkoitetaan mopoa, ei niitä huuthelvetistä tuotuja moposkoottereita eikä varsinkaan nykyisiä sähköhötkylautoja vai mitä ne on. Tuolloin Kekkoslovakiassa oli vaikea käydä ulkona ilman että näki vähintään yhtä mopoa. Nykyisinhän sellaiset vanhat mopot ovat hinnoissaan jos ne ovat kunnossa. Käydään läpi pieni muistokavalkaadi. Ja senhän aloittaa itseoikeutetusti Pappa-Tunturi:

Soliferilla vastaavanlainen malli oli Solifer Export:

Myös ulkomaalaisia vastaavan tyylisiä mopoja oli myynnissä. Ainakin norjalainen Jupiter:

Ja yhtä lailla norjalainen Øglænd:

Itätavaraa mopomarkkinoille ei oman muistini mukaan tullut ainakaan Neuvostoliitosta mutta olihan myynnissä Tshekkoslovakialainen Jawa-mopo:

Johan sliipparitkin aikanaan lauloivat ”en tarvitse Skodaa, Pobedaa, kun saan Jawalla kaasuttaa, numero selkään ja baanalle, Jawa on tehty miehille”. Tämä Jawa oli kai lähimpänä sitä moottoripolkupyörää. Vielä lähempänä oli tietysti ranskalainen etupyörän apumoottorilla varustettu Velosolex:

Mutta kyseinen mopojotakin ei käynyt meillä kaupaksi ja maahantuoja joutui myymään niitä poistohintaan. Ehkä tuollainen kulkuväline sopi sitten paremmin Ranskan päällystetyille kaduille. Kekkoslovakialaisille nuorille myytiin tietysti myös sporttisemman oloisia mopoja. Niin kuin esimerkiksi Tunturi Sport:

Samoin kuin sen seuraaja Tunturi Super Sport. Soliferilla taas oli omansa eli Solifer SM:

Myynnissä myös oli Helkama Raisu:

Kaikki nuo mopot olivat käsittääkseni kaksitahtikoneita ja jokaisella Kekkoslovakialaisella bensiksellä löytyi myös kaksitahtipumppu:

Vaan lieneekö niitä enää yhdelläkään bensiksellä? Jos jollain lukijalla on havaintoja niin ne otetaan mielellään vastaan. Sitten 1970-luvun lopulla tulivat ne tossumopot eli Honda Monkey joka oli jo nelitahtinen:

Ja Suzuki PV joka muistaakseni oli kaksitahtinen:

Näitähän jätkät virittelivät kulkemaan ihan järkyttäviä nopeuksia mikä oli itsessään pirunmoinen riski kun eihän noiden runkoja oltu kovin suurille nopeuksille suunniteltu. Tässä aikaisemmin tuli todettua että tuolla mopopuolella ei itäkalustoa pahemmin ollut. Sen sijaan moottoripyöräpuolella tilanne oli toinen. Joskus 1970-luvulla tulivat japsipyörät mutta sitä ennen Suomen teillä oli hyvin yleinen näky neuvostoliittolainen IC:

Sekä tshekkoslovakialainen Jawa:

Ja tässähän tätä muistelua Kekkoslovakian ajalta taas oli. Sehän sopii päättää mopoiluteemaan sopivalla musiikilla joka on tietenkin Sleepy Sleepersin kappale Kesämopo, albumilta The Mopott Show, vuodelta 1979:

TAPONEN JA KÄSITEHÄSSIMINEN

Vaikka poliisikin tunnustaa jo että tuontitavaran katuväkivalta vain kasvaa ja raaistuu niin surullisenkuuluisa ylivälikomisario Taponen jatkaa omalla linjallaan ja toteaa että ongelmaa ei ole. Perusteena on käsitehässiminen eli:

Helsingin poliisin ylikomisario Jari Taposen mukaan poliisin tilannekuva ilmiöstä on tällä hetkellä hyvä.

Taponen kuitenkin kritisoi ”katujengi”-termin käyttöä.

Hänen mukaansa Suomessa ei ole rikollisporukkaa, joka täyttäisi kaikki katujengin eurooppalaisen määritelmän kaikki viisi kohtaa.

Kiitos, Taponen. Nyt on helpompi hengittää. Tosin tämähän herättää kysymyksen: Jos se katujengi ei täytä joitain määritelmiä, niin tekeekö se väkivalta silloin vähemmän kipeetä? Ovatko tapetut ehkä vähemmän kuolleita?

Selitteläätiötä on asian tiimoilta tullut myös Yleltä joka on löytänyt lähetykseensä jonkun uuden akateemisen käsitehässijän jonka selitys on jo koko lailla taiteellinen:

Kieltämättä tämä oli jotain uutta ja tuosta on aika vaikea panna paremmaksi. Löytyy tästä videolinkistä. Mutta hyvää talven odotusta kaikille. Liikkukaa ihan rauhassa yksin vaikka osa poliiseista onkin varoittanut siitä. Ei ole mitään pelättävää sillä nuo jengit eivät täytä eurooppalaisen jengimääritelmän kaikkia kohtia.

Ja niin, jotenkin tuntuu että tuo Ylen haastattelema nainen on jäsenenä Veronhaaskaajain Keskusliitossa.

VERONHAASKAAJAIN KESKUSLIITTO

- Hyvää päivää, hyvät kuuntelijat. Täällä jälleen Antero Lärvänen Huitsinnevadan paikallisradion suorassa lähetyksessä. Suomihan on kaikenlaisten yhdistysten luvattu maa ja olemme saaneet tietoomme että maahamme on perustettu jälleen uusi yhdistys jolla mitä todennäköisimmin tulee olemaan hyvin suuri yhteiskunnallinen merkitys. Kyseessä on Veronhaaskaajain Keskusliitto ry ja meillä on puhelinhaastattelussa sen vasta valittu toiminnanjohtaja eli selitteläätiön, soveltavan spedestetiikan ja akateemisen käsitehässimisen tohtori Anna-Aina Almunen. Tohtori Almunen, tervetuloa haastatteluun.

- Kiitoksia, Antero. Hienoa, että siellä Pinnanmaallakin ollaan niin sanoakseni ajan hermolla.

- Enemmän kuin uskottekaan. Noin ensinnäkin kysyisin että keitä tähän Veronhaaskaajain Keskusliittoon kuuluu ja mikä on sen toimintaperiaate?

- Niin jos puhutaan ensiksi toimintaperiaatteesta niin sehän on aika lailla samanlainen kuin Veronmaksajain Keskusliitolla eli jäsenistönsä etujen ajaminen ja puolustaminen. Tällä hetkellä yhdistykseen kuuluu kolme pääryhmää:

- Ensimmäinen pääryhmä koostuu julkisella sektorilla toimivista akateemisista suojatyöntekijöistä eli siis käytännössä erilaisista yhteiskuntateologian ja -tanhuamisen maistereista ja tohtoreista.

- Toinen pääryhmä on puolestaan Suomeen tulleet ja pysyväiselatuksen piirissä olevat etnisesti edistykselliset maahanmuuttajat.

- Kolmannessa ryhmässä on myös lähinnä akateemisia suojatyöntekijöitä ja he toimivat juuri tässä maahanmuuttoteollisessa kompleksissa sekä siihen kiinteästi liittyvissä ngo-organisaatioissa. Kaikille kolmelle ryhmälle yhteinen piirre on se, että ne toimivat verovaroin.

- Täsmennätkö, mitä tarkoitat tällä etujen ajamisella ja puolustamisella?

- No tietenkin nimenomaan saavutettujen etujen turvaamisella. Ettei niitä viedä pois. Kyllähän me tiedämme oikein hyvin, että meidän niin sanottu työmme on parhaimmillaankin tarpeetonta ja hyvin usein varsinaiselle työnteolle myös haitallista koska me saamme ideoita asioista joista me emme ymmärrä mitään ja niitähän täytyy pistää toteen. Mutta ei meiltä tätä asemaa saa silti viedä pois. Kun me kerran olemme saavuttaneet sen. Se olisi ihmisoikeuksien vastaista. Mitä tulee noihin etnisesti edistyksellisiin, niin myöskään heidän turvattua notkumisoikeutta ja elatusta ei saa poistaa, koska silloinhan tunnustettaisiin että koko monikultturismi oli hirvittävä virhe alusta alkaen. Ja hehän ovat myös käveleviä solidaarisuuspokaaleita joiden pelkkä olemassaolo kertoo siitä kuinka hyviä ja edistyksellisiä ihmisiä me olemme. Ja hei, siks toiseks, meidän tulee säilyttää turvattu asemamme myös yleisen työviihtyvyyden nimissä.

- Jaa, tarkennatko tuota työviihtyvyyttä?

- No jos meidät pakotetaan oikeisiin työpaikkoihin säätämään ja säveltämään niin takaan ja alleviivaan että yleinen työviihtyvyys noissa työpaikoissa taatusti heikkenee.

- Joo tuo pitää kyllä paikkansa, myöntää täytyy. Mutta noin äkkiseltään tuo toimintaperiaatteenne kuulostaa aika härskiltä. Suorastaan siltä että loiseläin haluaa jatkossakin imeä isäntäeläimen verta.

- Sehän on totta, mutta tämä lähetyshän tulee vain Pinnanmaalla. En kai minä näitä laajemmin puhele. Yle haastatteli minua hieman ennen teitä ja sille minä perustelin toimintaamme niin, että meidän akateeminen koulutuksemme, osaamisemme ja kokemuksemme takaa humanistisen ja positiivisen ajattelun ylläpitämisen yhteiskunnassamme ja tämä hyödyttää kiertotien kautta myös yksityistä sektoria. Ja etnisesti edistyksellisistä kerroin tietysti että he ovat sekä voimavara että velvollisuus ja sen lisäksi he tarjoavat yksityisten ihmisten keskuudessa mukavia ruuanlaitto- ja pelihetkiä.

- Niin juu, ne maagiset ruuanlaitto- ja pelihetket jotka ovat nykyajan ufoja. Niihin uskotaan, vaikka kukaan ei ole niitä nähnyt. Mutta onko yhdistykseenne mahdollisesti tulossa muitakin jäsenliittymiä?

- Onhan toki. Kaksi. Ensiksi ne yritykset jotka tarjoavat palveluitaan ainoastaan julkiselle sektorille.

- Jaa no tämänhän minä ymmärrän. Nämä firmat ovat hoksanneet että miksi ottaa riskejä markkinoilla kun voi riskittä lypsää verorahoja. Niin, että jopparit myyvät virastospedeille kaikenlaisia kalliita ja täysin turhia ideoita sekä palveluita todeten että tämä on teille välttämätöntä ja asialla on kiire, muuten hinta kaksinkertaistuu. Ja rajoitetulla ajatuskyvyllä varustettu virastospedehän menee joka kerta lankaan, tuumii että tämähän on kuuminta hottia ja tämä hankitaan. Maksoi mitä maksoi. Tähän voidaan tietysti lisätä ne lakimiesfirmat jotka väsäilevät hylsyn saaneille etnisesti edistyksellisille sitä neljättätoista valituskierrosta. Totta kai tällaiset firmat haluavat pitää kiinni vallitsevasta olotilasta. Mutta entäs se toinen?

- No sehän on Ylen ulkopuolinen valtamedia.

- Mutta sehän toimii tilaajamaksuilla ja mainostuloilla?

- Toimii niin, mutta kuinka kauan? Koska sen tuotanto on ideologisesti oikeaoppista niin sen levikit pienenee koko ajan. Kun Ylen ulkopuolinen valtamedia on jäsenenä Veronhaaskaajain Keskusliitossa niin liitto pyrkii painostamaan eduskuntaa yleisen mediaveron lanseeraamiseksi. Se koskisi koko oikeaoppista valtamediaa ja sen jälkeen ei toimittajien tarvitsisi enää miettiä että kiinnostaako heidän tekstinsä lukijaa tai mainostajaa. Ylen tyyliin.

- No joo, nyt ymmärrän tämän. Mitenkäs valtakoneisto suhtautuu toimintaansa aloittavaan yhdistykseen?

- Erittäin myönteisesti. Olemme saaneet eri hallinnon tahoilta jo kahdeksan ja puoli miljoonaa euroa toiminta-avustusta. Työmme nähdään erittäin tärkeäksi.

- Oletan, että avustuksen myöntäneet virkakoneiston edustajat kuuluvat myös jäseninä Veronhaaskaajain Keskusliittoon?

- Oletat oikein.

- Veronhaaskaajain Keskusliiton uusi toiminnanjohtaja Anna-Aina Almunen, kiitän teitä haastattelusta. En oikeastaan toivota onnea uudelle yhdistykselle, sillä tiedän, että se pärjäilee oikein hyvin muutenkin. Täällä Antero Lärvänen, Kankkula.

KUIN KAKSI MARJAA

Ainakin tyyliltään:

Noin yleensä ja erikseen voi sanoa että idolinpalvonta on täysin harmitonta jos palvojina ovat esim. nuoret tytöt ja kohteena vaikkapa Beatles. Sen sijaan valtiollisella tasolla idolinpalvonta tuppaa aina olemaan vaarallista. Suorastaan ironista se olisi sellaisessa maassa jossa palvottavana pääministerinä olisi joku varamiehenä vahingossa asemaansa noussut instagram-bimbo. Mutta Suomessahan ei toki niin ole, eihän?

No, hotellin respan lyhyt taidekatsaus päättyy tähän.

KALJUPÄISIÄ UUTISHAVAINTOJA OSA CLXII

1. Hyytävä otsikko, hyytävä todellisuus

Harvoinpa on yksi otsikko aiheuttanut niin paljon spontaania vilunväristystä kuin tämä Ilta-Sanomien otsikko:

Itse jutussa esitellään EK:n ”vihreän kasvun johtajaa” Ulla Heinosta joka jutussa mainostaa vihreän siirtymän Suomenkin elinkeinoelämälle tarjoavaa äärimäisen loistavaa tulevaisuutta josta meikäläiselle tulee väkisinkin mieleen lause ”Suomi: takana loistava tulevaisuus”.

Tässä blogissa on eräänkin kerran ihmetelty sitä, mitä kyseinen vihreä siirtymä on saanut ja saa jatkossakin aikaan pohjoisen maan nimeltä Suomi asukkaille. Nyt voi ihmetellä myös uutta kysymystä. Kyseinen Heinonen nimittäin mainostaa näin:

”Pelkästään EU:ssa tämän vuosikymmenen aikana vihreään siirtymään tehdään 5000 miljardin euron investoinnit”.

Ja mistähän tuo järjettömän suuri summa revitäänkään investoitavaksi jos ei tavallisten ihmisten selkänahasta? Pistää miettimään että miksi EK on samoilla linjoilla hallituksemme kanssa. Eli lopetetaan toimiva elinkeinoelämä ja toivotaan, että se saadaan korvattua jollakin, jota ei ole olemassakaan kuin utopistien unelmissa.

Tuossa kyseisessä jutussa tuo Heinonen sanoo kyllä yhden lauseen joka pitää varmasti paikkansa:

”Raha löytää kyllä ottajansa”.

Jep. Aivan varmasti löytää.

2. Koronaa monesta vinkkelistä

Tuontitavaran jatkuvasti lisääntyvä ja raaistuva rikollisuus ei ole lukijalle mikään uutinen. Jopa valtamedia uutisoi siitä. Mutta selitykset ovat entisenlaisia joista tuoreimpana osoituksena Iltalehden rikoskomisario Marko Forssin haastattelu:

Rikoskomisario Forss sanoo, että selkeää yksittäistä syytä poikkeukselliselle ryöstösumalle on vaikea sanoa. Jonkinlainen jatkumo koronavuosien ongelmille on kuitenkin kyseessä. Siinä missä kaksi edellistä koronapandemian sävyttämää vuotta olivat täysin poikkeuksellisia nuorten vakavan väkivaltarikollisuuden suhteen. Nyt rikollisuuden muoto on vaihtunut ryöstöihin.

Niin notta korona. Kun ottaa huomioon että tämä tuontitavaran sikailu alkoi jo huomattavasti ennen koronaa niin voisiko tehdä johtopäätöksen että koronaepidemia alkoi sittenkin Suomesta? Vai voisiko kerrankin tunnustaa että tuontitavaran rikollisuus johtuu tuontitavarasta itsestään eikä sitä järjettömällä maahanmuuttopolitiikalla olisi pitänyt koskaan laskea pesiytymään tänne?

Valvontakameran kuvaa epäillystä ryöstäjästä

Itse koronasta olen kirjoittanut hyvin vähän koska kyllästyin jo aikaa sitten asiaan liittyvään hysteriaan joka tarttui hyvin moneen ihmiseen. Totean nyt kumminkin sen, että oman käsitykseni mukaan koko rokotusprojekti oli täysi susi joka ei ole estänyt koronan leviämistä eikä tarttumista millään tavalla. Hyvän vahvistuksen sain hiljattain kun katsoin erikoislääkäri Rauli Mäkelän haastattelun. Tunnin mittaisen haastattelun voi katsoa tästä linkistä mutta laitan pari siitä kaapattua kuvaa. Pahoittelen kuvien hieman huonoa laatua. Ensiksi rokotteen tehokkuudesta:

Eli kun rokotteita alettiin jakaa, niin tartuntojen määrä vain lisääntyi. Ja täysrokotetut eivät olleet yhtään enempää suojassa kuin rokottamattomat. Kuvan luvut prosentteja:

Ja kun puhutaan siitä ylikuolleisuudesta niin sen määrä on esmes Suomessa, Norjassa ja Tanskassa alkanut kasvaa samaan aikaan kun niitä rokotteita alettiin jakaa:

Kyseisessä haastattelussa on paljon muutakin faktaa ja jos löydätte tunnin aikaa niin se kannattaa katsoa. Kyseisen lääkärin tarjoamat tilastot ovat kaikki virallisista lähteistä. Tuli vaan mieleen sekä vihreästä siirtymästä että rokotushysteriasta että mikäli valtakoneisto, virkakoneisto ja valtamedia sanovat yhteen ääneen että joku on välttämätöntä ja se pitää tehdä nopeasti niin asiaa kannattaa aina suuresti epäillä.

3. Vihreä siirtymä tappaa snagareitakin

Törmäsin uutiseen Rovaniemeltä. Se on ehkä pieni, mutta asianomaisille suuri ja kuvaa hyvin aikamme vääristynyttä henkeä. Eli Rovaniemellä suosittu Alakunnaksen grilli lopettaa toimintansa. Ja syynä ovat kasvaneet kustannukset. Mikä on merkittävä osa niistä kustannuksista? No:

- Päällimmäinen syy lopettamiselle löytyy yksinkertaisesti nousseista hinnoista, Alakunnas kertoo.

Hänen mukaansa kustannukset ovat nousseet kaikkiaan karkeasti arvioituna noin 40 prosenttia. Kertakäyttömuoveja kieltävä EU-direktiivi astui voimaan 3. heinäkuuta vuonna 2021. Tämän jälkeen Suomesta on asteittain poistunut markkinoilta kertakäyttöisiä muovituotteita, kuten pillejä sekä aterimia.

– Rasioiden hinta on viisinkertaistunut muutoksen myötä. Aiemmin styroksirasia maksoi yhdeksän senttiä kappaleelta. Tilalle tulleet maksavat moninkertaisesti. Lisäksi maatuvat aterimet ovat hinnaltaan moninkertaiset muovisiin verrattuna.

Ja missäs ne olivatkaan ne Suomen vesillä ajelehtivat muovilautat?

Kustannuksiin kuului tietysti myös ruoka-aineiden ja sähkön hinnan nousu. Jokainen toimintansa lopettanut ja varsinkin lopettamaan pakotettu snagari on ikävä menetys suomalaiselle kulttuurille.

4. Jalkapalloa ilman kaljaa

Allekirjoittanutta ei sinänsä nuo eilen alkaneet jalkapallon MM-kisat pahemmin kiinnosta mutta huomasin uutisen että kun Dubaissa oli myyty hotellit täyteen niin sen jälkeen Dubai kielsi kaljan myynnin ja hallussapidon otteluissa. Heitän ennusteen että tämä on loistavaa mainosta ensi vuonna Ranskassa pidettäville rugbyn MM-kisoille. Meinaten, kun jalkapallofanit joutuvat seuraamaan ottelua selvin päin niin he hoksaavat että näinkös tylsä tää laji onkin.

Itseäni harmittaa kun ei niitä rugbyn MM-kisoja Suomessa näy.

5. Genitaalihiekkaa

Oy Son Lönsön Ab ilmoitti että genitaalihiekan tilaukset ovat viimeisen vuorokauden aikana lisääntyneet monta sataa prosenttia. Son Lönsön epäili että tällä ilmoituksella saattaa olla asian kanssa tekemistä:

Ja jos wokeltavalla suvaitsevais-tiedostavaistolla on henkinen pipi niin sehän meille käppäkansalaisille sopii oikein mainiosti. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin alkavalla viikolla.

LUMEN HETKI

Kun tänne Huitsinnevadan Örnätjärvellekin satoi hiljattain ensilumen – joka tosin suli pian pois –  niin tuli mieleen pieni takauma turvallisilta Kekkoslovakian ajoilta. Oliskohan se ollut 1975 tai 1976. Me asuttiin Oy Firma Ab:n asuinalueella ja siellä asustavan mölliporukan kanssa oli hyvä olla. Siellä ei kiusattu ketään. Toisin kuin koulussa. Sehän oli marraskuuta, niin kuin nytkin. Asuinalueella oli sekä kerrostaloja että rivareita. Niitten eteläpuolella oli muutaman hehtaarin metsikkö ja siinä vieressä tyhjiä puutaloja joita sanottiin Maatilaksi. Sitä ei kukaan kertonut että oliko se joskus oikeasti ollut maatila.

Me liikuttiin siinä metsikössä ja Maatilalla. Iltapimeällä. Kauempaa katuvalot heijastivat vähän valoaan metsässä oleviin koivunrunkoihin saaden metsään näyttämään hieman aavemaiselta ja sekös ruokki mukavasti sitä maailman ehkä suurinta luonnonvoimaa eli pikkupojan mielikuvitusta. Metsässä oltiin aina suurella seikkailulla. Vähän kauempana metsässä näkyi pieniä punaisia hehkuvia pisteitä. Siellä isommat pojat olivat salatupakalla. Olivat panneet pennit jonoon ja ostaneet sippitopan punaista Malporoa – ei kukaan osannut lausua Marlboro – tai sitten lännenmiesten tupakkaa eli Coltia.

Olisko kello ollut illalla seitsemän ja kahdeksan välillä. Ei ollut vielä kotiintuloaika eikä kukaan meidän tekemisiä vahtinut. Eivät vanhemmatkaan olisi tajunneet että miksi ihmeessä niitä möllejä pitäisi vahtia. Kunhan tulivat määrättyyn aikaan kotiin. Meillä oli monella sellaiset sen ajan peltiset litteät taskulamput. Niitten kanssa seikkailtiin siinä metsikössä ja Maatilalla. Ei me sieltä varsinaisesti mitään etsitty mutta oli mukavaa osoitella taskulampulla.

Sitten me huomattiin, että hei, alkaa sataa lunta. Ensilumi. Tuttuun tapaan se tuli kuin tuumien. Aivan kuin hiutaleet olisivat katselleet ympärilleen hitaasti pudotessaan ja miettineet, että mihinkäs sitä olisi mukavinta asettua talven ensimmäisinä sanansaattajina.

Kiva!

Se toi pojanmöllien mieleen tulevan talven ja kaiken sen mukavan, mitä se toi mukanaan. Saatiin tehdä lumilinnoja. Ja lumiukkoja. Käydä lumisotaa. Ja laskea pulkalla mäkeä samalla asuinalueella sijaitsevassa mäessä. Oy Firma Ab:n miehet jäädyttäisivät taas lätkäkaukalon. Ei siinä reunat sinänsä olleet kuin parikymmentä senttiä mutta sehän ei tahtia haitannut. Eikä me silloin edes sanottu sitä lätkäksi vaan lähdettiin pelaamaan jäkistä. Oli pian aika laittaa lämärilavat kuntoon. Kertoivathan hiljakseen putoavat lumihiutaleet myös tulevasta pikkupojan joulusta. Joulusta, jota silloin vielä kannatti odottaa. Sekä tietysti uudesta vuodesta ja siihen olennaisesti kuuluvasti möllien pommipartiosta.

Tuleva talvi olisi pikkupojille mukava. Varsinkin kun ei tarvinnut miettiä niitä aikuisten juttuja eli kuinka sen lumen kanssa taas pärjättäisiin. Meillähän ei ollut sellaista ongelmaa. Oy Firma Ab:n traktorit aurasivat lumen pihastakin. Ei pikkumöllin tarvinnut sellaisia miettiä.

Näin vanhemmittaan sitä luovaa työtä on joutunut miettimään eräänkin kerran. Samoin sitä – mitä pikku-Ykän ei tarvinnut miettiä – että kuinkahan paljon se lämmitys taas talvella maksaa. Ensimmäiset lumihiutaleet saavat nykyisin aikaan spontaanin hiljaisen kirosanan.

Aikuinen Ykä on aika kateellinen pikku-Ykälle. Niin kuin muutenkin niille yksinkertaisemmille ja selkeämmille sekä nyt jo kovin kaukaisille ajoille.

KEPUDIKTIO

Hömpstadin Vähänköehkäopistollisen Keskussairaalan ylempi aivoräätäli Veikko Vopakki istui toimistossaan työpöytänsä takana ja hänen kanssaan samassa huoneessa olivat lapualaiset sisarukset Alma ja Aatos Jörvari. He olivat hakeneet apua isäänsä, maanviljelijä Aatua vaivaavaan ongelmaan täältä Pinnanmaalta koska sitä ei kotimaakunnasta tuntunut löytyvän. Aatu oli itsekin huolissaan tilastaan ja suostunut tutkimusjaksoon. Nyt jakso oli lopussa ja Veikko Vopakilla oli Jörvareille ikävää kerrottavaa:

- Niin… olemme tutkineet isäänne tarkkaan… ja diagnoosi on selvä… hän kärsii yhdestä pahimmasta addiktion muodosta eli kepudiktiosta… näyttö on kiistaton.

Niin. Kepudiktio. Tätähän he olivat pelänneet. Heidän isänsäkin oli tajunnut tilansa jolle hän ei mahtanut mitään vaikka kovasti yritti ja halusi. Hän oli järkevä ja asiallinen mies joka ymmärsi maailman ja ennen kaikkea Suomen tapahtumat erinomaisen hyvin. Mutta vaaleissa hän oli aina äänestänyt kepua. Vaikka ei oikein jälkeenpäin osannut selittää että miksi niin taas kerran pääsi käymään. Alma kysyi Veikko Vopakilta:

- Kuinka päädyitte tähän diagnoosiin? Se on kuitenkin vakava.

- No, me teimme hänelle sekä kliinisiä että läränormaaleja tutkimuksia. Hän oli kanssamme yhteistyössä koko ajan. Ensiksi seulottiin pois normaali typeryys jolle mekään emme voi mitään. Hänelle kerrottiin pahimpia kepumöläyksiä viimeisten vuosien aikana mutta sanottiin, että ne oli esitetty joidenkin toisten puolueitten edustajien taholta. Ja hänhän totesi niihin kaikkiin että tuohan on aivan järjetöntä. Tuohan ajaa maamme kaaokseen. Sitten kerroimme samat asiat ja sanoimme että ne ovat kepulaisten tekstiä. Hän oli edelleen samaa mieltä tosin hieman vaisummin mutta se on ymmärrettävää sillä hän tietysti häpesi tilaansa ja sitä että oli omalta pieneltä osaltaan ollut aiheuttamassa nykyistä mielettömyyttä. Kun saimme suljettua typeryyden mahdollisuuden pois, niin siirryimme eteenpäin eli otimme aivokuvan.

Nyt kysyi puolestaan Aatos:

- Mitä aivokuvasta löytyi?

- Ei yhtään mitään. Täysin terve mies. Normaalitilanteessa. Mutta sitten siirryimme seuraavaan tutkimusvaiheeseen eli toimme tutkimushuoneeseen äänestyskopin ja annoimme hänelle tehtäväksi äänestää. Otimme samalla aivokuvaa. Hän meni siinä sellaiseen zombiemaiseen tilaan ja aivokuva… no, katsokaa itse. Vasemmalla normaali aivokuva ja oikealla äänestyskoppiaivokuva:

- Mutta tuohan…

- Kyllä. Kun hän näkee äänestyskopin niin hän menee läränormaaliin tilaan ja kuvittelee äänestävänsä sitä ikivanhaa Maalaisliittoa. Testi toistettiin useita kertoja ja tulos oli aina samanlainen. Äänestämisen jälkeen hän sitten oli täysin normaali täysjärkinen itsensä eikä muistanut mitä äänestyskopissa tapahtui.

Alma kysyi järkyttyneenä:

- Mutta voidaanko häntä auttaa? Hän kun tietää itsekin tilansa vakavuuden ja haluaa apua.

- Mitään välitöntä ja nopeasti toimivaa apua ei ole koska emme ole pystyneet selvittämään mistä kepudiktio pohjimmiltaan johtuu. Mutta meillä on hoitomuoto josta pitkässä juoksussa on saatu kohtuullisen hyviä tuloksia.

- Minkälainen hoitomuoto?

- Soveltava koppihoito.

- Koppihoito? Mutta ei kai nyt isää vankilaan sentään?

- Eihän toki. Kyseessä on siedätyshoito. Eli me toimitamme isänne kotiin äänestyskopin ja vaaliuurnan. Hänen tulee ensimmäisen kahden kuukauden aikana äänestää siellä kerran päivässä. Olemme nimittäin huomannut että kun äänestystä tehdään tarpeeksi usein niin läränormaali tila alkaa vähentyä. Teidän tehtävänne on katsoa vaaliuurnasta päivittäin, että alkaako hänen äänestymiskäyttäytymisensä muuttua. Ja sitten me otamme täällä säännöllisiä aivokuvia.

- Mutta entäs jos se ei toimi?

- No, sekin mahdollisuus on. Mutta on siinä se etu että vaalipäivänä hän saattaa äänestää omassa kodissaan olevassa äänestyskopissa eikä mene varsinaiselle äänestyspaikalle jolloin hän ei tee vahinkoa itselleen eikä muille. Mutta niin kuin sanoin, siedätyshoidosta on saatu kohtuullisen hyviä tuloksia.

- Kiitän teitä kovasti. Ehkä isällämme on vielä toivoa. Mutta onko noita addiktion malleja muitakin?

- Onhan niitä, tosin kepudiktio on se yleisin ja vakavin. On myös demariktio ja kokkariktio ja ne toimivat täysin samalla tavalla.

- Entäs vasurit?

- No sitä ei oikeastaan ole. Kas kun ne rautakourat jotka aikanaan äänestivät kommunisteja ovat jo manan mailla. Ja ne, jotka sitä edelleen äänestävät mieltävät että se on heidän sielunelämälleen juuri sopiva. Vihreistä emme täällä edes puhu ellemme ota ensiksi xylitol-purukumia suuhumme suun puhdistamiseksi. Ne ovat kaiken avun ulkopuolella kun ne eivät apua edes halua. Niillä ei ole ongelmaa. Ne ovat ongelma.

- Kiitos teille vielä kerran. Yritetään sitä sovellettua koppihoitoa. Isämme vuoksi.

- Meillä Vähänköehkäopistollisessa Keskussairaalassa pyritään aina tekemään parhaamme potilaan hyvinvoinnin ja parantumisen eteen.

Kiitokset Tapsalle vaan ja Qroquius Kadille inspiraatiosta.

MILJARDIT PAUKKUU

Tilastosivusto Worldometerin mukaan maailman väkiluku ylittää huomenna tai viimeistään ylihuomenna kahdeksan miljardin rajan. Kun klikkaa tuota Worldometeriä niin huomaa, kuinka pelottavalla vauhdilla luku kasvaa.

Ja väestöräjähdys on se todellinen ongelma.

Ongelma ei ole suomalainen henkilöauto.

Ongelma ei ole suomalainen kuorma-auto.

Ongelma ei ole suomalainen maanviljelijä.

Ongelma ei ole suomalainen motokuski.

Ongelma ei ole saunaansa lämmittävä suomalainen.

Ongelma ei ole lihaa syövä suomalainen.

Mutta utopiassaan elävä vihervasemmisto pitää juuri noita ongelmana eikä halua edes puhua väestöräjähdyksestä. Muuta kuin ottamalla ylijäämäväestön Suomeen. Hyvänä esimerkkinä oli muutama vuosi sitten Heidi Hautalan tiedostava lausunto:

Puhe Afrikan väestöräjähdyksestä on vanhanaikaista, ei ole mitään väestöpommia. On vain valtavaa köyhyyttä ja osattomuutta.

Ja juu, ongelma ei ole myöskään isänpäiväkortin lesbopariskunnille aiheuttama henkinen pipi vaikka Helsingin Pravda niin julistaakin.

Mietin vaan, että natkuttavatkohan nuo feministitoimittajat äitienpäiväkorteista? No, seuraavaa miljardia odottaessa.