HIKINAUTIT, TUOPPI JA TANKERO

Marraskuuta, näinä päivinä…

Kahden setäruman käppäukon kuskaama Punainen Nissan ajeli kohti Häkälän kuntaa jonne käppäukkojen elikkä Perskeleen Ykän ja Lötjösen Eeliksen oli määrä lähteä jälleen metsästämään. Tai no, kun oltiin enemmän pyynti- kuin saantimiehiä niin oikea termi oli kai metsästelemään. Matka oli vielä kesken ja toverukset pysähtyivät matkan varrella sijaitsevan Jonkunmuun kunnan keskustan reunamilla sijaitsevalle levikkeelle pitämään voimasavuke Bostonin terästämää taukoa.

Levikkeen vieressä oli näkyvissä vielä hieman kivijalkaa. Siinä oleva talo oli purettu aikaa sitten. Olikohan ollut asuintalo vaiko ehkä jokin muu? Itse asiassa asia selviäisi käppäukoille aivan heti sillä he huomasivat Nissanin muuttuneen taas kertaalleen Mossen avolavapakuksi. Miesten omat vermeet ja ulkoasukin oli muuttunut. Päällä oli sellainen 1970-luvun alkuvuosien kuosi, parta oli hävinnyt mutta tilalla oli pulisongit ja entistä muhkeammat viikset. Kaljut päätkin olivat muuttuneet tukaksi joka ylettyi ajan hengen mukaan reilusti korvien yli.

- Hähhää… mehän ollaan ilmieläviä Fredejä joskus Kekkoslovakian ajoilta… avaa sydämesi mulle… tahdon pelkkää munaa sulle… ja onhan päivä vielä huomennakin… ja lompakossa on muuten selvää Kekkoslovakian markkavaluuttaa…

- Sille on tarvetta kun kerran näihin hikinautin hommiin kesken kaiken siirryttiin… tuo kivijalka on nimittäin saanut taas talon päälleen ja sehän on vanha kunnon keppanabaari…

- Sinne siis… eihän tuollaista voi väliin jättää…

Siinähän se oli. Keskiolutbaari. Samanlainen kuin sadat sen aikaiset keskiolutbaarit. Enempi miesten makuun olevat paikat joissa myytiin pelkkää keskiolutta ja ehkä jotain pikkulämmintä ja tupakkaa sen lisäksi. Menivät kiinni aina viimeistään klo 22 tai 23. Aikana, jolloin Koskenkorvakaan ei ollut vielä kossu vaan koskis.

Baari oli sisältä juuri sellainen kuin miehet muistivat josksus nuoruusvuosiltaan. Pienikokoinen, hämärä, pöydissä istui hiljakseen rupattelevia miehiä eikä hipstereitä oltu vielä onneksi keksittykään. Tosin eivät ne tähän baariin varmaankaan olisi tullut. Tuskin ainakaan olisivat olleet pitkään. Tiskin takana seisova baariemäntäkin oli juuri sellainen kuin pitää. Vanhahko, hieman ylipainoinen mutta erittäin karismaattinen nainen jonka ansiosta baarissa ei tarvittu portsaria. Hänen lisäkseen baarin vakiasiakkaat pitivät järjestyksen yllä.

- Jaa… mitäs sitä… joo, kaks isoa tuoppia kiitos… ja hei, täällähän on muuten vihreää norttia… pari askia sitä ilman muuta, kiitos… sitä kun ei ole maistanut herran aikaan…

Baariemäntä laski oluet, antoi nortit ja katsoi Ykää ja Lötjöstä hieman ihmetellen. Mistähän kaukaa nuo vieraat miehet oikein tulivat kun kyselivät kummallisia. Miksei ihmeessä täällä ei olisi ollut vihreää karvapersenorttia? Olihan sitä joka kaupassakin. Käppäukot istuivat pöytään niille muistista tutuille oransseille muovituoleille ja maistoivat olutta juuri sellaisesta oikeasta baarituopista. Sehän oli sellainen pyöreä, matalahko, pitkäkahvainen ja rypyliäispintainen. Taisi olla Oiva Toikan suunnittelema?

Luonnollisesti siinä pöydässä istuessa pantiin palamaan vihreät Nortit. Nyt kun elettiin sitä aikaa jolloin baarissa röyhyyteltiin aivan vapaasti.

- Niin, se hävis tää karvapersenortti niitä samoja aikoja kuin nää keppanabaaritkin. Tais olla jotain 1990-luvun alkua.

- Joo… sehän meni niin että ne muutti lakia… eli kuppilalla oli joko A-oikeudet tai ei sitten oikeuksia ollenkaan. Osa otti A-oikeudet. Osa sitten lopetti. Mikä on sääli. Olihan nääkin varsin merkittävä osa suomalaista kulttuuria. Täysin hipsteri- ja piiperrysvapaita vyöhykkeitä. Jotenkin veikkaan että ne saattaisivat olla semmosia vieläkin.

- Joo, aito katoaa ja tilalle tulee teeskentelevää krääsää. Vaan anskumä plärään vähän tätä Maakuntalehteä… ollaan meinaan vuodessa 1975… katotaas… Kekkonen… Kekkonen… Syksyn Sävel… Kekkonen… ETYK… Kekkonen… YYA… Syksyn Sävel… ETYK… syvennys… levennys… laajennus… luottamus… ETYK… YYA…Kekkonen… Kekkonen… jaa, katos, Karjalainen…

Ja siitähän tuli käppäukkojen mieleen takauma. Ahti Karjalainen ja tankerot. These animals are dangerous. Nämä eläimet ovat tankeroita. Urbaanilegenda. Ja Kivikasvot.

- Käydääs levyautomaatilla… hjuu, täällä se on… Kivikasvot ja Tankeros Love… lyödääs markka sisään…

Naapuripöydissä selvästi katsottiin mitä vieraat miehet aikoivat soittaa. Näissä baareissahan oli vähän sellainen etiketti että kovin kantaporukalle vierasta musiikkia ei parannut soittaa ainakaan ylen määrin. Mutta kun kappaleen ensi tahdit alkoivat soida niin pöydistä näkyi hyväksyviä nyökkäyksiä. Ja olihan tämä jukeboksi sellainen vanha kunnon sinkkujukeboksi jossa kappale valitiin mekaanisilla mukavasti raksahtelevilla nappuloilla. Vielä kappaleen jälkeen piti lyödä muutama lantti baarin 50-pennin jassoon. Huonolla menestyksellä mutta eihän tällä reissulla tienaamassa oltu muutenkaan.

Hikinauteille tuttu perstuntuma alkoi kertoa että aikamatkailu olisi taas kertaalleen pian lopussa. Ehkä ostettaisiin vielä tuliaisia vuoteen 2022. Eli takaisin tiskille baariemännän luo:

- Sitä vihreää Norttia neljä askia vielä ja hei, juma örtsy, tossahan on Stop-pastilleja, niitä kuusi rasiaa, en edes muista milloin olen niitä saanut maistaa ja sitten tosta noita lihapiirakoita neljä mukaan. Niitä natustaa matkan varrella kylmänäkin aivan hyvin eikä me mistään niin hyviä saada kumminkaan.

Baariemäntä löi lukemat vanhaan mekaaniseen kassakoneeseensa, otti maksun ja antoi vaihtorahat ja katsoi miehiä taas hieman kummissaan. Mikä niitä niissä Stop-pastelleissa niitä niin ihmetytti? Eikö niitä muka myyty heidän kotikunnaillaan? Ja nuo lihapiirakathan olivat ihan tavallisia baarilihapiirakoita. Onkohan noiden miesten kotikunnailla jotenkin ruuasta pula?

Ykä ja Lötjönen siirtyivät keppanabaarista pihalle ja huomasivat että baari oli muuttunut taas kivijalaksi jota tuskin erotti. Mossesta oli tullut taas uskollinen Nissanin pick-up ja vara-Fredeistäkin oli tullut taas kaljupäisiä, partaisia ja rumia käppäukkoja. Oli aika hypätä autoon. Häkälään ja Jatsinkajauttamankankaan metsästysalueelle oli vielä pitkä matka.

Ykä hyppäsi vuorostaan kuskinpukille, käynnisti moottorin, löi ykkösen silmään ja nosti kytkintä. Ajaessaan hän oli hetken aikaa mietteliään hiljainen mutta tuumi sitten:

- Tiedäkkös… rupesin miettimään… olikohan se ihan samaa aikaa kun Suomessa lopetettiin niin keskiolutbaarit sekä vihreä Nortti ja samaan aikaan Suomen asiat alkoivat mennä pysyvästi päin helvettiä? Silloin joskus 1990-luvun alussa. Voiskos niillä asioilla olla joku korrelaatio? Tehtiinkö kohtalokas virhe? Tuliko jonkinlainen perhosvaikutus?

Lötjönen raapi repsikan paikalla partaansa, mietti hieman ja vastasi sitten:

- Piru vie… tuossa voisi olla jollain tutkijalla tutkimuksen paikka… jollain oikealla tutkijalla… ei nykyisellä ideologisesti oikeaoppisella transhypettävällä pellellä… vaan mahtaako niitä oikeita tutkijoita olla enää olemassakaan?

- Taitavat olla nykyisin vähän saanta saaliissa… keskittyvät menstruoiviin miehiin, tyttöihin joilla on pippeli ja siihen että miesten vessoihin saadaan tamponiautomaatteja. Ja tietysti siihen että harvat terveen järjen käyttäjät karkotetaan yliopistosta pois.

Näitä tuumien käppäukot jatkoivat mietteliäinä matkaansa kohti metsästysmaitaan. Epäilemättä useampikin vihreä Nortti palaisi näitä tuumiessa.