Ilmavoimaa on tarjolla tässäkin postauksessa niin kuin edellisessä jotain ihan muuta-varislinnut postauksessa. Nämä ilmavoimat tosin liikkuvat polttoaineella ja kyseessä on tällä kertaa hieman epäonnistuneita koneita kakkosrähinän ajalta. Tulee muistaa, että ilmaa raskaampia koneita rähinän alkaessa oli ollut vasta vajaa neljäkymmentä vuotta niin luonnollisesti kaikki suunnitelmat eivät menneet aina ihan putkeen. Aloitetaan ja esitellään ensimmäisenä brittiläinen Blackburn Botha:
Konehan suunniteltiin yhdistetyksi tiedustelukoneeksi
ja torpedopommittajaksi. Tiedustelukoneena sen näkyvyys ohjaamosta oli onneton ja
torpedopommittajaksi se oli alitehoinen ja hidas. Kone siirrettiin nopeasti
koulutuskoneeksi mutta koska sen lento-ominaisuudet olivat huonot niin se sai
aikaan siinäkin tehtävässä huomattavan määrän onnettomuuksia. Jatketaan samalla
firmalla ja esitellään Blackburn Roc:
Eli kyseessä oli hävittäjäkone jossa ei ollut
minkäänlaista eteenpäin ampuvaa aseistusta vaan neljän konekiväärin
taka-ampujan torni. Lisäksi kone oli hidas, hitaampi kuin saksalaiset
pommittajat ja käsittääkseni se sai vain yhden ainoan ilmavoiton. Kone
vedettiin nopeasti pois taistelukäytöstä. Myös Suomen ilmavoimat olivat
tilanneet 20 kappaletta kyseistä konetta mutta ne jäi saamatta. Ehkä oli
parempi niin. Samanlaisella periaatteella toimi myös Boulton Paul Defiant:
Tämä kone sai hieman parempaa menestystä erityisesti
siinä vaiheessa kun se siirrettiin yöhävittäjätehtäviin. Pysytään briteissä ja
esitellään Fairey Battle:
Tämän kevyen pommittajan ainoa vika sinänsä oli se,
että se oli jo vanhentunut joten se oli alitehoisena liian hidas. Kun Saksa
hyökkäsi Ranskaan niin britit menettivät näitä koneita ensimmäisen viikon
aikana sata kappaletta. Kone siirrettiin nopeasti koulutus- ja maalinhinauskoneeksi.
Siirrytään sitten Italiaan ja esitellään Breda Ba.88 Lince:
Tämä kevyt pommikonehan oli sinänsä varsin lupaava
sillä ennen sotia se teki tyyppinsä nopeusennätyksiä. Ongelma tuli siinä
vaiheessa kun siihen asennettiin kaikki tarvittava sotavarustus jolloin se painon
radikaalisti lisääntyessä osoittautui alitehoiseksi, hitaaksi ja
lento-ominaisuuksiltaan huonoksi. Itse asiassa italialaiset käyttivät konetta
lähinnä houkuttimina vihollisille lentokentillään.
Vaan siirrytään sitten Neuvostoliittoon ja vuorossa on
LaGG-3:
Konehan näyttää sinänsä varsin vetokelpoiselta mutta
siinä oli painoonsa nähden alitehoinen moottori joka teki sen vaikeaksi lentää ja
neuvostolentäjät kutsuivat konetta nimellä ”lakirovannyi aviatsionnyi garantirovannyi
grob” eli takuuvarma lakattu lentävä ruumisarkku ja eihän moista liikanimeä ihan
ilman syytä anneta. Kyseistä konetyyppiä seuranneet La-5 ja La-7 olivat sitten
huomattavasti menestyksekkäämpiä.
Siirrytään sitten Amerikkoihin ja esitellään torpedopommittaja
Douglas TBD Devastator:
Konehan oli erinomainen torpedopommittaja. Ajalla
ennen sotaa. Mutta sodan alettua se oli liian hidas ja huonolla
puolustusaseistuksella varustettu. Se oli vaan myöhässä. Sen joutsenlaulu oli
Midwayn taistelu jossa japanilaisia vastaan lähetetyistä 41:stä Devastatorista
35 ammuttiin alas eivätkä koneet saaneet ensimmäistäkään osumaa japanilaisiin
laivoihin. Kyseisen taistelun varsinainen sankari oli Douglas Dauntless-syöksypommittaja
joka upotti neljä japanilaista tukialusta.
Sitten voidaan esitellä suomalaisten mielestä varsin kummallinen
epäonnistuja eli Brewster Buffalo:
Amerikkalaisten kannalta kone oli epäonnistuminen
sillä se keskittyi saamaan Tyynenmeren sodan alkuvaiheissa pahasti selkäänsä
japanilaisilta. Samaan aikaan suomalaiset ampuivat Brewstereillä alas
neuvostokoneita urakalla. Jatkosodassa suomalaiset saivat Brewstereillä
kaikkiaan 460 ilmavoittoa. Tässäkin blogissa on kommenttiosuudessa todettu että
amerikkalaisten tilanne oli toisenlainen kuin suomalaisten eli heillä oli
vastassaan huomattavasti paremmat koneet ja koulutetummat sekä kokeneemmat
lentäjät. Tämä pitänee paikkansa. Mikä ei tietysti yhtään vähennä suomalaisten
hävittäjälentäjien saavutuksia yhtään.
Siirrytäänpä sitten Saksaan ja esitellään ulkonäöltään
sinänsä varsin messevä raskas pommikone Heinkel He 177 Greif:
Sinänsä koneen pommikuorma oli hyvin vaikuttava 7.000
kiloa mutta sen ongelmat olivat siinä että siinä oli kaksi potkuria ja niitä
pyörittämään neljä moottoria jotka olivat kummassakin siivessä kytketty
toisiinsa. Tämä sai aikaan moottorien ylikuumenemista ja tulipaloja. Näissä
tulipaloissa menetettiin enemmän koneita kuin varsinaisissa taisteluissa.
Saksalaiset lentäjät kutsuivatkin konetta nimellä ”Luftwaffen sytkäri”.
Jonkinlaista menestystä koneet saavuttivat kuljettaessaan
raskaita Henschel Hs 293-liitopommeja jotka olivat jonkinlaisia
meritorjuntaohjuksen esimalleja.
Ulkonäöltään myös varsin vaikuttava, lähestulkoon
futuristinen oli saksalainen Me 110:n korvaajaksi suunniteltu raskas hävittäjä Messerschmitt
Me 210:
Koneellahan oli mainiot suoritusarvot eli nopeutta 620
km/h, raskas aseistus josta osa oli vielä kauko-ohjattavaa ja 1.000 kiloa
pommejakin. Koneen lento-ominaisuudet olivat vain totaalisen onnettomat. Koneen
kehittäminen itsessään lopetettiin ja siitä kehitettiin edelleen paremmin
toiminut hävittäjä Messerschmitt Me 410.
Entäs sitten seuraava saksalainen hävittäjä? Huikeat
suoritusarvot ja aseistus. Nopeus 960 km/h ja aseistuksena 2 x 30 mm tykkiä ja
vielä 50-millisiä raketteja. No, sehän oli Messerschmitt Me 163:
No joo, jos nyt lähtee joitain varjopuolia etsimään
tästä koneesta niin kas kun se toimi rakettimoottorilla niin sen tehokas
lentoaika oli seitsemän ja puoli minuuttia ja sen jälkeen se muuttui
liitokoneeksi jossa ei ollut laskeutuessaan edes pyöriä. Lisäksi koneen
polttoaine hydratsiini oli erittäin vaarallista lentäjille joiden täytyi pukeutua
lähinnä kaasusuojavarustukseen jo mennessään koneeseen. Koneella saavutettiin
ainoastaan yhdeksän ilmavoittoa ja niitä menetettiin 14 lähinnä nousu ja
laskeutumisonnettomuuksissa.
Jatketaan Saksan sodan loppuhetkillä kehitetyllä ”kansanhävittäjällä”
eli vuorossa Heinkel He 162:
Konehan pääsi piirustuspöydältä varsinaiseen
tuotantoon ennätysajassa. Koneen rakenne oli huomattavalta osalta puuta koska
Saksalla alkoi siinä vaiheessa olla pula metalleista. Kone oli kyllä nopea ja
sen lentäjiksi oltiin suunniteltu Hitler Jugendin nuoria mutta varsinaiseen
taistelukäyttöön se ei koskaan päätynyt.
Ja laitetaan sitten vielä yksi. Ylistääksemme rumuuden
kauneutta. Eli puolalainen pommikone LWS-6 Żubr:
Puolalaiset itsekin tajusivat että kyseisestä koneesta
– jota valmistettiinkin vain 20 kappaletta – ei ollut taistelutehtäviin ja se
siirrettin jo ennen sotaa koulutuskoneeksi. Varsinaisesti sotaan se osallistui
niin, että saksalaiset pommittivat niitä lentokentälle joten menihän
saksalaisilla muutama pommi hukkaan.
Vaan tässähän näitä hieman epäonnistuneita koneita.
Seuraavaksi varmaankin jotain ihan muuta.
Seuraavaa Su jotain tonttiin tulemista ootellessa.
VastaaPoistaVeikkaan että polttoaine loppu koska länsipakotteet pakotti käyttää omaa pa joka pakotteiden vuoksi oli pakko myydä sit se on kuitenkin kaikkien paitsi oma vika ja nyt kyllä kohta tulee hirmuiso vastaisku.
Asiaan mitenkään kuulumatta kun tämä iso naapuri on niin bolshoi, onko sitä kiusattu pienenä vai onko kiusaaja?
Poistat tän kuitenkn että aivan sama.
20- ja 30-luvut olivat ilmailussa melkoista pelle pelottomien aikaa. Kokeiltiin vaikka mitä ja yritettiin etsiä mikä toimisi. Ongelma tuohon aikaa oli että halu tehdä hienoja ja nopeita lentokoneita oli suurempi kuin käytettävissä olevat moottoritehot. Moni hieno ja onnistunut lentorunko aloitti 30-luvulla hyvin keskinkertaisena tai huonona kotruktiona, kunnes sen kehitysversio sai sen uuden ja hienon tehomyllyn. Ja silloin siitä tuli menestys. Evoluutio toi sitten vielä suurempia ja tehokkaampia ja painavampia moottoreita ja useimpien potkurikoneiden hienoin versio ei suinkaan ollut se missä oli tehokkain moottori, vaan jossain kehityskaaren kolmanneksin kohdalla jossa moottoriteho ja lento-ominaisuudet olivat tasapainossa. Ne vielä tehokkaamat ja painavammat moottorit tuhosivat lento-ominaisuudet, toivat vain lisää kuormankantokykyä, ei varsinaisesti parempaa konetta kokonaisuutena.
VastaaPoistaTervehdys Anolle ja Thorvald Eskilinpojalle & kiitos kommenteistanne.
VastaaPoistaAno: En minä tätä poistanut. Mutta kommentin sisältö jäi vähän epäselväksi.
Thorvald: Näin minäkin olen asian ymmärtänyt. Monet sodan alun lentokoneet ja sitten niiden viimeisimmät mallithan olivat jo koko lailla eri lentokoneita.
Defianteillahan tehtiin yllätysilmavoittoja, kun saksalaispilotit erehtyivät luulemaan sitä Hurricaneksi ja lähestyivät sen mukaisesti saaden karmean yllätyksen aivan väärästä suunnasta.
VastaaPoistaBreda Lincesta tuli mieleen parin mutkan kautta Ruotsin legendaarinen 1600-luvun lippulaiva "Wasa", joskin sen suunnittelu meni pieleen samankaltaisesti mitä Lincelle kävi varustettuna sotaan.
Buffalo ei ollut soveltuva jenkkipiloteille heidän sotaansa, kun taas Pylly-Waltteri oli sitä meikäläisille piloteille.
Voisipa aina valita olosuhteet joihin joutuu, niin elo olisi kovasti helpompaa.
Me 163-pilottien oli huomioitava kaasuvaara polttoaineen lisäksi myös ravinnossaan:
nousunopeus oli niin suuri, ettei passannut lapioida ennen lentoa naamaansa hernesoppaa tai makkaraa hapankaalilla.
Muuten seurasi pureet ja wattan wäänteet:
http://vvks.it.helsinki.fi/tekstit/1700_2_almanakkojen_artikkelit/39/
Tätä kaikki asianosaiset tarkoin noudattivat! – Koneen lento-ominaisuudet olivat tiettävästi erinomaiset;
jos siihen olisi jotenkin saatu toimiva suihkumoottori, se olisi ollut pitelemätön peli.
He 162:n lento-ominaisuudet sen sijaan olivat painajaismaiset, vaikka suunnittelun tavoitteena oli nimenomaan ollut saada mahdollisimman nopeasti koulutettavissa oleva kone.
Niinpä siitä olisikin palveluskäyttöön pakotettuna tullut todellinen Saksan nuoren kansan hävittäjä!
Mutta jos kaikki olisi helppoa, pitäisi ihmisten luultavasti alkaa tieten tahtoen tahallaan vaikeuttamaan eloaan.
Tervehdys, Qroquius Kad ja kiitos lisäyksistä. Ja joo, tota noin, Suomessahan kyllä ihan tietoisesti vaikeutetaan muurahaiskansalaisten eloa. Ehkä meillä oli jonkin aikaa liian helppoa?
VastaaPoistaAloittanut Anonyymi taisi tarkoittaa jotain off-topicin tapaista itäiseen suuntaan:
VastaaPoistasiellä on polttoainepula, koska pakotteet ovat estäneet ostamasta länsimaista.
Tietääkseni siellä on kyllä omaa polttoainetta riittänyt vaikka ojana kaadettavaksi, joskin kuukauden lopussa sitten on ollut pakko rajoittaa ajamista.
Polttoainetäydennykset kun ovat joukko-osastojen huollolle tulleet alkukuusta ja varastettu myytäväksi tai omaan käyttöön, eikä uutta ole todellakaan voinut ostaa mistään.
Sielläpäin on tapana syyttää kaikesta kaikkia muita kuin itseä ja uhkailla hirmuisilla vastakostoilla, vaikka ne on punnittu ja köykäisiksi havaittu.
Heidän kurja kansallinen sieluntilansa johtuu siitä, että ensin heitä kiusasivat viikingit, jotka perustivat heille valtion.
Sitten sen valtion valtasivat mongolit, jotka turkkilaistuivat tataareiksi.
Sitten he sekoittuivat näiden kanssa muuttuen örkeiksi, joilla on kaikkien esivanhempiensa huonot puolet vailla yhtään hyvää.
Miten tämä kaikki liittyy bloggauksen aiheeseen, on täysin off-topic, mutta oikein hyvällä tahdolla sitä voisi yrittää tulkita siinä tarjotun uuden, kenties jo sunnuntaina ilmestyvän bloggauksen aihetta.
Meidän Brewster oli oikeastaan aikalailla erilainen kone kuin se millä jenkit ja britit lentelivät Tyynenmeren alueella. Heidän koneensa oli paljon painavampi, siinä oli sellaisia varustuksia jotka puuttuivat meidän koneistamme. Radiovarustus oli kattavampi, tankki itsetiivistyvä, enemmän panssarointeja jne. Ja se teki siitä kömpelön ja hitaan.
VastaaPoistaTuo paino on killeri.
HW pelkällä tykkipodilla ja ripustimilla on aivan loistava lennettävä, ketterä, mutta laitapa siihen mitään lastia niihin ripustimiin (rakettikasetteja, ohjukset tai lisäpolttoainesäiliöt) niin siitä tulee tiine lehmä, laiska ja hidas.
Mielenkiintoinen laivue
VastaaPoistaYksi epäonnistumisien alue pistää erikoisesti silmään, torpedopommittajat. Mikä voisi olla helpompaa kuin torpedopommittelu, laivat on isoja maaleja, helppoja löytää ja helppo osua. Ja yksi osuma piisaa, mikä voisi mennä pieleen.
No, ihan kaikki. 1918 tiedettiin, että sotia ei enää tule. Rahaa torpedoiden kehittelyyn ei tarvita. Torpedoita toki kehiteltiin muttei testattu, määrärahoja puuttui. Laivoilla tämä sitten näkyi sytyttimien toimimattomuutena ja ennenaikaisina räjähtelyinä. Myös uintisyvyys oli milloin mitäkin, ei haluttu kumminkaan.
Lentokoneiden kannalta oli ikävämpiäkin vikoja, piti tiputtaa se torpedo matalalta, vakaasta, hitaasta vaakalennosta. 20 vuodessa oli keksitty monenmoista jäynää hitaasti, suoraan lentäville viholliskoneille. Hävittäjiä tukialuksilta toimimaan, IT-tykkejä, raskaita, keskiraskaita, keveitä – oli aina vaan huonompi idea lentää suoraan, hitaasti ja vakaasti ilmatorjunnan ulottuvilla.
Devastatorin seuraaja Avenger sai kehitetyn torpedon sitten aseekseen. Torpedon joka voitiin pudottaa kovemmasta kyydistä ja korkeammalta. Keksintö oli huipputekniikkaa – torpedon kärki käärittiin viiluun, vaneriin ja sitten se kääre käärittiin paperiin. Ja sen kääreen avoin pää suljettiin paperilla. Värkki hidastui jo ilmassa ennen veteen osumista ja osuessaan. Ei sukeltanut liian syvälle, eikä pamahtanut veteen osuessaan. Tästä koitui se hyöty, ettei vihulainen voinut enää tietää oliko tulossa syöksypommittajia vai torpedopommittajia. Kun koneet olivat kaukana ja kolmessa – neljässä tonnissa tulossa. Nimittäin hävittäjät pitää käskeä sopivaan kohtaan ja korkeuteen torjumaan. Syöksypommittajia torjutaan korkealla, torpedopommittajia matalalla. Kohdassa, jossa torpedo- ja syöksypommittajien reitti erosi, torpedokoneet lähtivät loivaan syöksyyn ja syöksypommittajat nousuun, kohti hyökkäyksen aloituskorkeutta, oli hävittäjien aika turha päivystää. Koska vielä tässä kohtaa reittiä voi pommikoneet kiemurrella ja väistellä. Ylempänä ja alempana pitää mennä vakaasti.
Blackburn Botha ja Bristol Beaufort ovat samanikäisiä, eka oli hyödyton ja toisen jälkeläinen Bristol Beaufighter oli sodan tehokkaimpia torpedopommittajia. Rynnäkköpommari tunnettiin japanin joukoissa kuiskaavana kuolemana, luistiventtiilimoottorit olivat tavallisia hiljaisemmat.
Taranton sataman sankari, Fairey Swordfish, verkkokassi, hoiti hommansa mutta välllä kovin tappioin.
Pyssymies
Tervehdys Qroquius Kadille, Thorvald Eskilinpojalle ja Pyssymiehelle & kiitos kommenteistanne.
VastaaPoistaQroquius Kad: No varmaan jotain tollaista. Vaan minä en mielelläni bloggaa tuosta sodasta kun varmaa tietoa puolesta eli toisesta on vaikeaa saada. Niin kuin sodassa yleensäkin.
Thorvald: Olen kuullut tuosta ennenkin. Varmuutta minulla ei asiassa ole. Hyvin se suomalaisten käsissä sinänsä pärjäsi. Ja ei kai niissä suomalaisissa versioissa niitä tykkejä ollut vaan 4 x 12,7 mm konekivääriä.
Pyssymies: Kiitos lisäyksistä. Eikös ne japanilaistenkin torpedot olleet viriteltyjä niin että ne toimivat Pearl Harborin matalassa vedessä?
"Ja ei kai niissä suomalaisissa versioissa niitä tykkejä ollut vaan 4 x 12,7 mm konekivääriä."
VastaaPoistaEi ollut tykkejä, puolituumaisia vain. Enkä mistään tykeistä maininnutkaan.
Tervehdys, Thorvald. Joo, tuli vaan mieleen kun kirjoitit niistä tykkipodeista. Liekö niitä ollut sitten amerikkalaisissa Brewstereissä.
VastaaPoistaOnko Suomessa tehty sotalentokoneita? Jotain koneita on joskus tehty mutta onko sotilaskäyttöön tarkoitettuja koneita tehty?
VastaaPoistaMahtoikohan tuo alun ano tarkoittaa itänaapurin uutta suhoi 57 konetta. Muutamien arvioiden mukaan se on paremminkin hutoi. Ruplia on mennyt tolkuttomasti eikä siitä silti oikein kunnollista lentävää laitetta ole saatu.
VastaaPoistaHuru-ukko
Nyt kun tarkemmin ajattelin, saattoipa tarkoittaakin seuraavaa Suhoin mallia tonttiin tulevaksi!
VastaaPoistaVaan eipä tästäkään meille sen isompaa iloa?
Ahaa, nyt ymmärsin. Sekoitit sen siihen kun kirjoitin seuraavassa kappaleessa Hawkista eli HW:stä.
VastaaPoistaSuomessa on tehty paljonkin "sotalentokoneita", sekä omaa suunnittelua että lisenssillä. Lisenssillä valmistettiin Fokker Dr21:siä, Fokker CX.iä ja Blenheim II ja IV. Omaa suunnittelua oli Myrskyt ja Pyörremysky, joista jälkimmäinen jäi pariin protoon kun myöhästyi aikalailla. Myrskyt ehti sotaan. Ja sitten on tehty harjoituskoneita pilvin pimein välillä 20-luku 80-luku.
Hawkit ja HN:t koottiin Suomessa ja osa osistakin tehtiin täällä.
Kielioppia, siis ihan OT:
VastaaPoistaMitä lie Brewster suomeksi? Sama ammatti kuin brewerillä - mutta eri sukupuoli. Siis Oluenpanijatar, oikeasti. Baker on leipuri, siis miesleipuri, Baxter, siis Bakster on naisleipuri, leipuritar. Ammatteja ja sukunimiä.
Häh? No, katso itse; https://www.youtube.com/watch?v=DI1lYth5xZw
Asiaan: Ryysterissä ei ollut tykkipodeja mutta fokkereissa oli - ja suunniteltiin aennettavan enemmänkin. Siis parissa testikoneessa oli. Olivat kuulemma kovin epätarkkoja siksi ei asennettu useampia. Hawkeissa on tykkipodi, 30 mm Aden ja suomessa harjoituskäyttöön 12,7mm browningin pirattikopiolle oman podi. On halvempaa ampua puolituumainen kuin 30 millinen laukaus. Tuo piraattikopio tehtin sussujen ja ryystereiden käyttöön, ikinä ei ole kukaan kysellyt lupien perään. Vaatimattomille suomalaisille riitti, että oli toimiva peli ja amerikkalaiset ei ole huomanneet lupien perään kysellä.
Suomalaisissa sotakoneissa myrskyssä ja humussa taidettiin käyttää piraattipyssyjä myös. Pyörremyrsky käytti saksalaisia aseita. PyMy oli kuin suomalainen Mosquiton ja Me109:n risteytys, vanerinen mersuhko. Olisiko liima kestänyt - jaa-a. Yksi kone lensi. ihan tyydyttävä lennettävä. Jos olisi ollut massatuotannossa olisi ollut ajanmukainen kone, Samaan aikaan Vampire lensi jo Briteissa ja Mersun suihkari oli tuotannossa saksassa. Niin, että ajanmukainen ja ajanmukainen.
Japanin pojjat sai viritellä torpedoitaan, että toimivat matalassa vedessä, mitä ne teki, en muista. Olisiko saaneet idean Tarantosta, kenpä tietäis. Mutta semmoinen mielikuva mulla on, että amerikkalaiset tiesi pearl harborin olevan ihan liian matala ilmatorpedoille.
Pyssymies
VKT 12,70 Lkk/42
VastaaPoistaAse tuli ½” Browningin tilalle / rinnalle käyttöön Brewsteriin ja sussuihin, myöhemmin muihinkin. Yllättäen se EI ole kopio amerikkalaisaseesta vaan FN:n versiosta, välittävänä vaiheena suomeen Akan m/39A - ruotsalainen ase.
Niitä tehtiin koska ostaminen ei onnistunut ja ase oli onnistunut lentokonease. Sodan jälkeen niitä oli ilmavoimilla varastoissa ylen määrin, niitä käyttäneet koneet kun poistuivat käytöstä. Raskaita konekivääreitä varastoissa, pula IT-tykeistä lentokenttien lähipuolustukseen. Tästä seurasi valikoima ihen ite viritettyjä aseita. Yksiputkinen IT-konekivääri oli helppo ratkaisu, kaksiputkinenkaan ei vaadi kummoista keksimistä. Neliputkisestakin olen kuvan nähnyt. Ammuttavuudeltaan olivat kuulemma mielenkiintoisia. Jos / kun yksi ase teki häiriön moniputkisessa aseessa vääntää puuttuva rekyyli asetta yllättävän kovalla voimalla.
Näitä itse viritettyjä IT-aseita tehtiin vaikka mitä ilmavoimissa kenttien lähipuolustukseen, ainakin 20 mm saksalaisista mersun tykeistä. Järeimmät aseet taisi olla rynnäkkötykkien 75 mm tykit. Se ei ole ilmatorjuntaa varten vaan maihinlaskun estämiseen. Siinä jää laskuvarjoilijan kevyt konekivääri tulivoimassa kakkoseksi, eikä helikopteri tai kuljetuskonekaan selviä osumasta – romua kiitotiellä, kenttä kiinni. Vahvistukset eivät selviä laskusta toimintakunnossa tai edes hengissä. Raskain kentän sulkuun tarkoitettu ase oli toki 305 mm Obuhov. Pietarissa valmistettu, ranskasta hankittu, Vickersin alunperin kehittämä.
NATO puolusti jo YYA-aikaan suomea. USA, Belgia ja Saksa ainakin. Niin ja CCCP myös, suomi oli aidosti puolueeton.
Pyssymies
Tervehdys viaraalle, Huru-ukolle, Qroquius Kadille, Thorvald Eskilinpojalle ja Pyssymiehelle & kiitos kommenteistanne.
VastaaPoistavieras: Thorvald ja Pyssymies jo valaisivat kysymystäsi. Lisäisin vielä ns. puolikotimaiset eli Brewsteristä tehty Humu ja Moranesta tehty Mörkö-Morane.
Huru-ukko & Qroquius Kad: Joo, minäkin olen siinä käsityksessä että se Sukhoi Su-57 on jäänyt pahasti vaiheeseen.
Thorvald: Joo, kyseessä oli minun ajatushärö. Ja kiitos lisäyksistä.
Pyssymies: Kiitos myös mielenkiintoisista lisäyksistä.
Eikö suomalainen Vihuri ollut aika susi?
VastaaPoistaTervehdys, Ano. Ainakin sillä oli aika paljon onnettomuuksia. Ja se sodan aikainen Mosquito-kopio Wihuri jäi piirustuspöydälle.
VastaaPoistaSaksalaisten ja suomalaisten moskiittokopiot kärsivät liiman puuteesta, saksalainen oli tuotannossa ja ihan soipa peli. Liimatehdas oli varamaalina RAF:n hyökkäyksessä. ei tiedetty mitä valmisti. Sää ei ollut varsinaisen kohteen päällä sopiva, niinpä pommittivat turhan oloista varamaalia. Siihen loppui saksanhyttysen lento - ja myrskyn ja suomalaisen moskiton kehitys.
VastaaPoistaFairey Batlen näköinen torpedopommittaja oli Britellä, Fairey Barracuda. Barracuda kävi myös syöksypommitteluun. Oli ihan yhtä kummallisen näköinen kuin Batle, kasvattiko ne tomaattia siinä kasvihuoneessa vai oliko niillä keilarata ilmassa. Yrittivät upottaa Tirpitzin niillä, Tirpitz upposi vasta kun lancasterit osuivat siihen kolmella 5400 kilon pommilla.
Mutta, mutta - miksei lancasterit käyttäneet torpedoita? Siksihän niissä oli pitkä pommikuilu, siihen mahtui oikea laivastotorpedo kyytiin.
Pyssymies
Tervehdys, Pyssymies. Minä olen myös siinä käsityksessä että suomalaisilla oli ongelmia liimojen kanssa. Vaan en oikein tiedä, että kuinka Lancaster olisi sopinut torpedokoneeksi. Sehän oltiin kuitenkin suunniteltu pommittamaan suht korkealta. Poislukien nuo tietyt patoiskut.
VastaaPoistaMikä ihme-sukkula on Heinkel 162:n päällä?
VastaaPoistaPatokeikat kun mainittiin, ilmoitti Peter Jackson 2008 aikovansa tehdä uuden version vuoden 1955 kuuluisasta elokuvasta:
VastaaPoistahttps://en.wikipedia.org/wiki/The_Dam_Busters_(film)#Remake
Jostain syystä asia ei vaan ota edetäkseen, vaikka Jackson ilmoitti 2018 ryhtyvänsä työhön.
Alkuperäisessä lensivät oikeat Lancasterit, nykyisillä erikoistehosteilla saadaan koneet lentämään ja padot murtumaan juuri niin kuin halutaan, siksi on hieman vaikea ymmärtää, miksei tästä vaan meinaa tulla mitään.
Aihehan on mitä mielenkiintoisin.
En ole nähnyt alkuperäistä, mutta ehkä se tehtiin niin hyvin, että on vaikeaa tehdä uutta versiota kopioimatta originaalia?
Timo Koivusaloakin arvosteltiin hänen "Täällä Pohjantähden alla" -versioistaan, että hän oli vain tehnyt uusiksi kaikki Laineen elokuvien avainkohtaukset.
Mutta kun ne olivat juurikin tarinan avainkohtaukset, ei kai niitä poiskaan voinut jättää!
Ensin kehitettiin kaksimootorinen Avro Manchester, kun rols royce ei onnistunut kehittämään sen vulture-moottoreita, ne korvattiin neljällä merlinillä. Pommikuilu oli perintöä manselta - ja tähän se tehtiin jotta se voisi iskeä kaukana atlantilla isoja laivoja vastaan. Toinen samantapainen idea oli lentävässä linnoituksessa, sen tarkoitus oli olla lentävä rannikkolinnake, risteilijöitä vastaan. USA ja UK melkein joutuivat sotaan 20-luvulla* ja 30-luvun alussa siihen valmistuivat taas. Brittikone pystyi kantaman täysimittaista laivastotorpedoa, kantamaa enemmän kuin ilmatorpedojen noin kilometri ja taistelukärki riittävä.
VastaaPoista*Washingtonin laivastosopimus liennytti USA:n ja UK:n välejä mutta pilasi Japanin ja UK:n & USA:n välit.
UK:n pakkomielle oli pitää laivastoa, joka on suurempi kuin kahden seuraavan yhteenlaskettu koko. "Rule Britannia, rule the wawes..."
Pyssymies
ad Ano:
VastaaPoistaHöh, sukkula venukseen tietysti.
Ei vaiskaan, se on suihkumoottori.
Pyssymies
Tervehdys Anolle, Qroquius Kadille ja Pyssymiehelle & kiitos kommenteistanne.
VastaaPoistaAno: No sehän on se suihkumoottori.
Qroquius Kad: Se elokuvantekohan on isoa bisnestä ja moni elokuva samoin kuin tv-sarja on vuosia ns. production hell-tilassa ja osa ei pääse siitä koskaan pois. Minusta muuten Timo Koivusalon versio Täällä Pohjantähden Alla-elokuvasta oli aivan hyvä. Ehkä jopa parempi kuin se alkuperäinen.
Pyssymies: Kiitos lisäyksestä.
"Kun Saksa hyökkäsi Ranskaan "
VastaaPoistaTäytyy muistuttaa, että asia oli päinvastoin: Nimenomaan Ranska hyökkäsi Saksaan!
Puolan kriisin seurauksena Puolalle turvatakuut antaneet Ranska ja Englanti julistivat keskenään sopien sodan Saksaa vastaan 3.9.1939. Tämä tuli Saksan johdolle järkytyksenä - eihän länsi ollut puuttunut Tsekkoslovakian tai Itävallankaan alueliitoksiin / miehitykseen ja olihan tunnettu itävaltalainen vesivärimaalari jo Münchenin epäonnistuneen 'oluttupavallankumouksen' jälkeen vankilassa kirjoittamassaan tunnetussa teoksessa julistanut Ensimmäisen maailmansodan kokemusten perusteella, ettei Saksa saa enää milloinkaan joutua kahden rintaman sotaan!
Ranskan joukkojen hyökättyä Saarin alueelle ryhtyi Saksa luonnollisesti työntämään hyökkääjää takaisin, jolloin Englanti laivasi Ranskan avuksi 400000:n miehen siirtoarmeijan, jonka Saksa sai tungettua Dunkirkin rannikolle odottamaan evakuointia takaisin saarelleen. Saksa pysäytti joukkojensa etenemisen useampaan otteeseen välttääkseen molemminpuolisia miehistötappioita ja antaakseen Englannille aikaa vetää poikansa takaisin. Englantilaiset ovat filmanneet useampia sankar'tarinoita tästä - tosiasiassa yhdestä Toisen maailmansodan suurimmasta hölmöntölmäyksestä.
Em. syistä Saksa yritti neuvotella Englannin kanssa rauhasta koko sodan ajan ja jopa pakottaa Englantia neuvotteluihin pommittamalla Lontoota ja muita kaupunkeja päästäkseen irti tarkoituksettomasta sodasta:
https://www.youtube.com/watch?v=EpAAdFFU8WA
https://www.youtube.com/watch?v=HdnHmurY_uY
The French invasion 1939:
https://www.youtube.com/watch?v=lKTbhC0s5xg&t=219s
Lisää tietoa luotettavammista lähteistä löytyy helposti!
Vaikka tunnetusti voittaja kirjoittaa historian ja oikeus seuraa voittajan miekkaa, on hyvä olla tarkempi!
+ULFBEHRT+
Ei se sodanjulistus aivan järkytyksenä Saksalle tullut:
VastaaPoistaBritannia ja Ranska olivat molemmat antaneet kyseisenä päivänä Saksalle uhkavaatimuksen Puolan jättämisestä rauhaan sodanjulistuksen uhalla, eikä kumpaankaan viitsitty edes vastata.
Olihan se Saarin offensiivi toki oikeaa sotaa, jossa Ranska ja Saksa kärsivät tappioita, mutta jokseenkin ponneton yritys se oli siihen nähden, mitä olisivat voineet tehdä Wehrmachtin ollessa kiinni Puolassa.
Tervehdys ULFBEHRT:ille ja Qroquius Kadille & kiitos kommenteistanne. Lienee joka tapauksessa niin, että jos Saksa olisi jättänyt hyökkäämättä Puolaan niin koko rähinä olisi jäänyt alkamatta.
VastaaPoistaHyvä QK, Saksahan hyökkäsi Puolaan 1.9.1939. Pari päivää on hyvin lyhyt aika tuon mittakaavan projektissa luotettavan tilannekuvan saamiseksi ja suunnitelmien muuttamiseksi, eivätkä Englanti ja Ranska sitä odottaneetkaan. Kuten mainittu, Tsekkoslovakian ja Itävallan tapaukset olivat menneet läpi ilman sen suurempaa kitkaa ja Englannin pääministeri Chamberlainkin oli julistanut palatessaan Münchenistä syyskuussa 1938 ”Rauha meidän elinajaksemme!” Münchenin sopimushan ( Chamberlain – Hitler ) antoi Saksalle ’oikeuden’ liittää Tsekkoslovakian saksankieliset sudeettialueet Saksaan. Itävallan liittämisestä oli puolestaan järjestetty huhtikuussa 1938 Itävallassa kansanäänestys, liitoksella oli tosiasiassakin laaja kannatus ja esim. Italia oli myöntynyt siihen ennakolta saaden vastineeksi Etelä-Tirolin.
VastaaPoistaTuo ”ponneton yritys” oli tosiaan kaikki, mihin Ranska pystyi edes Englannin tukemana ja jälkikäteen on vaikea ymmärtää mihin se tuolla edes pyrki – ellei sitten vanhojen riita-alueiden ( kivihiili, terästeollisuus ) kaappaamiseen Saksan voimien ollessa keskitetyt muualle. Sodan jälkeenhän Ranska sai liittoutuneilta alueen hyödynnettäväkseen ( Saarin protektoriaatti ) vuoteen 1957 asti.
+ULF+
Tervehdys, ULF. Ehkä ranskalaiset vaan tuumivat että näön vuoksi pitää jotain yrittää.
VastaaPoistaGROB, eikös se ole myös kotoisten ilmavaivojemme uusi alkeiskoulutuskone? :D
VastaaPoistaTervehdys, Vittuuntunut NettoVeronmaksaja. Joo, pitää paikkansa. Tosin kone on saksalainen joten se grob meinannee jotain muuta.
VastaaPoista