AITA

Helsinki, tuonnempana…

- Jaahah, aletaas sitte…

Näin tuumasi kokenut rakennusmies Esko Rääte ja mietti samalla että jokainenhan meistä huoraa omalla tavallaan. Siihen oli syynsä, nälkä oli niistä yksi erittäin hyvä ja Eskolla oli vielä vaimo ja kaksi pientä lasta. Heidänkin oli hyvä syödä ainakin kerran päivässä. Niinpä hänkin oli mukana Yhtyneiden Rakennuskompleksien keikalla joka sinänsä vaikutti epäoikeudenmukaiselta ja, no, järjettömältä tuhlaukselta maassa jossa jokainen tavalliselle kansalaiselle tullut killinki laskettiin rättivaraston vääpelin asenteella.

Tällä alkavalla työmaalla tilanne oli selkeästi toinen kuin muuten Suomen Liittovaltiomaakunnassa. Täällä ei tingitty rahasta. Miehiä oli tarpeeksi, tavara ajallaan paikalla ja laadultaan priimaa eikä tarpeellisista työkoneista ollut puutetta. Työ tehtäisiin pitkälti urakkahengessä sillä hanke haluttiin valmiiksi mahdollisimman nopeasti. Työporukka oli ajatukseen jo tottunut mutta alkuun – kun eräs insinööri kertoi heille mistä oli kysymys – oli leuat loksahtaneet auki koko porukalta:

- Siis te haluutte että me tehdään MIKÄ?

Kyllä. Oikein he olivat kuulleet. Heidän piti rakentaa kolme metriä korkea ja huipultaan nato-langalla varustettu aita Kumpulan, Käpylän ja Koskelan ympärille. Aita piti rakentaa nimenomaan siinä mielessä että kyseiselle alueelle ei päässyt kukaan, jolla ei ollut siihen lupaa. Insinööri kertoi:

- Niin sehän on sillä lailla miehet että raha ei haise. Vaikka urakka haisisikin. Me ollaan tultu tilanteeseen jossa maa on absoluuttisen intersektionaalisen tasa-arvoinen. Joten se intersektionaalisessa mielessä muita hieman tasa-arvoisempi vihervasemmistolainen nomenklatura eristäytyy kaikesta aikaansaamastaan monikulttuurisesta rikkaudesta omille eristetyille ja vartioiduille alueilleen. Tämä on yksi niistä. Kumpula ja Käpylähän ovat olleet punavihreää kuplaa jo hurumykke ja sieltä Koskelasta ollaan parhaillaan räjäyttämässä niitä vanhoja kerrostaloja. Kumpulastakin on purettu opiskelija-asunnot huutvittuun ja tilalle ollaan tekemässä ykkösluokan asuntoja. Nomenklatura vaatii priimaa niin tavarassa kuin työtaidossa. Olettekos huomanneet, mikä tästä urakasta puuttuu?

Jaa… insinööri oli oikeassa. Normaalisti pakkotasa-arvovaatimusten vuoksi rakennuksilla piti aina olla tietty – ja varsin suuri – prosentti ulkomaalaisia. Nimenomaan etnisesti edistyksellisiä sellaisia. Virolaiset olivat häipyneet Suomen työmailta kotiinsa jo aikaa sitten koska Suomen palkat olivat olleet jo pitkään pienempiä kuin kotona. Mutta tällä työmaalla oli vain ja ainoastaan tavallisia suomalaisia. Nähtävästi nuo etuoikeutetutkin tajusivat että pakkoetnot saivat työmailla aikaan lähinnä sähläämistä. Nyt vaadittiin osaamista. Hyvää ja nopeasti ja sehän sulki automaattisesti sanan halpa pois. Samoin kuin sanan edistyksellinen.

Eihän siinä mitään. Töihin vain. Kaivurit kaivoivat syviä monttuja joihin tolpille lyötiin erittäin tukevat perustukset. Tämän aidan kaatamiseen vaadittaisiin tankki. Töitten alkuvaiheessa miehet huomasivat että Kumpulaan ajoi useampi tankkirekka. FedEnergie niitten kyljessä luki. Yksi miehistä osasi kertoa:

- Siellä Kumpulassa on yhden mäen sisään louhittu tilat ihan perkeleellisille dieselaggregaateille. Tai no, ihan täysi voimalahan se on. Parempiosaiset ovat päättäneet että vaikka muurahaiskansalaisille sähkönjakelu meneekin arpapelillä niin heille ei. Ne ei ehdi edes kunnolla huomata sähkökatkon alkua kun masiinat alkaa työstää virtaa. Pistää vähän, tai ei ihan vähänkään katkeraksi mutta menepäs sinne valittamaan niin olet äkkiä tasa-arvoisena telkien takana. Joukkomaalituslaki 3§ 2. momentti, 2 – 4 vuotta ehdotonta.

Toinen miehistä totesi vähintäänkin yhtä katkeralla äänellä:

- Jos muuten katsotte tuohon suuntaan noin, niin siellähän näette FedMarketin maamerkin. Se on hiljattain rakennettu. Olin nimittäin itte rakentamassa. Ja tavaravalikoima on meinaan tasoa herravarjele. Ei tavallinen prole näe semmosesta edes unia. Ja vähän helevetin pitkät lihatiskitkin sinne lyötiin. Lihatiskit, joissa ei lihakortteja kysellä. Lihatiskejä just sille porukalle joka vaati kovaan ääneen että muurahaiskansalaisen pitää lopettaa lihansyönti että maailma pelastuu. Mokomat tekopyhät paskat.

Työ eteni nopeasti. Miksei olisi edennyt? Kyseessä oli kokenut porukka joka asui heitä varten järjestetyssä konttimajoituksessa. Suurin osa miehistä kun oli muualta. Konteissa ei paljon viihdettä ollut syömisen ja nukkumisen lisäksi joten pitkää päivää tehtiin mielellään. Tällä kertaa kun tili juoksi ja ylitöistä maksettiin niin kuin kuuluikin. Muualta oli Eskokin. Hän asui perheensä kanssa Riihimäellä. Työkeikat olivat kiven alla joten asiaa ei tarvinnut sen pitempään miettiä kun tilaisuus tuli.

Jossain vaiheessa paikalle tulivat myös vartiointifirman miehet. He alkoivat asentaa alueen autoteitten portteihin tunnistussensoreita. Vartiointimiehet totesivat että ne vihervasemmistolaiset kermaperseet ottavat turvallisuuden vakavasti. Nimittäin oman turvallisuutensa. Tähän totesi Esko:

- No niin näyttävät ottavan. Meinaan, teillähän on ihan oikeat tykit vyöllä eikä pelkästään pamppua ja kaasua niin kuin normivartijoilla.

Vartija vastasi:

- Voi veikkonen, meillähän on vielä vartiointikeskuksessa kaiken varalta joka jannulle konepistoolitkin. Ja itse asiassa meillä on paljon suuremmat valtuudet kuin poliisilla. Varsin ironista. Tämäkin Kumpula oli ehkä kaikkein kovimmin monikultturismin kannattaja. Ja nyt se pitää suurella rahalla huolen että sen tänne hankkima rikastus ei häiritse heitä.

- Suurella rahalla tosiaan. Tää kaikki käy niille kyllä aika kalliiksi.

Vartija rähähti nauramaan:

- Hähhähhää… luuletko että nuo hyväosaiset maksaa tästä penniäkään itse. Tää kaikki kuule tulee intersektionaalisen sisäministeriön erikoismomentilta. Kyllä siihen syynsä on että budjettitiedot eivät ole enää julkisia.

Eskon työkaveri Laurus Ketterö totesi:

- Se taitaa selittää muuten senkin että tää teidän vartioporukka näyttää olevan etnisesti yhtä pottunokkainen kuin meidän aitatyömaan porukka.

- Selittääpä hyvinkin. Kun näiltä etuoikeutetuilta alueilta lähdetään muualle niin tasa-arvopykälien nimissä vartijoina pitää olla vähintään puolet etnisesti edistyksellisiä. Niin että tavallinen ihminen ei tiedä että kumpaa pelkää enemmän. Riehujaa vai vartijaa. Mutta jos lähtee ajamaan sanotaanko tosta Sörnäisistä tai Toukolasta tännepäin niin viimeistään siinä vaiheessa kun on vaihtanut kolmoselle niin tasa-arvopykälät lentää pakoputkesta pihalle.

Vartija oli hetken hiljaa ja jatkoi sitten:

- Vituttaahan tää meitä. Kas kun nuo nirppanokat eivät suhtaudu meihinkään niin kuin ihmisiin. Meillä on käsky että niitä ei saa puhutella ellei ne puhuttele meitä. Ja asenne on muutenkin kuin aatelisilla maaorjia kohtaan. Vaan minkäs teet. Tää on meille hyvällä tuurilla pysyvä ja varma keikka kohtuullisella palkalla. Täällä kun on jatkossa vartio 24/7/365.

Niin. Työ eteni. Ja miehet tekivät pitkää päivää. Majoitus oli konteissa. Juuri sopivan matkan päässä työmaasta etteivät kontit pilaisi Kumpulan nomenklaturan näkymiä. Joka kontissa oli kerrossängyt kuudelle miehelle. Tavaraa ei miehillä ollut putkikassia enempää ja ne mahtuivat alimpien sänkyjen alle. Työhaalarit laitettiin naulaan seinälle.

Kontteihin oli vedetty sähköt ja niissä oli kaksipisteinen keittolevy sekä jääkaappi. Lämmityksen hoiti lämpöpuhallin. Koska sähkökatkot olivat yleisiä, olivat miehet hankkineet myös petroolilämmittimen sekä trangian. Ainahan osaavat miehet saivat jostain kehitettyä valopetroolia ja Marinolia. Joka miehellä oli tietysti vanhasta tottumuksesta makuupussit. Firma oli onnistunut hankkimaan miehille varsin runsaasti amerikkalaista lihasäilykettä ohi lihanostokorttien. Vaikka työ ei enää mitään leka- ja lapiohommaa ollutkaan niin firmassa ymmärrettiin että jollain soijavellillä ei työ edennyt tarvittavaan tahtiin.

Niihin esanssisiin soijaruokiin totaalisesti kyllästyneet miehet vihasivat niitä lihakortteja. He eivät tienneet, että oliko kansalaisen viikottainen liha-annos ollut siinä muinaisessa sodassakaan niin pieni kuin nyt. Ja aikamiehillä se vähäkin liha jäi usein syömättä kun sen syötti mieluummin kasvaville lapsilleen. Onneksi salametsästysporukoilta saattoi hankkia aika ajoin lihaa pimeästi. Ja kalalla käytiin aina kuin mahdollista. Joskus se oli kuulemma ollut vaan harrastus. Times they are changing. Eläköön hiilineutraali edistys.

Illat kontissa menivät lähinnä nopeasti syödessä ja sitten nukkuessa. Suihkumahdollisuus oli eräässä kontissa mutta ei siellä joka päivä jaksettu käydä. Saunaa teki monella mieli mutta puun polttaminen oli sallittu vain erityisluvalla jota ei muurahaiskansalaiselle herkkään herunut. Sen sijaan Kumpulasta nousi illalla monen talon piipuista sankka savu. Polttelevat siellä huvikseen takkojaan, perkeleet. Ehkä kontissa illalla läiskittiin hieman korttia tai joku katsoi roskaviihdettä viestittimeltään. Eräänä iltana yksi miehistä totesi:

- Hitto kun oltaisiin päästy tekemään tuon aidan lisäksi remonttihommia noitten hyväosaisten taloihin. Oltais jätetty eristeet laittamatta ja pistetty sinne vaan lappu että kermaperseet joutaa palella.

Mutta eiväthän he palelleet. Heillä oli hyvä, lämmin, kylläinen ja nyt myös vartioidun turvallinen olla. Jotkut olivat tasa-arvoisempia kuin jotkut toiset. Ja rakennusporukan piti seuraavanakin päivänä mennä rakentamaan heille turva-aitaa. Jonka hintaa ei kyselty.

Maassa, joka oli saavuttanut täydellisen intersektionaalisen tasa-arvon.