JOTAIN IHAN MUUTA CXXXIII

Eli vaihteeksi toksista maskuliinisuutta

Kun tämä nykypäivä tympii oikein urakalla niin mennään hetkeksi kylmän sodan vuosiin. Minähän tein aikanaan postauksen siitä, minkälaisia sotilaslentokoneita pohjoismailla tuolloin oli. Pysytään nyt maan pinnalla ja tuossa 1970-luvun alussa ja katsotaan hieman että minkälaista kevyttä aseistusta pohjoismailla tuolloin oli. Tuohon aikaanhan pohjoismaitten armeijat olivat varsin voimakkaita. Ainakin suhteessa riisuttuun nykypäivään. No, Suomihan ei onneksi sitä aseistariisumista koskaan tehnyt.

Epäilemättä kyseisilla mailla on muutamien esitettyjen aseiden lisäksi ollut varikoissa vielä vanhempaa materiaalia niin kuin oli Suomellakin hyvin pitkään. Lähteenä on käytetty erinäisiä internetin lähteitä ja erityisesti brittiläisen historioitsijan Digby Smithin (kirjailijanimi Otto von Pivka) The armies of Europe today-kirjaa.

Aloitetaan Tanskasta.

TANSKA

Tanskan vakituisen armeijan maavoimien koko oli tuolloin 27.000 miestä, merivoimien 6.600 miestä ja ilmavoimien 9.800 miestä. Maavoimilla oli reserviä 65.000, merivoimilla 3.000 ja ilmavoimilla 11.500. Lisäksi kokoonpanoon kuului kodinturvajoukot eli Hjemmeværnet jonka vahvuus oli 55.100 miestä. Laajemmassa käytössä ollutta aseistusta:

Hovea M/49-konepistooli:

Konepistoolin kaliiberi oli 9 x 19 Parabellum, tulinopeus 600 laukausta minuutissa ja niin kuin näkyy, siihen kävi myös Suomi-konepistoolin lippaat. Kyseinen konepistooli oli aktiivikäytössä vielä 1970-luvun alussa. Ja vielä samoja aikoja Tanskan armeijalla oli laajassa palveluskäytössä kakkosrähinän aikainen amerikkalainen puoliautomaatti M1 Garand:

Kyseinen ase oli kodinturvajoukkojen käytössä vielä 1990-luvulla mutta muuten sitä alkoi korvata Gevær M/75 automaattikivääri. Asetta oli ollut käytössä aikaisemmin rajoitetusti mallina M/66:

Kyseinen ase on itse asiassa tanskalainen versio saksalaisesta (tai kun tuota aikaa elettiin niin länsi-saksalaisesta) Heckler & Koch G3A5-automaattikivääristä. Kaliiberi 7,62 x 51 NATO. Tuolla pitkällä kiväärinpatruunalla varustetun aseen englanninkielinen nimitys olisi battle rifle mutta tuo taistelukivääri ei minusta oikein ole suomen kielellä luonteva termi. Makuasioista on tietysti hankalaa kiistellä.

Tuohon aikaan tanskalaisilla oli käytössä kakkosrähinän aikainen saksalainen MG 42-konekivääri (kal. 7,92 x 57) ja siitä kehitetty versio MG-3 (kal. 7,62 x 51 NATO):

Niin kuin ”isäpapallaan” on tälläkin kk:lla kova kiire eli tulinopeus on 1.100 laukausta minuutissa. Tuon konekiväärin lisäksi tanskalaisilla oli vielä 1970-luvun alussa käytössä omaa valmistetta ollut Madsen M1950-pikakivääri:

Tätä asetta valmistettiin useammassa kaliiberissa, siinä oli 30 patruunan lipas ja tulinopeus varsin rauhallinen 350-400 laukausta minuutissa. Madsen yritti kehittää myös omaa, laajaan käyttöön suunniteltua automaattikivääriä Madsen M/62 LAR kaliiberissa 7,62 x 51 NATO mutta se ei lyönyt itseään läpi ja jäi suunnitteluvaiheeseen:

Mainittakoon että kyseisen aseen aikaisin kehitysvaihe oli kaliiberissa 7,62 x 39 ja  sitä suunniteltiin tarjottavaksi Suomen puolustusvoimille joka tuohon aikaan oli hankkimassa uutta asetyyppiä. Suomalaiset kuitenkin päätyivät omaan RK-62-rynnäkkökivääriin.

Siinä hieman tanskalaista asevarustusta.

Mennäänpä sitten Norjaan:

NORJA

Norjan vakituisen armeijan maavoimien koko oli 18.000 miestä, merivoimien 8.500 miestä (luvussa mukana 800 rannikkotykistön miestä) ja ilmavoimien 9.400 miestä. Reserviä oli kaikkiaan 179.600 miestä sekä 75.000:n miehen kodinturvajoukot (Heimevernet). Konepistoolikanta maalla oli tuolloin vielä kakkosrähinän aikaista eli siihen kuului saksalaisten miehitysjoukkojen jättämät MP40-konepistoolit:

Norjalaisia kodinturvajoukkojen miehiä noilta ajoilta. Oikeanpuolimmaisella MP40. Keskimmäisellä vanha Parabellum.

Myös brittiläisiä Stenejä oli sodan jäljiltä mutta en osaa sanoa oliko niitä aktiivikäytössä. Heckler & Kochin MP5 tuli norjalaisten käyttöön mutta vasta hieman myöhemmin. Aktiivikäytössä oli vuoteen 1970 saakka tanskalaisten tapaan M1 Garand-puoliautomaatteja. Samoin käytössä oli vielä saksalainen Kar98k-pulttilukkokivääri, lähinnä kodinturvajoukoilla. Niitäkin jäi saksalaisilta Norjaan reippaasti. Kuva Stavangerista vuodelta 1945:

Vielä niitä aikoja oli norjalaisilla käytössä myös amerikkalainen 7,62 x 33-kaliiberinen puoliautomaatti M1-karbiini:

Vuodesta 1967 näitä vanhoja asetyyppejä alettiin korvaamaan AG-3-automaattikiväärillä:

Niin kuin aseen ulkonäöstäkin huomaa, tekivät norjalaiset saman ratkaisun kuin tanskalaisetkin eli valmistivat omaa versiotaan saksalaisesta HK G3:sta. Myös konekiväärinä norjalaiset käyttivät tanskalaisten lailla saksalaista MG-3:sta.

Vaan siirrytäänpä sitten Ruotsiin:

RUOTSI

Ruotsin vakituisten maavoimien vahvuus oli tuolloin 48.200 miestä, merivoimien 12.100 miestä ja ilmavoimien 12.200 miestä. Reserviä maavoimissa 113.700, merivoimissa 16.600 ja ilmavoimissa 9.400 sekä lisäksi 500.000 miestä kodinturvajoukoissa (Hemvärnet).

Ruotsillahan oli käytössä myös Suomi-konepistooleita mutta se kuuluisin heidän oma kp oli Carl Gustaf m/45 eli Kulsprutepistol m/45 eli kuularuiskupistooli på finska:

Aseen kaliiberi oli 9x19 Parabellum, tulinopeus 600 laukausta minuutissa ja se käytti 36 patruunan tankolipasta. Kertomatiedon mukaan kyseistä konepistoolia käytti myös muuan majuri Larry Thorne Vietnamissa.

Niin Ruotsi kuin moni muukin maa – pohjoismaat mukaan lukien – oli 1970-luvun vaiheessa tietyssä murrosvaiheessa jolloin vanhaa kalustoa oli vielä varsin paljon käytössä mutta sitä korvattiin uudemmalla. Vanhaan, käytössä olleeseen kalustoon kuului Ag m/42-puoliautomaattikivääri:

Kyseinen ase oli kaliiberia 6,5 x 55 joka oli Ruotsissa ja Norjassa tuolloin käytetty sotilaskaliiberi ja joka on nykyisinkin varsin yleinen metsästyksessä. Uusi, korvaava ase oli AK 4 (Automatkarbin 4):

Ase on – yllätys yllätys – ruotsalainen versio saksalaisesta HK G3:sta. Konekiväärikannassaan Ruotsi oli siirtynyt pääosin Ksp 58 eli Kulspruta 58-kantaan:

Ase on ruotsalainen versio belgialaisesta FN MAG-konekivääristä. Aseen tulinopeus oli 600-850 laukausta minuutissa. Sen alkuperäinen kaliiberi oli perinteinen 6,5 x 55 mutta AK 4:n käyttöön ottamisen myötä se pesitettiin 7,62 x 51 NATO-kaliiberille. Myös vanhempia konekiväärimalleja oli ainakin varmuusvarastoissa. Ruotsillahan oli tuohon aikaan varsin huomattavat puolustusvoimat. Ja mennään sitten vielä Suomeen:

SUOMI

Tuohon aikaan Suomen vakituiset maavoimat olivat 34.000 miestä, merivoimat 2.500 miestä ja ilmavoimat 3.000 miestä. Kokonaisreservi oli huomattavat 650.000 miestä. Suomen aseistusta on tässä blogissa kyllä esitelty ennenkin mutta käydään hieman läpi kumminkin. Silloin 1970-luvun alkupuolella suomalaisille varusveijareille opetettiin pääaseena jo RK 62:

Kuvassa mukana myös sen ajan kuuskekkoset sekä teräskypärä. Asehan oli koneistoltaan AK-47 ja tuli aikanaan myös muuan Ykälle tutuksi. Sinänsä Suomella oli käytössä ja varastossa huomattava määrä kakkosrähinän aikaista tavaraa alkaen kolmen linjan kivääreistä. Itselleni opetettiin rynkyn lisäksi Suomi-konepistooli, Lahti-Saloranta ja Ukko-Pekka. 1970-luvun alun uudempaa tavaraa oli sitten 7,62 KvKK 62:

Kyseinen konekivääri käyttää samaa lyhyttä 7,62 x 39-patruunaa kuin rynkkykin ja sen tulinopeus on n. 1.000 laukausta minuutissa.

Tässähän sitä pohjoismaalaista käsiasearsenaalia oli näin helmikuun alkuun. Voi olla, että palaan raskaampaankin kalustoon jossain vaiheessa. Hyvää alkanutta ja mahdollisimman toksisen maskuliinista helmikuuta kaikille.