lauantai 4. helmikuuta 2023

JOTAIN IHAN MUUTA CXXXIV

Pysytäänpä vielä kylmän sodan ajan Pohjolassa eli tuossa 1970-luvun alkupuolella. Aikaisemmassa postauksessa tuli käsiteltyä sen ajan käsiaseistusta. Katsotaan tässsä joutessamme hieman raskaampaa kalustoa. Mennään ensiksi Tanskaan:

TANSKA

Tanskalla oli tuolloin käytössä kahta panssarivaunutyyppiä. Ensimmäisenä amerikkalainen kevyt M41 DK-1 Walker Bulldog:

Tankin paino oli 23,5 tonnia ja sen aseistuksena 76-millinen tykki sekä 12,7- ja 7,62-milliset konekiväärit. Näitä vaunuja tanskalaisilla oli 53 kappaletta. Tanskalaisten pääpanssarivaununa oli brittiläinen Centurion:

Tankin paino oli 50,8 tonnia ja sen aseistuksena oli 84 mm tykki (jonkun verran myös 105-millisiä) sekä 2 x 7,62 mm konekivääriä. Näitä vaunuja Tanskalla oli 216 kappaletta. Miehistönkuljetusvaununa tanskalaisilla oli amerikkalainen M113:

Näitä tanskalaisilla oli eri versiona kaikkiaan 235 kappaletta. Siirrytään sitten Norjaan:

NORJA

Panssarikalustoa norjalaisilla oli ensinnäkin amerikkalainen M-48 Patton:

Norjalaisten käyttämässä versiossa tankin paino oli 47,2 tonnia ja sen aseistuksena 90 millin tykki ja 3 x 7,62 mm konekivääriä. Norjalaisilla oli niitä kaikkiaan 55 kappaletta. Lisäksi käytössä oli kevyt M-24 Chaffee-tankki:

Tankin paino oli 18,4 tonnia ja sen aseistuksena oli 75 mm tykki sekä 1 x 12,7 mm konekivääri ja 2 x 7,62 mm konekivääriä. Norjalaisilla näitä oli kaikkiaan 123 kappaletta. 1970-luvun alkupuolella suurin osa niistä moderoitiin 90 millin tykillä varustetuksi NM-116 Panserjäger-versioksi:

Lähdemateriaalin mukaan Norjalla ehti tuossa vaiheessa olla jo muutamia saksalaisia Leopard-vaunuja. Stetson-Harrison tuntumalla veikkaan, että ne olivat tuolloin mallia Leopard 1:

Tämä kyseinen Leopard-vaunuhan on Ukrainan sodan vuoksi nyt kovasti tapetilla ja tulee muistaa että sen alkuperäinen versio on melkein kuusikymmentä vuotta vanha. Eli jotain saksalaisessa suunnittelussa on onnistunut ja tällä hetkellä tietysti vaunun suurin etu on sen tykin pitkä kantama. Kas kun Ukrainassahan tuota ampuma-alaa riittää.

Miehistönkuljetusajoneuvoina norjalaisilla oli vanhoja amerikkalaisia M-8 Greyhoundeja:

Norjalaisesta versiosta ei kuvaa löytynyt. Mennäänpä sitten Ruotsiin:

RUOTSI

Panssarikalusto Ruotsilla oli pääosin omaa valmistetta. Niitä on käyty läpi hieman ennenkin mutta minä en ole tässä maailmassa ainoa joka toistoa harrastaa. Se kuuluisin ruotsalainen vaunu oli futuristisen näköinen Stridsvagn 103 eli S-vaunu:

Kyseessähän on teknisesti ottaen rynnäkkötykki sillä sen 105-millisen tykin putkea suunnataan koko vaunua kääntämällä ja kallistamalla. Lisäksi siinä oli kolme 7,62 millin konekivääriä. Tankkia kehuttiin aikanaan oudosta ratkaisustaan huolimatta erittäin toimivaksi ja epäilemättä puolustustaistelussa se olisi sellainen ollutkin. Hyökkäyksissä sinänsä ratkaisu olisi voinut tuottaa ongelmia. Vaunun paino oli 42,5 tonnia ja näitä valmistettiin kaikkiaan 290 kappaletta.

Sitten Ruotsilla oli käytössä IKV 91 Infanterikanonvagn 91 eli suomeksi jalkaväkikanuunavaunu enkä oikein osaa sanoa että mitä se tarkalleen tarkoittaa. Mutta eihän meillä suomalaisilla ole kulsprutepistoolejakaan. Tylsiä konepistooleita vaan. No, jalkaväen tukivaunu lienee varsin lähellä oikeaa termiä. Olivathan ne suunniteltu nimenomaan silloisten ruotsalaisten jalkaväkiprikaatien pst- ja tukikäyttöön:

Vaunun paino oli 16,3 tonnia ja sen aseistuksena oli 90-millinen tykki sekä 2 x 7,62 mm konekivääriä. Vaunua valmistettiin kaikkiaan 212 kappaletta.

Vanhempaa ruotsalaisten panssarikalustoa edusti tanskalaistenkin käytössä ollut Centurion ruotsalaisella nimityksellä Stridsvagn 101. Käytössä oli myös Stridsvagn 74:

Vaunu oli oikeastaan uudelleen rakennettu vanhempi Stridsvagn m/42. Sen paino oli 26 tonnia ja aseistuksena 75-millinen tykki ja 2 x 8 mm konekivääriä. Vaunua valmistettiin kaikkiaan 225 kappaletta. Miehistönkuljetusvaunuina Ruotsilla oli Pansarbandvagn 302:

Vaunu oli aseistettu 20 millin tykillä sekä 7,62 millin konekiväärillä. Entäpäs sitten pieni ja sisukas sen ajan YYA-Suomi?

SUOMI

Se tuorein ja nykyaikaisin suomalaisten panssarikalusto oli tuolloin neuvostoliittolaisia T-54 ja T-55-vaunuja:

Vaunun paino oli 36 tonnia ja sen aseistuksena oli 100-millinen tykki sekä 12,7-millinen ja 7,62-millinen konekivääri. T-54 vaunuja hankittiin Suomeen kaikkiaan 42 kappaletta ja T-55 vaunuja 74 kappaletta. Lisäksi Suomella oli myös brittiläisiä Comet-tankkeja 41 kappaletta ja lisäksi brittiläisiä Charioteer-tankkeja:

Vaunun paino oli 30,3 tonnia, siinä oli 84 millin tykki ja 7,62 mm konekivääri. En muuten ole täysin varma siitä että oliko suomalaisessa versiossa 76-millinen tykki. Näitä vaunuja suomalaisilla oli kaikkiaan 38 kappaletta. Lisäksi sodanjälkeistä kalustoa edusti neuvostoliittolainen kevyt panssarivaunu PT-76:

Kevyesti panssaroidun tiedusteluvaunun paino oli 14,6 tonnia ja siinä oli aseena 76-millinen tykki sekä 7,62 mm konekivääri. Suomalaisilla näitä oli 12 kappaletta. Olihan Suomella varastossa hyvin pitkään myös kakkosrähinän aikaisia Sturmgeschütz III-rynnäkkötykkejä sekä Panzerkampfwagen IV-vaunuja:

Ymmärtääkseni niitä olisi käytetty varsin pitkään ainakin lentokenttien puolustamiseen. Panssaroituja miehistönkuljetusajoneuvoja ei Suomella ollut kuin 1960-luvulla hankitut 60 kappaletta BTR-50-telavaunuja:

BTR-60-vaunuja alkoi tulla Suomeen vasta vuonna 1976 ja Paseja alkoi tulla vasta 1980-luvun alussa. Myös ryntövaunuja alkoi tulla vasta 1980-luvulla. Tuossa vaiheessa joukkojen kuljettaminen tapahtui pääosin traktori-, kuorma-auto ja tietysti munamankelimetodilla:

Ja tässähän tätä munamankeloivaa tunnelmaa kylmän sodan vuosilta. Seuraava jotain ihan muuta ehkä jotain ihan muuta.


34 kommenttia:

  1. En nyt nimiä laita vaikka julkista tietoa onkin mutta muistatko Taipalsaaren tragedian? Oli sitä aikaa kun omasta varusmiespalvelusta oli kulunut ihan äsken.

    Hyvin tuttuja nimiä oli ko harjoituksessa johdossa.

    Myöhemmin kun olen googlannut niin ovat eläköityneet erittäin paljon enemmän prenikoita rinnoissansa.

    Ko onnettomuus oli kauhea tragedia.

    VastaaPoista
  2. Vaunumiehet sanoivat aikoinaan,että modernisoitu T-55 oli selkeästi parempi kuin T-72:n. PT-76:n taisi olla uiva vaunu. Viimeisen kerran olen kyseiseen keksintöön törmännyt Uudenmaan Prikaatissa.
    72:lla olen päässyt puikkoihin Niinisalon palokujalla. On muuten ahdas härveli. Ei ihme, että ryssä edelleen hakee tankkimiehensä burjaateista. Ei noihin tavallinen homo sapiens mahdu.joppos123.

    VastaaPoista
  3. No pakko kyllä myöntää että tämä rakuunahomma tuli tutuksi, liikuttiin kyllä mutta niitä hepoisia ei näkynyt.
    Nopean toiminnan joukkoja, sano.
    Se rakuunan määrittely löytyy jostain.
    Eipä siiinä mitä. Kuntoahan tuo kohotti(vitutusta).
    Se oli sitä aikaa.

    VastaaPoista
  4. 1976 sotaharjoituksessa Hankoniemen hiekkaharjulla näin ja kuulin tuollaisen t 55 käynnistyksen, kyllä siinä tanner tärisi ja meteli oli melkoinen n.20 m. päässä. Jotenkin vaikutti esihistorialliselta hirviöiltä.

    VastaaPoista
  5. Tervehdys TR:lle, Joppos123:lle, Ihmettelijälle ja Heikille & kiitos kommenteistanne.

    TR: Muistanpa hyvinkin. Tosi ikävä juttu. Mutta en tiedä mainitsemistasi asioista sen enempää.

    Joppos123: Joo, tankkeihin harvemmin hankitaan koripalloilijoita. Ja venäläinenhän mielellään tapattaa niitä vähemmistöjään Ukrainassa muutenkin. Se T-72 taisi meillä olla se vientiversio joka ei ollut yhtä hyvä kuin venäläisten oma. Itse ehdin intissä nähdä vain T-55:n yhden kerran.

    Ihmettelijä: Näin minä keltalaattoja muistaakseni yhden kerran intissä mutta muuten en ollut teidän kanssa tekemisissä.

    Heikki: Ovathan ne pirun pelottavia vehkeitä ne tankit.

    VastaaPoista
  6. 77mm (76mm) tykit suomalaisten Comet-vaunuissa.
    PzKw4 vaunujen kavereina Strumit lentokenttien suojauksessa.

    -Tvälups-

    VastaaPoista
  7. Heja servige!

    Stridsvagn 103 oli mullistava idea, mm. britit vuokrasivat niitä länsisaksaan käyttöönsä. Testasivat ja huomasivat, että mäen takaa tai muun esteen takaa ampuva s-tankki on paha vastus mille hyvänsä tankille. Mutta oli huonojakin puolia, vaunu ei voi ampua liikkeestä, ei nopeasti sivulle. Vaunun moottorin pitää olla käynnissä ampumista varten – hieman ongelmallinen ominaisuus väijyvälle tankille. Ja hetkinen – tarkemmin katsottuna mäen takan väijyvän tavallisen tankin tornin näkyä osa on kapeampi kuin Stridsvagn 103:n yläosa, siihen on vaikeampi osua. Ratkaisevaa taisi olla tykin vakaimen kehitys, perinteisen vaunun tuli alkoi oll tarkkaa liikkeestä ammuttaessa. Ei tullut kauppoja, sorry.

    Stridsvagn 103 oli muuten vastaus ogelmaan nimeltä JS2, siis raskaaseen 128 mm tykillä aseistettuun NL:n vaunuun, Idea oli, että S-vagnit viivyttää ja kuluttaa kunnes Centurionit ehtii hätiin iskemään maihin nousseet JS:t romuksi.
    IKV 91 on vähän kuin suomen traktori, kärry ja musti. 90 mm matalarekyylinen tykki oli ontelopanoksella tehokas panssareita vastaan tullessaan käyttöön. Sitten kehitys kehittyi ja tykin läpäisy ei enää riitä nykypanssareita vastaan. Jalkaväkeä sillä vielä kurittaa kummasti. 70-luvulla oli Tuppukylän kirjastossa ruåttalainen kirja, joka hehkutti vår försvarettia. Siinä oli tämäkin uiva vaunu kuvattuna uimassa. Ihan kuin lähimmällä pikkujärvellä, pikku lahden perällä. Ihan tajunnanräjäyttävä kuva, nousi maihin samalle suorannalle. No, ainakin ihan samannäköiselle. Tästä lähti heti tajunta laukalle, aloin miettiä Tuppukylää halkovia ja sivuavia pääteitä, miten ne saisi tulen alle isojen ja pienten järvien takaa. Etevä peli.

    PT-76:n tykki on muuten sama kuin 76,2 mm sotkan tykki. Tiuskeampi kuin IKV:n tykki muttei kovin läpäisykykyinen. Toisin kuin BTR-60.n konekivääri, keernaluotinsa läpäisi aikanaan pzkw4 kyljen ja torninkyljen keveästi.

    Pyssymies

    VastaaPoista
  8. Ratsuväki on mausteikas aselaji:
    rakuuna se mennä limetti kynsilaukkaa ohi basilikan niin että kumina kävi ja kirveli!

    Vakavasti ottaen rakuunat ovat ratsain liikkuvia mutta jalkaisin taistelevia kevyitä joukkoja.
    Pykälän verran pidemmälle mentiin Isonvihan aikana, kun armeijan rippeistä koottiin jalkarakuunoita eli ns. Kivekkäät.
    Nämä eivät ratsuja nähneetkään.

    Vähän kuin leivättömiä voileipiä.

    VastaaPoista
  9. Tuo Vekaran tapaus osoitti aikoinaan, että olipa kysymyksessä ryssän tai kenen tahansa tekemä vehje niin pitää aika tarkkaan harkita meneekö niillä veteen. Oikeat anfibiovehkeet ja sukellusveneet ovat erikseen.
    Vesiajokoulutus kuuluu edelleen mm pasimiehistöille mutta jos mahdollista niin sinne veteenmenoa tulisi välttää.
    Riskit olosuhteista tai vaikkapa tulenalle joutumisesta ovat aina suuret.
    Toisekseen vesiajon jälkeiset huollot ovat ihan älyttömät ja osaa ei välttämättä kenttäolosuhteissa voida edes tehdä.
    Itselläni ei pasikorttia ole vaikka joskus niitä oli henkilökohtaisella kuitilla 13 kappaletta. Panssariupseeri hoiti vaunut kuljettajineen ja meikä käskytti koko yksikköä.

    VastaaPoista
  10. Tuo mihin tvälläri viittasi on niitä aikoja kun oli olemassa erillisiä torjunta-ja suojauspataljoonia. Aseistus oli aikalailla kirjavaa. Ryhmäaseina saattoi olla Maximeita ja ukoilla Stenejä.
    Vähän vanhemman saapumiserän ukot olisivat sillä kalustolla suojanneet esmes satamia ja lentokenttiä.
    Vielä niinkin myöhään kuin -90 käytiin osana poikalyseon pinohiirikurssia tekemässä linnoitteita Inkoon sataman suojaksi.

    VastaaPoista
  11. Taisteluvaunuista kun puhutaan ja mainittiin moottorin käynnissäpidon ilmeinen ongelma, miten Abramsin kaasuturbiinin pakokaasu näkyy pimeällä ja pakkasessa?
    Koska se on niin kuuma, ettei jalkaväki voi seurata vaunua sen välittömässä läheisyydessä, luulisi sen lämpöjäljen loistavan taivaisiin asti.

    Näin ei ilmeisesti kuitenkaan ole, koska Abrams on nähnyt tositoimia.
    Tietääkö joku, miten asia on ratkaistu?

    VastaaPoista
  12. Wanhalle kunnon Maximillehan voisi olla uusiokäyttöä Ukrainassa:

    https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000009366527.html

    Meno on jo pahempaa kuin Suuressa Ykkösrähinässä. – Voisiko Maximille muuten olla käyttöä liikuntasodassakin eräänlaisena viivytyksen ammu-ja-unohda -aseena:
    letkapyssy taktisesti valittuun kohtaan, vastustajan tullessa ammutaan 200 patruunaa yhtä soittoa kohti ja jätetään siihen irtautuen ennen kuin hoksaavat mistä se tulee?

    VastaaPoista
  13. Eipä ole noiden panssareiden teknisistä ratkaisuista tarkempaa käryä,varsinkin jos puhutaan Abramssista. Merkavasta vielä vähemmän. Jollakin ilveellän lämpöongelma on pitänyt ratkaista. Muutoinhan se vehje hohkaa kekäleen lailla jopa alkeellisimmissa lämpötähtäimissä.
    Sen kuitenkn tiedän, että nykyaikainen taisteluvaunu on suojan, liikkeen ja tulivoiman kompromissi. Joppos123.

    VastaaPoista
  14. Katsauksesta muuten puuttuu suomalaisten käyttämä MT-LB eli ällitälli.
    Ja kun telavehkeista puhutaan niin myöskin AT-S ja ATS-59, joita tuli maahan 1960 ja 1965 tykinvetäjinä 130 K 54 (M-46) kalustohankinnan yhteydessä. 1971-87 oli käytössä myöskin uiva telakuorma-auto GT-SM.

    Abramsin osalta tuo moottoriturbiinin kuumuus ja pakokaasut on tiedostettu ongelma.
    Lämpöhakuinen ohjus pystyy siihen lukittumaan!

    Ja kun se siihen kerta lukittuu niin varmasti tullaan ampumaan...


    -Tvälups-

    VastaaPoista
  15. Ite en ole nähnyt noita panssarimörköjä kuin Parolassa. Siellä museossa. En aikoinaan niihin "törmännyt" sotavaltiolla ollessani. Edes täällä mainitun Vekaran alueella jossa minäkin mopeajan vietin.
    Vaan kaipa ne on erimiehiä ne jotka "matkustavat" noissa, ryssän" sanomissa liikuvissa ruumisarkuissa?
    Mulle ainakin tulisi se suljetun paikan kammo. Luulisin?
    Huru-ukko

    VastaaPoista
  16. Puna-armeija kehitti ja käyttöönotti valokennoihin perustuvan solenoidilaukaisimen, joka voitiin asettaa esim Maxim-konekivääriin. Suomalaiset törmäsivät näihin Hangon motin tyhjentyessä kun aaveampujat tulittivat heitä konekiväärein. Myös gramofoniin kiinnitetty solenoidilaukaisin kuului näihin lopuksi sotasaaliiksi saatuihin ihmehärveleihin.

    Eli QK:n kaipaama temppu on jo tehty ja vieläpä etänä. Ja toki Maximeihin kehitettiin kevyempiä ns hyökkäysjalustoja jo ensimmäisessä maailmanrähinässä, jolloin ryhmän ei tarvinnut raahata mukanaan erillistä jalustaa. Niitäkin kun löytyi useampaa mallia; pyörällisiä ja kolmi- tai nelijalkaisia.

    Suomen osalta turhaa miettimistyötä koska sotavaltion viimeiset Maximit poistettiin kalustovahvuudesta 2000-luvun alkuvuosina eli ainoat toimivat aseet maassamme löytyvät enää meiltä asekyräilyn harrastajilta.


    -Tvälups-

    VastaaPoista
  17. Tuosta QK:n kommentista heräsi ajatus, että voisiko niitä Maximeita käyttää kuin jossain, oliko se Yrjön tarinassa kuin niitä Obuhovin rantapyssyjä? Kerta ja karkuun?
    Huru-ukko

    VastaaPoista
  18. Neuvostoliitolla ja lännellä oli vähän erilainen suhtautuminen sotavehkeisiin. NL:tto valmisti laitteita sotimiseen ja länsi harjoituksiin. Noin niin kuin vähän karrikoiden.

    Neukuissa oikeastaan vain sotavehkeissä mietittiin taloutta, mitä maksaa ja maksaako vaivan tehdä vähän parempi. Yleensä aina haettiin hinnan ja tarpeen ja määrän välistä kompromissia. Lännessä taas tehtiin niin hyvä ja kallis kuin vaan ostaja kykeni maksamaan. T-64 oli kallis ja monimutkainen, tilalle tuli halvempi T-72.

    Neuvostoliitto kykeni jotenkin kilpailemaan jopa laadussa lännen kanssa niin kauan kun aseet olivat lähes pelkkää rautaa ja korkeintaan releitä.

    VastaaPoista
  19. Tervehdys Taisteluvälineupseerille, Pyssymiehelle, Qroquius Kadille, Unknownille, Joppos123:lle, Huru-ukolle ja klovalle & kiitos kommenteistanne sekä hyvistä lisäyksistä. Muistan, että meillä oli intissä niitä Tvälupsin mainitsemia ATS-59-vetäjiä ja niitä ei saanut käyttää kesäkuumilla. Kas kun ne lykkäsivät pakoputkista pirunmoiset lieskat. Olen samaa mieltä klovan kanssa aseiden valmistuksesta eritoten neuvostoaikana. Neuvostoliitto kehitti aseet sotaan, länsi myyntiin.

    VastaaPoista
  20. Tuosta ajatuksesta että aseet harjoituksiin tulikin mieleen tämä:

    https://www.is.fi/kotimaa/art-2000009368320.html

    Että Tornissa varusveijarit eivät enää ammu äRKoolla räkäpäitä vaan ne korvataan aseen lisälaitteella, joka on ikään kuin jokin tietokonepeli.
    Entä lippaanvaihdot, jumit ja niiden purku, realistinen ampumatuntuma rekyyleineen ja kordiitin tuoksuineen?
    Tarvitseeko asettakaan enää puhdistaa?

    Onko tällaista tulossa jatkossa enemmänkin ja valmentaako tämä nyt aivan varmasti tositilanteeseen, jollainen on vaikkapa Ukrainassa nyt parast'aikaa?

    VastaaPoista
  21. Tervehdys, Qroquius Kad. Tämä oli minulle uutta, ja ihmettelen aivan samoja asioita kuin sinäkin.

    VastaaPoista
  22. QK:n mainitsema juttu tulle minullekkin täysin puskista vaikka ei tässä joutomiehenä ole kauan ehtinyt olemaan. Ei mitään käryä tutkimuspuolelta joten veikkaan, että kysymyksessä on Maasotakoulun tutkimuspuolen joku oma pikku projekti. Joku simulaattorikeskuksen nuori kapteeni on saanut tehtävän suunnitella asioita uudelleen, aikaa kaksi viikkoa. Tuleehan noita jos käsketään.samantien lehdistöön.
    Siinähän on pari muuttajaa noiden QK:n mainitsemien lisäksi.
    1. Hinta ja jälleen hinta.
    2. Meinaako kaikki aselajit siirtyä samaan vaikka ei olisi tarvetta?
    3. Kestääkö vihersiirtymä ensi vaalikaudella?
    4. QK: n pointit. Ehkä jopa tärkeimpinä.
    Joppos123.
    Ps: olen taistellut tämän "NOKIA"n (tabletti) eri asetusten kanssa maltilla mutta nyt tälle tulee noutaja.
    Kun pääsen himaan niin radalla lasken tästä läpi.
    Paskin älylaite ikinä.

    Aseenkäsittelyn voi oppia vaistonvaraiseksi ja se tehdään vain käsittelemällä aseita. Alkulämmön jälkeen paukkupatruunat ja sen jälkeen aina kovat piipussa.

    VastaaPoista
  23. Viimeiseen postaukseen tuli ooteetä mutta oli tosiaan virhe lähteä koittamaan tätä NOKIA: n tablettia.
    Ihme asetusmuutoksia tulee välillä. Öööt ja äät katoaa, tabulaattori sakkaa. Kirjaimia saa hakata ja välillä ei tartte kuin katsoa niin ne pelittää. Laite itsessään kuulemma toimii kuten pitääkikn. Kävin tarkistuttamassa pari viikkoa sitten.
    VPN:n, freedom ja suojauspaketit ihan ok mutta.
    Tarkoitus on kuulemma kehittää käyttäjää.
    Mä en kehity. Tälle härvelille on paikka ampumaradalla. 308:n täysvaipalla läpi ja kierrätykseen.
    Täytynee hommata kun Suomeen pääsee perus Samsung.
    Totaalisesti tähän härveliin kypsynyt joppos123.

    VastaaPoista
  24. Meillä oli -88 samanlainen systeemi, tosin pystykorvassa. Joku lazerhomma mikä sitten antoi ns oikean lukeman. Sitä en muista osuko sillä sinnepäinkään, joka tapauksessa tämmönen kokeilu oli.

    VastaaPoista
  25. Tervehdys Joppos123:lle ja Ihmettelijälle & kiitos kommenteistanne.

    Joppos123: Arvelinkin, että olet tuolla kannalla. Ja ihan perusteltuna. Olen minä sinänsä ampunut laseraseella itsekin eikä siinä ole ampumisen tuntua. Ja arvostelusi Nokiasta otetaan vastaan. Itselläni ei ole tablettia koskaan ollut eikä siis niistä kokemuksia. Minulla on vain läppäri.

    Ihmettelijä: Tuosta en ole kuullutkaan. Mutta armeijaanhan on aina mahtunut kaikenlaisia viritelmiä.

    VastaaPoista
  26. TR: "En nyt nimiä laita vaikka julkista tietoa onkin mutta muistatko Taipalsaaren tragedian? Oli sitä aikaa kun omasta varusmiespalvelusta oli kulunut ihan äsken."

    Muistan hyvin, tapahtui omana varusmiesaikanani. Olin kunniavartiossa erään varusmiehen hautajaisissa. Ikävä komennus, tuo onnettomuus järkytti rankasti meitä.

    Ruotsalainen S-tankki oli tosiaan mielenkiintoinen idealtaan, mutta sen todellisesta taistelukyvystä ei vaan ole kokemuksia. Pirun vaikeaa siihen ainakin olisi edestä osua.

    Brittien Centurion osoittautui WW2:n jälkeen ehkäpä parhaimmaksi tankiksi maailmassa 105 mm L7-tykin kanssa, sehän loisti Israelin joukoissakin arabeja vastaan. Brittien 1930-40- lukujen tankithan olivat järjestään ajasta jäljessä mm. alitehoisten tykkien vuoksi, silti sodan jälkeen britit onnistuivat loistavasti Centurionissa.

    VastaaPoista
  27. Hitto kun en muista tarkkaan millanen systeemi se oli, on tästä sen verran aikaa. Kiinnostas itekkin ihan siinä mielessä kun muistaa sen ajan teknologian. Ei siinä kyllä tetsailtu vaan ampumaradalla testailtiin. Kovasti oli mystisiä lootia ja piuhoja meni eikä niitä parannu mennä räpläämään.

    VastaaPoista
  28. Joskus aikoinaan kokeiltiin sellasen firman järjestelmää kun Noptel. Ei kovin kustannustehokasta.
    Mistään systeemistä ilman paukausta ja rekyyliä ei ole hyötyä.
    Vahingonlaukauksia tulee aina mutta väitänpä, että sotilas huolehtii turvallisuudesta aina paremmin jos laukaus tekee vauriota eikä se menisi hekottamalla ohi.

    VastaaPoista
  29. Tervehdys DuPontille, Ihmettelijälle ja Unknownille & kiitos kommenteistanne.

    DuPont: Varmasti on ollut raskas keikka. S-vaunun ongelmat lienevät just siinä hyökkäystoiminnassa. Se kun ei pysty sillä lailla ampumaan liikkeestä. Muistaakseni Israelilla oli myös modattuja Patton-tankkeja jotka pärjäsivät hyvin.

    Ihmettelijä: Jos saat jostain tietoa niin kerro täälläkin. Aina tänne lisätieto mahtuu.

    Unknown: Muistelen että saatoin ampua tai ”ampua” just kyseisellä systeemillä. Ei minkäänlaista ampumisen tuntua.

    VastaaPoista
  30. S-vagv oli siitä etevä värkki, että se pääsi takaperin ihan pirun lujaa. Oli kaksi ajajaa tankissa, toinen ajoi eteenpäin ja ampui, toinen ajoi siten tarvittaessa pois paikalta, lujaa. Nimittäin oli naama taaksepäin. Aluksi oli vain penkki ja paikka mutta sitten kävi ilmeiseksi, että vaunun päivittäishuolto tarvitsi yhden miehen lisää ja päätettin istuttaa se siihen taka-ajajan paikalle pysyvästi.

    Vaunun oli tarkoitus olla väijyssä tienmutkan takana tai pellon laidassa ja tuhota ilmestyvät vihollistankit. Kun vihollinen pääsi jyvälle metkusta, oli aika häipyä. Keskitys ja hyökkäys meni harakoille, vaunu oli jo häipynyt. Ja oli jo uudessa paikassa odottomassa kun vihollinen oli päässyt ohi edellisestä.

    Kuvat 70-luvulta ja 2000-luvulta vaunuista on helppo erottaa, vanhoissa ei näy säleaitaa vaunun nokalla. Se aita ei ole koottu rimoista, se on teräsliuskoista. Torjuu onteloammuksia ja nuoliammuksiakin, saa edelliset räjähtämään liian kaukana panssarista ja ne nuoletkin häiriintyy. Oli suuri salaisuus.

    Yksi yllättävä haittapuoli oli vaunun mataluus, siellä ei ole tilaa seistä, on vain istuttava. Sopii kokeilla kusta istuviltaan, centurionissa voi ojennella koipiaan ja kusta hylsyyn. S-vaunusta pitää mennä ulos, se voi olla vaarallista ja hankalaa vaikka kaasuvaaran aikana.

    Pyssymies

    VastaaPoista
  31. Tuota Noptelia taisi tulla kokeilluksi. Kysyin mitä mahtaa vaikuttaa sivutuuli, vastatuuli, 30 asteen helle, entä 30 steen pakkanen. Ei kuulemma mitään - kyllä akut toimii pakkasesakin. Hieno juttu mutta luoti lentää ihan eri lailla, ei jatkoon.

    Osumaan oppii vain ampumalla oikealla seella oikeita luoteja - kallista ja hankalaa. Oikotietä onneen ei ole.

    Tähtäämään, laukaisemaan ja pitämään noptel kyllä opettaa.

    Pyssymies

    VastaaPoista
  32. Tervehdys, Pyssymies, ja kiitos lisäyksistä. Käsittääkseni Ruotsi piti tuolloin suurena uhkakuvana mahdollista Neuvostoliiton maihinnousuhyökkäystä ja S-vaunut olisivat olleet osa sen torjumisessa.

    VastaaPoista
  33. Johonkin uhkakuvaan Swedustanissa tänäänkin varaudutaan, mutta yllättäen se ei luuraa idässä:

    https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000009374560.html

    Korostetaan vielä erityisesti, ettei kyse ole harjoituksesta vaan valmiusoperaatiosta.
    Joku sentapainenhan se tuolla Ukrainan sunnallakin on menossa, jos Putlerilta kysytään.

    VastaaPoista
  34. Tervehdys, Qroquius Kad. Mistä lie kysymys. Iskanderit ei taida Venäjältä Göteborgiin yltää.

    VastaaPoista