Hjuu… olishan se meinaan mahtavaa jos blogissani seikkailleet Kalevi Keihäsen Aikamatkat olisi oikeasti olemassa. Meinaten, hikinautit voisivat viedä – näin vapun tunnelmissa – näitä yliymmärtäviä, ylisuojelevia, ylianalysoivia ja ylilässyttäviä sosiaalitanttoja aikamatkalle jonnekin 1970-luvun alun vapun tietämille. Tai mihin tahansa muuhun ajankohtaan niinä vuosina. Katsomaan mukuloita.
Kas kun ne tantat katsoisivat meidän
kekkoslovakialaisten jätkännulikoitten touhuja niin ne hoksaisivat olevansa yliholhoavan
viranomaisen painajaisessa. Mehän nimittäin mentiin ilman minkäänlaista
aikuisvahtimista polkupyörillämme ihan mihin meitä huvitti. Ilman mitään
kypäriä tietenkin. Eihän silloin mopoissakaan tarvinnut olla kypäriä. Ja
puuhattiin keskenämme pikkunulikoiden touhuja ainoana opastuksena että siihen
ja siihen aikaan sitten pitää tulla kotiin. Ja mehän mentiin ja toteltiin.
Jokaisella oli rannekello. Nykyisinhän alkaa olla niin että osa nykymukuloista
ei enää edes tunne kellon viisarin asentoa. Kas kun niillä ei ole sitä. Pelkkä
älyhärpäke. Me ei älyhärpäkkeestä tiedettykään mutta vanhempien määräyksiä
toteltiin. Kas kun meillä oli kuri. Se asia, joka lasketaan
nykyisin jonkinlaiseksi natsismin alalajiksi.
Leikittiinhän me – herra nähköön – pyssypeliäkin vaikka
nykyisin siitäkin ylihuolehtivat naiset pistävät alaleuan väpättämään esmes
lauseilla:
Joku humpsahtaa niin syvälle leikkiin
niin, että toden ja mielikuvituksen raja hämärtyy.
Henkilöstö osallistuu lasten leikkeihin ja
valvoo ja ohjaa niitä – ja tämä koskee myös aseleikkejä.
En osta lapsilleni leluaseita, koska en
halua antaa heille sellaista viestiä, että aseet kuuluisivat jollakin lailla
perheemme arvomaailmaan.
Meidän perheessämme pyssyleikkeihin kuului
parantava hahmo, ”hiilaaja” (eng. heal eli parantaa), joka kietoi haavoittuneen
viittaansa ja paransi hänet.
Ei meillä toden ja mielikuvituksen raja hämärtynyt
sillä me tiedettiin että leikkipyssyllä ei ketään saatu hengettömäksi ja jos
joku alaleuan väpättäjä – joilla itsellään se toden ja mielikuvituksen
raja on pahemman kerran hämärtynyt – olisi tullut selittämään meille
opinkappaleitaan niin me oltaisiin päästetty se räkäinen nauru jollainen vain
pikkupoikalössistä voi päästä. Ja vanhemmatkin olisivat todenneet alaleuan
väpätykseen että mitäs helvattua sinä täällä mukuloita kiusaat? Ookkonää vähän
tyhymä?
Aikamatkallaan olleella sosiaalitantalla pääsisi löysä
lahkeeseen viimeistään siinä vaiheessa kun hän huomaisi että me nulikat
räjäytellään kaikenlaista. Papatteja, vetopommeja, kiinanpommeja ja
tykinjyskyjä. Täysin ominpäin, ilman ammatillisen koulutuksen saaneen
kasvatushenkilökunnan valvontaa. Viimeistään siinä vaiheessa tantalla olisi
katkennut verisuoni päästä kun hän olisi nähnyt meidän bravuurin eli jostain
löydetyn rautaputken joka juntattiin maahan ja laitettiin nojaamaan kiveä
vasten ja sinne viskattiin sitten kinuri. Löi komeat lieskat. Meidän
pikkupoikien ikioma kranaatinheitin. Eikä kukaan saanut minkäänlaisia vammoja.
Ja hei, mehän kerrottiin myös vitsejä ja naurettiin
räkänaurua päälle. Poliittisesti epäkorrekteja vitsejä vaikka eihän me tiedetty
että mitä se termi tarkoitti. Ei kai sitä silloin vielä ollutkaan. Vitsailtiin
YYA-liturgiasta ja joo, neekereistä tietty. Vitsejä, joista nykyisin päätyy
leivättömän pöydän ääreen. Mitenkäs vanhemmat suhtautuivat siihen? No, ne
kertoivat ihan samoja vitsejä. Virallisessa Kekkoslovakiassa oltiin tietysti
varsinkin YYA-asian kanssa naama näkkärillä mutta virallisten kuvioitten
ulkopuolella se näkkäri kastui ja vääntyi pahasti mutkalle.
Tietysti mitään wokeltamista synnyttävine miehineen ja
jortikalla varustettuine parrakkaine naisineen ei meille tuputettu ei niin
kotona kuin koulussa kas kun sellaisesta ei oltu koskaan mitään kuultukaan.
Eihän sellaista ollut silloin scifissäkään.
Se, mikä aikamatkailevaa sosiaalitanttaa järkyttäisi
ehkä eniten olisi ymmärrys siitä, että me ei oltu ahdistuneita. Nykytermeillä
määritellen. Ei elämä mitään Edenia ollut silloinkaan, kaukana siitä, mutta me
ei kärsitty nykyisin siitä niin muodikkaasta ahdistuksesta. Kyllähän
meitä aika ajoin vitutti mutta me ymmärrettiin että jos ihmistä ei
koskaan vituta niin siinä on jotain vialla. Nykyisinhän ahdistus on se
taikasana joka laukaisee hoito- ja ymmärrysmyllyn johon yleensä kuuluu resepti
Ketipinoria tai muuta vastaavaa. Vaikkei niitä saisi alle 18-vuotisille
määrätäkään mutta uskokaa pois, niitä määrätään ja paljon.
Ja lopuksi nykypäivän yliymmärtävä sosiaalitantta huomaisi
aikamatkallaan asian, jota hän ei pystyisi käsittämään. Eli nuo nulikat todellakin
elävät elämäänsä ilman minkäänlaista ammatillista ja koulutettua
aikuisvalvontaa ja opastusta. Eivätkä näytä kärsivän asiasta ollenkaan. Tuohan
on tavatonta.
Sitä hän ihmettelisi. Tajuamatta, että ehkä hän, juuri
hän sai aikaan sen paljon puhutun nuoriso-ongelman.
Mukavaa
ja rauhallista vappua kaikille.
Hyvä kirjoitus! Mekin lapsena 70-luvulla tehtiin just noin. Päivät oltiin aina omissa seikkailuissa itä nyt päivällä pistäydyttiin syömässä ja taas jatkettiin. Sotalekit ja Nikkarit vs. länkkärit sodat oli aina niitä kovimpia. Mullakin oli sellainen täydellinen länkkäriasuste pyssyvöineen ja nallipyssy colteineen. Ja muutenkin sellaisia rynkkyjä sun muita sotaleikeissä. Kuten kaikilla muillakin. Ja jos inkkareita oltiin niin sellaiset imukuppi jousipyssyt tottakai. Todella hauskaa ja ennenkaikkea totaalisen vapaata oli! Nykypäivänä jos jollain lapsilla olis sellaiset kuteet ni sosiaalitantathan varmaan ottaisyhteyttä lastensuojeluun? Ne kun ei tajua että sillä suojelullaan tekevät vaan silkkaa pahaa...
VastaaPoista
VastaaPoistaSe on tää yhteiskunnan ylinaisistuminen ! Joka jumalan virastossa, toimistossa ja yleensä jokaisessa sisäsuojatussa "työpaikassa" istuu akkoja eiku likkoja. Rivi tiskin takana ja kun joutuu menemään johonkin virastoon, niin jo kaukaa kuuluu saatananmoinen kalkatus. Tietää tulleensa perille. Asioitten läpi saaminen onkin sitten toinen juttu...
Ei se maa tällä tavalla mene muuta kuin kuilun reunalle ja varmasti. Missä miehet? Kun ei enää ole sitä Osulan baariakaan, niin ja eikä lapia- ja kirveshommia, niin missä? Joku on voinut saada työpaikan vaksina akkojen liudalle tai peräti haudankaivajana. Onnitelkoot itseään. Mutta tää likka-Suomi mua surettaa.
Mää olin ja elin pojankossina muitten kaverieni kanssa syvällä maalla, kaukana kaikesta. Mutta Ygän kuvauksen mukaaan (mutatis mutandis) elettiin lapsuus eikä ahistuttu !!! Nyt tuppaa aika usein ahistamaan...
Sitähän päätyy väistämättä kysymään, että kuinka tähän paremmintietävien sosiaalitanttojen ylivaltaan on ylipäänsä päädytty. No, silloin kun Ykä ja minäkin oltiin koltiaisia, äidit olivat pääasiassa kotona, ja sosiaalitanttamaisia piirteitä omaavilla naisoletetuilla oli valtaa vain yhden perheen puitteissa. Keskimääräinen koulutustasokin lienee rajoittanut ylenemistä kovin päättäviin asemiin. Vaan vähitellen kilttejä ja oppivaisia mutta ajattelukyvyltään rajoittuneita tyttölapsia suosiva koululaitos - ja ajan mittaan myös korkeamman opetuksen instituutiot ovat valikoineet kaikenkarvaiset huuhaa ieologiat nahkoineen karvoineen omaksuvat naisoletetut koulutettaviksi korkeimpiin kasvatustehtäviin. Tässä ollaan nyt, ja jos paluuta on, se on pitkän tien takana.
VastaaPoistaOh yes, the "ladies" of an age of sanctified stupidity!
VastaaPoistaOlen samaa ihmetellyt kuin Ykä, ja erityisesti näiden koululaisten iltapäiväkerhojen kanssa. Kansakouluikäinen Thorvald olisi ollut kauhuissaan iltapäivien vapaudenmenetyksestään joidenkin kapojen valvonnassa tapahtuvaan "toimintaan". Ei meillä ollut kavereiden kanssa mitään ongelmia minkään tekemisen kanssa, siis löytää tekemistä. Aikaa vain oli liian vähän, meinasi ne läksyt jäädä siinä mielenkiintoisemman tekemisen ohessa tekemättä. Joskus tuli rajoituksia kotiinpaluuaikaan, kun piti varmistaa että ehdin tarvittaessa (heh....) tehdä läksyt vielä ennen nukkumaan menoa.
VastaaPoistaJuuri tällaista oli huoleton elämä lapsena ja nuorena 1960-ja -70- luvuilla: kaikkialla Suomessa ja hyvin sitä aikuistuttiin "ilman ahistusta"!
VastaaPoistaKuulostaa tutulta myös tällaiselle 80-90-lukujen lapselle ja nuorelle. Suhteellisen konservatiivisessa maailmassa vielä elettiin. Kolmekymmentä vuotta sitten wokeltajat olisivat vielä saaneet tervaa ja höyheniä osakseen.
VastaaPoistaVasta vuosituhannen vaihteessa yliopistossa ollessani kuulin ensimmäistä kertaa kummallisista naisista humanistisella puolella. He olivat tuttavani mukaan oikein kyllästettyjä feminismin ihanuudella ja tarjoilivat sitä tottakai muillekin, halusivat nämä sitä tai eivät. Mutta nykymenoon suhteutettuna se oli toki vasta alkulämmittelyä.
Tapsa vaan
Ykä taitaa olla niin nuori, että ei muista 60 -luvun lopun Biafra-vitsejä, joita lauottiin kansakouluissa.
VastaaPoista"Miksi biafralaisella on aurinkolasit. No siksi ettei näkisi nälkää"
"Miksi biafralainen kävelee ojassa. Koska leipä miehen tiellä pitää"
jne.
Nythän tuollaisesta otettaisiin lapsi huostaan ja vanhemmat raastupaan.
Timppa
Kirjoitit: "Eihän sellaista ollut silloin scifissäkään." Eipä ollut, koska kirjallisuus kertoo aina enemmän kirjailijan omasta ajasta kuin romaanin kuvitellusta aikakaudesta. Tämä koskee niin historiallisia romaaneita kuin tulevaisuudenvisioitakin siinäkin tapauksessa, että kirjailija on kyennyt Jules Vernen tapaan näkemään huikeita teknisiä kehitysaskeleita tai George Orwellin tapaan yhteiskunnallisia hullutuksia. Molempien mainittujen herrojenkin tapauksessa oli kuitenkin kyse vain siitä, että heidän näkemyksensä perustuivat jo heidän aikanaan nähtävissä oleviin tosiasioihin. Kukaan ei voinut puoli vuosisataa sitten edes kuvitella nykyisen maailman mielipuolisuutta.
VastaaPoistaJoskus 70-luvun jälkipuoliskolla kävin asenäyttelyssä (tokkopa sellaisia kukaan enää tohtii järjestää) ja sain idean keskiaikaisesta jalkajousesta. Kotona sitten rakentelin samankaltaisen virityksen ja se jopa toimi! Tosin vain yhden kerran, kun kaari katkesi toista kertaa asetta virittäessä. Kiinnostukseni jalkajousiin sammui silloin, ainakin itse tehtyihin.
VastaaPoista"Joku humpsahtaa niin syvälle leikkiin niin, että toden ja mielikuvituksen raja hämärtyy." Toteaa ihminen, joka toisessa yhteydessä täysin vakavana esittää, että miehet synnyttävät ja imettävät...
VastaaPoistaTervehdys Turhautuneelle Kansalaiselle, Terho Hämeenkorvelle, Olavi Koskelalle, alianor d´aquitanelle, Thorvald Eskilinpojalle, Eerolle, Tapsalle vaan, Timpalle, Professorille, Yhel Turkkulaasel ja Anolle & kiitos kommenteistanne ja jaetuista muistoista. Samanlaisia kokemuksia ja hyvin samanlaisia johtopäätöksiä. Joitain omia huomioita:
VastaaPoista- Haukkukoot vaikka kuinka misogyyniksi mutta yhteiskunnan ylinaisistuminen on ollut maallemme tuhoisaa. Varsinkin siksi kun valtaan eri osa-alueille ovat päässeet juuri täysin turhan yliopistokoulutuksen käyneet naiset. Ja varsinkin feminismi on ollut äärimmäisen tuhoisaa.
- Minä muistan nuo Timpan kertomat vitsit mutta ne olivat silloin jo muuntuneet yleisiksi neekerivitseiksi.
- Professori on oikeassa scifistä. Se tietysti pohjautuu omaan aikaansa. Tuli siitä mieleeni se, että kun aloin 1970-luvulla olla kiinnostunut scifistä niin silloisen scifinhän mukaan vielä hyvin kaukaisessa tulevaisuudessakin noudatettiin 1970-luvun vaate- ja hiusmuotia.
- Tuo Anon heitto "Joku humpsahtaa niin syvälle leikkiin niin, että toden ja mielikuvituksen raja hämärtyy." Toteaa ihminen, joka toisessa yhteydessä täysin vakavana esittää, että miehet synnyttävät ja imettävät...” osui kyllä täysin kymppiin.
Vähän lähtenyt valtamedian hommat lapasesta. Meinaan aamun juttuja siitä,että ryssä lähtisi katkomaan meidän energialinjoja. Ei lähde.
VastaaPoistaSe olisi sodanjulistus NATO maata kohtaan.
Me upotetaan samantien Kronstadissa oleva laivasto ja NATO pietarissa oleva.
Ei edes ryssä ole niin tyhmä, että lähtisi kokeilemaan.
Ryssä kokeilee ja härnää. Mihinkään niistä ei ole.
Ukraina antaa turpiin koko ajan.
Oon saattanu joskus mainita tai sitten en mutta tästäpä tulee Ykä sulle yks muisto ysäriltä.
VastaaPoistaELi olin yläasteella ihan vitun hyvä kemiassa ja se kiinnosti erittäin paljon. No varsinaisen kemman maikan jääätyä äippälomalle meille tuli sellanen hiukan vaan viinaksiin menevä ukkeli maikaksi ja mä kaverini kanssa ekalla tunnilla kysyttiin että tehdäänkö ruutia ja napalmia ja termiittiä ja keitetäänkö pontikkaa. Ope sano et joo tehään vaan kaikki toi mut ekana mä selitän teille kersoille mitä siinä millonkin oikein tapahtuu.
Ja hitto vie ruuti tehtiin ihan ekana ja termiitti siihen perään ja napalmin kanssa meni hetken aikaa vetokaapissa ja sekin paloi koulun pihalla kivasti. Kiljua tehtiin sitten köksän luokasta saaduilla aineksilla ja 2 viikon kuluttuu tislattiin ja voi pojat meil oli hauskaa. Kynät sauhuten kirjotettiin muistiinpanoja.
No meni vuos ja se sama ukkeli oli sit jonkun kälysen atk kurssin opettajana ja meidän piti tehdä joku lopputyö jossa sen aikasesta netistä keräät nyt jotain tietoo jostain kivasta aiheesta ja teet esitelmän tms. Kaikki muut teki jostain lätkänpelaajista ja akat jostain vitun meikeistä.
Minä kaivoin netistä pommiohjeita ja ysiluokkalaisen kohtuullisella kemian osaamisellani kirjoitin ne puhtaaksi sillä periaatteella ettei ohjetta noudattava menetä sormiaan.
Se opettaja hohotti kumeaa kieroa naurua kun vein sille ekan version ja se laitto punakynällä siihen muutaman korjauksen ja selitti mulle mitä oli väärin ja seuraava versio oli jo täysin toimivaa tavaraa. No otin sitten kopiokoneella siitä usemamman kappaleen yhen ittelle ja pari kappaletta jaettavaksi parille vuotta nuoremmalle Jontulle ja Tontunlle jotka oli saanu kuulla mun projektista.
No kun olin antanu ne ohjeet niille niin meni pari päivää ku poikii ei näkyny koulus ja sitten tuli hissan maikka mun luokkaan matikantunnille etsii mua ja alko vaahtoo mulle et sen luokalla (oli Tontun ja Jontun luokanvalvoja) oli kaks poikaa tehny himassaan jotain kyynelkaasua itse ja silmät umpeen muurautuneena itkeneet äideilleen ja soitto oli kouluun et joku isompi poika oli ohjeet antanu.
No mä siinä sit totesin et ei oo mun vika koska ohjeet toimi ja jos on niin tyhmä et kokeilee itteensä ni voi vitun voi.
Tässä vaiheessa aika moni mun luokalla ulvoi naurusta. Ja opettajan huoneessa oli kuulemma se kemian maikka puolustanu minua koska yhtään paskapuhetta niissä ohjeissa ei ole.
Hissan maikka kihisi mulle et kai sää tajuut ettei ne pojat oo mitään penaalin terävimpii kynii ja mä melkeen repesin koska ei Jonttu ja Tonttu ei ollu eikä oo nykyäänkään.
Mietiskelen vaan et mitäköhän nykyään koulussa sanottais tollasesta puuhasta.
PS. En saanu mitään rangaistusta koska ohjeet oli ehtaa tavaraa ja varotuksii olin kirjottanut niihin ihan oikea oppisesti.
T labrotta (nyt ehkä arvaat nikkini taustan)
Veli Jopposin kommenttiin voisin todeta, että kun Ryssä ja sen rengit julistavat oletettua mahtia niin Itämerellä kuin muualla, sopisi näyttää sitä mahtia Ukrainassa.
VastaaPoistaJostain syystä se loistaa juuri siellä poissaolollaan, ja kohta lähtee taas Ukrainan keväthyökkäys.
Velipoika oli aikoinaan hakemassa Veljenpoikaa päiväkodista, kun tarhatäti tuli ovella vastaan Pyhää Vihaa puhkuen.
Hän näytti mitä Veljenpoika oli tehnyt:
askarrellut legoista pistoolin!
Velipoika kysyi, mikä tässä nyt on se ongelma?
Tarhatäti ei oikein osannut selittää, mutta jotain hirmuisen puhkuttavaa tässä nyt oli tapahtunut!!
Velipoika koitti selittäåä tarhatädille, ettei heidän perheessä aseisiin suhtauduta taikakaluina vaan nomaaliin suomalaiseen elämänmenoon kuuluvina elottomina esineinä, olipa vähällä mainita että kotona on asekaappi, jossa lukuisia metsästysaseita.
Ei maininnut kuitenkaan ja hyvän niin;
kotiovella olisi silloin ollut odottamassa pari poliisisetää viemässä aseet pois Hullulta Asehullumieheltä, joka on opettanut pojastaankin Hullun Asehullupojan!!!
Viime aikoina on julkaistu hysteerissävyisiä uutimia julkisilta paikoilta löytyneistä aseista.
Ensimmäinen oli puiston penkille ilmeisen tahallaan jätetty muovikuula-ase.
Toinen oli lippaaton pistooli ja kolmas täysi pistoolin lipas;
taisivat kuulua yhteen.
Kaksi jälkimmäistä olivat lasten löytämiä, ja uutisointiin kuului vaahdota ettei onneksi käynyt mitään pahaa.
Oikeastaan syytäkin on:
lapset ovat amerikkalaisista väkivaltaohjelmista nähneet miten aseita käsitellään, mutta heillä ei nykyään ole isää opettamassa miten aseita tulee käsitellä.
Niinpä on todellinen vaara, että jos kakara löytää jonkun narkkirikollisen hukkaaman ladatun aseen, hän ampuu sillä vahingossa jonkun.
Sitten vaahdotaan kuinka aseet pitää kieltää, sen sijaan että puututtaisiin alati lisääntyviin isättömiin äpäriin.
Tervehdys Joppos123:lle, labrotalle ja Qroquius Kadille & kiitos kommenteistanne.
VastaaPoistaJoppos123 & Qroquius Kad: Valtamediallammehan on se älytön taipumus että se kirjoittaa kaikki ottiatuota-asiat Venäjästä lööppitavarana. Lukijoitahan sillä tietysti saa, mutta ei se kyllä loppuun asti harkittua ole.
labrotta: Kiitos mainiosta jaetusta muistosta. Nykyisin tuo ei kyllä enää millään matematiikalla onnistuisi ja viranomaisseurauksia tulisi aivan varmasti. Ja joo, kommentti selvensi kyllä nimimerkin taustaa.
Qroquius Kad: Tuo esimerkkisi kertoo hyvin siitä, kuinka hysteerinen nykyaikamme on ja kuinka nimenomaan hysteerikot määrittelevät sen, mikä on hyväksyttävää ja mikä ei. Ja totta tuo mitä kerroit isättömistä. Huostaan otetuista yli puolet ovat nimenomaan yksinhuoltajaäitien lapsia.
Näin off topic.
VastaaPoistaPetteri Orpo on valmis myymään vaikka äitinsä että isoäitinsä vain näissä hallitusneuvottelussa.
Itseasiassa hän tekee diilin vaikka sen vihtahousun kanssa, jos pääministerin pesti on taattu.
Koska hän hän tietää, että tämä tilaisuus tulee vain kerran hänen elämässään.
Jos sen ryssii, niin myös kokkarien puh.joh. palli on mennyttä.
Tervehdys, Ano. Hyvin mahdollista. Tulee muistaa että Orpo on varamiehen varamies joka pääsi pestiinsä täysin vahingossa.
VastaaPoistaPakko todeta kypäristä ja mopoista, että toissa keväänä tuli kypärän tarvis testattua. Ihan moposkootterilla ja peräti runsaan kahdenkympin vauhdista. Visiirissä on sen näköinen jälki että vähintään naama olisi mennyt sanotaanko uuteen uskoon ilman sitä. Käsi meni pakettiin, kylkiluuruhje tuli, ja sisäinen verenvuoto pernassa. Huolimatta pienestä vauhdista onnistuin osumaan asfalttiin sorttia helvetin lujaa. Tuli vietettyä laatuaikaa paikallisessa ensiavussa, ja sitten piipaa autolla aika lujaa stadiin ja lisää laatuaikaa kaikenmaailman monitoreissa ennen kuin totesivat, että näyttäis se verenvuoto loppuvan omia aikojaan. Kolme päivää sairaalassa tarkkailussa, ja melko vahvoissa mömmöissä kun tuo kylki oli "pikkuisen" kipeä. Kotiin sitten tramal panacod ja burana-setin kanssa...
VastaaPoistaVahingosta viisastuneena tänä vuonna ajokauden alkua viivästettiin pisteeseen missä ei VARMASTI tapaa mustaa jäätä...
Sehän se onkin se kevään alkamisen merkki, kun skootteridutterit tulevat liikenteeseen.
VastaaPoistaMopojonnet voivat päristellä talven yli, mutta syssyllä ennen liukkaiden tuloa isit keräävät karoliinojensa skootterit talleihin ja antavat takaisin vasta keväimellä.
Ihan syystä, variaattorivetoisella skootterilla ei ole mitään tuntumaa siihen miten paljon voimaa menee takapyörälle. Mopolla voi ajaa talvellakin ihan ok, jos on varovainen, mutta no skode lähtee liukkaalla käsistä T O D E L L A helposti. Nimim. kokemusta on...
VastaaPoistaVaan on toi tietyissä jutuissa kätevämpi, nytkin sain kaksi isoa kassillista ostoksia kulkemaan, toinen tavaratilassa, ja toinen mustekalakoukuilla taakkatelineellä...Viime kesänä oli parhaimmillaan kuormaa kuin pienessä matkamoottoripyörässä, tavaratila täynnä, takana putkikassi, sadevermeet, teltta, makuupussi alustoineen....
Sinänsä aikamatkaajan kantilta huvittavasti, mulla on tuon ajan Tekniikan Maailmoita vino pino, erityisesti kolumnipalstat ovat jännää luettavaa. Meinaan miten VÄHÄN tietys asiat on oikeasti muuttuneet. Jo silloin oli ideologinen viha esim yksityisautoilua kohtaan jota valtiovalta edisti, ja telkkari ja tiedotusvälineet tuuttasi täysillä "edistyksellistä" maailmankuvaa, joka loppupeleissä erosi muuten aika vähän nyky "edistyksellisyydestä", meillä ts sanotaan 40 50 60-vuotiailla aika kultaa muistot kun ei oltu sen ajan tosi-aikuisia. Niillä sen ajan "aikuisilla" oli paljon samaa avautumista kuin meillä nyt.
VastaaPoistaTervehdys Jani Alanderille ja Qroquius Kadille & kiitos kommenteistanne. Itselläni ei noista moposkoottereista ole kokemusta, liikun nelipyöräisellä mutta toivon että Jani säästyy uusilta onnettomuuksilta. Tuo Janin viimeisen kommentti varmaankin pitää paikkansa. Sinänsä jos miettii noita aikoja niin julkinen liikennehän toimi silloin varsin hyvin siellä syrjäseuduillakin.
VastaaPoistaHupaisa kokemus se ensiapukin pari kolme tuntia sängynpohjalla eikä kiinnosta mikään näitä, sattuu vitusti ja tarjotaan jotain burana neljäsatasta, ei kiinnosta edes se, että se sormi on murtunut sitten ne bongaa virtsanäytteestä verta ja no SITTEN tuli vipinää. TT kuva vauhdilla ja sormikin päätyi kipsiin. Ja stadiin niin kovaa kuin lanssi kulkee sitä ennen tohtori kysyy että kelle soittaa jos tila huononee dramaattisesti.
VastaaPoistaMuuten merssulanssi kulkee tiemmä jotain kahtasataa. Selvisi tuokin. Miettivät olisvatko toimittaneet mut kotipaikkakunnalle eli Turkuun mutta päätyivät stadiin pääsee äkkiemmin hätäleikkaukseen jos tarvis olisi ollut. No ei onneksi ollut.
Tervehdys, Jani. Minulla on asian kanssa vähän samanlaisia kokemuksia kun oli tietty tilanne. Tarjottiin nelisatasta Panadolia kunnes lopulta hoksattiin, mikä tilanne on ja sitten tulikin nopeasti piikkiä käsivarteen.
VastaaPoista