PIENI JUHANNUSTARINA 2023

Se oli vanha ja kokenut hyttynen. Sillä oli ikää jo kaksi viikkoa. Se oli syntynyt eräässä pienessä ojassa jonka ihmiset olivat joskus tehneet. Siellä oli tarpeeksi vettä että niin se, kuin sen lajitoverit olivat saattaneet selviytyä. Se oli elänyt pääosin kukkien medellä mutta se tunsi, että se tarvitsi pian tukevampaa ravintoa että se saattaisi munia. Ojan lähellä oli ollut muutama rusakko mutta ne olivat liian nopealiikkeisiä.

Onneksi sillä oli hyvät aistit. Lähestöllä oli ihmisten taloja ja sieltä se aisti niiden hengittämän hiilidioksidin. Se ymmärsi, että matka oli sille pitkä, parisataa metriä mutta se tunsi velvollisuutensa tulevia sukupolvia kohtaan. Ja se velvollisuus vaati verta. Se lähti lentoon, tietäen matkan olevan pitkän lisäksi vaarallinen. Erityisesti ensimmäiset sata metriä jotka olivat peltoaukeaa. Koska tahansa joku pikkulintu saattaisi nielaista sen nokkaansa niin että se ei edes tajuaisi loppuaan.

Mutta se selvisi pellon yli ja saapui harvahkoon kangasmetsään. Siellä oli talo ja ihmisiä. Mutta kun se lähestyi taloa, se huomasi että niillä oli pöydällä joku esine joka levitti vastenmielistä hajua. Ei. Ei sinne. Se ei pystynyt. Mutta se aisti toisen talon varsin lähellä. Sen pihalla istui kaksi ihmistä. Niillä oli maassa sellainen savuava kiekura mutta se ei estänyt sitä. Ei muuta kun kimppuun vaan. Se oli jo väsynyt mutta lensi sitkeästi eteenpäin.

Se lensi toisen ihmisen kyynärvarrelle ja aisti ihon läpi missä verisuoni oli. Nyt se oli tehtävässään melkein perillä. Ei muuta kuin imukärsä ihon läpi ja…

Sen pituinen se. Hyvää ja rauhallista juhannusta kaikille. Ja joo, se Thermacell on ihan oikeasti toimiva vehje niiden hyttysten kanssa.