JÄRJEN JA MORAALIN PELASTAVA ELINSIIRTO

Vähänköehkäopistollinen Keskussairaala, Hömpstad, Pinnanmaa, nykypäivä…

Vähänköehkäopistollisen Keskussairaalan ylimmän aivoräätälin Veikko Vopakin työhuoneessa istui hänen lisäkseen kaksi noin 65-vuotista kovasti huolestunutta henkilöä. Mies ja nainen, aviopari, nimiltään Tsooseppi ja Kukkamaaria Pärlä. Työhuoneen ikkunasta näkyi seinän takana oleva toimenpidehuone jossa oli sänkyyn sidottuna noin 35-vuotias mies. Hän oli heidän poikansa Ruupertti. Kyseinen Ruupertti noitui pahasti ja lupasi kostoa kun irti pääsisi.

Sinänsä yliopistoelämän näivettämällä Ruupertilla olisi vihankostajan ura päättynyt lyhyeen, sillä hän oli ollut pitkästä aikaa käymässä vanhempiensa kotona Vökellysveden kunnassa ja heidän toivomuksestaan hänet oli kaapannut Käppäukkojen Kaappauspalvelu ja vienyt sairaalaan. Tarinan tausta oli kieltämättä traaginen. Ruupertti oli ollut aikanaan ihan kunnon poika. Mutta sitten  hän oli tehnyt virheistä ehkä suurimman ja mennyt Helsingin Yliopistoon lukemaan yhteiskuntateologiaa ja akateemista käsitehässimistä. Tsooseppi Pärlä oli kertonut pojan muuttumisesta Veikko Vopakille:

- Niin… ei siinä mennyt kuin vuosi… pojasta tuli vihervasemmistolainen… ja vielä oikein sellainen nykyajan umpimielinen vihervasemmistolainen… ja sitä myötä ketku, valehtelija, nilkki, itseään täynnä oleva narsistinen mulkku ja yleensäkin sellainen joka oli jatkuvasti kusemassa kaiken perinteisen päälle. Erityisesti hän oppi vihaamaan kaikkea kansallismielisyyttä ja toimii median lausuntoautomaattina joka tuomitsee natsismina kaiken, mikä ei ole kiihkovihervasemmistolaista. Mitä helvatun perkuletta hänelle on tapahtunut? Pystyykö häntä vielä auttamaan?

Veikko Vopakin työryhmä oli tehnyt tarkkoja tutkimuksia jotka vahvistivat Vopakin oletuksen pojan tilasta:

- Tilannehan on se, että pojallanne ei ole enää ollenkaan moraalista selkärankaa ja sen myötä häneltä on hävinnyt myös omatunto. Tavallisella ihmisellä sellainen on aina. On tietysti joitain poikkeuksia joille sellaista ei kasva koskaan. On hyvin todennäköistä, että poikanne moraalinen selkäranka on siellä Helsingissä alkanut näivettyä ja silloin kyseinen elin on itse irrottautunut hänestä ennen kuin se olisi kuihtunut kokonaan. Moraalinen selkärankahan on eräänlainen läränormaalia säteilyä sisältävä sähkömagneettinen elin joka on välttämätön ihmisen pysymiseen tolkuissaan. Jos pojallanne on aikaisemmin ollut moraalinen selkäranka niin voimme suorittaa elinsiirron jolla häneen istutetaan uusi.

Tsooseppi kysyi.

- Mikä tuon aiheuttaa? Miksi poikamme moraalinen selkäranka alkoi näivettyä?

- Syynä on vihervasemmistolainen ajatusödeema. Joillakin on se jo syntyessään. Muilla ihmisillä normaalitapauksessa moraalinen selkäranka torjuu kyseisen sairauden. Jostain syystä kaikilla ihmisillä ei vaan ole ollut tarvittavaa vastustuskykyä. Ehkä poikanne siirtyi tolkullisesta ympäristöstä yliopistoon – jossa ajatusödeema erityisesti leviää – liian nuorena ja kokemattomana. Mutta poikanne tilanne ei ole toivoton. Jos pojallanne on ollut moraalinen selkäranka niin voimme suorittaa elinsiirron jossa häneen istutetaan uusi.

Nyt kysyi puolestaan Kukkamaaria:

- Mutta mistä sellaisen saa? Ei kai sellaiseen ole luovuttajia?

Vopakki vastasi toivoa luovalla hymyllä:

- Itse asiassa niitä vaeltaa nimenomaan täällä Pinnanmaan syrjäisemmillä seuduilla. Ne ovat juuri niitä moraalisia selkärankoja jotka ovat paenneet uhkaavaa näivettymistä ja pyrkineet mahdollisimman turvalliseen ja selväjärkiseen ympäristöön. Meillä on avustajia – erityisesti Pinnanmaan metsästäjistä – jotka ottavat näitä ihmiselle välttämättömiä elimiä kiinni. Itse asiassa meillä on tälläkin hetkellä muutama etsintäpartio etsimässä pojallenne sopivaa siirrettä. He ovat vapaaehtoisia, jotka ottavat ihmisten hyvinvoinnin tosissaan ja toimivat voimiaan sekä vaivojaan säästämättä.

*

Samaan aikaan Huitsinnevadan Örnätjärvellä, Lärväisen Ryyn lahdessa:

Moraalisen selkärangan etsintäpartio johon kuuluivat Perskeleen Ykä ja Lötjösen Eelis ajoivat Punaisella Nissanillaan erään Örnätjärven rannalla sijaitsevan kesämökin pihalle. Vastassa oli mökin omistaja ja Huitsinnevadan Sumuntiivistämössä työskentelevä Hjalmar Löpö joka oli soittanut miehille. Ykä sanoi autosta noustessaan:

- Morjesta ja kiitos soitosta. Onko varma havainto?

- Siellähän se, meidän saunassa. Nehän viihtyy lämpimässä ja kosteassa. Ja minä laitoin sen vasta lämpiämään että taitaa olla just ruumiinlämpöistä siellä.

- Mikäs siinä sitten, mennään kattomaan.

Ja siellähän se oli. Leijaili hiljakseen saunan seinustalla:

- No ei sitten muuta kuin toimeksi vaan.

- Jep. Vähänköehkäopistollisessa Keskussairaalassa on potilas joka tarvitsee kipeästi tätä siirrettä.

Lötjösellä oli selässään kannettava läränormatiivinen kärsöräättöri jonka hän vei moraalisen selkärangan alapuolelle, painoi käynnistysnappia ja leijuva olento imaistiin nätisti ylläpitosäiliöön jossa se pärjäsi oikein mukavasti.

Etsintäpartio kiitti vielä Löpöä, hyppäsi autoon ja lähti eteenpäin. Lötjönen ajoi ja Ykä soitti samantien sairaalaan:

- Vopakki.

- Perskeles, terve. Meillä on siirre nyt tallessa ja tullaan sinnepäin. Sanokaa että ovat valmiudessa. Eihän tästä aja sinne tuntiakaan.

- Hienoa. Aikaa ei ole haaskattavana. Suuret kiitokset teille.

Ykä lopetti puhelun ja sanoi vielä Lötjöselle:

- No niin, lyöhän lämä tiskiin. Saastutettu tarvitsee pikaista apua.

Vähänköehkäopistollinen Keskussairaala, toimenpidehuone…

Potilas oli nukutettu että hänessä oleva vihervasemmistolainen ajatusödeema ei pyrkisi estämään hoito-operaatiota. Hän makasi mahallaan toimepidepöydällä yläruumis paljaana. Kaksi rumaa käppäukkoa saapui paikalle, Lötjönen otti läränormaalin kärsöräättörin syliinsä, Ykä puolestaan siirsi sen varsinaisen kärsäosan potilaan selkärangan yläpuolelle ja Lötjönen painoi käynnistysnappia.

Moraalinen selkäranka tuli ulos ylläpitosäiliöstä ja vaistosi heti potilaan. Oli selvää että potilaalla oli joskus aikaisemmin ollut moraalinen selkäranka sillä täysin menetettyjä tapauksia tuo leijuva entiteetti olisi hylkinyt ja paennut. Nyt se asettui potilaan selkärangan suuntaisesti ja upotti itsensä potilaan sisälle. Samaan aikaan Veikko Vopakki seurasi tarkasti pröntkeniittisen laitteiston näyttöä. Ei mennyt kuin minuutti kun hän sanoi helpottuneena:

- Moraalinen selkäranka on täydellisesti kiinnittynyt potilaaseen. Minkäänlaisia hylkimisreaktioita ei ole.

Ykä ja Lötjönen poistuivat takaisin Örnätjärvelle. Kolme päivää myöhemmin Vopakki vielä soitti:

- Ripeän toimintanne ansiosta potilas kuntoutuu täydellisesti. Häntä pidettiin tajuttumana vielä muutaman tunnin ja sen aikana moraalinen selkäranka hävitti vihervasemmistolaisen ajatusödeeman täydellisesti. Pröntkeniittinen laitteisto osoittaa että myös omatunto on alkanut muodostua hyvin nopeasti.

- Potilas itse on kiitollinen operaatiosta. Hän sanoo, että tuntee heränneensä vuosien mittaisesta silakanhajuisesta sumusta. Kehuu vielä vihapuhuvansa monta hysteerikkoa entistäkin hysteerisemmäksi ja sanoo ettei aio poistua Pinnanmaalta enää koskaan. Pidämme potilaan tilasta huolta parantavalla antiveganiittisella ruokavaliolla.

Ykä kysäisi:

- Edelleenkin Huitsinnevadan Ase & Mätön parantavia kevyteväitä?

- Juuri niitä. Anskumä katon… joo, hetken päästä hänelle tarjoillaan ”lehtorin kiusaus”:

Puhelun päätyttyä Ykä soitti Lötjöselle ja kertoi ilahduttavat uutiset. Molemmat käppäukot tuumivat että kyllä yksi aidoimmista ilon aiheista on se, kun voi onnistuneesti auttaa toista ihmistä hädässä. Ja niinhän täällä Pinnanmaalla tehtiin. Täällä ei hipit hillu, anarkistit askartele eikä ajatusödeema saastuta ihmisiä.