Suomen tilannehan on tällä hetkellä sen verran farssi että voimme odottaa seuraavaksi VMP:n lööppiä ”Persuministerit alasti saunassa”. Siksi onkin aika hypätä taas hetkeksi menneisiin aikoihin jolloin farssi oli varattu lähinnä teatterille. Kyseessä on oikeastaan vain kuvakavalkadi. Suomessahan oli aikanaan paljon pieniä kyläkauppoja jotka alkoivat kuihtua joskus 1960-luvulta alkaen. Ehdin itsekin aikanaan käydä sellaisessa.
Kyläkauppojen tilalle alkoi tulla myymäläautoja joita
oli maassamme parhaimmillaan noin 1200 kappaletta. Nythän niitä ei ole enää
kuin muutama. Katsellaan nyt piruuttaan hieman niitä menneiden aikojen
liikkuvia kauppoja. Varmasti moni lukijakin on aikanaan asioinut sellaisessa. Otoksen
aikaisin kuva on 1930-luvulta ja siinä ihmiset jonottavat Elannon myymäläautoon:
Kannattaa panna merkille etualalla oleva pystykorva
jonka kyllästyneestä ilmeestä voi päätellä että ei ne mulle mitään herkkuja
osta kumminkaan. Tylsää. Seuraavaksi esitellään Taivassalon osuuskaupan myymäläauto
1950-luvulta:
Seuraavaksi Kokemäen osuuskaupan autoa niin ulkoa kuin
sisältä:
Ja sitten Nissosen myymäläauto Lemillä. Rekisteristä
päätellen 1970-luvun jälkipuoliskolta. Pullonpalautuskin näytti autossa
toimivan. Silloinhan tölkkejä oli tosi vähän ja ne olivat kalliita:
Sitten vuorossa Lahden Elannon auto 1960-luvun
lopulta:
Epäilemättä tässä pikamyymälässä oli myynnissä myös
sekä voimasavuke Bostonia että Työmiestä. Pysytään Elannossa edelleenkin. Euran
Elanto teki kauppaa tyylikkäästi Mersulla:
Siirrytään Pohjojam´maalle Kurikkaan. Henkilökunnan
tukka- ja hametyylistä päättelen että eletään 1960-luvun alkupuolta:
Keski-Suomessa Keuruulla ajeltiin tällaisella rumankauniilla
myymäläautolla:
Auto kuului Keskimaa-kauppaketjuun ja laitetaan
vaihteeksi kuva Keskimaa-myymälästä ilman renkaita:
Ja sitten arvoitus, johon minulla ei ole vastausta.
Kyseessä on selkeästi myymäläauto. Mutta mikä pulaaki on/oli Kotien Liitto?
Minulla ei ole aavistustakaan:
Nurmeksen alueella vaikutti aikanaan Jukolan
osuuskauppa. Siis Nurmeksen. Ei Nurmijärven missä oli ne Jukolan veljekset:
Kauppamersu Hattulasta vuodelta 1972. Tällaisessa
Mersussa muuten edesmennyt tätini oli pitkään myyjänä ja sitä myötä tuli
itsekin kyseinen kauppa-auto tutuksi:
Myymäläautojahan on ajossa siis enää muutama. Jos jollain
olisi kiinnostusta asiaan niin tällainen myymäläauto olisi myynnissä:
Autoa ajoi yksi viimeisistä mohikaaneista aina
84-vuotiaaksi saakka joten äärimmäistä lätsännostoa hänelle.
No niin, tämä oli menneitä aikoja koskeva epäpoliittinen
postaus. Jos lukijoilla on muistoja myymäläautoista niin ne otetaan mielellään
vastaan.
Kotien liitosta en tiedä mutta auto näyttäisi olevan tehty Nalle Sisun alustalle eli Sisu KB-24, samoin Jukolan auto.
VastaaPoistaMummolassa kävi kauppa-auto. Sieltä lähinnä ostettiin leikkeleitä ja jauhelihaa sekä korillinen juotavaa, jossa puolet oli vissyä ja puolet jaffaa. Vissypulloissa oli kruunukrokit, mutta jaffassa vedettävä alumiininen korkki, josta sai helposti haavan käteensä. Maito tuli omista lehmistä ja piimä ja voi meijeristä, kun palauttivat tonkat maitolaiturille.
VastaaPoistaMoi
VastaaPoistaSemmoinen muisto 70-luvun alkupuolelata myymäläautosta. Oli tullut joku uusi aamiaismuro, nimeltään "Kauratyynyt", joita meikänatiainenkin sitten myymäläautolta mennä touhotti alle kouluikäisenä ostamaan, Vaarilta saaduilla rahoilla. Olin naapurissa saanut maistiaisen aiemmin.
Olin vaan nimen kuullut hiukan huonosti, ja ostin kauraRYYNEJÄ. Pettymys oli tietty kotona huipussaan, kun paketista löytyikin himotun uuden herkun sijasta aivan jotain muuta. No, seuraavalla viikolla saatiin sitten jo oikeaa tuotetta.
Kyllähän sitä monet karkit , limsat ja jäätelöt tuli "kauppurasta" ostettua, ja pikkupojan kolikot löysivät vuorotellen tiensä pienemmän kyläkauppiaan, tai E-liikkeen kauppa-auton kassakoneeseen.
Voi voi, kello raksuttaa mennyttä aikaa...
T: Ymmi
Hienoja autoja ja muistoja! Meidänkin mummolassa kävi kolmen eri firman kauppa-autot, vaikka kunnan keskustan lukuisiin kauppoihin ei ollut kuin 3-4 kilometriä. Eikä kaupunkiinkaan ollut kuin 15 kilsaa. Miten kaikki ennen kannatti taloudellisesti? Nyt ei kylällä ole juuri mitään??
VastaaPoistaTervehdys Jonezille. Qroquius Kadille, Kryptalle, Ymmille ja Ari Mäkiselle ja kiitos kommenteistanne & jaetuista muistoistanne. Ensikodit tiedän minäkin mutta en ole koskaan kuullut että niillä olisi ollut kauppoja. Ei se tietysti ole mahdotonta. Vanhat sormenviiltävät korkit muistan minäkin oikein hyvin. Samoin kuin muistan ne kauratyynyt. Tosin kauraryyneistäkin tehtiin ”penkkivelliä” eli kauraryynejä, maitoa & sokeria.
VastaaPoista
VastaaPoistaOlipa mukava sarja ! Olin kesällä 1971 tienaamassa opiskelurahoja Mouhijärvellä Ojaniemen tilalla tekemällä kaikkia rengin töitä, mitä nyt maatalossa eteen tuli. Tila oli kirkonkylältä ainakin 10 km:n päässä. Mutta Mouhijärven Osuuskaupan kauppa-auto tuli ihan pihaan asti. Sitä odotettiin innnokkaasti. Kiirettä ei autolla ollut, joten hoideltiin siinä niin tupakka- kuin keskikaljaostoksetkin samalla kuin "praatattiin"- ja poltettiin tupakit, niin kyläläisten kesken kuin myös kuskin ja repsikan kanssa. Mukavat kuvat albumissani ovat mukavia muistoja tuosta ajasta. Kiitos Ygä taas jälleen:-)))
Jukolan osuuskauppa oli vielä olemassa vaan ei sen myymäläautoa minun siellä asuessani. Vaan Nurmeksen Ylikylässä oli Vesa Piiroisen K-kauppa ja heillä oli myös myymäläauto. Auto joka kiersi vissiin puolet Ylä-Karjalaa ja osan kuhmonkin puolta.
VastaaPoistaMuutamana sunnuntai-iltana kauppias soitti, että tulisitko jeesaamaan, pojan pitäisi aamulla lähteä ajoon, vaan toinen etujousi ei meinaa sopia Mersun alle mitenkään. No, minä siitä kaupalle ja auton alle kaveriksi. Jokunen tunti siinä ährättiin ja niin saatiin jousi paikalleen ja kaikki kuntoon. Pääsi auto aamulla kierrokselleen.
Lauantaisin viimieseltä lenkiltä myymälä palasi siitä meidän ohi ja oli sovittu kuksin kanssa, että jos tienlaidassa on lahtikko, hän pyssää siinä kohdilla ja täyttää lahtikon saunakaljalla. Niin se homma entisaikaan toimi kaikien hyväksi. Naapuriapua annettiin kun sitä pyydettiin. Puolin ja toisin.
Huru-ukko
Taidan olla sitä uusinta ja viimeistä sukupolvea joka vielä kauppa-autot muistaa. Meidän kylillä vielä 80-luvulla ja vielä myös 90-luvun alussa, T-Kaupan kauppa-auto kahdesti viikossa ajeli korpeenkin. Tuli karkit ja limut osteltua sieltä aina silloin tällöin ja kesällä oikein odotti niitä jätskejä!
VastaaPoistaTervehdys Terho Hämeenkorvelle, Gottihan Se:lle ja Huru-ukolle & kiitos kommenteistanne ja mainioista jaetuista muistoistanne. Itse asiassa toivon että voisin keskittyä blogissani vain tällaisiin postauksiin. Mutta se ei taida olla mahdollista.
VastaaPoistaOltiin veneilemässä Saimaalla ja kaljathan loppuu aina jossain vaiheessa. Tiedetiin, että myymäläauto käy jossain sen hetkisen paikan kylillä, mutta sinne oli 4-5 km matkaa. 2 kaveria lähti olutkopan kanssa, pulloja tietysti siihen aikaan, hakemaan täydennystä. Hakihan ne sen olutkopan, mutta olivat keventäneet koria niin paljon matkalla, että oliko siitä 4-5 pulloa enää jäljellä. Olisihan se hieman isompi jano ollut meilläkin, jotka varttuivat täydennystä.
VastaaPoista"Itse asiassa toivon että voisin keskittyä blogissani vain tällaisiin postauksiin. Mutta se ei taida olla mahdollista."
VastaaPoistaNiin, ei luoja kiellä suuria haaveilemasta sanotaan. Muuta siltikin, näitä on mukavaa aina välillä lukea, että muistuu mieleen ettei elämä ole pelkkää kurjuutta kumminkaan. Molempia Ykä tarvitaan, näitä ihan jotain muuta, ja sitten niitä toisia, yhtä prkelettä ja semmoista. Päästtänpähän me pimeän puolen soturit purkamaan sappeamme tänne kommentteihin. Ihan hyvä vara- ja varoventtiili tämä on.
Huru-ukko
PS. Mites ne alikessut entisikaan huusivat tupaan tullessaan: JATKAKAA:)
Tervehdys Kalle Pelttarille ja Huru-ukolle & kiitos kommenteistanne.
VastaaPoistaKalle: Tarinan opetus lienee siinä että kannattaa miettiä, ketkä pannaan vastuuseen yhteisistä kaljoista.
Huru-ukko: Kiitos. Jatketaan.
Miten olisi 5.8.2023 Arkadian portailla? Ehdotuksia kellonajasta. Vaatetus: sinistä ja valkoista.
VastaaPoistaKun kirjoittelen monesti asian vierestä, niin teenpä sen taas. Ykä ei bruukaa banneja jaella. Itselläni ei ole kokemusta kauppa-autoista, mutta muistoja elintarvikkeiden hankkimisesta ajalta, jolloin Citymarket ja Prisma ei ollut joka nurkalla, eikä ruokaa rahdattu kotiin kärryt kukkuroillaan. Kesäpaikkamme sijaitsi nyt ajankohtaisen Jyväskylän rallin ohjelmaan otetun legendaarisen Myhinpään pikataipaleen varrella. Elintarvikkeet hankittiin kerran viikossa soittamalla maalaistalosta, jonka toisessa päässä asustimme koko kesän, lista Rautalammin kirkolla olevaan kauppaan ja Turusen linja-auto (kuskinaan lempinimeä Tomaatti kantanut punakka, pyöreä ja leppoisa savolaismies) pudotti ohimennessään ruoat pahvilaatikossa tienposkeen. Vaatimattomasti elettiin, mutta takuulla terveellisesti. Voi, maito ja perunat saatiin talosta, kalat järvestä ja marjat metsästä. Ja kuten tunnettua, lapsuuden kesinä aurinko paistoi aina.
VastaaPoistaRouva Ano
Kaiholla noita aikoja muistelee. Myymäläauto oli palvelua maaseudulla silloin kun kulkuvälineet olivat vähissä. Autoa usein odoteltiin porukalla. Meitä nassikoitakin muutama kaksikymmentä penniä taskussa. Sillä sai muistaakseni neljä pientä tikkaria. Kauppias oli kohtelias nassikoillekin, vaihtoi jonkun iloisen sanan ja kaupat tehtiin.
VastaaPoistaMutta eihän tässä maailmassa ole muuta pysyvää kuin väliaikaiseksi säädetty vero.
70-luvun alkupuolella kauppa-auto tuli Perniöstä, kauppaa en muista, Tenholan kunnan Kuivaston kylään. Harvaan asuttua, paljon kesämökkejä. Olimme reitin loppupäässä ja auto kun viimein saapui, niin Eskimotikut oli jo loppu tai tosi sulaneita. Aina meitä pentuja jännitti että saako jätskiä ollenkaan. Mukavia muistoja kuitenkin.
VastaaPoistaMuistan kun omalla kotipaikkakunnalla oli ihan oma varattu parkkipaikka myymäläautoille vielä 2000 luvun alussa. Muistan Kärkkäisen ja Savenmaan autot
VastaaPoista80-luvun alusta on muistikuvia myymäläautossa käynnistä Saarijärven Satosuolla. Mummon kotipaikalla asuttiin rakentamisen välissä joku vuosi, kaksi. Asiakkaita riitti ihan kohtuullisesti. Naapurin aikamiespoika haki aina tietenkin keskikaljaa ja makkaraa, silloin kun sattui rahaa olemaan. Isännille teki puiden pienimmistä ja tms. hommia lähinnä kossupullopalkalla.
VastaaPoistaKyläkauppoja on vielä jokunen jäljellä, mutta ei monta.
Pohjanmaalla mummolassa 80- luvulla kesälomilla pyöri vielä myymäläauto. Juhannuksena oli aina suku paikalla ja aattona kauppias vielä ajoi kierroksen. Kun tiesi kaupan käyvän mökkiläisten osalta. Kilisevät korit lähti matkaan. Ja nyt kun rikos on vanhentunut, saattoi tiskin alta löytyä kirkasta, jos hinnasta sovittiin ja pidettiin turpa kiinni. Nykyään ei kauppa-autoa ole ja lähimpään putiikkiin on matkaa 20 km.
VastaaPoistaMorjens Ykä, ja kiitosta taas mainioista kirjoituksista. Monta kertaa tehnyt mieli kommentoida edellisiä postauksia, mutta itseni tuntien olen jättänyt väliin. Eihän sitä tiedä vaikka eduskunnassa joskus vielä olisin ni eiköhän joku ne kaivelisi täältäkin siinä vaiheessa🤣
VastaaPoistaAsiaan, muistan joskus -90luvun alussa kun oltiin vaari vainaan kanssa talvella Pyhtään Munapirtissä(ihan oikea paikannimi) ja siellä ensimmäisen ja toistaiseksi viimeisen kerran pääsin kauppa-autossa käymään. Ikää oli sen verran vähän että ainoa asia mitä muistan oli että jännää oli! Eipä taida niilläkään seuduilla moista enää olla...
Tähän postiin oli helppo kommentoida, ei noussut verenpaineet kuin korkeintaan nostalgisista syistä...
-Tavallinen Virtanen-
Kyllä niitä kauratyynyjä myytiin ainakin jo 1960-luvun loppupuolella. Ja niillä oli myös lyhempi tuotemerkkinimi: Lif. En muista, mikä firma niitä valmisti, mutta ilmeisestikin ne, samoin kuin Puf-hunajamurot, oli tarkoitettu Suomessakin jo vähän aikaisemmin hyvin suosituiksi tulleiden Kellogg'sin riisimurojen ja maissihiutaleiden kotimaisiksi kilpailijoiksi.
VastaaPoistaTervehdys Ano1:lle, Rouva Anolle, Ano2:lle, Prosessi-insinörtille, Ekulle, Ano3:lle, Tavalliselle Virtaselle ja Ano4:lle & kiitos jaetuista muistoista sekä lisäyksistä.
VastaaPoistaVeikkaisin muuten, että tuo erikoisella "LIITTO - kotien liitto" -tekstillä varustettu Nalle-Sisu on Kotkan seudulla toimineen Osuusliike Liiton myymäläauto.
VastaaPoistaOL Liitto mainostaa siis olevansa "kotien liitto". :-)
Kun nyt kommentoidaan jostain muusta. Jeff porcaron kuolemasta tulee 30 vuotta. Sain muistutuksen steve lukatherilta. Ilmastonmuutoksen vuoksi, kuuntelemme Michael Jacksonin earthsongin.
VastaaPoistaYritin etsiä Osuusliike Liiton logoa, josko se muistuttaisi tuon arvoitusauton kyljessä olevaa kolmen vierekkäisen talon kuvaa, vaan ei löytynyt mitään.
VastaaPoistaSe kuitenkin saattaa olla arvoituksen ratkaisu.
Kauppamersu Hattulasta vuodelta 1972 liippaa liki:
kun koulujen kesälomat alkoivat, isävainaa läksi kotitilalleen auttamaan isäänsä eli ukkiani talonpidossa, äitimuori jatkoi kolmivuoropuurtamistaan terveyskeskuksen vuodeosastolla omaan lomaansa asti ja pikku-Qroqu lähetettiin velipoikansa kanssa mummolaan Radanvarsikaupunkiin.
Näin tehtiin jo silloin, kun kumpikaan meistä ei ollut vielä aloittanut koulutietä.
Näinä 1970-luvun kesinä kävimme vaarin kyyditseminä mummon synnyinkodissa, joka ei ollut Hattulassa mutta siellä päin.
Taloa asui hänen veljensä eli isoenoni, toinen isoeno asui lähellä.
Emme olleet siellä koskaan pitkään, käymässä lähinnä.
Käynnit ilmeisesti ajoitettiin tarkoituksella kauppa-auton käyntien aikoihin, koska muistan ainakin kolme sellaisessa asiointia.
Sitä en muista, mitä sieltä ostettiin kakaroille ja mitä aikuiset ostivat.
Elämykset muistan.
Niistä tuli sitä arvokkaampia, kun koulutie alkoi ja osoittautui jo alkumetreiltä väkivaltahelvetiksi, johon oli pakko itse mennä rääkättäväksi.
Tulvahti muistot mieleen tästä jutusta, varmaan monella samanmoisia. Mummolassa kesiä viettäessäni 60-70 -luvulla pääsin enon punaisen pappamopon tarakalle suunta kohti kauppa-autoa. Aina sain jäätelön, mutta valikoimaa ei paljon ollut, vanilja- tai mansikkaeskimo, valitsin aina mansikan. Vaarille piti ostaa "kettukarkkeja", joita sitten meille lapsille tarjoili. Kauppa-auto oli jännittävä, kun kotikulmilla oli vain tavallisia kauppoja. Tosin 60-luvulla käytiin vielä lähikaupassa, jossa piti tiskin takana olevalle kauppatädille kertoa mitä halusi. Käärepaperiin laski lyijykynällä summan ja kääräsisi ostokset siihen, tuli kuittikin mukaan. Voi kauppareissuja enon tarakalle, hiekkatie pölisi, kun kurvailimme kauppa-autolle ja takaisin. Vähästä oltiin onnellisia ja hoikkia. Nykylapsille ei mikään riitä, pulskiakin ovat.
VastaaPoistaTervehdys Kaizulle, Ano1:lle, Qrqoquius Kadille ja Ano2:lle & kiitos lisäyksistä ja jaetuista muistoista. Niin hyvistä kuin ikävistä.
VastaaPoistaSanan "kotien" edessä on tavuviiva. Olisiko mahdollista, että sen edestä on maalattu tai muuten poistettu sana "sotilas". Sotilaskotiyhdistyksillä taisi olla kauppa-autoja.
VastaaPoistaSaman ehdotuksen Osuusliike Liitosta meinasin itsekin tehdä. Suuriin ikäluokkiin kuuluvat vanhempani puhuvat vieläkin siitä, miten heidän nuoruudessaan Kotkassa kierrettiin "Liiton lenkkiä" keskustassa, kun nuoret lähtivät iltaisin ulos. Jos joku haluaa tietää, missä "Liiton lenkki" Kotkassa on, niin etsiköön kartalta ostoskeskus Pasaatin. Liiton lenkki menee sen ympäri.
VastaaPoistaVielä tuohon Liitto- autoon liittyen, suvun viisailta tuli melko varma vahvistus että Kotkaan tuo laite liittyisi.
VastaaPoistahttps://www.europeana.eu/fi/item/2021009/M012_HK19731119_128
Linkin takana kuva Liiton talosta Kotkassa, ajalta kauan sitten. Talo on edelleen olemassa.
-Tavallinen Virtanen-
Tervehdys Ano1:lle, Ha-nostrille, Ano2:lle ja Tavalliselle Virtaselle & kiitos kommenteistanne ja lisäyksistänne. Lif- ja Puf-murot tulivat minullekin pikkuisena tutuksi.
VastaaPoistaMuistui mieleen erilainen myymäläautokokemus tuolta rajan takaa Itä-Karjalasta. Mikäpä lie reissu sinne oli, määränpäänä oli Äänislinna eli Petroskoi. Jossain matkan varrella yhytettiin sikäläinen myymäläauto, GaZ:n lavalle kyhätty venerikoppi ja jyrkät portaat sinne nousemiseksi. Tavaraakin oli, säilykkeitä, sokeria, jauhoja ja tietenkin vodkaa. Isoissa ja pienissä pulloissa. Ja tupakkia, lähinnä mahorkkaa eriliaissa paketeissa, filtterillä ja ilman. Taisi olla näilläkin palstoilla usein mainittu Belmorkanal yhtenä merkkinä. Melkoisen karu kokemus sinänsä, näin länkkärin kantilta, mutta siellä hyvinkin tarpeellinen sivukylien asukkaille.
VastaaPoistaHuru-ukko
Tervehdys, Huru-ukko. Noihin Gazeihin ja Uazeihin tuli törmättyä armeijassa. Ei kylläkään myymäläversiona.
VastaaPoistaUAZ-469 -maastohenkilöauto eli Uzi Cabriolet.
VastaaPoistaLoistavat maasto-ominaisuudet!
Muut ominaisuudet?
Siinä ne taisivat kaikki olla.
Oudosti näyttäisi nyt muuten kadonneen perjantainen kommenttini?
Jokin järjestelmähäikkä?
Korjaan, torstainen kommenttini josta kiitit 3. elokuuta 2023 klo 20.06.
VastaaPoistaTervehdys, Qroquius Kad. UAZeissa on oma tyylinsä. Mutta ihmettelen. En ole poistanut yhtään kommenttiasi. Blogger vissiin vittuilee.
VastaaPoistaNo niin. Nyt on viskit yms juotu. Vitutus on siellä. Mutta yritetään taas selvitä seuraavasta viikosta. Kiitos vaan ykälle & kommentoijille. Luultavasti linnassa nähdään. Vääristä mielipiteistä. Mutta jatketaan.
VastaaPoistaAika nopeasti tuo myymäläautojen sukupuutto tapahtui. Lapsuudessa tuli useinkin sellaisessa käytyä. Aikatauluja muistan siten, että ellen pahasti erehdy niin 80-luvulla myymäläauto kävi neljästi viikossa ja niitä oli kolmesta firmasta, yksi kävi siis kahdesti ja kaksi muuta kerran viikossa. 90-luvulle tultaessa kaikki olivat jo lopettaneet, tai ainakin aivan 90-luvun alkuvuosina viimeinenkin. Vähän outoa että koko logistiikka saatiin ajettua niin nopeasti alas, mutta toisaalta olihan selvää että loppu on tulossa ja siihen varauduttiin. 1960-luvulla oli maaseudulla vielä paljon autottomia talouksia. 1970-luvulla enää ei, mutta toisaalta mökkeilyn lisääntyminen pelasti tilannetta; aika usein äiti ja lapset jätettiin mökille ilman autoa ja isä lähti kaupunkiin töihin. 1980-luvulla tämä mökkeilyilmiö väheni lomien pidentyessä ja kakkosauton yleistyttyä. Toisaalta taas tuolloin maaseudun vanhoista asukkaista miehet olivat usein kuolla kupsahdelleet ja ajokortiton leski jäänyt myymäläauton varaan, mikä auttoi myymäläautojen markkinaa. Mutta oli selvää että 1990-luvulle tultaessa mökkiläisillä ei olisi edellenkään tarvetta kallishintaisille myymäläautoille ja lesketkin kuolisivat tai muuttaisivat kirkolle vanhainkotiin. Niinpä kalustoon tuskin enää investoitiin ja linjat lakkautettiin sitä mukaa kun kalusto alkoi olla lopussa.
VastaaPoistaTervehdys Anolle ja Jaska Brownille & kiitos kommenteistanne.
VastaaPoistaAno: Yritellään päivä kerrallaan. Ja viikkokin.
Jaska: Noinhan ne asiat etenivät.
Sellainen viilaus, että Elanto oli Helsingissä toiminut lafka ja muualla maassa oli omia E-liikkeen osuuskuntia ja -kauppoja omilla nimillään. Homma toimi siihen saakka kun noudatettiin osuustoiminnnan periaatteita, mutta kun ''kovan luokan pisnismiehet'' alkoivat sotkeutua asioihin kaikki osuustoiminta saatiin lähes tuhottua. Elannon leipä oli Helsingin parasta ja sitä söivät myös ''yleiset syyt''-puolueen jäsenet.
VastaaPoistaTervehdys, Verinen pieru ja kiitos lisäyksestä.
VastaaPoistaMyymäläautot sai aikoinaan valtiontukea ja keskusliikkeet myös tukivat. Parhaita paikkoja kauppa-autolle oli kaupattomiksi joutuneet pienet kylät, yksi auto pystyi ajamaan viidenkin kunnan alueella. Sitten kun maalikylistäkin ne kaupat katosivat, maaseutu autioitui lopullisesti ja tuli Prismat niin autojen ansaintalogiikka ei enää toiminut.
VastaaPoistaPk seudulla toiminut Vankkuri ajoi parhaimmillaan 90- luvun alussa kuudella autolla mutta 2000 luvun alussa enää kahdella ja pysäkit oli hoivakodeissa, palvelutaloissa ja vastaavissa. Oli myös Keravan avovankilassa pysäkki. Toiminta loppui kun oli enää yksi auto, niitä ei enää pystytty uusimaan ja parinkymmenen vuoden ajan oli pärjätty ostelemalla lopettaneiden autoja joissa oli vielä käyttöikää jäljellä.
Tervehdys, Taksimies ja kiitos lisäyksestä.
VastaaPoista