SARESMOINTIA JA RAHAA ELÄMYSMATKAILIJOILLE

Törmäsin tässä hiljattain Suomen Kuvalehden juttuun jossa käsitellään toimittajien maalittamista. Asian reseptihän on ollut jo pitkään niin, että vihervasemmistolainen toimittelija julkaisee jotain hyvin provosoivaa, saa siitä kyistä palautetta, sen jälkeen uhriutuu, pistää alaleuan väpättämään ja ruikuttaa että hänet on maalitettu.

Tuo SK:nkin juttu oli ihan tuttua settiä eikä se olisi sinänsä innostanut postaamaan mitään. Mutta siellä oli haastateltavana valtamedian tämänhetkinen – kunnes joku uusi tulee tilalle – lemmikki eli tutkiskelija Tuija Saresma joka omalla laillaan pudotti jassosta keskustan vihervasemmistolaisesta ajattelusta. Hänkin kehuskelee joutuvansa maalitetuksi. Mutta kuinka hän määrittelee sen maalittamisen:

Saresma sanoo, ettei edes yritä määritellä maalittamista tyhjentävästi. Hänen mukaansa vaatimus määritellä asioita tarkasti on äärioikeiston käyttämä toimintatapa.

Eli faktoihin perustuva ajattelu on äärioikeistolaista? Ja eikös tutkijan – ei siis tutkiskelijan – tulisi nimenomaan määritellä asiat tarkasti? Vai onko se maalittamisen raja siinä, että vihervasemmistolaiselle tulee palautteesta henkinen pipi?

Kieltämättä niin toimittelijoita kuin tutkiskelijoita ottaa päähän se, että se kovasti toivottu maalittamislaki ei sitten etenekään. Uusaatelisto ei päässytkään majesteettirikoksen piiriin. Ainakaan vielä.

Huomatkaa harkittu asento joka kuvaa omasta mielestään älykästä ihmistä. Leuka peukalonhangassa ja katse yläviistoon. Kohti suurempia ajatuksia joita ei muurahaiskansalainen tajua. Jaa oliko tämä maalittamista? Ei, kun se oli pelkkää vittuilua naikkoselle joka nauttii hetken aikaa suosiostaan kunnes tilalle tulee joku toinen, jonka naama ei ole vielä netissä kulunut. Ja joka myös väpättää alaleukaansa kun häntä maalitetaan.

Sitten hieman muualta. Koneen Säätiö on antanut 200.000 euron apurahan leikkipartisaanijärjestö Elokapinalle, tunnetaan myös todenmukaisemmalla nimellä Egokapina. Odotettavissa on siis entistä enemmän tientukkimisia ja mutta elämysmatkailevaa performanssia.

Käsittääkseni ainakin Saksassa leikkipartisaaneihin kyllästyneet autoilijat ovat heittäneet hapansilakkaa näiden elämysmatkailijoiden päälle. Kehotan ainakin pääkaupunkiseudulla asuvia autoilijoita hankkimaan pari purkkia takapaksiin. Kaiken varalta. Ehkä joku keksii sen hapansilakkahaulikon muutenkin kuin mielikuvituksessa.