VIHERVASEMMISTOLAINEN JA SYVÄ TUNNE

Muuan vihervasemmistolainen pitkän linjan urapoliitikko istui mukavan kotinsa työhuoneessa, joi viiniä, katsoi tietokonetta ja oli huonolla tuulella. Hän oli nimittäin tehnyt sen virheen, mitä hänen ja hänen kaltaistensa ei pitäisi koskaan tehdä. Eli hän oli mennyt seuraamaan keskustelua vihervasemmistolaisen kuplan ulkopuolelle. Ja siellä irvailtiin hänelle ja hänen kaltaisilleen. Irvailtiin urakalla. Vedottiin faktoihin. Niihin perkeleen faktoihin. Ja oltiin sitten niin olevinaan.

Vittu, että ne olivat tyhmiä. Eivät tajunneet, että faktat olivat vain sosiaalinen konstruktio. Ne saattoi tulkita ihan miten halusi. Tärkeintä olivat tunteet. Kun vain tunsi oikein.

Hän tiesi, että Suomen jatkuvasti kehitysapuun laittama raha aivan oikeasti auttoi kohdemaita. Koska hän tunsi niin.

Hän tiesi, että kyseinen kehitysapu lisäsi Suomen vaikutusvaltaa ja arvostusta maailmalla. Erityisesti hänen kaltaistensa arvostusta. Koska hän tunsi niin.

Hän tiesi, että jokainen Suomeen tullut turvapaikanhakija oli aidolla asialla ja siksi hänet tuli ottaa avosylin vastaan. Ei kai ihminen hädässään valehtelisi? Hän tunsi niin.

Hän tiesi, että nyt ehkä elätettävänä olevat turvapaikanhakijat olisivat Suomelle joskus tulevaisuudessa kullan arvoisia ja välttämättömiä. Koska hän tunsi niin. Ja hän myös tunsi, että ne, jotka vittuilivat yli kolmenkymmenen vuoden täysin päinvastaisesta kokemuksesta voisivat pitää turpansa kiinni. Odottakoot, jos seuraavien vaalien jälkeen tulisikin taas vihervasemmistolainen hallitus. Silloin ne paskat pantaisiin vastuuseen vihafaktojen levittämisestä.

Hän tiesi, että islamilaiset olivat aivan samanlaisia sosialidemokraatteja kuin me suomalaisetkin. Koska hän tunsi niin.

Hän tiesi, että sukupuolia oli niin paljon kuin vain ihmisestä niin tuntuu. Sekin oli vain sosiaalinen konstruktio. Hän ei välittänyt biologiasta koska hän tunsi niin.

Hän tiesi, että nimenomaan Suomessa tarvittiin äärimmäisiä ilmastotoimenpiteitä. Vaikutuksella maailman ilmastoon ei ollut sinänsä väliä sillä hän tunsi niin. Toisaalta hän jopa tiesi, että vain Suomessa hänellä oli vaikutusvaltaa. Missäs muualla hän sitten tekisi tunteisiin pohjautuvaa ilmastojulistusta?

Hän myös tiesi, tiesi oikeasti että nimenomaan hänen tunteensa olivat luoneet hänelle menestyksekkään uran. Hän myös tiesi, että se oli hänelle ainoa vaihtoehto, sillä eihän hänestä olisi mihinkään varsinaiseen työhön. Hän oli ammattituntija. Ja hänen kaltaisiaan oli paljon.

Ja sen hän aivan varmasti tiesi, että faktoilla ei ollut mitään merkitystä.

Ainoastaan tunteilla.

Oikeilla tunteilla.

Hänen tunteillaan.

Nyt eespäin astu voiton tiellä, sä joukko löysä, pelvoton! Missä lippumme liehuu, siellä tunteitten kunnia turvattu on, tunteitten kunnia turvattu on…