JOTAIN IHAN MUUTA CXLVI

Siirrytään taas hetkeksi masentavasta nykypäivästä menneeseen, tosin postauksessa palataan lopulta – vain hetkeksi – takaisin nykypäivään. Eli katsellaan piruuttaan Suomen ilmavoimien ykköshävittäjiä koko itsenäisyyden historian ajalta. Aivan itsenäisyyden alkuaikoina ei voi sellaista sanoa olleen sillä ilmavoimien toiminta oli vasta hahmottumassa ja konekalusto kirjavaa. No, olihan se tosin sellaista hyvin pitkään muutenkin.

1920-luvun alussa saatiin kuitenkin se ensimmäinen ykköstyyppi, joskaan se ei kyllä ollut varsinainen hävittäjä. Ilmavoimat kun keskittyi tuolloin eniten kellukekoneisiin. Ja se ensimmäinen päätyyppi oli saksalainen Hansa Brandenburg W 33:

Konetta valmistettiin Suomessa lisenssillä vuodesta 1922 alkaen nimellä IVL A.22 Hansa kaikkiaan 120 kappaletta. Koneen suurin nopeus oli 180 km/h ja aseistuksena 4 x 10 kg pommeja. Koneeseen suunniteltiin konekivääriaseistusta mutta sitä ei koskaan asennettu.

Se ensimmäinen varsinainen ykköshävittäjä oli sitten ranskalainen Gourdou-Leseurre GL-21:

Koneita hankittiin vuonna 1923 kaikkiaan 20 kappaletta joilla saatiin Suomen ensimmäinen määrävahvuinen hävittäjälaivue Utin Maalentoeskaaderin yhteyteen. Koneen huippunopeus oli 190 km/h ja aseistuksena kaksi 7,62 mm konekivääriä.

Seuraava päähävittäjätyyppi oli sitten brittiläinen Gloster Gamecock:

Koneita valmistettiin Suomessa lisenssillä vuodesta 1927 alkaen kaikkiaan kaikkiaan 17 kappaletta. Koneen huippunopeus oli 253 km/h ja aseistus 2 x 7,7 mm konekivääriä sekä 4 x 10 kg pommeja. Ase oli ilmavoimien päähävittäjä ja sillä kehitettiin suomalaista hävittäjätaktiikkaa vaikka siinä oli ongelmia niin moottorin kuin rakenteen kanssa.

Gamecockilla saavutettiin talvisodassa yksi ilmavoitto, tai oikeastaan maavoitto sillä lentomestari Pasi Jääskeläinen onnistui haavoittamaan järven jäälle tankkaamaan laskeutuneen DB-3-pommittajan lentäjää niin pahasti, että kone jäi suomalaisille sotasaaliiksi.

Sinänsä mielenkiintoista on että Gamecockin kanssa päähävittäjän asemasta kilpaili varsin pitkään suomalainen IVL Haukka:

Ilmavoimat kuitenkin päätyi Gamecockiin. Vuonna 1934-1935 ilmavoimat sai kaikkiaan 17 kappaletta brittiläisiä Bristol Bulldog-hävittäjiä:

Koneen huippunopeus oli 360 km/h ja aseistus 2 x 7,7 mm konekivääriä. Koneessa oli ongelmia lento-ominaisuuksissa ja rakenteessa mutta Gamecockin tavoin sekin osallistui jo vanhentuneena talvisotaan ja sillä saavutettiin kuusi ilmavoittoa.

Talvisodassa suomalaisten ykkösnyrkki oli sitten hollantilainen Fokker D.XXI:

Fokkerin huippunopeus oli 415 km/h ja aseistuksena 4 x 7,7 mm konekivääriä. Vaikka kone ei ollut millään muotoa maailman huippua, se pystyi kuitenkin panemaan kampoihin vihollisen ilmavoimille. Sillä saavutettiin talvisodassa 127 ilmavoittoa ja vielä jatkosodassa – jossa se oli lähinnä tiedustelukoneena – 60 ilmavoittoa. Talvisodan aikana Suomeen saatiin myös brittiläisiä Gloster Gladiator, ranskalaisia Morane Saulnier MS 406 ja italialaisia Fiat G.50-hävittäjiä mutta Fokker oli se talvisodan pääjuhta.

Välirauhan aikana saatiin myös amerikkalaisia Curtiss Hawk 75-hävittäjiä mutta jatkosodan alkuvaiheissa suomalaisten ykköshävittäjä oli niin ikään amerikkalainen Brewster F2A Buffalo:

Koneen huippunopeus oli 484 km/h ja aseistuksena 4 x 12,7 mm konekivääriä. Koneen menestys oli varsin kaksijakoinen. Kone taisteli Yhdysvaltain ilmavoimissa Tyynellä merellä japanilaisia vastaan huonolla menestyksellä ja se vedettiin nopeasti koulutuskäyttöön. Suomalaisten käytössä se taas menestyi Neuvostoliittoa vastaan ja sillä saatiin kaikkiaan 477 ilmavoittoa. Yhtenä osana saattaa tietysti olla se – mitä blogin kommenteissa on aikaisemminkin todettu – että amerikkalaisia vastaan toimineet japanilaiset lentäjät olivat kokeneempia ja paremmin koulutettuja kuin neuvostolentäjät.

Vuonna 1943 Suomen ilmavoimat saivat ensimmäistä kertaa käyttöönsä maailman huippua olevan koneen eli saksalaisen Messerschmitt Bf 109:n

Kaiken kaikkiaan näillä Mersuilla suomalaiset ampuivat alas 663 viholliskonetta. Kyseinen Mersu jatkoi sitten sodan jälkeen pitkään ilmavoimien päähävittäjänä vaikka se oli sodan jälkeen jo vanhentunut. Tuohon aikaan puolustusvoimat elivät muutenkin kakkosrähinän jämillä. Uutta kalustoa ei saatu ennen kuin 1953 jolloin ilmavoimille tuli brittiläinen De Havilland Vampire:

Vampiren myötä ilmavoimat siirtyivät suihkukoneaikaan. Koneita tuli 15 kappaletta joista 5 hävittäjäversiota ja loput koulutusversioita. Vampireilla lähinnä alettiin totutella suihkukoneisiin ja vuonna 1957 käyttöön saatiin sitten suorituskykyisemmät brittiläiset Folland Gnat-hävittäjät:

Gnateja tuli Suomeen 12 kappaletta ja niillä ylitettiin äänennopeus ensimmäistä kertaa Suomen ilmavoimissa. Kuitenkin niin Gnateissa kuin Vampiressakin oli vain tykkiaseistus. Mutta vuonna 1962 ilmavoimat saivat ensimmäistä kertaa Messerschmittien jälkeen maailman huippua edustavan hävittäjän eli MiG-21 F:n:

Vaikka kone olikin tuon ajan maailman huippua niin se tavallaan ostettiin sikana säkissä sillä niihin päästiin tutustumaan vasta ostopäätöksen jälkeen. Koneella päästiin yli kaksinkertaiseen äänennopeuteen ja siinä oli tykkiaseistuksen lisäksi kaksi infrapunaohjusta.

Vuonna 1972 saatiin sitten uusi ykköstykki eli ruotsalainen Saab Draken:

Drakenin myötä ilmavoimat saavuttivat jokasään torjuntakyvyn. Niissä oli tykkiaseistuksen lisäksi infrapuna- ja myös tutkaohjukset. Kaikkiaan näitä koneita oli Suomella 50 kappaletta. Vuonna 1978 ilmavoimat saivat lisäksi kehittyneemmän MiG-version eli MiG-21bis-hävittäjän:

Kyseinen kone oli myös jokasään hävittäjä jossa aseistuksena oli tykkikaluston lisäksi infrapuna- ja tutkaohjuksia. Tuohon aikaanhan ilmavoimien (siis poliitikkojen) hankintaperiaate oli että kalustosta puolet hankitaan idästä ja puolet lännestä ts. Ruotsista. Paremmin asiaa tietävät voisivat kertoa, kumpiko koneista oli parempi. Draken vai MiG-21bis?

Kyseiset koneet olivat ilmavoimien päähävittäjäkalustoa pitkälti 1990-luvulle. 1980-luvulla esitettiin kovasti veikkailuja että Suomen seuraava hävittäjä olisi MiG-29. Mutta sittenhän Neuvostoliitto otti ja hajosi ja Suomenkin suunta muuttui. Kalustoksi hankittiin amerikkalainen Hornet josta muistan kerrotun että ilmavoimat saivat ensimmäisen kerran koneen, jonka ne todella halusivat. Mutta niin Hornet kuin sitä seuraava F-35 ovat nuoremmallekin lukijoille tuttuja joten ei niistä sen enempää. Kas kun minähän olen sellainen menneisyyteen jämähtänyt tyyppi. Eikä edes yhtään hävetä.