KEKKOSLOVAKIALAISEN PERHERUTIINEJA

Idea tähän postaukseen tuli siitä kun satuin loppiaisena olemaan aika pitkällä ajomatkalla ja siinä taustalla oli Radio Nova. Ei siksi, että erityisesti välittäisin kyseisestä kanavasta mutta se kun pysyy paikallaan vähän kaikkialla Suomessa sen pahemmin etsimättä. Ihan kotikulmilla minulla on autossa päällä Radio Nostalgia.

No, sillä kanavalla nostettiin esille kysymys nykyperheille että onko teillä sellaisia perheen yhteisiä rutiineja? Esim. että perhe syö päivällisen aina yhdessä jne. Eihän minulla nykyisten perheitten systeemeistä ole kovin suurta käsitystä mutta rupesin siinä ajaessani muistelemaan että minkäslaisia rutiineja Perskeleillä oli silloin aikanaan Kekkoslovakiassa? Ja olihan niitä jonkin verran. Näin jälkeenpäin ne tuntuvat sellaisilta elämää mukavasti rytmittäviltä ja turvallisuutta tuovilta rutiineilta.

Aamuisinhan niitä ei ollut. Isä-Perskeles oli joko lähtenyt tai lähtemässä töihin Oy Firma Ab:lle ja äiti siitä heti perään. Vaan osasinhan minä murot ja sen semmoset survoa naamariini itsekin. Koulun jälkeen oli täysin vapaata ja valvomatonta aikaa. Niin minä kuin suurin osa kavereistamme olimme ns. avainkaulalapsia kun vanhemmat olivat vielä töissä. Tuohon aikaan valtamediassa silloiset ”asiantuntijat” olivat kovasti näreissään kun oppilaille ei ollut koulun jälkeen valvottua ja ohjattua toimintaa vaan ne menivät kotiinsa puuhailemaan omiaan. Me möllit emme olisi vähempää halunneet mitään ohjattua toimintaa. Aika saatiin kulumaan oikein hyvin porukalla itsekin.

Mentiin siis täysin ohjaamatta ja valvomatta kunnes kello tuli viisi ja risat. Jolloin niin Perskeleillä kuin kaikilla muillakin oli sapuska ja käsky oli selvä: sapuskalle oli tultava tai liikkumavapauden ankara rajoitus astuu voimaan ns. alta vällein. Ja mehän tultiin. Kas kun kaikilla oli rannekellot ja me jopa tunnettiin kello. Mikä ei nykyisin taida olla ihan niin itsestään selvää.

Niinpä noin puoli kuusi alettiin koko perheen voimin äyskäröimään ääntä kohti yksinkertaista mutta erittäin maittavaa kotiruokaa. Huomautus: tuolloin ei ollut mikroaaltouuneja. Jos halusit lämpimän ruuan, olit paikalla silloin kun se oli lämmin.

No, sitten oli taas möllin valvomatonta ja ohjaamatonta vapaa-aikaa kunnes noin 20.30 piti olla kotona ja silloin koko perheen voimin nautittiin iltakahvit. Jossa oli särpimenä yleensä äiti-Perskeleen tekemää pullaa ja hymyileviä Hangon keksejä. Kahvi oli luonnollisesti pannukahvia jonka piti hetken aikaa selvitä pannumyssyn alla.

Sen jälkeen ei enää lähdetty ulos eikä ollut varsinaisia perherutiineja, tosin sellainen käytännössä oli valtakunnallinen uutislähetys, joka tuli klo 21.00 molemmilla olemassaolevilla kanavilla ja jossa Heikki Kahila, Heimo Tauriainen ja Knud Möller kertoivat kekkoslovakialaisille kuinka maa makaa niin meillä kuin muualla.

Siinähän ne päivittäiset yhteiset rutiinit olivat. Sitten oli pari viikottaista. Kas kun Perskeleet asuivat Oy Firma Ab:n rivitalossa ja siellähän meillä oli muistaakseni joka keskiviikko saunavuoro. No siellähän oltiin. Säännöllisesti joka kerta. Koko perhe. Samoin kuin oltiin lauantaisin kun oli koko rivarin yhteinen saunavuoro miehille ja naisille erikseen. Sinnekin mentiin isä-Perskeleen kanssa. Ja niin meni moni muukin. Lauteet olivat melko täynnä. Aikuiset puhuivat aikuisten juttuja ja me möllipojat kuunneltiin niitä ja puhuttiin vähän omiakin. Saattoi sanoa että siinä oli sellainen yhteisöllisyyden tunne siinä hommassa.

Jos puhutaan juhlapyhistä niin joulun vietti perhe keskenään ja oli kotosalla. Uusi vuosi meni samoin, tosin noin iltakahdeksasta eteenpäin. Sitä ennen päivän pimennyttyä me kaikki möllit kuljimme porukassa – ilman aikuisvalvontaa – ja räjäyttelimme vähillä rahoillamme hankittuja paukkuja. Niin kuin olen ennenkin sanonut, sen ajan tykärit ja kinurit olivat myöhempiin verrattuina melkoisia jytkyjä.

Pääsiäistä ei Perskeleillä pahemmin vietetty. Vappuna puolestaan koko perhe oli kotosalla. Myös juhannus vietettiin perheen kesken. Joko kotosalla tai Oy Firma Ab:n mökillä, jos sellaisen oli siihen saumaan saanut. Asiaan kuului tietysti grillaaminen pallogrillillä. Tarjolla oli lenkkimakkaraa sekä grillimakkaraa. En nyt muista, että mikä se oli se ensimmäinen myyntiin tullut grillimakkaraa. Ja kun se elintaso oli nousussa niin grilliin lyötiin myös porsaankyljyksiä.

Siinäpä ne yhden kekkoslovakialaisen perheen rutiinit olivat. Oli tietysti vielä yksi, eli sunnuntaiajelu mutta vuonna 1973 se loppui. Kas kun silloin oli se Jom Kippur-sota jonka seurauksena arabimaat räjäyttivät sen öljypomminsa ja sen myötä aika monessa perheessä bensan hinnan noustessa se ajelu jäi muistoihin.

Varsinaisia perheen yhteisiä harrastuksia ei ollut. Ei käyty laskettelemassa eikä etelän matkoilla. Mitä nyt myöhemmin isä-Perskeleen kanssa metsästettiin. Tuolloinhan ei oltu vielä keksitty termiä ”laatuaika” enkä tiedä, olisiko sitä koskaan pitänyt keksiäkään.

En tiedä, kuinka paljon näitä yhteisiä rutiineja on nykyisillä lapsiperheillä. Veikkaan että aika lailla vähemmän. Elämä on muutenkin niin hektistä ja se älykännykkä jotenkin syö yhteisen ajan. Nuoremmat lukijat osaisivat kertoa asiasta enemmän.

No, tässähän näitä. Menneitä muistellessa.