YMMÄRRYSKONEISTO TARJOAA: VAPAATA SUOMALAISTA RIISTAA

Satuin lukaisemaan Etnohelvetti-blogissa olleen kirjoituksen, jossa käsiteltiin toimittaja Ari Lahdenmäen vaahtoamista Somaliaan karkoitettavien ammatti- ja taparikollisten puolesta. Etnohelvetti käsitteli ja kommentoi juttua asiallisesti, eikä minulla siihen sinänsä ole paljonkaan lisättävää. Lukaiskaa juttu tuolta:

http://etnohelvetti.blogspot.com/2007/07/karkotus-somaliaan-selke-lisrangaistus.html

Juttu sai allekirjoittaneen pohtimaan siitä, kuinka media ja virkakoneisto jaksaa vaahdota rasismin kasvusta ja ulkomaalaisten tuntemasta turvattomuudesta. Samaan syssyyn suomalaisten (siis suomalaisten, ei uussuomalaisten) turvattomuus ja heitä kohtaan tehdyt rikokset ja väkivalta eivät tunnu kiinnostavan. Somalilta selkäänsä saanut suomalainen lakkaa jotenkin olemasta. Siitä ei pidä puhua, se on rahvaanomaista, se ei sovi suurempiin kuvioihin.

Olen törmännyt ilmiöön jo aikaa sitten 1990-luvulta alkaen työssäni lastensuojelun ohjaajana, ymmärryskoneiston palkkalainen kun itsekin olen. Niin kuin aikaisemminkin olen kirjoittanut, ei laitokseen sijoitetun Abdelkaderin hakkaama suomalainen jaksa koulutettua ja asiantuntevaa henkilökuntaa kiinnostaa. Henkilökunta on hoitamassa nimenomaan Abdelkaderia. Abdelkaderia on kohdeltu väärin, hän on uhri, hänellä on paha olla. Hän osoittaa väkivallanteoillaan pahaa oloaan. On selvitettävä mahdollisimman hyvät metodit, joilla me voimme auttaa Abdelkaderia.

Ilmiö koskee Abdelkaderin ohella kyllä myös hänen suomalaista kollegaansa Antti-Penttiä. Lastensuojelulaitokset ovat varsin mainiosti eristäytyneet ympäröivästä yhteiskunnasta. Siellä tapahtuneita pahoinpitelyitä ei ilmoiteta mielellään poliisille. Suuri ja mahtava hoidollisuus ylittää Suomen lain. Sijoitettu nuori on erityistapaus, jota ei normaali laki koske. Lastensuojelulaitoksella on velvollisuuksia vain itseään ja hoitotehtäväänsä kohtaan. Tuomioistuimetkin päästävät nämä tyypit vähemmällä, koska heidät on sijoitettu laitokseen. Abdelkaderin kohdalla voi nostaa ylös vielä rasismikortin.

Olen työssäni nostanut silloin tällöin kissan pöydälle ja kysynyt, että eikö teitä ihan oikeesti kiinnosta, mitä sille kullanmurumme pieksämälle suomalaiselle nuorelle kuuluu. Samaan saumaan olen muistuttanut, että lastensuojelulaitokset toimivat tavallisten suomalaisten veronmaksajien rahoilla. Yhtenä vahvana tarkoituksena se, että suomalaiset veronmaksajat ja heidän lapsensa eivät joutuisi näitten syrjäytyneiden / syrjäytettyjen pieksämäksi. Kommentti näihin on ollut se, että nyt Yrjöperskeles menee taas asiattomuuksiin.

Veronmaksajat eivät saa vastinetta rahoilleen. Laitokset lähettävät maailmalle hemmetin hyviä hoidokkeja. Heitä on itse asiassa kohdeltu väärin. Heidät on opetettu vaatimaan. Heidät on totutettu siihen, että he ovat tuen keskipisteenä. Heitä palvellaan. Ihmisen itsetunnolle on erittäin tärkeää se, että hän tietää pärjäävänsä omin voimin. Näillä tapauksilla ei ole sellaisesta tilasta edes tietoa. Kaiken surkeimmilla on itseasiassa Abdelkader, koska hän on oppinut olevansa vielä suomalaisiakin lastensuojeluasiakkaita suurempi poikkeustapaus. Hänelle on opetettu se, että suomalaiset maksavat hänelle velkaa. Ei hän oikein ymmärrä, mistä suomalaiset hänelle velkaa olevat, itseasiassa hän pitää häntä paaponutta porukkaa melko tyhmänä, mutta what the heck, kun hän kerran saa tehdä mitä lystää, niin hänhän tekee.

Se selkäänsä saanut suomalainen nuori, tai aikuinen, on omillaan. Hän ei ole erityistapaus. Missään nimessä hän ei ole rasistisen rikoksen uhri. Rasistisia rikoksiahan tekevät vain valkoiset. Lastensuojelulaitoksiahan ei sinänsä voi syyttää tästä. Vastuu tässä asiassa on eri viranomaisilla. Mutta luulisi, että maassa, jossa tarjotaan kriisiapua kokonaisille kouluille, kun jenkit alkavat pommittaa Bagdadia, olisi mahdollisuus tarjota apua semmoisille, jotka sitä ihan oikeestikin saattaisivat tarvita.

Se, että ymmärryskoneistomme keskittyy näihin erityistapauksiin ja unohtaa ne ihmiset, joitten työllä nämä laitokset yleensä pyörivät, on tavallaan ymmärrettävää. Laitostyössä usein kehittää putkinäön. Oma työ on tarpeeksi rankkaa, joten muuhun ei jaksa puuttua. On olemassa ohjeistukset ja menettelytavat joitten mukaan on toimittava, miellytti asia tai ei. On olemassa ”ne toiset viranomaiset”, joille kyseinen asia kuuluu. On olemassa ihan osaamattomuutta ja avuttomuutta. Ei pysty, ei kykene.

Sen sijaan se linja, minkä suomalainen media on ottanut asiaan, on tietoinen valinta. Lehdissä mielellään esitellään söpöä arabi- tai somaliperhettä ja kerrotaan, kuinka rasismiin ollaan törmätty. Pahasti on kateltu ja kyräiltykin. Eipä ole päästy helposti suomalaisille töihin. Itse asiassa näissä jutuissa on harvemmin esillä nenä poskella olevia maahanmuuttajatyyppejä, jotka suomalainen jengi on porukalla hakannut. Minkähän takia? Olisko niin, että näitä nenä poskelle hakattuja ei sitten juuri olekaan?

Nenä poskelle hakattuja löytyisi kyllä suomalaisesta väestöstä. Samoin raiskattuja. Eritoten heitä. Vaan eipä ole lehdissä juttuja ”Pahoinpidelty ja ryöstetty Petteri 14 v (nimi muutettu, kuva pikselöity): en uskalla enää liikkua kaduilla. Pelkään somaleja.”

Sosiaalipuolta voi puolustella osaamattomuudella. Lehdistöä ei voi puolustella millään. Kun on otettu tietoinen kanta siitä, että monikulttuurisuus on ainoa oikea totuus, ei muuta totuutta sitten olekaan. Selkäänsä saanut suomalainen on osa rakenteellista rasismia. Näin ollen hän on selvä uhka maahanmuuttajalle. Itse asiassa maahanmuuttaja vain ennakoivasti puolusti itseään. Lyökää suomalaisia vaan rauhassa. Ne ovat rangaistuksensa ansainneet. Heidän puolustamisensa ei ole muodikasta.

Loppukaneetiksi: noista arilahdenmäistä. Näitä on ollut, näitä on ja näitä tulee. Aina on porukkaa, jotka nostavat egoaan omaa kansaansa haukkumalla ja muita ylistämällä. Otetaanpa pätkä 1970-luvulta. Kunnon taistolaislaulua. Lyhenteet muuttuvat, mutta sama kaiku on askelten. Vouhkaaminen on vakio.

HEI VAAN, BERLIINI

Neuvostojuna tahdin jyskytti

Kun aron halki laulettiin

Minskin Komsomol-tytön

Sanat jäivät sydämiin

Mir, Druzba, Solidarnastj! Frieden, Freundschaft, Solidarität!

Rauha, ystävyys, solidaarisuus!

Hei vaan tultiin festivaalimaahan ja Berliiniin

Hei vaan tultiin sosialistiseen kaupunkiin

Kansanvallan puolesta

Chilessa taistellaan

Hävityksen tilalle rauha

Lähi-itään, Indokiinaan

Hei vaan...

MPLA, Frelimo,

PAIGC

Jos et niitä tue,

et rauhantyötä tee!

Hei vaan...

Angela Davis totesi

Päättäispuheessa

Nuorison rintaman yhtenäisyys

Ja voima on kasvava

Hoch die internationale, solidarität!

Hoch die internationale, solidarität!

Hei vaan...

Hei vaan, festivaaleilta palattiin

Hei vaan, saatiin voimaa uusiin tehtäviin

Hei vaan, rauhantehtäviin

Hei vaan, uusiin tehtäviin

Hei vaan!

Yhteistä näillä 1970-luvun stalinistivouhkaajilla ja nykyisillä monikulttuurivouhkaajilla on se, että kummankin vouhkaamisen mahdollistivat tavalliset Matti ja Maija Virtaset, joitten verorahoilla vouhkaajat elätettiin ja elätetään edelleen. Verorahoillahan minunkin työni mahdollistuu. Minä vaan muistan olla Matti ja Maija Virtasille kiitollinen asiasta. Missähän vaiheessa Matti ja Maija muuten kiinnostuu oikeasti kyselemään, että mitähän meidän verorahoilla itse asiassa tehdään?