KIM JONG-ILLMAN: HUOMIOITA

Henkilökohtaisesti olin sen verran lapsellisen hyväuskoinen, etten uskonut Mikko Ellilän saavan tuomiota. Kun lukaisin kirjoituksen Ellilän oikeudenkäynnistä, ajattelin lähinnä että valtakunnan-, anteeksi siis valtionsyyttäjä Mika Illman kävi munaamassa itsensä, eikä tollasilla perusteilla voi ketään tuomita.

Vaan luulohan ei ole tiedon väärti.

Nähtäväksi jää, kuinka asia hovioikeudessa etenee, mutta alemmat oikeusasteet ovat näköjään suosiolla antaneet periksi poliittiselle tarkoituksenmukaisuudelle, vaikkeivat ne ehkä tajua, mitä hyötyä siitä on ja kenelle. Joka tapauksessa faktojen esittäminen on jatkossa kiellettyä, jos siitä tekee poliittisesti sopimattomia johtopäätöksiä. Tätä varmaan tullaan käsittelemään blogirintamalla hyvin laajasti.

Itse vaan pistin oikeudenkäynnistä merkille (ei-akateemisena henkilönä) sen, että minkä vuoksi Illman tiedusteli Ellilän koulutusta? Ja lakkasi sitten kyselemästä, kun kuuli, että Ellilä saa akateemista koulutusta. Vaan entäpä jos Ellilä olisi ollut postinkantaja? Väittäkää vain vainoharhaiseksi, mutta haistan Illmanissa ajattelutavan, jonka mukaan yhteiskunnallisista asioista saavat kiinnostua ja varsinkin niitä kommentoida vain sopivan akateemisen koulutuksen saaneet henkilöt. Ja hekin tietysti vain poliittisesti oikeaoppisella tavalla.

Illmanin kysymys: ”Onko sillä merkitystä, että Afrikan maat ovat olleet siirtomaita, ja että eurooppalaiset ovat aiheuttaneet Afrikan nykyiset olot?” oli jokseenkin vastenmielinen. Vaikka Illman kuinka haluaisi, niin ei suomalaisten tarvitse osallistua Illmanin vaatimiin anteeksipyyntöorgioihin.

Silloin 1800-luvulla, kun siirtomaavallat jyräsivät, Suomessa kuoltiin vielä nälkään. Suomi itsenäistyi 1917 ja afrikkalaiset maat noin keskimäärin vuonna 1965. Eli Afrikan maitten tilanteitten tulisi vastata noin suurinpiirtein Suomen tilannetta vuonna 1960. Elikkä niissä maissa tulisi olla jo pitkälle kehittynyt demokratia, kasvava ja vauras talous sekä vakaat ja turvalliset olot. Näin Suomessa oli vuonna 1960, vaikka siinä välissä ehdimme käydä sisällissodan ja kolme muutakin sotaa. Emme saaneet kehitysapua, vaan maksoimme sotakorvauksia.

Ehkäpä suomalaiset oppivat virheistään. Ensimmäinen virhe oli sisällissota. Se vaati kymmeniä tuhansia kuolonuhreja. Suomalaiset oppivat, ettei sellaisia kannata käydä. Seuraava virhe oli oikeistodiktatuurin yritelmät 1930-luvulla. Koska aikaisemmasta virheestä oltiin opittu, Mäntsälässä niille pantiin toppi. Eikä tarvittu laukaustakaan. Seuraava virhe oli vasemmiston ylivallan yritelmät vaaran vuosina. Ja sekin saatiin torjuttua, eikä tarvittu enää edes asepukuisia piirittäjiä. Ja vuonna 1960 pärjättiinkin jo sitten suht mukavasti.

Afrikan maissa ei virheistä ole opittu. Pikkuhitlerit nousevat valtaan joutuakseen uusien pikkuhitlereitten kaatamiksi. Ja siinä masurkassa on aina kusessa tavallinen afrikkalainen. Olisi hyvä, jos virheistä otettaisiin oppia. Mutta Illmanin tyylillä se ei ole mahdollista. Jos virheitten olemassaolo kielletään, ei niistä voida oppia mitään. Itse asiassa Illman loukkaa afrikkalaisia huomattavasti enemmän kuin Ellilä. Kun Illman vie heiltä oikeuden omiin virheisiinsäkin.

Tuota väitettä ”Onko sillä merkitystä, että Afrikan maat ovat olleet siirtomaita, ja että eurooppalaiset ovat aiheuttaneet Afrikan nykyiset olot?” saattaa kuvitella kuulevansa jossain suomi24-keskustelupalstalla jonkun teiniangstisen rapalamannekiinin toimesta. Kun sen kuulee oikeudessa valtionsyyttäjän toimesta, ei voi kuin ihmetellä.