KALJUPÄISIÄ UUTISHAVAINTOJA OSA XXXXIV

1. Mutta olenhan mä oppinut paidan päälläni pitämään…

…lauloi Mikko Alatalo kappaleessaan Hasardi joskus 1970-luvulla. Tämä kirjoitus ei kuitenkaan käsittele Mikko Alataloa eikä myöskään 1970-luvun suomalaista musiikkitarjontaa. Paitoihin tämä kylläkin liittyy, ja niin kuin lukija tässä vaiheessa arvaakin, on myös hotellin respassa huomioitu vasemmistoliiton kansanedustajan Anna Kontulan avautuminen äärimmäisen tärkeästä ajankohtaisesta epäkohdasta eli siitä, että vaatefirma Lindex myy sinimustia fasistipaitoja viattomille lapsille. Ensimmäisenähän asian taisi nuivalle väestönosalle saattaa tietoon Tuurinperä-konsernin tiedustelu- ja turvallisuusosasto, josta kiitos sinnepäin. Laitetaanpa nyt vielä lukijankin näkyviin tämä hirvittävä tuote:

Kontulahan oli avautunut facebook-sivuillaan tähän malliin:

"Arvoisa Lindexin johtaja: kertoisitteko, miksi vaatekaupoissanne myydään lapuan liikkeen nuorisojärjestönä pidetyn sinimustien univormua?".

Asian tiimoilta hotellin respassa tuli mieleen ihan näennäisfilosofisiakin ajatuksia (kun ei ole tarvittavaa oppiarvoa, niin varsinaiseen filosofiaan emme kykene), mutta ihan ensimmäisenä tuli mieleen muutamia käytännön kysymyksiä, jotka pitää ensiksi selvittää (ja jotka vähän hidasliikkeisempikin kansalainen älyäisi kysyä ennen asiasta julkisesti keuhkoamista, mutta tämä ei vissiin koske tiedostavia vasemmistolaisia kansanedustajia alkaen joittenkin paitojen väristä päätyen murhapolton tekijöitten selvittämiseen ennen poliisitutkinnan aloittamista) ennen kuin voi olla varma, että alun perin riikinruotsalainen ja nykyisin Stockmannin omistama vaateketju Lindex aikoo todellakin myrkyttää lastemme mielet fasistisella väriyhdistelmäpropagandalla.

Ensinnäkin:

Toimiiko Lindex vain Suomessa?

Vastaus: Lindex näemmä toimii maailmanlaajuisesti. Toimialueen pohjoisin maa on Norja, itäisin Venäjä, eteläisin Saudi-Arabia ja läntisin Islanti.

Toinen kysymys: myydäänkö kyseistä tuotetta vain Suomessa?

Vastaus: Ei. Samaa tuotetta myydään kaikkialla Euroopassa. Ruotsissa sen hinta on 179 sek, Norjassa 179 nok ja EU:n alueella yleensä hintaan 19.95€ eli on muuten pikkusen halvempi kuin Suomessa, jossa siitä saa pulittaa 22.95€.

Kolmas kysymys: Liekö paitaa suunnitellessa ajateltu yksinomaan Suomen markkinoita?

Vastaus: Hyvin epätodennäköistä, sillä Suomen markkinavolyymi on kuitenkin koko Eurooppaan nähden hyvin pieni. Oletettavaa on, että kyseinen tuote on suunniteltu yleiseurooppalaiseen myyntiin.

Neljäs kysymys: Onko mahdollista, että Lindex-vaateketjulla ei olekaan palveluksessaan osastoa, joka asiakseen etsii värejä ja niitten yhdistelmiä, jotka saattavat saada aikaan moraalisen hyperventilaatiokohtauksen jossain yli-innokkaassa kansanedustajassa whatever missätahansa maassa vaateketjun toimialueella?

Vastaus: On hyvinkin todennäköistä, että sellaista osastoa ei ole. Sillä jos sellainen osasto olisi olemassa, se ilmoittaisi vaateketjun johdolle, että ainoa turvallinen tuote, jota Lindex pystyy ilman mahdollisia väärinkäsityksiä myymään ovat nämä Ruotsin laivaston alushousut.

Johtopäätös: Anna Kontulan paatosgeneraattori pärähti toimimaan ennen kuin aivolohkot saivat jarrutettua. Eihän siinä mitään sinänsä. Sehän on inhimillistä se.

Mutta tapaus sai hotellin respassa aikaan myös näitä näennäisfilosofisia ajatuksia.

Eli oliko kyseessä vain tapaus, jossa yli-innokas kansanedustaja ajatteli saavansa aikaan mainiota vaalipropagandaa siinä myös onnistuen, tosin ehkä hieman eri laareihin kuin mitä tarkoitus oli?

Vai oliko Anna Kontula aidosti huolissaan siitä, että totalitaariset, hirmuvaltaa, kärsimystä ja miljoonien ihmisten kuoleman aiheuttaneet ideologiat eivät saa enää koskaan versoa maan päällä?

Jos Kontula oli sitä mieltä, niin respassahan kompataan häntä ihan kybällä. Ja samalla esitetään kysymys:

Miksi Anna Kontula ei sitten nosta meteliä sitä valtavaa vaatetarjonnan määrää kohtaan, jossa mainostetaan kommunismia? Eikä edes vihjaillen joillain väriyhdistelmillä vaan ihan sirpin ja vasaran kuvin sekä Che Guevaran, Leninin ja Stalinin pärstävärkeillä. Kas kommunismihan oli (ja valitettavasti on vieläkin) myös totalitaarinen ideologia, joka sai aikaan hirmuvaltaa, kärsimystä ja vielä useampien miljoonien ihmisten kuoleman kuin natsismi.

Ja tätä vaatetarjontaa riittää huomattavasti enemmän kuin jotain Lapuan Liikettä etäisesti muistuttavaa rättiä. Pannaanpa googlen kuvahaku aiheesta Che Guevara shirt (verkkohaussa 2.030.000 osumaa). Seuraavaksi Lenin shirt (verkkohaussa 920.000 osumaa). Sitten vielä Stalin shirt (verkkohaussa 2.720.000 osumaa).

Jos Anna Kontulaa kauhistuttaa nähdä jo kahta väriä keskenään, niin miksi hän ei reagoi mitenkään siihen, kun murhaajien pärstävärkeillä tehdään bisnestä? Miksi kommunismi on edelleenkin pop, vaikka tiedetään hyvin mitä se sai aikaiseksi? Yksi syy on varmaankin se, että Stalin vaan sattui voittamaan sodan. Mutta kommunismihan sitten meni ja vuorostaan hävisi kylmän sodan. Miksi se ei silloin kadonnut? Miksi meilläkin on olemassa puolue (johon Anna Kontula sattumoisin kuuluu), joka pohjaa koko olemassaolonsa Suomen Kommunistiseen Puolueeseen, ja joka ei ole millään lailla tuominnut kommunismia, niin kuin taas kaikki puolueet puolestaan tuomitsevat natsismin?

Hotellin respassa nähdään että kommunismi on edelleen pop siksi, että sitä ei hävitetty, ja että on vain yksi oikea tapa hävittää tällaiset totalitaristiset ideologiat. Natsismi hävitettiin oikein. Natsismin emämaa voitettiin sotilaallisesti, ammuttiin tuhannen paskan päreiksi, natsismin pääpesäkkeet jauhettiin pölyksi, natsismin johtajat hirtettiin ja koko ideologia nöyryytettiin niin perusteellisesti, että mikäli joku ihminen nykyisin tunnustautuu natsiksi, hänen epäillään – perustellusti – kärsivän lievää vakavammasta latvalahosta.

Kommunismille näin ei tehty. Se vain meni ja menetti valtansa Neuvostoliitossa. Mutta aate jäi elämään hyvinkin elinvoimaisena. Ja koska sitä ei jyrätty ja nöyryytetty, se elää ja voi hyvin ja muodostaa vieläkin vaaran. Sillä hotellin respan näkemys on, että kyse ei ole oikeastaan aatteista. Vaan kyse on ihmisistä. Aina löytyy ihmisiä, joitten luonteeseen kuuluu halu tunkea kärsänsä toisten ihmisten asioihin, halu määrätä heidän tekemisensä, heidän puheensa ja jopa heidän ajatuksensa.

Ja nämä ihmiset tarvitsevat halunsa oikeuttamiseksi näitä totalitaarisia aatteita. Natsismi näiltä ihmisiltä vietiin. Kommunismi jäi. Samoin kuin islam.

2. Kyllä minä maksan sen nikkelimarkan…

…jonka minä sulta olen lainannut. Vaan jos kerran en ole lainannut sulta edes rahapenniä, niin älä jätkä kyylää mun lompakkoa, tai saatat pian oppia mitä on, kun päätä särkee.

Tämmönen äkkitunnelma pälkähti päähän kun Hommaforumin kautta törmäsin Yleisradion eräästä gallupkyselystä kertovaan uutiseen, jonka otsikkona oli komeasti ”Puolet suomalaisista haluaa, että kehitysmaille annetut lupaukset on petettävä”. Kyselyhän oli sinänsä tyypillinen annetaanko lisää kehitysapua / pidetäänkö ennallaan / vähennetäänkö-kysely, mutta kysymyksenasettelut pistivät silmään. Jos kyselyssä on vaihtoehtona ”meidän ei pidä lisätä tukeamme kehitysmaille, vaikka olemme niin luvanneet”, niin on aika selvää, että kyselyä ei voi pitää aivan puolueettomana.

Nähtävästi kysymysten laatija on tuuminut, että suomalaiset ovat edelleenkin niitä perusrehellisiä tsuhnia, jotka tuumivat ”jaa, jos kerran luvattu on, niin kyllähän sana on pidettävä”. Mutta gallupin lopputulos ei ole sitten kuitenkaan miellyttänyt Ylen toimittajaa Yrjö Kokkosta, sillä hän totesi jutussaan vielä että ”yhteensä siis 48 prosenttia suomalaisista oli valmis tinkimään kehitysyhteistyölupauksista.”

Minulla vaan herää tästä kysymys, että kuka lupasi? Minä en luvannut. Kukaan tuntemani ihminen ei luvannut. Ei ole pidetty kansanäänestystä siitä, että luvataanko. Oikea sanamuoto gallup-kyselyn vaihtoehdossahan olisi ollut:

”meidän ei pidä lisätä tukeamme kehitysmaille, vaikka joku on meidän puolestamme niin luvannut”

Siitä, minkälainen panos-tuotoshyöty kehitysapuun haaskatuilla miljardeilla on kehitysapua vastaanottaville maille, on esitetty taajaan hyviä kysymyksiä, joihin ei oikein haluttaisi antaa vastauksia, sillä saahan kehitysapuun hukatuilla rahoilla ostettua viljalti hyvää tiedostavaa omaatuntoa. Mutta laitanpa vielä tilaston, jonka laittoi Hommaforumille nimimerkki Tomi [sic] ja jossa käsitellään Suomen maksamaa kehitysapua matkan varrella. Summat miljoonaa US$. Alkuperäinen OECD:n tilasto tuossa (ja kiitos Tomille).

1961: 1,9

    1962: 2,2

    1963: 2,8

    1964: 2,6

    1965: 2

    1966: 3,4

    1967: 4,1

    1968: 4,6

    1969: 13,4

    1970: 6,8

    1971: 13,3

    1972: 20,41

    1973: 28,03

    1974: 37,92

    1975: 48,17

    1976: 50,68

    1977: 48,73

    1978: 54,76

    1979: 89,85

    1980: 110,54

    1981: 134,71

    1982: 144,48

    1983: 153,29

    1984: 177,77

    1985: 210,88

    1986: 312,76

    1987: 432,73

    1988: 607,61

    1989: 706,37

    1990: 846,3

    1991: 930,1

    1992: 643,76

    1993: 355,12

    1994: 290,07

    1995: 388,32

    1996: 408,18

    1997: 378,88

    1998: 396,34

    1999: 416,49

    2000: 370,84

    2001: 389

    2002: 462,19

    2003: 558,49

    2004: 679,87

    2005: 901,94

    2006: 834,4

    2007: 981,34

    2008: 1165,73

    2009: 1290,18

    2010: 1332,95

    2011: 1406,04

    2012: 1319,64

Niin kuin Hommaforumillakin todettiin, edellisen 1990-luvun laman aikana hoksattiin, että ny ei o varaa, täytyy panna suu säkkiä myöten ja ennen kaikkea nyt ei voida luvata asioita toisten suomalaisten puolesta. Mutta katsokaapa huviksenne lukemia tämän tuoreen laman ajalta. Valtiovallan prioriteetit näyttävät olevan selvillä.

Loppulitviikkinä voisi kai todeta, että jos kansalaista tympii, että hänen puolestaan esitetään lupauksia, niin kannattaako mennä äänestämään näitä nykyisiä hallituspuolueita, jotka ihan varmasti lupailevat kansalaisen puolesta jatkossakin.

Autetaanpa vielä Ylen toimittajia, ja annetaan vastausvaihtoehdot seuraavaan kehitysapugallupiin, joka ilman muuta on jossain vaiheessa tulossa.

a) Olen hyvä ja vastuuntuntoinen ihminen, ja haluan, että kehitysapua lisätään vielä tuplasti enemmän kuin mitä meidän puolestamme sitä on luvattu lisätä

b) Mielipiteeni on nippa nappa hyväksyttävän marginaalissa, mutta haluan silti, että kehitysapua lisätään vain meidän puolestamme luvattu määrä, eikä kuitenkaan tuplaten. Tiedän kyllä, että tämä jää vähän vaivaamaan ja illalla on vaikeaa saada unta.

c) Olen täysin selvillä itsekkäästä ajattelutavastani, ja tiedän väistäväni vastuuni Afrikan nälkäisiä lapsia kohtaan, mutta haluan silti, että kehitysavun määrää ei nosteta, vaikka minä itse olen niin jonkun muun suulla luvannut tehdä. Pettäjän tie on tuskainen, käy harhaan.

d) Tarvittaessa minulla ei olisi mitään ongelmia viedä vellilautasta nälkäkuoleman partaalla olevan afrikkalaislapsen kädestä, joten olen valmis vähentämään kehitysavun määrää, enkä huoli, vaikka siitä tulisi kansakuntamme rangaistukseksi tulvat, heinäsirkat ja esikoisten kuolema, sillä minun itsekkäässä ja rajoittuneessa maailmankuvassani ei ole olemassa muuta kuin minä, minä, minä, sitten pitkä väli ja sitten vielä kerran minä.

3. No nyt en pysty enää sanomaan…

…että onko tää trolli vai onko tää tosissaan?