Joskus ennen vanhaan elämä oli
yksinkertaisempaa ja monella tavalla myös järkevämpää. Ainakaan silloin ei
selitelty niin herkästi asioita päälaelleen. Jos joku meni perseelleen, se meni
perseelleen. Jos joku törppöili, niin se törppöili. Sama kaava toimi myös
kerrostaloasumisessa. Jos joku ei noudattanut kerrostalon järjestyssääntöjä,
niin kyseessä oli häirikkö. Ongelmana oli nimenomaan häirikkö, eikä
rauhallisesti elävien ihmisten asenne häirikköä kohtaan.
No niin kai se olis nykyisinkin, ellei
Suomi olisi väen vängällä päättänyt monikuristaa, anteeksi, monikulttuuristaa itseään.
Tätä asiaa käsittelee Talouselämä-lehden artikkeli (kiitos taas Roopelle
valppaasta mediaseurannasta) joka on otsikoitu komeasti Voiko tämän taloyhtiön ongelman kääntää vahvuudeksi? "Perusasiat,
kuten roskien käsittely eivät ole kaikille selviä", ja artikkelin
pääidea on siinä, että etnisesti edistyksellisten kansanryhmien asuminen kerrostalossa
ei tuppaa olemaan sitä, mitä kantasuomalaisella on, mutta asiasta ei pitäisi
vetää poroja nokkaan vaan kehittää jonkunlaista positiivista asennetta.
Jotta sopivaa positiivista asennetta
löydettäisiin, ei artikkelissa ole haastateltavana varsinaisesti kerrostalojen
asukkaat. Ei myöskään talonmies, isännöitsijä tai kiinteistöhuoltoyhtiön työntekijä,
joitten mielipiteellä olisi sinänsä merkitystä, mutta siitä ei välttämättä
löytyisi tarpeeksi positiivista asennetta, joten haastateltavana on Suomen
Pakolaisavun Pirkanmaan aluekoordinaattori Timo Karppinen.
Jutussa ei sinänsä edes kiistetä sitä,
että etnisesti edistyksellisten kansanryhmien kerrostaloasuminen pistää aika
ajoin pottunokan hampaat kirskumaan. Nimenomaan jutussakin mainittu roskien
käsittely sekä hyvin luova suhtautuminen vaikkapa pesutuvan varaamiseen tai
yöhiljaisuuteen ovat asioita, joihin myös Hotellin respan henkilökunta aikanaan
törmäsi asuessaan Helsingin rikastetuilla alueilla.
Syy ongelmiin onkin jutun mukaan (taas
kerran) kantasuomalaisissa itsessään, sillä järjestyssääntöjä ei ole tulkattu
tarpeeksi. Kun nyt ottaa huomioon,
kuinka kauan täällä on tätä tulkkauksen tarpeessa elävää väestönosaa elänyt,
voisi kuvitella, että myös suomen kielellä tehtyjä järjestyssääntöjä
ymmärrettäisiin. Mikäli yleistä tulkkauksen tarvetta vielä on, niin se olisi
varsin yksinkertaista. Käännetään jutussakin mainituille somalian, arabian ja
kurdin kielelle tommoset kerrostalon perusjärjestyssäännöt, ne kun eivät
juurikaan toisistaan eroa, ja ennen kaikkea käännöksessä ilmoitetaan että
näitten sääntöjen mukaan myös eletään.
Sekään sinänsä ei mahtaisi poistaa
ongelmaa, sillä mikäli tulkkauksen tarpeen lisäksi ongelmana on tulkattavan oma
asenne, ei mikään tulkkauksen määrä auta. Mutta mikäli etnisesti
edistyksellisten henkilöiden omaa asenneongelmaa tuodaan virallisesti esille,
onkin kyseessä jo rasismi, ja silloin ongelma ei olekaan itse ongelmassa, vaan
taloyhtiössä ja sen asukkaissa. Joitten pitäisi muuttaa omaa suhtautumistaan ja
joille mm. Suomen Pakolaisavun Pirkanmaan aluekoordinaattori Timo Karppinen
antaa positiivista ajattelumallia vaikkapa näin:
Kantasuomalaisillakin
on toki opittavaa maahanmuuttajien asumiskulttuureista. Esimerkiksi muualta
muuttaneiden usein luonnollisemmasta yhteisöllisyydestä voisi ottaa oppia.
"Yhteisöllisyys
tuo mukanaan viihtyvyyttä: kerhohuoneiden käyttöä, pihan siisteyttä.
Ympäristöstä välittämistä joka taas heijastuu asumisturvallisuuteen".
Tähän mennessä ei jutussa ole käteen
jäänyt muuta kuin se, että maahanmuuttajaväestö aiheuttaa häiriötä
kerrostaloissa. Sitä ei oikein pysty kiistämäänkään, eikä pakottaakaan voi
sillä normaali kantasuomalaista koskeva nyrkkisääntö eli kolme varoitusta ja
häätö ei jostain syystä koskekaan heitä. Näin ollen täytyy esiin taikoa tämä
kuuluisa etnisesti edistyksellinen yhteisöllisyys joka kuuluu samaan
satuhaltiasarjaan somalialaisen sovitteluperinteen kanssa. Siitä puhutaan, sitä
kehutaan, mutta varsinaisesti sitä ei ole nähty. Ja jos sitä on olemassa, se ei
koske kantasuomalaisia.
Tästähän saadaan aikaiseksi varsinainen
oravanpyörä. Etnisesti edistyksellinen henkilö ei välitä ympäristöstä, vaan sotkee
pihan ja kerhohuoneen. Mutta hän on luonnollisella tavalla yhteisöllinen.
Mikäli kantasuomalainen ymmärtää ihailla tätä luonnollista yhteisöllisyyttä, on
piha ja kerhohuone edelleenkin sekaisin, mutta jostain syystä tämä ei
välttämättä olekaan enää ongelma.
Kirjoituksessa pisti silmään erityisesti
tämä lause:
Vuorovaikutusongelmien
ja konfliktien ratkaisemiseksi Pakolaisavun KOTILO-projekti on laatinut
naapuruussovittelumallin, jota voi soveltaa monikulttuurisessa asumisen
yhteisössä. Kaikkien asukkaiden osallistamisen kautta uudetkin asukkaat oppivat
nopeasti taloyhtiön tavat.
Erityisesti tuossa pisti silmään termi ”asukkaiden osallistaminen”. Ensiksi
ajattelin, että kyseessä on lyöntivirhe, ja tarkoitettiin ”osallistumista”,
mutta a ja u ovat qwerty-näppäimistöllä varsin kaukana toisistaan ja kyllähän
sivistyssanakirjastakin moinen sana löytyy ja se tarkoittaa ”tehdä osalliseksi”.
Kyse ei siis ole vapaaehtoisesta osallistumisesta, vaan asukkaat tehdään
osalliseksi jonkun muun toimesta. Ja silloinhan kyse on pelkästä
pakottamisesta. No, mihin asukkaita tässä KOTILO-projektissa sitten ”osallistetaan”?
Kotouttamisen
on kuitenkin oltava kahdensuuntaista: on tärkeää, että myös suomalaiset
toimijat osaavat asettua maahanmuuttajien asemaan ja ymmärtää asioita heidän
näkökulmastaan.
Noin yleensä ottaen maassamme on ollut
käytäntö, että mikäli ihminen vuokraa asunnon vuokranantajalta, häneltä
vaaditaan kolme asiaa:
1. Maksa vuokrasi ajallaan
2. Älä hajota paikkoja
3. Älä häiritse muita
Vuokrasopimuksessa ei vaadita, että
ihminen osallistuu johonkin yleisfilosofiseen ymmärryskoulutukseen voidakseen
paremmin hyväksyä sen ihmisen toiminnan, joka häiritsee häntä vielä sen
koulutuksen jälkeenkin.
Ongelma ei muutu voimavaraksi sillä,
että sitä nimitetään voimavaraksi. Eikä myöskään sillä, että kantasuomalaiselle
määrätään taas yksi annos pakotettua lähimmäisenrakkautta
viranomaispäätöksellä.
Palataan Talouselämän kirjoituksen otsikkoon:
Voiko
tämän taloyhtiön ongelman kääntää vahvuudeksi?
Vastaus: Ei voi. Sitä voi toki nimittää
vahvuudeksi, mutta ongelma se on edelleenkin.
Yksinkertaisen ja selvän asian saa monimutkaiseksi ja epäselväksi, kun mukaan tuo verbaaliakrobatian varassa elävän "asiantuntijan", asiahenkilön tai muun koordinaattorin. Niin tässäkin tapauksessa. Kuten Ykä tuossa aivan oikein totesi, perusasiat ovat selviä ja yksinkertaisia. Maksa vuokrasi ajallaan. Elä sotke tai turmele ympäristöäsi. Elä häiritse naapureitasi. Jos et tätä tee, siitä seuraa hyväntahtoinen huomautus. Jos et ota siitä onkeesi, siitä seuraa tiukka huomautus ja sitten virallinen varoitus. Jos tämäkään ei auta, häätö auttaa. Naapureita.
VastaaPoistaNo, tällainen KISS (keep it simple, stupid) menettely ei tietysti näille asiahenkilökoordinaattoreille tietysti kelpaa. Heidän täytyy perustaa projekti, jolle keksitään KAPULAKIRJAIMILLA kirjoitettu nimi, budjetti ja erinäköisiä ohjaus-, projekti-, tuki- ja seurantaryhmiä. Erinäisiä projekteja ammattiurani aikana läpivieneenä, joudun yleensä tässä vaiheessa laskemaan kymmeneen. Näiltä "projekteilta" kun säännönmukaisesti puuttuvat projektin keskeiset asiat, tulos ja tarkoitus. Vai onko joku joskus nähnyt näiden "projektien" tuottaneen kustannusten ja loppuraportin lisäksi joitakin todennettavissa olevia tuloksia?
Mitä tulee näihin voimavara- ja muihin liturgioihin, kannattaa taas kerran muistaa se vanha Abraham Lincolnin juttu, jossa hän kysyi "Jos sanomme vasikan häntää jalaksi, kuinka monta jalkaa on vasikalla". Mikä oli oikea vastaus? Aivan oikein, vasikalla on edelleen neljä jalkaa, käytettiinpä hännästä mitä nimitystä tahansa.
"Perusasiat, kuten roskien käsittely eivät ole kaikille selviä"
VastaaPoistaMiksi ihmeessä roskien viemättömyyttä pitää sietää, kun kerran parvekkeella ei saa edes tupakoida nykyisin? Ymmärrän, että tupakan haju ketuttaa tupakoimattomia, mutta iät ajat on parvekkeilla kessuteltu - miten siitä nyt yhtäkkiä tuli niin paha asia? Siinä olisi sitä suvaitsevaisuutta ja yhteisöllisyyttä koko taloyhtiölle kun kaikki sietäisivät sitä työtä vieroksuvaa vanhaa poikaa, joka reikäisessä paidassaan röökaa partsillaan. Ei tarvitse tuoda kamelikuskia somalimaasta, että voidaan harjoitella suvaitsevaisuutta toisten tapoja, jotka ärsyttävät itseä, kohtaan.
Mikäli yleistä tulkkauksen tarvetta vielä on, niin se olisi varsin yksinkertaista. Käännetään jutussakin mainituille somalian, arabian ja kurdin kielelle tommoset kerrostalon perusjärjestyssäännöt, ne kun eivät juurikaan toisistaan eroa, ja ennen kaikkea käännöksessä ilmoitetaan että näitten sääntöjen mukaan myös eletään.
Tässä on se ongelma, että kantasuomalaisella ei ole hajuakaan, mitä siihen lappuun on arabiaksi, arameaksi, somaliksi tai suvakiksi kirjoitettu. Kantasuomalainen kuitenkin lystin maksaa, joten häntä ei ehkä naurata, jos lapussa lukee:
Sääntöjen noudattamatta jättämisestä seuraa häätö.
Sen alla lukee arabiaksi:
Kääfirin tavat eivät sido veljiä.
Sitten voi istuskella päiväkausia osallistamassa itseään eikä silti ymmärrä kun ei oppi vajua selkäydintä myöten. Veljet tankkaavat osallistamiskursseilla ja pottunokka maksaa hummukset ja halvat. Niin se menee.
"Maksa vuokrasi ajallaan. Elä sotke tai turmele ympäristöäsi. Elä häiritse naapureitasi."
VastaaPoistaNämä kolme asiaa eivät oikeasti ole selviä tai yksinkertaisia. Ihan oikeasti eivät ole.
Nimittäin noiden lisäksi pitää selittää, mitä tarkoittaa "ajallaan" - eli että viimeistään just sinä päivänä kun laskussa seisoo. Eikä viikon päästä tai saman vuoden puolella.
"Sotkeminen" ja "turmeleminen" täytyy myös määritellä tarkoin. Se mikä on yhden mielestä tuunaamista, on toisen mielestä vandalismia.
"Häiritseminen" - no, siinä meneekin sitten aikaa, kun lähdetään ihmisten reviireistä ja niiden koosta ja siitä, mikä on häiriö, mitä tarkoittaa kellonaikojen täsmällinen noudattaminen jne.
Nuo ovat nimittäin aidosti kulttuurisidonnaisia asioita kaikki. Jos ette usko, muuttakaa Japaniin ja yrittäkää siellä elää tolkullisesti. On vaikeaa. Tulee töppäiltyä ihan tahattomasti.
Ja koska järjestyssäännöt eivät ole monikulttuuriset, eivätkä voikaan sitä olla, on järjestyssäännöt tulkittava suomalaisten tapojen mukaan, tinkimättä asiasta yhtään. Muuten päädytään tulkinnan suolle, ja silloin katoa järjestys kokonaan.
Kotouttamiseen on olemassa yksi ja vain yksi toimiva menetelmä. Se on kotoutujan itsensä täydellinen tulosvastuullinen vastuuttaminen omasta kotoutumisestaan, mieluiten vielä niin että hän joutuu maksamaan omista rahoistaan vähintään suurimman osan kotoutumisen kustannuksista - esim. kieliopinnot 50% subventoituna, tulkit kokonaan, opiskelun lisämateriaalit kokonaan… Ja sen jälkeen ja ohella tulosvastuu joka kuuluu niin että jos et kotoudu niin kotiudut.
VastaaPoistaMoiseen pitäisi tietenkin liittää se, että jokaiselta joka anoo turvapaikkaa, perheenyhdistämistä tai muuta humanitäärisin perustein tapahtuvaa maassaolo-oikeutta otettaisiin mahdollisimman kattavat biotunnisteet: sormenjäljet, verinäytteet, dna-näytteet…
Niitä voitaisiin sitten hyödyntää Euroopanlaajuisesti sekä oleskelu- että rikosselvitysasioissa.
Kotiuttamisen suhteen homman pitäisi mennä niin että olisi kahdentasoisia säilytysyksiköitä. Asiallisten tapausten mukavampi paikka ja hankalien tapausten hankala paikka. Jälkimmäiseksi sopisi hyvin jokin suljettu vankila mutta ilman minkäänlaista tapaamisoikeutta yhtään kenenkään kanssa. Nää "en kerro mistä maasta oon kotoisin", "mä rupeen riehuun koneessa jos koitatte poistaa mut" -sun muut vastaavat sitten sinne koppihoitoon.
"Opetelkaa pitämään rikkautena sitä, että teitä kusetetaan, kiusataan ja teidät asetetaan kunniakansalaisten kumartajiksi" -kotoutuslinja tulee johtamaan yhteiskunnallisiin levottomuuksiin. Ja levottomuuksien pääkäynnistäjät ovat kunniakansalaisia. Ja jossain kohtaa han-suomalaiset alkavat antamaan takaisin.
Joku uusi höpötys kertoo että nuivuus pesii heti kaskukeskusten ulkopuolella - siis sillä samalla vyöhykkeellä johon nopein osa White Flightistä suuntautuu.
Tervehdys Strix Senexille, Kumitontulle, Ano1:lle ja Ano2:lle & kiitos kommenteistanne.
VastaaPoistaStrix Senex: Ihan niin kuin olisit ollut hommissa omalla alallani. Meilläkin on paljon kapulakirjaimilla varustettuja ohjaus-, projekti-, tuki- ja seurantahenkilöitä, joitten pääasiallinen tehtävä on keksiä olemassaoleville asioille uusia nimiä. Heidän vaikutuksensa suorittavan tahon työhön on parhaassa tapauksessa plusmiinusnolla ja yleensä työtä haittaava. Näitten projektien keskeiset asiat, tulos ja tarkoitus (siis se, mitä peräänkuulutit) on se, että niitten varjolla voidaan palkata akateemisia suojatyöllistettyjä. Ja juu, vasikalla on edelleenkin neljä jalkaa.
Kumis: Se reikäisessä paidassa tupakkia kärtsäävä heppu kun on kantasuomalainen eikä siis erikoisymmärryksen ja –hyväksynnän kohde. Harmi muuten, että en osaa noita mainittuja kieliä. Olis mielenkiintoista lukea (kielitaitoisena) noita ohjeistuksia. Mahtaiskohan se mennä todellakin niin, että ”näillä pottunokkasuomalaisilla on sinänsä tapana, mutta…”.
Ano1: Eiväthän ne ihan selviä ole pottunokankaan kanssa. Kun muutimme aikanaan Helsingistä Huitsinnevadaan, meille sanottiin, että pankaa kerrostaloasuntonne vuokralle. Todettiin, että ei tasan panna vaan myydään, sillä hankalasta vuokralaisesta on tosi hankalaa päästä eroon.
Mitä tulee eri käsityksiin häiriöstä, niin vessan vetäminen klo 01.05 ei ole häiriö, vaikka joku sen sellaisena mieltäisikin. Sen sijaan helvetinmoisen metelin pitäminen klo 01.05 on sitä.
” Ja koska järjestyssäännöt eivät ole monikulttuuriset, eivätkä voikaan sitä olla, on järjestyssäännöt tulkittava suomalaisten tapojen mukaan, tinkimättä asiasta yhtään. Muuten päädytään tulkinnan suolle, ja silloin katoa järjestys kokonaan.”
A-men. Täysin samaa mieltä. Ja siellä Japanissa sitten japanilaisella tavalla.
Ano2: Ei mulla tuohon oikeastaan ole mitään lisättävää.
Minusta tuntuu, että näiden projektien idea on siinä, että saadaa pottunokka joko hyväksymään se yhteisöllisyys, tai ainakin, niin nimenomaan suvaitsemaan.
VastaaPoistaTai muuttamaan Ykän naapuriin Huitsannevadaan,
Katsos kun ongelma on siinä, että kulttuuripersoonat tuskin tapojaan muuttavat, koska kultuuri tai muuten raSSismi. Niin heidän häätämisensä vain siirtäisi yhteisöllisyyden toiseen taloyhtiöön.
-KKi-
Lienen jo aikaisemminkin ilmoittanut selkeästi olevani KULTTUURIRASISTI: toiset kulttuurit nyt vain ovat parempia kuin toiset. Olin pohjoisessa Afrikassa työmatkalla maalis-huhtikuun vaihteessa, ja kaupungeissa oli tasan kaksi roskien kaatopaikkaa: teiden oikea ja vasen reuna.
VastaaPoistaMitä näiltä voi vaatia, kun kaikki vaatimukset ovat välittömästi rasisimia? Millä tavoin opettaa ihmistä joka paskat nakkaa kantasuomalisten puheille, koska heille on toitotettu mona sahlineista ja muista lähtien, kuinka arvokasta ja vanhaa näiden tulijoiden kultturi on ja kuinka meillä ei ole mitään, joku saatanan vappu ja juhannus. Näille tulijoillehan jokainen päivä on yhtä juhlaa ja kultturi ja värikkyys korostuvat ja kaiken tämän pitäisi pottunokan hyväksyä ja itse sopeutua mihin tahansa mölinään, paskan levitykseen ja vittuiluun?
On se kumma, että monessa maassa asuneena minun on pitänyt soputua aina kyseisen maan oloihin, kuten kieleen ja yrittää olla maassa maan tavalla, mutta kun Suomeen muuttaa joku rikastaja, niin KANTA-ASUKKAIDEN pitäisi yhtäkkiä muuttaa omaa tapaansa elää ja siis sopeutua tulikan "kulttuuriin", hyväksyä se ja jopa kannusta näitä tulijoita olemaan "oma itsensä". Ei minulla ole ollut sopeutumisvaikeuksia, koska minulla ei näemmä ole tuollaista ylimielistä asennetta asuinmaatani kohtaan, ja se ehkä johtuu siitä, että minulle EI ole järjestetty kotouttamista yhtään missään, vaan olen itse kyennyt omaksumaan paikallisen tavan toimia. Ja voin sanoa, ettei se nyt niin ylivoimaisen vaikeaa ole ollut, toisinaan on hiukan ihmetyttänyt, mutta entäs sitten?
Jos ei kykene ihmismäiseen elämään, niin ei sellaista ainakaan kanta-asukkaan tarvitse sietää. Täällä on muuten jokaisessa rakennuksessa oma "edustaja", jolle voi käydä valittamassa, jos esimerkiksi naapuri mölyää (jota ei kyllä juurkaan tapahdu) tai jossain muussa mättää. Tämä henkilö ottaa sitten häirikön puhutteluun, joka yleensä riittää. Ja muuten, useimmiten nämä asuintalojen edustajat ovat naisia, aika kovia mimmejä!
Mitä vinksahtaneempi syteemi on tai vastoin ihmisten intressejä, niin sitä enempi tarvitaan politrukkeja selittelemään asioita. Ihmiset pitää saada uskomaan asioita vastoin omaa järkeään ja kokemuksiaan. Uskontoja on ennen käytetty tähän tarkoitukseen. Nykyisin tilalle on tullut ismit, utopiat ja "asiantuntijat" jotka hoitaa sumutuksen.
VastaaPoistaEU ja tietty loismaahanmuutto ovat pahimpia suomalaisten kusetuksia. Mutta, että asia saadaan hämätyksi, niin tarvitaan yhä enempi politrukkeja selittelemään asioita.
Luin taannoin lehdestä, että lutikat ovat tulleet moniin kerrostaloihin. Selityksenä epäiltiin, että ihmisten matkustelu olis syynä. Minä taas epäilen, että tämä "rikastusporukka" on niitä tuonu. Yhteiskunnan luteet tuovat myös oikeita luteita.
Kun lude puree, niin käännä se positiiviseksi voimavaraksi!
Sanos lastensuojelualan ammattilaisena arviosi näistä:
VastaaPoista"Valkoisia mustalaisia" eli etnisesti suomalaisia mutta elämäntyyli vähän sellainen "mustalaisleiri muuttaa helvettiin".
Muuttavat jatkuvasti. Kaikissa edellisissä naapurustoissa on ollut kauheasti vikaa - etenkin siinä miten muut perheet ovat kasvattaneet lapsensa tai miten eri auktoriteettitahot ovat suhtautuneet kyseiseen perheeseen. Vanhemmat sinänsä mukavan oloisia, mutta lasten kasvatus on ulkoistettu videopeleille, televisiolle ja tavalla tai toisella väkivaltaan tai voimaan liittyville tahoille.
Ala-asteikäisillä lapsilla ei minkäänlaisia leikkimistaitoja. Osaavat huutaa, öykkäröidä, hakata muita nyrkeillä, painia, kiljua, ryntäillä, pelotella, kiusata, heittää esineitä, potkia esineitä, jättää juttuja levälleen.. Normaalin pelaamisen ja leikkimisen sijaan on sellainen luontofilmeistä tuttu paviaanien reviirinvaltauskäyttäytyminen.
Kognitiivisesta tasosta vaikea sanoa mitään kun mitään kognitiivisen ulottuvuuden omaavaa ei tule ulos. Sen sijaan kaikki, jotka ovat koskaan edellyttäneet kakaroilta mitään ovat "ihan tyhmiä". Opettaja on "ihan tyhmä" jos ei anna lasten jättää läksyjä tekemättä tai puuttuu kiusaamiseen - silloin kun nämä kiusaavat. Sen sijaan siinä, että itse kiusaavat, eivät näe mitään vikaa.
Mikä tahansa asia, niin tuntuu siltä että ainoa valmiiksi aivoissa oleva skeema on jokin aggressiivinen, öykkäröivä ja alistamissuhteita rakentava toimintamalli. Kaikki aikaansaava, tekevä, terveesti osallistuva, Huutaminen ei ole niinkään sisältöpitoista sanojen ja asioiden huutamista vaan sellaiste peli- ja elokuvatehosteiden tyylistä "ÄÄÄÄÄ!!!!!!", "AAARRGGHHH!!!!!!!" ja tietenkin ne tutut alapää- ja kirosanajutut.
Ja lähiseudun heikkolahjaisemmat lapset suhtautuvat näihin kuin jumalinaan. Heti ekan turpaanlyönnin jälkeen tuli sellainen "te ootte ykkösiä ja me ihaillaan teitä" -linja.
Vanhemmat - etenkin äiti - näkevät omat enkelinsä viattomina uhreina joita muut kiusaavat, joten äidin täytyy tietenkin puolustaa pentujaan ulkopuolisia uhkia vastaan.
Mukana penskojen perseilyssä tietenkin myös se tuttu "valehdellaan aina kaikki omaksi eduksi ja katsotaan ovatko aikuiset niin tyhmiä että uskovat". Elleivät ole, niin ovat tyhmiä kun eivät usko ja asettavat rajoja.
Eli "me jätettiin lapset aikuisille suunnattujen toimintapelien kasvatettavaksi ja nyt se on muiden vika että meidän lapset soveltavat kaikkea videopeleistä oppimaansa sosiaalisen elämän alueella" -perhe.
…ttu!
Ootko törmännyt useisiinkin tämmöisiin?
Ai niin…
VastaaPoistaLisäys edelliseen "valkkumustalaisjuttuun"…
Isänsä silmien edessä pennut ovat hellantelttuja. Äitinsä silmien edessä kiljuva mutta muuten harmiton mölyapinalauma. Muiden aikuisten kykyä ja halua asettaa rajoja testataan lähes taukoamatta. Jos joku raja tulee niin ensin alkushokki ja myöhemmin kollektiivinen panostenkorotuspeli jossa ollaan valmiita todella idioottimaisiin juttuihin. Isällä on auktoriteettiä muttei läsnäoloa.
Näyttää vähän kuin takana olisi suunnitelmallinen ja pitkäjänteinen ajatus kasvattaa lapset syrjäytymään opettamalla ne "pitämään puolensa", "pärjäämään" ja "selviämään" omillaan.
Pennut ovat kyllä varsin hyviä näyttelemään, teeskentelemään ja peluuttamaan eri ihmisiä toisiaan vastaan. Maskirova ja "hajoita ja hallitse" ovat matalasta iästä huolimatta ainakin hyvin omaksuttuja taitoja, joten eivät voi olla aivan tyhmiäkään.
Kuulostaako moiden perhedynamiikka tutulta? Montako kertaa olet tavannut järeimpien lastensuojelutointen kohteena noita?
Keskiviikon Keskisuomalainen-lehdessä kirjoittaa herra Erno Mähönen mamuista otsikolla "Suomi ei ole helppo maa maahanmuuttajille."
VastaaPoistaHän jutelee näin: "Maahanmuuttokriittisissä piireissä toitotetaan usein, että monikulttuurisuus on epäonnistunut. Ennemminkin sanoisin, että yhtenäiskulttuuri on epäonnistunut.Se ei kannusta eritaustaisia ihmisiä osallistumaan, vaan syrjäytymään, kun koetaan, ettei kuuluta joukkoon."
No niin, arvoisat toitottajat. Siinä sen kuulitte. Kun monikulttuuri ei onnistu, hävitetään yhtenäiskulttuuri, sillä siinä se vika piilee. Varmaan olisi parasta alkaa tyhjentää Helsinkiä atolautoilla. Niihin mahtuu paljon porukkaa kerralla. Avomerellä avataan keulaportit ja käsketään yhtenäiskulturellien hypätä mereen. Kun puolisen miljoonaa helsinkiläistä on hävinnyt, siellä vallitsee hieno monikulttuuri. Tosin rikastajat saattavat pian kysellä, miksi heitä ei palvella ja missä viipyvät sossun rahat.
Tervehdys KKi:lle, Castorille, Korpisoturille, Anolle ja Närpes Vargille & kiitos kommenteistanne. Närpes Vargin mainitseman kirjoituksen linkki on tuossa:
VastaaPoistahttp://www.ksml.fi/mielipide/kolumnit/suomi-ei-ole-helppo-maa-maahanmuuttajalle/1828141
Ja se kiteyttää sen, mitä tässäkin on puhuttu. Muualta väen vängällä hankitut ihmiset eivät halua integroitua suomalaiseen elämäntapaan. Toisaalta ns. tiedostavat yksilöt eivät edes halua niitten tekevän niin. Vaan koko suomalaisen kantaväestön tulisi jotenkin muuttaa tyyliään. Muuttaa mihin? Siihenkö, mitä Castor on nähnyt matkatessaan maailmalla? Ja sitten herää kysymys että miksi ihmeessä?
Anolle: Kyllä tuommoisia tapauksia on tullut vastaan, mutta en sinänsä halua lähteä stereotypioimaan lastensuojelun asiakasperheitä, sillä jokainen niistä on kuitenkin oma tapauksensa.
En tiedä, onko se hyvä vai paha, mutta kovin yhtenäiskulttuuriselta näyttivät marssijat tämän päivän lippujuhlaparaatissa. Silmäni eivät tavoittaneet ainuttakaan rikastajaa rivistöissä
VastaaPoistaKoko ohjelmasta jäi mieluinen maku suuhun. Nuo ihmiset olivat itsevarmoja, hyvin koulutettuja, tietoisia tehtävästään. Vanhaa sydäntäni lämmitti erityisesti kenraalin puhe joukoille. Ei enää YYA-löpinää, ei tekemällä tehtyjä historian kaaria vaan selkeä toteamus siitä, että Itä-Euroopassa siirrellään jälleen kerran rajoja väkivallan avulla, asevoimin. Kenellekään ei jäänyt epäselväksi, minkä porukan varalle kaikki nuo tankit ja ohjukset ja tykit on hankittu.
Tervehdys, Närpes Varg, ja kiitos kommentistasi. Puolustusvoimien lippujuhlaa vietetään hyvästä syystä.
VastaaPoista