sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

KUUDES YMMÄRRYSHARJOITUS

Aika ajoin tulee törmättyä aivan tolkullisiinkin lehtikirjoituksiin ja koska ne ovat sen verta harvinaisia nykymaailmassa, niin niitähän kannattaa suorastaan mainostaa. Tämän kirjoituksen ”EU-eliitti pyyhkii kritiikillä” on kirjoittanut Risto Pennanen ja se on julkaistu Taloussanomissa. Erityisesti kirjoituksen loppuosa sattuu kohdalleen:

Julkisessa keskustelussa yleisin tapa tyytymättömyyden vähättelyyn on nimittää kaikkia kriittisiä puolueita ja henkilöitä populisteiksi.

Käsitteellä halutaan synnyttää mielikuva, että kriitikon näkemykset eivät perustu faktoihin. Esimerkiksi Suomessa populistin leiman ovat saaneet kaikki, jotka ovat ennakoineet eurokriisin etenemisen jotakuinkin oikein. EU-asiantuntijana puolestaan pidetään Alexander Stubbia, jonka ennustukset eurokriisin toipumisesta ovat menneet systemaattisesti pieleen. Maan suurimmasta populistista on siis tullut julkisuudessa asiantuntija ja oikeassa olleista populisteja. Ei ihme, että eurokriisin hoito on velkaannuttanut terveet jäsenmaat ja Kreikan velka on kasvanut miljardituista huolimatta.

Populismi-sanaan kilpistyy koko EU-liikkeen perusongelma, jonka takia maanosa on näin suurissa vaikeuksissa. Esimerkiksi euron syntymisen aikaan kaikki kritiikki vaiennettiin asiattomana. Koska eurossa ei voinut olla vikaa, oli kritiikki aiheetonta, eikä ongelmiin pitänyt valmistautua. Toinen populismi-sanan ongelma on, että se kertoo ylimielisestä asenteesta, joka synnyttää aina enemmän tai vähemmän kiukkua.

EU:n kannattajat tekisivät unionille parhaan palveluksen luopumalla populismi-sanan käytöstä ja ottamalla toisten ihmisten huolet vakavasti. Ihminen ei ole paha, jos hän pelkää työttömyyttä ja syrjäytymistä.

Elleivät EU-päättäjät pysty laskeutumaan lasipalatseistaan lähemmäksi tavallisia kansalaisia, ei EU tule koskaan saavuttamaan kansalaisten silmissä olemassaolon oikeutusta. Silloin äänestysprosentti lähestyy Slovakian 13 prosenttia ja kansalaiset alkavat vaikuttaa entistä enemmän kaduilla. Se tuskin olisi kenenkään etu.

Suurinpiirtein näin tulkitaan käsitteen populismi käyttö poliittisena aseena myös Hotellin respassa. Tilannetta voi kuvailla niin, että tietyt poliittiset ryhmittymät ovat saaneet poliittisen vallan ja päässeet sitä myötä muokkaamaan niin Suomen kuin yleensä Euroopan yhteiskunnallisen järjestyksen tiettyyn, haluamaansa pisteeseen. Tämän jälkeen he ovat paaluttaneet sen pisteen ympärille tukevat parrut ja ilmoittaneet, että vallitsevaa asiantilaa ei enää muuteta.

Ne henkilöt, jotka tuomitaan populisteiksi, taas huomauttavat, että demokraattinen järjestelmä on edelleenkin olemassa, ja heillä on oikeus yrittää muuttaa vallitsevaa tilannetta rauhanomaisin, parlamentaarisin keinoin. Kieltämättä heillä siihen se oikeus onkin, joten vallitsevan tilanteen ylläpitäjien täytyy yrittää murtaa näitten ihmisten uskottavuus populistitermillä. Luonnollisesti termeinä käytetään myös äärioikeistolaisuutta ja rasismia. Populistiksi tuomittu ihminen saattaa esittää vallitsevasta järjestelmästä ikäviä kysymyksiä, mutta niihin voi onneksi jättää vastaamatta. Ei siksi, etteikö kysymyksissä olisi järkeä, vaan siksi, että ne esittää populistiksi määritelty ihminen, ja sellaista ihmistä ei tarvitse ottaa vakavasti. Mielenkiintoista on, että tässä systeemissä ei tuomita varsinaisesti ihmisen mielipidettä, vaan ihminen itse, ja kyseenalaistetaan hänen oikeutensa toimia demokraattisessa järjestelmässä.

Luonnollisesti populisteiksi kutsuttuja henkilöitä syytetään myös demokraattista järjestelmää vastaan hyökkäämisestä, vaikka juuri heiltä halutaan viedä mahdollisuus vaikuttaa asioihin demokratian kautta, mikä taas saa aikaan ymmärrysharjoituksessani itselleni suuren hämmennyksen. Olenko itse ymmärtänyt demokratian käsitteen jotenkin väärin? Jos näin on käynyt, ei ongelma sinänsä ole suuren suuri, sillä minähän olen yksittäinen, varsin yksinkertainen ihminen ja tällainen väärinymmärrys on sinänsä inhimillistä.

Mutta entä jos olenkin ymmärtänyt demokratian oikein? Silloinhan eurooppalainen poliittinen eliitti on ymmärtänyt sen väärin, tai sitä ei se edes kiinnosta. Tästä ajatuksesta kumpuavat mielikuvat ovat jo varsin pelottavia.

Yritän miettiä (näin suomalaisella tasolla) ei-populistista vs. populistista näkemystä Euroopan Unioniin ts. kehitteillä olevaan Euroopan Liittovaltioon. Ei-populistinen näkemys menee varmaankin suurinpiirtein näin:

Suomi on osa yhdistyvää Eurooppaa, ja se on sitoutunut aina vain syvempään integroitumiseen, jonka loppuhuipentumana on Euroopan Liittovaltio. Suomen kansa on sitoutunut tähän jo asiaa koskevassa kansanäänestyksessä. Suomen on välttämätöntä olla mukana Euroopan Unionin ytimessä, sillä ilman sitä meillä ei ole mahdollisuutta vaikuttaa maatamme koskeviin päätöksiin. Euroopan Unioni on välttämätön suomalaisen hyvinvoinnin kannalta, sillä se mahdollistaa niin ihmisten vapaan liikkumisen kuin vapaan kaupankäynnin.

Kun taas populistiseksi määritelty henkilö voisi esittää ikäviä näkemyksiä kuten:

Suomen kansa ei koskaan äänestänyt liittymisestä liittovaltioon, vaan valtioitten liittoutumaan. Kansanäänestyksessä ei myöskään kysytty sitä, tuleeko Suomen valuutaksi euro. Jopa eu-mielinen tasavallan presidentti Sauli Niinistökin totesi tuoreeltaan, että ”Ei siinä pöydässä, jossa me euroa teimme, kukaan olisi uskonut, mihin euro päätyy. Tämä on toisenlainen euro. Jos se olisi ollut tiedossa, sellaista euroa ei olisi syntynyt siinä pöydässä.”

Mitä tulee Euroopan Unionissa vaikuttamiseen, Suomen vaikutusvalta Europarlamentissa on komeat 1,73% plus yksi komissaari, joka ei ole töissä Suomella vaan EU:lla ja toimii sen mukaan.  Tilannetta voi verrata samaan kuin Taivalkosken vaikutusvaltaan Suomessa ja pistäkääpäs piruuttanne pystyyn katugallup Helsingissä ja kysykää sadalta satunnaiselta vastaantulevalta helsinkiläiseltä, että milloinkas olette viimeksi ajatelleet, että kuinkahan siellä Taivalkoskella oikein pärjäillään. Olisko kumminkin viisaampaa vaikuttaa 100% Suomen asioihin ja 0% EU:n asioihin kuin nykymeiningin mukaan 20% Suomen asioihin ja 1,73% EU:n asioihin?

Mitä tulee liikkumiseen ja kaupankäyntiin, niin ei sitä mikään estänyt Euroopassa ennenkään ja eikös muuten tässä asiassa Euroopan Talousalueen pitänyt riittää meille? Ainoa muutos liikkuvuuteen oli, että Suomen rajan muututtua sisärajaksi meille saattaakin tulla sitten kuka tahansa ja näille kelle tahansa me hölmöt takaamme pysyvän asutuksen, elatuksen, etuiluoikeuden niin kunnallisissa asuntojonoissa kuin julkisissa työpaikoissa eikä suomen kieltäkään tarvitse opetella koska me typerykset maksamme tulkkipalvelut maailman tappiin ja vielä mainostamme sitä heidän oman kulttuurinsa meillekin jostain syystä tärkeänä ylläpitämisenä.

Eikö näistä asioista voitaisi edes keskustella?

Kieltämättä ikäviä näkemyksiä, joista voisi käydä paljonkin keskustelua, mutta onneksi siltä vältytään määrittelemällä näkemysten esittäjä populistiksi. Silloin ei tarvitse keskittyä hänen näkemykseensä vaan ihmiseen itseensä ja mieltää hänet Linnaa siteeraten siksi näljäksi, jota jäi jäljelle kun Jumala teki ensin sammakon ja sitten rikkurin. Ja näljäähän hän on, koska hänen näkemyksissään on myös rasismia ja äärioikeistolaisuutta. Tai ainakin jotain, minkä voi tulkita sellaiseksi. Pahinta on, että hän kyseenalaistaa vallitsevan asiantilan.

Populistiksi voi siis nimittää henkilöä, joka halua demokraattisin keinoin muuttaa tiettyjä yhteiskunnallisia asioita, joita ei saa muuttaa, koska niitä ei saa muuttaa, vaikka periaatteessa niitä saa muuttaa mutta sitten ei niinqu kumminkaan, koska silloinhan ne olisivat muuttuneet ja me ei niinqu haluta sitä. Näin se taisi mennä, mikäli oikein ymmärsin.

Sen ainakin ymmärrän, että nimenomaan Suomessa on suhtauduttu niin sanottuun populismiin eli vallitsevan asiantilan muutosyrityksiin hyvin nihkeästi jo pitkään. Muualla Euroopassa on välillä ollut vähän löysempääkin, ja hyvä niin. Ajatellaanpa vaikkapa Baltian maitten tilannetta noin kaksikymmentäviisi vuotta sitten. Tiettyjä yhtymäkohtia löytyy nykypäivän Eurooppaan.

Baltian maatkin olivat osa suurempaa kokonaisuutta. Heillä ei ollut päätösvaltaa kuin pieniin alueellisiin asioihin, jotka nekin tosin pääosin saneltiin keskusjohtoisen Neuvostoliiton pääkaupungista Moskovasta. Tavallaan Baltian maatkin olivat päätöksenteon ytimessä. Meinaten, sielläkin oli tilanne sellainen, että varsinaista valtaa ei pitänyt kansanedustuslaitos vaan siitä riippumaton ja sen yli valtaa käyttävä politbyroo, ja siinähän oli todellakin yksi Baltian maiden edustaja eli latvialainen Arvid Pelshe, jonka suurin saavutus Baltian maihin nähden oli lähinnä ehdotus Riikan kaupungin nimen muuttamisesta Gagariniksi. Pelshen myötä Baltian maat todellakin olivat mukana vallankäytön kovassa ytimessä, mutta toimiko Pelshe niin, että se olisi baltialaisia miellyttänyt tai varsinkaan hyödyttänyt onkin sitten ihan eri kysymys.

Samaten Baltian maitten rajat eivät olleet maitten omassa rajavalvonnassa ja sen myötä maahan tuli runsaasti vierasta väkeä jolle taattiin pysyvä asumisoikeus sekä oikeus etuilla niin työpaikka- kuin asuntojonoissa, eikä paikallisen kielenkään oppimiseen ollut heillä mitään erityistä tarvetta.

Baltiassakin kyseessä oli vallitseva asiantila. Sitä ei käynyt kyseenalaistaminen, sillä sielläkin Suurempi Kokonaisuus oli matkalla kohti yhteistä, aina valoisampaa tulevaisuutta. Mutta baltialaiset eivät tähän tyytyneet, vaan toimivat populistisesti. Eli kyseenalaistivat vallitsevan asiantilan. Heidän onnekseen. Ja sattumalta Euroopassakin silloin laajalti tuumittiin, että vallitsevan asiantilan kyseenalaistaminen ei aina ole pahasta. Suomessahan se tökki silloinkin, ja olihan esmes nouseva kepulainen nuorisopoliitikko Matti Vanhanen todennut eräästä Baltian maitten vapauspyrkimyksiä kannattavasta Baltic Star-risteilstä, että se oli ”provokatoorinen mielenosoitus”. Mikäli Baltiassa oltaisiin suhtauduttu ”populismiin” yhtä vastenmielisesti kuin Suomessa, maat olisivat tänään osa Venäjää.

Yhtä kaikki, Euroopassakin on palattu siihen käsitykseen, että vallitsevan käytännön arvostelu on populismia, ja siis itsessään tuomittavaa.

Itse näen, että oikeus kyseenalaistaa vallitseva asiantila on yksi tärkeimpiä ihmisoikeuksia. Ilman sitä on turha puhua mistään demokratiasta.

Vaan eihän näkemystäni tarvitse ottaa vakavasti, sillä tässähän tuli juuri kirjoitettua 1.239 sanaa silkkaa populismia. Ei täällä mitään näkemistä ole. Hajaantukaa.

Hyvää alkanutta kesäkuuta lukijoille.

22 kommenttia:

  1. Aivan samalla tavalla kuin termi "äärioikeisto" on silkkaa propagandaa, niin myös "populisti" on virheellinen. Populismia ei ole Wikipedian sanoin

    Populismi tavoittelee laajaa kannatusta tarttuvilla iskulauseilla ja pilkkaamalla räikeästi poliittisia vastustajiaan. Populismin toimintamalli perustuu suosion tavoitteluun tunneperäisten ja asioita yksinkertaistavien tunnusten avulla.

    Oikeaa populismia on se, että väittää jotakin, jonka tietää olevan mahdotonta toteuttaa. Siinä on kosimisen makua ja puhdasta pyrkyryyttä. Kun Tarja Halonen kannustaa Suomen pakolaisapua ja korostaa ihmisoikeuksien merkitystä, niin mielestäni vain teot ratkaisevat. Tarja Halonen oikeusministerinä palautti turvapaikanhakijoita Neuvostoliittoon vuonna 1991. Siis samana vuonna kun maa hajosi. Se on populismia, jos joku.

    VastaaPoista
  2. Jo on aikoihin eletty: Ykä ja Hesari ovat samaa mieltä! Lehden pääkirjoituksesta pätkä tässä:
    "Britannian ja Ranskan eurovaalitulos tarkoittaa sitä, että paine EU:n remontoimiseen ja vaikutusvallan rajoittamiseen yltyy. Suomalaisten päättäjien olisi hyvä osallistua keskusteluun tuomalla pöytään omia ehdotuksiaan unionin suunnasta. Vaikenemisella ei voita mitään, vaan myös EU:n pimeää puolta pitää rohjeta käsitellä asiallisesti. Eräissä suurissa jäsenmaissa on oltu pettyneitä Suomen tähänastiseen panokseen."

    VastaaPoista
  3. Tervehdys Kumitontulle ja Närpes Vargille & kiitos kommenteistanne ja oikein antoisaa alkavaa kesäkuuta.

    Kumis: Tottahan tuo, mitä kirjoitat. Halonen ei ole koskaan kyseenalaistanut ”vallitsevaa asiantilaa”. Mutta sitä, minkä wikipedia määrittelee populismiksi, on kyllä käsittääkseni tullut nimenomaan medialta ja valtapuolueilta kansallismielisten niskaan. Iskulauseita ja tunteisiin vetoamista.

    Minun mielestäni kuluneen vuoden pahin (tähän asti, eletään vasta kesäkuussa) tunteisiin vetoava populistinen pläjäys oli se toimittaja Elina Ravanttin vuodatus, että Suomen pitäisi avata rajat ja olla maailman sosiaalitoimisto, koska neuvostoilmavoimat pommittivat pienen suomalaistytön pään tohjoksi Elisenvaarassa vuonna 1944. Mutta se ämmä kuuluu siihen porukkaan, joka ei osaa edes hävetä.

    Närpes Varg: Suomalaisten päättäjien suunnalta tuskin on odotettavissa keskustelua asian tiimoilta, sillä se olisi tietty populismia ja ennen kaikkea tunnustus siitä, että jotain on tehty perseelleen. Mutta pannaanpa sulle historian pläjäys. Hesari oli todellakin aikanaan laatulehti. Kullervo Kalervonpoika-blogi kaivoi aikanaan HS:n toimittajan Anneli Sundbergin suorastaan oraakkelimaisen kirjoituksen vuodelta 1990. Pistäpäs lukien:

    http://kullervokalervonpoika.wordpress.com/2009/07/23/eras-toteutunut-profetia/

    Paljon on vettä virrannut Volgassa tuon jälkeen, eikä voi kuvitella, että kyseessä olisi sama lehti.

    VastaaPoista
  4. Yksi tehokkaimmista tavoista devalvoida kiusanteko ja haukkuminen on se, että käännetään haukkumasanat kehuiksi. (Vrt. Duudsonit ja Pullamössö-sana koulukiusausjaksossa.)

    Olisi aivan erinomaisen loistavaa jos jokin taho kirjaisi nettiin näkyviin tärkeimmät viime vuosien talous- ja finanssipoliittiset ennusteet ja ennustavat väitteet lausujineen, asiayhteyksineen ja lähteineen. Tarkasti. Sitten voisimme ajan kuluessa tarkastaa että missä määrin kukin poliitikko, mikäkin puolue, ministeriö, tutkimuslaitos, EU-organisaatio… oli oikeassa ja missä määrin hakoteillä.

    Kun tuollaista ei ole niin on pakko operoida näppituntumalla. Ja näppituntuma väittää että Suomen poliitikoista Soini on ollut ylivoimaisesti tarkin ennustavissa arvioissaan, Sipilä isoista nimistä hyvänä kakkosena ja että Stubb, Katainen, jurpilainen, Olli Rehn jne. eivät ole osuneet edes siihen samaan seinään johon tikkataulu on ripustettu. (Natri-Kumpula, Anna Kontula jne. eivät sitten edes tiedä että mikä on tikka ja mikä taulu vaan heittelevät mutapaakuilla niitä jotka osaavat kolmosta suuremmat numerot ulkoa.)

    Näppituntuma väittää myös että hyvin suuri osa talousmatematiikan ja talousjournalismin aidoista osaajista samoin kuin finanssijärjestelmän pitkäjänteisesti onnistuvista toimijoista on ollut "populismin" linjalla.

    Näppituntumalla talous sinänsä tuntuisi olevan vähän populismiin kallellaan.

    Ehkä termille "populismi" käy vähän samoin kuin sanalle "rasismi" tai "suvaitsematon" on jo aika suurelta määrin käynyt. Termi kääntyy tarkoittamaan jostain pahasta ja poissuljettavasta luotettavan, uskottavan ja vakavasti otettavan synonyymia silloin kun sitä käyttää tiettyyn ryhmittymään kuuluva taho tietyllä tavalla.

    Populismi korostaa demokratiaa, ihmisarvoa ja päätöksenteon samoin kuin valmistelun avoimuutta. Hmmm… Mitä se kertoo joistain tahoista että heidän haukkumasanavalikoimansa ilkein termi on "populistinen"?

    VastaaPoista
  5. Tervehdys, Ano. Tuollainen kirjaaminen olisi kyllä hienoa. Se vaatisi kyllä yhden ihmisen kokopäiväisen työn. Persut voisivat käyttää puoluetukeaan tässä asiassa. Se maksaisi kyllä itsensä ajan myötä takaisin. Ja varsinkin yksityisen taloussektorin täytyy ollakin hieman populismiin päin kallellaan, sellä se ei elä unelmista eikä iskulauseista vaan tuotosta.

    Termien ”populismi”, ”rasismi” ja ”suvaitsematon” rinnalle alkaisin laittaa termin ”vihapuhe” sillä sekin on alkanut kärsiä jo huomattavaa inflaatiota. Kun näitä termejä käytetään kaikesta, mikä ei itseä miellytä, sen merkitys laimenee, muuttuu naurettavaksi ja tilalle täytyy keksiä uusia termejä. Uusi hyvä ehdokas oli piispa Irja Askolan uudenvuodenpuheessaan lanseeraama termi ”huolipuhe”, mutta sen vastapuoli vissiin mielsi itsekin jo valmiiksi liian naurettavaksi.

    ”Populismi korostaa demokratiaa, ihmisarvoa ja päätöksenteon samoin kuin valmistelun avoimuutta. Hmmm… Mitä se kertoo joistain tahoista että heidän haukkumasanavalikoimansa ilkein termi on "populistinen"?”

    Ja tuohan oli ihan helvetin hyvä kysymys. Vastausta odotellessa.

    VastaaPoista
  6. Näin populistisena vihapuhujana, jonka rasisminvastaisuuskin väitetään mediassa rasismiksi olisin kyllä huomattavan suvaitsevainen nimenomaan talousmatemaattisesta, matemaattis-luonnontieteellisestä, luonnontieteellisesti ja tilastollisesti painottuneesta ihmis- ja yhteiskuntatieteellisestä suunnasta tulevalle tiedolle ja tutkimukselle. Samaan aikaan toki toivoisin että tämä narratiivis-höpsistinen politiikka, journalismi ja pseudotieteily alistettaisiin kunnolla oman alansa armottomimmille laatu- ja luotettavuusseuloille, jolloin sen todellinen luonne tulisi paremmin näkyviin - myös ja etenkin kyseisen alan sisällä.

    En muuten usko että sellainen nettiiinkirjaaminen vaatisi yhden ihmisen täyspäiväisen työn. Joku satakunta merkittävintä lausuntoa vuodessa tarkoittaisi kahta kirjausta per viikko. Osa niistä tulee itsestään vastaan ja osa taas tyrkyttäytyy silmille vaikka Homman tai jonkin hyvän blogin kautta.

    Jumala siunatkoon niitä jotka myöntävät omat erheensä.

    VastaaPoista
  7. Tervehdys, Ano. Mietin vaan sitä, että onko tuolla yhteiskuntataiteellisella alalla ensinkään mitään laatu- ja luotettavuusseuloja, vai onko koko touhu suunniteltukin siihen malliin, että ensin tehdään poliittisesti sopiva johtopäätös ja sen jälkeen kerätään sitä tukeva aineisto. Ainakaan kymmeniin vuosiin ei muunlaista mallia näytä olleen.

    Ei se nettiinkirjaaminen tosiaan välttämättä mahdoton homma ole, keräsinhän minäkin blogini ajalta kootut mokutukset viime vuoden puolella. Aineiston kerääminen taas vaatii kyllä aikaa ja vaivaa, ja siinä täytyy antaa taas suuret kiitokset Roopelle, joka pitää yllä Mediaseurantaansa.

    VastaaPoista
  8. Katsoin Sauli Niinistön vierailun Ykkösaamussa. Hyvä että presidentti pystyi myöntämään sen että tämä ollut se mitä eurolta haluttiin. Onko hän sitten itsekseen pähkäillyt mitä teki aikoinaan valtiovarainministerinä. Julkisesti ei varmaan myönnä että oli itsekin möhlimässä.

    Hyvä että pressa myönsi sen että puolustusbudjetin rahoitus on turvattava kaikissa oloissa. Valtiovarainministerinä hän ei kuitenkaan vipannut rahaa armeijalle. Mitenkäs hän on sitten pressana muistellut tuota aiempaa toimintaansa...Toisaalta on hyvä jos on pressana korjannut käsityksiään armeijamyönteisemmiksi.

    Puolustusyhteistyö Ruotsin kanssa ei ole semmoinen että sitä viitsisi hehkuttaa. Ruotsi odottaa lähinnä sitä että Suomi puolustaisi sitä. Jotain absurdistan-Ruotsia ei nyt haluakaan puolustaa, ja miksi semmoista pitäisi puolustaa kun se ei halua käyttä armeijaansa edes sisäisen turvallisuuden varmistamiseen. Ehkä Ruotsin armeijan tarvis tehdä sotilasvallankaappaus ja pistää sotilashallitus joksikin aikaa.

    Pressakin huomautti että Ruotsi on alasajanut maavoimansa, vaikka sillä onkin vielä merivoimat ja ilmavoimat. Olisi voinut heittää läpällä vaikka semmoisen kommentin että Ruotsi voisi lahjoittaa kaiken jäljellä olevan sotakalustonsa Suomelle sekä siihen käytetyn puolustusbudjetin.

    Se vaan kun presidentillä ei ole vanhan hallitusmuodon mukaisia valtaoikeuksia, niin nykyisin on hankala pyörittää myllystä niitä myllykirjeitä ja varsinkaan silleen saatanan tunarit-tyylisesti.

    Ohjelmassa näytettiin jotain Stubbin mölinää. Sekoomuksen puheenjohtajan valinta Stubbin ja Vapaavuoren välillä on kuin kuolemaantuomitulta kysyttäisiin miten haluat että sinut teloitetaan. Vapaavuori on nilkki ja opportunisti, Stubb on jälkiteini ja mitä ne meistä ajattelee-hippi. Ehkä Vapaavuori on tällöin enemmän realisti. Olisiko sitten niin realisti ja opportunisti että suostuisi jopa hallitukseen persujen kanssa, ainakin jos persut on suurin? Pitää todella toivoa että Stubb karkaa ja unohtuu sinne Brysselin labyrintteihin.

    VastaaPoista
  9. Tämä ei suostunut lähettämään viestiä. Siltä varalta jos ei saapunut niin uudestaan. Jos Perskeleen suvulla on sukuvaakuna niin Ykä voisi pistää sen tuohon sivun alkuun näytille. Onko Hotellin respassa heraldiikan taitajia? Vinkkejä:

    http://www.heraldica.fi/

    VastaaPoista
  10. Tervehdys, Vieras.

    Viesti 1: Sinänsä sen jälkeen kun Tarja Halonen oli kaksitoista vuotta Suomen presidenttinä, olen karsastanut presidentillä Kekkosen tasoisia valtaoikeuksia. Niinistön tuoreista, sinänsä varsin lievistä avautumisista tulee mieleen joku korkeimman oikeuden juuri eläkkeelle jäänyt tuomari, joka eläkkeeltä toteaa, että ei se homma ihan niin pelittänyt kuin silloin tuli väitettyä, mutta vastaankaan ei silloin oikein arvannut pistää.

    Ruotsin kohdalla tietysti olisi viisainta palata edes jonkun asteiseen asevelvollisuuteen ja alkaa pika pikaa rakentamaan maavoimia uudestaan. Se vaan tuppaa olemaan turkasen hidasta, kun touhu on päästetty romuttumaan. Harmi sinänsä, Ruotsilla oli aikanaan hyvinkin voimakkaat maavoimat, eikä siitä niin kauhean kauan aikaa edes ole.

    Stubbin kohdalla voi käydä niinkin, että vaikka heppu valitaan kokoomuksen kärkeen, niin hän voi silti karata Brysseliin ja tuumia pääministeriydestä että sehän on vaan piirisarjan homma ja hän hoitaa sitä oman toimen ohella torstaisin klo 10 – 14.

    Viesti 2: Eiköhän tässä ilman vaakunoita pärjäillä. Heraldiikka on sinänsä ihan mukavaa, mutta minusta liput ovat jotenkin vaakunoita mukavampia.

    VastaaPoista
  11. Osa 1

    Ykä: Yhteiskuntatieteellisellä alalla on olemassa selkeitä ja helposti hyväksyttäviä laatu- ja luotettavuusseuloja. Otetaan vain luonnon- ja tilastotieteiden peruskriteerit ja täydennetään niitä vaikka näin:

    http://virtukampus.fi/wp-content/uploads/2011/01/Esseenjaoppimistehtavankirjoittaminen2011.pdf

    Ja kyllähän esim. maankuulu yhteiskuntatieteellinen kyläkommunisti Antti Eskola on aikanaan todennut että hän piti tutkimukset ja pamfletit tiukasti toisistaan erillään. Eskolaa punaisemmat, virheämmät ja mustemmat kyläkommunistit eivät ole moiseen vaivautuneet vaan ovat nähneet asian niin että tiederahoituksen päätehtävä on luoda toverituomioistuimia, hyväsiskoverkostoja ja muuttaa yhteiskuntatieteet yhteiskuntataiteiksi. Eli toisin sanoen yhteiskuntatieteissä on ne seulat. Yhteiskuntataiteissa taas tehdään tiettyyn formaaliin asuun sovitettua pamflettipolitiikkaa. Siinä ainoat tärkeät kriteerit ovat ideologinen tarkoituksenmukaisuus ja rahoitusehtojen täyttyminen.

    Itse pidän taidetta tärkeänä ja hyödyllisenä asiana. Sitä pitäisi kuitenkin rahoittaa taide- eikä tiederahoituksen keinoin ja sen pitäisi nauttia taiteellista eikä tieteelistä arvostusta. Ja taiteen päärahoittajan tulisi aina olla tavalla tai toisella sen loppukuluttaja - ei yhteiskunta tai mikään sen perustoimintoihin liittyvä osa. (Loppukuluttajiin lasken myös mesenaatit.)

    Nykyisin nuo taitelijat ovat saaneet niin tukevasti vallan että tieteilijöille ei ole enää tilaa kuin joissain alan tilastollista tarkastelua tekevissä laitoksissa. Yliopistot karsivat jo pääsykokeissa yhteiskuntatieteellisesti suhtautuvat häiriköt pois yhteiskuntataiteilijoiden tieltä. Opetuksessa linja jatkuu. Assareiksi otetaan tieteelliseltä ajattelultaan heikoimpia ja ideologisesti ja verkostoiltaan sopivimpia. Siitä yliassariksi kiipeämiseen tarvitaan vielä paljon ideologista ja verkostoitumisseulomista. Siitä apulaisproffaksi ja siitä proffaksi juttu etenee sanoin. Häiritsevällä tavalla tieteelliset karsitaan pois.

    Vanhoissa proffissa on toki vielä jokunen sellainen joka silloin tällöin puuttuu vaikkapa siihen että laadullisesta aineistosta revitään ideologisesti sopivia kvantitatiivisiä väitteitä ilman että niiden kvantitatiivisen edustavuuden suhteen olisi olemassa mitään näyttöä.

    VastaaPoista
  12. Osa 2

    Juuri tuo muuten onkin yhteiskuntataiteellisen "tutkimuksen" peruskikka. Ja mielestäni jokainen, joka on sortunut siihen post doc -tasoisessa julkaistussa työssään, tulisi karsia pysyvästi tiedeyhteisön ulkopuolelle. Se on yhtä vakava tieteellinen petos kuin tieteellinen plagionti tai harhauttamaan pyrkivä aineiston valikointi tai väärentäminen. Itse asiassa se vertautuukin näihin kahteen hyvin, hyvin läheisesti.

    Se menee näin..

    Laadullinen (=kvalitatiivinen) tutkimus on erittäin pätevää omien rajojensa sisällä ja vain niiden sisällä. Laadullinen tutkimus sopii hyvin siihen, että halutaan osoittaa onko jokin ilmiö olemassa vai ei ja/tai millainen se on luonteeltaan ja/tai prosesseiltaan. Tuon pidemmälle sillä ei sitten tieteellisesti pätevästi juuri pääsekään. Sen jälkeen tarvitaan kvantitatiivista (=määrällistä) tutkimusta jotta saataisiin selville ilmiön määrä, merkitys, osuus kokonaiskuvassa…

    Mutta jos katsoo esim. rasismi-, mamutus-, feminatsi- jne. tutkimuksia niin niissä kaikissa hyppää silmille sama asia. Ensin todistetaan laadullisen tutkimuksen keinoin (joskus harvoin jopa kohtuullisen pätevästikin) jonkin ilmiön tai asian olemassaolo. Sitten tapahtuu tieteellis-taiteellinen teleporttaaminen. Olemassaolevaksi todistettu ilmiö väitetään/oletetaan/kuvataan yleiseksi/yleistyväksi eli siitä tehdään tieteellisyyden arvovaltaan nojaten kvantitatiivisiä väittämiä joiden tueksi ei ole olemassa mitään pätevää kvantitatiivisen tutkimuksen kriteerit täyttävää aineistoa tai analyysiä. Ja kun sekä poliittisen että journalistisen kompleksin yläportaille on valikoitunut tarpeeksi heikkolahjaista porukkaa niin toihan menee niissä läpi kuin häkä hengityselimissä.

    Tuo käytäntö vertautuu aivan täysin aineiston väärinkäytöksiin, sillä ei-olemassaoleva aineisto esitetään implisiittisesti olemassaolevaksi ja pätevästi analysoiduksi.

    Itse olen sitä mieltä että jos moiseen liittyy rahaa, niin se pitäisi tutkia petoksena tai kavalluksena, sillä tuossahan on huijattu rahoittajaa ihan kybällä.

    VastaaPoista
  13. Kun joku vielä käyttää populisti-sanaa pejoratiiviseen sävyyn, se menee minulla samaan kategoriaan kuin huomautus valkoisen miehen etuoikeuksista tai syytös rasismista, sadomasofasimista, oikeistolaisuudesta, naisvihasta tai mistä ismista ja pahuudesta ikinä. Eli puhuja menettää uskottavuutensa.

    VastaaPoista
  14. Mutta jos katsoo esim. rasismi-, mamutus-, feminatsi- jne. tutkimuksia niin niissä kaikissa hyppää silmille sama asia. Ensin todistetaan laadullisen tutkimuksen keinoin (joskus harvoin jopa kohtuullisen pätevästikin) jonkin ilmiön tai asian olemassaolo. Sitten tapahtuu tieteellis-taiteellinen teleporttaaminen. Olemassaolevaksi todistettu ilmiö väitetään/oletetaan/kuvataan yleiseksi/yleistyväksi eli siitä tehdään tieteellisyyden arvovaltaan nojaten kvantitatiivisiä väittämiä joiden tueksi ei ole olemassa mitään pätevää kvantitatiivisen tutkimuksen kriteerit täyttävää aineistoa tai analyysiä.

    Tuohon anonyymin lausahdukseen on pakko yhtyä. Niin yhteiskuntatieteissä kuin mediassa on jo maan tapa se, että muutaman yksittäisen lähteen tai tutkimuskohteen kokemukset ekstrapoloidaan yleiseksi ilmiöksi ja yhteiskunnalliseksi trendiksi. Siitä, että on todettu jonkin ilmiön kuten rasististen rikosten olemassaolo ja muoto, hypätään ilman minkäänlaista tausta-aineistoa seuraavalle, eli yleiselle tasolle.

    VastaaPoista
  15. Tervehdys Anolle ja Korppi on oikeudelle & kiitos kommenteistanne.

    Ano: Kiitos selvityksestä ja täsmennyksistäsi. Olet melko selvästi yliopistoihmisiä, mutta sait asiasi selvitettyä niin, että minäkin vähemmän lukenut sen ymmärsin. Vahvistaa käsitystäni siitä, että yhteiskuntataiteessa johtopäätös tehdään ensin, poliittisin perustein ja muu vaan sitten seuraa perässä.

    Korppi on oikeus: Mutta minä veikkaan, että nämä puhujat puhuvat vain toisilleen, ja keskenäänhän he eivät koskaan menetä uskottavuuttaan. Puhujaringin ulkopuolisesta porukasta taas ei ole niin väliä. Ja tuohon Anon lauseeseen kerkesin yhtyä jo minäkin. Mieleen tulee muuten äkkiä nämä rasismikokemustutkimukset, jotka pohjautuvat puhtaasti tiettyjen maahanmuuttajaväestön edustajien haastatteluihin. Joissa haastattelun tulokset julkaistaan suorana faktana, sen tarkemmin selvittämättä (esmes poliisilta). Hyvänä esimerkkinä tämä EU:n perusoikeusviraston vuonna 2009 tekemä tutkimus, jonka mukaan 74% Suomessa asuvista somaleista oli kokenut kokemuksia henkilöön kohdistuvista rikoksista kuten väkivallasta, uhkailusta tai vakavasta häirinnästä. Kyseessähän oli siis kyselytutkimus somaleilta. Ilman tarkempaa varmistusta. HeSa uutisoi tuosta noin:

    http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Suomen+somalit+kokevat+runsaasti+v%C3%A4kivaltaa+ja+uhkailua/1135251420117

    Kun ottaa huomioon, että yksi somalilapsen toteennäyttämätön tönäisy junanvaunussa nousi Suomessa lööpiksi, niin tässäkin voisi ajatella olevan kyseessä varsin tarkoitushakuisen tutkimuksen.

    VastaaPoista
  16. Ei liity juttuun mutta aiemmin pähkäilin Norjan asevoimia. Minkälaisella sotilasasiamiehen taidolla Ykä osaa arvioida aselajeja, kalustoa ja aseistusta? Mikä kohta turskilla on paras?


    http://en.wikipedia.org/wiki/Norwegian_Armed_Forces

    VastaaPoista
  17. Tervehdys, Vieras. Enhän minä tommosessa mikään asiantuntija ole. Olen lukenut muutamastakin lähteestä, että norjalaisia erikoisjoukkoja eli Forsvarets Spesialkommandoa pidetään varsin kovana porukkana.

    VastaaPoista
  18. Itse olen ihan mutuna olettanut että merivoimat olisi se mikä Norjalla pelittäisi parhaiten, kun heillä on pitkä rannikko.

    VastaaPoista
  19. Ykä sun muut…

    "On kokenut" on sekä kvantitatiivisen että kvalitatiivisen "tutkimuksen" puolella taikalause, jolla mikä tahansa voidaan todistaa mihin suuntaan vain siten että näennäisesti täytetään tilastotieteellisen tutkimuksen tiukatkin kriteerit. Osittain tämä johtuu yhden sanan merkitysavaruudesta suomenkielessä.

    Jos englanniksi kysytään että "have you expirienced…" niin silloin kysytään että "onko sinulla kokemuksia siitä ja siitä…". Tällä tavoin kysymällä saatetaisiin saada Suomessakin varsin luotettavia kyselytutkimuksia monesta aiheesta. Mutta se taas ei palvelisi "tutkimusten" tekijöiden agendaa. Niinpä Suomessa kysytäänkin usein/yleensä että "oletko kokenut…" Tämän taas suuri osa (etenkin naisvastaajista) ymmärtää tunnekokemuksia ja tuntemuksia koskevaksi kysymykseksi "onko sinusta koskaan tuntunut siltä, että…"

    Eli kun kysytään vaikka että…
    "Oletko kokenut väkivallan uhkaa parisuhteissasi?" niin silloin myöntävästi vastaavat kaikki, jotka ovat kokeneet tietyntyyppisiä tunteita, tuntemuksia, kuvitelmia, oletuksia, luuloja, vainoharhoja…

    Jos taas kysytään että…
    "Oletko joutunut väkivallan kohteeksi parisuhteissasi?" ("Have you experienced violence…") niin vain murto-osa edellisistä vastaa myöntävästi, koska nyt kysytään tunteiden, tuntemusten ja kuvitelmien sijaan todellisia yksilöitäviä tapahtumia.

    Tämän tahallisen käännösvirhetekniikan ja siihen yhdistetyn tarkoitushakuisesti harhaanjohtavan kysymyksenasettelun avulla voidaan ihan helposti todistaa "kolmen prosentin virhemarginaalilla" että suomalainen sohvaperuna on viisi kertaa vaarallisempi aviopuoliso kuin islamilaisista maista tulleet sotarikolliset keskimäärin.

    Hyvä ikuisuusesimerkki asiasta on "usko, toivo, hakkaus" tutkimus, jonka kysymyksenasettelut menevät niin että jos Riitta puukottaisi Reiskaa fileerausveitsellä selkään 14 kertaa tämän nukkuessa ja Reiska saisi kerran pikkuriikkisen rannetta väliin kuolinkouristustensa aikana niin Riitta olisi parisuhdeväkivallan uhri. Jos ette usko niin tarkastakaa.

    VastaaPoista
  20. Vieras ja Ykä:

    Melkein yllyttäisin että jos mietitte noita pohjoismaiden armeijoihin liittyviä laatu-, määrä- sun muita juttuja niin aloittakaa miettiminen logistiikasta ihan sillä ajatuksella että jos logistiikka pettää määrällisesti vahvaa ja häikäilemätöntä vastustajaa vastaan niin kaikki muu pettää perässä.

    Eli jos miettii vaikka Suomen ja Ruotsin välistä sotilaallista yhteistyötä niin ei kannata lähteä pohtimaan ensin aseita, joukkoja sun muuta vaan sitä, että miten iso merkitys sillä olisi Suomelle että Ruotsi antaisi Suomelle materiaalista ja logistista tukea sillä asenteella että Ruotsin oma turvallisuus riippuu ihan täysin siitä että kuinka paljon ja mitä ne meidän avuksi työntää + miten kiireesti.

    Ruokahuolto, polttoainehuolto, muu energiahuolto, merikuljetukset, ilmakuljetukset, ei-sotilaallinen lentoliikenne, rahaliikenne, vahingoittuneiden tai puuttuvien logistiikkajärjestelmien täydennykset, tuhoutunueen liikuteltavan sotilasinfran korvaaminen… Valtioliittotasoinen puolustusyhteistyö, jossa Ruotsi tajuaisi että sen lähes rajaton materiaalinen tuki Suomelle on ainoa asia joka suojelee kunnolla Ruotsinkaan maaperää miehitykseltä ja jäätyneiltä konflikteilta… Kuvitelkaa kaksi skenaariota: Suomi puolustamassa itse itseään ilman moista järkelemäistä tukea tai Suomi puolustamassa itse itseään moisen tuen kera.

    VastaaPoista
  21. Jos Ykä olisi enemmän innostunut noista vaakunista, niin ehdottaisin sukuvaakunan lisäksi vaakunaa myös Hotelli Yrjöperskeleelle, sen keskuskomitealle, korkeimmalle neuvostolle sekä politbyroolle. Pinnanmaan maakunnan, Huitsinnevadan ja sen naapurikuntien vaakunat olisi myös kiva nähdä.

    Keskiäkäinen mies taitaa osata noiden vaakunoiden piirtelyn heraldisessa mielessä, kun hän on niitä väsännyt blogissaan.

    VastaaPoista
  22. Tervehdys Vieraalle, Ano1:lle ja Ano2:lle & kiitos kommenteistanne.

    Vieras ja Ano2: Tuo on ihan totta tietysti tuo logistiikkahomma, mutta jätän tämän pohjoismaisen puolustuspolitiikan pohtimisen tällä kertaa.

    Ano1: Tuo oli erittäin hyvin tiivistetty. Ja siinä on kieltämättä varsin toimiva logiikka. Ei kukaan voi kiistää, että ihminen on ”tuntenut” jotakin. Ja kun on kerran tunnettu, niin samalla logiikalla voidaan väittää asioita tapahtuneen.

    VastaaPoista