KALJUPÄISIÄ UUTISHAVAINTOJA OSA LIX

1. Kuka verta nenästään kaivaa?

Tulipa törmättyä (kiitos Ink Visitorille linkistä) Turun Sanomien uutiseen, jossa kurditaustainen Turussa asuva kokoomuksen kaupunginvaltuutettu Muhis Azizi otti asiakseen varoittaa tsuhnia. Varoituksen sisältö oli, että jos profeetta Muhammedin pilkkaaminen ei lopu, niin siitä ei suomalaisillekaan hyvä heilu:

Turun kaupunginvaltuutetulla, kurdimaahanmuuttaja Muhis Azizilla (kok) on tällä haavaa kaksi suurta huolenaihetta: 1) syrjäytymisvaarassa olevat maahanmuuttajanuoret ja 2) eurooppalaisten sananvapausuho.

Azizi pelkää, että yhtälö 1+2 on räjähdysaltis.

– Pilakuvat profeetta Muhammedista satuttavat jokaikistä muslimia. Se voi satuttaa niin paljon, että joku syrjäytynyt, heikosti koulutettu muslimi ryhtyy johonkin, jonka seurauksena viattomia kuolee, Azizi murehtii.

Hän tekee selväksi, että hänen mielestään Tanskan ja Norjan media ja poliitikot ovat omilla provokaatioillaan itse tehneet maastaan terroristien maalitaulun.

Tietysti jos haluaa takertua yksityiskohtiin, niin jo ennen näitä pilapiirroskohuja on Azizin uskonnollinen viiteryhmä kohdistanut kantasuomalaisia kohtaan niin tappoja, pahoinpitelyitä, ryöstöjä kuin raiskauksiakin. Pilapiirroksia he eivät ole suomalaisista tehneet, tosin voi olla, että me kestäisimme ne huomattavasti paremmin. Ei haukku haavaa tee ja sivistyneitten ihmisten keskuudessa vittuiluun vastataan vittuilulla.

Oletettavaa on, että Aziz tuntee erittäin hyvin sen islamilaisen yhteisön, joka Suomessa vaikuttaa, joten hän ei puhu pehmoisia pelkästä omasta päänupistaan. Hotellin respassa mieleen juolahtaa asian tiimoilta muutama ajatus. Ensinnäkin se, että Suomessa on ollut syrjäytyneitä suomalaisnuoria jo 1990-luvun lamasta alkaen huomattavat määrät. Itse asiassa voi olla, että nykyisen syrjäytyneet suomalaisnuoret ovat samaa syrjäytymistä toisessa sukupolvessa.

Nämä ihmiset eivät kuitenkaan suunnittele ja varsinkaan pane toteen ihmisten lahtaamista joittenkin pilakuvien tai yleensäkään loukattujen uskonnollisten tunteitten vuoksi. Azizi taas tunnustaa, että siitä uskonnollisesta ryhmittymästä, mitä hän edustaa, näitä lahtaajia voi hyvinkin tulla. Ei hän sitä kiistä. Ja eihän se ole varsinaisesti yllätys. Se ei ole edes uutinen. 

Se, mikä hotellin respassa eniten mietityttää, on ajatus vallitsevasta status quosta, jonka on hyväksynyt niin poliittinen eliittimme, mediamme samoin kuin Azizia edustava uskonnollinen viiteryhmä. Ja joka pitää sitä normaalina ja lopullisena.

On hyväksytty se tilanne, että länsimaissa elävät ja länsimaitten elättämät muslimit voivat uhata väkivallalla ja käyttää väkivaltaa jos heitä elättävät ihmiset eivät elä, niin kuin he haluavat. Ja Suomenkin kohdalla tällä hetkellä tosiasia on tilanne, että virallinen Suomi ei reagoi kuin puhumalla, kirjoittamalla ja miettimällä taas uusia asioita ja tapoja, joilla voisi lepytellä tätä uutta, keinotekoisesti hankittua vähemmistöä, josta ei ole Suomelle alun perinkään mitään hyötyä.  Samoin kuin keksiä valheita, joitten mukaan siitä mukamas olisi hyötyä. Azizi tietää tämän kyllä. Hän ei varmaankaan halua itse lähteä lahtaamaan ketään. Mutta tietää, että islamilaisissa maahanmuuttajissa näitä ihmisiä löytyy. Ei hän muuten varoittaisi.

Azizi varoittaa suomalaisia:

Minä pelkään, että Suomi alkaa kaivaa verta nenästään. Ei kannata leikkiä tulella.

Ja tässä Azizi unohtaa sen, että status quo voi muuttua. Ja silloin varoituksen voi kääntää toisinpäin. Suomessa olevien islamilaisten ei ehkä kannattaisi kaivaa verta nenästään. Vaikka he ovat oppineetkin siihen, että suomalainen yhteiskunta alistuu uhkauksien ja vaatimusten edessä, ja etsii mieluummin itsestään syitä, joitten perusteella pyytää anteeksi. 

Mutta tilanne voi muuttua. Ja silloin Azizinkin tulisi ymmärtää, kuinka pieni vähemmistö islamilaiset täällä Suomessa oikeastaan ovatkaan. Ja hänen tulisi ymmärtää se, että suomalaiset ovat erittäin hyviä toimimaan organisoidusti. Niin hyvässä kuin pahassa. Ja muistaa ehkä sekin, että Suomesta löytyy yli puoli miljoonaa asekoulutettua miestä. Jos puhutaan pelkästä voiman määrästä, Azizin edustamat ihmiset voitaisiin jyrätä päivässä.

Muhis Azizin tulisi miettiä, kuka loppujen lopuksi kaivaa verta nenästään. Ja, epäilemättä älykkäänä miehenä, viedä idea niille ihmisille, joita hän edustaa. Ja ehkäpä sanoa veljilleen, että tässä maassa eletään tällä tavalla. Se, mikä meille on pyhää, ei heille ole sitä. Emmekä voi vaatia sitä heiltä. Sillä, mikä meille on pyhää, ei olla rakennettu tätä maata. Rakennettu jopa siihen kuntoon, että se voi elättää meidät, vaikka ei meistä sille mitään hyötyä olekaan. Tämä maa voi tarjota meille elatuksen. Mutta ei se voi estää syrjäytymistä, sillä se ei tarvitse meitä, eikä sitä mitä me edustamme. Se on ainoastaan sitoutunut elättämään meidät ilman minkäänlaista vastiketta, ja ei kai siltä enempää voi vaatia. Ei se voi taata kunnioitusta, sillä sitä ei tässä maassa saa pelkällä vaatimisella. Eikä se loputtomiin siedä sitä, että käyttäydymme vaatimuksinemme kuin herrakansa. Ehkä ne olemmekin me, joiden tulisi sopeutua? Ehkä meidän tulisi muuttaa jyrkkää ajatteluamme? Ehkä me sitä kautta, aikanaan, saamme sen kunnioituksenkin. Mehän voisimme kysyä suomalaisilta tataareilta kuinka täällä eletään. Kyllä he sen tietävät.

Ehkäpä Azizi voisi sanoa, että muslimiveljeni, me emme ole tässä maassa maailman napa, vaikka itse niin luulemmekin. Ehkäpä, muslimiveljeni, meidän ei kannattaisi kaivaa verta nenästämme.

Mutta pystyykö Azizi sen sanomaan? Haluaako hän sen sanoa? Ja jos haluaa, aikovatko hänen uskonveljensä elää hänen esittämänsä loukkauksen kanssa? Mitä he puolestaan hänelle silloin tekisivät?

2. Vika tuotteessa vaiko käyttäjässä?

Kiitos Ink Visitorille myös toisesta linkistä. Eli nythän on esiintynyt poliittista halua rajoittaa ja jopa lopettaa ns. koulushoppailu, eli tapa, jossa vanhemmat pyrkivät sijoittamaan lapsensa mahdollisimman rauhalliseen kouluun. Tähänhän on puuttunut ensinnäkin Paavo Arhinmäki, ja sehän ei ole sinänsä ihmeellistä, sillä Paavohan tekee mitä Paavo tuppaa yleensäkin tekemään:

Vasemmistoliiton puheenjohtaja Paavo Arhinmäki olisi valmis kieltämään niin sanotun koulushoppailun, jossa vanhemmat etsivät lapsilleen jo ala-asteella kouluja, joissa esimerkiksi oppimistulokset tai oppilaspohja ovat tietynlaisia.

– Koulu ei vain opeta laskemaan ja lukemaan, vaan se on sosiaalinen yhteisö. Suomalaisen yhteiskunnan tärkein tasa-arvoittava tekijä on, että ollaan samalla luokalla ja opitaan tuntemaan erilaisia ihmisiä.

Ja samalla opitaan tuntemaan heidän erilaisia tapojaan. Eihän siinä mitään. Paavo haluaa pitää yllä utopiaa rauhallisista ja toimivista monikulttuurisista kouluista ja sitä myötä pitää yllä mielikuvaa uudesta energisestä vasemmistosta, jota on pakko pitää yllä, kun konepajoilta löytyneet entiset kannattajat totesivat että pidäpä jätkä tunkkisi. Rikkansa rokkaan heittää totutulla tavallaan myös oikeusministerimme Anna-Maja Henriksson, jota toteaa, että:

Mitä heterogeenisempi luokka on, sitä parempia tuloksia koulussa syntyy.

– Ei pidä missään nimessä pyrkiä siihen, että meillä olisi maahanmuuttajaluokkia ja rikkaiden vanhempia lasten luokkia.

Epäilemättä parempia tuloksia syntyy. Kysehän on vain siitä, kuinka tulokset määritellään. Meidän kaikkien kunnioittama Ritva Viljanenkin määritteli onnistuneen kotouttamisen sillä, että siihen oltiin saatu poltettua ihan tolkuton määrä rahaa. Mitä enemmän, sen onnistuneempi kotoutus.

Eduskunnassahan on tällainen niin sanottu kunniakoodi, eli kansanedustaja ei saa todeta toisen kansanedustajan syöttäneen pajunköyttä ja kakkelbergin marjoja, puhuneen muunnettua totuutta, paskaa, shaibaa, sheischea, sköndää ja skeidaa eli valehdelleen. Itse kun en ole kansanedustaja, niin totean, että Henriksson valehtelee, ja tuskin lähtee tuuraajaksi vaikkapa Itä-Helsingissä sijaitseville yläasteille. Mutta ei oikeusministerimmekään lausunnot juuri ihmetytä. RKP:kin on tiensä valinnut, en tosin ymmärrä, kuinka monikulttuurisuuden pakkosyöttö saa ihmisiä lämpenemään myös pakkoruotsille ja kuinka se sitä avittaa, mutta eihän sitä toisaalta minulta kysytäkään.

Sen sijaan, vaikka en miestä niin fanitakaan, ihmettelen kepun suuressa nosteessa olevan johtajan Juha Sipilän yhtymistä tähän arvosteluun:

Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä oli Arhinmäen kanssa samoilla linjoilla siitä, että koulushoppailuun pitäisi puuttua.

– Sitä pitäisi rajoittaa. Lähtökohta pitäisi olla, että mennään lähikouluun. Sitten ovat erikseen nämä erikoistuneet koulut, kuten musiikki ja liikunta, joihin pitää olla mahdollisuus mennä.

Sipilällä kun pitäisi hotellin respan saamien tietojen mukaan olla myös menestyksekästä kokemusta yrityselämästä. Yksityisellä sektorilla asiahan on niin, että jos tarjottava tuote tai palvelu ei kiinnosta asiakasta, niin siitä tehdään seuraavia johtopäätöksiä:

a) tuote on huono

b) tuotetta markkinoidaan huonosti

c) molemmat, mutta hyväkään markkinointi ei loputtomiin auta, jos tuote on huono

Yksityisellä sektorilla ymmärretään, että mikäli tuote ei kiinnosta kuluttajia, sitä on parannettava ja varsinkaan kuluttajien suuntaan suunnattu itkupotkuraivari ei auta asiaa.

Julkisella puolella asia on tietysti toinen, joten itse tuotetta ei tarvitse tarkastella, sillä sehän voidaan niin virkamies- kuin poliittisella päätöksellä määritellä erinomaisen hyväksi, ja silloinhan on helpointa syyllistää tuotteen käyttäjiä kun tuote ei kelpaakaan ja pakottaa heidät käyttämään tätä vialliseksi havaittua tuotetta väkisin. Julkisen sektorin näkemyksen mukaanhan kyseisessä tuotteessa eli kouluopetuksessa varsinkin niissä kouluissa, joista vanhemmat haluavat lapsensa huuthelvettiin ei ole kuin maksimissaan pientä pintavikaa, eli turvallisuuden ja oppimisrauhan puute, sekä se, että erityisresurssit suunnataan juuri niihin tekijöihin, jotka aiheuttavat turvallisuuden ja oppimisrauhan puutetta. Tehden heistä erityisyksilöitä ja samalla varmistetaan, että jatkossakin on koulussa ongelmana niin turvallisuuden kuin oppimisrauhan puute, mutta sehän ei ole sinänsä suuri ongelma, sillä toimiihan se ”suomalaisen yhteiskunnan tärkeimpänä tasa-arvoittavana tekijänä”.

Asiaa voisi kai verrata myytävään autoon, jossa sattumoisin pääsi unohtumaan joku niinkin mitätön asia kuin voimansiirron asennus, mutta pellit on kyllä hyvin maalattu.

Mitä muuten on tämä Arhinmäen ylistämä ”tasa-arvoittaminen”? Onko se pelkkä typo, jolla alunperin tarkoitettiin ”tasa-arvoistamista”, vai sanoiko heppu sen tosissaan?

Tasa-arvoittaminen? Eikös meillä historiassa löydy muutamia valtioita, joissa ihmisiä tasa-arvoitettiin?