ANTERO LÄRVÄNEN JA RASISMIPISTEYTYS

- Hyvää päivää, hyvät kuuntelijat, täällä Antero Lärvänen Huitsinnevadan paikallisradion ja Huitsinnevadan Paikallisdemokraatin yhteislähetyksessä. Olemme tällä kertaa Helsingissä, ja lähetyksemme käsittelee Helsingin Sanomien tuoretta uutista, jonka mukaan internetissä velloo aina vain aikaisempaakin suurempi määrä rasismia. Uutisessa ei tosin kerrota sitä, mitä se rasismi käsittelee ja mistä sitä löytää, eivätkä Hesarin uutisessa mainitut tutkijat Vesa Puuronen, Tero Tihveräinen ja Anna Rastas olleet halukkaita haastatteluun. Mutta asioistahan on otettava selko, ja olemme jälleen kerran tuoneet sitä varten paikalle oikean miehen. Selitteläätiön ja soveltavan spedestetiikan tohtori ja suomalaisen selitteläätiön grand old man, Adolf Butler, tervetuloa lähetykseen.

- Tervehdys kaikille Huitsinnevadan paikallisradion kuuntelijoille ja Huitsinnevadan Paikallisdemokraatin lukijoille. Ja myös sinulle, Antero sekä mainioille äänimiehillesi Hösselle ja Pertalle. Teidän kanssanne on aina niin mukavaa rupatella.

- Tohtori Butler, väkisinkin tulee mieleen ajatus, että tätä median puolelta ryöpytettyä nettirasismista huolestumista tulee esille erityisesti silloin, kun nimenomaan maahanmuuttajaväestömme on niin sanotusti törttöillyt. Ja niin kuin tiedämme, tässä viimeisen puolen vuoden aikana sitä törttöilyä on kyllä esiintynyt enemmän kuin sen verran. Onko tässä kyse jostakin median hämäysoperaatiosta, jolla pyritään osoittamaan että kantaväestön sanoma sana on vakavampi asia kuin vähemmistöryhmien tekemä teko ja sen vuoksi teko, härskikin sellainen kannattaa unohtaa ja keskittyä sanaan?

- Meinaten, vaikka Hesarin juttu oli varsin lyhyt, niin siihen on onnistuttu ymppäämään termit nettirasismi, rasismi, nettirasismi, kärjekkäät mielipiteet, kiristyneet asenteet, rasistiset kommentit, viharikokset, viharikokset, rasistiset rikokset, netin viharikokset, viharikokset, netissä tapahtuvat viharikokset, internetissä käydyt rasistiset keskustelut, massiivinen rasistinen puhe netissä, väärät käsitykset, halveksuva puhe, rasismi sekä vielä rasismi ja kun koko jutun pituus oli vain 255 sanaa, niin tästä saa helposti käsityksen, että nimenomaan kantaväestön suunpieksäminen on se suurin ja ainoa ongelma maassamme, ja sen rinnalla maahanmuuttajaväestön tekemisistä keskustelu on äärimmäisen rahvaanomaista ja epärelevanttia yleensäkin. Ja helposti saa myös käsityksen vanhasta Göbbelsin luomasta opista eli ”toistamalla totuudeksi”.

- Juuri näin, Antero! Sulla se toi hoksa toimii yhtä hyvin kuin ennenkin. Pakkohan meidän on yrittää tuota ”toistamalla totuudeksi”-menetelmää, kun eihän meillä muuta ole. Katsos, kun meillä on ongelma. Kun me alettiin aikanaan köijätä tuota porukkaa tänne Afrikasta ja Lähi-idästä, niin niittenhän piti olla sellaisia kilttejä ja kiitollisia käveleviä solidaarisuuspystejä, jotka olemassaolollaan osoittaisivat sen, kuinka hyviä ihmisiä me hyvät ihmiset oikein olemmekaan. Kun kysehän oli kuitenkin vain meistä ja meidän egostamme. Jos suunnitelma olisi toteutunut niin kuin silloin ajateltiin, niin silloinhan jokainen asian tiimoilta kankkulan kaivoon heitetty ropokin olisi nähty sinänsä positiivisena sijoituksena, sillä kirkastaisihan se sijoitus penni penniltä meidän omaa kuvaamme meidän omassa keskuudessamme. Ja muistahan ei niin suurta väliä olekaan.

- Mutta me unohdimme, piru vie, pari asiaa. Ensinnäkin tämän kävelevän solidaarisuuspokaaliaineksen laatutarkastus jäi tekemättä ja huomattiin, että ei ne niin kilttejä ja kiitollisia olleetkaan. Ehkä olisi pitänyt sittenkin kuskata ne solidaarisuuspokaalit tänne jostain Polynesiasta. Ne olisivat varmaan olleet rauhallisempaa väkeä. Mutta nyt ollaan sitten siinä tilanteessa että eihän sen tänne kuskatun porukan tekemän väkivalta- ja seksuaalirikollisuuden määrää voi millään enää kiistääkään. Sen kanssa pitää vaan olla ja elää, tai siis laittaa tavalliset kansalaiset elämään ja yrittää selittää ongelma olemattomaksi.  

- Ja toinen asia, mikä meiltä unohtui, liittyy nimenomaan noihin tavallisiin kansalaisiin. Rahvaaseen, piru vie. Jolle me varattiin se maksajan ja hyväksyjän osa. Ei me edes mietitty sitä porukkaa sen enempää. Ajateltiin, että nieleehän se tämän kun se on niellyt kaiken muunkin. Mutta viime aikoina se rahvaan perhana on tehnyt jotain aivan odottamatonta ja sellaista, mitä ei otettu laskelmissa ensinkään huomioon. Sellaista, mitä se ei ole tehnyt, no, ei minun aikanani ainakaan.

- Ja mikä tämä odottamaton teko sitten oli?

- No kun se rupesi ajattelemaan. Se ymmärsi alkaa funtsia ihan tosissaan, että mikäs se syötetyn monikulttuurisuuspropagandan ja todellisuuden välinen suhde oikeastaan on. Ja tottahan se hoksasi, että sitä oli kusetettu. Koska eihän siihen loppujen lopuksi paljon vaadita. Kun koko ideammehan perustui siihen, että rahvas nimenomaan ei ajattele. Sille syötetään valmiiksi pureskeltu totuus ja se nielee sen kiltisti. Mutta sitten tuli se juuttaan internet. Jos me pärjättäisiinkin vielä pelkillä sanomalehdillä, niin eihän tässä olisi mitään ongelmaa. Humanitaarisen maahanmuuttajan tekemää väkivaltarikosta ei olisi olemassakaan, koska sitä ei olisi julkaistu lehdissä ja rahvas odottaisi koomassa seuraavaa lottoarvontaa niin kuin aina ennenkin.

- Eli voiko siis todeta niin, että se netissä oleva keskustelu, mitä nuo Hesarinkin jutussaan mainitsemat rasismin tutkijat nimittävät kaikilla mahdollisilla inhimillisen halveksuttavan vihan termistöillä onkin vain ilmiasu sille, että rahvas on yllättäen alkanut ajattelemaan ja kyseenalaistanut selitteläättöreitten ja soveltavien spedestetiikkojen heille suoltaman propagandan? Sen nimenomaisen propagandan, jolla itse asiassa vain yritetään puolustaa jo alunperinkin täysin epäonnistunutta väestöpoliittista kokeilua ja sen myötä syntyneitä suojatyöpaikkoja ja tyhjän päälle rakennettua akateemista arvostusta. Eli niin sanotulle vihapuheelle on siis aivan asiallinen peruste?

- Kyllä. Näin on. Tutkijoitten toistuva esilletulo on harras pyyntö siitä, että ettekö te voisi olla hiljaa ja antaa meidän päteä keskenämme teidän meille tienaamilla verorahoilla niin kuin aina ennenkin.

- Mutta eikö olisi silloin yksinkertaisinta todeta, että tämä projekti on mennyt perseelleen, pyytää anteeksi epäonnistumista ja alkaa yhdessä suunnitella tapoja, jolla asiat saataisiin järkevämmälle tolalle?

- No eihän se semmonen ole mahdollista. Sehän olisi sen tunnustamista, että rahvas tiesi asiat paremmin kuin akateeminen yhteiskuntatieteilijä. Ja sehän laittaisi koko tieteenalan liipaisimelle muutenkin. Rahvas saattaisi alkaa pian ajatella siihenkin liittyviä asioita. Ja sen myötä se saattaisi tehdä ikäviä johtopäätöksiä.

- Mutta eikös näitten tutkijoitten tulisi sitten yleisen rasismikirkumisen sijasta ottaa esimerkkejä tästä niin sanotusta rasistisesta ajattelusta, toimia samoilla tavoilla eli esittää perustellut mielipiteensä siitä, miksi kritiikki ei tutkijoitten mielestä pidä paikkaansa? Käyttää faktoja ja perusteluja? Aivan juuri niin kuin tekevät ne ihmiset, jotka arvostelevat niin monikulttuuripropagandaa kuin monikulttuurisen yhteiskunnan kiistattomia ongelmia.

- Kuules, Antero. Jos ne pystyisivät siihen, niin luuletko ettei esmes Jussi Halla-ahoa olisi puhuttu pussiin jo kymmenen vuotta sitten? Tässähän se ongelman ydin on. Me loimme monikulttuurisuusideologian. No, utopiaahan se on. Ei se mihinkään faktoihin perustu. Pelkkiin elämää kokemattomien ihmisten unelmiin. Tai niin no, minun kohdallani tietysti puhtaaseen harrastukseen, eli asioitten vituralleen hässimiseen valtakunnallisella tasolla. Ei me edes odotettu mitään kritiikkiä. Mutta sitten sattui se odottamaton tilastopoikkeama ja haalariväellä alkoikin raksuttaa.

- Mitä nämä tutkijat siihen pystyvät tekemään? Ei heitä ole koulutettu varsinaisesti perustelemaan mitään, vaan he ovat ammattimaisia rasismin etsijöitä ja ennen kaikkea sen uudelleen määrittelijöitä. Ainoa, mihin he pystyvät, on aina vaan uusien ja uusien asioitten määrittely rasismiksi. Mikä ei sinänsä paljoa vaadi, sillä määrittelyn pohjana on se, onko tutkimuksen ja määrittelyn kohde samaa mieltä kuin tutkija itse. Jos ei, kyseessä on rasismi. Jos määrittelyn kohde lisäksi kyseenalaistaa tutkijan arvovallan, kyseessä on myös viharikos. He pystyvät löytämään rasismiksi määrittelemänsä asian, mutta jos heiltä kysyy, että mitä sitten, niin heillä menee sormi suuhun, eivätkä he pysty muuhun kuin toistamaan edelleenkin, että hei, minä löysin rasismia.

- Eikö sitten kannattaisi antaa asian vallan olla? Jos te ette sille kumminkaan mitään mahda. Poskea soitetaan joka tapauksessa. Ei internet enää mihinkään katoa.

- Ei katoa niin, mutta vielä meillä on yksi keino jäljellä.

- Mikäs keino se on?

- Internetin rasismipisteytys.

- Internetin rasismipisteytys?

- Sinähän Antero toistat minua kuin yliopistollinen rasismintutkija itseään. Internetin rasismipisteytyspä hyvinkin. Ideahan läksi liikkeelle Oikeusministeriön demokratian uudelleenmäärittely- ja uuskielen osastolta, jossa pykäistiin pystyyn projekti, jossa kartoitetaan taas kertaalleen vihapuheen aiheuttamia turvattomuuden kokemuksia. Minähän olin itsekin tuota joutohetkinäni pystyyn pykäämässä mutta siinä asiaa suunnitellessa porukalla oli tunne, että tää on taas niin kertakaikkisen lievää ja sitä samaa kuin aina ennenkin. Kun siinä kaikki perustuu siihen, että jos ihminen on kokenut jotain, tai ainakin tuntenut kokevansa jotain meidän ideologiaa hyödyttävää, niin hän on silloin ihan oikeasti kokenut jotain ja siihenhän on pakko reagoida suurella ärtymyksellä ja tuomitsemisella. Mutta sitä on yritetty jo niin monta kertaa, että sillehän nauraa jo naurismaan aidatkin.

- Se edellinenkin tutkimuskin oltiin jouduttu painamaan kahteen kertaan, kun kirjapainossa jätkät oli nauraneet tekstiä lukiessaan itsensä niin tärviölle, että unohtivat vahtia konetta ja painettuun tutkimukseen tuli vahingossa tekstin sekaan kuvia viimeisimmästä Jallusta. Totta kai tämäkin projekti sinänsä viedään loppuun, sillä sitenhän estetään akateemista työttömyyttä, joka on likimain yhtä suuri häpeä tälle kansakunnalle kuin rasismiksi tulkitut niin monet, monet asiat.

- Mutta kaikkien näitten epäonnistumisten jälkeen pidettiin aivoriihi ja todettiin, että se tuote, mitä me aiotaan myydä ei mene kaupaksi millään perusteilla muille kuin korkeintaan nuorille yliopisto-opiskelijoille sekä vihreille ja vasureille ynnä Päivi Lipposelle. No hei, millä ihmeellä se menisikään läpi, kun ne meidän perusteet hävettäisi meitä itseämmekin, jos me hävetä osaisimme. Näin ollen päätettiin, että ei perustella enää mitään, vaan tehdään sitä, missä ollaan hyviä eli tylysti käsketään ja kielletään. Eli survotaan määrittelemämme totuus ihmisten kurkusta alas ja vaiennetaan rasismiksi tulkittava järjen ääni. Niinpä demokratian uudelleenmäärittely- ja uuskielen osastolle ollaan perustamassa – näin alkuun – sata kappaletta internetin rasismipisteyttäjän virkaa. He tutkivat internetin keskustelupalstoja, blogeja ja sen semmoisia ja antavat rasistiseksi tulkituista havainnoista rasismipisteitä.

- Minkälainen tämä pisteytys on?

- Yksi rasimipiste: Tutkittava kohde ei sisällä rasistiseksi tulkittuja asioita, mutta ei myöskään avoimesti tuomitse rasismia.

- Kaksi – viisi rasismipistettä: Tutkittavassa kohteessa kyseenalaistetaan monikulttuurin teoria tai sen käytännön ilmentymät, ja kyseenalaistaminen perustuu faktoihin. Mitä paremmin asiat perustellaan, sen suurempi on rasismipistetytys. Esimerkkinä voinen käyttää Jussi Halla-ahon blogia, jossa pisteytys olisi vitosen pinnassa.

- Kuusi – kymmenen rasismipistettä: Tässä on sitten se varsinainen törkytavara alkaen haistattelusta edeten turpaanvetämisen kautta kuulaa ottaan-linjalle.

- Onko näistä rasismipisteistä sitten jonkunlaisia seuraamuksia niin juttujen kirjoittajille kuin sivustojen ylläpitäjille?

- Onhan toki. Oikeusministeriö on tekemässä myöhemmin julkaistavaa ohjeistusta tuomioistuimille. Tietty määrä pisteitä tuo automaattisesti käskyn lopettaa blogi tai sivusto uhkasakon uhalla. Seuraava pistemäärä tuo automaattisen sakon. Sitä seuraava tuo taas ehdollista ja sitä seuraava luonnollisesti ehdotonta vankeutta. Mikäli blogi tai sivusto suostuu lopettamaan toimintansa ja poistamaan kaiken sisältönsä netistä ennen oikeustoimien alkamista, pisteet nollataan ja tekijä armahdetaan. Menetelmä on siitäkin nerokas, että tuomioistuimien ei tarvitse enää tuhlata aikaansa sorvatakseen selityksiä tuomioille tyyliin ”logiikalla tai niin sanotuilla järkiperusteluilla ei ole todellista merkitystä uskonnollisista kysymyksistä käytävässä keskustelussa.” Nyt tuomioistuimien ei tarvitse muuta kuin todeta, että tulipa tuollakin sivuston ylläpitäjällä tai blogikirjoittajalla pinnat täyteen. Samoin säästytään aikaa vievältä poliisin esitutkintatyöltä. Asiaa ei edes tarvitse käyttää poliisilla, vaan sen voi siirtää suoraan tuomioistuimille, ja siellähän asia sujuu tämän systeemin mukaan nopeasti ja tehokkaasti.

- Tuossa on kieltämättä melkoinen pelote. Mutta hyvin suuri osa tarkoittamastanne aineistosta toimii nimimerkin takana yhdysvaltalaisilla palvelimilla. Oikeusministeriön arvovalta ei sinne ylety.

- Myöntää täytyy, mutta näillekin sivustoille tullaan lähettämään säännöllisesti viikoittainen rasismipisteraportti varustettuna ilmoituksella että jos henkilöllisyytenne saadaan selville, ei armahduspykälä enää koske teitä. Se pistää meinaan kylmän ringin vihakirjoittajan persreiän ympärille, kun hän tietää että kakkua olisi kasassa jo kolme vuotta kuusi kuukautta ja ainoa keino selvitä siitä on panna pillit pussiin ennen kuin nimi tulee julki.

- Ja siinähän joku sopiva oikeusministeriön palkkaama trolli paukuttaa äkkiä blogin pitäjälle tekaistuilla kommenteillaan pari kolme vuotta lisää.

- Kyllä. Eikö olekin kaunista?

- Kaunista, hyvin kaunista. Sanoitte, että alkuun palkataan sata rasismipisteyttäjää. Enemmänkin siis on tulossa?

- Totta kai. Eihän tuolla määrällä vahdi kuin muutamia suuria sivustoja ja facebook-nimiä. Lopullinen määrä pyörii tuossa kuuden – seitsemäntuhannen uuden virkahenkilön kieppeillä. Hehän tietenkin maksavat kohtuullisen hyvästä palkasta verojakin, ja tämähän lisää bruttokansantuotetta ja auttaa osaltaan maatamme nousemaan lamasta.

- Helppoa kuin heinänteko, joo. Vaan eikös tommonen uudistus kuitenkin pidä siunata eduskunnassa? On nimittäin melko rankkaa settiä näin äkkiseltään.

- Totta kai se seuraavassa eduskunnassa siunataan. Vaikka rahvas on tietyissä asioissa jo oppinut ajattelemaankin, ja tajunnut, että asiat ovat pielessä, niin suurin osa ei ole vielä ymmärtänyt, että syyllinen on nimenomaan juuri se sama puolue, mitä hän on aina äänestänyt ja mitä hän äänestää tulevissakin vaaleissa. Se on jotenkin niin kauniin paradoksaalista. Äänestäjä uskoo saavansa puolueeltaan apua sen epäkohdan korjaamiseksi, jonka puolue on itse aiheuttanut ja jota se ylläpitää jatkossakin. Ja antaa puolueelle äänensä, että se puolue, johon hän luotti, voi tehdä äänestäjän elämän mahdollisimman hankalaksi vielä seuraavaksi neljäksi vuodeksi. Hyväuskoisuudessaan se äänestäjä antaa meille legitimiteetin neljäksi seuraavaksi vuodeksi tehdä juuri toisin kuin hän olisi halunnut ja hässiä asiat hänen kannaltaan vielä enemmän vituralleen kuin nyt.

- Ja sen jälkeen päästään jälleen siihen ideaalitilaan, että rasismintutkijat voivat rauhassa kirjoittaa juttuja toisilleen kehuttavaksi, eikä kukaan enää uskalla panna hanttiin?

- Nimenomaan näin.

- Tohtori Butler, kiitän teitä haastattelusta. Täällä Antero Lärvänen, Huitsinnevadan paikallisradio. Hei äänimiehet! Rojut Transittiin ja sitten Lällävedelle saunomaan. Ykä laittoi jo tekstiviestin, että sauna on saavuttuamme kuumana ja kalja kylmänä.

Myöhemmin, matkalla kohti Pinnanmaan mäkisiä tasankomaita

- Vaan nyt täytyy sanoa teille jätkät, että kyllähän tuota myöten meilläkin loppuu hommat. Kun kattoo näitä meidänkin lähetyksiämme, niin siinä paukkuu rasismipisteet sen verran punaisena, että kyllähän siinä vastaava päätoimittajamme Esko Äng alkaa miettiä, että kannattaako sitä sentään lähteä elinkautista istumaan. Niin että tässä tarttee varmaan ruveta miettimään muita elinkeinoja. Kyllähän Huitsinnevadassa hirviä on, Lällävedestä saa kalaa ja pottua voi lyödä kasvamaan tonttiin, mutta olishan se kiva saada vähän ekstrasärvintäkin välillä.

Hösse: Vaan minullapa sitä on idea.

Pertta: Hä? Kerro heti.

Hösse: No se kirjapainossa vituralleen mennyt yhteiskuntatieteellinen rasisminvastainen tutkimus, mihin tuli vahingossa pornokuvia mukaan.

- Hä? No mitäs siitä?

Hösse: Ostetaan se. Koko painos. Ja pyydetään se valmiiksi silputtuna.

- Mitteekö höpäjät?

Pertta: Hei, minä hoksaan. Pyydetäänkö silpun lisäksi vielä todistus, että tää on yliopistolta ja sisältää äärimmäisen rasisminvastaista materiaalia.

Hösse: Nimenomaan. Ja sitten me aletaan pussittaa sitä paperisilppua kahden litran muovipusseihin ja aletaan myymään sitä Suomen ainoana yliopistollisesti todistettuna rasismin- ja vihapuheenvastaisena hamsterin- ja muitten jyrsijöitten häkin puruna. Sehän menee liimatilhi- ja sukkahousukoppeloporukalle täydestä kuin väärä raha.

- No jumalauta! Pyydetäänpä saman tien kirjapainoa ottamaan pari painosta lisää ja toimittamaan se valmiiksi silputtuna. Huonompilaatuinenkin paperi kyllä kelpaa. Ja sitten vielä perustetaan yhdistys Suomen Punainen Rasti, ja laitetaan joka pussiin merkintä, että 10% pussin hinnasta lähetetään lyhentämättömänä SPR:lle. Rahantuloa ei voi estää.