OIKEAOPPISTA ASEASIANTUNTEMUSTA KANSALAISILLE

Yksi suomalaisen tiedostavaiston harrastushan on se, että tavallisilta suomalaisilta ihmisiltä täytyy ehdottomasti saada aseet pois. Tämä on tietenkin ymmärrettävää, sillä aseitten vastustamisella saadaan huomattava määrä katu-usk… anteeksi siis yliopistollista- ja mediauskottavuutta, eikä aseitten vihaamiseen varsinaisesti tarvita mitään varsinaisia perusteita. Riittää kun niitä vihaa, ja diagnosoi mm. kaikki suomalaiset metsästäjät mielisairaaksi, niin kuin aikanaan teki psykologi Jaana Haapasalo, jolla ei ole sinänsä oikeutta tehdä diagnooseja, koska hän ei ole lääkäri, mutta eihän sen tarvitse tahtia haitata eikä se mediassa ainakaan ole koskaan haitannut.

Aikaisemmassa 2002-kirjoituksessani vakikommentoija Tvälups laittoi linkin Ylen uutiseen, jonka mukaan aseistettujen ihmisten jahti näyttää tulevan taas muotiin. Uutisessa ei kommentoida asian tiimoilta Jaana Haapasaloa eikä myöskään asian tiimoilta hyvin tunnetuksi tullutta Pekka Sauria, jotka molemmat ovat röhönaurettu asian suhteen vanhentuneeksi.

Uutiseen löydettiin englantilainen häiskä nimeltä Iain Overton, joka totesi, että Suomen pitää tiukentaa ampuma-aseita koskevaa lainsäädäntöään, jotta aseiden aiheuttamat kuolemat vähenevät. Heppu totesi (ainakin Ylen mukaan) näin:

Heille, joiden mielestä tässä ei ole ongelmaa, haluaisin sanoa, että 180 asekuolemaa vuodessa on ongelma.

Se, mikä on merkittävää niin häiskän lausunnossa kuin tässä uutisessa on se, että tässä on mukaan laskettu itsemurhat. Käsitellään ensiksi itsemurhia. Jos ihminen on vakaasti päättänyt riistää henkensä, hän tekee sen, oli hänellä ase tai ei. Jos itsemurhia halutaan vähentää, tulee luonnollisesti kieltää myös yli yksikerroksiset asunnot, autot (niillä kun voi tarkoituksellisesti törmätä vaikkapa rekkaan tai siltapalkkiin), veitset, partaterät, niin hamppu- kuin nailonköydet sekä ennen kaikkea kaikenlaiset lääkkeet. Tosin näitten kaikkien kieltämisen sijasta saattaisi ehkä olla viisainta satsata terapiapalveluihin.

Mikä näissä luvuissa sitten on murhien ja itsemurhien ero? Kävin Optulan sivuilla ja siellä huomasin, että vuonna 2013 Suomessa oltiin tehty kaikkiaan 108 henkirikosta. Siitä, kuinka moni henkirikos oltiin tehty tuliaseilla, ei ollut suoraa tietoa, mutta pitemmän seurannan mukaan maassamme henkirikoksista tehdään tuliaseilla 17 prosenttia vuosittain (otanta 2003 – 2012). Eli määrä putoaa silloin jo alle kahteenkymmeneen tapaukseen per vuosi. Ja näistä tapauksista tietenkin huomattava osa tehdään laittomilla aseilla.

Samaa kertoo myös Wikipedian lista ”Firearm-related death rate per 100,000 population per year”, jonka mukaan aseilla tehtäviä henkirikoksia Suomessa tapahtuu 0,26 henkeä per satatuhatta ihmistä ja aseisiin liittyviä itsemurhia taas 3,34 per satatuhatta ihmistä. Oikeampi otsikko Ylen uutisointiin varmaankin olisi ”miksi suomalaiset tekevät itsemurhia”, ei se, millä välineellä se tehdään.

Mutta sitä ei mielletä hallintokoneistossa ongelmana, joten esimerkiksi eräs Yrjö, joka on ollut metsästysseuran jäsenenä yli neljäkymmentä vuotta, jolla on ollut laillisia aseita yli kolmekymmentä vuotta ja joka on harrastuksensa puolesta toiminut kilpa-ammunnan toimitsijana melkein saman kolmekymmentä vuotta ja jolla ei ole ensimmäistäkään merkintää rikosrekisterissä joutuu käymään poliisin palikkatestissä, mikäli hän aikoo ostaa uuden aseen. Tässä palikkatestissä yritetään ottaa selvää, onko Ykä mahdollisesti seuraava psykopaatti lukioampuja.  Testi kyrpii niin Ykää kuin testin suorittavaa poliisia koska poliisilla saattaisi olla ehkä muutakin tekemistä kuin arvuutella Ykän mahdollista suoriutumista sarjamurhaajana. Mutta Ylen uutisen mukaan Ykää, niin kuin Ykän kaltaisia ei tarkkailla vielä tarpeeksi paljon.

Nähtäväksi jää, pyritäänkö Suomessa taas saamaan aikaan uusi aseidenriisuntakierros, jonka perusteena on vain ja ainoastaan se, että tiedostavalle väestönosalle tulee siitä hyvä ja tiedostava mieli. Pari vuottahan tässä ollaan saatu rauhassa ollakin. Tavalliselle aseenomistajalle tulee taas kertaalleen mieleen huitsinnevadalainen ratkaisu.

Ja sitten, ettei tätäkään kirjoitusta miellettäisi pelkästään turpa kuolassa huutavan asehullun vuodatukseksi, kerron kuinka suoritetaan oikeaoppinen ja turvallinen metsästysluodikkoammunnan kilpailusuoritus. Tätä on ampumaharrastus:

Kun suoritetaan metsästysluodikon viiden laukauksen kilpailusarja makuulta (tätä seuraa viiden laukauksen kilpailusarja pystystä), asettuvat ampujat radalle makuuasentoon ja suuntaavat aseittensa piiput kohti maalitauluja. Tämän jälkeen, ammunnan valvojan luvan saatuaan, he ampuvat kaksi koelaukausta, jotka ammutaan niin, että ase ladataan vain yksi patruuna kerrallaan.

Koelaukaukset näytetään ja paikataan, jolloin kilpailijoilla on vielä mahdollisuus tehdä tarvittavia säätöjä kiikaritähtäimeensä. Tämän jälkeen ammunnan valvoja ilmoittaa:

- AMMUTAAN VIIDEN LAUKAUKSEN KILPAILUSARJA MAKUULTA!

Tällöin kilpailijat lataavat joko aseittensa lippaat tai makasiinit, asetyypistä riippuen, mutta jättävät aseensa lukon auki. Sen jälkeen ammunnan valvoja ilmoittaa:

- LATAA!

Jolloin kilpailijat lataavat aseensa. Ammunnan valvoja kysyy tässä vaiheessa:

- OVATKO AMPUJAT VALMIIT?

Ampujat ilmoittavat valmiutensa laskemalla aseen perän alas. Jos ampujalla on joitain suoritukseen liittyviä teknisiä ongelmia, hän nostaa kätensä, jolloin ammunnan valvoja tulee hänen luoksensa ja ongelma ratkaistaan, mikäli mahdollista. Mikäli ei, ampuja poistaa patruunat aseestaan, eikä osallistu kilpailusuoritukseen. Kun ampujat ovat valmiita suoritukseensa, ammunnan valvoja ilmoittaa kahden minuutin suoritusajan alkamisesta joko puhaltamalla pilliin tai muulla mahdollisella äänimerkillä.

Kiipailijat ampuvat viisi laukausta ja kun he ovat ampuneet kilpailusarjan viimeisen laukauksen, he aukaisevat aseensa lukon näyttääkseen ammunnan valvojalle, ettei ase ole ladattu. Ammunnan valvoja ilmoittaa suoritusajan päättymisestä äänimerkillä ja komentaa sen jälkeen:

- LUKOT AUKI!

Tällä tavalla hän varmistaa, että radalla ei ole suorituksen jälkeen yhtään ladattua asetta. Tosin ampujat ovat itsekin jo avanneet aseensa lukot, näyttääkseen valvojalle, että tilanne on turvallinen. Aseet eivät ladattuna osoita minnekään muualle kuin maalitauluun, joka metsästysluodikkoammunnassa on metsotaulu.

Näin toimivat vastuulliset ampujat. Heillä on myös aseensa lukittuina asekaapissa kotonaan, silloin, kun he eivät niitä käytä. He eivät ole ongelma. Ne henkilöt, joilla on laittomia aseita, ovat ongelma. Mutta ne laittomat aseet eivät poistu sillä, että lailliset aseet viedään. Me emme ole psykopaatteja. Jahdatkoon Yle niitä psykopaatteja ja jättäkööt tavalliset kansalaiset rauhaan.

Muuten, mitä tulee noihin itsemurhiin, niin mikäli ihminen on todella päättänyt, että hän aikoo tehdä sen, se kannattaa ilman muuta tehdä tuliaseella. Suosittelen nimenomaan haulikkoa. Eräs naispuolinen tuttavani, tästä on aikaa jo parikymmentä vuotta, teki itsemurhan lääkkeillä, niin kuin varsinkin naisten keskuudessa muotia on. Kuolema ei ollut kaunis nukahtaminen, vaan hänen ruumiinsa löydettiin käsi ojossa metrin verran lankapuhelimesta. Siinä hän oli tukehtunut omaan oksennukseensa.