JOS

Hotellin respassahan ollaan melko vanhanaikaisia, konservatiivisia ja nykykatsannon mukaan myös varsin yksinkertaisia ihmisiä. Sen vuoksi kun suunnittelemme tulevaisuuttamme on meillä taipumus katsoa menneisyyteen ja jos siellä huomataan joku asia, joka toimii, niin sitä ei ole ollut tapana räplätä. Toisaalta jos huomataan, että mikäli joku asia ei kerta kaikkiaan toimi, vaikka kuinka yrittäisi niin sen varaan ei ole pahemmin laskettu. Esimerkkinä vaikkapa lottovoitto, eli ilman sitä ollaan oltu tähän asti, eikä sen varaan kannata laskea paljon tulevaisuudessakaan koska mahdollisuudet sen voittamiseen ovat häviävän pienet.

Samoin omien, pienten kuvioittemme ulkopuolella ollaan hiukkasen opittu arvioimaan myös suurempia, sanotaanko valtiotason tulevaisuudensuunnitelmia. Ainakin siinä mielessä, että jos suunnitelmissa korostuu turhan usein sana jos ja mikäli suunnitelmassa muutenkin tykätään viljellä kovasti konditionaalia, niin voidaan melko perustellusti tehdä johtopäätös, että suunnitelma ei perustu realismiin vaan enempi toiveajatteluun.

Nykyistä maahantunkeutumisaaltoa ollaan hyvinkin usein perusteltu konditionaaliperusteisesti eli tyyliin ”tämä porukka voi olla tulevaisuudessa häikäisevä voimavara, jos se on tulevaisuudessa häikäisevä voimavara”. Mikä tietysti hotellin respassa aikaansaa lievää suurempaa ihmetystä, sillä tätä kotouttamis-työvoimapula-mahdollinenvoimavarapelleilyä on nyt harrastettu maassamme kaksikymmentäviisi vuotta, todettu että se ei toimi, eli rasite on edelleenkin rasite eikä voimavara vaikka siihen on upotettu ämpärikaupalla rahaa. Silti tätä samaa pelleilyä pitäisi yrittää vielä huomattavasti suuremmassa mittakaavassa upottaen siihen tynnyrikaupalla rahaa ja hokien samalla, että jos se ei tänään toimikaan, niin ehkä se huomenna toimisi.

Tätä linjaa ylläpitää tuoreeltaan tietenkin myös Helsingin Pravda, joka on innostunut ajatuksesta, että tätä mamulaumaa aletaan kouluttaa rakennusalalle (tähän väliin hotellin respan huomautus, että syyskuussa 2015 oli työttömänä 7.620 rakennusmiestä eli 13,3% ja tässä luvussa ovat mukana vain työttömyyskassan jäsenet joten lopullinen määrä voi olla suurempi) ja julistaa seuraavasti:

Toisin kuin muutamat niin sanotut maahanmuuttokriitikot sanovat, Suomeen viime kuukausina tulleet pakolaiset eivät ole ainoastaan kulueriä hyvinvointivaltiolle. Jos sotaa ja tuhoa pakenevat ihmiset ”epäinhimillistää”, heidät voi myös laskea siksi arvokkaaksi työvoimapanoksen lisäykseksi, jota ikääntyvä ja kestävyysvajeinen Suomi tarvitsee. Kaikki riippuu siitä, miten pakolaisten kotoutuminen ja työllistyminen onnistuu.

Koska hotellin respassa tunnustaudutaan kuuluvaksi muutamiin niin sanottuihin maahanmuuttokriitikoihin, niin täällä ihmetellään sitä, minne suomalaiset ovat kadonneet näistä keskusteluista? Meillä on iso ruko työttömiä rakennusmiehiä, ja terveen järjen mukaan voisi olla viisaampaa kouluttaa rakennusalalle (myönnetään, että ehdotus on ensi alkuun outo ja hämmästyttävä) suomalaisia nuoria, jotka ovat sekä suomenkielentaitoisia että myös erittäin hyvin kotoutuneita. Tietysti heidän ”kotoutumisensa” on tapahtunut luonnollisesti eikä siis näin ollen todista, että ”se oikea kotouttaminen” itsessään toimii. Sinänsä, jos joku löytää sen tyypin, joka ensimmäisenä keksi termin ”kotouttaminen”, niin ehdotan, että uitatte tyypin tervassa ja höyhenissä enkä pane lievää lyömistäkään pahakseni.

Helsingin Pravda ei ole yksin jossitteluepistolassaan, vaan tukea on tullut muualtakin. Keskinäisen eläkevakuutusyhtiön Ilmarisen johtaja Jaakko Kiander latelee niin Taloussanomien kuin Kansan Uutisten komppaamana. Alleviivaukset hotellin respan toimesta:

- Pakolaiset voivat ratkaista ikäongelman – jos työllistyvät.

- Turvapaikanhakijoiden määrän kasvu voi olla iso potentiaali vanhenevalle yhteiskunnalle. Ilmarisen johtajan Jaakko Kianderin mukaan tulijat voivat tukea taloutta merkittävästi – jos heillä on töitä.

- Huoltosuhteen alentuminen tasapainottaa ikäpyramidia, mutta sillä ei ole suoria taloudellisia vaikutuksia. Muuton kasvu hyödyttää taloudellisesti vain, jos muuttajat työllistyvät, Kiander huomauttaa.

- Jos tulijoiden työllisyysaste olisi 15 vuoden kuluttua sama kuin kantaväestön, taloudelliset vaikutukset olisivat Kianderin mukaan huomattavat.

- Tietenkin turvapaikanhakijoista aiheutuvat kustannukset heikentävät julkista taloutta, mutta kyllä me siitä selvitään joka tapauksessa, Kiander vakuuttaa.

Myös Vantaan kaupunki on huomannut tämän potentiaalisen rikkauden ja Ylen otsikko asiasta on suorastaan taiteellinen:

Maahanmuuttajat huomioidaan Vantaan budjetissa, mutta "He ovat ehdottomasti voimavara"

Etelä-Suomen Sanomissa taas otsikoidaan pääkirjoituksessa että ”Maahanmuuttajista uusi voimavara” ja kirjoituksessa lähestytään sydämen avaamisen periaatetta:

Tämän päivän tilanteessa kyse on ennen kaikkea humanitäärisestä maahanmuutosta. Arvioiden mukaan puolet turvapaikanhakijoista saa kuitenkin myönteisen päätöksen ja jää Suomeen.

Suomella on nyt hyvät mahdollisuudet tasapainottaa ikääntyvän väestön ikäpyramidia ja tarjota ihmisille parempaa elämää. Tämä ei kuitenkaan onnistu, jos maahanmuuttajia ei saada töihin.

Tässä on pakko onnistua uusin keinoin. Nyt tarvitaan lämpimän sydämen lisäksi hyvää kotouttamispolitiikkaa ja joustavuutta työmarkkinoille.

Jos. Ehkä. Ottiatuota. Saattaispa hyviinnin olla, jos olis. Tosiasiassa puhutaan ihmisryhmästä, johon kuuluu pääosin somaleja ja arabeja, ja jotka ovat koko täällä notkumisensa ajan kunnostautuneet lähinnä tälle ihmisryhmälle räätälöidyissä julkisissa suojatyöpaikoissa, joita ei olisi koskaan keksittykään, mikäli nämä ihmisryhmät olisivat pysyneet omissa maissaan. Mutta siitä huolimatta kahdenkymmenenviiden vuoden totaaliseen epäonnistumiseen tulisi suhtautua potentiaalisena voimavarana, mikäli tälle epäonnistumiselle vaan rakennetaan nykyistä kymmenen kertaa suuremmat ja tietenkin kalliimmat kehykset.

Näin äkkiseltään respassa tuumitaan, että tässä on kyseessä sekoitus halpatyövoiman halua sekä se, että etsitään päästä keksittyjä toiveajatteluperusteita uskonnon aseman saavuttaneelle monikulttuurisuushysterialle. Toisaalta, eihän siitä voi olla aivan varma, etteikö valtiomme ole muuttamassa tulevaisuuden suunnittelua laajemmassakin mitassa jos-pohjaiselle konditionaalimallille, ja siinä tapauksessa hotellin respa on valmis auttamaan. Tässä muutamia samalle linjalle pohjautuvia yhtä realistisia suunnitelmia:

- Maanpuolustukseen on aivan turha satsata rahaa, sillä jos mannerlaatat tekevät Suomen kannalta edullisen pikasiirtymän, voi Suomen ja Venäjän väliin tulla kolmesataa kilometriä leveä salmi, jolloin Suomen sotilaallinen turvallisuus olennaisesti parantuu.

- Suomen energiataloudesta ei kannata huolestua, sillä mikäli äsken mainittu mannerlaattojen pikasiirtymä tapahtuu, saattaa Turusta Ouluun nousta ihan pirunmoinen vuoristo, jolloin Suomi saa kaiken tarvitsemansa energian vesivoimasta.

- Tämä tietysti on mahdollista vain silloin, jos vihreät antavat luvan rakentaa vesivoimaloita.

- Suomen valtion velasta on turha huolehtia, sillä jos löydämme Ivalon pankista Nätti-Jussin salatun tilin, sillä maksetaan velat kevyesti ja vielä jää rahaa perustaa muutama vastaanottokeskus. Niin kuin kaikki tiedämme, Nätti-Jussin pankkikirjassa luki ”Nätti-Jussilla on eniten” ja kun Nätti-Jussia janotti ja hän kävi nostamassa pari trukkilavallista rahaa, niin pankkikirjaan kirjattiin ”Nätti-Jussi otti vähän”.

- Meteorologia on varsin turha tieteenala, sillä jos uudenvuodenyönä kuu kehii ja kustessa puistattaa, niin seuraavana vuonna ilmoja piisaa.

- Pissimisestä puheenollen, jos sähköpaimeneen pissiessä pitää silmä tiukasti kiinni ja uskoo asiaansa, niin se ei välttämättä ota heppiin kipeää.

- Jos kolmenkymmenen vuoden päästä on kiva, niin se on mukavaa.

- Jos ois mitä jois, jois pois, jottei ois mitä pois jois.

Eli kerrataan tiedostavan väestönosamme resepti: jos se ei ole toiminut ennen, eikä se toimi nyt, niin hankitaan sitä vielä enemmän lisää. Jos se vaikka joskus toimisi. Elämme suuria aikoja. Asummehan meinaten maassa, jossa nollalla kertomalla saadaan tulokseksi enemmän kuin nolla. Vuoden 2015 syyskuussa Suomessa oli 225.000 työtöntä, mutta ei syytä huoleen, sillä irakilaiset saattavat pelastaa meidän työvoimapulalta, joka on saattanut olla tulossa jo neljäkymmentä vuotta.

Suurista ikäluokista viimeinenkin muuten jäi tänä vuonna eläkkeelle.