TIISTAIPÄIVÄN ASEETTOMAKSI RATOKSI

Palaanpa tässä aikaisempaan kirjoitukseeni, joka käsitteli EU:n suunnittelemia kiristyksiä asedirektiiveihin, joita tietysti meidän virkamieskoneistokin sitten käskyn saatuaan noudattaa ilman mitään kyseenalaistamista. Meillähän ei sinänsä tarvita asehysteriaa EU:n tuontitavarana, vaan kansahan halutaan riisua aseista ihan omienkin asiasta kovasti huolissaan olevien tahojen toimesta. Syyttäkää foliopipoilusta jos haluatte, mutta itse näen, että lopputavoite on se, että kansalaiset riisutaan kaikista mahdollisista aseista ilmakiväärejä myöten ja aseita ei tulevaisuudessa niin Suomessa kuin Euroopassa ole kuin viranomaisilla. Reserviläisrynkkyjen ja puoliautomaattien kieltäminen on vasta se ensimmäinen askel ja tien päässä viedään haulikot ja lopulta varmaan nallipyssytkin.

Tässä tulee vastaan oma oikeuskäsitykseni, joka saa minut tarvittaessa rikkomaan lakia, vaikka olen itseäni aina lainkuuliaisena hallintoalamaisena pitänytkin. Jos virkakoneisto ilmoittaa, että minun on luovutettava aseeni, niin en niitä taatusti luovuta. Se menee oikeustajuni ulkopuolelle. Sehän on selvää, että mikäli törppöilen aseitteni kanssa, niin valtesmanni tulee ja vie ne pois. Mutta jos en niitten kanssa törppöile, niin kuin en ole koskaan törppöillyt, niin silloin aseeni takavarikoimisella minua rangaistaan rikoksesta, jota en ole koskaan tehnyt ja tätä ei oikeustajuni sulata. Siispä ryhdyn siinä tapauksessa tietoisesti rikolliseksi ja piilotan aseeni.

Tämä ei sinänsä ole kirjoitukseni pääaihe. Pääaihe on se, että mikäli valtiovalta saa jossain vaiheessa päähänsä, että siviileilltä viedään kaikki tuliaseet, niin kuinka se sitten oikeastaan tehdään? Kuinka virkakoneistomme saa sen aikaiseksi? Tietysti valtiovaltamme ajattelee, että suomalaiset ovat viimeiseen asti kuuliaisia, tahdottomia ja virkakoneiston kaikkia määräyksiä tottelevia hallintolampaita, mutta se ei tajua, että kansalaisen pinna venyy vain tiettyyn pisteeseen ja jos kansalaista rangaistaan takavarikkorangaistuksella siitä rikoksesta mitä hän ei ole tehnyt, niin silloin se raja hyvin monen ihmisen kohdalla ylittyy.

Suomessahan on aseita useilla sadoilla tuhansilla kansalaisilla. Entäs jos heistä sanotaanko sataviisikymmentätuhatta toteaa, että pitäkää tunkkinne? Kuinka poliisi menettelee? Miten se toimii? Mennäänpäs erään kansalaisen pihalle uuden, aikanaan epäilemättä aikanaan tulevan ja veret seisauttavan aselain voimaantulon jälkeen. Tämä kansalainen on Huitsinnevadan Örnätjärvellä asuva Seppo Släsh, iältään 42 vuotta, ammatiltaan trukkikuski Örnätjärven tämpsteriitti- ja tiittitiittilouhoksella. Hän on naimisissa ja hänellä on kaksi lasta. Hän on myös aktiivinen metsästäjä ja reserviläisammunnan harrastaja. Katsotaanpas kärpäsenä pihapiirissä, kun poliisipartio saapuu takavarikoimaan Sepon aseita.

- Morjens, Seppo.

- No morjens. Mitäs konstaapelit?

- Nyt kun on niin, että meidän pitäisi ottaa ne sun aseesi haltuumme.

- Jaa. Miksi? Olenkos minä törppöillyt niitten kanssa?

- No ethän toki, mutta kun on tämä uusi laki, että aseita ei saa olla kuin viranomaisilla. Niin että jos sinä toisit ne pyssysi meille, niin saataisiin tämä asia pois tieltä.

- Valitettavasti se ei ole mahdollista.

- Jaa, miksikös? Kieltäydytkö sinä poliisiviranomaisen määräyksestä?

- No enhän toki. Nyt vaan kävi niin, että multa pöllittiin kaikki aseet viikko sitten.

- Pöllittiin? No miksi ihmeessä sinä et tehnyt asiasta rikosilmoitusta?

- Miksi ihmeessä minä olisin sen tehnyt? Kun te olisitte viikkoa myöhemmin pöllineet ne kumminkin.

- Tota noin… saataiskos me kumminkin tarkistaa tuo sinun talosi ja ennen kaikkea asekaappisi?

- No saattehan toki. Heti kun teillä on esittää minulle kotietsintälupa. Käsittääkseni poliisi ei kumminkaan ole oikeutettu tunkeutumaan ihmisten asuntoihin, ellei ihmistä epäillä vakavasta rikoksesta.

Ja siinä vaiheessahan konstaapelit toteavat, että kotietsintälupaa ei ole ja suhaavat takaisin poliisiasemalle, jossa komisario naputtelee kotietsintälupia ja toteaa että odotelkaapas pojat aikanne, kun näitä on muutamia kymmeniä kuntamme alueella jo valmiiksi jonossa. On meinaan ollut ihmisillä varsin nuiva suhtautuminen asiaan. Lopulta konstaapelit saavat kotietsintäluvan ja kurvaavat takaisin Seppo Släshin manttaaleille.

- No niin, Seppo. Meillä olisi nyt tämä kotietsintälupa. Aukaisisitkos ensiksi tuon asekaappisi?

- Valitettavasti en voi aukaista sitä.

- Ja minkä takia?

- Kas kun mulla sattumalta katkesi tuo asekaapin avain tuohon lukkoon. Ei sitä saa millään auki. Miten lie piru vie sattunukkaan niin. Mutta saattehan te toki kantaa tuon poliisiasemalle tutkittavaksi.

- Jaa… ei kai siinä muu auta. Mutta toihan on kaksisataa kiloa painava tuo sun asekaappisi. Et viittis vähän auttaa, kun me siirrämme sen tonne autoon.

- Arvatkaapas kaksi kertaa autanko.

Siinä sitten poliisit vähän aikaa raapivat päätään, toteavat, että tätä varten täytyy hankkia asemalta sopivat kärryt ja palaavat noin tunnin kuluttua ja alkavat köijätä asekaappia autoonsa. Siihen Seppo sitten toteaa:

- Niin muistuttaisin teitä vielä, että tota asekaappia ei kannata hitsaamalla ehkä aukaista, kun siellä on kummiskin vielä sisällä haulikon patruunoita ja pari kantopommia.

Poliisimiehet kuskaavat Sepon asekaappia hikisenä autoonsa ja tehtävänsä suoritettuaan toteavat, että heidän on tarkistettava tilukset, koska on syytä epäillä, että Seppo valehtelee asevarkaudesta ja on piilottanut aseensa jonnekin. Seppo toteaa tähän, että herrat ovat hyvät. Poliisit tuumivat keskenään, että Sepolla on sadanneljänkymmenen neliön omakotitalo, neljäntuhannen neliön tontti, jossa on vielä kahdeksankymmenen neliön ulkorakennus, joten tässähän menee pyssyjä etsiessä niin tämä kuin huominen päiväkin. Konstaapelien aloittaessa etsintänsä Seppo lyö saunan lämpiämään. Poliisit etsivät aseita Sepon manttaalilta vaikka tietävät hyvin, että Sepon pyssyt ovat jonkun hänen sellaisen kaverinsa vintillä, jolla ei ole aselupia. Tietty solidaarisuus tavallisten miesten keskuudessa elää, ja sitä ei virkavalta ylitä. Lopulta poliisit lopettavat etsimisensä.

- No ei löytyny niin?

- Ei löytynyt. Mutta ymmärräthän sinä Seppo, että ei tämä tähän jää. Sinua epäillään aseitten kätkemisestä. Sulle tulee tästä kyllä kutsu poliisilaitokselle kuulusteluihin.

- Ymmärränhän minä. Sen kun lähetätte kutsun.

Eikä aikaakaan, kun Seppo istuu poliisiviranomaisen kuulusteltavana Huitsinnevadan poliisiasemalla. Se sama Seppo, jolla tähän mennessä on rikoshistoriassaan yksi ylinopeussakko vuodelta 2004. Häntä kuulusteleva poliisi aloittaa kuulustelun.

- Seppo Släsh. Nythän on niin, että teitä epäillään aseittenne kätkemisestä.

- Miten niin? Minähän sanoin poliiseille, että ne on varastettu.

- Meillä on syytä epäillä, että te valehtelette ja olette kätkeneet aseenne. Miksi ette tehneet rikosilmoitusta?

- Minähän sanoin sen jo poliiseille, jotka kävivät häiritsemässä kotirauhaani. Miksi ihmeessä olisin tehnyt rikosilmoitusta, kun te olisitte viikkoa myöhemmin kumminkin käyneet pöllimässä pyssyni?

- Niin… no, tehdään nyt sitten tämä aseitten katoamista koskeva rikosilmoitus. Kuinka aseenne väitteenne mukaan katosivat?

- No minähän menin Örnätjärven Erämiesten ampumaradalle tarkoituksenani harrastaa hieman ampumista. Niin kuin ampumaradalla on tapana tehdä. Ennen kuin pääsin itse asiaan, niin minulle tuli kakkahätä ja minun piti mennä ampumaradan hyyskään. Hitto vie, siellä ei ollut edes paperia, mutta onneksi minulla oli housujeni reisitaskussa talouspaperia mukana, niin sain pyllyn pyyhittyä. Sitten kun tulin takaisin autolleni niin piru vie, joku pitkäkynsi oli pöllinyt kaikki pyssyni ja patruunat.

- Lukitusta autosta?

- Minulla on pick-up ja pyssyt olivat lavalla pressun alla.

- Kaikki aseenne?

- Joka ainoa.

- Mutta hetkinen. Tiedostojen mukaan teillä on puoliautomaattinen reserviläisrynnäkkökivääri, hirvikivääri kaliiberia 30-06, metsästysluodikko kaliiberia .222, pumppuhaulikko kaliiberia 12/76, kaksipiippuinen haulikko kaliiberia 12/76, pienoiskivääri, ysimillinen pistooli sekä vielä pienoisrevolveri. Väitättekö, että teillä oli nuo kaikki aseet ja kaikki hallussanne olevat patruunat mukananne, kun menitte ampumaradalle?

- Onko aselaissa jotenkin määritelty, kuinka monta asetta voi viedä ampumaradalle? Ja onko radalle vietävien patruunoitten määrää jotenkin määritelty?

- Te ette nyt näytä olevan oikein yhteistyöhaluinen. Kun kävi vielä ilmi, että siinä asekaapissa, jonka me teiltä takavarikoimme ja aukaisimme erityisvarotoimenpitein, koska teidän ilmoituksenne mukaan siellä oli haulikonpatruunoita ja kantopommeja, niin sieltä ei löytynyt muuta kuin kaksi hiekkasäkkiä ja kumiankka.

- Kas, piru vie kun toi muisti tekee tepposensa.

- Ymmärrättehän, että minä en niele kertomustanne. Tämä menee syyteharkintaan.

- Epäilemättä menee. Niin kuin menee noin kuudellasadalla miehellä tässä kunnassa. Toivotan poliisiviranomaiselle onnea yrityksessään. Voinko poistua, vai onko minut pidätetty?

- Olkaa hyvä ja poistukaa.

Johtopäätöksenä tästä kaikesta on se, että virkavaltamme, noin normaalitilanteessa voi pitää kansalaisiamme panttivankina rangaistuksen uhalla. Mutta jos virkavallallamme on käsissään sanotaanko satatuhatta kansalaista, joitten oletettua rikosta se joutuu tutkimaan, niin silloin kansalaiset pitävät virkavaltaa panttivankinaan. Koska silloin virkavalta menee tukkoon. Ei riitä resurssit. Ei riitä kyky rangaista. Ja virkavaltamme on hakenut tätä tilannetta. Samaan aikaan kun valtio kehittää aina uusia tapoja rajoittaa lainkuuliaisten ihmisten elämää, se hankkii tänne elintasosurffareita ja pokkana väittää, että meidän täytyisi mieltää heidät yhtä aikaa voimavaraksi ja velvollisuudeksi.

Kiertäkää veroja, kansalaiset, perskeles.

Ja lisätään tähän vielä maininta Timo I Soinin egotripistä  joka saavuttaa jatkuvasti uusia ulottuvuuksia. Eli mies meni ja erotutti puolueensa toisen varapuheenjohtajan Sebastian Tynkkysen. Asiaa on laajemmin käsitelty monella muulla taholla. Itse totean, että Soinin viimeisen kuukauden edesottamuksista tulee mieleen suuresti arvostamani Veikko Huovisen kirja Veitikka.

Siinä kirjassahan eräs A. Hitler toteutti kaksiosaisen suunnitelmansa. Ensimmäisenä oli Operaatio Ülex, jonka ansiosta Saksa saavutti loistavaa sotilaallista menestystä. Operaation toinen osa eli Saublöder Arsch taas perustui siihen, että Hitler hässi tahallaan kaikki mahdolliset asiat vituralleen aiheuttaen Saksalle suurtappion ja totaalisen tuhon. En voi olla vertaamatta Soinia kyseiseen kirjaan. Tietysti erona on, että persujen Operaatio Ülexin saivat aikaan aivan toiset tyypit, mutta Operaatio Saublöder Arsch kyllä tapahtuu Soinin henkilökohtaisen ydinosaamisen mukaisesti.