MITÄS ME ÄÄRIOIKEISTOLAISET

Helsingissä järjestettiin eilen, kuudes päivä joulukuuta itsenäisyyttä kannattava soihtukulkue. Illan tapahtumat voi tiivistää pähkinänkuoreen, niin kuin MC Tsuhnan puolella tuli jo tehtyä eli:

a) Rauhalliset kansalaiset pitivät rauhallisen mielenilmaisun sekä soihtukulkueen, jolla he kunnioittivat Suomen itsenäisyyttä.

b) Leikkipartisaanit halusivat kohdistaa rauhallisiin kansalaisiin poliittista väkivaltaa.

c) Poliisi esti tämän ja leikkipartisaanit saivat selkäänsä.

d) Jälkeenpäin leikkipartisaanit itkivät, että heihin kohdistettiin poliittista väkivaltaa, koska he eivät saaneet harjoittaa poliittista väkivaltaa.

e) Valtamedia on kovasti huolissaan äärioikeiston noususta ja jatkaa sen etsimistä toivoen sen joskus löytävänsä.

Mitä tulee näihin jatkuvalla Che Guevara-elämysmatkallaan oleviin liimatilhiin, punavihervästäräkkeihin ja sukkahousukoppeloihin, niin niistä voi todeta sen minkä aikaisemminkin, eli tällaisia ilmiöitä voi syntyä ainoastaan tällaisissa suht vauraissa pehmolänsimaissa, jotka sen sallivat ja pitävät jostain käsittämättömästä syystä myös hyväksyttynä. Nämä elämysmatkailevat tyypit ihan oikeasti pitävät heille myönnettynä etuoikeutenaan, että he pääsevät harjoittamaan elämysväkivaltaansa ja nimenomaan sellaisia ihmisiä kohtaan, jotka sitä itse eivät halua harjoittaa ja mieluummin väkivallan kohteitten tulisi olla puolustuskyvyttömiä. Ja sitten nämä myötähäpeän kävelevät symbolit vielä ilkeävät itkeä, kun poliisi meni ja esti heidän elämysmatkansa ja kaiken lisäksi heille löytyy vielä viljalti ymmärtäjiä. Kuinkahan monta nettoveronmaksajaa muuten näitten leikkipartisaanien riveistä mahtoi löytyä?

Poliisille tällä kertaa kaikki pisteet. Poliisi varmaan on itsekin tuuminut, että sillä on näytön paikka, sillä sen maine on viime aikoina päässyt – ja aiheestakin – pahasti rapistumaan. Mutta nyt kilpi pysyi kirkkaana.

Mutta eivät leikkipartisaanit sinänsä ole vaarallisia. Heitä voi tavallaan verrata voodoo-uskontoon, eli se vaikuttaa vain, jos siihen uskoo. Leikkipartisaanitkin ovat vaarallisia vain, jos heidän annetaan jatkaa elämysmatkailuaan ja jostain syystä sen vaan annetaan jatkua. Sehän on sitä hyvää vasemmistolaista väkivaltaa, mitä Li Anderssonkin fanittaa. Se, mikä on oikeasti vaarallista on median asenne niitä rauhallisia ihmisiä kohtaan, jotka siellä soihtukulkueessa kulkivat. Median mielestä he ovat äärioikeistolaisia, ja sitä mielikuvaa vahvistamaan tietysti etsitään yliopistoista tutkijoita, jotka vahvistavat, että kyllä, uudesta Lapuan Liikkeestä tässä puhutaan. Esimerkkinä Yle, joka kaivoi esille Turun yliopiston eduskuntatutkimuksen keskuksen erikoistutkija (eikö ole muuten komea titteli, herättää varmaan yliopistollista katu-uskottavuutta) Erkka Railon, joka totesi asian tiimoilta ja Ylen säestämänä seuraavia:

Politiikan erikoistutkija arvioi, että äärioikeisto pyrkii hyödyntämään itsenäisyyspäivän juhlaan liittyvää isänmaallisuutta omiin tarkoitusperiinsä.

Äärioikeisto järjesti mielenosoituksen Linnan juhlien aikaan saadakseen julkisuutta omalle toiminnalleen ja tavoitteilleen, arvioi Turun yliopiston eduskuntatutkimuksen keskuksen erikoistutkija Erkka Railo.

…

Viime vuosina äärioikeiston liikehdintä on tullut näkyvämmäksi ja ehkä myös paremmin organisoidummaksi, Railo arvioi. Hän epäilee, että äärioikeiston itsenäisyyspäivänä järjestämistä mielenosoituksista puuttui aiempi luokkaprotesti.

Hänen mukaansa kansallismieliset yrittävät hyödyntää itsenäisyyspäivän juhlaan liittyvää isänmaallisuutta omien tavoitteidensa saavuttamisessa.

– Yritetään tehdä itsenäisyydestä vääräntyyppistä nationalismia, joka ei ole rakentavaa eikä hyödyksi Suomelle. Täytyy toivoa, että he eivät siinä onnistu. Kyllä he siitä tavoitteesta vielä hyvin kaukana ovat.

Sen verran tässä matkan varrella on oppinut lukemaan mediaa, että tietää valtamedian uutisen tärkeimmän asian olevan sen, mitä siinä ei kerrota. Katsotaanpa mitä sanottiin ja mitä ei sanottu:

Politiikan erikoistutkija arvioi, että äärioikeisto pyrkii hyödyntämään itsenäisyyspäivän juhlaan liittyvää isänmaallisuutta omiin tarkoitusperiinsä.

Äärioikeisto järjesti mielenosoituksen Linnan juhlien aikaan saadakseen julkisuutta omalle toiminnalleen ja tavoitteilleen, arvioi Turun yliopiston eduskuntatutkimuksen keskuksen erikoistutkija Erkka Railo.

Kyseinen selitteläätiön ja sovelletun spedestetiikan erikoistutkija siis vain tylysti ilmoitti, että soihtukulkueeseen osallistuneet ihmiset ovat äärioikeistolaisia. Esitetty syyte on nykymaailmassa sen verran raskas, että se vaatisi myös välittömät perustelut ja toteennäytön siitä, että kyseiset ihmiset todellakin ovat äärioikeistolaisia.

Perusteliko Railo väitteensä? Ei perustellut. Jatketaan:

Hänen mukaansa kansallismieliset yrittävät hyödyntää itsenäisyyspäivän juhlaan liittyvää isänmaallisuutta omien tavoitteidensa saavuttamisessa.

Kertoiko Railo, mitä nämä kansallismielisten omat tavoitteet ovat? Jos hän on kerran niinkin arvostettu tutkija, että valtion virallinen Yleisradio haluaa häntä haastatella, niin toki hän osaisi lyödä faktat pöytään. Löikö hän? Ei lyönyt. Jatketaan vielä:

– Yritetään tehdä itsenäisyydestä vääräntyyppistä nationalismia, joka ei ole rakentavaa eikä hyödyksi Suomelle. Täytyy toivoa, että he eivät siinä onnistu. Kyllä he siitä tavoitteesta vielä hyvin kaukana ovat.

Kertoiko Railo, mitä tämä vääräntyyppinen nationalismi on? Tai mitä on se oikeantyyppinen nationalismi? Ei kertonut. Hän antoi ymmärtää, ja kun uutisessa on mainittu Perkelettäkin pahempi piru eli äärioikeisto, niin asiasta voi tehdä esim. käsivarsinauhoihin, oikean kainalon tuuletuksiin ja krematorioihin liittyviä johtopäätöksiä. Mitä tietysti haluttiin saada aikaiseksikin.

Mutta perusteliko Railo yhtään väitettään millään tavalla?

Ei.

Ei hänen tarvinnut, sillä hänellä on käytössään sabluuna, jota käyttävät niin poliittinen eliitti, media kuin yliopistojen yhteiskuntataiteelliset tiedekunnat. Siinä sabluunassa on määritelty se, mikä on soveliasta, ja se mikä ei kuulu sabluunaan, voidaan välittömästi määritellä äärioikeistolaiseksi, ja se on myös helpoin tapa, sillä silloin sabluunan ulkopuolelta tulevat kysymykset voi jättää huomioimatta. Siihen sabluunaan kuuluu haittamaahanmuuton mitään kyseenalaistamaton hyväksyminen ja jalustalle nostaminen. Ja – ehkä järkyttävintä – on se, että siihen sabluunaan kuuluvat myös nämä leikkipartisaanit. Sillä hehän toimivat sitä sabluunan ulkopuolista määrittelemätöntä vastaan. Ja kun se on määrittelemätöntä, se määritellään automaattisesti äärioikeistolaiseksi ja sitä myötä hiljennettäväksi ja siksi leikkipartisaanitkin – siitä huolimatta, että he elävät vain elämysmatkaansa – ovat hyvän puolella ja liittolaisia.

Tietysti Railo olisi voinut mennä ja kysyä joltain äärioikeistolaiseksi määritellyltä. Esimerkiksi vaikka minulta, Yrjöltä. Minähän olen meinaan äärioikeistolainen. Pakkohan minun on olla sellainen. Minä pidän yllä varsin suosittua blogia, joka on selkeästi nationalistinen (huomautus: se, että selitteläättörit lukevat poliittisessa lukihäiriössään nationalismin natsismiksi on heidän ongelmansa, ei minun) ja blogissa myös selkeästi kyseenalaistetaan nykyinen haittamaahanmuutto sekä myös Railon kaltaisten tyyppien asema totuuden yksinoikeuden hallitsijoina.

Näin ollen minun on pakko olla äärioikeistolainen. Sabluuna vaatii niin. Ja sabluunahan ei voi olla väärässä. Huvittavaa sinänsä, että minuthan voitaisiin lukea mielipiteitteni mukaisesti vieläkin jonkun sortin demariksi, ainakin sellaiseksi mitä demarit ovat joskus aikanaan olleet ja saman sabluunan mukaan voisi sanotaanko vaikka Väinö Tannerin lukea äärioikeistolaiseksi. Mutta paradoksit eivät ole ennenkään olleet este, kun kansalaisille opetetaan ainoaa oikeaa tapaa ajatella.

No, minkäslaisia me äärioikeistolaiset sitten olemme? Minä olen tämän blogihistorian aikana oppinut tuntemaan heistä useammakin. Ihan tapaamisia myöten. Siellä Helsingin soihtukulkueessakin oli mukana tuttuja miehiä.

Yhteinen piirre meissä on se, että jos ei olisi tapahtunut kahta asiaa, eli:

a) Valtion väkisin aikaansaama haittamaahanmuutto ja sen muuttuminen suorastaan uskonnolliseksi itseisarvoksi

ja

b) Suomen itsenäisyyden vapaaehtoinen menettäminen ja Suomen muuttaminen pelkäksi Euroopan Takahikiällä sijaitsevaksi merkityksettömäksi maakunnaksi

niin meistä yksikään ei olisi perustanut blogiaan, vaan me löhöttäisiin sohvalla, luettaisiin Tex Willeriä ja tuumattaisiin yleisistä asioista että eiköhän se valtio ne jollain tavoin hoitele. Ainakin se edes pyrkii toimimaan meidän suomalaisten parhaaksi. Eihän se aina onnistu, mutta tuskinpa me itsekään osattaisi toimia sen paremmin. Ja ennen kaikkea me pidettäisiin julkiset mulliturpamme kiinni. Oikeastaan voi todeta, että olemme luonteeltamme niin tyypillisiä sohvaperunoita, että niin valtion, tutkijoitten kuin mediankin on todellakin täytynyt tehdä parhaansa (tai pahimpansa), että me olemme viitsineet nousta sohvaltamme ja alkaneet rääpiä turpaamme.

Toinen yhteinen piirre meissä on tietynlainen ideologia, jonka voisi tiivistää lauseeseen ”mitä vähemmän meidän tarttee työntää kärsäämme toisten ihmisten asioihin, sen onnellisempia me olemme”. Kas kun me arvostamme toisia ihmisiä, emme pidä itseämme heitä parempina ja emme halua pakottaa heitä ajattelemaan juuri niin kuin me. Suomessa on eräs hyvä sanonta eli ”älä tyrkytä tapojasi” ja sen mukaan me elämme.

Sen sijaan totalitaariseen ajatteluun kuuluu juuri se, että työnnetään kärsä toisten ihmisten asioihin. Määritellään, kuinka ihmisen tulee elää ja ennen kaikkea kuinka hänen tulee ajatella. Sekä poliittinen eliitti, virkakoneisto, media ja Railon kaltaiset tutkijat haluavat tunkea kärsänsä ihmisten asioihin, määritellä kuinka hänen tulee elää ja ennen kaikkea kuinka hänen tulee ajatella.

Jolloin itselläni herää kysymys. Kumpi oikeastaan on äärioikeistolainen? Minäkö, jonka tutkija määrittelee äärioikeistolaiseksi? Vai se tutkija, ja media joka käyttää häntä julistamaan sitä epistolaa, mitä se haluaa kuulla?

Vaistoan, että tutkija Railo pelkää. Ei hän pelkää äärioikeistoa, sillä hänkin tietää että olematon ei ole uhka. Mutta hän pelkää sitä, että joskus meidän kaltaisemme ihmiset saavat aikaan tilanteen, että hänen kohdallaan ei enää riitä oppiarvon valtuudella esitetyt väitteet. Että häneltä vaadittaisiin niihin perustelujakin. Ja sitä kautta huomattaisiin, että yliopistollisen keisarin perse vilkkuu paljaana. Hänestä, ja hyvin monesta niin tutkijasta, virkamiehestä kuin toimittajasta tulee mieleen eräs kohtaus Total Recall-elokuvasta, jonka esitän tässä. Yksi sana on muutettu. Sanoisinko ajankohtaistettu:

Richter: Mr Cohagen. You wanted to see me, sir.

Cohagen: Richter. Do you know why I´m such a happy person?

Richter: No sir.

Cohagen: Because I´ve got the best job in the solar system. As long as bullshitium keeps flowing, I can do whatever I want. Anything. In fact, the only thing I ever worry about is, that one day, if the rebels win…

…it all might end.

Älä astu tähän rakennukseen. Siellä sinua odottaa julma labyrintti, jossa Epäilyksen Piru johdattaa sinut aina vain enemmän harhaan ja pois oikeamielisestä ajattelusta. Vaikka kuinka pyristelet vastaan, tajuat lopulta, että toivoa ei ole, ja päädyt vääjäämättä Tsuhnan Helvettiin. Lue valtamediaa. Kuuntele oppineita. Usko virkakoneistoon. Usko hallitukseen. Vain siten voit pelastaa sielusi.