KUN JÄLJELLÄ ON VAIN PAKKO

Sehän ei ole suurikaan salaisuus, että Suomessa ei ole aikoihin voinut asioita perustellessa vedota ns. lautamiesjärkeen, ellei lautamiesjärjen tukena ole jonkinsorttista virallista tutkimusta tai ainakin hyväksyttyjen tutkijoiden antamaa vahvistusta. Näin ollen kansalainen ei voi esim. hankeen kustessaan olla aivan varma, tuliko hankeen reikä vai onko kyseessä optinen tai jopa suorastaan päänsisäinen harha, sillä hotellin respassa ei olla varmoja, että reiän olemassaoloa todistavaa tutkimusta on tehty.

Hankeen kuseminen on sinänsä täysin harmiton ilmiö, mutta toisten ihmisten muroihin kuseminen on jo huomattavasti tuomittavampaa, erityisesti jos se tapahtuu valtiovallan taholta ja suuressa mittakaavassa. Valtiovalta on viimeiset parisenkymmentä vuotta sitoutunut monikultturismi-ideologiaan kaikkine seurauksineen, vaikka lautamiesjärjen mukaan se on totaalisen järjetöntä ja kaikinpuolin haitallista. Mutta koska lautamiesjärjen takana ei ole ollut virallista vahvistusta, on sama jenkka jatkunut eikä levyä ole ollut tarpeellista vaihtaa.

Hiljattain asia on muuttunut, ja lautamiesjärkeä tukemaan on tullut monikultturismi-ideologian kannalta varsin kiusallisia viestejä. Tuorein näistä viesteistä on hyvin selkeä:

Tutkijat tyrmäävät: Maahanmuuttajat eivät ratkaise Suomen huoltosuhteen ongelmaa

Suomen väestö ikääntyy ja huoltosuhde rapistuu. Lääkkeeksi tarjotaan usein työperäisen maahanmuuton roimaa lisäystä. ”Tutkimukset eivät osoita, että tällä voitaisiin ratkaista väestön ikääntymistä”, sanoo professori Pekka Martikainen.

On huomattavaa, että tuossa käsitellään myös ns. työperäistä maahanmuuttoa ja täällä voiman pimeällä puolella on jo aikaa sitten (kiellettyyn lautamiesjärkeen vedoten) todettu, että huoltosuhdetta ei myöskään paranna se, että otetaan parikymppisiä kehitysmaalaisia koko eliniän kattavaan elatusautomaattiin plus palkataan kantaväestön keskuudesta maahanmuuttoteollinen kompleksi, joka yhtä lailla elää toisten suomalaisten kustannuksella ja joka olemassaolonsa perustellakseen vaatii maahan lisää haittamaahanmuuttoa aikaansaaden näin eräänlaisen tolkuttoman kalliin ikiliikkujan.

Toinen, hieman aikaisemmin tullut ja kiusallisessa määrin lautamiesjärkeä tukeva viesti tuli poliisiammattikorkeakoulun selvityksessä, jossa todettiin aivan suoraan:

Maahanmuuttoon liittyy vakavia turvallisuusuhkia ja rikollisuutta, joihin Suomi on valmistautunut huonosti.

*

Pahin skenaario Suomelle olisi ”kymmenien ellei satojen tuhansien laittomien maahanmuuttajien pyrkiminen Suomeen”. Sillä olisi raportin mukaan huomattavia vaikutuksia Suomen turvallisuuteen.

*

Poliisi, Tulli ja Rajavartiolaitos hädin tuskin selviävät paikoin nykyisestäkään tilanteesta.

*

Suomi ei ole raportin mukaan onnistunut tähänkään asti kotouttamisessa. Viime vuonna vaikeassa taloustilanteessa Suomeen saapui turvapaikanhakijoita kymmenkertainen määrä edellisvuoteen verrattuna.

Kas tuossahan se oli pähkinänkuoressa ja selkeästi sekä rautalangasta että ratakiskosta väännettynä. Voiman pimeälle puolelle tuossa ei sinänsä ollut mitään uutta. Siinä sanottiin ne faktat, joita me olemme sanoneet jo vuosikausia, mutta kun samat faktat sanotaankin virallisen tahon suunnasta, ollaan jälleen kiusallisessa tilanteessa.

Selvää on tietysti, että selvitys on tuomittu erittäin voimakkaasti ylipalkattujen ja yliarvostettujen akateemisten kerjäläisnunnien sisaruskunnassa, mutta sehän on ymmärrettävää, sillä heillä on tietysti pelkona sen asiantilan yleisempi hoksaaminen, että he vastaavat täysin keinotekoisesti aiheutettuun ja heitä varten räätälöityyn tarpeeseen, toisin sanoen siis tarpeeseen jota ei ole koskaan ollutkaan. Sen sijaan valtiovallan itsensä taholla ei olla pahemmin kiukuteltu ja jostain syystä valtamediakaan ei näitä nunnia komppaa sillä antaumuksella mitä olisi osannut odottaa.

On selvää, että valtiovallankin taholla löytyy järkevää ja asiallista väkeä, joka on sisälukutaitoista ja ymmärtänyt sen, mikä yllä on itse kenenkin luettavissa. Siellä ymmärretään myös se pikkuseikka, jota ei pysty salaamaan, että näitten monikultturismi-ideologian kävelevien solidaarisuuspokaaleitten tekemät niin väkivalta- kuin seksuaalirikokset ovat liki kaksikymmenkertaisia kantaväestöön nähden. Siispä he myös ymmärtävät, että jokainen VOK:n pihaan ajava bussi sisältää mahdollisuuden saada aikaan lisää tapettuja, pahoinpideltyjä, raiskattuja ja ryöstettyjä suomalaisia. Joista jokainen on myönteisen päätöksen tekijän vastuulla.

Varmasti valtiovallan ajattelevalla osastolla ymmärretään se, mitä täältä nuivalta puolelta on jo aikaa sitten sanottu, eli monikultturismi-ideologia on sekä haitallista, vahingollista että vaarallista. Ja kun ajatteleva osasto vie ajattelua vielä pidemmälle, se pohtii, että mitä valtiohallinto nyt tekee. Jatkaako se edelleen uussuomalaisen uuspettuleivän väkisinsyöttämistä kansalaisille, vaikka se tietää, ettei sillä ole siihen niin järjellä perusteltavaa kuin moraalista oikeutta? Että ainoa oikeus, mikä sillä tässä asiassa enää on, on puhdas pakko.

Hotellin respassa uskotaan, että valtiovalta jatkaa joka tapauksessa edelleenkin samalla monikultturistisella linjalla ja turvaa jatkossa puhtaaseen pakkoon. Se ajattelee pääsevänsä asiasta jopa helpolla, sillä se tietää edelleenkin hallitsevansa yhtä maailman rauhallisimmista kansakunnista jolle ruotuun asettamiseen riittää pelkkä Päätös. ”Asiasta on poliittinen päätös”. ”Asiasta on virkamiespäätös”. Onhan se riittänyt tähänkin asti. Kun on tehty päätös, liike pysähtyy ja kaikki palaa ennalleen.

Virkamiespakkoa käyttäisi varmasti asiassa mielellään myös Päivi Nerg, joka totesi itse haluavansa elää monikulttuurisessa Suomessa. Jos näin toteaisi joku Kallion punavihreässä kulttuurikuplassa elävä ituhippi, niin se hänelle sallittakoon, mutta kun monikulttuurisen Suomen perään haikailee viranhaltija, joka toimii  Suomen sisäministeriön kansliapäällikkönä, niin se herättää jopa jonkunlaisia kauhun tunteita. Vaikka Nergillä olisikin omassa päässään jonkunlainen ruusuinen utopiakuva monikulttuurisuudesta, niin hänelle on virka-asemansa puolesta varmasti selvitetty, mitä se utopia on todellisuudessa. Niin Suomessa kuin ennen kaikkea Länsi-Euroopassa. Siitä huolimatta Nerg pysyy utopiassaan ja johtaa työssään Suomen tällä hetkellä kaikkein kriittisintä sisäisen turvallisuuden osa-aluetta. 

Valtiovaltamme on hyvin tietoinen siitä, että sillä ei ole mitään perusteltua syytä eikä myöskään moraalista oikeutta jatkaa valitsemallaan tiellä. Ja sillä alkaa olla melko kiire päättää, että toimiiko se toisin, vai turvautuuko se pelkkään pakon oikeuteen. Sillä ensimmäinen aalto ei jäänyt viimeiseksi. Sen kertoi pääministerin erityisedustaja Antti Pentikäinen, joka kertoi, että Irakista ollaan pian tulossa taas:

- Jos viime vuonna päivittäin kaksi kolme tuhatta ihmistä haki passia, niin tänä päivänä 13 000 joka päivä hakee passia ja heistä merkittävä määrä kertoo haluavansa Suomeen.

Mikäli valtiovalta ei muuta linjaansa, ja jatkaa pakon oikeuden tiellä, ollaan hyvin pian siinä tilanteessa, että pakon perusteeksi ei riitäkään enää ”asiasta on päätös”. Mitä valtiovalta tekee siinä tilanteessa, että Suomeen on tullut 50.000 uutta turvapaikkahuilailijaa ja kunnassa X tulee mitta täyteen. Huomataan yllättäen, että kun bussilastillinen turvapaikkahuilailijoita lähestyy kuntaa, niin edessä onkin tiesulku. Ja sululla 80 miestä. Osalla hirvikivääri. Osalla metsästysluodikko. Osalla haulikko.

Ja miehet ilmoittavat tylysti,  että turvapaikkahuilailijoita ei vahingoiteta, jos bussi kääntyy ympäri ja jätkät häipyvät huuthelvettiin. Mutta jokainen, joka yrittää päästä tiesulun läpi ammutaan niille sijoilleen. Miehet lähettävät saman viestin viranomaisille ja ilmoittavat, että mikäli poliisi yrittää väkivalloin saada turvapaikkahuilailijat läpi, me avaamme tulen. Itsepuolustukseksi.

Kahdeksankymmentä aseistettua miestä. Kahdeksankymmentä läpeensä tympiintynyttä miestä. Kuinka monta poliisipartiota tarvitaan? Vai tarvitaanko sotilaita? Kuka viranomainen on valmis antamaan tulenavauskäskyn suomalaisia vastaan joittenkin elätettäväksi tulevien arabijätkien takia? Kuinka moni poliisi tai sotilas tottelee käskyä? Ja entäs jos se tympiintyneitten miesten määrä nousee kahdeksaan sataan? Tai kahdeksaan tuhanteen? Mitä valtiovalta silloin tekee, jos se aikoo käyttää pakon oikeuttaan? Suomalainen järjestyksenpito on aina perustunut siihen, että muutamia tapauksia lukuunottamatta suomalaisille on aina riittänyt, että ”asiasta on päätös”. Mutta entä jos se ei jatkossa enää riitäkään ja ”päätös” mielletään suomalaisille haitalliseksi, vaaralliseksi ja suorastaan rikolliseksi? Voi olla, että valtiovaltamme huomaa silloin, että se ei pystykään tekemään mitään. Ettei sillä koskaan ollutkaan muuta kuin ”päätös”.  Se on riittänyt niin pitkään, kun kansalaiset ovat uskoneet yhteiskunnan oikeudenmukaisuuteen ja kun se usko menetetään, menettää ”päätös” merkityksensä. Ja silloin valtiovalta huomaa sekä olevansa kädetön sekä sen, että Neuvostoliiton kaltaista väkivalta- ja alistuskoneistoa ei pystytä tekemään tyhjästä. Kahdeksantuhannen miehen kohdalla ei poliisi enää riitä, ja tavallisista miehistä koottu armeija koostuu juuri samanlaisista miehistä kuin ne kahdeksan tuhatta. He eivät ole alistamaan koulutettuja KGB:n palkkalaisia.

Joku lukijoista voi tuumia, että Ykä näkee näkyjä. Vaan katsotaan parin vuoden kuluessa. Asioilla on taipumus muuttua nopeasti, ja se, mitä pidettiin ikuisena voikin hävitä hetkessä. Ja siinä vaiheessa valtiovallan edustajille voi juolahtaa mieleen, että se voi tapahtua kahdella tavalla. On se pehmeä tshekkoslovakialainen samettivallankumous. Ja sitten on se romanialainen tapa. Jossa vaiheessa valtiovaltamme edustajat voivat alkaa keskenään pähkäillä, että kukas meistä olikaan eniten se Ceaușescu? Vai oltiinko me kaikki?

Päätöksen aika alkaa olla nyt. Pääministerin erityisedustaja Antti Pentikäinen kertoi, että kuukauden sisällä sieltä aletaan taas tulla. Valtiovallalla ei ole mitään perustetta eikä mitään moraalista oikeutusta laskea sitä aaltoa Suomeen. Sillä on vain pakon oikeus. Ja pakko ilman moraalista oikeutusta ei voi kestää loputtomiin.