PIKAKELAUS

Eli ymmärrysharjoitus 16 ½

Niin hotellin respassa kuin blogin lukijoitten keskuudessa tiedetään, että rakkaassa Suomessamme on eletty nyt noin neljännesvuosisata aina vain syvemmäksi muuttuvaa pakkosyötetyn monikultturismin aikaa eli suomeksi sanottuna maassamme on ns. hässitty asiat vituralleen. Asiat ovat tapahtuneet pikku hiljaa ja tilannetta voisi verrata siihen, että sammakkoa keitetään pikkuhiljaa aina kuumemmaksi ja lopulta kiehuvaksi muuttuvassa vedessä, eikä se ressukka tajua kiehuvansa kuoliaaksi eikä siis älyä hypätä pois kattilasta. Jossain vaiheessa Suomessakin linjaksi muuttui se, että sammakon pitää kiehua, koska se reppanan vaan täytyy olla kattilassa ja kiehua. Kukaan ei kysynyt sammakon mielipidettä.

Entäs jos tämä kahdenkymmenenviiden vuoden jakso oltaisiin kerrottu päättäjillemme etukäteen vuonna 1990 ja tylysti kertapläjäyksenä? Totuudenmukaisesti ja täysin valehtelematta? Silloin oli tietysti mahdotonta ennustaa, mitä tulevaisuudessa tapahtuu, mutta lähestyn asiaa tarinan muodossa:

ADOLF BUTLER JA VALTAKUNNAN ASIOITTEN VITURALLEEN HÄSSIMINEN

Elettiin kesäkuuta vuoden 1990 Suomessa. Hallitus oli kokoontunut hätäistuntoon ja se odotti tärkeää vierasta, jonka asiantuntemusta tarvittiin, sillä hallitus näki, ettei oma tieto, taito eikä röyhkeys riitä millään siihen, mitä nyt haluttiin tehdä. Hallitus oli tajunnut, että Suomen asiat olivat suhteellisen hyvällä mallilla ja sehän ei käynyt päinsä, sillä maan asiat tuli hässiä niin kertakaikkiaan vituralleen ja siihenhän tarvittiin huippuluokan ammattilaista. Hallitus ymmärsi, että omat kyvyt eivät siihen mitenkään riittäneet.

Tärkeimpänä seikkana hallitus ymmärsi, että siltä puuttui asian vaatimaa mielikuvitusta, eikä se pystynyt omin neuvoin saamaan aikaan kuin korkeintaan taloudellisen laman, jota se oli pankkikuplan kanssa jo kovaa vauhtia järjestämässäkin. Mutta nuo vastuullisen vastuuttomat poliitikot ymmärsivät, että talouslamastakin noustaan, ja sen jälkeen edessä on nousukausi. Oltiin tietysti mietytty Suomen muuttamista puhtaasti sosialistiseksi, mutta tässä vaiheessa se tuntui jokseenkin nololta, kun se tietty itänaapurikin alkoi osoittaa selviä merkkiä siitä, että sosialismin voi tunkea jonnekin hyvin syvälle ja poikittain. Lisäksi oli pelkona se, että suht työteliäs ja hyvinä hallintoalamaisina tunnettu Suomen kansa saattaisi – piru vie – saada omasta sosialismistaan aikaan jopa DDR:ää paremmin onnistuneen version ja kun tavoitteena oli totaalinen alamäki ja sen jälkeinen äkkipysähdys ja totaalinen seinään törmääminen, niin eihän siinä sellainen kotikutoinen DDR mihinkään riittänyt. Näin ollen oli selvää, että tarvittaisiin palkattua erityisosaamista.

Ja sieltähän tämä huippuluokan ammattilainen saapuikin. Mies, jonka edessä koko hallitus nousi seisomaan. Hänhän oli Adolf Butler. Selitteläätiön, soveltavan spedestetiikan sekä akateemisen asioitten vituralleenhässimisen  moninkertainen tohtori Aintworthin yliopistosta Iso-Britanniasta. Ikuinen, iätön, ajaton mies. Butler näytti tyynesti, että hallitus voi istua, sen jälkeen istui itsekin, sanoen:

- Olette siis päättäneet turvata asiantuntemukseeni? Muistutan, että olen paras lajissani, mutta olen myös erittäin kallis mies. Ammattitaitoni ei ole ilmaista. Kokonaisen valtion asioitten vituralleen hässiminen ei ole mitään sosiaalityötä enkä minä ole mikään sosiaalitoimisto. Takaan, että saan asiat hässittyä niin kertakaikkisen perseelleen, mutta se maksaa. Minä kun en harrasta mitään persaukisten pelleilyä. Minä olen kuuluisa akateeminen vihervasemmistolainen, eikä meille vihervasemmistolaisille kuulu mikään pennin venyttäminen. Kyllä se osa tulee varata niille kansalaisille, jotka elättävät meidät. Uusaateluus velvoittaa. Meinaan, se velvoittaa duunarin raatamaan uusaatelisen edestä.

Pääministeri vastasi:

- Olemme tästä kyllä hyvin perillä. Mutta me olemme vaikean ongelman edessä, eikä raha ole tässä millään muotoa ongelma. Katsokaas, maamme tilanne on kohtuullisen hyvä, virkakoneisto toimii varsin pitkälti kansalaisten edun mukaisesti, kansalaisten luottamus yhteiskuntaan on hyvällä mallilla emmekä me poliitikotkaan oikein osaa sössiä asioita tarpeeksi syvälle suohon. Vaikka kova into ja tahto olisikin. Osaaminen ei vaan riitä. Ei maastamme mitään kuuluisia kärsimysromaaneita saa tällä menolla kirjoitettua. Me tarvitsemme apuanne ja ammattitaitoanne. Maan asiat tulee hässiä kerta kaikkiaan vituralleen! Mutta me emme oikein tiedä, että mistä ja miten aloittaisimme. Me kun olemme yrittäneet toheloida asioita perseelleen, mutta suht kuranttia jälkeä tulee siitä huolimatta. Me ei hitto vie vaan kerta kaikkiaan osata!

Adolf Butler pisti sikarin palamaan ja rauhoitteli pääministeriä:

- Älähän huoli. Jos tarvittavaa hässimiskapasiteettia ei löydy kotimaastanne, niin silloin tietysti tarvitaan ulkomaalaista ammattitaitoa ja oikeanlaista tahtotilaa. Ja sitähän löytyy Neuvostoliitosta.

- Neuvostoliitosta? Ei kai tässä nyt ryssien kanssa ruveta pelaamaan? Eikös tota olla jo kakkosrähinän jälkeen tarpeeksi harrastettu? Hitto vie, jos me oltais niitten kanssa kumarrettu vielä syvemmälle, niin se alkaisi jo näyttää, että me yritetään nostaa päätämme. Ja nythän näyttää siltä, että nekin meinaa kääntää sosialistisen kelkkansa.

- Tokihan te niittenkin kanssa rupeatte pelaamaan, mutta vasta myöhemmin. Mutta välitön apu löytyykin Moskovan Lumumba-yliopistosta. Kas kun tuo yleisneuvostolainen toveri siellä Neuvostovaltiossa, joka on pian muuttumassa Venäjäksi ei enää viitsikään elättää somalialaisia Mohammed Siad Barren nomenklaturaan kuuluvia häiskiä, jotka ovat siinä yliopistossa opiskelijoina. Pian niiltä loppuu rahoitus ja niille todetaan, että suksikaapa kansainväliset toverimme helvettiin. Pyytäkää ne tänne Suomeen. Pysyväiselatukseen. Siinä on se ensimmäinen ulkoinen apu, jolla saadaan asiat alkamaan menemään oikein kunnolla kontalleen. Vaikka teidän presidenttinne ehkä sanookin  toisin ja panee hanttiin, niin otatte ne silti vastaan ja annatte niille täydellisen ja pysyvän elatuksen. Ja hoidatte asian niin, että he menevät asuntojoista heittämällä kaikkien kantasuomalaisten ohi. Heistä te saatte tänne hyödyttömän, haitallisen, kantaväestöstä mahdollisimman paljon etnisesti eroavan ja sitä myötä erittäin näkyvän sekä kaikesta rahan syytämisestä huolimatta äärimmäisen epäkiitollisen vähemmistön. Jonka maahantulo saa luonnollisesti tietyt vääristyneen ja toisilla ihmisillä maksatettavan hoivavietin omaavat ihmiset samantien joukkolaukeamaan pöksyihinsä.

- No hemmetti! Mutta näinhän me tehdään! Vaan niin… tota noin… entäs jos ne kumminkin sopeutuu niin kuin ne chileläiset aikanaan ja sitten vietnamilaiset myöhemmin?

- Eivät sopeudu. Älä huoli. Ne tulevat etuoikeutetun miehittäjän asenteella. Ja te pidätte sitä asennetta yllä ja ruokitte sitä kaikin mahdollisin tavoin.

- Kuinka?

- Te perustatte puolestaloukkaantumiskoneiston, joka koostuu sekä toimittajista, yliopistollisista yhteiskunnallisten alojen tutkijoista että julkishallinnon palkkaamista henkilöistä, jotka ammatikseen nostavat nämä ihmiset ikoneiksi ja etsivät niille verorahoitteisia suojatöitä joita ei olisi koskaan tarvittukaan, ellei tämä porukka olisi tullut maahamme ja sen lisäksi, että tämä koneisto sekä nostaa nämä tyypit uhriutetun ikonin asemaan se pyrkii ammatikseen jatkuvasti selittämään että Suomi sekä valtiona että kansana on kertakaikkisen paskaa porukkaa. Ja tämän media- ja tutkijaeliitin täytyy myös jatkuvasti toistaa, että tämän paskan porukan täytyy sekä elättää tämä huomattavan hyödytön ja epäkiitollinen väestönosa sekä sen lisäksi pyytää jatkuvasti anteeksi siitä, ettei se pysty arvostamaan sitä sillä lailla kuin se vaatii, tai ainakin mitä puolestaloukkaantumiskoneisto vaatii. Ja te poliitikkoina komppaatte todeten, että rasismille ei anneta tuumaakaan periksi. Ja rasismiahan on se, kun asioitten vituralleenhässimisprojektia arvostellaan.

- No tuo on kyllä aika vaikeaa, sillä tämä Suomi ja Suomen kansa on kumminkin melko tolkullista väkeä, joka on saanut aikaan toimivan ja hyvinvoivan yhteiskunnan vähillä raaka-ainevaroilla ja aina välillä ylivoimaista vihollista vastaan sotien. Vaikeaa on tommonen… näinköhän Suomen kansa suostuu tollasiin itseinho-orgioihin?

- Ei sen tarvitse suostuakaan. Riittää kun media suostuu, kokonaisuudessaan ja sen tulee suoltaa päivittäin kansallista itseinhoa ja haitallisen toiseuden ylistystä. Suomalaisethan ovat kuuliaisia hallintolampaita ja uskovat – ainakin nyt vuonna 1990 – mitään kakistelematta sen, mitä paikallinen valtalehti ja Ylen uutislähetys heille syöttävät. Vastakkaista mielipidettä taas ei yksinkertaisesti lasketa julki, vaan väitetään pokkana, että kaikki suomalaiset ovat sitä mieltä, että somali- ynnä muun muualta tulleen väestön elättäminen ja pakkohyväksyminen on se meidän toinen talvisota, joka vaatii meitä uhrautumaan ja antamaan kaikkemme. Median tulee suoltaa jatkuvaa ja loputonta epistolaa, että me ollaan paska kansa jonka tulee maksaa velkaa, jota se tosin ei ole koskaan ottanut. Kai tekin muistatte Göbbelsin opit?

- No joo… kun valhe on tarpeeksi iso ja sitä toistetaan tarpeeksi paljon niin se muuttuu totuudeksi. Eli me tarvitsemme siis jatkuvasti kasvavan määrän ulkomailta hankittuja ihmisiä, jotka me elätämme, jotka eivät halua millään muotoa sopeutua kulttuuriimme ja jotka ovat meille kaikilla tavoin haitallisia ja meidän täytyy syöttää tavallisille kansalaisille epistolaa, että näin juuri pitää tehdä? Koska sillä maksetaan joitain menneitä syntejä, joita suomalaiset eivät ole tehneet.

Butler tumppasi sikarinsa ja vastasi:

- Kyllä. Mutta ei tämä riitä. Ei alkuunkaan. Onhan sinänsä selvää, että tuon porukan jäsenet tulevat tekemään sekä väkivalta- että seksuaalirikoksia huomattavasti enemmän kuin kantaväestö ja ne rikokset kohdistuvat nimenomaan kantaväestöön. Ja te hyväksytte sen.

- Se on ehkä hieman vaikeaa hyväksyä. Meillä kun on kumminkin poliisi ja oikeuslaitos. Väkivalta- ja seksuaalirikoksista joutuu tässä maassa linnaan.

- Ei joudu, kun standardeja pannaan vähän uusiksi. Ja tässä auttaa niin media kuin tutkijat, jotka selittävät rikoksentekijät uhreiksi, jotka ovat pakotettu tekoihinsa suomalaisen rakenteellisen rasismin vuoksi. Eli tässähän jatketaan ja viimeistellään jo nyttenkin maassanne vallitsevaa oikeusajattelutapaa, eli ihminen ei ole vastuussa teoistaan, vaan hän on olosuhteitten uhri. Olosuhteet pakottivat hänet tekoonsa. Varsinkin jos on tummempi pläsi ja käkkärämpi keesi. Luonnollisesti te voitte myös hieman muokata oikeuslaitostanne. Pienenä vinkkinä annan teille sanan Demla.

- Demla joo... sitä kautta se varmaan onnistuu… ainakin ajan myötä. Mutta riittääkö tämä? Saadaanko tällä hässittyä asiat tarpeeksi vituralleen?

Adolf Butler päästi röhönaurun ja sytytti toisen sikarin:

- No ei vielä sinne päinkään. Tarvitaan myös valtiomuotonne radikaali muutos. Eli te liitytte Euroopan Unioniin ja sitä myötä luovutte itsenäisyydestänne. Te varmistatte itsenäisyydestä luopumisenne sillä, että pidätte asian tiimoilta kansanäänestyksen, jota varten laitatte pystyyn valtion maksaman propagandamyllyn jossa väitätte, että mikäli Suomi ei liity Euroopan Unioniin, niin koko maa ja kansa päätyy tsuhnan helvettiin. Sitten kun olette liittyneet, niin unohdatte kaiken, minkä vuoksi suomalaiset halusivat liittyä EU:hun, eli ne reppanat kuvittelivat liittyvänsä liittovaltion sijasta valtioitten liittoon. Sen uskomuksen te heitätte jortaniin ja  muutatte maanne eurooppalaiseksi maakunnaksi, jolla ei ole mitään käytännön valtaa omiin asioihinsa, josta kukaan Euroopassa ei piittaa hevon vittuakaan, joka maksaa muitten taloussähläilyt mitään kyseenalaistamatta ja te vielä teette siitä asiantilasta itseisarvon. Aivan kuin te edelleenkin teette itseisarvon Suomeen tulevista haittamaahanmuuttajista ja niitä ihmisiä varten, jotka vielä uskaltavat sanoa jotain vallitsevaa asiantilaa vastaan te kehitätte termin ”vihapuhe”, jota viljelette äärimmäisen taajaan kaikissa mahdollisissa yhteyksissä. Luonnollisesti te kehitätte tässä vaiheessa julkishallintoon monikulttuuristen paskanpuhujien ja erilaisten projektityöntekijöitten jatkuvasti laajenevan ammattikunnan, joka rasittaa muutenkin yliturvonnutta julkista sektoria ja nielee aina vain suuremman osan valtion budjetista.

Pääministeri totesi tähän:

- No mutta tuo alkaa kyllä kuulostaa varsin onnistuneelta asioitten vituralleen hässimiseltä. Eiköhän tällä jo saada suht hyvinvoiva valtio kunnolla kontalleen.

- No eihän toki.

- Etteikö saada?

- Ei saada niin. Eihän tämä vielä mihinkään riitä. Seuraavaksi te tarvitsette sopivan presidentin.  Näkisin, että sopiva presidentti olisi naispuolinen, vasemmistodemari, monikultturisti, SETA-aktivisti ja maanpuolustukseen mahdollisimman kielteisesti suhtautuva. Näkisin myös, että tämän presidentin johdolla Suomen tulee alkaa rapauttaa maanpuolustustaan juuri samalla hetkellä kuin itänaapuri Venäjä alkaa satsaamaan siihen voimakkaasti. Maanpuolustukseen tarvittavaa rahoitusta tulee vähentää ja Suomen tulee myös ilman muuta luopua kaikista jalkaväkimiinoistaan. Lisäksi näkisin mukavana yksityiskohtana sen, että Suomi voisi ostaa raskaita raketinheittimiä, mutta se hankkii niihin vain koulutusraketteja eikä rypäleammuksia ollenkaan.

- Ei ei ei brrgele… ei tommonen voi onnistua… ei suomalaiset nyt ihan noin tyhmiä ole…

- Onnistuuhan se, kun sopiva mediamylly pannaan päälle. Eikä yksi kausi riitä, vaan tarvitaan kaksi.

- Kaksi?

- Kyllä. Molemmat kaudet varmistuvat kun suomalaisia naisia vedätetään. Naisissa on se suuri toivo. Ensimmäinen kausi varmistuu sillä, että keskitytään presidenttiehdokkaan jalkojen välissä olevaan värkkiin ja mainostetaan, että sellainen värkki tulee saada jo viimeinkin valtakunnan korkeimmalle pallille, jos pieni vitsi sallitaan. Uskokaa huviksenne, että huomattava määrä suomalaisista naisista on niin tyhmiä, että ne äänestävät sitä ämmää jo sen värkkinsä takia ja kihertävät innoissaan naisenergiasta. Ja toiselle kaudelle riittää perusteeksi se, että eihän se niin kauheasti ole tyrinyt ja onhan se kumminkin edelleenkin nainen. Ja näkisin, että kehitätte termin ”arvopresidentti” Se kuulostaa tarpeeksi hienolta hämäämään naisia tajuamasta sitä tosiasiaa, että kyseisen presidentin arvot ovat ihan vastakkaisia heidän omiin arvoihinsa nähden, mutta he äänestävät sitä tättähäärää kumminkin. Itse ehdottaisin, että kyseinen arvopresidentti voisi ottaa jonkunlaiseksi perusfanitustyypikseen jonkun puolisuomalaisen homoseksuaalin mulattijätkän. Kyllä te sellaisen jostain löydätte. Oikeastaan voisitte mediamyllyttää sen jätkän kansanedustajaksi.

Pääministeri raapi päätänsä ja totesi:

- Luulenpa, että niin sinä kuin minäkin tiedämme, että kuka se tättähäärä olisi… on kyllä vaikeaa ajatella, että näin kävisi… voisiko se olla mahdollista… siitäkö ämmästä Suomen presidentti… ja että tommonen jätkä esikuvaksi… mistä hitosta me semmonen edes löydetään… ja kansanedustajaksi vielä… ei ei brrgele… tiukalle ottaa kyllä niin…

- Ollaanko tässä hässimässä valtion asioita vituralleen vaiko ei?

- Niin joo… kai meidän tarttee… mutta olikos tää nyt tässä?

- Eihän toki. Sitten seuraa pitkä kypsytysvaihe, jonka aikana toteutetaan kaikkea, mitä olen tässä opettanut ja jauhetaan sitä jatkuvana propagandamyllynä kansalaisten päänuppeihin. Ja sitten sopivassa vaiheessa, sanotaanko vaikkapa vuonna 2015 te alatte ottaa maahanne aikaisempaan nähden kymmenkertaisen määrän tätä samaa haittamaahanmuuttoporukkaa ja pidätte edelleenkin sen porukan maahantuloa ja automaattista sekä koko loppuiän jatkuvaa elatusta kansallisena itseisarvona, josta kaikkien suomalaisten tulee olla ylpeitä. Siinä vaiheessa niin teidän politiikkojen, tai teidän seuraajienne sekä median ja tutkijoiden tulee alkaa vielä entistä armottomampi myllytys vastakkaisia mielipiteitä kohtaan. Ennen kaikkea teidän tulee etsiä aina uusia tutkijoita ja antaa heille media-aikaa. Nimenomaan sellaisia tutkijoita, jotka flirttailevat sosialistisen ääriajattelun kanssa ja juuri näitten tutkijoitten tulee turpa kuolassa vaahdota, että se tavallinen kansanosa, joka haistattaa ääriaineksille pitkät onkin itse asiassa se aines, joka puolestaan flirttailee äärioikeistolaisen ääriajattelun kanssa. Todisteista ei ole niin suurta väliä. Mahdollisimman kuolaturpainen ja toistuvasti esitetty väite riittää. Tähän voidaan vielä pikantiksi yhksityiskohdaksi lisätä se, että te alatte leikkaamaan suomalaisten peruspalveluja, eritoten vanhuksiin kohdistuvia ja samalla syydätte lisää rahaa tulijoille, aina lisäbudjettia myöten. Lisäksi käännätte poliisiviranomaiset kansalaisia vastaan ja pistätte ne sanomaan, että kansalaiset eivät saa pitää huolta omasta turvallisuudestaan ja minkäänlaista haittamahanmuuttoon liittyvää rikosongelmaa ei ole. Näillä resepteillä ollaan jo melko orwellilaisissa lukemissa, maanne asiat saadaan hässittyä niin kerta kaikkiaan vituralleen ja sanotaan että noin vuonna 2020 te – jos vielä elossa olette – näette mitä se tarkoittaa. Ehdotan tosin, että lähdette viettämään hyvin hässittyjä eläkepäiviänne mahdollisimman kauas Euroopasta.

Niin pääministeri kuin muukin hallitus nousi seisomaan ja alkoi spontaanit aplodit. Pääministeri totesi:

- On kyllä hienoa toimia ammattilaisen kanssa! Näillä resepteillä saadaan kyllä hässittyä valtakunnan asiat niin kertakaikkisen vituralleen! Emme me itse olisi pystyneet näin hienoa suunnitelmaa keksimään!

Adolf Butler kumarsi ja vastasi:

- On aina ilo palvella tyytyväistä asiakasta. Ja tässä on laskuni. Kolme miljardia markkaa.

Pääministeri otti laskun ja totesi:

- Maksu tulee tilillenne seuraavan täyden tunnin sisällä.

TARINAN LOPPU

Tarina oli huonosti kirjoitettua scifiä. Jos tarina oltaisiin annettu jonkun tyypin luettavaksi vuonna 1990 hän olisi tuuminut, että olipa paska kirjoitus. Ihan epärealistinen. Ei tommosta kukaan usko. Ei tommosta voi tapahtua. Scifissäkin pitää olla hieman totuutta mukana. Mutta tässä ei ole pätkääkään. Ei kai mikään valtio noin toimisi? Kirjoittajan kannattaisi lopettaa kirjoittajan uransa saman tien. Kirjoituksen lukenut tyyppi voisi myös todeta, että jos tällainen tulevaisuudenkuva oltaisiin esitetty suomalaisille poliitikoille vuonna 1990, he olisivat kauhistuneet ja alkaneet pyrkiä estämään sen toteutumista kaikin mahdollisin keinoin ajatellen että ei kai tässä sentään miksikään Kuusisen ja Quislingin sekoituksiksi ruveta.

Ymmärrysharjoituksissani pyrin päätymään jonkunlaisiin johtopäätöksiin, tai edes puolittaisiin sellaisiin. Nyt päädyn vain toteamaan, että tuo huonosti kirjoitettu scifi-juttu kävi toteen. Se ei ollut mitään fiktiota, vaan siitä tuli faktaa. Miksi valtiokoneistomme päätyi hässimään asiat vituralleen? Miksi se toimi noin? Miksi se teki Suomesta sammakon, joka kiehuu pikku hiljaa kuumenevassa vedessä, tajuamatta että se kiehuu elävältä? Vuoden 1990 hallituksen tarkoitus ei varmaankaan ollut sellainen, mutta jossain vaiheessa ylitettiin raja, jolloin tajuttiin että me, juuri me poliitikot olemme olleet luomassa niin suurta hirviötä, että emmehän me millään voi kantaa vastuutamme tästä teosta. Siksi meidän täytyy teeskennellä, että hirviö on sekä välttämättömyys että väistämättömyys. Ja väittää, että ne ihmiset, jotka ymmärtävät että hirviö on hirviö, ovat itse jonkun toisen, kuvitellun hirviön puolestapuhujia. Ja ne silloiset, ja sen jälkeen myös nykyiset poliitikot ovat luovuttaneet maamme moraalisen omatunnon määrittelyn ihmisille, jotka älyllisen laiskuutensa vuoksi ja omaa egoa kohottaakseen pitävät vallitsevaa tilaa tavoiteltavana ja ainoana hyväksyttävänä tilana.

Käsittämätöntä vain on se, että kukaan tai mikään ei siihen pakottanut. Silti näin tapahtui. Herää vain kysymys, että miksi ihmeessä?