KALJUPÄISIÄ UUTISHAVAINTOJA OSA LXXII

1. Eurooppalaista Komsomolskaja Pravdaa

Kiitos vakikommentoija Taisteluvälineupseerin tuli hotellin respassa törmättyä siihen, mitä Jussi Halla-aho kertoi facebook-päivityksessään. Eli Euroopan Unioni suunnittelee lapsiin kohdistuvaa oikeaoppista poliittista kasvatusta mikä pistää tässä suunnassa kieltämättä purkan pysähtymään, mutta ei sinänsä yllätä. Annetaanpa Jussin kertoa:

Ensi viikolla EU-parlamentti keskustelee ja äänestää parlamentin oma-aloitteisesta mietinnöstä (own-initiative report, ts. ei-lakiasäätävä asiakirja) nimeltä "Learning EU at school".

Mietintöesityksen tavoitteena on vastustaa "varhaisesta iästä" lähtien "euroskeptisismin leviämistä" sekä "edistää eurooppalaista yhteenkuuluvuudentunnetta" ja "monikulttuurisen ja monietnisen yhteiskunnan hyväksyntää".

Mietintöesitys kehottaa jäsenmaita kehittämään "poliittista kasvatusta" ("political education") kaikkia kanavia hyödyntäen ja rahoitusta lisäten. Poliittisessa kasvatuksessa tulisi hyödyntää koulukirjoja, opetussuunnitelmia, opettajankoulutusta, vapaa-ajan harrastuksia, sosiaalista mediaa, roolipelejä, työharjoittelua, vapaaehtoistyötä jne.

Tuossa on kolme varsin hurjaa kappaletta, sillä jos näin on, niin Euroopan Unionihan on perustamassa jonkun asteista kaikille pakollista eurokomsomolia, vaikka vielä ei ole liittovaltiota eikä eurokansalaisuus ole kuitenkaan vielä poistanut alkuperäisiä kansalaisuuksia ja kansallisvaltioita, ainakaan kokonaan. Itse asiassa minä en ole koskaan anonut eu-kansalaisuutta, joten ihmettelen miksi se on minulle myönnetty. No, joka tapauksessa tuli käytyä läpi tuo ”Learning EU at school”-mietintö. Tietysti teksti on paljolti vaikealukuista poliittista stiiknafuuliaa englannin kielellä, mutta kyllähän sieltä löytyi Jussin kommentin vahvistavat kohdat. 3.2.2016 julkaistussa muistiossa erityisesti nämä kohdat pistivät silmään:

The role of Member States

39. Encourages Member States to support, review and update their education systems – and

all forms of EU-related curricula content at all levels of education, including vocational

education and training – with a view to strengthening the EU dimension in close

collaboration with all relevant actors at EU and national level, while strongly encouraging

regions and local authorities to do the same, in particular when they have direct

competences in educational systems.

40. Encourages the Member States to support all possibilities of conveying more information

about the EU to learners as well as to teachers and other educators through formal, nonformal

and informal learning, and to fully exploit and complement EU financial

instruments, programmes and initiatives in this regard.

41. Asks Member States to take further action to promote intercultural, non-discriminatory

and inclusive education and citizenship values in school and university curricula.

42. Calls on the Member States to increase investment in quality education, also by means of

greater partnership with the private sector, and to promote equal opportunities for all, and

to provide all educational and training institutions, as well as teachers and other

educators, with the support necessary to empower them to introduce and continuously

develop an EU dimension in education from an early age that goes beyond the class

room.

44. Calls on the Member States to involve migrants, refuges and faith communities in

respectful and empowering citizenship-building processes, ensuring their participation in

civic and cultural life.

46. Considers that the Member States, in dialogue and cooperation with educational actors,

should seek opportunities to exchange ideas and examples of good practice in integrating

an EU dimension into their educational programmes, in order, inter alia, to boost young

people‟s knowledge and understanding of the process of building EU citizenship and the

EU institutions, thereby enabling them to see the Union as an integral part of their living

environment that they can and are expected to shape.

EXPLANATORY STATEMENT

This situation may be remedied if citizens are better informed and encouraged to be engaged

and take an active interest in the European unification project. One central way to do so is

enhancing an EU dimension in school education that can help to overcome Euroscepticism

and prepare citizens to live and work in an increasingly complex and globalised world.

Lisäksi 20.10. 2015 julkaistussa, sisällöltään suurinpiirtein samanlaisessa muistiossa on kohta:

Calls for an urgent renewal and strengthening of EU citizenship and political education

across the Member States, with the aim of equipping learners with relevant knowledge,

skills and competences, and empowering them to exercise their democratic rights and

responsibilities, to value diversity, and to be active and responsible citizens.

(alleviivaus oma)

Tuossa kiteytyy hankkeen kova ydin, eli tarjolla on koulun kautta lapsille suunnattavaa ja entisestäänkin lisääntyvää EU:n integraatio- ja monikultturismipropagandaa. Eli isketään sinne, missä vastarinnan mahdollisuus on vähäisin ja pyritään saamaan aikaan lapsuudesta saakka EU:hun, eurokansalaisuuteen, sitä kautta liittovaltioon ja luonnollisesti monikultturismiin täysin sitoutuneita ja ne perusarvoikseen omaksuneita kansalaisia. Sinänsä, jos tätä juttua kirjoittaisi vaikkapa puolan kielellä toimiva Ykän puolalainen vastine (voisiko hän olla vaikka Grzegorz Kurde), hän tuskin olisi kauhean huolissaan, sillä puolalaiset näyttävät tällä hetkellä olevan huomattavasti suomalaisia fiksumpaa porukkaa ja he todnäk toteavat että ohjeistakaa keskenänne, kurwa.

Mutta meillä Suomessa tilanne on toinen. Meillä EU:n ohjeistukset pannaan voimaan mistään tinkimättä ja äärimmäisellä pikkutarkkuudella. Kun ajatellaan Suomea ja suomalaista virkamiesajattelua yleensäkin, on hyvin todennäköistä että mietintö muuttuu vallitsevaksi käytännöksi. Suomalainen virkakoneistohan ei kyseenalaista sille annettuja ohjeistuksia ja määräyksiä ja toteuttaa ne kirjaimellisesti hetkeäkään miettimättä että onkohan tässä järkeä vaiko ei. Ei sen tarvitse miettiä, sillä se voi aina todeta, että ”asiasta on päätös”. Itse asiassa tuo esitteillä oleva ohjeistus sopii sinänsä jo nykyisin vallitsevaan suomalaiseen opetuskäytäntöön, josta tässä blogissa on puhuttu ennenkin, sillä muistutetaanpas vielä siitä millä ohjeistuksella Opetushallitus vaati useamman vuoden ajan rasismin perkelettä poistettavaksi suomalaisista lapsista. Eli:

"Eri tutkimusten mukaan toimivin keino on vaihtoehtoisten toimintamallien luominen. Ellei se enää ole mahdollista, on koulun tehtävä lopettaa rasistinen toiminta interventiolla. Tässä kuten muussakin pätee sääntö: positiiviset kokemukset luovat positiivisia asenteita, negatiiviset kokemukset ja esimerkit luovat vihaa.

Lasten ja nuorten ennakkoluuloihin ja rasismiin on onnistuneesti vaikutettu yksinkertaisella, mutta pitkäjänteisellä toiminnalla seuraavin askelin:

* nostetaan esille positiivisia esimerkkejä ja kertomuksia, kaikki negatiiviset kertomukset sivuutetaan ilman huomiota

* nostetaan esille esimerkkejä myönteisestä kehityksestä ja tehdään positiivisista tapahtumista näyttäviä dokumentteja ja suuria uutisia

* edellinen nostaa esille lisää positiivisia esimerkkejä, joille annetaan näyttävää julkisuutta

* näin kerätään näyttöä sille, että ilmapiirissä tai jonkin ryhmän käytöksessä muutos on mahdollista, muutoksesta on myönteisiä esimerkkejä ja että juuri minun ryhmäni jäsenillä on positiivisia kokemuksia ja he ovat muuttaneet asennettaan."

Tuo ohjeistus oli voimassa useita vuosia. Viime marraskuussa sivuja on sitten päivitetty lievempään muotoon:

Lasten ja nuorten ennakkoluuloihin ja rasismiin on onnistuneesti vaikutettu yksinkertaisella, mutta pitkäjänteisellä toiminnalla seuraavin askelin:

·         nostetaan esille esimerkkejä myönteisestä kehityksestä ja tehdään positiivisista tapahtumista dokumentteja ja uutisia

·         näin kerätään näyttöä sille, että ilmapiirissä tai jonkin ryhmän käytöksessä muutos on mahdollista, muutoksesta on myönteisiä esimerkkejä ja että juuri minun ryhmäni jäsenillä on positiivisia kokemuksia ja he ovat muuttaneet asennettaan.

Mikä päivitys ei itse asiassa muuta ohjeistuksen sisältöä tosiasiallisesti ollenkaan eli opetus pohjautuu kovasti muunnettuun totuuteen eikä edes kiistä sitä. Lisäksi ohjeistuksessa huomautetaan:

Ruotsalaisten kokemusten mukaan jyrkän rasistiseen toimintaan johtava kehitys alkaa erittäin varhain. Selkeä "linjavalinta" kasvussa rasistiksi tapahtuu jo noin 11 vuoden iässä, ja sen jälkeen kehityksen suuntaa on työläs muuttaa. Tästä syystä varhainen asennekasvatus ja myös historiaan liittyvä tietopuolinen opetus on tarpeen jo ennen kuin systemaattinen historian opetus alkaa. 

Tietysti asian voi ajatella myös juuri toisinpäin, eli 11-vuotias saattaa hyvinkin olla jo sen verran kehittynyt, että osaa tunnistaa propagandan propagandaksi eikä tietopuoliseksi opetukseksi. Kyllähän mekin aikanaan 1970-luvulla veisteltiin 11-vuotiaina neuvostovitsejä, vaikka virallinen totuus syvensi, levensi ja laajensi. Joka tapauksessa hotellin respassa suositellaan ala-asteikäisten lasten vanhempia tarkkailemaan, että mitä mukuloillenne opetetaan. Niin nyt kuin eritoten tulevaisuudessa. Kannattaa ehkä tarkkailla eniten satuja ja sitä, millä sanoilla ne aloitetaan. Ne perinteiset saduthan alkavat sanoilla ”olipa kerran”. Edistykselliset sadut puolestaan ”kerran tulee olemaan”. Voi olla, että mukulanne saatetaan panna pian väkisin laulamaan nykypäivään päivitettyä versiota kappaleesta ”Lenin-setä asuu Venäjällä”.

2. Vaihteeksi järkeviä virkkausohjeita

Tässä blogissahan on aikaisemminkin käsitelty feminististä vitunvirkkausharrastusta. Feministivirkkaajat toteavat, että vitun virkkaajaksi ryhtyminen on syvällinen kokemus, jossa on iloa ja huumoria eikä hotellin respassa tätä tietysti kielletä millään muotoa sillä silloinhan täällä syyllistyttäisiin seksismiin ja muihin hirvittäviin asioihin.

Mutta jos tuheron virkkaaminen aika ajoin alkaa kyllästyttää, niin silloin voi vaihteeksi virkata jotain hyödyllistäkin, eli mustekaloja keskosille. Idea on oikeastaan aika fiksu. Eli kun keskoset ovat keskoskaapissa, niin he tarttumisrefleksin vuoksi saattavat tarttua kaikkiin tarpeellisiin piuhoihin. Siksi heille on alettu virkata mustekaloja, joihin on mukavaa ja ennen kaikkia turvallista tarttua.

Silloin harvoin, kun Yle tekee jotain positiivista, niin tokihan se täytyy mainita. Nyt Yle Pori on päättänyt käynnistää kampanjan turvalonkeroiden keräämiseksi Satakunnan keskussairaalan keskospotilaille. Siihen voi osallistua tuon linkin kautta. Hotellin respassa nostetaan hattua Yle Porille.