EI FAKTOJA, EI PUHETTA, EI PELKOA

Niin hotellin respassa kuin lukijoittenkin keskuudessa ollaan tietoisia siitä, että asioitten totaalisen määrittelyvallan itselleen myöntänyt suvaitsevais-tiedostava väestönosa harrastaa jatkuvaa erilaisten uusien termien keksimistä kun vanhat alkavat olla pahemman kerran loppuun kaluttuja ja täällä Voiman Pimeällä Puolella puhki naurettuja. Vihapuhe on terminä tietysti yksi sellainen, tosin tulee muistaa, että suomalainen oikeuslaitos on alkanut käyttää sitä tosissaan aivan kuin se olisi oikeasti lakiin kirjattu.

Aikanaan eräs liperit kaulassa liikkuva kulttuurimarxilainen eli Irja Askola yritti lanseerata käyttöön termin ”huolipuhe”, mutta se ei oikein ottanut tulta, johtuen varmaan siitä että ilmaisu on itsessään varsin mieto. Mutta nyt näyttää tulleen esille termi ”pelkopuhe”, joka saattaa hyvinkin yleistyä, sillä se saundaa vähän kovemmalta ja sitä voi käyttää myös rinnakkain vanhan kunnon vihapuheen kautta. Kyseiseen termiin tuli törmättyä MV-lehden jutun kautta (kiitokset MV:lle) ja alun perin asiaa esitteli Turun Sanomat, jonka jutussa pelkopuhetta käsittelee Aalto-yliopiston maankäytön suunnittelun professori Marketta Kyttä, joka tiivistää asiaa näin:

- Näen sen lähipiirissäni. Oma 17-vuotias poikani on uudella tavalla varpaillaan. Pariisissa hän ei mennyt kovin halukkaasti katsomaan jalkapalloa Eiffel-tornin isolta screeniltä. Sydneyssä hän puhui siitä, miten houkutteleva kohde terroristeille uudenvuoden ilotulitusta seurannut ihmisjoukko olisi ollut.

Tästähän voisi todeta, että kyseisen naisen poika on ihan järkevä ja asiallinen nuori mies, sillä hän ymmärtää vaaran lisääntyneen. Ja miksei ymmärtäisi, sillä sehän on fakta. Hänen äitinsä taas ei faktoista oikein pidä, vaan toteaa:

Marketta Kyttä muistuttaa, että myös sosiaaliseen mediaan kirjoittelevien pitäisi tuntea vastuuta sanoistaan.

– Mediaa syytetään siitä, että pelot leviävät nopeasti, mutta miten tiedotusvälineet voisivat olla kertomatta tapahtumista? Ihmisten omalle vastuulle jää se tärkein, reagoiminen. Jokaisella julkiseen keskusteluun osallistuvalla on vastuu. Pelkopuhe on lähes yhtä haitallista ja tuomittavaa kuin vihapuhe.

Kyseinen Kyttä on selvästi hankkimassa nostetta uralleen kehittämällä uusia oikeamielisiä lukuja oikeamieliseen epistolaan, mutta mitä tuo lausuttu itse asiassa tarkoittaa? Sehän tarkoittaa sitä, että kyseisen naisen mielestä varsinainen ongelma eli terrorismi ei ole varsinainen ongelma, vaan siitä puhuminen on. Ja nimenomaan puhuminen sosiaalisessa mediassa eli asioitten tulkinta pitäisi edelleenkin jättää valtamedian toimittajille, lukea hyvin mielin ”toimitettua tekstiä” ja muistaa, ettei pidä antaa pelolle valtaa ja ettei ennen kaikkea millään tavoin kyseenalaista monikultturistista yhteiskuntakokeilua.

On kuitenkin niin, että pelkoa ei herätä väkivallasta puhuminen. Pelon herättää väkivalta. Eräs Antti Rokkakin totesi aikanaan viisaasti, että ”pakokauhun näetsen saa aikaan vihollinen enkä mie”. Kyseinen korkeasti koulutettu Kyttä puhuu terrorismista uutisoinnista sekä siitä keskustelemisesta ja luonnollisesti (joko tietoisesti tai tajuamattaan) jättää huomiotta sen hyvin yleisen ulkoa tuodun arkipäivän terrorismin, joka on kohdannut ja kohtaa useita suomalaisia. Ja mikä puolestaan herättää täysin aiheellista pelkoa. Pitäisikö siitäkin jättää puhumatta ja todeta vain, ettei anneta pelolle valtaa sillä kyseessähän on luonnonvoimaan verrattavissa oleva ilmiö joka yksinkertaisesti vain tapahtuu ja joka sen vuoksi täytyy vain hyväksyä?

Hotellin respassa ymmärretään, kun sitä oppineemman taholta kerran valistettiin että faktojen esilletuominen ja niistä keskusteleminen on pelkopuhetta joka on siis lähes yhtä haitallista ja tuomittavaa kuin vihapuhe. Yritetäänpä siis aikaansaada hieman pelkopuhetta:

Kolmekymmentä vuotta sitten, vuonna 1987 oli hyvin epätodennäköistä, että suomalainen joutuisi haittamaahanmuuttajan ryöstämäksi, pahoinpitelemäksi, raiskaamaksi tai tappamaksi. Tämä johtui siitä, että silloin Suomessa ei juurikaan ollut haittamaahanmuuttajia.

Kolmekymmentä vuotta myöhemmin, vuonna 2017 riski sille, että suomalainen joutuu haittamaahanmuuttajan ryöstämäksi, pahoinpitelemäksi, raiskaamaksi tai tappamaksi on olennaisesti kasvanut. Tämä ei johdu siitä, että suomalaiset keskustelisivat kyseisistä asioista sosiaalisessa mediassa vaan siitä, että Suomeen on kuskattu väen väkisin huomattava määrä haittamaahanmuuttajia jotka suorittavat kyseiset väkivallan teot.

Kas näin. Yllä esitetty on faktaa. Sitä tuskin kieltää yliopistollinen professorikaan. Mutta kun kyseinen fakta sanottiin ääneen, ja se sanottiin vielä sosiaalisessa mediassa, niin epäilemättä on ylitetty pelkopuheen kynnys. Faktan esittäminen on haitallista ja tuomittavaa. Katsotaanpa, kuinka lausetta jatketaan, ja mihin sillä päädytään:

Jos halutaan olennaisesti vähentää riskiä, että suomalainen joutuu haittamaahanmuuttajan ryöstämäksi, pahoinpitelemäksi, raiskaamaksi tai tappamaksi, se ei onnistu parhaiten sillä että kielletään asiasta puhuminen, vaan sillä, että vähennetään maassa olevien haittamaahanmuuttajien määrä vuoden 1987 tasolle.

Kas näin. Tämäkin on fakta. Mutta kun miettii nykyistä oikeuskäytäntöämme, niin on varsin todennäköistä, että tässä siirryttiin pelkopuheesta vihapuheen puolelle, ja sehän itsessään olisi nykykäytännön mukaan jo aihe esitutkintaan, oikeusprosessiin ja tuomioon vaikka Suomen laissa ei sitä vihapuherikosta tunnetakaan. 

Älä pelkää. Tai jos pelkäät, älä puhu pelostasi. Äläkä ainakaan kirjoita siitä. Saatat syyllistyä faktojen julkituomiseen väärässä ja rangaistavassa mielessä.

George Orwell totesi aikanaan viisaasti: "yleisen petoksen aikoina totuuden kertomisesta tulee vallankumouksellinen teko”. Hotellin respassa on vaan aina ajateltu, että Orwell kirjoitti teoksensa ”Vuonna 1984” varoitukseksi eikä oppikirjaksi.

Hajaantukaa. Täällä ei ole mitään pelättävää.